Tänään on ollut liikkeellä paljon sisäistä ja ulkoistakin naurua liikkeellä. Minulle tuotiin luettavaksi Hollolan poika Ville Haapasalosta kertova kirja. Oikeastaan kysymys on hänen tarinoistaan, mitä kaikkea hän on matkoillaan Venäjällä nähnyt ja kokenut. Ja kertomukset ovat kertojansa mukaisesti "villejä". Nuo jutut eivät olisi voineet tapahtua missään muualla kuin Venäjällä. Siellä tietyillä harvoilla on mahdollisuus tehdä vaikka mitä. Asemansa puolesta heitä ei rajoita mikään laki, vaan suojelijoita riittää. Erittäin tärkeää siinä yhteiskunnassa on tuntea oikeat henkilöt. Toinen asia on vodka. Se yhdistyy moniin kommelluksiin. Jos tarinoilla on vähääkään todellisuuspohjaa, on vain ihmeteltävä, että miten Haapasalo on säilynyt järjissään ja terveenä. Vaaranpaikkoja ainakin on ollut, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, rikkinäisiä lentokoneita, humalaisia lentäjiä. Aina hän on kuitenkin Venäjälle palannut uudestaan ja on yksi tunnetuimmista ja suosituimmista näyttelijöistä siellä.
Haapasalo on merkittävä venäjäkuvan luoja Suomessa. Itse on ole koskaan käynyt maassa, joka tuntuu välillä olevan liiankin lähellä eli äidinmaidossa olen kieltämättä perinyt jonkinasteisen ryssävihan, kuten useimmat muutkin. Yksilötasolla tämä ei ole vaikuttanut mitenkään ja tunnen joitakin venäläsiä. Ehkä se näkyy paremmin kiinnostumattomuutena maata kohtaan. Tämä kyseinen Ville on ollut omiaan luomaan kiinnostusta. Tulee mieleen sympaattinen kansa, joka päissään tekee kaikkia kommelluksia ja toisaalta kärsii kehittymättömästä yhteiskunnasta.
Ukrainan tilanne jatkuu jännittyneenä varsinkin Krimin alueella. Siellä on erilaisia osapuolia mukana, jotka voivat johtaa yllättäviinkin seurauksiin. Toivottavasti Putin kuitenkin hallitsee hermonsa ja osaa laskea pari siirtoa eteenpäin.
Vointi tänään eilistä vähän kehnompi.
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
Kuka hoitaa vanhukset?
Vointi oli parasta pitkiin aikoihin. Kevään valo voimauttaa. Tuli koottua pieni dokumenttielokuva valatilaisuudesta. Aikaa meni, mutta olin tyytyväinen amatöörin lopputulokseen. Uskon, että jatkoa seuraa. Editointiohjelman opettelussa meni aikaa, mutta seuraavaa kertaa varten on taitoa toivottavasti enemmän.
Pieni mies aloitti suuret sotaharjoitukset, kun naapurimaassa kaikki ei mennytkään oman tahdon mukaan. Nyt ei ole urheilukisojkaan häiritsemässä. Tarkoitan tässä tietenkin Venäjän provokatiivisia sotaharjoituksia Ukrainan rajan tuntumassa. Todennäköistä on, että kysymys on vain muskelien näyttämisestä, mutta juuri tällaisesta ellei vähäisemmästä tilanteesta lähti Georgian levottomuudet liikkeelle jokunen vuosi sitten. Tarkkana saa nytkin olla. Toisaalta Venäjä sai positiivista huomiota hyvin järjestetyistä olympiakisoista. Miksi tuo kalliilla hankittu imagopääoma kannattaisi syödä heti seuraavalla viikolla?
Voiko laki velvoittaa lapsen huolehimaan vanhemmistaan, esimerkiksi heidän laitoshoitonsa kustannuksista? Siviilioikeuden professori Urpo Kangas teki tällaisen avauksen tänään Ylen haastattelussa. Tässä testataan hyvinvointivaltioajattelua laajemminkin. Voimmeko odottaa, että yhteiskunta hoitaa (verorahoillamme toki) vanhempamme?
Kysymys on looginen. Suomi vanhenee, jotain tarttis tehdä. Kenellä on varaa maksaa kulut, kun nytkin on jo vaikeaa? Ei ainakaan yhteiskunnalla. Ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen luonnollisesti kuuluu aikuisille lapsille moraalisessa mielessä, ainakin periaatteessa. Jos yhteiskunta ei pysty huolehtimaan heistä, niin kuka sitten heistä huolen pitää elleivät aikuiset lapset.
Ongelmana ovat ensiksikin liian pienet perheet. Jos perheet olisivat suurempia, vanhemmista huolehtiminen jakautuisi useammille harteille. Yksilapsisessa yksinhuoltajaperheessä on valtava taloudellinen investointi huolehtia kahden vanhuksen laitoshuollosta. Ei liene mahdollista monessakaan tapauksessa. Lisäksi yhteiskunta on rakentunut yksilön riippumattomuuden korostamiseen, mikä on monesti tarkoittanut pesäeroa ja rajaa vanhempiin. Vanhemmilla ei tule olla vaikutusvaltaa elämän suuriin valintoihin. Itse valitaan ammatti, puoliso, ideologia jne. Vanhemmat huolehtikoot omista asioistaan! Hyvin mielenkiintoinen keskustelu tulossa.
Saksassa lapset velvoitetaan huolehtimaan vanhemmistaan taloudellisesti, mikäli he eivät itse tähän pysty. Laitoshoidon ostaminen on tunnetusti kallista. Niinpä vanhuksia viedään hoitoon halvempiin naapurimaihin kuten Puolaan tai Slovakiaan.
Taloudesta hyviä uutisia. Valmet palkkaa autotehtaalle satoja uusia työntekijöitä. Rakennuslupia on myönnetty paljon enemmän kuin aikaisemmin. Nämä ovat mukavia uutisia. Muistan miten edellinen lama tuntui ylitsepääsemättömältä, kunnes alkoi tippua mukavia uutisia vähitellen. Siitä tulikin sitten kaikkien aikojen nousukausi.
Pieni mies aloitti suuret sotaharjoitukset, kun naapurimaassa kaikki ei mennytkään oman tahdon mukaan. Nyt ei ole urheilukisojkaan häiritsemässä. Tarkoitan tässä tietenkin Venäjän provokatiivisia sotaharjoituksia Ukrainan rajan tuntumassa. Todennäköistä on, että kysymys on vain muskelien näyttämisestä, mutta juuri tällaisesta ellei vähäisemmästä tilanteesta lähti Georgian levottomuudet liikkeelle jokunen vuosi sitten. Tarkkana saa nytkin olla. Toisaalta Venäjä sai positiivista huomiota hyvin järjestetyistä olympiakisoista. Miksi tuo kalliilla hankittu imagopääoma kannattaisi syödä heti seuraavalla viikolla?
Voiko laki velvoittaa lapsen huolehimaan vanhemmistaan, esimerkiksi heidän laitoshoitonsa kustannuksista? Siviilioikeuden professori Urpo Kangas teki tällaisen avauksen tänään Ylen haastattelussa. Tässä testataan hyvinvointivaltioajattelua laajemminkin. Voimmeko odottaa, että yhteiskunta hoitaa (verorahoillamme toki) vanhempamme?
Kysymys on looginen. Suomi vanhenee, jotain tarttis tehdä. Kenellä on varaa maksaa kulut, kun nytkin on jo vaikeaa? Ei ainakaan yhteiskunnalla. Ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen luonnollisesti kuuluu aikuisille lapsille moraalisessa mielessä, ainakin periaatteessa. Jos yhteiskunta ei pysty huolehtimaan heistä, niin kuka sitten heistä huolen pitää elleivät aikuiset lapset.
Ongelmana ovat ensiksikin liian pienet perheet. Jos perheet olisivat suurempia, vanhemmista huolehtiminen jakautuisi useammille harteille. Yksilapsisessa yksinhuoltajaperheessä on valtava taloudellinen investointi huolehtia kahden vanhuksen laitoshuollosta. Ei liene mahdollista monessakaan tapauksessa. Lisäksi yhteiskunta on rakentunut yksilön riippumattomuuden korostamiseen, mikä on monesti tarkoittanut pesäeroa ja rajaa vanhempiin. Vanhemmilla ei tule olla vaikutusvaltaa elämän suuriin valintoihin. Itse valitaan ammatti, puoliso, ideologia jne. Vanhemmat huolehtikoot omista asioistaan! Hyvin mielenkiintoinen keskustelu tulossa.
Saksassa lapset velvoitetaan huolehtimaan vanhemmistaan taloudellisesti, mikäli he eivät itse tähän pysty. Laitoshoidon ostaminen on tunnetusti kallista. Niinpä vanhuksia viedään hoitoon halvempiin naapurimaihin kuten Puolaan tai Slovakiaan.
Taloudesta hyviä uutisia. Valmet palkkaa autotehtaalle satoja uusia työntekijöitä. Rakennuslupia on myönnetty paljon enemmän kuin aikaisemmin. Nämä ovat mukavia uutisia. Muistan miten edellinen lama tuntui ylitsepääsemättömältä, kunnes alkoi tippua mukavia uutisia vähitellen. Siitä tulikin sitten kaikkien aikojen nousukausi.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Tekijöitä ja menestyjiä
Eilen en malttanut olla piikittelemmättä Arhinmäkeä. Asian toinen puoli on se, että hän on tavattoman taitava hankkimaan julkisuutta. Hän on se, joka vaalikeskusteluissa röyhkeästi ryöstää puheenvuoron toisilta. Hän on se, joka jo ennen kuin oppisitio on edes nähnyt hallituksen esityksiä tai päätöksiä on niitä julkisesti kritisoimassa. Uskon, että Kataisella on ohimovaltimot kovilla tämän Paavon kanssa. Sotshin olympialaisista hän nousi kolme kertaa julkisuuteen. Ensiksi sillä, että hän boikotoi kisoja, sitten siitä että tuli kännäiltyä kisoissa ja vielä kolmannen kerran siitä, että nöyrästi tuomitsi oman käytöksensä. Hän on inhimillinen hahmo, johon on kadunmiehen helppo samastua.
Jutta Urpilaisella on toisenlainen tilanne, kuin Arhinmäellä. Hänellä on oikeasti valtaa ja vastuuta, kun joutuu vastaamaan Suomen taloudesta ja välillä kantaa koko Eurooppaa harteillaan. Antti Rinne on haastamassa Urpilaisen puoluejohtajana. Aiemmin arvelin, että ehdokkaat taistelevat täysin eri divisioonissa. Demareiden mukaan näin ei ole. Näyttää siltä, että Urpilainen saa aidosti kovan vastuksen Rinteestä.
Mika Kojonkoski on mielenkiintoinen henkilö. Kysymys on entisestä mäkihyppääjästä, josta tuli valmentaja. Valmentajana hän sai menestystä kaikkialla siellä, missä sattui valmentamaan, Suomessa, Itävallassa ja Norjassa. Norjassa hänet valittiin kaksi kertaa vuoden valmentajaksi, mikä on siinä maassa kova teko. Kojonkosken menestyksen salaisuutena on lajiosaaminen ja kyky tulla toimeen erilaisten henkilöiden kanssa. Samat asiathan pätevät Westerlundiin. Nykyään Kojonkoski on suomalaisen huippu-urheilun pomona. Kojonkoskessa on positiivista energiaa, mikä näkyi jo Sotshin hengessä. Huomio oli iloisissa asioissa ja rennoissa suorituksissa. Voipa olla, että Kojonkoskella on sellaista viisautta hallussaan, että hän saa suomalaiset pärjäämään jatkossa vielä paremminkin.
Vointi on ollut pari piirua aikaisempia päiviä parempi. Säästä olen pitänyt. Ainakin viisi astetta on ollut lämmintä. Kaikki lumi on häipynyt. Eiköhän sitä vielä tule aivan tarpeeksi.
Jutta Urpilaisella on toisenlainen tilanne, kuin Arhinmäellä. Hänellä on oikeasti valtaa ja vastuuta, kun joutuu vastaamaan Suomen taloudesta ja välillä kantaa koko Eurooppaa harteillaan. Antti Rinne on haastamassa Urpilaisen puoluejohtajana. Aiemmin arvelin, että ehdokkaat taistelevat täysin eri divisioonissa. Demareiden mukaan näin ei ole. Näyttää siltä, että Urpilainen saa aidosti kovan vastuksen Rinteestä.
Mika Kojonkoski on mielenkiintoinen henkilö. Kysymys on entisestä mäkihyppääjästä, josta tuli valmentaja. Valmentajana hän sai menestystä kaikkialla siellä, missä sattui valmentamaan, Suomessa, Itävallassa ja Norjassa. Norjassa hänet valittiin kaksi kertaa vuoden valmentajaksi, mikä on siinä maassa kova teko. Kojonkosken menestyksen salaisuutena on lajiosaaminen ja kyky tulla toimeen erilaisten henkilöiden kanssa. Samat asiathan pätevät Westerlundiin. Nykyään Kojonkoski on suomalaisen huippu-urheilun pomona. Kojonkoskessa on positiivista energiaa, mikä näkyi jo Sotshin hengessä. Huomio oli iloisissa asioissa ja rennoissa suorituksissa. Voipa olla, että Kojonkoskella on sellaista viisautta hallussaan, että hän saa suomalaiset pärjäämään jatkossa vielä paremminkin.
Vointi on ollut pari piirua aikaisempia päiviä parempi. Säästä olen pitänyt. Ainakin viisi astetta on ollut lämmintä. Kaikki lumi on häipynyt. Eiköhän sitä vielä tule aivan tarpeeksi.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Sammunut olympiaministeri ja sukupuolineutraali ihmiskäsitys
Kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki tuli ennen olympiakisoja julkisuuteen moittien Venäjän ihmisoikeustilannetta. Mielenosoituksellisesti hän ei ollut mukana avajaisissa toteamassa olympiatulen syttymistä. Kisojen loppuvaiheessa hän kuitenkin oli katsomassa kiekkoleijonien otteita. Voitonjuhlat olivat railakkaat. Olympiatuli ei vielä sammunut toisin kuin itse ministeri. No, onneksi ei kulunut verovaroja kuljetukseen, kun ystävälliset Leijonat kuljettivat nukkuvan Arhinmäen omaan hotellihuoneeseensa.
Seuraavana päivänä Arhinmäki möläytti norjalaisten "lääkkeistä", minkä tulkittiin ymmärrettävästi tarkoittavan vihjausta dopingista. Urheiluministiltä taitamatatonta toimintaa äärimmäisen herkällä alueella, jossa meillä suomalaisilla ei ole varaa vihjailuihin. Norjassa ollaan asiasta raivostuneita ja vaaditaan anteeksipyyntöä asian tiimoilta. Minun puolestani Arhinmäki olisi saanut pitää boikottinsa loppuun asti ja psysyä poissa Sotshista kokonaan.
