Hyvää Uutta Vuotta 2014

Merkittävä saumakohta eli vuodenvaihde lähestyy uskomatonta vauhtia. Jotakin on jäänyt taakse ja toivottavasti jotakin on edessäpäinkin. Juutalaiset viettävät Rosh hashana- juhlaa, johon liittyy kymmenen päivän kautumusjakso. Mietitään edellistä vuotta ja kaikkea siihen liittyvää. Jakso päättyy sovituspäivään eli Jom kippuriin.

Kuluneeseen vuoteen liittyy kaikenlaista. Enimmäkseen kuitenkin päivät ovat olleet hyviä. Kiitollisuuden aiheita on ollut paljon. Huonomminkin olisi voinut mennä. Ihmisiä ja nimenomaan välittäviä ihmisiä on ollut ympärillä paljon. Rohkeasti on uskallettu ottaa yhteyttää ja tulla käymään. Poikkeuksetta nämä kohtaamiset ovat olleet myönteisiä ja voimaannuttavia.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille!

Mestari koomassa.

Kilometrin kävely oli tänään jo aika kova projekti. Sellaiset ovat voimat tällä hetkellä. Mieli kuitenkin virkeä ja paljon valoisampi kuin ulkona musta maa.

Elämä on kummallista. Kaikkien aikojen kovanaama ja pitkäleuka Michael Schumacher taistelee hengestään sairaalassa loukkaannuttuaan lasketteluonnettomuudessa. F1 ei ole lajeista niitä aivan kaikkein turvallisimpia. Silti hän selvisi hengissä 307:sta startista. Toki muutamia pahoja kolareita uralle mahtui. Mutta sitäkin enemmän uralle mahtui menestystä. Ennätyksiä on vaikka miten paljon. Eniten voittoja, paalupaikkoja, nopeimpia kierroksia, maailmanmestaaruuksia jne. Rahantuoloakaan on varmasti ollut vaikea estää. Ja nyt uran jälkeen häntäkin muistutetaan siitä, millainen elämä on pohjimmiltaan; haurasta ja haavoittuvaa. Kaikki on vain lainaa täällä, vaikka kuinka omanamme pitäisimme. Karua.

Toivottavasti Schumi selviää onnettomuudesta ja palautuu ennalleen. Lääkärit olivat vielä kovin varovaisia ennusteissaan. Pari seuraavaa päivää näyttäneet suunnan. Kolmantena tammikuuta Schumi täyttää 45 vuotta. Syntymäpäivälahjatoiveen voi arvata.

Vuokraranking

Voinniltaan samanlainen päivä kuin eilen. Huomiseksi olisi junalippu Helsinkiin, mutta taitaa olla parempi pysyä turvallisesti neljän seinän sisäpuolella.

Perussuomalaisten kansanedustajan Packalenin mukaan kaupungin vuokra-asuntoihin hakevat pitäisi pisteyttää sen mukaan miten he käyttäytyvät asteikolla 0-5. Nolla-alueiile koottaisiin siis huonoimmin käyttäytyvät. Sinne keskitettäisiin enemmän poliisi- ja sosiaalipalveluita.

Ehdotus on melko radikaali, eikä varmasti edusta minkään puolueen virallista kantaa. Toisaalta se kannustaisi käyttäytymään hyvin, jotta saisi asua hyvällä alueella. Nolla-alueista tulisi sellaisia, että sinne tuskin poliisitkaan mielellään menisivät. Siellä kasvaisi herra- ja yhteiskuntaviha otollisessa maaperässä. Tukholmasta vastaavasta on esimerkkinä Husby-niminen lähiö, jossa keväällä mellakoitiin ja poltettiin autoja. Sieltä ovat muuttaneet pois kantaruotsalaiset, suomalaiset, jopa turkkilaiset. Jäljellä on työtätekevää väkeä tuskin lainkaan.

Mielestäni Packalenin ehdotus veisi toteutuessaan kehitystä aivan väärään suuntaan. Kokonaisonnellisuus ei kasva kasaamalla huono-osaisuutta. Sen sijaan huonoon käyttäytymiseen vuokra-asunnoissa pitäisi voida puuttua tiukasti, koska häiriötä ei kenelläkään ole oikeus toisille aiheuttaa. Siinäpä se varmaan ehdotuksen tausta onkin. Keinoja puuttua on liian vähän käytettävissä.

Sel8nne

Tuli katsottua dokumenttielokuva kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijasta eli vieläkin uraansa jatkavasta Teemu Selänteestä. Harvasta urheilijasta löytyy ainesta leffaksi asti. Litmanen ja Selänne ovat niitä harvoja, jotka ovat nousseet täältä susirajojen ja kielimuurien takaa kiusaamaan maailman huippuja joukkuelajeissa. Suomalaisethan ovat parhaiten menestyneet yksilölajeissa, kuten kestävyysjuoksussa, mäkihypyssä ja formuloissa. Jopa jääkiekossa parhaat suomalaiset ovat tällä hetkellä maalivahteja eli oikeastaan yksilöurheilijoita.Joukkuelajeissa täytyy saavuttaa tietty sosiaalinen asema ja aina joutuu antamaan tasoitusta samasta kulttuuripiiristä oleville. Suomalaisen äijän sosiaalisilla taidoilla on täysi työ saada paljoa aikaan, ellei satu olemaan Kimi Räikkönen.

Selänne on paitsi saavutuksiltaan, myös persoonaltaan mielenkiintoinen tapaus. Hän on erittäin sosiaalinen ja aito persoona. Kovan luokan ammattilainen on samalla sielukas ja hyväsydäminen ihminen. Fanit hän on aina hoitanut ehkä paremmin kuin kukaan toinen urheilija. Hieno pr-henkilö, jossa ainesta yhteen elokuvaan riittää. Kovin paljon uutta ei kuitenkaan tullut esille. Selänne perheineen on ollut niin paljon esillä reilun parinkymmenen vuoden aikana, että uutta sanottavaa ei mainittavasti ole. Ja on hyvä, että dokumentti ei keskittynyt Teemun saavutusten luettelemiseen lukuina. Luvut löytyvät halukkaille nhl.com -sivustolta. Sieltä muuten yksi poiminta: Jos nro 8 tekee vielä 15 runkosarjamaalia, hän sijoittuu maratontaulukossa kahdeksan parhaan joukkoon, mikä kasille tietenkin olisi oikea sijoitus. Miljoonien harrastajien joukossa tuo on kohtuullinen sijoitus. Paljon on tarvittu työtä, tuuria ja tuskaa mainittuun saavutukseen. Eikä pidä unohtaa taustoja. Selänteenkin kohdalla on niin, että taustalla on monta hyvää ja ahkeraa ihmistä, jotka ovat saaneet tähden loistamaan.

Itse odotin vaisun viime kauden jälkeen, että Selänne olisi osannut jo lopettaa uransa. Mutta olympiakisat ovat urheilijoille numero yksi, niillekin jotka ovat saavuttaneet kaiken muun maineen ja mammonan. Tällä kaudella Selänteen joukkueen valmentaja ei peluuta vanhaa herraa perättäisinä pelipäivinä puhki. Tämä voi pitkällä tähtäimellä olla viisautta. Näin Selänne on olympiakisoissa parahimmillaan ja ehkä vielä kesäkuussa, kun Stanley Cupin mestaruutta ratkaistaan. Sitten on aika keskittyä muuhun.

Olo on ollut hyvä. Vähän heikko vielä, mutta kipuja ei ole ollut. Kovasti olen iloinen siitä.

Vaisua mutta mielenkiintoista

Vaihtelevaa ollut tuo olo kuluneena päivänä. Yöllä oli vatsakipua, joka sitten muuttui rintakivuksi. Antoi sitten periksi ja sai nukuttua hyvät unet pitkälle aamupäivään. Aamulla oli heikko olo ja uudelleen rintakipua. Sittemmin kipu antoi periksi ja olo oli heikko, joten ulkoilut jäivät tänään väliin. Aina tuntuu riemukkaalta ja yhtä yllättävältä, kun kipu lähtee pois.

Illalla tuli sitten takuttua Pleikkarin kanssa vähintään neljä tuntia. Pisti itsensä sellaiseen umpijumiin, että sain nuuskia läpi netin, saadakseni sen käynnistymään uudestaan. Lopulta jotenkin onnistuin ja sain tehtyä ne asiat mitkä pitikin. Nyt saa katsottua elokuvapalvelun kuvat suoraan telkkarista pleikkarin kautta ilman läppäriä.

Eilen tuli katseltua pari jaksoa "Silta"-sarjaa, jota on kovasti kehuttu. Onhan se jännäksi tehty. Kahden jakson jälkeen jäi sellainen kuva, että tämä rikos ei selviä ennen viimeistä jaksoa eli jaksoa 10. Sen verran on irrallisita näyttäviä juonenpätkiä ilmassa.

Boxing Day

Mukavaa oli, että hermosärky antoi kokonaan periksi. Pitkäaikaisena ja intensiivisenä se ei ole kovin mukava juttu. Maha sen sijaan oli hankalalla päällä. En tiedä tulinko syöneeksi jotakin sopimatonta, vai olenko vain sortunut kuolemansynneistä kuudenneksi pahimpaan eli ylensyöntiin. Voimat joka tapauksessa olleet vähissä. Pääsin läheisten kannustamina ulos ja kilometrin lenkki kävellen oli maksimisuoritus tänään. Aivot sen sijaan ovat olleet hyvässä vireessä.

Joulupäivä

Aamupäivällä nukuin pitkään ja herätessä oli suunnilleen kaikki mahdolliset paikat kipeänä. Huolestuttavimpana oli hermosärky, joka tuntui vähemmän miellyttävältä. Runsaalla jouluruualla lienee osuutta asiaan. Unella ja lääkinnällä olo muuttui kuitenkin aika hyväksi päivän mittaan.

Neljän seinän sisällä tuli vietettyä päivä shakkia pelaten ja rentoillen. Joulun lämpoä on riittänyt sellainen sopiva viisi astetta. Saa nähdä onko mittaushistorian ajan korkeimmat lukemat. Toivottavasti huomenna olisi jo ulkoilukunnossa.

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua kaikille lukijoille! Kirkossa sanottiin, että syökää kohtuuttomasti. Papin sanaa on tässä asiassa tullut noudatettua hyvinkin kirjaimellisesti. Seurauksena on, että nyt sitä makaa napa pystyssä ja odottaa, että mikä on lopputulos. Maha halkeaa tai ei halkea.

Säätilaltaan harvinainen joulu. Kaatosadetta ollut aika-ajoin. Pientä tulvaakin ollut havaittavissa joessa. Mutta ei se mitään. Lapsen vilpittömän ilon katsominen on kaikesta parasta joulussa.

Tavara ja merkitys

Yksi päivä jouluaattoon. Maa musta ja vettä sataa. Mutta ei se haittaa, mieluummin keuhkojenkin kannalta näin kuin kauhea pakkanen. Tunnelma on kuitenkin aivan jouluinen. Mieli on valmis ottamaan vastaan joulun ilon. Kun vain osaisi elää hetkessä. Aika menee niin hirvittävän nopeaa vauhtia, että kohta huomaa joulun olevan jo ohitse.

Kolmoishermosärky nosti tänään päätään. Onneksi sain kipulääkäriltä heti ohjeet, ja asia pysyi hallinnassa. Ei olisi kiva jouluna joutua lasareettiin.

Kaksi dokumenttielokuvaa on tullut katsottua, joissa ovat läsnä onnellisuus, merkitykset ja mammona. Ensimmäinen oli Petri Luukkaisen ohjaama Tavarataivas ja toinen pelimaailmaan sijoittuva Indie Game: The Movie. Molemmissa dokumenteissa lähtökohtana on ihminen paljaimmillaan peruskysymysten ääressä.

Tavarataivaassa idea on kerrassaan riemukas; Luukkainen tyhjää asuntonsa ja luopuu kaikista tavaroistaan vaatteita myöten. Hän saa hakea varastosta jokainen päivä yhden tavaran. Mitään ei saa ostaa. Kaiken takana on tarkoitus pohtia sitä, mistä ihminen tulee onnelliseksi. Alkuvaihe tietenkin näyttää kovin huvittavalta, kun mies makaa suunnilleen alastomana kotinsa lattialla. Vähitellen tavaroita tulee lisää ja elämä muuttuu. Päähenkilö toteaa, että sata tavaraa on välttämätöntä jolla tulee toimeen toiset sata tavaraa tuo mukavuutta ja iloa. Omistaminen tuo vastuuta ja tavara on taakka. Eivät esineet elämää tee.

Omalla kohdalla suhdetta tavaraan on joutunut käymään läpi, kun muutettiin omakotitalosta rivitaloon. Vuosien varrella kertynyttä tavaraa lähti noin 20 isoa peräkärryllistä kaatopaikalle. Toki tuohon lukuun mahtuu iso osa remonttijätettä. Lisäksi meillä on varastossa noin 35 neliötä tavaraa varastossa. Vaatevarastoni on tätänykyä minimaalinen. Alusvaatteiden lisäksi minulla on noin kymmenen vaatekappaletta kaapissa. Mutta kaappi onkin nyt siisti. Välivarastossa käyn vaihtamassa vaatteita kaappiin, kun kyllästyn nykyisiin.

Mitkä tavarat ovat itselleni tärkeitä? Älypuhelin on tärkeä (en tiedä onko välttämätön). Siinä on kasa laitteita yhdessä. Puhelin, herätyskello, tv, tekstitv, sanomalehdet, navigaattori, musiikkinauhuri ja soitin, kamera, videokamera, tietosanakirja, radio, pelikone, taskulamppu, kompassi, toimisto-ohjelmisto ja ennen kaikkea nettiselain. Eli älyphelimesta en malttaisi luopua. Tavaroista myös tv ja läppäri ovat olleet erikoisen tärkeitä viime aikoina. Hyvä sänky vuodevaatteineen tulee aika korkealle tavaroiden tärkeydessä. Yksinkertaisen vaatetuksen jo mainitsin aiemmin. Auto on kyllä tärkeä maisemien vaihtumisen kannalta. Eli kyllä tavara tuo onnellisuutta tietyssä määrin.

Tavara voi olla väline onneen, ei onnen päämäärä. Kännykällä voi pitää yhteyttä toisiin ihmisiin ja sillä lailla tulla onnellisemmiksi tai sillä voi hankkia tietoa, joka tekee onnelliseksi. Huvittavin käyttö kännykälle oli adventtina kirkossa, kun virsikirjat olivat loppuneet. Kännykällä löytyi virret netistä. Onnellisempaa oli laulaa virttä kännykästä, kuin olla tuppisuuna ilman virsikirjaa.

Indie-peleistä kertoi tuo toinen dokumentti. Indie tulee sanasta independent, itsenäinen. Takana on pieniä parin pelintekijän pajoja, jossa tehdään pelejä maailmalle. Genressä pyritään tekemään tekijöilleen merkityksellisiä pelejä, niihin laitetaan oma persoonallisuus likoon. Raha ja maine eivät ole ykkösasioita. Indie-miehet halveksivat suurten pelitalojen isoilla tiimeillä sliipattuja, valtavirtaan suunnattuja pelejä. Nykyään jokainen voi itse käyttää nettiä jakelukanavanaan, joten indie-peleilläkin voi olla globaaleilla markkinoilla valtavan suuri jakelu. Eräänlaista pienyrittäjyyttä siis. Dokumentissa kuvattiin erittäin realistisesti sitä tuskaa, jonka nyrkkipajat joutuvat käymään läpi. Pelien rakentaminen on kestää vuosia ja itsekritiikki on kovaa. Epävarmuus yleisön vastaanotosta on aina olemassa, joten aivan pelkästään itselle näitä pelejä ei ole tehty. Kaikki voi romahtaa tai sitten voi tulla huippumenestys kohdalle.