---
Pohtiessaan sukupuolineutraalia avioliittoa kansanedustaja Saarakkala teki kerrassaan yllättävän kysymyksenasettelun: Johtaako sukupuolineutraali ihmiskäsitys myös yhteisiin pukutiloihin uimahallissa?
Sattumalta tätä kirjoittaessani hiukseni ovat vielä märät uimahallikäynnin jälkeen. En tiedä olisinko mennyt uimahalliin, jos pukutilat olisivat yhteiset. Jotenkin kiusalliselta se olisi joka tapauksessa tuntunut. Itse asiassa tästä tulee mieleen eräs kokemus. Nuorena miehenä menin uimahalliin Saksassa kavereiden kanssa. Ovelta teimme nopean täyskäännöksen silmät kiinni ja jatkoimme matkaa takaisin kassalle. Menimme kyselemään miesten pukuhuoneen sijaintia. Matkanjohtajamme (siis nainen) oli juuri riisuutunut ja menossa suihkuun, kun astuimme pukuhuoneeseen. No meille suotta säikähtäneille kerrottiin kassalla ystävällisesti, että pukutilat ovat yhteiset ja saimme sopeutua siihen tosiasiaan. Ilmeisesti Keski-Euroopassa Saarakkalan pelkäämä käytäntö on siis ollut todellisuutta jo pitkään.
Mutta takaisin itse kysymykseen. Johtaako sukupuolineutraali ihmiskäsitys yhteisiin pukutiloihin uimahallissa, yhteisiin vessoihin ja urheilukilpailuissa naisten sarjojen lopettamiseen? Muslimimaailmassa naisten ja miesten pitäminen toisistaan erillään on keskeistä. Mies ja nainen kohtaavat vain avioliitossa. Sukupuolineutraalius äärimmilleen vietynä poistaa tämän erillään pitämisen kokonaan. On vain ihmisiä, ei miehiä eikä naisia. Missä kulkee kultainen keskitie äärikantojen välillä?
Vaikeita asioita. Mielestäni sukupuolineutraalius äärimmilleen vietynä toimii huonosti, yhtä huonosti kuin muslimien ajattelu. Jotkut ajattelevat, että sukupuoliroolit ovat täysin palautettavissa kasvatukseen. Omia lapsia seuraamalla tätä on vaikea uskoa. Tytöissä ja pojissa on jotakin hyvin erilaista a priori. En oikein tiedä onko sukupuolineutraaliudessa edes mitään kiinnostavaa, ihmisyydestä leikkautuu pois jotakin hyvin olennaista ja kaunista, jos ei enää saa olla miehinä ja naisina luontevasti.
Ihmisoikeuksien perään huudetaan kovasti tässä sukupuolineutraalin avioliiton kysymyksessä. Oikeudet ja velvollisuudet täytyy tietenkin olla samat lain edessä, selvä se. Rekisteröidystä parisuhteesta puuttuu sana "avioliitto" sekä adoptio-oikeus ja oikeus sukunimen vaihtoon. (joka on kierrettävissä, kuten adoptio-oikeuskin). Miksei näitä asioita voida korjata ilman, että puhutaan avioliitosta. Tuntuu kohtuuttomalta mennä sitä reittiä, että suuren enemmistön pitäsi muuttaa käsityksensä avioliitosta sukupuolineutraaliksi. Pitäisikö lapsillensa opettaa, että on aivan sama seurusteletko tytön vai pojan kanssa, valinta on sinun? Minusta ei ainakaan siihen olisi. Toki ymmärrän, että ihmisiä on erilaisia, joilla mieli toimii toisin. Se on minulle ok enkä tee siitä mitään ongelmaa. Erilaisuuden tunnustaminen ja hyväksyminen vaan ei minun mielestäni loogisesti johda sukupuolineutraaliin avioliittoon, vaikka yleinen mielipide niin väittäisikin. Ja mieluummin menisin sinne miesten puolelle uimahallissa jatkossakin.
Vointi on ollut edellisten päivien kaltainen, vaikka uimareissu kyllä vei kyllä voimat. Vedessä oli kiva lillutella painottomassa tilassa, minkä jälkeen painovoiman piiriin palaaminen oli suorastaan raskasta.
Seuraavana päivänä Arhinmäki möläytti norjalaisten "lääkkeistä", minkä tulkittiin ymmärrettävästi tarkoittavan vihjausta dopingista. Urheiluministiltä taitamatatonta toimintaa äärimmäisen herkällä alueella, jossa meillä suomalaisilla ei ole varaa vihjailuihin. Norjassa ollaan asiasta raivostuneita ja vaaditaan anteeksipyyntöä asian tiimoilta. Minun puolestani Arhinmäki olisi saanut pitää boikottinsa loppuun asti ja psysyä poissa Sotshista kokonaan.
---
Pohtiessaan sukupuolineutraalia avioliittoa kansanedustaja Saarakkala teki kerrassaan yllättävän kysymyksenasettelun: Johtaako sukupuolineutraali ihmiskäsitys myös yhteisiin pukutiloihin uimahallissa?
Sattumalta tätä kirjoittaessani hiukseni ovat vielä märät uimahallikäynnin jälkeen. En tiedä olisinko mennyt uimahalliin, jos pukutilat olisivat yhteiset. Jotenkin kiusalliselta se olisi joka tapauksessa tuntunut. Itse asiassa tästä tulee mieleen eräs kokemus. Nuorena miehenä menin uimahalliin Saksassa kavereiden kanssa. Ovelta teimme nopean täyskäännöksen silmät kiinni ja jatkoimme matkaa takaisin kassalle. Menimme kyselemään miesten pukuhuoneen sijaintia. Matkanjohtajamme (siis nainen) oli juuri riisuutunut ja menossa suihkuun, kun astuimme pukuhuoneeseen. No meille suotta säikähtäneille kerrottiin kassalla ystävällisesti, että pukutilat ovat yhteiset ja saimme sopeutua siihen tosiasiaan. Ilmeisesti Keski-Euroopassa Saarakkalan pelkäämä käytäntö on siis ollut todellisuutta jo pitkään.
Mutta takaisin itse kysymykseen. Johtaako sukupuolineutraali ihmiskäsitys yhteisiin pukutiloihin uimahallissa, yhteisiin vessoihin ja urheilukilpailuissa naisten sarjojen lopettamiseen? Muslimimaailmassa naisten ja miesten pitäminen toisistaan erillään on keskeistä. Mies ja nainen kohtaavat vain avioliitossa. Sukupuolineutraalius äärimmilleen vietynä poistaa tämän erillään pitämisen kokonaan. On vain ihmisiä, ei miehiä eikä naisia. Missä kulkee kultainen keskitie äärikantojen välillä?
Vaikeita asioita. Mielestäni sukupuolineutraalius äärimmilleen vietynä toimii huonosti, yhtä huonosti kuin muslimien ajattelu. Jotkut ajattelevat, että sukupuoliroolit ovat täysin palautettavissa kasvatukseen. Omia lapsia seuraamalla tätä on vaikea uskoa. Tytöissä ja pojissa on jotakin hyvin erilaista a priori. En oikein tiedä onko sukupuolineutraaliudessa edes mitään kiinnostavaa, ihmisyydestä leikkautuu pois jotakin hyvin olennaista ja kaunista, jos ei enää saa olla miehinä ja naisina luontevasti.
Ihmisoikeuksien perään huudetaan kovasti tässä sukupuolineutraalin avioliiton kysymyksessä. Oikeudet ja velvollisuudet täytyy tietenkin olla samat lain edessä, selvä se. Rekisteröidystä parisuhteesta puuttuu sana "avioliitto" sekä adoptio-oikeus ja oikeus sukunimen vaihtoon. (joka on kierrettävissä, kuten adoptio-oikeuskin). Miksei näitä asioita voida korjata ilman, että puhutaan avioliitosta. Tuntuu kohtuuttomalta mennä sitä reittiä, että suuren enemmistön pitäsi muuttaa käsityksensä avioliitosta sukupuolineutraaliksi. Pitäisikö lapsillensa opettaa, että on aivan sama seurusteletko tytön vai pojan kanssa, valinta on sinun? Minusta ei ainakaan siihen olisi. Toki ymmärrän, että ihmisiä on erilaisia, joilla mieli toimii toisin. Se on minulle ok enkä tee siitä mitään ongelmaa. Erilaisuuden tunnustaminen ja hyväksyminen vaan ei minun mielestäni loogisesti johda sukupuolineutraaliin avioliittoon, vaikka yleinen mielipide niin väittäisikin. Ja mieluummin menisin sinne miesten puolelle uimahallissa jatkossakin.
Vointi on ollut edellisten päivien kaltainen, vaikka uimareissu kyllä vei kyllä voimat. Vedessä oli kiva lillutella painottomassa tilassa, minkä jälkeen painovoiman piiriin palaaminen oli suorastaan raskasta.
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Sotshi paketissa
Pää tärisee vieläkin Leijonien hienosta pelistä, ja siitä tavasta millä USA:n supertähdet upotettiin kaukalon rakoon. Mahtavaa nähdä, miten Suomen miljonäärismiehet innostuivat pelaamaan muukin kuin taala silmäkulmassa. Tietenkin heille olympialaiset ovat virkistävää vaihtelua. Saa puhua suomenkieltä ja pelata vanhojen tuttujen kavereiden kanssa. Yhtään ei ollut nähtävissä sellaista ylimielisyyttä, mitä joillakin isoilla mailla nähtiin. Sekin taas todettiin, että haastajana Suomi pelaa kaikista parhaiten. Mitali saavutuksena on Leijonien kovin saavutus koskaan lähtökohtiin suhteutettuna.
Ruotsi sai hopeaa. Oli päät painuksissa. Harmitti yllättävän vähän. Ja mitä vahingoniloon tulee, niin Northugille ei tullut yhtään mitalia vaikka yrityksiä taisi olla kuusi. Ylimielisestä hiihtokuninkaasta tuli tavallinen kuolevainen. Ruotsin ja Northugin välillä on ollut irvistelyä jo vuosien ajan. Nyt sopii arvella ovatko ruotsalaiset vahingoniloisia.
Yle hoiti hommansa tosi hienosti. Minä ainakaan en ehtinyt kyllästyä kisoihin yhtään. Ylen kasvot olivat uudistuneet sopivasti. Monta tuttua nimeä oli poissa. Mertaranta on jo aiemmin myynyt itsensä maksukanaville. Hän on kansallisääni, mutta en osannut Nastolan miestä kaivata. Niki Juusela hoiti hommansa hienosti. Jääkiekkoasiantuntijat olivat muutenkin kasvoiltaan uudet ja raikkaat. Hannu Jortikka on hurjan huutajan maineessa valmentajana. Hän puhuu asiansa suoraan ja aina kovin totena. Vaihteeksi kiva kuunnella Jortikkaa, vaikka onhan Tamminenkin kova tietäjä. Eivät olleet myöskään Bubi, Hoopi eikä Tapio Suominen äänessä. Uusia hyviä tekijöitä on tullut tilalle. Laura Ruoholan paluu oli mukava juttu. Melkein tulee ikävä, kun hän on ollut kolmen viikon aikana se, jota on tullut eniten kuunneltua ja katseltua.
Kisoista jäi mieleen paljon hyviä suorituksia ja mielenkiintoisia lajeja. Suomalaisten osalta tuli paljon pettymyksiä, oli monia jotka onnistuivat alle oman tasonsa; luistelijat, ampumahiihtäjät, lautailijat enimmäksen, skikrossi. Mäkihypystä ja yhdistetystä ei paljoa odotettukaan. Alppilajeissa ei tullut yhtäkään kunnollista onnistumista.
Onnistumiset, ja sitäkin riemukkaammat, tulivat jääkiekosta ja hiihdoista. Tuskin suomalaisille kovin huono mieli kisoista jäi. Norjalle tuli 26 mitalia, Ruotsille 15 ja Suomelle 5. Eri sarjassa tässä painitaan. Pikaisen laskutoimituksen mukaan Suomella oli 32 mitalistia, mikä on enemmän kuin Norjalaisilla. Näin laskettuna jääkiekkomitali saa oikeaa painoarvoa. Ai selittelyäkö? Tavallaan, mutta mitalitaulukko ei kohtele eri lajeja aivan tasavertaisesti tai ainakaan aivan oikeudenmukaisesti.
Vointipuoli ollut edelleen kohtuullinen.
Ruotsi sai hopeaa. Oli päät painuksissa. Harmitti yllättävän vähän. Ja mitä vahingoniloon tulee, niin Northugille ei tullut yhtään mitalia vaikka yrityksiä taisi olla kuusi. Ylimielisestä hiihtokuninkaasta tuli tavallinen kuolevainen. Ruotsin ja Northugin välillä on ollut irvistelyä jo vuosien ajan. Nyt sopii arvella ovatko ruotsalaiset vahingoniloisia.
Yle hoiti hommansa tosi hienosti. Minä ainakaan en ehtinyt kyllästyä kisoihin yhtään. Ylen kasvot olivat uudistuneet sopivasti. Monta tuttua nimeä oli poissa. Mertaranta on jo aiemmin myynyt itsensä maksukanaville. Hän on kansallisääni, mutta en osannut Nastolan miestä kaivata. Niki Juusela hoiti hommansa hienosti. Jääkiekkoasiantuntijat olivat muutenkin kasvoiltaan uudet ja raikkaat. Hannu Jortikka on hurjan huutajan maineessa valmentajana. Hän puhuu asiansa suoraan ja aina kovin totena. Vaihteeksi kiva kuunnella Jortikkaa, vaikka onhan Tamminenkin kova tietäjä. Eivät olleet myöskään Bubi, Hoopi eikä Tapio Suominen äänessä. Uusia hyviä tekijöitä on tullut tilalle. Laura Ruoholan paluu oli mukava juttu. Melkein tulee ikävä, kun hän on ollut kolmen viikon aikana se, jota on tullut eniten kuunneltua ja katseltua.
Kisoista jäi mieleen paljon hyviä suorituksia ja mielenkiintoisia lajeja. Suomalaisten osalta tuli paljon pettymyksiä, oli monia jotka onnistuivat alle oman tasonsa; luistelijat, ampumahiihtäjät, lautailijat enimmäksen, skikrossi. Mäkihypystä ja yhdistetystä ei paljoa odotettukaan. Alppilajeissa ei tullut yhtäkään kunnollista onnistumista.
Onnistumiset, ja sitäkin riemukkaammat, tulivat jääkiekosta ja hiihdoista. Tuskin suomalaisille kovin huono mieli kisoista jäi. Norjalle tuli 26 mitalia, Ruotsille 15 ja Suomelle 5. Eri sarjassa tässä painitaan. Pikaisen laskutoimituksen mukaan Suomella oli 32 mitalistia, mikä on enemmän kuin Norjalaisilla. Näin laskettuna jääkiekkomitali saa oikeaa painoarvoa. Ai selittelyäkö? Tavallaan, mutta mitalitaulukko ei kohtele eri lajeja aivan tasavertaisesti tai ainakaan aivan oikeudenmukaisesti.