Suomessa on peliteollisuus jonkinlaisessa loistossa tällä hetkellä. Intohimo on varmasti kova pelitaloissa ja työ syö ison osan ajasta. Toivottavasti tämä teollisuudenala ei tuota suurta joukkoa ihmisraunioita, loppuunpalaneita nuoria ihmisiä.

Neljäs adventti

Mihinkähän kappalejaot ovat kadonneet, kun tekstistä on tullut yhtä pötköä viime päivinä. Pahoittelut siitä, jotain on tapahtunut, mutta toivottavasti asia on nyt kunnossa.

Neljännen adventin kirkkoretki suuntautui Kurikkaan. Messuun oli tullut melko tarkalleen 50 ihmistä, mikä on aika matala lukema. Naapuripitäjässä oli ollut huhun mukaan noin parisataa sanankuulijaa. Parkkipaikalla oli siis tilaa. Kirkko on tosi kaunis ja hienosti valaistu. Erikoisen upea oli todella iso joulukuusi kirkon etuosassa. Jumalanpalvelusta oli toimittamassa kolme pappia; yksi oli liturgina, toinen saarnasi ja kolmas oli valmistellut esirukouksen. Liturgia hoidettiin virheettömästi, persoonattomasti ja aika värittömästi läpi kirkkokäsikirjan avulla ilman turhia improvisaatioita. Virkamiessuoritus. Äänentoisto oli hyvä, jokainen sana oli kuuluva ja selvää sai. Jotakin taisi tapahtua matkan varrella, kun ehtoollisosiossa pappi joutui pitämään kädessään mikrofonia.

Saarna kuului tosi hyvin ja papin äänenkäyttö oli hyvää, ääni voimakas ja selkeä. Intensiteetiltään alkuun oli ladattu paljon. Joosefin mahdollista petetyksitulemisen kokemusta käsiteltiin elämyksellisesti. Saarnassa ei sorruttu puhumaan jouluvalmisteluista eikä muista joutavuuksista. Aivan oikeaa asiaa sieltä tuli. Messusta voisi kaikkiaan sanoa, että perusluterilainen se oli hyvässä mielessä. Paria kohokohtaa olisi vielä voinut saarnaan hakea. Sanonta "Jumala on läsnä" kaipaisi ympärilleen konkretiaa. Mitä se on käytännössä pienelle ihmispoloiselle tai hänelle itselleen? Kristillisen ydinsanoman kuuleminen on kirkossa on tietenkin tärkeää, mutta se pitäisi osata ja jaksaa avata ihmisen elämystasolle saakka niin että se koskettaa. Siksi jo mainittu alku saarnassa oli tosi hyvä. Viime pyhänä katselin tv:stä vapaakirkon jumalanpalvelusta ja mieleen jäi miten upeasti sikäläinen pappi avasi syyllisyyden käsitteen. Hän kertoi lapsuudestaan tarinan, kun oli vahingossa rikkonut auton ikkunan ja miten hän kamppaili syyllisyyden kanssa. Tämä on sitä sanan tuomista ihmisille, mitä itse haluaisin kuulla. Myös itsensä peliin laittaminen on tosi tärkeää.

Urut soivat sujuvasti ja virrenlaulu oli veisaamista. Sitä varmaan odotettiinkin. Virret olivat tuttua tavaraa ja plussat siitä. Yksinlauluissa lauluääni kuului turhankin voimakkaasti. Helmenä oli saksofonisoolo, joka soitettiin vainajien muistoksi. Saksofoni oikein syvältä sielua raapivana soitettuns sopi tosi hyvin tilanteeseen.

Erikoisuutena oli se, että ehtoollisen jaon alussa ulkona syttyi valonheittäjä kirkkoa kohti. Samassa kun ehtoollinen päättyi valo sammui. Ilmeiseti paikallinen käytäntö. Ehtoollinen meni tosi sujuvasti kolmella jakajalla. Tunnelma oli kaikkiaan lämmin ja miellyttävä.



Liturgia 8
Saarna 8
Musiikki 8
Tunnelma 8

---
Illalla pääsi vielä jouluostoksille. Kiva oli käydä ostoksilla vaikka kauhean vähän tuli ostettua. On hienoa, että oikeasti tavarasta ei ole pulaa. Krääsälle voi yksikertaisesti sanoa "ei", varsinkin kun tilaa on vähän. Olo oli päivällä tosi uupumut, mutta illalla mentiin kohti parempaa.

Kuusenhaussa

Aamu alkoi aika huonovointisena, mutta olin päättänyt lähteä mukaan joulukuusenhakureissulle. Metsässä oli hyvä ilma hengittää ja muutenkin reissu oli onnistunut ja piristävä. Kuuset löytyivvät helposti ja siinä olo parani paljon. Ilta on ollut voinniltaan varsin mukava. Lukio-opetusta ollaan uudistamassa. Työryhmän esitys on vähän samanlainen kuin muutkin viimeaikaiset uudistusehdotukset; vaikea tajuta. Peräti kolme vaihtoehtoa tuntijaosta on esillä. Melko samansuuntaisia ne ovat kuitenkin kaikki. Kieliä ja matematiikkaa on suunnilleen saman verran kuin nyt. Liikuntaa on yksi kurssi lisää ja matematiikassa on yksi pakollinen kurssi, joka on yhteinen sekä pitkällä että lyhyellä matematiikalla. Reaaliaineissa valinnaisuutta on lisätty. Luonnontieteellisistä aineista (fy, ke, bi, tt, ge) olisi kahdeksan pakollista kurssia kuten myös toisesta reaalikorista (ue,ps,fi,hi,yh). Käytännössä tämä tarkoittaisi esim. sitä, että on mahdollista että opiskelija ei opiskele yhtään historian JA yhteiskuntaopin kurssia lukioaikanaan. Yleissivistävyyden kannalta olen aika huolissani, jos tämänkaltainen malli menee läpi. Aukkoja jää väkisin perustietoihin. Sitten on tuotu mukaan integroivia kursseja, jossa eri oppiaineita yhdistellään toisiinsa. Pahoin pelkään, että oppiaineiden yhdisteleminen ei tuo toivottua laaja-alaisuutta. Nämä integroivat aineet tulevat helposti olemaan joutavaa humpuukia opiskelijoiden mielestä, niitä tunteja joille "on turha edes mennä". Koulun uudistaminen on aina hankalaa ja yleensä uudistukset eivät johda uudistuksiin koulukäytänteissä. Opettajilla on valtavan suuri vapaus valita toimintatapansa toisin kuin virkamiehillä yleensä. Siksi muutokset paperilla eivät aina johda todelliseen muutokseen käytännön tasolla. Käytännössä ylioppilaskirjoitukset ohjaavat opetusta, joten opettajat pyrkivät opettamaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla omaan kokemuspohjaansa nojaten. Pitää tarjota opiskeljoille mahdollisuus pärjätä kirjoituksissa. Jos opetus ei valmista kirjoituksiin, opiskelijat kaikkoavat nopeasti. Oma asiansa on työllisyys. Opettaja joka ei saa oppilaita, ei saa raavittua palkkaansa kasaan ja mitäs niille opettajille tehdään, joille tulee valtavasti opiskeilijoita? Toinen pyörittelee peukaloita ja toinen uupuu työrmansa alle? Omasta mielestäni malli vaatisi vähän jatkokehittelyä. Valinnaisuus ei ole aina opiskelijan etu. Signaalit kouluista viittaavat pikemminkin siihen, että valinnaisuutta meinaa nytkin olla aivan liikaa 16-vuotiaalle. Valinnaisuus on aina myös mahdollisuus valita pieleen, kun omat toiveet ovat vielä hahmottumassa eikä suunta ole selvillä. --- Liikenneministeri Merja Kyllönen oli Ykkösaamussa tänään. Ammattikorkekoulun käynyt nuori nainen oli vielä 2007 teknisenä apulaisena apteekissa. Moni ei varmaan osannut arvata, miten tiukka vastus kyseisestä rouvasta on tullut politiikan kentillä. Supliikki ei aivan heti näytä loppuvan kesken. Ja osaa hän ystävällisestä tyylistään huolimatta olla hyvinkin tiukka kannanotoissaan. Saa nähdä miten hänen poliittinen uransa kehittyy. Voi toki olla sitä tyyppiä, josta tulee hyväpalkkainen virkamies johonkin virastoon. Vasemmistoliitossa tuskin juurikaan on mahdollista edetä muuten. Arhinmäkeä tuskin lähdetään kierrättämään lähiaikoina. Paineet kahdessa muussa vasemmistopuolueessa taitavat olla paljon suuremmat. --- Päivän elokuva tuli Ruotsista; Wallander: Ennen routaa. Rauhallisesti etenevä jännäri. Kauniit maisemat taustalla. Teemana uskonnollinen ääriryhmä, johon liittyy kaikki pahuuden stereotypiat: sairas johtaja, verirituaalit, insesti, lapsiryöstöt, jumalalla pelottelu, eläinrääkkäys ja homoviha. Nuori, edellisenä päivänä valmistunut naispoliisi nousee sankariksi. Toisena teemana isän ja tyttären välinen viha-rakkaussuhde, joka on tosipaikassa kuitenkin rakkautta. Aika synkkä tarina, jossa huumoria ei ole tippaakaan. Kauniista maisemista ja hienoista valaistuksista voisi kaksi tähteä antaa.

Fahrenheit

Fahrenheit 9/11 tuli katsottua tänään. Kysymyksessä Michael Mooren kiistelty dokumentti, joka aikanaan herätti paljon keskustelua. Melkoinen isku presidentin hallintoa (en viitsi mainita nimiä) vastaan, ehkä vähän vyön allekin. Dokumenttielokuva ei edes pyri olemaan objektiivinen ja sillä on selvästi omat poliittiset päämmääränsä. Sattumoisin se julkaistiin vuonna 2004 juuri ennen presidentinvaaleja. Eräänä teemana on se, miten ihmisiä hallitaan pelon avulla. Amerikan pienimmissäkin kylissä pelättiin terrori-iskuja aivan tosissaan. Yhtenä isona teemana on se miten paljon Amerikkaan tulee rahaa Lähi-idästä ja varsinkin tämä presidenttisuku omaa tiiviit suhteet Saudi-Arabiaan. Ajatuksia herättävä elokuva, vaikka onkin aika liioitteleva. Aamulla tuli pari tuntia hoidettua paperiasioita. Sen jälkeen nukuin useamman tunnin raatona ja sitten tuli katseltua elokuvaa. Olo ei ole paras mahdollinen, pyörryttää reilusti. Suunniteltu kauppareissu jäi tekemättä tältä päivältä. Oma osansa saattaa olla eilisellä rokotuksella, joka on tuonut vähän flunssaoiretta myös.

Piikillä

Saimme perheenä nauttia keskikoisen kunnan hyvistä palveluista. Soitimme influenssarokotteen perään. Tuleva varusmies kun sellaisen tarvitsee ja sairaillekin sellainen jaetaan. Soitosta puolen tunnin päästä olimme tutun terkkarin luona neuvolassa piikitettävänä. Todella sai tuntea olevansa etuoikeutetussa asemassa. Kaupungissa tuskin onnistuisi ainakaan julkisella puolella. Otin rohkean askeleen ja rekisteröidyin elokuvapalveluun. Kuukauden saa ilmaiseksi töllätä leffoja, minkä jälkeen tulee kuukausimaksu. Jotenkin suhtaudun näihin varauksella, mutta kokeillaan nyt. En ole erityisesti elokuvien innokas tuijottaja, mutta voihan olla että löytyy sellaisia elokuvia joista kiinnostuu. Joulukuusta pitäisi päästä hakemaan. Pikkuinen odottanut tapahtumaa marraskuusta asti. Meinaa vaan olla tiukka aikataulu, koska aikaikkuna on pieni. Pimeä tulee niin tosi aikaisin. Voi mennä lauantaihin asti, ennenkuin metsään pääsee.

Puska eläkkeelle

Viime yö jäi tosi lyhyeksi. Kuuhan se siellä mollotti täydellä teholla.

Tänään oli töitä verkko-opetuksen parissa melko paljon. Kokeen tarkistuksia pääasiassa. Tämän jakson Moodle-projekti alkaa olla takana, joten helpotus on huomattava. Ehkä vähäsen liikaakin oli töitä näiden parissa.

Pekka Puska on jäämässä eläkkeelle, kiistelty Puska, nimestään huolimatta ei kuitenkaan mikään Bush. Hänen elämäntyönsä on yli neljänkymmenen vuoden ajan ollut vaikuttaa suomalaisten kansaterveyteen. Pohjois-Karjala-projekti on ollut hänen lempilapsensa ja ovathan sen tulokset merkittävät. Sydänsairauskuolleisuus on vähentynyt 80%. Vahva tulos.

Tupakointi on vähentynyt. Miesten tupakointi on ensimmäistä kertaa alle 20 %. Vuonna 1960 miehistä poltti 60%. Yhteys koulutusryhmään oli yllätys. Alimmassa koulutusryhmässä tupakoivia oli 33 % ja ylimmässä 12 %. Samoin ylipaino korreloi tuloluokan kanssa.

Alkoholin kulutus on nelinkertaistunut ja  sen haitat moninkertaistuneet neljässäkymmenessä vuodessa. Hinnan aleneminen ja saatavuuden lisääntyminen ovat tehneet suomalaisille melkoista tuhoa. Tälle kehitykselle Puskakaan ei ole voinut mitään.
---
NHL:ssä oli yksi kaikkien aikojen suomalaisilloista. Kolme maalivahtia voittivat kaikki ottelunsa ja kenttämiehet tekivät yhteensä 15 pistettä. Sellaista satoa harvoin kerätään yhtensä iltana.

Olo parani

Aamulla tuli herättyä aivan toiseen vointiin, kuin mihin eilen sai tutustua. Olo oli kirkas ja energinen, vaikka yöunia oli takana vain viitisen tuntia. Voinniltaan päivä ollut hyvä tänne yön tunneille saakka.

Kaksi esitystä ollut pinnalla viime päivinä. Tienkäyttömaksuesitys ja esitys lukion uudeksi tuntijaoksi.

Jorma Ollilan työryhmä päätyi esittämään, että autot muuttuisivat halvemmmiksi ja maksua siirrettäisiin käyttömaksuihin, jota seurattaisiin GPS-laitteilla. Aluksi esitys tuntui kummalliselta, koska oikeasti objektiivinen mittari olisi polttoaineen kulutus. Mutta tuskin polttoaineveron korotus tulisi ensimmäisenä bensamyyjälle mieleen.

Ajoitus Ollilan esitykselle on huono. GPS-seuranta herättää heti ajatuksen urkinnasta. Voihan jollekin olla mielenkiintoista tietää, missä autot kulloinkin liikkuvat. Nopeusvalvonta muuttuisi hyvin helpoksi ja vastaansanomattomaksi, kun sateliitti valvoisi. Haluammekohan tällaista valvontaa lisää? Kurikan teknologiatähdelle on tietenkin luontevaa esittää teknologiaa ratkaisuksi asiaan. Eräällä tutulla entisellä suurfirmalla sattuu olemaan siihen hyvää erityisosaamista.

Huimaa huimaa

Olo huonontunut entisestään. Pyörryttää aika lailla. Voi olla että muuten vaan alkaa mennä hermot tässä miesporukassa. No tuli hyödyllisiäkin asioita hoidettua.

Vaisua

Tänään on ollut vähän vaisumpi päivä.  Puhtia ei ollut ihan valtavasti. Kirkkokierroskin tuli skipattua.

Urheilupuolella Martti Jylhä sijoittui vakuuttavasti palkintopallille. Ensimmäinen suomalaismiesten sprinttipalkintopallisijoitus vuoden 2008 jälkeen. Ampumahiihdon takaa-ajoissa nähtiin lajin jännittävä luonne. Voi tulla ampumapaikalle johtoasemassa ja lähteä sijalla 16. Harmi vain, että Kaisa oli tuon esimerkin esittäjä.

Vasemmistonuorison organisoimasta rähäkästä itsenäisyyspäivänä on riittänyt paljon puhetta kuluneen viikon aikana. Tämähän oli heidän tarkoituksensakin omalla sotaisella retoriikallaan luokkataistelusta. On arvosteltu valtion olemassaoloa, kuten anarkismiin kuuluu.  Toisaalta on arvosteltu sitä, että tuo sama valtio leikkaa tukiaan. Merkillinen ristiriita. Kertoo joko rähäkkäporukan moniäänisyydestä tai ymmärtämättömyydestä. Eikö valtio tulonsiirtojen toimeenpanijana on nimenomaan köyhimmän väestönosan puolella?

Kääntöauran käyttö

Tänään tuli opeteltua maataloustöitä. Nyt tiedän mikä on kääntöaura ja miten sitä käytetään. Kanttipaalaimenkin toiminta tuli tutuksi ja kokeilluksi.

Konsolipelaamisessa on nykyään se mukava puoli, että pelivalikoimassa on laaja joukko simulaattoripelejä.  On urheilu- ja lentosimulaattorien lisäksi rekkasimulaattoreita ja junasimulaattoreita. Voi leikkiä tekevänsä oikeita töitä. Tuo maataloussimulaattori kyllä vaatii aika paljon kärsivällisyyttä. On niin monta laitetta ja työtä, jotka pitää oppia.  Kovasti kyllä auttaa, jos on yhtään taustaa asiasta. Pelien avulla aloittelijatkin oppivat arvostamaan ja ymmärtämään toisen työtä.

Uskonnonopetuksesta on tänään keskusteltu A-streamissa. Pitäisikö nykymalli, jossa lapselle opetetaan omaa uskontoa purkaa ja siirtyä malliin, jossa kaikille annetaan samaa opetusta? Asiassa on puolensa. Ruotsissa on objektiivinen uskonnonopetus otettu käyttöön jo 70-luvun taitteessa. Siellä se on ollut välttämätöntä, koska maahanmuuttajia on ollut niin paljon. Suomessa on saatu pitää parempi malli näihin päiviin  saakka. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Uskonnonopetusta ei juurikan kuule vastustettavan, uskonnollisen yleistiedon merkitys ymmärretään paremmin kuin aiemmin.

Mutta täällä on vähitellen sama juttu kuin Ruotsissa, maahanmuuttajia on entistä enemmän. Jokaiselle ei mitenkään pysty järjestämään oman uskontokunnan opetusta.

Maahanmuuttajille olisi selvästi parempi, että olisi oppiaine nimeltään uskontotieto. Koulutettu opettaja jakaisi asiallista tietoa uskonnoista. Luterilaiselle enemmistölle muutos voisi olla pieni takapakki, mutta myös mahdollisuus kehittää oppiainetta ja sen sisältöjä.  Myös mahdollisuus aitoon keskusteluun ryhmissä. Toki vaarana olisi myös polarisaatio ryhmien sisällä. Uskonsotia ei uskonnontunnilla tarvita. Hallitus nosti uskonnon minimiryhmäkoon kolmesta kymmeneen. Tämä  tarkoittanee käytännössä, että valtava määrä opiskelijoita jää nyt ilman uskonnonopetusta kokonaan.

Aivan alakouluun asti en veisi uskontotietoa. Pienimmät oppilaat ovat hyviä kuuntelemaan kertomuksia ja nauttivat niistä. Eettistä keskustelua ei pidä myöskään mielestäni pidä tuoda liian voimallisesti alakouluun. Oppilaat ovat tuolloin vielä konkreettisten operaatioiden kaudella, jolloin abstrakti pohdinta menee  hukkaan suurimmalla enemmistöllä. Kyllä etiikkaa ja keskustelua pitää herätellä, mutta se pitäisi mielestäni tapahtua läpi oppiaineiden ja muun koulutoiminnan keskustelevana otteena.

Vointi ollut tänään hiukan rankka. Viikosta on ollut hiukan toipumista. Muuten ollut aivan kiva päivä ja aikaankin on jotakin saatu.

Kovat kelit

Kovaa on ollut sää eri puolilla. Jerusalemissa on satanut 40 cm lunta. Öljymäellä on ollut liukasta. Suomessa on tuullut rajusti. Viime yönä oltiin  täällä Suomessa rannikkollla aivan SE-lukemisa, mitä tulee tuulen voimakkuuteen. Toistasataatuhatta taloa oli tällä kertaa ilman sähköjä. Toivottavasti ei ole sellaisia alueita, jossa sähköt katkeavat joka myrskyllä. Voi käydä hermoille, jos sähköt poikki jokatoinen viikko. 

Antti Raanta on erilainen tapaus. Kyseessä on jääkiekkomaalivahti, jota seurasin tiiviisti viime keväänä. Pitkälti hänen ansiostaan Ässät sai valtavan voittoputken, joka lopulta toi mestaruuden Poriin. Raannan torjuntaprosentti oli yli yhdeksänkymmenenviiden. Sittemmin hän pääsi kokeilemaan maaotteluissa ja nousi saman tien ykköstorjujaksi vieden Suomen mitaliotteluihin.

Täksi kaudeksi Raanta lähti NHL:n sen mestarin Chicagon riveihin, jossa on kenties maailman kovin maalivahtikaksikko. Silloin pohdin, että ottiko nuori mies liian suuren palan haukattavaksi. Mutta jääkiekko on kummallista. Chicagossa loukkaantui ensin kakkosmaalivanhti ja sitten ykkönen. Eli yhtäkkiä Raanta on NHL:n parhaan joukkueen ykkösmaalivahti ja millä menestyksellä. Seitsemästä ottelusta ei yhtäkään tappiota varsinaisella peliajalla.

Vointi ollut kohtuullisen hyvä tänäänkin. 

Leikkauksia

Taas myrsky paukkuu ulkona. On tullut varoituksia sähköjen katkeamisesta.

Eilen puoluejohtajat olivat koolla puhumassa rakennepaketista. Aivan asiallista keskustelua, mutta miksi ei voi käyttää sanaa leikkaus, kun siitä oikeasti on kuitenkin kysymys. Onhan selvää, että jos nyt on 460 000 yli 75-vuotiasta ja kahden vuosikymmenen päästä lähes 900 000, että silloin on luovuttava jostakin eli käytännössä leikattava. Ehkä halutaan välttää Iiro Viinasen leikkauslistoja, jotka kuulostivat pahalta. Mutta 90-luvun pahasta lamasta selvittiin näiden toimenpiteiden avulla, joten kirouksesta tuli siunaus.

Luin tänään sparrausmielessä lakitietoa. Lakitieto on lukiossa vapaaehtoinen kurssi, mutta se sisältää sitä konkretiaa, jotta olla pitää. Vastassa on juuri niitä asioita, joita arki tuo tulleessaaan. Monta asiaa oli jo unohtunut, mutta tulipahan kerrattua. No Visa-kortin systeemejä en taida vieläkään täysin tajuta. Noloa joo.

Vointi oli väsynyt päiväuniin saakka, mutta sitten tuli kirkas ja hyvä vointi.

Professorin lääkkeet

Tänään oli vähän hitaampi päivä. Ihmettelin elämää jokaisella henkäyksellä. Haikeana ja läsnäolevana. Kiitollisenakin.

Rakennemuutokset yhteiskunnassa puhuttavat. Asiallinen puhe on vaikeaa, mitä eduskuntasaliin tulee.r

Professori Vesa Puttonen puhuu siitä, että valtion rooli on mennyt liian pitkälle. -"Pitää palata taaksepäin" Puttosen mukaan hyvinvointivaltion ensimmäinen versio on sellainen, jossa heikko-osaisimmista pidetään huolta. Kakksoverisiossa kaikilla on ilmainen terveydenhuolto peruskoulusta yliopistoihin. Nykyisessä kolmosverisiossa valtio tukee yrityksiä ja maksaa opiskelusta.

Puttosen kommenteissa kirkastuu se, mitä oikein ei sanota suoraan näissä rakennemuutospuheissa. Yhteiskunnasta on tullut raskasjalkainen dinosaurus, jota kukaan ei pysty pitämään elossa ja  liikkeellä  koska se kasvaa koko ajan. Edessä on joko luhistuminen tai halkeaminen.  Sama kehitys on rikkaammissa länsinaapureissamme. Norjassa puoli maata alkaa olla samaa poliisipiiriä. Maailman rikkaimmalla maalla pitäisi olla varaa poliiseihin ja kaikkeen muuhunkin, mutta eipä ole.  Dinosaurus on liian suuri

Olisiko viisasta palata vaiheeseen kaksi, jossa ilmainen terveydenhuolto ja koulutus taataan ihmisille? Ainakin Puttonen tuntuu tätä toivovan. Mikä meitä auttaisi luopumaan joistakin saavutetuista eduista? Puttonen toivoo poliittista johtajuutta tyyliin paavolipposmainen henkilö, joka pystyisi olemaan irti etujärjestöistä. Toiseksi ihmisten pitäisi maksaa suoraan palveluista enemmän. Onhan se aivan totta, että varsinkin nettisukupolvi on oppinut saamaan kaiken ilmaiseksi. 

Puttosen keino on palvelujen heikentäminen syrjäseuduilta. Hänen mielestään jokaisella on oikeus asua missä haluaa, mutta kaikkialle ei voi odottaa samanlaisia palveluita. Lisäksi hän esittää, että jokaisen perheen tulisi ottaa vastuu omista vanhemmistaan. Mielenkiintoinen ajatus tai oikeastaan aika radikaali. Hyvinvointiyhteiskunnan yksi toimintaperiaate on perhesuhteiden löyhtyminen. Ei haluta klaaneja, joissa patriarkka päättää kaikesta. Halutaan, että yksilö on itsenäinen ja riippumaton. On nähty tämän olevan varsinkin naisten aseman kannalta tärkeää.

Ehkä olemme matkalla takaisin heimoyhteiskuntaan...

Lauhtuvaa

Nopeasti lauhtuvaa on ollut keli. Nyt illalla on yli 20 astetta lämpimämpää kuin eilen vastaavaan aikaan. Pohjoisessa muutosta ollut nelisenkymmentä astetta.

Päivä kulunut pikku asioiden kanssa puuhaten. Toki on tullut vähän shakkiakin pelattua. Mukavaa, kun vastustajia löytyy kotoa ja pelit ovat olleet aivan jännittäviä.

Mandelaa on kovasti muisteltu tänään hänen hautajaispäivänään. Poikkeuksellinen persoona, menee suurten rauhantekijöiden joukkoon. Afrikan yleinen sekasorto olisi kaivannut enemmänkin vastaavia hahmoja.  Rauhantekijän hautajaisiin sopi hyvin Obaman ja R.Castron kättely. Olisikohan Kuubaa jo nöyryytetty tarpeeksi.

Arvokkaaseen päivään tietenkin sopivat Nobelin palkintojen jako ruotsissa ja norjassa. Higgsin hiukkasesta on taas puhuttu paljon ja yhtä vähän olen tajunnut kuin yleensä.

Luoviin ratkaisuihin kuuluu se, että STT siirtää yötoimituksen Australiaan. On halvempaa lähettää neljä toimittajaa Autraliaan kuin pitää kahta töissä Suomessa jokaisena yönä. Vastaavasti vinkki Australialaisille, lähettäkää toimittajia Suomeen, niin säästätte rahojanne!

Vointi ollut hyvin samanlainen kuin eilen.

Hirvittävä vääryys

Iltapäivälehdessä oli ilmiöksi nostettu 8-vuotiaiden synttärin, joille ei ollut saapunut ainoatakaan vierasta vaikka 13-luokkakaveria oli kutsuttu mukaan. Äiti oli ladannut kuva Facebookiin, minkä jälkeen iltapäivälehti VG oli tehnyt siitä jutun. Sen jälkeen mm. ex-pääministeri oli kommentoinut asia. Jotenkin se oli sitten päätynyt kansainväliseen levitykseen ja päätynyt mm. Iltasanomien luetuimmaksi uutiseksi tai "uutiseksi".

Tässä on esimerkki median muuttumisesta. Uutisköyhänä päivänä melkein mikä tahansa voi olla kärkiotsikkona maailmalla. Huomenna tarjotaan uusia makupaloja.

On sympaattista, että ihmisille tarjotaan sellaisia uutisia, joihin voi samaistua. Minullakin tuli mieleen eräät 8-vuotissynttärit, joille kutsuttiin luokan yhdestätoista  pojasta kymmenen. Romanipoika jätettiin kutsumatta. Tottakai olin tosi vihainen, miten aikuiset voivat toimia noin julmasti ja taitamattomasti?

Maailmassa tapahtuu kaiken aikaa ikäviä asioita. Niiden edessä on täysin voimaton. Esimerkiksi Lähi-idän kriisit tulevat jatkumaan vuosikymmeniä, kenties vuosisatoja. Mitä niistä hyödyttää saada tietoa, kun niille ei mitään voi?  Tai toisin päin sanoen on kiva, että uutisvirran joukkoon mahtuu mukavasti pienen mittaluokan asioita, kuten tämä synttäriuutinen. Tiedot heikkenevästä taloudesta, toimimattomasta hallituksesta ja Sini Saarelan vankeudesta eivät riitä uutisiksi joka päivä. Tarvitaan asioita, jotka kohtaavat ihmisten kokemusmaailman.

Pakkaspäivä ollut ja lämpötila alimmillaan -22c. Onneksi huomiseksi tai viimeistään ylihuomiseksi lauhtuu kovasti. Vointi ollut vähän vaisu, mutta ihan ok.

Uskontoa ja urheilua

Toisen adventtisunnuntain kirkkokokemus on Ilmajoelta.  Kirpeä pakkasaamu oli kaunis, lämpötila 13 astetta miinuksella. Toinen adventtisunnuntai taitaa olla niitä pienimpiä kirkkopyhiä vuodessa, mitä tulee väkimäärään. Kansaa oli varmaankin jossakin sadan ja kahdensadan välillä, kokonaiskuvaa asiasta ei ole, koska istuin paikassa, josta ei näe koko kirkkokansaa.

Kirkkon oli mukava tulla, siellä oli kirkon oma hyvä tuoksu ja kaunis valoisa hiljaisuus. On tilaa omille ajatuksille, sielu lepää kuten tavataan sanoa. Se vähän häiritsi, että edessäni oli kuusi kohdevaloa, jotka sammuilivat ja syttyivät omia aikojaan kirkonmenojen aikana.

Liturgia toteutettiin hyvin miellyttävällä otteella. Liturgi käytti messukasukkaa, joka messussa kuuluu asiaan. Äänenkäyttö oli ammattimaista ja taitavaa. Sanat kuuluivat jokainen, ja ääni hyvin miellyttävä. Laulut sujuivat varmalla otteella.  Aavistuksen olisi vielä voinut olla rohkeammin esillä noilla taidoilla, ehkä turhankin kainoa oli esiintyminen.  Kontakti seurakuntalaisiin otettiin vasta lähettämisessä. Pappi tuli kirkon kuoriosaan sanomaan ystävällisen tervehdyksensä seurakuntalaisille. Tämän olisi voinut tehdä jo messun alussa.

Saarnaaja jyrisi kuuluvalla äänellä, kuin sotatuomari konsanaan. Se oli saarna, ei mikään laimea pohdiskelu. Ilme oli kuitenkin ystävällinen ei pelottava. Evankeliumitekstin sanat olivat puheessa esillä. Siellä painotettiin voimakkaasti odottamisen, toivon ja lupauksen näkökulmia. Seurakuntalaisille on tärkeää, että kuullaan ne tutut sanat, jotka ovat keskeistä kristillistä sanomaa. Sitä en tiedä, mikä oli saarnan juoni tai rakenne. Se oli hengellistä streamia alusta loppuun. Jäi kuitenkin vaikutelma, että puhuja seisoo sanojensa takana vaikka viimmeisellä tuomiolla.