Vointipuoli ollut edelleen kohtuullinen.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Pronssia!
On se mukavaa olla väärässä! Suomi teki hilloa USA:sta olympiaturnauksessa numeroin 5-0. Loogisesti ajateltuna näin ei voi tapahtua. Pelaajamateriaalissa on niin suuri ero, kun Suomelta vielä puuttui parhaimmistoa. Mutta kyseessä on myös hengen voitto aineesta. Suomi halusi mitalin. USA oli varmaankin viettänyt edellisyön baarissa liuottaen eilistä tappiotaan. Hengen palo oli olematon varsinkin viimeisessä erässä. Symbolista oli heidän ykköspelaajansa Patrick Kanen päivä. Kaksi hukattua rankkaria ja kaksi tyhmää jäähyä. Venäläisyleisö oli hienosti Suomen puolella. Mitalienjaossa Leo Komarov sai valtavat aplodit. Hän pelaa Venäjällä ja osaa kotonsa kautta Venäjän kielen.
Selänne osoitti mahtavaa johtajuutta, vaikka ei pelaajana ollut aivan samalla tasolla kuin parhaimmillaan. Pronssiottelussa silti kaksi maalia ja johti kapteenin keskustelua tuomarin kanssa. Tärkeä homma sekin. Hauska yksityiskohta oli maalivahtien nimet; Rask ja Quick. Molemmat tarkoittavat vikkelää ja nopeaa. Rask oli tänään vielä vikkelämpi.
Mitali oli Westerlundin ennen kaikkea. Hän sai koottua parhaat käytettävissä olevat voimat työskentelemään yhdessä. Miljonäärien saaminen heittäytymään 150 km/h tulevan kiekon eteen ei ole helppoa. Siksi juuri Westerlundin oli oltava aition takana. Tämän puolestaan ymmärsi parhaiten rautakansleri Kummola. Westerlund on sekä lajiosaaja että ihmissuhdeosaaja. Vierumäellä hän on opiskellut Gordon-menetelmää, jossa opetellaan toimivia toimintamalleja ihmissuhteissa.
Suomi ansaitsi kisojen painavimman pronssimitalin. Jääkiekko on kisojen kiistaton ykköslaji. Mediahuomio on suuri eri puolissa palloa.
Suomeen on tullut itkukulttuuri. Artistit itkivät, kiekkolijat itkevät, toimittajat itkevät. Tuli sitten voitto tai tappio. Oliko näin ennen?
Vointi ollut tänään sellainen kohtuullinen.
Selänne osoitti mahtavaa johtajuutta, vaikka ei pelaajana ollut aivan samalla tasolla kuin parhaimmillaan. Pronssiottelussa silti kaksi maalia ja johti kapteenin keskustelua tuomarin kanssa. Tärkeä homma sekin. Hauska yksityiskohta oli maalivahtien nimet; Rask ja Quick. Molemmat tarkoittavat vikkelää ja nopeaa. Rask oli tänään vielä vikkelämpi.
Mitali oli Westerlundin ennen kaikkea. Hän sai koottua parhaat käytettävissä olevat voimat työskentelemään yhdessä. Miljonäärien saaminen heittäytymään 150 km/h tulevan kiekon eteen ei ole helppoa. Siksi juuri Westerlundin oli oltava aition takana. Tämän puolestaan ymmärsi parhaiten rautakansleri Kummola. Westerlund on sekä lajiosaaja että ihmissuhdeosaaja. Vierumäellä hän on opiskellut Gordon-menetelmää, jossa opetellaan toimivia toimintamalleja ihmissuhteissa.
Suomi ansaitsi kisojen painavimman pronssimitalin. Jääkiekko on kisojen kiistaton ykköslaji. Mediahuomio on suuri eri puolissa palloa.
Suomeen on tullut itkukulttuuri. Artistit itkivät, kiekkolijat itkevät, toimittajat itkevät. Tuli sitten voitto tai tappio. Oliko näin ennen?
Vointi ollut tänään sellainen kohtuullinen.
perjantai 21. helmikuuta 2014
Aina ei voi voittaa
Kyllä television saa sammutettua tarvittaessa nopeasti. Ainakin silloin, jos Suomi on juuri kokenut tappion Ruotsia vastaan kiekossa.
Suomi teki voitavansa ja pääsi yhteistyökiekolla maksimisuoritukseen turnauksessa. Ruotsiakin vastaan oli huippupaikkoja, jotka olisi voinut hyödyntää paremmalla tuurilla. Ruotsi oli aika hyvä ja aiemmin kehumani Erik Karlsson juuri niin maaginen, kuin voi olettaa. Koko turnausta ajatellen Suomi sai kuitenkin joukkueestaan enemmän irti kuin Ruotsi, siis suhteessa miehistöön. Tuolla rosterilla, mikä Ruotsilla on, olympiakulta ei voi olla kaukana. On siellä sen verran kovat nimet haastamassa Kanadaa. Siksi ei kannata suomalaistenkaan olla siipi kovin syvällä maassa tappion jälkeen. Mielenkiintoista, miten loistavia pelaajia Ruotsilla on vaikka Suomessa (67000)on enemmän kiekkoharrastajia kuin Ruotsissa (59000). USAssa pelaajia yli 400 000 ja Kanadassa reilu puoli miljoonaa.
Suomella oli yllätysmaalivahti, kun Kari Lehtonen korvasi maailman parhaaksikin arvioidun Tuukka Raskin. Hienosti Lehtonen pärjäsi. Ei mene polvilleen hirvittävän helposi. Isona maalivahtina pelaa kaukana ulkona maalistaan. Vaarana on silloin ohi pelaaminen, mistä Ruotsi kerran rokotti. Nähdyn perusteella kuitenkin yhtä "maailman paras" kuin Rask.
Huomenna pronssiottelussa Suomi - USA. Usa voittaa, valitettavasti aina kun ei voi voittaa.
Vointi tänään kohtuullinen kaikkiaan. Yöunia piti taas paikata.
Suomi teki voitavansa ja pääsi yhteistyökiekolla maksimisuoritukseen turnauksessa. Ruotsiakin vastaan oli huippupaikkoja, jotka olisi voinut hyödyntää paremmalla tuurilla. Ruotsi oli aika hyvä ja aiemmin kehumani Erik Karlsson juuri niin maaginen, kuin voi olettaa. Koko turnausta ajatellen Suomi sai kuitenkin joukkueestaan enemmän irti kuin Ruotsi, siis suhteessa miehistöön. Tuolla rosterilla, mikä Ruotsilla on, olympiakulta ei voi olla kaukana. On siellä sen verran kovat nimet haastamassa Kanadaa. Siksi ei kannata suomalaistenkaan olla siipi kovin syvällä maassa tappion jälkeen. Mielenkiintoista, miten loistavia pelaajia Ruotsilla on vaikka Suomessa (67000)on enemmän kiekkoharrastajia kuin Ruotsissa (59000). USAssa pelaajia yli 400 000 ja Kanadassa reilu puoli miljoonaa.
Suomella oli yllätysmaalivahti, kun Kari Lehtonen korvasi maailman parhaaksikin arvioidun Tuukka Raskin. Hienosti Lehtonen pärjäsi. Ei mene polvilleen hirvittävän helposi. Isona maalivahtina pelaa kaukana ulkona maalistaan. Vaarana on silloin ohi pelaaminen, mistä Ruotsi kerran rokotti. Nähdyn perusteella kuitenkin yhtä "maailman paras" kuin Rask.
Huomenna pronssiottelussa Suomi - USA. Usa voittaa, valitettavasti aina kun ei voi voittaa.
Vointi tänään kohtuullinen kaikkiaan. Yöunia piti taas paikata.
Voi Ukrainaa
Monenlaista on mahtunut tähänkin päivään. Viime yönä oli kipuja tavallista enemmän. Nyt kuitenkin helpompaa sen suhteen. Hoito ja lääkkeet tepsineet.
...
Ukrainassa kurja tilanne, alkaa näyttämään kaupunkisodalta, joka voi laajentua ikävästi.
Huomenna kiekko putoaa jäähän. Saa nähd, miten Ruotsin tuuri riittää tällä kerralla.blogger
h
...
Ukrainassa kurja tilanne, alkaa näyttämään kaupunkisodalta, joka voi laajentua ikävästi.
Huomenna kiekko putoaa jäähän. Saa nähd, miten Ruotsin tuuri riittää tällä kerralla.blogger
h
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Suuri urheilupäivä
Suomi teki olympiakisojen tähän asti suurimman yllätyksen pudottamalla jääkiekkokaukalossa suursuosikki Venäjän jatkopeleistä. Jääkiekkokulta on se iso juttu näissä kisoissa. Sen näki Venäjän presidentin ja pääministerin naamasta ottelun aikana. Jos tulos olisi ollut toinen, olisi varmasti ollut kiva paistatella menestyksen auringossa.
Suomi pelasi valtavan viisaasti joukkueena ja maalivahti oli hyvä. Tuuri oli mukavasti puolella. Selänne ei näytä samalta pelaajalta kuin vaikka neljä vuotta sitten. Silloin vielä jalka kävi. Mutta seisovillakin jaloilla hän pystyi johtamaan joukkojaan. Pari epäonnistunutta kutia häneltä. Toinen meni molarin längistä ja toisesta tuli syöttö Granlundin maaliin. Suomen taidoilla ei pitäisi koskaan pärjätä noin taitavalle joukkueelle. Mutta kysymys on muustakin. Suomi jaksoi uskoa omaan juttuunsa ja antoi venäläisten turhautua, jolloin heidän joukkuepelinsä heikkeni tosi paljon. Venäjän peli oli lopulta aivan kipsissa. Tuomarityöskentely oli mielestäni tasapuolista, eivätkä tuomarit ratkaisseet peliä.
Myötähäpeää oli vaikea välttää erätaukojen haastatteluissa. Meneeköhän Kunnaksella joskus liian lujaa "kukkuu"-huumorinsa kanssa. Esimerkkejä haastattelun avaavista kysymyksistä. "Kuule Teemu, ootsä aikamoinen Gubbe!", "Kupletin juoni on, että Tuukka torjuu, Tuukka torjuu, Tuukka torjuu Tuukka torjuu." Urheilijat lähtivät vastaamaan asiallisesti kieltään purren noihin "kysymyksiin."
Hiihdossakin meni hyvin hiihtolajeista oudoimmassa eli parisprintissä. Jauhojärvi kruunasi pitkän uransa olympiakultaan. Kuka muuten tiesi kaksi kuukautta sitten, kuka on Iivo Niskanen? En minä ainakaan. Aika kovan taklauksen teki Jauhojärvi takasuoralla, mutta tuomaristo piti lajiin kuuluvana.
Porilaisten marssia soitettiin olympiakultamitalin jälkeen. Se tuntui kummalliselta touhulta. Eikö urheilua voisi pitää erillään nationalismista? Urheilu on raakaa bisnestä ja kovaa, joskus reiluakin kilpailua. Ei urheilussa ole mitään ihanteellista, joka ansaitsisi porilaisten marssin. Eivät urheilijat ole mitään hyviä roolimalleja. He ovat viihteen pelinappuloita, jotka tavoittelevat menestystä ja mammonaa terveytensä ja muiden elämänalueiden kustannuksella. Kuka tietää vaikka ylihuomenna tulee doping-käry. Kiva sitä silti on katsoa ja kiva on nähdä suomalaisten pärjäävän.
Vointi ollut sellainen normaalin vaisu. Urheilua on tullut katsottua riittävästi. Olen saanut huoneeseeni parhaan telkkarimme. HD on parempi kuin normaali lähetys, pakko myöntää.
Suomi pelasi valtavan viisaasti joukkueena ja maalivahti oli hyvä. Tuuri oli mukavasti puolella. Selänne ei näytä samalta pelaajalta kuin vaikka neljä vuotta sitten. Silloin vielä jalka kävi. Mutta seisovillakin jaloilla hän pystyi johtamaan joukkojaan. Pari epäonnistunutta kutia häneltä. Toinen meni molarin längistä ja toisesta tuli syöttö Granlundin maaliin. Suomen taidoilla ei pitäisi koskaan pärjätä noin taitavalle joukkueelle. Mutta kysymys on muustakin. Suomi jaksoi uskoa omaan juttuunsa ja antoi venäläisten turhautua, jolloin heidän joukkuepelinsä heikkeni tosi paljon. Venäjän peli oli lopulta aivan kipsissa. Tuomarityöskentely oli mielestäni tasapuolista, eivätkä tuomarit ratkaisseet peliä.
Myötähäpeää oli vaikea välttää erätaukojen haastatteluissa. Meneeköhän Kunnaksella joskus liian lujaa "kukkuu"-huumorinsa kanssa. Esimerkkejä haastattelun avaavista kysymyksistä. "Kuule Teemu, ootsä aikamoinen Gubbe!", "Kupletin juoni on, että Tuukka torjuu, Tuukka torjuu, Tuukka torjuu Tuukka torjuu." Urheilijat lähtivät vastaamaan asiallisesti kieltään purren noihin "kysymyksiin."
Hiihdossakin meni hyvin hiihtolajeista oudoimmassa eli parisprintissä. Jauhojärvi kruunasi pitkän uransa olympiakultaan. Kuka muuten tiesi kaksi kuukautta sitten, kuka on Iivo Niskanen? En minä ainakaan. Aika kovan taklauksen teki Jauhojärvi takasuoralla, mutta tuomaristo piti lajiin kuuluvana.
Porilaisten marssia soitettiin olympiakultamitalin jälkeen. Se tuntui kummalliselta touhulta. Eikö urheilua voisi pitää erillään nationalismista? Urheilu on raakaa bisnestä ja kovaa, joskus reiluakin kilpailua. Ei urheilussa ole mitään ihanteellista, joka ansaitsisi porilaisten marssin. Eivät urheilijat ole mitään hyviä roolimalleja. He ovat viihteen pelinappuloita, jotka tavoittelevat menestystä ja mammonaa terveytensä ja muiden elämänalueiden kustannuksella. Kuka tietää vaikka ylihuomenna tulee doping-käry. Kiva sitä silti on katsoa ja kiva on nähdä suomalaisten pärjäävän.
Vointi ollut sellainen normaalin vaisu. Urheilua on tullut katsottua riittävästi. Olen saanut huoneeseeni parhaan telkkarimme. HD on parempi kuin normaali lähetys, pakko myöntää.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Kiekkojännäriä odottaessa
Urheiluselostuksia on tullut kuunneltua ja mietittyä. Hyvässä selostuksessa on tärkeää se, että selostaja tuo jotakin lisää siihen, minkä katsoja itsekin näkee. Curlingissa on mielestäni ollut mahtava selostus. Selostaja tuo koko ajan uutta tietoa, ennakoi seuraavaa tilannetta. Hän avaa taktiset tilanteet katsojalle. Antaisin kiitettävän tälle selostajalle.
Lumilautakrossi on tähän mennessä suosikkilajini uusista lajeista. Lajissa tapahtuu paljon, joskus tulee kipeääkin. Valitettavasti selostajalta jää huomaamatta todella olennaisia asioita. Selostus ei yksinkertaisesti ole ajan tasalla. Katsoja joutuu toteamaan monet ratkaisut itse, mikä hämää selvästi. Tosin ohjaajakin on missannut paljon tässä superhektisessä lajissa.
Slovenia on kisojen jääkiekkosensaatio ottaen huomioon lähtökohdat. Se pelasi itsensä kahdeksan parhaan joukkoon maailman ehkä kaikkien aikojen kovimmassa kiekkoturnauksessa. Sloveniassa on kertoman mukaan seitsemän jääkiekkokaukaloa ja 148 rekisteröityä pelaajaa, jos oikein kuulin. Maassa on juhlapäivä muutenkin, kun tuli kultaa suurpujottelussa Tina Mazen tuomana.
Kisojen mitalitaulukko saatettiin ratkaista yhdessä lajissa, yhdistetyssä. Stadionille tuli loppukirissä viisi urheilijaa yhdessä; kaksi norjalaista ja kolme saksalaista. Saksalaiset kilkkasivat toisensa ulos ja Norjalle lahjoitettiin kaksoisvoitto. Kokonaistaulukossa Saksa ja Norja kamppailevat ykköstilasta tasapäisesti vielä. Ilman kohellusta Saksalla olisi ollut niskalenkkiote jo kiinni. Norjallekin meinasi tulla töppi ampumahiihdossa, kun voittaja Svendsen tuuletti liian aikaisin ja ranskalainen Fourcade meinasi kurottaa lopussa ohi. Varpaanmitalla jäi venytys lyhyeksi.
Taulukossa sensaationa on Hollanti, jolla on 20 mitalia ja kolmas tila. Ilmeisesti luistelusta kaikki.
Vointi ollut melkein hyvä. Lääkkeitä on tarvittu, mutta niistä on ollut valtavasti apua. Eiliset flunssaoireet ovat poissa. Lihaskivusta jotakin on vielä jäljellä.
Huomenna on kiekkojännäri tiedossa. Suomi kohtaa Venäjän varttifinaaleissa. Jos puhtaasti mitataan taitoa, Suomella ei pitäisi olla mitään jakoa. Jos katsoo joukkueiden peliesityksiä tähän mennessä, tilanne on toinen. Venäjä on pelannut alle kykyjensä, sen peli on ollut laiskaa ja tehotonta. Suomen pitää uskaltaa pelata niin, että taitoriolle ei anneta tilaa hyödyntää mailataitoaan ja luisteluvoimaansa. Jos Suomi pelaa liian rohkeasti, niin noutaja tulee aivan varmasti. Venäjää ei saa päästää niskan päälle, koska he ovat hyvin turhautumisalttiita.
Lumilautakrossi on tähän mennessä suosikkilajini uusista lajeista. Lajissa tapahtuu paljon, joskus tulee kipeääkin. Valitettavasti selostajalta jää huomaamatta todella olennaisia asioita. Selostus ei yksinkertaisesti ole ajan tasalla. Katsoja joutuu toteamaan monet ratkaisut itse, mikä hämää selvästi. Tosin ohjaajakin on missannut paljon tässä superhektisessä lajissa.
Slovenia on kisojen jääkiekkosensaatio ottaen huomioon lähtökohdat. Se pelasi itsensä kahdeksan parhaan joukkoon maailman ehkä kaikkien aikojen kovimmassa kiekkoturnauksessa. Sloveniassa on kertoman mukaan seitsemän jääkiekkokaukaloa ja 148 rekisteröityä pelaajaa, jos oikein kuulin. Maassa on juhlapäivä muutenkin, kun tuli kultaa suurpujottelussa Tina Mazen tuomana.
Kisojen mitalitaulukko saatettiin ratkaista yhdessä lajissa, yhdistetyssä. Stadionille tuli loppukirissä viisi urheilijaa yhdessä; kaksi norjalaista ja kolme saksalaista. Saksalaiset kilkkasivat toisensa ulos ja Norjalle lahjoitettiin kaksoisvoitto. Kokonaistaulukossa Saksa ja Norja kamppailevat ykköstilasta tasapäisesti vielä. Ilman kohellusta Saksalla olisi ollut niskalenkkiote jo kiinni. Norjallekin meinasi tulla töppi ampumahiihdossa, kun voittaja Svendsen tuuletti liian aikaisin ja ranskalainen Fourcade meinasi kurottaa lopussa ohi. Varpaanmitalla jäi venytys lyhyeksi.
Taulukossa sensaationa on Hollanti, jolla on 20 mitalia ja kolmas tila. Ilmeisesti luistelusta kaikki.
Vointi ollut melkein hyvä. Lääkkeitä on tarvittu, mutta niistä on ollut valtavasti apua. Eiliset flunssaoireet ovat poissa. Lihaskivusta jotakin on vielä jäljellä.
Huomenna on kiekkojännäri tiedossa. Suomi kohtaa Venäjän varttifinaaleissa. Jos puhtaasti mitataan taitoa, Suomella ei pitäisi olla mitään jakoa. Jos katsoo joukkueiden peliesityksiä tähän mennessä, tilanne on toinen. Venäjä on pelannut alle kykyjensä, sen peli on ollut laiskaa ja tehotonta. Suomen pitää uskaltaa pelata niin, että taitoriolle ei anneta tilaa hyödyntää mailataitoaan ja luisteluvoimaansa. Jos Suomi pelaa liian rohkeasti, niin noutaja tulee aivan varmasti. Venäjää ei saa päästää niskan päälle, koska he ovat hyvin turhautumisalttiita.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Sori Kaj Kunnas!
Pikkukipeä olo. Hartioita särkee rutosti, pientä päänsärkyä, ajoittain viluntunnetta.
Nyt minulla meni annos Kaj Kunnasta yli säädetyn mitan. Häntä joku päivä sitten vielä kehuin, mutta nyt piti vaihtaa kesken erän ruotsinkieliselle selostukselle. Kunnaksen puheääni on aika käheä eikä kovin miellyttävä seurattava. Selostusrytmi on paljon epätasaisempi, kuin perinteisillä moottorinaamoilla, vaikkapa Mertarannalla ja Juuselalla. Myös ruotsinkielestä tuleva loppuintonaatio on muuttunut ärsyttäväksi. Lisäksi hänen huumoriaan en enää tajua, vaikka se nouseekin vilpittömästä innostuksesta. Hänen pelleilyhuumorinsa on aiheuttanut monta kertaa myötähäpeän tunteita varsinkin haastateluissa. Katsojana on tavallaan vähän turvaton olo, kun ei oikein tiedä mitä seuraavaksi on tulossa. Voi olla, että Kunnaksen vahvuudet ovat muussa kuin selostuksessa. Ensi kesän jalkapallon MM-kisoissa kuuntelisin mieluummin vaikka Bubi Walleniusta.
Jotkut moittivat naisten kiekkoa leikkijääkiekoksi. Ilmaisu on vähättelevä ja poliittisesti täysin epäkorrekti. Toisaalta ei sekään kovinkaan hyvää mainosta ole lajille, jos olympiavälierissä laukaisutilasto on 51-6 kahden erän jälkeen. Uskottavuutta puuttuu ripaus. Onneksi Suomi ei ole ruhjottavana...ja..."happamia" tuumaa kettu marjatuotteista...
Nyt minulla meni annos Kaj Kunnasta yli säädetyn mitan. Häntä joku päivä sitten vielä kehuin, mutta nyt piti vaihtaa kesken erän ruotsinkieliselle selostukselle. Kunnaksen puheääni on aika käheä eikä kovin miellyttävä seurattava. Selostusrytmi on paljon epätasaisempi, kuin perinteisillä moottorinaamoilla, vaikkapa Mertarannalla ja Juuselalla. Myös ruotsinkielestä tuleva loppuintonaatio on muuttunut ärsyttäväksi. Lisäksi hänen huumoriaan en enää tajua, vaikka se nouseekin vilpittömästä innostuksesta. Hänen pelleilyhuumorinsa on aiheuttanut monta kertaa myötähäpeän tunteita varsinkin haastateluissa. Katsojana on tavallaan vähän turvaton olo, kun ei oikein tiedä mitä seuraavaksi on tulossa. Voi olla, että Kunnaksen vahvuudet ovat muussa kuin selostuksessa. Ensi kesän jalkapallon MM-kisoissa kuuntelisin mieluummin vaikka Bubi Walleniusta.
Jotkut moittivat naisten kiekkoa leikkijääkiekoksi. Ilmaisu on vähättelevä ja poliittisesti täysin epäkorrekti. Toisaalta ei sekään kovinkaan hyvää mainosta ole lajille, jos olympiavälierissä laukaisutilasto on 51-6 kahden erän jälkeen. Uskottavuutta puuttuu ripaus. Onneksi Suomi ei ole ruhjottavana...ja..."happamia" tuumaa kettu marjatuotteista...
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Olumpialaisia
Tänään on masennuspäivä. Vetäytyvä olo. Mutta sellaisiakin välillä on, antaa siis olla kyllä se ohi menee. Ja varmaan muillekin helpompaa, että en ole kaikkeen sekaantumassa.
Miestin viestihiihto oli tänään. Suomella meni pari osuutta tosi upeasti. Valitettavasti neljää vahvaa hiihtäjää ei ollut, ja lopputulos oli odotettu kuudes. Norjalla oli neljäs katastrofipäivä perättäin voitelun kanssa. Sen verran olin vahingoniloinen, että seurasin viestin selostuksen Norjan radiosta. He olivat tosi ihmeissään siitä, että suurin huoltotiimi, johon sijoitettu 20 miljoonaa kruunua ei saa suksia luistamaan. He jopa vitsailivat, että voisivat mennä paikalliseen liikkeeseen ostamaan välineet ja katsomaan kulkisiko paremmin. Päätyivät kuitenkin siihen, että tuskin kylästä löytyy suksikauppaa. Kertoo siitä huumorista, mikä heillä oli. Selostus ei kuitenkaan keskittynyt voivotteluun, vaan he keskittyivät iloitsemaan arkkivihollisen Ruotsin suorituksesta. Ehkä kulttuuri on toinen fiiliksen kanssa, tunnelma pidetään ylhäällä tappioista huolimatta. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, voi selostamossakin sävy muuttua, luulisin. Murtomaahiihto on kuitenkin kansallisesti heille iso juttu. Toki sitä voi salaliittoteorioita rakentaa. Ovatko huonot sukset sittenkään todellinen selitys huonolle menestykselle?
Keli on muuttunut ensimmäisten kilpailupäivien jälkeen(jolloin he vielä pärjäsivät), joten ehkä se kuitenkin selittää asian. Ja on hienoa, että Suomen huolto on enimmäkseen pelannut hyvin. Vielä hienompaa on että suomalaiset ovat osoittaneet hyvää hiihtokuntoa. Niskasen perheen molemmat edustajat ovat olleet mahtavia valopilkkuja. Suomen hiihdolla on toivoa jatkossa. 22-vuotias Iivo Niskanen voi hyvin olla seuraavan sukupolven suurin hiihtotähti. Hänestä näkyy, että hän ei ole vielä trimmattu huippu-urheilijaksi. Kehittymisvaraa on vielä.
Olympialaiset ovat laajan lajikirjon ansiosta tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Kok on löytänyt mielettömän hienoja uusia lajeja. Jos suomalaiset päättäisivät, siellä tuskin olisi muuta kuin viidenkympin perinteinen hiihto, jääkiekko ja mäkihyppy. Naisten lumilautakrossia seurasin tänään. Kerrassaan hieno laji. Kuusi kilpailijaa rinnakkain, leveä rata ja valtavat hyppyrit. Koko ajan tapahtuu. Tuohon verrattuna esimerkiksi tuulialtis suurmäen kisa eilen oli tosi boring.
Illalla Kanada vastassa kiekossa. Silloin punnitaan suosikkipelaajani Tuukka Rask, jolla oli tosi huono debyytti Itävaltaa vastaan torjuntaprosentilla 80. Jos Rask onnistuu tänään, kaikki on mahdollista. Itse olisin laittanut Antti Niemen maaliin. Näin kaikki kolme huippukassaria olisivat saaneet antaa näytön. Jatkopeleissä paras olisi pelannut.
Miestin viestihiihto oli tänään. Suomella meni pari osuutta tosi upeasti. Valitettavasti neljää vahvaa hiihtäjää ei ollut, ja lopputulos oli odotettu kuudes. Norjalla oli neljäs katastrofipäivä perättäin voitelun kanssa. Sen verran olin vahingoniloinen, että seurasin viestin selostuksen Norjan radiosta. He olivat tosi ihmeissään siitä, että suurin huoltotiimi, johon sijoitettu 20 miljoonaa kruunua ei saa suksia luistamaan. He jopa vitsailivat, että voisivat mennä paikalliseen liikkeeseen ostamaan välineet ja katsomaan kulkisiko paremmin. Päätyivät kuitenkin siihen, että tuskin kylästä löytyy suksikauppaa. Kertoo siitä huumorista, mikä heillä oli. Selostus ei kuitenkaan keskittynyt voivotteluun, vaan he keskittyivät iloitsemaan arkkivihollisen Ruotsin suorituksesta. Ehkä kulttuuri on toinen fiiliksen kanssa, tunnelma pidetään ylhäällä tappioista huolimatta. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, voi selostamossakin sävy muuttua, luulisin. Murtomaahiihto on kuitenkin kansallisesti heille iso juttu. Toki sitä voi salaliittoteorioita rakentaa. Ovatko huonot sukset sittenkään todellinen selitys huonolle menestykselle?
Keli on muuttunut ensimmäisten kilpailupäivien jälkeen(jolloin he vielä pärjäsivät), joten ehkä se kuitenkin selittää asian. Ja on hienoa, että Suomen huolto on enimmäkseen pelannut hyvin. Vielä hienompaa on että suomalaiset ovat osoittaneet hyvää hiihtokuntoa. Niskasen perheen molemmat edustajat ovat olleet mahtavia valopilkkuja. Suomen hiihdolla on toivoa jatkossa. 22-vuotias Iivo Niskanen voi hyvin olla seuraavan sukupolven suurin hiihtotähti. Hänestä näkyy, että hän ei ole vielä trimmattu huippu-urheilijaksi. Kehittymisvaraa on vielä.
Olympialaiset ovat laajan lajikirjon ansiosta tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Kok on löytänyt mielettömän hienoja uusia lajeja. Jos suomalaiset päättäisivät, siellä tuskin olisi muuta kuin viidenkympin perinteinen hiihto, jääkiekko ja mäkihyppy. Naisten lumilautakrossia seurasin tänään. Kerrassaan hieno laji. Kuusi kilpailijaa rinnakkain, leveä rata ja valtavat hyppyrit. Koko ajan tapahtuu. Tuohon verrattuna esimerkiksi tuulialtis suurmäen kisa eilen oli tosi boring.