Sillat nykymaailmaan puuttuivat, sama puhe olisi voitu pitää aivan hyvin 1700-luvulla. Puheeseen ei oltu tuotu liittymäkohtia nykyihmisen elämään. Enkä oikeastaan olisi halunnut kuullakaan miten kauhean raskasta joulun valmistelu on ja miten leivotaan piparkakkuja ja lähetetään joulukortteja. Ne asiat tiedetään muualtakin. Vaikka kontakti yleisöön jäi vähäiseksi, Sana oli esillä ja se osui varmasti maaliinsa.

Musiikista jäin pohtimaan joitakin juttuja. Messun alussa sytytettiin toinen kynttilä ja laulettiin "Nyt sytytämme kynttilän." Mielestäni se on niin pieni ja hento laulu, että koko urkupatteristolla puhaltaminen oli jo vähän liioittelua. Pianosäestys olisi riittänyt. Virrensäestys olisi mielestäni voinut olla elävämpää ja reippaampaa. Urkujen valtavaa monipuolisuutta soittimena käytettiin hyvin vähän hyödyksi. Ensimmäisen muutoksen äänissä huomasin vasta loppusoitossa. Kenties pakkasaamulla ja lasien rapaamisella oli osuutensa, sillä soittovirheitä oli yllättävänkin paljon liikkeellä. Virsissä oltiin siinä rajoilla, että olivatko virret tarpeeksi tuttuja seurakunnalle.  Hyvä idea oli Sibeliusteema yksinlauluissa. Tänään, kun on Sibeliuksen päivä.

Saarna 8
Liturgia 9
Musiikki 6
Tunnelma 8

Urheiluun... Telkkarista tuli katsottua hiihtourheilua. NRK lähetti hiihtoa, yhdistettyä ja ampumaahiihtoa. En tiedä olisiko Yleltä tullut. Suomalaistista puhuttiin lämpimään sävyyn silloin, kun heitä sattui olemaan esillä. Naisten viestissä Suomi ottikin hopeaa. Miesten viestissä Suomen onni oli se, että Norjalla oli vain neljä joukkuetta mukana. Kaikki olivat reilusti Suomea edellä. Minne on kadonnut hiihtotaito suomalaisilta, onhan meillä sentään norjalainen valmentaja. Tosin norjalaiset ovat ihmetelleet, että miten heidän entinen suksihuoltajansa voi olla päävalmentajana jossakin. Ja ampumahiihdossa saadaan kuudenkymmenen joukkoon hädin tuskin yksi naisissa ja miehissä. Mäkihypyssä tuli ensimmäinen sijoitus kympin joukkoon. On kyllä pudottu kauas kärjestä kaikissa lajeissa. Myöskään palloiluissa viimeisen kymmenen vuoden aikana ei ole tullut uusia tähtiä entiseen tahtiin, poikkeuksena jääkiekkomaalivahdit. No ehkä ei pidä liikaa yleistää. Koriksessa, lentiksessä ja säbässä on tullut hyviä yksilöitä, mutta nekin tähdet ovat monet jo yli 30-vuotiaita. Mitä on tapahtunut, kun Suomi tuottaa niin vähän huippu-urheilijoita 2003 jälkeen? Miksi samanaikaisesti olemme pudonneet teknologian huipulta ja Pisa-tutkimukset vajonneet alas?

Kaunista puhetta

Tänään pohdin taas amerikkalaista keskustelukulttuuria, mikä tulee selkeästi esiin sarjassa Love Connection. Siinä siis kolme suomensukuista miestä tapaavat joukon suomalaisia naisia ja käyvät treffeillä heidän kanssaan. Sarja on nyt vaiheessa 8/12, ja miehillä on kolme kumppania jäljellä.

Amerikan miehet osaavat puhua niin tavattoman kauniisti tytöille, että meille suomalaisäijille on paljon opittavaa siinä ettei oltaisi niin töksöjä ja hiljaa murjottavia. Amerikan vävyt saavat pidettyä keskustelua yllä ja ilmapiiriä kivana oli tilanne mikä tahansa. Asiasta tekee kiintoisan sen kääntöpuoli. Kun ollaan runsassanaisia ja hienotunteisia, on kovin vaikea tietää, mikä oikeasti nyt tarkoitetaan vai tarkoitetaanko yhtikäs mitään.Ehkä ihanne olisi jossakin suomalaisen ja amerikkalaisen puhetyylin keskivälillä, jossa osattaisiin puhua nätisti ja pitää keskustelua yllä, mutta uskallettaisiin myös ottaa asioita esiin rohkeasti ja tyylikkäästi. Mietin, että millainen tuo sarja olisi mikäli asetelma olisi toisinpäin. Suomalaiset äijänjörrikät ja amerikkalaiset pimut. Siinä ohjelmassa myötähäpeällä tuskin olisi mitään ylärajaa.

Vasemmistonuoret pistivät hulinaksi itsenäisyyspäivänä Tampereella. Taisi siellä olla pelkkiä rosvojakin. Onneksi tämä ei ole arkea meillä, eikä toivottavasti tule koskaan olemaankaan. Poliisi ilmeisesti selvisi testistään hyvin. Jutun juonihan on provosoida poliisi ylireagoimaan ja sitten nostaa asiasta haloo.

Voinnissa oli tänään pieniä kummituksia liikkeellä. Menivät kuitenkin menojaan ja hyvä niin. 

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän puitteet olivat kerrankin kunnossa. Tällä tarkoitan sitä, että olen jo pitkään ollut sitä mieltä että itsenäisyyspäivänä sään pitäisi olla sellainen kuin tänään; valkoinen maa ja lumisade. Musta itsenäisyyspäivä on vähän sama asia kuin musta joulu, se sisältää uskottavuusongelman.

Ensimmäistä kertaa olin mukana kunnan virallisissa juhlissa. Ihan kiva kokemus, sopivalla tavalla arvokas ja maanläheinen tilaisuus.  Kestoltaan juhla oli noin 60 minuuttia, mikä oli sopiva aika. Tunnelmaan pääsi, mutta pitkästyä ei ehtinyt.

Linnan juhlat olivat Tampereella tänä vuonna. Näytti ja kuulosti tosi hyvältä.  Tamperetalo tarjosi mahtavat  puitteet juhlintaan ja mahdollisti konsertin orkesteritoteuttamisen aivan upeasti. Ehkä pääkaupungin voisi siirtää Tampereelle, jos ei sitä siitä yhtään pohjoisemmaksi saa. Tampereelta oli saatu aikaiseksi upeaa ilmakuvaa katsojien iloksi.

Itsenäisyyspäivä on suomalaisille vakava asia. Siihen kuuluu myös omat rituaalinsa kuten Tuntematon sotilas televisiosta, jonka kuvauksiin oli aikanaan varmaan koottu kaikki sodasta jääneet räjähteet. Tuntematon symboloi osuvin kuvin ja sanoin sitä itsenäisyyden raskasta puolta, joka on kulkenut ihmisten ja sukupolvien tarinoissa tähän saakka. Sota on vaikuttanut jokaisen perheen ja suvun elämään tavalla tai toisella, usein vaietulla ja sisältä rikkoneella tavalla.

Tuntemattomassa on yllättävän paljon huumoria mukana esimerkiksi Hietasen rooli on aivan ratkiriemukas. Se toisaalta on rankkaa, että Väinö Linna antaa sankariensa kärsiä ja kuolla. Sillä perusteella en osaa pitää elokuvaa sotamyönteisenä, ainakaan sotasankareita on paha löytää.

Tuntemattomassa on myös se puoli, että varsinkin kirjana se puhuttelee joka kerta eri näkökulmasta eri ikävaiheissa. Omalla kohdalla Lammion rooli on sellainen, joka on elänyt eniten. Nuorena varusmiehenä Lammio oli ilkeä tapaus, jota oli vaikea sietää. Myöhemmin, kun oli saanut itsekin vähän vastuuta tajusi, miten tärkeä hahmo hän toisaalta on. Ilman hänen kaltaisiaan vastuunkantajia mikään homma tuskin pysyisi kasassa, olkoonkin, että hän voisi toimia taitavammin monessa tilanteessa.

Sotaveteraanien vähenemisen jälkeen on pikku hiljaa tullut aika luoda uusi suhde itsenäisyyteen. Itsenäisyys ei ole itsetarkoitus, vaikka siniristilippu kertoo vahvan tarinan.  Kyllä sodista täytyy kertoa jälkipoville, tässä Tuntematon varmasti täyttää paikkansa. Jokaisella aikakaudella on olennaista löytää itsenäisyyden merkitys uudelleen. Meidän aikamme haaste on selviytyä niukkenevien voimavarojen kaudella hyvinvointi säilyttäen. Toisena tehtävänä on säilyttää ihmiset liikkeessä, viihteellistyvän ja mukavuudenhaluisen maailman keskellä. Mukavuusalueelta on tultava haasteiden pariin.

Pisa II

Pisa-juttu jatkui tänään vielä A-talkissa. Esiin tuli se, miten paljon nuoret ovat tietokoneella päivittäin. Tätä monet eivät tiedosta. 12 tuntia on aivan helppo rasti ja silloinkin rajoittavat vanhemmat leimautuvat demoneiksi. Tällaisessa maailmassa, jossa kaikki muu kuin dataaminen on ylimääräistä, oppimistulostan laskeminen ei ole suurikaan ihme.

Tamperelainen ysiluokkalainen Jesse Kosonen esiintyi ohjelmassa upeasti asiantuntijoiden ja opetusministerin seurassa. Hänestä kuullaan vielä varmasti, sen verran oli supliikki ja yleistieto kohdallaan. Ja kun habitus on sympaattinen eikä ärsyttävä, niin käyttöä löytyy tällaiselle lahjakkuudelle varmasti jokaisessa puolueessa. Veikkaankin, että nuoren miehen puhelin soi vielä tänään, mikäli poliittista sitoutumista ei vielä ole tapahtunut. Nuori mies toi esiin sen, että ei tietokoneilla voida korvata perinteistä pänttäämistä, vaikka tietokoneiden järkevää käyttöä koulussa tarvitaankin.

Pisa-keskustelussa tullut esiin tosi hyvä näkökulmia, mutta oppimistulosten korostaminen on jäänyt yksipuoleiseksi. Sosiaalinen puoli on jäänyt täysin pois. Millaiset neuvottelutaidot ja keskustelutaidot nuorilla on? Entä ns. tunnetaidot yleensä? Näitä ei ole mitattu, jolloin ne jäävät keskustelussa pienelle huomiolle, vaikka ovat monesti elämässä akateemisia taitoja tärkeämpiä.

Vointi ollut hyvä, liikunta jäi tänäänkin tosi vähille. Muuten päivä oli intensiivinen ja touhua täynnä.

Pisaa purkaen

PISA-tutkimus julkaistiin eilen. Siitä on tullut todella iso juttu maailmalla, kuin oppimisen olympialaiset. Painotus oli matematiikassa tällä kerralla. Tulokset olivat Suomen osalta pudonneet viime kertoihin vertailtuna. Tätä osattiin toki odottaa. Henkinen vireys on Suomessa laskenut sitten vuosituhannen alun. Lapset eivät saa kotonaan tarvittavia valmiuksia selviytyä ihmisten kanssa, lyhyesti sanottuna heiltä puuttuu kuri ja pitkäjänteisyys. Ja nyt tarkoitin vain osaa oppilaista.

Väitän, että suomalaisten luokanopettajien arvoa ei ollenkaan ymmärretä. Siellä on erittäin (usein liiankin) velvollisuudentuntoinen joukko, joka tekee rajusti töitä oppilaiden hyväksi. No saattaahan siellä muutama laiska äijänköriläskin joukossa olla, mutta pienenä vähemmistönä kuitenkin. Yläkoulun puolella tilanne on erilainen. Valikoitumien tapahtuu toisin perustein. Joissakin oppiaineissa yläkoulu saattaa olla se viimeinen vaihtoehto tehdä töitä. Mutta on sielläkin helmiä, jotka todella vaikuttavat oppilaisiin. Koulusysteemin ongelmana voi joskus olla tietty joustamattomuus, kaikki pyritään laittamaan samaan muottiin, ei sallita erilaisuutta. Pitäisi muistaa, että koulun tehtävä on nähdä oppilas ihmisenä ja auttaa häntä eteenpäin hänen omalla polullaan.

Yhteispistein laskettuna Suomi oli kuitenkin vielä Euroopan paras ja koko porukan seitsemäs. Missään urheilukisoissa Suomi ei näin hyvin pärjää, jos eukonkantoa ei lasketa mukaan.

Ruotsin opetusministeriä Jan Bjöklundia on grillattu  heikosta menestyksestä. Maa on pudonnut sijalle 28 65:n OECD-maan joukossa. Ruotsissa tämä on shokki ja itse asiassa Björklundin eroa on jo ehditty vaatia. Björklund laittoi syyn aiemmille demarihallituksille ja kertoi ihailevansa suomalaista koulusysteemiä. Jännä juttu on tässä se, että voisiko joku suomalainen sanoa ruotsista jotakin positiivista vaikka kuinka olisi aihetta?

Urpilainen oli puhumassa rakennepaketista. Koulutuksen pitäisi olla hänen erityisalaansa, koska hän on koulutukseltaan luokanopettaja.  Pidin siitä, että hän puhui oppimisen usein tapahtuvan epämukavuusalueella. Näinhän se on, oppiminen tekee monesti kipeää. Puhutaan kantapään kautta oppimisesta. Itselleni tämä Windows 8 tekee tällä hetkellä kipeää, mutta edistystäkin tulee. Välillä kadotan ruudut, enkä meinaa löytää takaisin. Kitaristina olin todella laiska astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle eikä edistystä juuri peruskuvioiden jälkeen tapahtunut.

Sen sijaan puhe opetusteknologian lisäämisestä ja opetusmenetelmien uudistamisesta kuulostaa omissa korvissani epäuskottavalta. Teknologian lisääminen ei juuri paranna oppimista, mutta se on julmetun kallista. Jonkun taskuun nekin rahat menevät. Ja miksi oppimistulokset ovat heikentyneet juuri samalla, kun tietokoneet ovat luokissa lisääntyneet?

Sitä myös mietin, että mahtaako valtiovarainministeri ymmärtää, että mitä tarkoittaa kun keskiasteen koulutuksesta vähennetään 200 miljoonaa. Pikaisen laskutoimituksen mukaan se on noin 1500 euroa/opiskelija. Lukiolainen maksanee tällä hetkellä noin 6000 euroa/opiskelija eli lähes neljännes karsitaan tuosta summasta pois.

Tässä kyllä koulutuksen tasa-arvo tulee kärsimään kovan kolhun valitettavasti. Mitä muuta se voi tarkoittaa, kun pienten koulujen lakkauttamista ja opetuksen vähentämistä, jos rahaa pitää tietokoneisiinkin jäädä. Eli ryhmäkoot tehdään entistä suuremmiksi, mikä heikentää oppimisen laatua ja opiskelijan valinnanvapautta.

Paavista kerrotaan juttua, että öisin hän karkaa valeasussa Vatikaanista. Jutun olettaisi jatkuvan niin, että homobaareja hän katsastaa, mutta ei alkuunkaan. Tämä paavi on puhdas pullmunen. Öisin paavi menee juttelemaan kodittomien kanssa kadulla. Hän saattaa jopa aterioida siellä heidän kanssaan. Tämä paavi todella taitaa olla erilainen tapaus.

Vointi ollut hyvä, mutta ulkoilu jäänyt liian vähälle. Ilma ollut tosi raaka tänään.