Illalla Kanada vastassa kiekossa. Silloin punnitaan suosikkipelaajani Tuukka Rask, jolla oli tosi huono debyytti Itävaltaa vastaan torjuntaprosentilla 80. Jos Rask onnistuu tänään, kaikki on mahdollista. Itse olisin laittanut Antti Niemen maaliin. Näin kaikki kolme huippukassaria olisivat saaneet antaa näytön. Jatkopeleissä paras olisi pelannut.
lauantai 15. helmikuuta 2014
Viestimitalipäivä
Suomen naiset hiihtivät mitalin viestissä. Loppusuoralle asti oli johto hallussa, mutta sitten katkerasti piti avata portti takaa tulevalle ruotsalaisille. Mutta tytöt itse olivat äärettömän tyytyväistä ja olihan mitali kova suoritus. Hyvä niin ja parisprintistä sitten lisää. Norjassa sen sijaan on kriisi. Heillä oli maailmancupin neljä parasta kilpailijaa sijoittuen viestissä vasta viidenneksi. Varsinkin voitelijat ovat tulilinjalla. Useammassa kisassa he ovat epäonnistuneet voitelussa eikä menestys ole ollut aivan toiveiden mukaista. Toki 13 mitalia kisojen puolessa välissä on kelpo saalis. Kärjessä ovat Saksa ja Sveitsi. Suomi on sijalla 21.
Noriaki Kasain hopea oli sellainen teko, joka jäi tästä päivästä monelle mieleen. 41-vuotiaana harvoin ollaan tuossa kunnossa. Päivän urheiluteko oli kuitenkin Segei Bubkan 1980-luvun seiväsennätysten lyöminen. Ranskalainen Renaud Lavellinie hyppäsi hallissa 616. Minä ainakin pidin Bubkan tuloksia ikuisesti lyömättöminä. Hänellä oli tapana parantaa ennätystä sentti kerrallaan laskelmoiden ME-bonuksia. Huhuttiin, että harjoituksissa hän olisi hypännyt yli 620. Toivottavasti Bubka paljastaa totuuden asiasta.
Saattohoidosta on puhuttu Kirkon keräyksen innostamana. Kehuttaessa saattohoitoa on useassa yhteydessä korostettu, että se säästää yhteiskunnan rahaa. Onkohan tuo vähän turhan brutaali ilmaisu ja ymmärtävätköhän kaikki sen oikein. Minulla se ainakin särähtää korvaan, vaikka uskonkin ymmärtäväni, mitä sillä tarkoitetaan.
Fyysisesti vointi ollut kohtuullisen hyvä.
Noriaki Kasain hopea oli sellainen teko, joka jäi tästä päivästä monelle mieleen. 41-vuotiaana harvoin ollaan tuossa kunnossa. Päivän urheiluteko oli kuitenkin Segei Bubkan 1980-luvun seiväsennätysten lyöminen. Ranskalainen Renaud Lavellinie hyppäsi hallissa 616. Minä ainakin pidin Bubkan tuloksia ikuisesti lyömättöminä. Hänellä oli tapana parantaa ennätystä sentti kerrallaan laskelmoiden ME-bonuksia. Huhuttiin, että harjoituksissa hän olisi hypännyt yli 620. Toivottavasti Bubka paljastaa totuuden asiasta.
Saattohoidosta on puhuttu Kirkon keräyksen innostamana. Kehuttaessa saattohoitoa on useassa yhteydessä korostettu, että se säästää yhteiskunnan rahaa. Onkohan tuo vähän turhan brutaali ilmaisu ja ymmärtävätköhän kaikki sen oikein. Minulla se ainakin särähtää korvaan, vaikka uskonkin ymmärtäväni, mitä sillä tarkoitetaan.
Fyysisesti vointi ollut kohtuullisen hyvä.
perjantai 14. helmikuuta 2014
Vala
Sotilasvala oli päivän suuri teema. Tilaisuuksissa oli haikeutta ja kaihoa mukana, koska 1600-luvulta peräisin oleva traditio päättyi. Ministeri oli paikalla ja media edustettuna. Päivä alkoi kirkkotilaisuuella, jossa sotilasvala vannottiin juhlallisesti.
Sotilasvalan sanamuoto kyllä saattaisi kaivata hiukan päivittämistä. Siinä vannotaan lakisääteisesti "kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä kunnian ja omantunnon edessä" tiettyjä asioita. Mietin, että toteutuuko tässä perustuslaissa säädetty negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla harjoittamatta uskontoa. Toki tällaista valtioon (ja armeijaan) liittyvää muodollista uskonnollisuutta esiintyy kaikkialla muualla, ei vähiten USA:ssa, jossa presidentti kuvannollisesti on eräänlainen ylipappi. Puheet päättyvät säännöllisesti Jumalan siunauksen toivotukseen ja dollarissa lukee "In God we thrust".
Kirkosta on vielä mainittava se, että laulu raikui mahtavasti. Eikä pelkästään paapat, vaan varusmiehetkin päästelivät täysin palkein. Ei meidän aikana noin hienosti osattu eikä uskallettu.
Omituista oli lipun kantaminen. Tai enemmänkin se, että joukko-osaston symbolina on hakaristi. Lipussa se esiintyy peräti kolminkertaisena. Silmään se sattuu pahasti. Ilmeisesti lippu katoaa joukko-osaston mukana. Ei haittaa.
Juhlassa nautittiin armeijatyyliin hernekeittoa ja pannaria, nam nam. Ministeri, sotaherrat ja kaupunginjohtaja pitivät omat puheensa. Asiallisia puheita, jossa oli se jäähyväisten haikeus läsnä. Kaupunginjohtajan puhe oli kuitenkin paras sikäli, että hän estottomasti yltyi kehumaan oman kaupunkinsa vahvuuksia. Tämä oli mahtavaa ja yllättävää. Oletushan olisi ollut, että hän olisi voivotellut varuskunnan lakkauttamista ja sitä seuraavaa maailmanloppua. Mutta ei, hän osasi antaa tulevaisuudesta valoisan kuvan. Tällaista asennetta kaivataan lisää näinä vaikeina aikoina.
Itse innostuin kuin pieni lapsi päästessämme kalustoesittelyyn. Sotilaslentäjät esittelivät puolustusvoimien lentokalustoa ja kertoivat lentämisestä, mm. taitotemppujen tekemisestä ja suunnistamisesta. Pääsi koneen ohjaamoon opastetusti katsomaan huippumoderneiksi uudistettuja koneita. Käytin omaan kierrokseeni kaksinkertaisen ajan, koska tällainen tilaisuus ei toistu kovin usein. Lisäksi asiaan kuului taitolentonäytös, joka pilvisessä säässä muodostui yhden koneen kaarteluksi. Vaikuttavat äänet joka tapauksessa. Ja huikean näköistä se on, kun kone lentää "katollaan" matalalla pitkän matkan. Jäisi itseltä tuo temppu tekemättä.
---
Kiekossa Suomi jyräsi Norjan. Vastustajan maalivahdilta tuli aika paljon apuja, mutta Suomen uusi pelityyli ja joukkueen hyvä henki huokuvat hienosti ulospäin. Pelissä oli erikoista e, että maalivahti Lehtonen sai kaksi syöttöpistettä. Selostajat jopa irvailivat, että Lehtonen voittaa vielä kisojen pistepörssin. Ainakin voitti Selänteen, joka sai vain yhden pinnan ilman yhtäkään torjuntaa.
19-vuotiaan puolustajan Olli Määtän suoritus on loistava. 2 A-maaottelua tehoin 2+2. Tuollaista harvemmin näkee. Tässä joukkueessa on erikoista se, miten nuoret ja vanhat pelaajat arvostavat toisiaan. Vaikka menestystä ei tulisikaan, nuorille pelaajille jää takuuvarmasti paljon oppia takataskuun. Olli Jokisesta olen pitänyt erikoisen paljon. Entisestä kovanaamasta näkyy miten hän nauttii pelistä ja joukkueen mukana olemisesta. Takuulla Erkan ansiota, että hän on mukana. Erkka on erittäin taitava ihmisten kanssa ja lisäksi hyvä lajiosaaja. Toki vasta tappion hetkellä joukkue punnitaan.
---
Vointi riitti oikein hyvin päivän koitoksiin.
Sotilasvalan sanamuoto kyllä saattaisi kaivata hiukan päivittämistä. Siinä vannotaan lakisääteisesti "kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä kunnian ja omantunnon edessä" tiettyjä asioita. Mietin, että toteutuuko tässä perustuslaissa säädetty negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla harjoittamatta uskontoa. Toki tällaista valtioon (ja armeijaan) liittyvää muodollista uskonnollisuutta esiintyy kaikkialla muualla, ei vähiten USA:ssa, jossa presidentti kuvannollisesti on eräänlainen ylipappi. Puheet päättyvät säännöllisesti Jumalan siunauksen toivotukseen ja dollarissa lukee "In God we thrust".
Kirkosta on vielä mainittava se, että laulu raikui mahtavasti. Eikä pelkästään paapat, vaan varusmiehetkin päästelivät täysin palkein. Ei meidän aikana noin hienosti osattu eikä uskallettu.
Omituista oli lipun kantaminen. Tai enemmänkin se, että joukko-osaston symbolina on hakaristi. Lipussa se esiintyy peräti kolminkertaisena. Silmään se sattuu pahasti. Ilmeisesti lippu katoaa joukko-osaston mukana. Ei haittaa.
Juhlassa nautittiin armeijatyyliin hernekeittoa ja pannaria, nam nam. Ministeri, sotaherrat ja kaupunginjohtaja pitivät omat puheensa. Asiallisia puheita, jossa oli se jäähyväisten haikeus läsnä. Kaupunginjohtajan puhe oli kuitenkin paras sikäli, että hän estottomasti yltyi kehumaan oman kaupunkinsa vahvuuksia. Tämä oli mahtavaa ja yllättävää. Oletushan olisi ollut, että hän olisi voivotellut varuskunnan lakkauttamista ja sitä seuraavaa maailmanloppua. Mutta ei, hän osasi antaa tulevaisuudesta valoisan kuvan. Tällaista asennetta kaivataan lisää näinä vaikeina aikoina.
Itse innostuin kuin pieni lapsi päästessämme kalustoesittelyyn. Sotilaslentäjät esittelivät puolustusvoimien lentokalustoa ja kertoivat lentämisestä, mm. taitotemppujen tekemisestä ja suunnistamisesta. Pääsi koneen ohjaamoon opastetusti katsomaan huippumoderneiksi uudistettuja koneita. Käytin omaan kierrokseeni kaksinkertaisen ajan, koska tällainen tilaisuus ei toistu kovin usein. Lisäksi asiaan kuului taitolentonäytös, joka pilvisessä säässä muodostui yhden koneen kaarteluksi. Vaikuttavat äänet joka tapauksessa. Ja huikean näköistä se on, kun kone lentää "katollaan" matalalla pitkän matkan. Jäisi itseltä tuo temppu tekemättä.
---
Kiekossa Suomi jyräsi Norjan. Vastustajan maalivahdilta tuli aika paljon apuja, mutta Suomen uusi pelityyli ja joukkueen hyvä henki huokuvat hienosti ulospäin. Pelissä oli erikoista e, että maalivahti Lehtonen sai kaksi syöttöpistettä. Selostajat jopa irvailivat, että Lehtonen voittaa vielä kisojen pistepörssin. Ainakin voitti Selänteen, joka sai vain yhden pinnan ilman yhtäkään torjuntaa.
19-vuotiaan puolustajan Olli Määtän suoritus on loistava. 2 A-maaottelua tehoin 2+2. Tuollaista harvemmin näkee. Tässä joukkueessa on erikoista se, miten nuoret ja vanhat pelaajat arvostavat toisiaan. Vaikka menestystä ei tulisikaan, nuorille pelaajille jää takuuvarmasti paljon oppia takataskuun. Olli Jokisesta olen pitänyt erikoisen paljon. Entisestä kovanaamasta näkyy miten hän nauttii pelistä ja joukkueen mukana olemisesta. Takuulla Erkan ansiota, että hän on mukana. Erkka on erittäin taitava ihmisten kanssa ja lisäksi hyvä lajiosaaja. Toki vasta tappion hetkellä joukkue punnitaan.
---
Vointi riitti oikein hyvin päivän koitoksiin.
torstai 13. helmikuuta 2014
FIN-AUT 8-4
Aamupäivä oli takkuista menoa. Päivälevon jälkeen olo muuttui paremmaksi.
Suomalaisilta kelpo avaus kiekossa. Kahdeksan tehtyä on paljon. Laukauksia oli yli 50. Kaksi maaotteluiden ensikertalaista pääsi heti pisteille ja pelasivat kuin vanhat jermut. Muuten puolustamisessa ei tainnut olla kehumista eikä "maailman paras maalivahti" vakuuttanut vielä. Kova työ saada tuo porukka puolustamaan, ja puolustamisen kautta turnaukset voitetaan.
Selostaja Kaj Kunnaksesta noussout kova häly. Hän on selostanut jääkiekko-otteluja kisoissa saaden valtavan palauteryöpyn. Lähinnä palaute on ollut hyvin kielteistä.
Kunnas on melkoinen moottorinaama ja tv-persoona, joka on tehnyt kaikenlaisia urheiluohjelmia Sportsmagasinetista alkaen. Olen pitänyt häntä erinomaisena urheilujournalistina, jolla on uusia näkökulmia ja aina jotakin uutta sanottavaa. Puhetulva voi olla valtaisa esim. "Jälkihiki"-ohjelmassa, joka tulee maanantaiaamuisin. Kunnas tuntuu myös ehtivän joka paikkaan. Joku aika sitten hän juonsi Ella Kannisen kanssa "PS"-ohjelman jakson. Siinä hän laittoi pelleilyvaihteen päälle ja otti Kannisen tiukkaan puristukseen ja moiskautti tälle pusun poskelle. Joidenkin rajoja tämä olisi koetellut. Kunnas on ehtinyt myös Ruotsin telkkariin. Siellä häntä pidetään suorapuheisena ja arvostettuna asiantuntijana. Ruotsalaiset pitävät suorapuheisuudesta, koska he eivät itse osaa. Kohun hän sai aikaan yleisurheilumaatottelussa, kun hän selosti kisoja Ruotsin telkkarissa ollen monien mielestä liikaa Suomen puolella.
Itse en ole osannut ihmetellä mitään hänen kiekkoselostuksissaan. Suomessa on paljon tosi hyviä selostajia. Tuomas Virkkunen on kenties paras kuulemani. Hänen selostustensa hauskuus on monesti siinä, että hän eläytyy voimakkaasti eikä aina välty sanomasta suorempaan kuin oli tarkoitus. Mielestäni Kunnas selostaa hyvin ja järki juoksee, minua hänen selostuksensa eivät häiritse eivätkä oikeastaan muidenkaan. Sitä olen kyllä joskus miettinyt, että miksi pitää puhua kaikki se, mikä muutenkin näkyy ruudusta. "Barkov syöttää Jokiselle." Jokainenhan sen näkee itsekin.
Suomalaisilta kelpo avaus kiekossa. Kahdeksan tehtyä on paljon. Laukauksia oli yli 50. Kaksi maaotteluiden ensikertalaista pääsi heti pisteille ja pelasivat kuin vanhat jermut. Muuten puolustamisessa ei tainnut olla kehumista eikä "maailman paras maalivahti" vakuuttanut vielä. Kova työ saada tuo porukka puolustamaan, ja puolustamisen kautta turnaukset voitetaan.
Selostaja Kaj Kunnaksesta noussout kova häly. Hän on selostanut jääkiekko-otteluja kisoissa saaden valtavan palauteryöpyn. Lähinnä palaute on ollut hyvin kielteistä.
Kunnas on melkoinen moottorinaama ja tv-persoona, joka on tehnyt kaikenlaisia urheiluohjelmia Sportsmagasinetista alkaen. Olen pitänyt häntä erinomaisena urheilujournalistina, jolla on uusia näkökulmia ja aina jotakin uutta sanottavaa. Puhetulva voi olla valtaisa esim. "Jälkihiki"-ohjelmassa, joka tulee maanantaiaamuisin. Kunnas tuntuu myös ehtivän joka paikkaan. Joku aika sitten hän juonsi Ella Kannisen kanssa "PS"-ohjelman jakson. Siinä hän laittoi pelleilyvaihteen päälle ja otti Kannisen tiukkaan puristukseen ja moiskautti tälle pusun poskelle. Joidenkin rajoja tämä olisi koetellut. Kunnas on ehtinyt myös Ruotsin telkkariin. Siellä häntä pidetään suorapuheisena ja arvostettuna asiantuntijana. Ruotsalaiset pitävät suorapuheisuudesta, koska he eivät itse osaa. Kohun hän sai aikaan yleisurheilumaatottelussa, kun hän selosti kisoja Ruotsin telkkarissa ollen monien mielestä liikaa Suomen puolella.
Itse en ole osannut ihmetellä mitään hänen kiekkoselostuksissaan. Suomessa on paljon tosi hyviä selostajia. Tuomas Virkkunen on kenties paras kuulemani. Hänen selostustensa hauskuus on monesti siinä, että hän eläytyy voimakkaasti eikä aina välty sanomasta suorempaan kuin oli tarkoitus. Mielestäni Kunnas selostaa hyvin ja järki juoksee, minua hänen selostuksensa eivät häiritse eivätkä oikeastaan muidenkaan. Sitä olen kyllä joskus miettinyt, että miksi pitää puhua kaikki se, mikä muutenkin näkyy ruudusta. "Barkov syöttää Jokiselle." Jokainenhan sen näkee itsekin.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Kiekko jäähän -ja kisat oikeasti käytiin.
Monet ovat sitä mieltä, että nyt olympialaiset ovat alkaaneet oikein toden teolla. Jääkiekko on käynnistynyt. Se on ylivoimaisesti suosituin laji kisoissa. NHL-pelaajien status on valtava. Parhaimmat ovat nyt vastakkain, paras voittakoon.
Ruotsi-Tsekki oli "oikeiden olympialaisten" avausotteluna. Ruotsilla on valtavan kova joukkue. Kolme pelaajaa on tehnyt minuun vaikutuksen kiekossa. Minulle ilmiömäisiä pelaajia on ollut 1980-luvulla Sergei Makarov. Kaksi muuta ovat olleet Ilja Kovaltsuk ja Ruotsin nuori Erik Karlson. Hän pelasi Jokereissa viime kaudella osan kaudesta NHL:n ollessa kiinni. Tuolloin hän erottui heti SM-liigapelaajista. Liikkeellään ja hyvillä laukauksillaan hän on aivan erilainen pelaaja kuin kukaan muu. Kertoo jotakin, että puolustajana hän on tällä kaudella tehnyt enemmän pisteitä NHL:ssä kuin parhaat suomalaishyökkääjät. Tänään hän oli Tsekkiä vastaan ilmiliekeissä, pari maalia ja syöttö. Seuratkaa pelaajaa numero 65. Uskon, että Ruotsi on tosi korkealla turnauksessa, vaikka yksi Sedin puuttuukin.
---
Olympialaiset ovat riemastuttava tapahtuma. Ruumiillistuma siitä että kansakunnat voivat iloisesti ja rauhanomaisesti kohdata ja ottaa mittaa toisistaan.
MOT käsitteli kisojen taustoja. Paha maku jäi. Kaikkien aikojen kalleimmissa kisoissa moni asia on mennyt pahasti pieleen. Korruption määrä on ollut valtava. Siirtotyöläiset eivat ole saaneet palkkojaan, ihmisoikeuksista ei tietoakaan. Olympiakisat vaikuttavat Putinin suuruudenhullulta projektilta, jonka takapihalla on paha haju. Mikä on rakennetun infran käyttö kisojen jälkeen. Jääkö Sotsi aavekaupungiksi kisojen jälkeen?
En kannata kisojen boikotoimista, koska kysymyksessä on urheilijoiden näyttämö. Mutta miksi Kok jakaa kisoja tällaisiin paikkoihin, jossa demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole ajan tasalla. Ei kai vain voitelu ole maistunut sielläkin puolella.
Jatkossa pitää seuloa järjestäjät paremmin. Brasiliaan on myönnetty seuraavat jalkapallon MM sekä kesäolympialaiset. En tiedä kuulostaako hyvältä, vaikka toki Brasilia on kehittynyt paljon. Rahaa olisi silti tarvittu muuallekin, kuin tuplarasitukseen. 2018 Etelä-Korea ja 2020 Japani vielä menettelevät. Jalkapallon MM-kisat Venäjällä 2018 ja Qatarissa 2022 eivät kuulosta kauhean hyvältä. Valko-Venäjän jääkiekkokisat keväällä on myös ikävä luku sinänsä.
Norjassa on kova keskustelu talvikisojen 2022 hakemisesta. Vastustus on valtava. He kokevat, että rahat voisi käyttää paremmminkin. Onko niin, että näihin kisoihin ei ole varaa "normaaleilla" valtioilla? Onko niin, että kisoista on tullut probagandan välineitä. Väkisin tulee mieleen Berliinin kisat 1936.
---
Vointi ollut tänään normaali. Yöunet jäivät taas vähän lyhyiksi. Siitä on seurannut se, että shakissa rangking on noussut pistemäärään 1600. Unta odotellessa olen tehnyt shakkitehtäviä. Huomenna selviää alokkaan koulutus ja palveluksen pituus. Kieltämättä jännittää, vaikkei suoraan oma asia olekaan.
Ruotsi-Tsekki oli "oikeiden olympialaisten" avausotteluna. Ruotsilla on valtavan kova joukkue. Kolme pelaajaa on tehnyt minuun vaikutuksen kiekossa. Minulle ilmiömäisiä pelaajia on ollut 1980-luvulla Sergei Makarov. Kaksi muuta ovat olleet Ilja Kovaltsuk ja Ruotsin nuori Erik Karlson. Hän pelasi Jokereissa viime kaudella osan kaudesta NHL:n ollessa kiinni. Tuolloin hän erottui heti SM-liigapelaajista. Liikkeellään ja hyvillä laukauksillaan hän on aivan erilainen pelaaja kuin kukaan muu. Kertoo jotakin, että puolustajana hän on tällä kaudella tehnyt enemmän pisteitä NHL:ssä kuin parhaat suomalaishyökkääjät. Tänään hän oli Tsekkiä vastaan ilmiliekeissä, pari maalia ja syöttö. Seuratkaa pelaajaa numero 65. Uskon, että Ruotsi on tosi korkealla turnauksessa, vaikka yksi Sedin puuttuukin.
---
Olympialaiset ovat riemastuttava tapahtuma. Ruumiillistuma siitä että kansakunnat voivat iloisesti ja rauhanomaisesti kohdata ja ottaa mittaa toisistaan.
MOT käsitteli kisojen taustoja. Paha maku jäi. Kaikkien aikojen kalleimmissa kisoissa moni asia on mennyt pahasti pieleen. Korruption määrä on ollut valtava. Siirtotyöläiset eivat ole saaneet palkkojaan, ihmisoikeuksista ei tietoakaan. Olympiakisat vaikuttavat Putinin suuruudenhullulta projektilta, jonka takapihalla on paha haju. Mikä on rakennetun infran käyttö kisojen jälkeen. Jääkö Sotsi aavekaupungiksi kisojen jälkeen?
En kannata kisojen boikotoimista, koska kysymyksessä on urheilijoiden näyttämö. Mutta miksi Kok jakaa kisoja tällaisiin paikkoihin, jossa demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole ajan tasalla. Ei kai vain voitelu ole maistunut sielläkin puolella.
Jatkossa pitää seuloa järjestäjät paremmin. Brasiliaan on myönnetty seuraavat jalkapallon MM sekä kesäolympialaiset. En tiedä kuulostaako hyvältä, vaikka toki Brasilia on kehittynyt paljon. Rahaa olisi silti tarvittu muuallekin, kuin tuplarasitukseen. 2018 Etelä-Korea ja 2020 Japani vielä menettelevät. Jalkapallon MM-kisat Venäjällä 2018 ja Qatarissa 2022 eivät kuulosta kauhean hyvältä. Valko-Venäjän jääkiekkokisat keväällä on myös ikävä luku sinänsä.
Norjassa on kova keskustelu talvikisojen 2022 hakemisesta. Vastustus on valtava. He kokevat, että rahat voisi käyttää paremmminkin. Onko niin, että näihin kisoihin ei ole varaa "normaaleilla" valtioilla? Onko niin, että kisoista on tullut probagandan välineitä. Väkisin tulee mieleen Berliinin kisat 1936.
---
Vointi ollut tänään normaali. Yöunet jäivät taas vähän lyhyiksi. Siitä on seurannut se, että shakissa rangking on noussut pistemäärään 1600. Unta odotellessa olen tehnyt shakkitehtäviä. Huomenna selviää alokkaan koulutus ja palveluksen pituus. Kieltämättä jännittää, vaikkei suoraan oma asia olekaan.
Ihmeelliset katulamput
Voinniltaan tämä päivä oli parasta pitkään aikaan, mikä tuntuu mukavalta. Perjantain valaan on vielä hyvät mahdollisuudet.
Ilta-ajelu tuli tehtyä Lentosotakoulun suuntaan. Matkaa on noin 60 km yhteen suuntaan. Kääntöpaikalla havahduin siihen kummalliseen huomioon, että kertaakaan ei ollut vielä tarvinnut vaihtaa pitkille valoille. Tuttavani Ruotsista on ihmetellyt sitä, miten valtavan paljon Suomessa on katuvaloja. Tosiaan koko matkan sai mukavasti körötellä keinovalaistuksessa. Eikä varmasti turvallisuutta ainakaan heikennä se, kun ei tarvitse häikäistyä vastaantulijoista. Avaruudesta katsottuna Suomi on varmaan planeetan valaistuin paikka ainakin metropolialueiden ulkopuolella.
Olisi kyllä kiva tietää, että mitähän tuo tarkoittaa taloudellisesti. Luulisi olevan tyyristä touhua valaista metsää keskellä yötä. Iltalenkkiäni valaisi arviolta 1500 lamppua. Vai onko kenties niin, että vesivoima ja tuulivoma tuottaa yöllä ylijäämäsähköä, jolloin on oikeastaan samantekevää mihin se laitetaan. Jos taas tämä sähkö ostetaan Venäjän ydinvoimaloista, niin sitten saavat sammuttaa minun puolestani vaikka jokaikisen lyhdyn.
Sen verran tuli luntattua, että kilometrin valaistuksen rakentaminen maksaa 20000-70000 euroa kilometriltä. Ylläpito on vuodessa noin 2000-4000 euroa. Paljon vai vähän? En tiedä. Hinnat kuultuani aloin kuitenkin tykätä niistä entistä enemmän.
Ilta-ajelu tuli tehtyä Lentosotakoulun suuntaan. Matkaa on noin 60 km yhteen suuntaan. Kääntöpaikalla havahduin siihen kummalliseen huomioon, että kertaakaan ei ollut vielä tarvinnut vaihtaa pitkille valoille. Tuttavani Ruotsista on ihmetellyt sitä, miten valtavan paljon Suomessa on katuvaloja. Tosiaan koko matkan sai mukavasti körötellä keinovalaistuksessa. Eikä varmasti turvallisuutta ainakaan heikennä se, kun ei tarvitse häikäistyä vastaantulijoista. Avaruudesta katsottuna Suomi on varmaan planeetan valaistuin paikka ainakin metropolialueiden ulkopuolella.
Olisi kyllä kiva tietää, että mitähän tuo tarkoittaa taloudellisesti. Luulisi olevan tyyristä touhua valaista metsää keskellä yötä. Iltalenkkiäni valaisi arviolta 1500 lamppua. Vai onko kenties niin, että vesivoima ja tuulivoma tuottaa yöllä ylijäämäsähköä, jolloin on oikeastaan samantekevää mihin se laitetaan. Jos taas tämä sähkö ostetaan Venäjän ydinvoimaloista, niin sitten saavat sammuttaa minun puolestani vaikka jokaikisen lyhdyn.
Sen verran tuli luntattua, että kilometrin valaistuksen rakentaminen maksaa 20000-70000 euroa kilometriltä. Ylläpito on vuodessa noin 2000-4000 euroa. Paljon vai vähän? En tiedä. Hinnat kuultuani aloin kuitenkin tykätä niistä entistä enemmän.
tiistai 11. helmikuuta 2014
Touhua
Tänään on tullut kovasti oltua koti-opettajana, kun toisella koululaisella on koeviikko ja toisella yo-kuuntelu. Sattuivat aiheet vielä lähelle omia osaamisalueita, joten kovin yritin olla mukana touhussa sekaamassa. Hauskaa on huomata, että osaamista alkaa löytyä.
Olympialaisissa on sitten kumma, että Pekka Koskelalle ja Mika Poutalalle ei anneta menestystä. Kerrasta toiseen he epäonnistuvat, tai itsestähän se oikeastaan on kiinni viime kädessä. Miehet menevät jo neljättäkymmentä, joten taitavat olypialaiset olla nähty heidän osaltaan.
Vointi mennyt lievästi parempaan. Minua on jopa ulkoilutettu ja syömisen kanssa on ollut nyt helpompaa. Viime yö meni kyllä aika plörinäksi ja univajetta pääsi syntymään. Oikeastaan väsyneempi kuuluisi olla kuin on. Ehkä väsy tulee viiveellä.
Olympialaisissa on sitten kumma, että Pekka Koskelalle ja Mika Poutalalle ei anneta menestystä. Kerrasta toiseen he epäonnistuvat, tai itsestähän se oikeastaan on kiinni viime kädessä. Miehet menevät jo neljättäkymmentä, joten taitavat olypialaiset olla nähty heidän osaltaan.