Uutta konetta hankkimassa

Tänään tultiin sitten siihen pisteeseen, että oli aika tehdä päätös uudesta läppäristä. Vanhasta oli näyttö mennyt sellaiseen malliin, että kolmannes ruudusta jäi näkemättä. Telkkarista olen yrittänyt tekstiä tiirailla, mutta siinä on mennyt näkö huonoksi. Meidän telkkari on vääränlainen kirkkaudeltaan monitoriksi. Silmät rasittuvat.

Uusien läppärien vertailuun meni aikaa reilu viikko. Tiettyjä ominaisuuksia seurasin, lähinnä prosessoritehoa ja keskusmuistia. Sain hyvän ohjeen, että näytönohjain seurailee aika automaattisesti edellämainittuja arvoja, joten näytönohjainten numeroinnista ei tehnyt huolta itselleni.

Muutaman päivän kypsyttelyllä ja melkoisen mainosmäärän läpikäymisellä alkoi hahmottua mitä haluan ja tarvitsen. Hintaluokaksi määräytyi hyvä keskitaso ja laitteet sen mukaan. Kaupaksi valikoitui tavaratalo, jossa olen ennenkin asioinut tietokoneasioissa.

Päivämäärä on myös valikoitunut, koska seuraavana päivänä olisi veronpalautuspäivä. Silloin puolitoista miljoonaa suomalaista lähtee läppärikaupoille, jotenka pian hyllyt huutaisivat tyhjyyttään. Oli lähdettävä tänään, koska nyt on rauhallista. Kaupassa minulta jopa kysyttiin, että kummanko herran valitsen palvelemaan, sen verran oli leppoisa tunnelma. Ja perusteellisesti palveltiinkin. Kaikki selitettiin juurta jaksaen moneen kertaan ja toki aivan tarpeeseen. Siinä vaiheessa kyllä piti kieltä purra poikki, kun selitettiin, että jos virusturvan kohdalla lukee 30 päivää, se tarkoittaa kuukauden virusturvaa ja 60 päivää, se tarkoittaa että virusturva kestää 2 kuukautta.

Mutta näin palvellaan Seinäjoella. Tuskin Tikkurilan tai Itä-Keskuksen Anttilassa törmää vastaavaan palveluun ja asiakkaasta huolehtimiseen.

Uuden tietokoneen käyttöönotto on aina vähän kuin uudella hevosella ratsastaisi. Kun se ei oikein olla vielä tuttuja niin ei oikein tiedä mitä siltä voi odottaa. Ja tässä on tarinan outous. Sitä en vieläkään tajua, että kun avasin uuden koneen, että siellä oli vanhan koneeni valokuvia jo valmiina. Kuka kumma ne sinne livautti? Vai onko niin, että kuvani ovat olleet maailmanympärysmatkalla, josta ne nyt lentelevät takaisin pesimään uuteen koneeseeni. Tämä asia on oikeasti saatava selville. Epäluulo tietosuojasta kasvoi tuon johdosta, jos se nyt edes voi kovin paljon kasvaa.

Vointi ollut kohtuullisen hyvän puolella, hiukan ollut uupumista aktiivisten päivien jälkeen.

Palaneen Kyröä

KP Kyrö haluaisi perua elinikäisen toimitsijakieltonsa, jonka sai 14 vuotta sitten Lahden MM-kisojen seurauksena. Nyt olisi laihojen vuosien jälkeen mahdollista saada menestysvalmentajat Kyrö & Kirvesniemi nostamaan suomalainen hiihto takaisin huipulle! Ehkei sentään.

Kyrö täyttää tämän kuun lopussa 50 vuotta ja 37 vuotiaana saatu kielto harjoittaa ammattiaan on yhä voimassa. Tuomio on tosi kova. Murhasta tuleva elinkautinen, on käsittääkseni pisimmillään noin 12 vuotta. Länsimaiseen rangaistuskäsitykseen kuuluu ajatus mahdollisuudesta sovittaa rangaistus ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Sillä perusteella olisi varmasti aika miettiä Kyrön tuomion purkamista. Hänhän on rikkonut ensi sijaisesti urheilun sääntöjä vastaan ja sielläkään ei välttämättä urheilun senaikaista henkeä vastaan.  Rikkomukset lain edessä on jo sovitettu.

Ja toisaalta. Onko kukaan tuhonnut hiihtourheilun imagoa samalla tavalla järjestelmällisesti kuin Kyrö, tuskin. Tuomalla esiin tietoja, jotka hänellä on ollut käytössään, hän on ryvettänyt hiihtoliiton mainetta oikein perusteellisen kunnolla. Ja sitten taas toisaalta, eikö Kyrö puhunut dopingista pelkästään totta, mitä ehkä yksikään muu päätekijöistä ei ole tehnyt prosessin aikana. Eikö Kyrölle kuuluisi palkinto rehellisyydestä ja lupa palata ammattiinsa, hänhän on joutunut syntipukiksi yksin.

Siinä mielessä Kyrö syyllinen yksin olikin, että se oli juuri hän joka oli unohtanut huoltoasemalle lääkelaukun, jonka paljastaminen johti koko valhevyyhdin paljastumiseen. Ilman tuota mokaa moni asia olisi nyt toisin. Kirvesniemi ja Isometsä olisivat eduskunnassa ja Myllylä hallituksessa rikkaina miehinä.

Itse olen sitä mieltä, että kohtuullisuuden nimissä toimitsijakielto täytyy purkaa. Tässä puhutaan kuitenkin vain hiihtokilpailuista, ei sen vakavammasta asiasta. Mutta Suomen maajoukkueen lähellekään en häntä päästäisi. Menetetty maine leimaa kaikki toimijat, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä. Tätä leimaa eivät nykyhiihtäjät ansaitse. Sponsorit karkaavat varmasti kauas pois, jos KP Kyrön nimi listoilla vilahtelee. Ja tiedämmehän, mitä hän ajattelee huippu-urheilusta ja sen keinovalikoimasta.  Mutta jos Norja tai Ruotsi tai Venäjä tai Moldova tarvitsee Kyrön valmentajakseen, niin hänelle kuuluu oikeus toimia ammatissaan.

Uninen päivä ollut ja voimia kulunut paljon erilaisiin pikkujuttuihin.

Hoosianna

1. adventtisunnuntaina kävimme Lakeuden Ristissä, jossa oli piispanmessu. Väkeä oli todella paljon, arviolta 1200. Auton joutui jättämään parkkitilan puutteesta johtuen todella kauas kirkosta. Kirkossakin sai olla eteisessä saarnaan asti, jolloin saarnaaja ,eli piispa, pyysi tiivistämään penkeillä. Sen seurauksena penkin päistä löytyi tilaa muutama paikka. Ninpä mekin pääsimme sisään ja paikka löytyi sattumalta kaupunginjohtajan vierestä, johon oli tilaa jäänyt.

Huvittavaa oli se, että virsikirjojen ollessa lopussa piti käyttää omaa virsikirjaa. Tässä tapauksessa se tarkoitti älypuhelinta. Sieltä virsikirja löytyi helposti kirkon sivuilta. Kännykkä kourassa veisaaminen onnistui aivan hyvin.

Täysi kirkko, kuoro sekä arkkitehtuuri olivat puhuttelevia asioita kaikki. Saarnaan sen sijaan olin pettynyt. Intohimo ja omakohtaisuus puuttuivat täysin. Retoriikka oli heikkoa, tasaista puhetta ilman taukoja, painotuksia, kevennyksiä tai heittoja seurakunnalle. Sisältö oli joutavaa enimmäkseen, ja seurakunnan kohtaaminen olematonta.

Jos kirkkoon saadaan nykyään 1200 ihmistä, heille täytyy tarjota laadukasta kirkon ydinsisältöä: syvällistä, koskettavaa, ymmärrettävää ja jännittävää puhetta armosta ja toivosta, uskosta ja rakkaudesta, synnistä ja iankaikkisesta elämästä. Piispan eväät olivat mielestäni heppoiset tällä kerralla. Sarasvuon kirkkosaarnaa pidin todella hyvänä näytteenä monenlaisesta osaamisesta. Ehkä hänen pitäisi vähän kouluttaa kirkonmiehiä puheenpitämisessä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288625490349.html

Kirkkokokemus oli silti valoista ja kiva. Oma arvio kirkonmenoista:

Saarna 5
Liturgia 8
Musiikki 9
* urku- ja kuoromusiikki toimi mahtavasti ja onhan Hoosianna melkoinen kohokohta kun pauhua riittää.
Tunnelma 10
* 1200 ihmistä tekee tunnelmasta juhlavan ja lämpimän. Paljon oli eri ikäisiä. Ehtoollisella tosi runsas osanotto ja jako organisoitu hyvin.

PS. Kommenttilaatikko on tietenkin käytössä jos haluaa esittää ajatuksia!


klo 00.05. Päivitys. Lähetin piispalle melko kriittisen analyysin hänen saarnastaan. Nostin esille asioita, joita tässä blogissakin on ollut esillä.  Hän vastasi saman tien ystävällisesti ja totesi, että armon sanomaa oli hänen mielestään saarnassa, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kiitokset piispalle asiani kuulemisesta!

julkkikset

Hjalliksessa keskusteltiin julkisuudesta ja julkisuudessa esiintymisestä. Aikaisemmin ajateltiin, että joku ihminen  on julkisuudessa lähinnä tekemistensä tai asemansa johdosta. Jollakin elämänalueella taitava ja ansioitunut ihminen sai osakseen kiinnostusta ja julkisuutta. Hyvä juoksija herätti juoksemisensa ohella kiinnostusta ihmisenä. Pääministeri tai arkkipiispa ovat herättäneet kiinnostusta asemansa perusteella.

Media tekee bisnestä näiden kiinnostavien henkilöiden avulla. Myyntiä pitää saada aikaiseksi. Paavo Nurmi oli ensimmäisiä huomaamaan tämän. Hän keskittyi vain juoksemaan. Nurmi ei juuri koskaan suostunut edes haastateltavaksi. Poikkeuksena oli 70-vuotispäivät, jolloin hän antoi haastattelun. Haastattelijaksi kelpasi ainoastaan tasavallan presidentti UKK!

Sittemmin muutkin ovat ymmärtäneet julkisuuden merkityksen myös oman etunsa kannalta. Ansioitunut mäkihyppääjä voi hankkia elantonsa olemalla julkkis ja myymällä elämänsä kaikkien nähtäväksi. Joskus on puhuttu jopa kuukausipalkalla elämisestä. Tämäkin kaiketi onnistuu, jos on tarpeeksi kiinnostava henkilö eikä yhtään välitä siitä, mitä kirjoitetaan. Ihmiset ovat kiinnostuneita mielenkiintoisista tarinoista; totuusarvolla ei niin väliä.

Tositv:n aikakaudella on ihmisiä, jotka pyrkivät muodostamaan julkkisten ammattikunnan. Kai he kohta perustavat julkkisten ammattiliiton.  Olennaista ei ole ansioituminen jollakin tietyllä alueella, vaan kiinnostavan persoonallisuuden luominen, oman hahmon brändäys. Kierretään tosi-tv:stä toiseen ja rahastetaan mahdollisuuksien mukaan. Syntyy monimutkainen vyyhti, jossa kaikki hyötyvät kaikista.

Hjalliksessa keskustelijoiden mukaan kaupallisten arvojen lisäksi ainakin jossakin määrin olennaista on sen testaaminen, onko hyväksytty. Tässä palataan aivan elämän perusasioihin ja syvimpään perustarpeeseen olla rakastettu. Puuttuvaa rakkautta haetaan tuntemattomilta massoilta. Sitä voi toki aina miettiä onko huolestuttavaa hoidattaa itseään julkisuudessa ja julkisuudessa, koska se voi myös satuttaa itseä ja muita.

Kaikki ei ole julkista. Läheisistään ei sovi kertoa ilman lupaa. On myös vedettävä raja siihen, että mitä haluaa kertoa itsestään ja minkä jättää sanomatta. Asioita voi joutua katumaan. Mieleen tulee eräs mielenterveysongelmista kärsynyt tv-toimittaja, jonka twiitit ovat ilmeisesti aiheuttaneet myötähäpeää ihmisissä. Blogikirjoittamisessa tulee sama asia vastaan. Välillä esiintyy toivetta, että pitäisi kirjoittaa sisäisistä tunnoista enemmän. Se ei kyllä taida olla suomalaisen heteroäijän varsinaista ydinosaamista. Suomalaisen miehen sielunelämää on edustettuna Räikkösessä, Ahosessa, Nurmessa, Litmasessa ja Rädyssä. Mielenlaatu on karu, murjottava ja arvoituksellinen. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mielessä mitään liikkuisi. Ehkäpä niin, että herkkyys halutaan piilottaa erilaisten kuorien taakse, kaikkea ei haluta kertoa.  Toki on tämä puhuva suomalainen mies: Palander, Selänne, Kovalainen, Jauhojärvi, Nämä puhuvat enemmän kuin murjottavat.

Vointi ollut hyvä tänään. Päivällä tuli röhnöstettyä sohvalla kolme tuntia ja katsottua suosikkilajiani ampumahiihtoa. (no tosiasiassa torkuin ainakin kaksi tuntia) Yksi näyttää miesten puolella olevan ylivoimainen. Tuo ranskalainen ei juuri vaikuta edes hengästyvän kisoissa. Toivottavasti ei tule yksipuolinen kausi. Naisten puolella Kaisalla on kausi alkanut surkeasti. Kaisalla ensimmäinen kisaviikonloppu on yleensä kertonut koko kauden suunnasta paljon. Sillä perusteella tältä kaudelta on turha odottaa mitään. Laji on herkkä ja itseluottamus on kaikki kaikessa. Onnistuminen ruokkii onnistumisia ja epä onnistuminen epäonnistumisia.


On voitava myös olettaa, että itse saa vetää rajan siihen mitä kirjoitetaan.

Rakenneuudistusta etsimässä

Tänään ollut "älä osta mitään"-päivä.

Liikennevirasto otti tämän kovin kirjaimellisesti, sillä se kumosi tekemänsä jäänmurtajan hankintapäätöksen, jotka oli jo ehditty uusisoida.

Hallitus tuli suurieleisesti ulos, kuten sillä on tapana ollut mutta kovin vähän oli valmista ja konkretiaa, kuten tapana on ollut. Ei mitään uutta siis. Optimististen arvioiden  mukaan eteepäin on menty. Kuulostaa Antti Muuriselta tappion jälkeen.

Vanhustenhuollosta säästetään 300 milj. euroa, mikä kuulostaa tosi isolta summalta etenkin kun vanhustenhuollosta on muutenkin kovin karu kuva. Vaikea käsittää tuota lukua.

Hurja oli myös 195 miljoonaa toisen asteen oppilaitoksilta samalla kun oppivelvollisuusikää nostetaan vuodella. Kuulostaa melkoiselta haasteelta.

Aamun jälkiviisaissa Nokian entinen toimitusjohtaja Kalle Isokallio esitti mielestään helpon tavan saada kuntatalous kuntoon. Kuntien yhteisbudjetti on noin 50 mrd ja säästötarve 1 mrd eli 2 %. Tämän 2 % Isokallio säästäisi pudottamalla kuntatyöntekijöiden palkat vuoden 2010-tasolle ja näin kuntatalous olisi hänen mukaansa huppukunnossa. Onko se tosiaan näin helppoa?

Pirkka-Pekka Petelius oli haastattelussa. Aiheena oli 1980-luku, jota PPP oli värittämässä omalla panoksellaan. Joskus tulee vastaan niitä henkilöitä, joiden sanat osuvat maaliinsa, tulevat kohti ja  jäävät resonoimaan. PPP:n kohdalla kävi näin.

Vointi oli tänään hyvä, univajetta vähän toki oli.

Lyhyesti

Aika vähän jäi sanottavaa tästä päivästä. Ei paljon mitään. Pienen uimareissun jälkeen tuli tosi väsy. Mutta ainahan päivästä kiitollinen voi olla.

USA:n valtimolla uudelleen

Aamulla oli harvinaisen väsy ja takkuisuutta jatkui iltapäivään saakka. Vasta kunnon unet kirkastivat olon erinomaiseksi. Yöunet olivat keskimääräistä pidemmät, mutta eivät kuitenkaan riittävät. Ilmeisesti heräämisaika oli unisyklin väärässä kohdassa, kun olosta tuli niin takkuinen.  

USA:n valtimoilla on neliosainen dokumenttisarja, joka tästä päivästä alkaen lähetetään uusintoina. Aiheina ovat ruoka, energia, liikenne ja teolisuus. Kysymyksessä on mahtipontinen huippudokumentti USA:n infrastruktuurista.  joka ainakin minua valaisi kovasti. Eipä sitä ole tullut mietittyä USA:n toimintaa kovinkaan tarkasti, joten uusia näkökulmia aukesi runsaasti. Myös USA:n valtava haavoittuvuus tuli hyvin esille. Sähkökatkos tietyssä paikassa sammuttaa valot puolesta valtakunnasta.

Kysymyksessä erinomainen sarja, jota moneen kertaan katselleena voin suositella. Helsingin Sanomien arvostelijalle oli jäänyt ristiriitainen kuva tämän päivän jaksosta. Hän epäili, että sarjassa pyritään rakentamaan amerikkalaista isänmaallisuutta ja  kansallistuntoa kertomalla vain myönteisiä asioita. Arvioija toteaa lopuksi kuitenkin itsekin, että myös kriittisiä puolia tulee esille mm. nautojen ruokintaan liittyen. Maissi, tuo ihmekasvi sopii moneen asiaan, mutta lehmän ravinnoksi olisi parempiakin vaihtoehtoja. Ja kyllähän amerikkalaisuutta sarjassa pönkitetään, mutta itse en osannut pitää sitä kovinkaan vakavana rikoksena. USA:sta on tullut niin paljon negatiivista kuluneen vuosikymmenen aikana, että kerrankin leppoinen lähestymistapa ei minua haittaa.  

Tappavaa kivunlievitystä?

Huippupäivä taas! 6 km kävely onnistui ja päivä oli täynnä touhua, joulumarketissakin tuli käytyä. Tosi iloinen mieli hyvästä olosta. Ihan kuin eläisi normaalia elämää. Mikä voisi hienompaa olla!

Läppäri edelleen siinä kunnossa, että kolmannes puuttuu kuvasta näytön keskeltä. Siinä kohtaa on pelkkä valkoinen soiro. Näyttönä on edelleen telkkari. Periaatteessa telkkarista on ihan hauska katsoa isoa kuvaa, mutta silmiin se ottaa jostakin syystä enemmän. Ehkä valkoinen pohja tekstille on varsinkin rasittava silmille. Harmittaa toisaalta, että joutuu hankkimaan uuden koneen.

Liikennekuolemia oli Suomessa 272 vuonna 2010. Mutta mikä tappaa Suomessa jopa 300 ihmistä vuodessa? Oikea vastaus on tulehduskipulääkkeet, siis iloisesti mainostetut pahan olon parantajat Burana, Ketorin ja Aspiriini ja muut vastaavat.  Nämä lääkkeet kasvattavat suolistossa limakalvovaurioita ja lisäävät sisäisen verenvuoden vaaraa. Parasetamoli on lievempi haittavaikutuksiltaan, mutta liian suuri määrä sitä voi aiheuttaa maksavaurion.

Luku 300 ei toki ole täysin faktaa, sillä se perustuu matemaattisiin malleihin, jotka on sovellettu USA:n lukemien pohjalta. Silti luku on mielettömän suuri. Turhaan niitä ei kannata popsia. Se, mikä ihmetyttää, on, että näitä tuotteita saa mainostaa yleisesti. Kuluttajille syntyy helposti aivan väärä mielikuva harmittomista ja jopa hyödyllisistä lääkeaineista.

Itse olen suhtautunut aina tosi kriittisesti näihin särkylääkkeisiin omalla kohdalla. Nuorena kuulin sanottavan, että ne katkovat verisuonia päässä ja sen takia olen niitä käyttänyt vasta äärimmäisessä hädässä. Se hyöty epäluuloisuudestani on ollut, että nyt kun joudun käyttämään säännöllisesti näitä aineita, niin pienillä annoksilla pystyy olemaan. Vaikuttavuus on toistaiseksi vielä hyvä.

Sarasvuo pöntössä

Hyvä päivä ollut tänään. Tietyistä jutuista huomaa olon pitkällä tähtäimellä parantunteen valtavasti. Arjen asiat sujuvat paljon helpommin, tiskikoneen tyhjääminen ei vie koko päivän energiaa. Ylhäällä pystyy olemaan koko päivän. Tuntuu tosi mukavalta, että asiat ovat nyt näin.

Aamulla oli toistakymmentä astetta miinuksella, mikä oli sääkartan mukaan selvästi matalin lukema koko valtakunnassa. Eipä sitten tarvinnut laittaa nenää ovesta ulos.

Jari Sarasvuo oli tänään saarnaamassa Kallion seurakunnassa. Taustalla oli Sarasvuon tv-ohjelma, jossa hän taannoin kutsutti itsensä saarnaamaan. Juha Tapion hän puhui kanttoriksi. Kirkkoherra Laajasalolla on vain yksi mahdollisuus; avata kirkkonsa ovet. Kallion kirkossa oli tänään ollut kaikki paikat käytössä viimeistä myöten.

Sarasvuo on mielenkiintoinen ilmiö. Parikymmentä vuotta olen häntä seurannut eri kuvakulmista. Jos hänet pitäisi määritellä jotenkin, niin määritelmä luultavasti olisi poikkeuksellisen ristiriitainen määrittäjästäkin toki rippuen. Kirjoittajana hänet on helpoin kohdata. Radiossa hän välillä todella taitava, suorastaan hypnotisoiva sanataiteilija, pahimmillaan itseään toistava jankuttaja. TV-hahmona hän oli parhaimmillaan aikanaan Simo Rantalaisen kanssa. Tekivät monenlaisia kepposia ja katsomoissa oli aito vaarantunne. Koskaan ei tiennyt, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Yksikään talk show ei mielestäni ole päässyt lähellekään "Hyvät, pahat ja rumat"-ohjelmaa, mikä tuli torstaisin 90-luvulla. Yksin ollessan tv-ruudussa Sarasvuosta korostuu tietynlainen kulmikas omahyväisyys, mistä hän kirjoissaan ja radiossa onnistuu paremmin irtautumaan.

Sarasvuossa on myös nöyrä "uskovainen" puoli. Hänen teologiansa on lähellä kalvinistista etiikkaa, jossa korostuvat työnteko, yrittäminen, välittäminen heikoimmista sekä ihmisen vastuu itsestään.

Vastuuteemojen korostaminen erottaa hänet vaikkapa klassisesta liberlarismista ja suoraviivasesta oikeistolaisuudesta. Sosiaaliliberalismille siinä voisi olla sukulaisuutta. Varsinaisiin teologisiin käsitteisiin hän suhtautuu ehkä lievällä kyynisyydellä, mutta tietenkin mielenkiinnolla kuulisin, mitä hän on Kallion kirkossa puhunut. Raamatusta hän hakee ytimiä ja keskeisiä merkityksiä. Yleisesti ottaen luterilaisuus on varmasti Sarasvuolle aika pliisua. Hän on ollut USA:ssa vaihto-oppilaana, joten olisikohan sieltä tarttunut jotain mukaan ajattelutapaan.  90-luvulla sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kriisiytyessä, Sarasvuo toi rohkeasti esiin yksilön vastuuta omasta itsestään ja toisista. Vuosikymmeniä oli totuttu ajattelemaan, että valtio pitää huolta ihmisestä, joten yksilön ei tarvitse tehdä mitään. Tätä taustaa vasten Sarasvuon teemat olivat tuoreita ja innostavia.

Sarasvuo uskaltaa ottaa uskonnollisia teemoja esiin ja mennä sinne kielletylle tabujen alueelle. Jo sen tähden hän mielestäni ansaitsee saarnavuoron kirkossa. Huonon saarnan tuntee siitä, että sen jälkeen jäi tyhjä olo. Ei koskenut mihinkään. Kirkosta astuu ulos tyhjin sieluin pikkukiviä potkien. Hyvästä saarnasta jäi sentään jotakin jäljelle jäi lämmin ja kylläinen olo.  Voisin kyllä kuvitella, että Sarasvuon puheen jälkeen ei ole tarvinnut kenenkään kylmin sydämin lähteä kotimatkalle.

Myöhästynyt postaus

Päivitys siirtyi aamuun, kun illalla sai nukahdettua puoli kymmenen maissa ja unta riitti melkein kellon ympäri.

Eilen tuli kierrettyä maakuntaa tuoreen kuskin kanssa. Lumipeitto teki päivästä valoisan ja tiestä liukkaan. Pimeä tulee yllättävän nopeasti.

Valitettavasti arvaukseni Heikistä piti paikkansa. Jos formuloihin pääsee antamaan hyvällä autolla, ne mahdollisuuden pitää käyttää hyväkseen. No nyt ei ainakaan voi sanoa, etteikö olisi ollut mahdollisuuksia näyttää osaamistaan.

Tänään Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta. Koivisto oli ensimmäinen poliitikko, jota pikkupoikana seurasin tarkasti. Olin täyttänyt juuri yhdeksän vuotta, kun Koivisto valittiin presidentiksi. Silloin oli uusi tilanne edessä, kun Kekkosen neljännesvuosisata oli vihdoin takana. Useimmat ymmärsivät kauden venyneen liian pitkäksi ja iloitisivat asiasta avoimesti. Tuntui siltä, että uuden aikakauden tuulet puhalsivat.  Ensimmäiset vapaat vaalit olivat tuolloin edessä. Muistan seuranneeni vaalikeskusteluja tarkkaan ja jännittäneeni vaaleja tiukasti, vaikka Koiviston voitto oli hyvin ilmeinen.  Koivisto sai poikkeuksellisen laajan kansansuosion myös oman puolueensa ulkopuolella. Hän oli sosiaalidemokraattina helpompi hyväksyä kuin vaikkapa Kalevi Sorsa. Johtui varmaan siitä, että Koiviston talouspolitiikka oli pikemminkin oikeistolaista. Koiviston poliiittinen perintö on vielä arvioimatta lopullisesti. Fakta on kuitenkin se, että hän oli valtakunnan keulahahmona silloin kun rähmällään oleva Kekkoslovakia nousi Euroopan unionin täysvaltaiseen jäsenyyteen. 

Joulu alkaa tuoksulla

Mahtava päivä taas tänään! Yö jäi vähän lyhyeksi mutta päivällä tuli vajetta paikattua. Nopsakasti taas päivä meni pikku touhuilun kanssa. Illalla sain ajaa vähän taksiakin, ainakin noin leikisti.

Joulun tuoksua on tuvasta tullut ja piparkakkuja ja joulutorttuja on tullut maisteltua. Siinäpä taistelun aihetta pysyä kohtuudessa.  Oikeastaan joulun jutut tuntuvat tosi mukavilta. Joulua kohti on kiva kulkea. Ensimmäiseen adventtiin on vain viikko. Nyt sunnuntaina onkin tuomiosunnuntai eli kirkkovuosi vetelee viimeisiään.

Merja Ailuksesta ei pari viikkoa sitten tainnut kovin moni tietää mitään. Sitten alkoi jokakuukautinen ajojahti, jonka uhriksi oli valikoitunut ilmeisesti kohtalon oikusta tällä kertaa Ailus. Minulle ja ilmeisesti monelle muulle tämä prosessi jäi aika oudoksi. Hänen kanssaan oli tehty pitäviä sopimuksia, jotka kyllä varmasti olivat aika kohtuuttomia kansalaisten mielestä. Oliko niiden lisäksi sellaisia väärinkäytöksiä, jotka olisivat velvoittaneet potkuihin, sitä en tiedä.

Voi olla, että karkea ahneuden peikko siellä lienee kuitenkin kutitellut taustalla. Eihän tuo kolmensadantuhannen erorahakaan aivan huono ole. Vastaa kymmenen perustyöntekijän vuosipalkkaa. Mutta toisaalta puolet summasta kotiutuu verottajan kirstuun aika nopeasti. Meinasin sanoa verokarhun, mutta jäin miettimään että nukkuvatkohan verokarhut talviunta jo. Sellaisesta en ole koskaan kuullut...

Mutta asiaan, jotakin tässä Ailus-jutussa on jäänyt kertomatta julkisuuteen tai ainakin siltä vaikuttaa. Miksi Keskusta ei lähtenyt millään tavalla puolustamaan häntä? Onko heillä jotakin enemmän tiedossa? Tavallisesti puoluepukaria puolustetaan raivoisasti, mutta nyt ei niin käynyt. Keskusta jopa yritti tehdä tästä hyveen antamalla kuvan itsestään poliittisten nimitysten vastustajina. Minusta tuo on vähän teennäistä oman kilven kiillottamista, näitä puheita muistan kuulleeni ainakin 25  vuotta. Oppositiosta niitä on helppo huudella.

Mielestäni poliittiset nimitykset ylläpitävät kansanvaalin voimasuhteita pitkällä aikavälillä. Silloin oletuksena tietenkin on, että oikeasti päteviä ehdokkaita on tarjolla riittävästi joka puolella. Epäpätevä ei tietenkään saa ohittaa selvästi pätevämpää. Siinä moraali punnitaan.
---
Magnus Carlsenilta, josta olen paljon kirjoitellut, on päivän sitaatti. "Jos ei koskaan yliarvioi omia kykyjään täydellisesti, ei voi päästä kovin pitkälle."

Siinä on yksi menestyksen avain. Rohkealla asenteella jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset paremmin. Carlsenin tarina oli urheiluruudussa. Juttu sisältää mainioita kohtia ihmelapsen uralta. Yhdessä kohdassa hän pelaa Harvardin huippulakimiehiä vastaan. Vastustajia on 20 ja Carlsen pelaa silmät sidottuina muistin varassa. Turha ehkä mainita lopputuloksista; 20 voittoa.

Juttu shakin Mozartista alkaa kohdasta 12:19
http://areena.yle.fi/tv/2060814

Yksinkertaista

Illalla väsytti niin, että nukui päiväunet kahdeksasta kymmeneen minkä seurauksena istun kirjoittelemassa blogia reilusti puolen yön jälkeen. Oli täysipainoinen päivä ja  ehkä siitä se väsy tulikin. Tuli kohdattua ihmisiä tavallista enemmän ja tavallista vahvemmin. Useamman kerran tuli esiin sama teema; ajatus yksinkertaisuudesta päämääränä, normina ja toimintatapana.

Yritin kirjoittaa muutaman sanan yksinkertaisuuden olemuksesta. Asia meni kuitenkin niin monimutkaiseksi, ettei se oikein sopinut yksinkertaisuuden henkeen. Aihe vaatii vielä kypsyttelyä.

Shakkiottelua tuli taas kerran seurattua ja entistä koukuttavammaksi se muutui kun ennakoitiin seuraavia siirtoja kotisohvalla. Mutta nyt se on sitten ohi. Norjan nuorisotähti Magnus Carlsen murskasi vanhan mestarin, Anandin. Maailman kovimmassa urheilumaassa hän on yksi suosituimmista urheilijoista.

Merkkipäivä aikuisen elämässä

Vointi ollut tänään tosi hyvä, kuntoiltua tuli kolmen shakkiottelun verran.  MM-ottelussa Magnus Carlsen otti tänään voiton riskipeliä pelanneen Anandin kustannuksella. Tilanne on nyt 6-3, joten Carlsenille riittää huomenna tasapeli mestaruuteen. Hauskana yksityiskohtana oli se, että pelaajat jäivät paikoilleen moneksi minuutiksi juttelemaan ottelun jälkeen. Anandin riskinotosta seurasi se, etttä pelissä oli runsaasti variaatioita, joita ennemmin ei koskaan ole nähty huippuotteluissa. Pelaajat haastattelivat toisiaan, mitä olivat ajatelleet eri tilanteissa. Mielenkiintoista, että raa'assa MM-taistelussa kiinnostus lajiin on niin kova, että vastustajan kanssa on varaa käydä pelifilosofisia keskusteluja.