Vointi mennyt lievästi parempaan. Minua on jopa ulkoilutettu ja syömisen kanssa on ollut nyt helpompaa. Viime yö meni kyllä aika plörinäksi ja univajetta pääsi syntymään. Oikeastaan väsyneempi kuuluisi olla kuin on. Ehkä väsy tulee viiveellä.
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Ennille hopeaa!
Penkkiurheilijoille ollut kova päivä tänään. Syöksyä, lumilautailua, hiihtoa ja ampumahiihtoa. Ja tätä kirjoitettaessa on vielä normaalimäen kilpailu edessä.
Enni Rukajärvi otti valtavan riskin toisella kierroksella. Hän teki kaksi hyppyä olympiafinaalissa, joita ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Hulluuden ja sankaruuden raja on veteen piirretty viiva. Tällä kerralla jäätiin sankaruuden puolelle. Slope style on mahtava televisiolaji. Kuusi erilaista huikaisevaa temppua yhteen laskuun on mukavaa katsottavaa varsinkin hidastuksissa.
Ampumahiihtäjättärillä meni kisa piloilleen. Molemmilla Suomen naisedustajille meni kaksi laukausta ohi pystyammunnassa. Mari Laukkasen suoritus oli hänelle normaali, Kaisalle katastrofi. Puhdaskaan ammunta ei olisi Kaisan kilpailua pelastanut. Hiihto ei kulkenut ja ilmeisesti huoltokin oli epäonnistunut pahasti omassa työssään. Mielenkiintoista oli se, että muillakin ennakkosuosikeilla (Berger, Domratcheva, Soukalova)meni kisa aikalailla pyrstölleen. Kymmenen parhaan joukossa suuri osa melkoisia yllättäjiä. Liekö niin, että suosikkien ympärillä on ollut niin kova hälinä ennen kisoja että keskittyminen on häiriintynyt. Ja onko niin, että olympiamitali on niin kova juttu suurimmillekin tähdille, että hävvittävää on paljon enemmän kuin voitettavaa. Rivikilpailijoilla on puolestaan paljon enemmän voitettavaa.
Media elää tarinoista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Onnistujia on kiva haastatella ja kuunnella. Mutta miten pitäisi kohdella epäonnistujia? Omasta mielestäni on tosi noloa katsoa epäonnistuneen urheilijan haastattelua. Epäonnistmisen jälkeen olisi korrektia, että urheilija saisi vetäytyä omaan rauhaansa ilman toimittajien kysymyksiä. Tänään Kaisan haastattelun aikana teki mieli vaihtaa kanavaa. Ei ole mukava katsoa, kun uransa pääkilpailun epäonnistunutta nöyryytetään vielä kameroiden edessä aivan turhilla kysymyksillä. Viimeistään siinä vaiheessa toimittajan pitäisi osata lopettaa, kun toisella on itku kurkussa eikä saa sanottua mitään. Taputus olkapäälle ja tsempin toivotus riittäisi sekä urheilijalle että katsojalle tuossa vaiheessa ja jo vähän aiemmminkin.
En tiedä uskallanko edes katsoa mäkihyppyä tai ainakaan pettyneen Janne Ahosen haastattelua. Aiemmin se tuntui suorastaan eläinrääkkäykseltä, kun murjottavalta Ahoselta keksitään kysyä ties mitä joutavaa. Jos onnistujia ei ole, niin mäkimonttutoimittajat saisivat pitää hyvällä mielellä pienen lepohetken täydellä palkalla. Tietenkin kielitaidon harjoittaminen voisi olla paikallaan ja voisi haastatella kisan onnistujia. Ja saksalaisia, itävaltalaisia ja sveitsiläisiä saksaksi. Norjalaisia tietenkin ruotsiksi. Japanilaisia saa haastatella englanniksi.
Vähissä ovat fyysiset voimat olleet tänäänkin, mutta periaatteessa vointi kuitenkin ollut hyvä. Ja ekstraahan on se, että kaikkia on saanut nähdä kotona.
Enni Rukajärvi otti valtavan riskin toisella kierroksella. Hän teki kaksi hyppyä olympiafinaalissa, joita ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Hulluuden ja sankaruuden raja on veteen piirretty viiva. Tällä kerralla jäätiin sankaruuden puolelle. Slope style on mahtava televisiolaji. Kuusi erilaista huikaisevaa temppua yhteen laskuun on mukavaa katsottavaa varsinkin hidastuksissa.
Ampumahiihtäjättärillä meni kisa piloilleen. Molemmilla Suomen naisedustajille meni kaksi laukausta ohi pystyammunnassa. Mari Laukkasen suoritus oli hänelle normaali, Kaisalle katastrofi. Puhdaskaan ammunta ei olisi Kaisan kilpailua pelastanut. Hiihto ei kulkenut ja ilmeisesti huoltokin oli epäonnistunut pahasti omassa työssään. Mielenkiintoista oli se, että muillakin ennakkosuosikeilla (Berger, Domratcheva, Soukalova)meni kisa aikalailla pyrstölleen. Kymmenen parhaan joukossa suuri osa melkoisia yllättäjiä. Liekö niin, että suosikkien ympärillä on ollut niin kova hälinä ennen kisoja että keskittyminen on häiriintynyt. Ja onko niin, että olympiamitali on niin kova juttu suurimmillekin tähdille, että hävvittävää on paljon enemmän kuin voitettavaa. Rivikilpailijoilla on puolestaan paljon enemmän voitettavaa.
Media elää tarinoista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Onnistujia on kiva haastatella ja kuunnella. Mutta miten pitäisi kohdella epäonnistujia? Omasta mielestäni on tosi noloa katsoa epäonnistuneen urheilijan haastattelua. Epäonnistmisen jälkeen olisi korrektia, että urheilija saisi vetäytyä omaan rauhaansa ilman toimittajien kysymyksiä. Tänään Kaisan haastattelun aikana teki mieli vaihtaa kanavaa. Ei ole mukava katsoa, kun uransa pääkilpailun epäonnistunutta nöyryytetään vielä kameroiden edessä aivan turhilla kysymyksillä. Viimeistään siinä vaiheessa toimittajan pitäisi osata lopettaa, kun toisella on itku kurkussa eikä saa sanottua mitään. Taputus olkapäälle ja tsempin toivotus riittäisi sekä urheilijalle että katsojalle tuossa vaiheessa ja jo vähän aiemmminkin.
En tiedä uskallanko edes katsoa mäkihyppyä tai ainakaan pettyneen Janne Ahosen haastattelua. Aiemmin se tuntui suorastaan eläinrääkkäykseltä, kun murjottavalta Ahoselta keksitään kysyä ties mitä joutavaa. Jos onnistujia ei ole, niin mäkimonttutoimittajat saisivat pitää hyvällä mielellä pienen lepohetken täydellä palkalla. Tietenkin kielitaidon harjoittaminen voisi olla paikallaan ja voisi haastatella kisan onnistujia. Ja saksalaisia, itävaltalaisia ja sveitsiläisiä saksaksi. Norjalaisia tietenkin ruotsiksi. Japanilaisia saa haastatella englanniksi.
Vähissä ovat fyysiset voimat olleet tänäänkin, mutta periaatteessa vointi kuitenkin ollut hyvä. Ja ekstraahan on se, että kaikkia on saanut nähdä kotona.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Volsu pysyi tiellä
Jo ensimmäisenä Sotsin varsinaisena kisapäivänä taisi selvitä se, miten olympialaisista selviää hyvin mielin. Oikeastaan samalla lailla kuin muistakin kisoista; nauttimalla norjalaisten menestyksestä, jos suomalaiset eivät ole mitaleista kamppailemassa.
Erityisesti mieltä lämmitti Ole-Einarin menestys, joka on jo tosi pitkään ollut suosikkini. Vuosia sitten, kun hän oli parhaimmillaan, hän oli hiihdossa ylivoimainen mutta huono ampuja. Kisat olivat usein hauskaa kissa-hiiri-leikkiä, jossa Bjorndalen ampui huteja, mutta hiihti vastustajat kiinni seuraavalle ampumapaikalle tultaessa pudotakseen uudelleen. Viime vuosina hänen hiihtonsa on ollut paljon vaisumpaa, mutta tänä vuonna hän on palannut takaisin. Tänään hän sai sekä olympiakultaa ja maailmanmestaruuden, mikä on kyllä vähän kummallista että kahdet lätkät jaetaan kerralla. MM-kultaa siksi, että tänä vuonna MM-kisoja ei järjestetä.
Suomelle urheilumenestys tuli Ruotsista ja rallista. Latvalalla kesti hermot voittamisen ja hän oli maalissa seesteisen ja vapautuneen oloinen.Toivottavasti tästä alkaa hänen valtakautensa. Ei Ogierinkaan itseluottamus voi olla loputon. Mukavaa oli myös, että Hirvonenkin teki lopulta maksimisuorituksen. Onneksi ralli muistetaan näistä asioista. Rallissa oli useita tilanteita, jossa ihmishenkiä oli vaarassa. Nämä liittyivät tilanteisiin, jossa yleisö avusti penkkaan joutuneita autoja. Innokkaat auttajat eivät seuranneet takaa tulleita kilpailijoita tarpeeksi hyvin, jolloin syntyi vaaratilanteita.
Alkaa olla kansa kadulla monessa maassa: Ukraina, Turkki, Egypti, Kreikka. Viimeksi leimahti Bosniassa useassa kaupungissa. Huolestuttavaa.
Vointi ollut taas paremmalla tolalla, vaikka olo ollut aika passiivinen.
Sotsi avattu
Tämä päivä jää historiaan ainakin siitä, että Sotsin olympiakisat avattiin näyttävästi. En kuitenkaan kuulu niiden joukkoon, jotka jaksaisivat tuollaisia seremonioita katsoa vaikka olisi kuinka paljon ilmapalloja ja ilotulitusraketteja. Kilpailut on sitten ihan eri juttu.
Latvala johtaa Ruotsin rallia kolmella sekuntilla, mikä tarkoittaa jännittävää huomispäivää. Nyt olisi kilpailukauden kannalta mahtava mahdollisuus luoda painetta Ogierille. Ulosajo viimeisellä stagella olisi melkoinen katastrofi. Tärkeä näytön paikka volkkarimiehelle.
Veikkausliigan kenties paras valmentaja Mikä Lehkosuo sai potkut. Sopimus olisi ollut vuoteen 2017 saakka. Mikä on FC Hongan tulevaisuus tämän jälkeen?Todellinen syy lienee raha. Lehkosuon palkka on ollut 8500 euroa kuukaudessa, mikä on suurimpia summia suomalaisten valmentajien tähtitaivaalla.
Lehkosuon taitavuus pelaajien kehittäjänä on tuonut seuraan monia hyviä pelaajia. Hänelle riittää varmasti kysyntää pienen hengähdysvaiheen jälkeen. Voihan olla, että ulkomailla on jotakin pestiä tiedossa. Ruotsi voi olla sopiva askel eteenpäin.
Mikä on Hongan tulevaisuus tämän jälkeen? Vaikea käsittää seuran tilaa. Espoo ei ole Suomen köyhintä aluetta, päin vastoin. On kumma, ettei hienoa peliä pelaava joukkue saa katsomoja täyteen ja talouttansa kuntoon. HJK onnistuu tässä paljon paremmin, mutta kansainväliseen vertailuun ei kannata senkäänw ryhtyä. Suomalainen suurseura on eurooppalaisessa vertailussa pieni tekijä.
Kiekkoilijat eivät sitten pysy kasassa millään. Nyt varmistui pari tärkeää poisjääntiä. Mutta Suomi pelaa altavastaajana parhaiten, jos vielä maalivahdit ovat tikissä.
Päivä oli selvästi parempi kuin eilen. Vuorotellen näitä ollut nyt hyviä ja rankkoja päivä.
Latvala johtaa Ruotsin rallia kolmella sekuntilla, mikä tarkoittaa jännittävää huomispäivää. Nyt olisi kilpailukauden kannalta mahtava mahdollisuus luoda painetta Ogierille. Ulosajo viimeisellä stagella olisi melkoinen katastrofi. Tärkeä näytön paikka volkkarimiehelle.
Veikkausliigan kenties paras valmentaja Mikä Lehkosuo sai potkut. Sopimus olisi ollut vuoteen 2017 saakka. Mikä on FC Hongan tulevaisuus tämän jälkeen?Todellinen syy lienee raha. Lehkosuon palkka on ollut 8500 euroa kuukaudessa, mikä on suurimpia summia suomalaisten valmentajien tähtitaivaalla.
Lehkosuon taitavuus pelaajien kehittäjänä on tuonut seuraan monia hyviä pelaajia. Hänelle riittää varmasti kysyntää pienen hengähdysvaiheen jälkeen. Voihan olla, että ulkomailla on jotakin pestiä tiedossa. Ruotsi voi olla sopiva askel eteenpäin.
Mikä on Hongan tulevaisuus tämän jälkeen? Vaikea käsittää seuran tilaa. Espoo ei ole Suomen köyhintä aluetta, päin vastoin. On kumma, ettei hienoa peliä pelaava joukkue saa katsomoja täyteen ja talouttansa kuntoon. HJK onnistuu tässä paljon paremmin, mutta kansainväliseen vertailuun ei kannata senkäänw ryhtyä. Suomalainen suurseura on eurooppalaisessa vertailussa pieni tekijä.
Kiekkoilijat eivät sitten pysy kasassa millään. Nyt varmistui pari tärkeää poisjääntiä. Mutta Suomi pelaa altavastaajana parhaiten, jos vielä maalivahdit ovat tikissä.
Päivä oli selvästi parempi kuin eilen. Vuorotellen näitä ollut nyt hyviä ja rankkoja päivä.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Olympiakisat alkaneet
Hyvää saamalaistenpäivää! Tuo pieni vähemmistö on saanut oman kansallispäivänsä, joka on tänään. Tässä on sellainen vähemmistö, jota olisi hyvvä pitää esillä, sillä he ovat joutuneet viime vuosina kokemaan todellista rasismia. Eikä nyt puhuta pelkästään huutelusta tai nimittelystä. Mieleen muistuu tapaus, jossa diskossa saamelaispukuun puettu nuori nainen sytytettiin tuleen ja toinen jossa kyseisen puvun kantajamies sidottiin auton vetokoukkuun ja ajelutettiin kymmeniä kilometrejä talvikelillä. Molemmat selvisivät hengissä, mutta tällaista ei tietenkaan voi hyväksyä.