Lehdistö sai odottaa vuoroaan vielä lisää, kun pelaajat  joutuivat doping-testiin. Shakissa dopingtesti on asiana jotenkin huvittava, mutta on ajateltavissa että rauhoittavilla lääkkeillä tai ADHD-lääkkeillä voisi olla vaikutusta suorituskykyyn. Ilmeisesti on halua osoittaa myös kv. olympiakomitealle yhteistyöhalukkuutta, koska shakki pyrkii mukaan olympialaisiin.    

Kolme ratinpyörittäjää löytyy nyt tästä taloudesta. Kortti tuli ennen talvea eli kello neljäätoista, jolloin lumi peitti maan. Etappi tämäkin aikuisen elämässä. Ennen niitä sai kuskata ties minne. Nyt saa itse olla kuskattavana. Ainakin kodin pääkuskiksi ilmoittautui tarjokas. Niin ne linnut lähtevät pesästä ja autot tallista.

Hedelmäpelivoitot kansalle

Osasi tänä aamuna olla kova väsy. Voi olla, että tämä on sitä aikaa kun luonnon omassa järjestelmässä karhujen pitäisi mennä talviunille tai nukkua ainakin tosi pitkään. Lyhyet yöunet voi olla toinen selitys ja kuutamo kolmas. Paljon sisältöä mahtunut tähän päivään ja silti taas tuntuu, että minne se päivä oikein hävisi. Huomenna on jännää se, että keli saattaa olla erittäin talvinen, mikä olisi aika mielenkiintoinen inssikeli.

Ronaldo sitten voitti Zlatanin 3-2. On ne vaan taitavia!

Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen rahapelimonopolit saavat jatkua Suomessa. EU-komissio veti pois kanteensa Suomen tiukkaa säännöstelyä vastaan. Aivan pienistä pajatsovoitoista ei puhuta uhkapelien alueella.  Veikkauksen kautta jaetaan rahaa vuosittain 500 miljoonaa taiteen, urheilun ja kulttuurin hyväksi. Toinen toimija, yksikätisiä rosvoja ylläpitävä RAY, tukee sosiaali- ja terveysalan järjestöjä 300 miljoonaalla eurolla.

Monet kyseenalaistavat monopolit vanhanaikaisina. Itse olen samaa mieltä muutamin poikkeuksin. Rahapelit on yksi tällainen. Vaihtoehtona nykymenolle olisi se, että pelaajien rahat menisivät ahneille ulkomaisille toimijoille, jotka vähät välittävät vastuullisesta pelaamisesta. Nyt yhteiskunnalle saadaan lähes miljardi takaisin, mikä on summana merkittävä. Toinen asia, jossa ymmärrän tiukan säätelyn on taksiala. Ruotsissa on luovuttu tästä, mikä on tuonut turhaa ennakoimattomuutta taksialalle; taksikyyti voi pahimmassa tapauksessa maksaa melkein mitä tahansa. Minun puolestani apteekit saavat myös pitää tiukan säännöstelynsä.

Kolmas Nainen, pohjalainen ruutupaitabrändi

Illalla tuli melkoinen sippi. Kuuden kilometrin kävely teki tehtävänsä. Mutta sippi oli hyvän tuntuinen, ei sisältänyt hengityskatkoksia eikä sydämentykytyksiä eikä muutakaan vakavaa.

Kolmannen Naisen uutta levyä on tullut kuunneltua ja sulateltua muutaman viikon. Kolmas Nainen oli jo 80-luvulla suuri pohjalaisyhtye, joka soitti rehellistä ruutupaitarokkia. Se oli ensimmäinen isompi bändi, jonka näin livenä. En ihastunut. Biisit olivat yhtä puuroa eikä sanoista saanut selvää. Ääntä oli kipurajan yli.  Myöhemmin  levyltä on tullut kuunneltua bändiä enemmänkin. Tästä uusimmasta levystä "Me ollaan ne" ensivaikutelma oli se, että levy kuulostaa kitarakudoksineen hyvältä mutta sanat ovat jääneet kesken. Niitä ei ole kirjoitettu loppuun saakka valmiiksi, kuten Arttu Viskari tai Anssi Kela tapaavat tehdä.

Sittemmin olen ymmärtänyt enemmän. Taustalla  on Hanhiniemen elämäntilanne. Iltapäivälehtien lööpeissä kerrottiin, että käynnissä on ollut  avioeroprosessi, mikä avaa muutamia sanoituksia.

Sanoituksissa  näkyy myös Hanhiniemen taito leikitellä suomen vokaaleilla. Monta kertaa on tullut sanottua asia tietyllä tavalla, koska se on kuulostanut hyvältä ja merkitys on jäänyt enemmän taustalle. Näin on saatu arvoituksellisuutta aikaiseksi. Ehkä on luotettu siihen, että jokainen saa tulkita ja soveltaa omalla tavallaan nämä mysteeriset kohdat. Näin biisit kuluvat hitaammin, kun niissä on pala omaa sielua mukana.

Taustalla näkyy myös Pauli Hanhiniemen persoona. Perjantain "Vain elämää"-jaksossa,  oli Paulin päivä. Hän itse määritteli itsensä äkkivääräksi. Tämä on näkynyt hänen kulkemallaan tiellä ja tekemissään valinnoissaan esim. Kolmannen Naisen kanssa. Tinkimätöntä joko tai- meininkiä on löytynyt tarvittaessa esim. bändin lopettamisessa 1994. Hanhiniemi on omapäinen elämäntaiteilija, joka luultavasti eniten pahoittaa mielensä siitä, että on joskus ollut jollekin liikaa mieliksi.

TV-ohjelmassa hän kuunteli omia laulujaan eri tavoin kuin muut ovat kuunnelleet. Siinä, missä muut ovat kuunnelleet omien biisien lentämistä takaisin uusin siivin, Hanhiniemi analysoi veitsenterävästi miten hyvin hänen oma alkuperäinen ideansa on tavoitettu tulkinnoissa. Toisisista tulkinnoista hän piti, toisista selvästikään ei.

Mielestäni Pauli Hanhiniemi on taitavimpia tulkitsijoita suomirockissa ellei peräti paras. Taustalla lojaali ja lahjakas bändi on tärkeä tekijä kestomenestykselle.  Tietty tinkimätön juurespäisyys vielä lisää brändin kiehtovuutta. Kolmas Nainen ei ole hetken ilmiö - ne, jotka ovat faneja, ovat sitä uskollisesti vuosikymmenestä toiseen. Tämä levy, vaikken sanoituksista paljon irti saanutkaan, on mielestäni selvästi parempi ja tasaisempi kokonaisuus kuin 2009 julkaistu. Tässä levyssä on luotu uutta, ei olla tyydytty pelkästään vanhoilla tulilla menemiseen. Se on hyvä merkki. Seuraava levy parin vuoden päästä voi olla jo taas suomalaisen ruutupaitarockin suunnannäyttäjä.


Norjassa tapahtui tänään nolo uutisselkkaus. Dagbladet uutisoi, että USA oli vakoillut norjalaisten kännyköitä hyvin laajasti. NSA olisi  kerännyt tietoja 33 miljoonasta puhelusta kuukauden sisällä. Pääministerikin ehti asiaa jo kommentoida. Sittemmin päivän aikana Norjan tiedustelupalvelu astui esiin ja sanoi heidän olevan asian takana ja kysymyksessä  olevan Afganistan-operaatioon liittyvä informaatiokeruu Afganistanissa.

Vaikea tietää totuutta, mutta se on kummallista miten kritiikittömästi luotetaan tällaisiin snowdeneihin. En ole juurikaan kuullut epäiltävän hänen "tietojaan".

Vaihtelevaa vointia

Google ja Microsoft saivat vihdoin paikattua melkoisen epäkohdan netissä. Tähän asti se on ollut kaikenlaisten namusetien paratiisi. Nyt tukittiin iso joukko sellaisia hakusanoja, joilla lapsiin kohdistuvaa sopimatonta materiaalia on voinut hakea. Miksei tätä ole saatu aikaiseksi jo 15 vuotta sitten? Netti on saanut pitkään mellastaa anarkistisena, mutta nyt alkavat säännöt ja lait purra silläkin alueella. Ja ei kai se sananvapauden näkökulmasta mikään ongelma ole, jos sairaat jammut eivät kaikkea haluamaansa saa.

Eilen formultakommenteista jäi mainitsematta Valtteri Bottaksen kahdeksas tila, mikä oli hieno saavutus eli oikeastaan tallin koko kauden ehdottomasti paras suoritus. Ja ohitustilanteissa hänellä näytti olevan riittävää kovuutta, sellaista mitä hyvältä kuskilta vaaditaan.

Kärpät on voittanut 15 ottelua peräkkäin, mikä on kaikkien aikojen ennätys liigassa. Kärpillä on ollut vaikeita vuosia, mutta nyt on koko Pohjois-Suomen ylpeys taas löytänyt oikeat nuotit.  Joitakin vuosia sitten puhuttiin, miten Helsingin ulkopuolelle on vaikea saada pelaajia lähtemään. Viime aikoina on ollut valtavan hienoa seurata, kun kiekkomenestystä on ollut muuallakin: Porissa, Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa, Savonlinnassa ja siis Oulussa. Pienet paikkakunnat ovat näyttäneet, että muuallakin kuin Helsingissä voidaan tehdä asioita tosi hyvin. Ja ilmeisesti on eletty suu säkkiä myöden toisin kuin jalkapallossa, jossa taas on tehty todella huonoja taloudellisia tuloksia. Jyväskylässä ja Kuopiossa ainakin on ollut talousmiehillä homma hukassa.

MM-jalkapallon jatkokarsinnan toiset osat ovat ovella. Ruotsi lähtee kotona 0-1-tilanteesta toiseen peliin. Ruotsi hoitaa ottelun vaikka haaste on hirvittävä. Ranska on 0-2 tappiolla Ukrainaa vastaan vieraissa. Kova on Ranskankin haaste. Olisi melkoinen pommi, jos Ranska putoaisi jo tässä vaiheessa. Pitäisi diivailut jättää vähiin. Suloinen Islanti lähtee vieraissa Kroatiaa vastaan tasatilanteesta. Vaikka ruotsalaisen Lagerbäckin joukoille niin menetystä toivoisi, taitaa edessä olla tekemätön paikka. Neljännessä otteluparissa Kreikka on jo varma jatkaja.

Vointi ollut tänään tavallista vaihtelevampi. Ollut henkisestikin rankkoja hetkiä ja sitten aivan mainota vointia. Olen pitänyt kirkasvalolamppua päällä pitkiä aikoja. Tänään melkein nukahdin lepotuoliin valon ääreen ja kuvittelin olevani jossakin etelän auringossa. Mielikuvaharjoituksena se toimi hyvin.

Ohi meni myrsky

Myrsky taisi mennä aika lailla ohi tästä kohdasta. Yöllä tuli kyllä herättyä kolme kertaa. Kerran mollottavaan täysikuuhun ja kaksi kertaa koviin tuulenpuuskiin. Aamulla tilanne olikin jo rauhoittunut, mutta illalla oli vielä lähes 200 000 savua ilman sähköä.

Heikillä meni kisa aivan niinkuin arvelinkin eli valitettavan huonosti. Kiltti ja puhelias mies on hyvä yhden kierroksen kilpailuissa mutta ei tarpeeksi häijy ajamaan kilpaa mies miestä vastaan. Tämä nähtiin aikanaan jo McLarenilla, kun tosi oli kyseessä. Siellä hän jäi nuoren keltanokan Hamiltonin jalkoihin. Nyt tilanne tietenkin vielä hankalampi, kun auto on outo ja hyvä. Voittaja-autolla ei saisi olla kovin kaukana kärjestä. Huonolla autolla selityksiä saa aina annettua mielin määtin. Tätä kirjoitettaessa ei tosin vielä ole kuultu, mikä kisassa meni pieleen. Tuomiot voivat olla siis ennen aikaisia. Toinen tuomittu, Latvala pääsi toiseksi mikä on aivan loistava tulos. Ogierille kukaan, edes Loeb, ei voi tällä hetkellä mitään, jotenka ei siinä Töysän pojalla ole itseään syytä moittia.

Mietin, että mihinkähän tämä päivä oikestaan kului. Tuntui, että koko ajan oli jotakin tekemistä. Vointi oli aamulla vähän röhäinen, mutta siitä se tokeni ja ulkoiltua tuli mukavasti.

Myrskyä taas odotellessa

Tänään tuli harvinaisesti tehtyä enemmän siivoa kuin sotkua. Vaatekaappi räjähti keskelle lattiaa ja vailla käyttöä olevat vaatteet lähtivät pirkkakassissa pihalle.  Kummasti tuli kaappiin tilaa.

Shakin MM-kisoissa Intiassa Magnus Carlsen johtaa 4-2. 6,5 pistettä vaaditaan voittoon, joten nyt  alkaa olla ratkaisun makua ilmassa.

Ensimmäinen kunnon syysmyrsky voi olla  nyt tulossa. Edellinen meni Suomen ohi. Norjan rannikon hirmumyrsky on saavuttamassa tässä yön tunteita ja aineellista vahinkoa on odotettavissa runsaasti. Päivän valjetessa Suomeenkin tulee vähintäänkin rippeitä.

Latvala on (kumma kyllä) mukana vielä voittotaistelussa mukana Walesin rallissa. Ehkä hänestä tulee vielä huippukuski, vaikka monelta on jo toivo mennyt. Useampi liikahdus parempaan on nyt jo nähty. Mikolla menee vähän toiseen suuntaan, mutta töitä taitaa olla tiedossa vielä ensi kaudelle. Ja rallissa on 100 000 kertaa mahdollisuus tehdä virhe. Yksikin on liikaa. Raaka laji.

Formuloissa Heikki oli yhden kierroksen kisassa kahdeksas ja Valtterille yhdeksäntenä uran paras tähän mennessä. En kuitenkaan uskalla veikata pisteitä, yllätyksen puolelle menisi.

Poimintana vielä sellainenkin uutinen, että monien talviurheilusuosikki O-E Bjoerndalen näyttää olevan kunnossa pitkästä aikaa. Hän sijoittui kauden avauksessa toiseksi vain muutaman sekunnin Svendsenin perässä. Vieläköhän Björkka nousee mitalille Olympiakisoissa?

Vointi on ollut vahva, mutta olemattoman pieniä vihoitteluita ja muistutuksia elämän realiteeteistä on ollut.

Komia päivä

Alkaa jo muistuttaa eläkeläisen kiireisiä päiviä. Kohta pitää ruveta himmaamman. Varsinkin verkkopedagogiikka teettää töitä sopivan paljon.  Päivän yksi kohokohta oli reissu uimahalliin. Uinti kulkee kummallisen helposti vaikka kunto ei tietenkään ole mikään aivan valtava. Kovin montaa sekuntia ei 50 m matkavauhti ole huonontunut,  mikä on aika yllättävää. Yksi syy lienee uimahallin kostea ja lämmin ilma, mikä on keuhkoille suotuisaa hengitettävää.

Yo-kirjoitusten tulokset tulivat tänään syksyn kirjoittajien osalta.  Hyviä tuloksia näytti olevan kautta linjan ja kyllähän omiaan on aina kiva kentän laidalla jännittää. Paljon on oppinut oppimisesta ja motivaatiosta ihan vain myötäelämällä ja sivusta seuraamalla. Ja onhan sitä tullut sekaannuttuakin. Useimmiten aivan turhaan. Kyllä ne itse tietävät vaikka kyllä joskus vähän potkua perälautaan tarvitsevatkin. Tyytyväinen nuori mies leijaili kotiin koulusta ja lähti Turkuun festivaaleille. Ensi viikon haasteena on ajokortti.

Heikillä meni ensimmäinen päivä suorastaan loistavasti Amerikassa, paremmin kuin olisin osannut odottaa. Hieno juttu. Toivottavasti koko viikonloppu menee samaa rataa, koska nyt on uran viimeinen näytönpaikka.

Nyt läppäristä meni näyttö kokonaan pimeäksi. 32-tuumainen tv on tällä hetkellä monitorina ja toimii väliaikaisena ratkaisuna aivan hyvin. Vaikea tietää enteileekö koko laitteen hiljenemistä.

Digitaistelu ja verinen juhla

Printteri antoi takuta kanssaan melkein neljä tuntia. Kuin isoa lohta olisi taltuttanut. Luulin, että käyttöohjeesta olisi apua asiaan. Turhaan, aivan turhaan. Printterin mukana tuli ohjekirjat sadalla kielellä, mutta yhdestäkään ei ollut paljoakaan apua.

Tarkoituksena oli asentaa ePrint-toiminto printteriin. Se tarkoittaa sitä, että printtaaminen tapahtuu sähköpostin avulla, siis eräänlainen digitaalinen faksi. Sähköpostiviesti liitteineen voidaan lähettää  mistä päin maailmaa hyvänsä ja suoraan tulostimeen. Tämä tapahtuu siis ilman johtoja tai muita asennushäsläämisiä. Houkutteleva toiminto siis.

Mutta ne puutteelliset ohjeet. Monta asiaa joutui netistä selvittämään ennen kuin tuli valmista. Piti katsoa Youtubesta videoita ja kirjautua valmistajan palveluihin, hakea verkko-osoitteita sietltä sun täältä. Toki langaton verkko teki vielä  omat temppunsa joten oli vähän huonoa tuuriakin väillä.

Digimurroksessa kaiken a ja o on laitteiden helppokäyttöisyys. Aikaa ei saa mennä koneiden kanssa häkkyröimiseen. Koneiden ja ohjelmien täytyy olla helppoja ja selkeitä. Muuten niitä rupeaa vihaamaan sielunsa pohjasta.

Mutta onhan asiassa toinenkin puoli. Se on hyvä bisnes tukipalveluille, jos ohjelmat jätetään sopivan keskeneräisiksi. Saadaan turhautuneet ja hädästä huutavat kuluttajat pyytämään apua ja maksamaan mielellään avusta. Siinäpä salaliittoteoria pohdittavaksi. Ja sitten tuo Windows. Miksi se hidastuu vääjäämättä ajan myötä ihan ittellään? Monet tulevat joko hulluiksi tai pelastautuvat mielipuolisuudelta menemällä kauppaa ostamaan uuden koneen Windowsin ohjelmistolla. Ja kassa kilisee. Mitä järkeä muuten olisi tehdä 30 vuotta kestäviä tietokoneita? Loppuisi työt monelta kiinalaiselta ja rahat amerikkalaiselta.

Mutta vielä takaisin tähän omaan sotaan. Lopputulos oli kuitenkin hyvä ja nyt on mukava printata tiedostoja vaikkapa kännykältä suoraan näpytellen. Laitoin kyllä valmistajalle asiakaspalautetta puutteellisista ohjeista.

Tänään on ollut maailmalla iso juhlapäivä. Muslimeita pidetään monesti virheellisesti yhtenäisenä joukkona. Tosiasiassa on kysymys melko hajanaisesta ja keskenään konflikteja synnyttävästä joukosta. Suurimmat suuntaukset ovat sunnit ja shiiat. Shiiat ovat vähemmistönä, heitä on noin 10-15 % kaikista muslimeista.

Tänään on ollut yksi shiioille suurimmista juhlista eli ashura-juhla. Pääjuhlaan Karbalaan on odotettu yli kahta miljoonaa pyhiinveltajaa. Kohteena on Karbalassa sijaitsevan imaami Husainin muistomerkki. Monessa maassa, jopa valtiomuodoltaan sekulaarissa Intiassa, ashura on kansallinen juhlapäivä. Ihan pienestä juhlasta ei siis ole kyse maailmalla, vaikkeivät uutiset meille asti aina kanna.

Husain oli profeetta Muhammedin tyttärenpoika, joka murhattiin vuonna 680 ja ashura-juhlassa surraan tätä tapahtumaa hyvin voimakkain elein.  Pommit ovat paukkuneet useissa itsemurhaiskuissa. Uhreja on tänäkin vuonna yhteensä ainakin toista sataa. Tämä kertoo shiiojen ja sunnien kärjistyneistä väleistä. Perinteisesti väkivaltaa esiintyy juuri ashura-juhlan aikoihin.

Ashurassa nähdään verta muutenkin, sillä monilla tapana on ruoskia ja viillellä itseään kulkueissa. Ashura kuvahaulla löytyy hyvinkin voimakkaita kuvia. Veren esilläolo on jopa niin tärkeää,  että jopa Ruotsissa kansallisella veripalvelulla on jäjestetty verenluovutustapahtumia juhlaan liittyen. Suomesssa muslimeja kaikkiaan on arviolta noin 60000 ja shiioja selvä vähemmistö. Viralliseen shiilaiseen yhdyskuntaan kuuluu vain noin 50 jäsentä, joten kovin dramaattista juhlaa Suomessa ei vielä hetkeen nähtäne.

Oma vointi ollut tänään aika vahva, ilman päiväunia on pärjännyt hyvin. Oikeastaan koko päivän olen ollut ylhäällä, mikä on harvinaista.

PS. Psykiatri Jari Sinkkonen piti GTA V-peliä lapsille haitallisena, koska siinä eläydytään erilaisiin rikollisiin ja myös sairaisiiin rooleihin (kuten psykopaatti).

Sinkkosen kommentti oli erittäin hyvä mainos pelille. Ainakin meikäläiseen se tehosi. Kiinnostuin pelistä ja päätin itsekin kokeilla rikollista uraa rinta rottingilla.  Tuo kaikkien aikojen viihdelanseeraus (miljardin dollarin myynti kolmessa vuorokaudessa, suomessakin viikossa 88 000 kpl!)  kun löytyy meidänkin nurkista. Laitoin pelin käyntiin ajattelin opetella Los Santosin kylänraittia. (oikeasti esittää Los Angelesia)

Mutta mutta...totesin kyllä samalla sekunnilla olevani tälle pelille joko aivan liian vanha tai nuori. Lähtöasetelma, jossa piti  ryöstötilanteessa osoitella aseella maassa makaavia avuttomia ihmisiä oli jo niin kuvottava, että minun kohdallani pelaaminen jäi pariin minuuttiin. Mieluummin pelailen auto- ja urheilupelejä, kuin sekaannun tällaiseen. Luulen itse asiassa, että aikuisten sielunmaailmaa nämä enemmän järkyttävät kuin lasten. Aikuinen ymmärtää elämän raadollisen ja särkyvän puolen realismin ja tuskin pystyy nauttimaan tämänkaltaisista rooleista. Lapsille nämä ovat vain käpylehmiä ja hauskaa peliä. Toki liiallisina annoksina varmasti on haittaa kenties paljonkin.

 Olisi toisaalta kiva tietää kauanko Sinkkonen itse peliä pelasi, kun tuntui sisällöstä niinkin hyvin olevan perillä.

Hitaasti lämpiävää sorttia

Lähti hitaasti käyntiin tämä päivä, mutta lähtipä kuitenkin. Seurasin toisella korvalla ja silmällä pari tuntia tv:stä live-selostusta shakkiottelusta! Uskomatonta, että shakkiotteluun saadaan  mertarannan tauoton selostus, vaikka siinä ei mitään oikein tunnu tapahtuvan. Mutta spekuloida voi loputtamasti seuraavilla siirroilla, ottaa esimerkkejä historiasta jne. Lopputulokset sentään ovat toistaiseksi olleet pitkästyttäviä. Neljäs tasapeli tuli neljästä ottelusta.

Digitaalista maailmaa olen ottanut pohtiakseni ja sitä miten paljon maailma muuttuu internetin myötä. Erikoisliikkeiden ja monen muun kaupankäynnin siirtyminen nettiin on selviö. Tästä kirjoittelin pari päivää sitten. Ilmiöön liittyy sekin, että osa ihmisistä ei millään halua nähdä digiajan mahdollisuuksia. Kerran totesin kauppa-auton kuljettajalle, että en löytänyt aikatauluja netistä ja hän katsoi minua ihmetellen. Ei kai sitä nyt netissä kauppa-autot ole. Uskon kyllä, että näkyvyys netissä lisäisi hänenkin asiakkaitaan. Vanhukset tuskin  nettiä lukisivat, mutta esimerkiksi perheenäidit varmasti mielellään tietäisivät, milloin voisivat tehdä täydennysostoja, hakea vaippoja tai leipää myymäläautosta. Iso vaiva sopivan sivun tekeminen ei varmasti olisi.

Toinen juttu on, että siirtyykö elintarvikekauppa missä määrin nettiin. Lapsuudestani muistan, että maanantaipäivisin paikalliseen kauppaan sai soittaa kauppalistan ja pakettiautolla tavarat toimitettiin kotiin. Sinänsä nettitilaamisessa ei ole mitään aivan uutta, valinnat vain ovat netin kautta. Luulen kuitenkin, että kaupassakäynti on monille mukava rituaali joka halutaan suorittaa kaikella hartaudella. Kaupungeissa on kokeiltu valmiita perheille tarkoitettuja ruokakasseja vaihtelevalla menestyksellä. Kauppiaalle ruokaostoksissa ei luultavasti tule samanlaista etua, kuin vaikka kirjakaupan alalla, joten siitäkin syystä arvelen että se ei ideana tule menestymään lähiaikoina. Toimittamseenkin liittyy oma haasteensa. Mihinkäs maidot jätetään kesäkuumalla, jos vastaanottaja ei satu olemaan kotosalla.

Lotus on ilmeisesti keksinyt käyttää suomalaiskuljettajia, koska heille ei tarvitse maksaa palkkaa. No ei sentään, hieno tilaisuus avautunut Heikille. Valitettavasti en uskalla odottaa Heikiltä menestystä kahdessa viimeisessä kisassa. Näin siitä huolimatta, että hän on erittäin nopeasti oppiva kuljettaja. Itse olen oikein positiivisesti yllättynyt jokaisesta pisteestä, jotka hän saavuttaa.

Amerikan vävyt näytillä

Tänään oli ihan ok päivä. Paljon oli tapahtumia pienelle ihmiselle iltaan asti

Telkkarista tulee ohjelma, jossa amerikan pojat tulevat Suomeen tutustumaan suomalaisiin naisiin. Formaatti on niin hyväntuulisen maalainen, että se luultavasti on alkuperältään suomalainen. Rauhallisesti etenevä sarja on ehtinyt vaiheeseen, jossa amerikan vävyt ovat tulleet Suomeen. Jokaisella on neljä morsianehdokasta ympärillään ja nyt he ovat tutustumassa miesten vanhempien kotiseutuihin ja myös itse vanhempiin. Vanhemmat saavat sanoa oman näkemyksensä asioihin. Miehet ovat siis alkuperältään suomalaista sukujuurta. He ottavat samalla tuntumaa suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Tyypillisiä amerikkalaisia he ovat siinä mielessä, että ovat tavattoman arkoja puhumaan suomea. Hyvääntuulisessa sarjassa kesä on vahvasti läsnä ja siksikin sitä on ihan kiva katsoa syksyn iloksi. Amerikansulhot ovat sopivan tavallisen oloisia, kuin suomalaisia fiksuja poikamiehiä. Suomalaisnaisia ei puolestaan tarvitse kielitaidon osalta hävetä ollenkaan. Useimmat heistä ovat asuneet pitkään ulkomailla, joten englannintaito on kohdallaan. 

Harmi on se juttu, että läppärin näyttöön on keskelle ilmaantunut kahdentoista cm:n raita, josta ei näy mitään eli pahimmassa tapauksessa tässä joutuu miettimään uuten laitteen hankintaa. Mutta sehän on kuitenkin vain sitä maallista mammonaa. 

Digiaika osa I

Uusi viikko saatiin mukavasti käyntiin. Aurinkokin näyttäytyi tuossa iltapäivästä. Neljän aikoihin alkaa hämärtää jo aivan tosissaan, sitä ei vielä oikein edes tajua, miten päivä on jo lyhyt.

Yöunet olivat tainneet jäädä lyhkäisiksi, kun nukahdin lepotuoliin kahdeksi tunniksi heräten vasta kun väkeä alkoi lappaa koulusta.

Lääkäri soitti Nikolain kaupungista ja kertoi uusimmista labratuloksista. Veriarvot olivat kohdillaan, joten sai huokaista helpotuksesta. Seuraava kuvaus on kolmen kuukauden päästä, joten sydän syrjällään mennään taas siihen saakka. Elämä on tarpeeksi jännittävää, mutta kivaa niin kauan kun tulee edes kohtuullisia tuloksia. Mutta siihenkin täytyy osata varautua, että seuraavalla kerralla tulokset voivat olla muuta kuin mitä toivoisi.

Paljon on tullut mietittyä digitalisoitumisen vaikutusta lähitulevaisuuteen ja oikeastaan mitä se on jo nyt. Yhtenä lähtölaukauksena pohdinnoille oli lukiolaisten oppikirjahankinta viime viikolla. Kaksi kirjaa piti ostaa kirjakaupasta, mutta kaupungista ei löytynyt ainoatakaan kappaletta kummastakaan. Olivat loppuneet kesken. Kirjakaupat väittivät, että kysyntä oli yllättänyt heidät totaalisesti. Itse en millään nielaise tuota väitettä. Pari vuotta sitten en muista, että vastaavia tilanteita olisi ollut. Silloin kirjakaupat vaan pitivät suurempaa varastoa, näin uskaltaisin olettaa. Asiakkaana pistää vihaksi ajaa 40 km ja saada eioota. Kirjakaupassa painotetaan ajoissa olemista, mutta eihän se lisää kirjojen määrää yhdelläkään. Ja lukiolaiset pelaavat viime hetkeen kurssivalinnoissaan ja myös käytettyjen kirjojen markkinat käydään huolella läpi ennen kuin lähdetään kirjakauppaan. Antaessani palautetta asiasta, totesin että seuraavalla kerralla todennäköisesti taidankin hankkia kirjat netistä suoraan kotiin.

Siinäpä se. Netistä hankkiminen on muuttanut maailmaa paljon. Mieluummin toki olen ihan oikeassa kirjakaupassa selailemassa ihan oikeita kirjoja. Muuta en varmaan tekisikään. Mutta valikoimat rajoittuvat valitettavasti lähinnä uutuuksiin ja tiettyihin vanhoihin klassikoihin. Pokkareita toki näyttää olevan kirjakaupassa aika mukavasti, mutta niitä on myös marketeissa, jopa huoltoasemillakin. Netistä sen sijaan löytää mitä vaan. Ulkomaankieliset ovat ymmärrettävästi paremmin siellä. Käytettyjen kirjojen markkinat ovat netissä myös tosi hyvät.

Mihin siis kirjakauppoja enää tarvitaan? Uskon, että niillä on vielä pitkään tietty merkityksensä, mutta silloin niiden pitää toimia hyvin. Jos halutaan palvella vaikkapa lukiolaisia, kirjoja pitää hankkia riittävästi varastoon, niinkuin ennen on tehty. Asiakas ei nykypäivänä montaa turhaa reissua tee. Erikoisliikkeiden haasteet ovat yksi digi-aikakauden seuraus, niitä seurauksia on paljon muitakin ja aion palata niihin tarkemmin myöhemmin, koska kysymys on tosi isosta murroksesta, jossa pitää olla valveilla.