Olympiakisat alkoivat tänään. Slopea tuli katsottua ja onhan ne hyppyrit valtavia, oikein pelotti välillä katsoa kun 50 metrin hyppy tullaan naamalleen alas jäätikköön. Suomalaisilla meni oikein hienosti. Kolme laskijaa pääsi suoraan finaaleihin. Muuten Sotsissa on ilmassa kovasti on terroripelkoa. Onneksi silloin ei yleensä tapahdu mitään. Jos tapahtuu, niin silloin tapahtuu yllättäen. Huomenna nähdäänkin historian suurimpia probagandanäytöksiä kisojen avajaisissa. Saa nähdä miten Venäjä tuo esille lihaksiaan tällä kerralla. Joku vuosi sitten se toi euroviisufinaalin lavalle hävittäjälentokoneen. Uskon, ettei sotilaallisuus ole tällä kerralla juurikaan esillä. Luultavasti kulttuuri on pääosassa.
Ruotsin ralli alkoi myös. Viime vuosina se on ollut paras ralli suomalaisille. Grönholm, Latvala ja Hirvonen voittaneet yhteensä 10 kertaa tällä vuosikymmenellä. Mutta kaikki muuttuu; kaikki suomalaiset kärkinimet ovat tappiolla tallikaveriinsa nähden. Mitä ralliin vielä tulee, niin pikkuisen olen saanut uutta peliprojektia käyntiin, eli peli on WRC4.
YK on rökittänyt katolista kirkkoa ankarasti ja vaatinut esille väitettyjä pedofiilipappeja. Käsittääkseni edellinen paavi näki jo vaivaa asian eteen aika paljon. Jotkut jäivät tosin ihmettelemään hänen poikkeuksellista eroaan virasta. Oliko syynä pelkästään vanhuuden heikentämät voimat, vai olisiko taustalla saattanut olla muitakin syitä. Vatikaanilla on tapana kerätä salaliittoteorioita ympärilleen. Todellisuus taitaa olla samanlainen kuin lestadiolaisilla; kukaan ei kestäisi nähdä koko todellisuutta valtavan kaksinaismoraalin keskeltä. Kaikkia tapauksia ei mitenkään voisi tuoda julkisuuteen. Sen vuoksi tarvitaan auktoriteettien muuri varjelemaan liikettä. Ja sitten on suuri enemmistö vilpittömiä uskovia, joilla ei ole kosketuspintaa näihin väärinkäytöksiin.
Vointi ollut tänään taas hankala. Sydän ei tänään ollut mukana ollenkaan, mikä on uutta. Liikunta ollut vähäistä ja siitä ei sydän ole tykännyt. Toivottavasti huominen olisi parempi.
Varusmies oli päässyt median hampaisiin esittelemään taitojaan ampumaleirillä ja pääsi viiden päivän yo-kirjoitusvapaalle. Kovasti tuntuu olevan kiva päästä välillä kotiin ja isän näkökulmasta on riemastuttavaa katsoa, kun 5-vuotias ja 18-vuotias laittavat heti leikin käyntiin kun tapaavat toisensa.
Olympiakisat alkoivat tänään. Slopea tuli katsottua ja onhan ne hyppyrit valtavia, oikein pelotti välillä katsoa kun 50 metrin hyppy tullaan naamalleen alas jäätikköön. Suomalaisilla meni oikein hienosti. Kolme laskijaa pääsi suoraan finaaleihin. Muuten Sotsissa on ilmassa kovasti on terroripelkoa. Onneksi silloin ei yleensä tapahdu mitään. Jos tapahtuu, niin silloin tapahtuu yllättäen. Huomenna nähdäänkin historian suurimpia probagandanäytöksiä kisojen avajaisissa. Saa nähdä miten Venäjä tuo esille lihaksiaan tällä kerralla. Joku vuosi sitten se toi euroviisufinaalin lavalle hävittäjälentokoneen. Uskon, ettei sotilaallisuus ole tällä kerralla juurikaan esillä. Luultavasti kulttuuri on pääosassa.
Ruotsin ralli alkoi myös. Viime vuosina se on ollut paras ralli suomalaisille. Grönholm, Latvala ja Hirvonen voittaneet yhteensä 10 kertaa tällä vuosikymmenellä. Mutta kaikki muuttuu; kaikki suomalaiset kärkinimet ovat tappiolla tallikaveriinsa nähden. Mitä ralliin vielä tulee, niin pikkuisen olen saanut uutta peliprojektia käyntiin, eli peli on WRC4.
YK on rökittänyt katolista kirkkoa ankarasti ja vaatinut esille väitettyjä pedofiilipappeja. Käsittääkseni edellinen paavi näki jo vaivaa asian eteen aika paljon. Jotkut jäivät tosin ihmettelemään hänen poikkeuksellista eroaan virasta. Oliko syynä pelkästään vanhuuden heikentämät voimat, vai olisiko taustalla saattanut olla muitakin syitä. Vatikaanilla on tapana kerätä salaliittoteorioita ympärilleen. Todellisuus taitaa olla samanlainen kuin lestadiolaisilla; kukaan ei kestäisi nähdä koko todellisuutta valtavan kaksinaismoraalin keskeltä. Kaikkia tapauksia ei mitenkään voisi tuoda julkisuuteen. Sen vuoksi tarvitaan auktoriteettien muuri varjelemaan liikettä. Ja sitten on suuri enemmistö vilpittömiä uskovia, joilla ei ole kosketuspintaa näihin väärinkäytöksiin.
Vointi ollut tänään taas hankala. Sydän ei tänään ollut mukana ollenkaan, mikä on uutta. Liikunta ollut vähäistä ja siitä ei sydän ole tykännyt. Toivottavasti huominen olisi parempi.
Varusmies oli päässyt median hampaisiin esittelemään taitojaan ampumaleirillä ja pääsi viiden päivän yo-kirjoitusvapaalle. Kovasti tuntuu olevan kiva päästä välillä kotiin ja isän näkökulmasta on riemastuttavaa katsoa, kun 5-vuotias ja 18-vuotias laittavat heti leikin käyntiin kun tapaavat toisensa.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Nyt saa alkaa lukemaan!
On välillä rankkaa katsoa, kun luokanopettaja hoitaa valtion rahakirstua. Suomessa on maailman parhaat opettajat, ja he kelpaavat moniin tehtäviin. Nobelin rauhapalkintokin on sellaisella tittelillä napattu. Mutta kirstunvartijana pitäisi olla vihaisen näköinen rakkikoira. Juuri sellainen, joka ei taatusti sovi luokanopettajaksi.
2006 jälkeen valtion menot ovat nousseet 39 miljardista ja 54 miljardiin eli 38 %. Yleinen hintataso on noussit 20 %. Valtion kuluja on siis lisätty älyttömästi ja nyt ihmetellään, että miksi meillä on sietämätön kestävyysvaje. Lisäksi kunnille on sysätty uusia menoja, mikä on velkaannuttanut niitä. Ketkä ovat olleet tuona aikana valtiovarainministereinä? Listalta löytyy kaksi nimeä: Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen. Nämä kaksi ovat olleet isossaa vastuussa Suomen viemisestä Kreikan tielle, mitä velkaantumiseen tulee. Viinasen tai Niinistön aikana vastaavaa ei takuulla olisi tapahtunut ja nyt olisi helpompi hengittää.
Urpilaisen löperyys on nyt johtanut puheenjohtajapeliin SDP:ssä. Ilmeisesti olisi pitänyt olla vielä löperömpi, jotta kannatus olisi säilynyt. Siinä mielessä tilanne on epäreilu Urpilaisen kannalta. Puolueen kannatus on ennätysalhaalla (15 %) ja äijät on menetetty perussuomalaisille. Nuoret ovat ilmeisesti lähteneet Vihreille ja Vasemmistoliitolle. Perustehdasduunareita ei paljon enää olekaan, kun ei ole tehtaitakaan. Perusduunarit taitavat löytyä tänä päivänä naisvaltaisilta sote-aloilta. Eipä ihme, että demareissa etsitään kuumeisesti vaihtoehtoja puolueen loiston palauttamiseksi.
Vaihtoehdon pitäisi olla uskottava. Ay-pomo Antti Rinne on lähtenyt mukaan talkoisiin. Olen katsonut pari Antti Rinteen haastattelua. Vaikuttaa innokkaalta ja sympaattiselta poliitikolta. En ole kuullut ainoatakaan omaperäistä ajatusta tai asiallista vaihtoehtoa Urpilaisen politiikalle. Mikä on hänen linjansa? Oma käsitykseni on tällä hetkellä se, että Urpilainen ja Rinne ovat poliitikkoina vähän eri divisioonissa. Moitteistani huolimatta (mitkä tulevat väärästä tehtävästä) Urpilainen on sellaista UEFA-cup-tasoa ja Rinne voisi olla piirisarjassa tai ehkä kakkosdivarissakin. Ottelu Urpilainen - Rinne vaikuttaa siis epäsuhtaiselta tällä hetkellä. Rinne voisi pyytää Urpilaisen nimmaria kisan jälkeen, niin kaikille jäisi hyvä mieli.
---
Sotsissa on otettu uudenlainen karsinta käyttöön Slope Stylessä eli yhdessä lumilautailun lajeista. Ne pääsevät kisaan, ketkä säilyvät ehjänä harjoituksista. Ainakin puolentusinaa taitaa jo olla sairaalahoidossa käyneitä, koska rata on liian vaarallinen.
---
Viimeisen jalkapallopelini jälkeen v.2011 (siis valmentajana) sanoin suoraan erään pojan äidille, että minun nähdäkseni pojastasi tulee kansainvälisen tason pelaaja, kunhan pidät pojan kovassa kurissa. Kurista en tiedä, mutta tänään oli lehdessä juttua siitä, että poika oli tehnyt akatemiasopimuksen englantilaisen Aston Villan kanssa. Suuri yleisö ei ymmärrä, miten kova saavutus tuo on, arviolta ehkä joka tuhannes harrastaja on joskus tuossa asemassa. Se on toinen kysymys, että missä vaihessa ulkomaille kannattaa lähteä, voi olla vähän yksilöllinenkin juttu. Toivottavasti Sunden kanssa on menetelty oikein.
---
Tänään ollut kohtuullisen voinnin päivä. Paljon ollut sosiaalista ainesta tässäkin päivässä. Alan nyt lopettamaan, kuten uuden ohjeen mukaan saa alkaa kirjoittamaan.
FB 10 v.
Nyt oli voinniltaan selvästi eilistä parempi päivä. Energiaa oli enemmän eikä pahoinvointia ollut.
Olen käyttänyt aikaa öisin unta odotellessa shakkitehtäviin, joita kännykkä tuntuu olevan täynnä. Tänään pääsin pitkästä aikaa ottamaan ottelun oikein perinteisella ruutulaudalla ja vieläpä sopivan tasoista vastusta vastaan. Se taisikin olla päivän kohokohta. Hyvä shakkimatsi on verraton ilo. Ei ihme, että peliä on pelattu muuttumattomana 1400-luvulta saakka. Muutenkin päivä ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas.
Tämän päivän järkyttävä uutinen oli se, että mikään ei näytä olevan pyhää ja ikuista, eivät edes Anttilan tavaratalot. Olin ajatellut, että Anttilat sentään säilyvät joka tapauksessa. Olin erehtynyt, nettikauppa vie kivijalkakaupoilta kannattavuuspohjan.
Sitäkin olen ihmetellyt, että miksi postinkin pitää vähentää väkeä. Luulisi, että näiden nettikauppojen tavaroita saisi postimiehet kantaa selkä vääränä ihmisten koteihin. Mutta ilmeisesti kirjeiden, ns. snail-mailin määrä on niin paljon vähentynyt niin ettei posteljoonille yksinkertaisesti riitä töitä.
Yksi syypää näihin muutoksiin on Facebook, joka on muuttanut ihmisten elämäntapaa nopeasti. Ajankäyttö on muuttunut rajusti monen kohdalla. Tämä on aiheuttanut ketjun, joka ulottaa lonkeronsa yhteiskunnan eri osa-alueille. FB täyttää kymmenen vuotta ja sillä on jo miljardi käyttäjää.
Miltähän maailma näyttää kymmenen vuoden päästä? Vaikea veikata. Onkohan Facebook muinaismuisto, joka on jäänyt kauas menneisyyteen? Ovatkohan uudet palvelut korvanneet naamakirjan? Uskallan epäillä, että Facebook on vielä jollakin lailla voimissaan. Perusteluna on se, että sitä ovat kaikki oppineet käyttämään, nekin joille tietokone on ollut vastenmielinen kapistus tähän saakka. Siitä on puolihuomaamatta tullut eräänlainen globaali kansanliike. Uskon, että tällaisten ihmisten siirtyminen johonkin toiseen systeemiin veisi enemmän kuin kymmenen vuotta. Google on omalla kilpailevalla ohjelmalla yrittänyt horjuttaa FB:n asemaa ilmeisen huonolla menestyksellä. Siksi uskon, että FB on tavalla tai toisella elossa vielä vuonna 2024.
Olen käyttänyt aikaa öisin unta odotellessa shakkitehtäviin, joita kännykkä tuntuu olevan täynnä. Tänään pääsin pitkästä aikaa ottamaan ottelun oikein perinteisella ruutulaudalla ja vieläpä sopivan tasoista vastusta vastaan. Se taisikin olla päivän kohokohta. Hyvä shakkimatsi on verraton ilo. Ei ihme, että peliä on pelattu muuttumattomana 1400-luvulta saakka. Muutenkin päivä ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas.
Tämän päivän järkyttävä uutinen oli se, että mikään ei näytä olevan pyhää ja ikuista, eivät edes Anttilan tavaratalot. Olin ajatellut, että Anttilat sentään säilyvät joka tapauksessa. Olin erehtynyt, nettikauppa vie kivijalkakaupoilta kannattavuuspohjan.
Sitäkin olen ihmetellyt, että miksi postinkin pitää vähentää väkeä. Luulisi, että näiden nettikauppojen tavaroita saisi postimiehet kantaa selkä vääränä ihmisten koteihin. Mutta ilmeisesti kirjeiden, ns. snail-mailin määrä on niin paljon vähentynyt niin ettei posteljoonille yksinkertaisesti riitä töitä.
Yksi syypää näihin muutoksiin on Facebook, joka on muuttanut ihmisten elämäntapaa nopeasti. Ajankäyttö on muuttunut rajusti monen kohdalla. Tämä on aiheuttanut ketjun, joka ulottaa lonkeronsa yhteiskunnan eri osa-alueille. FB täyttää kymmenen vuotta ja sillä on jo miljardi käyttäjää.
Miltähän maailma näyttää kymmenen vuoden päästä? Vaikea veikata. Onkohan Facebook muinaismuisto, joka on jäänyt kauas menneisyyteen? Ovatkohan uudet palvelut korvanneet naamakirjan? Uskallan epäillä, että Facebook on vielä jollakin lailla voimissaan. Perusteluna on se, että sitä ovat kaikki oppineet käyttämään, nekin joille tietokone on ollut vastenmielinen kapistus tähän saakka. Siitä on puolihuomaamatta tullut eräänlainen globaali kansanliike. Uskon, että tällaisten ihmisten siirtyminen johonkin toiseen systeemiin veisi enemmän kuin kymmenen vuotta. Google on omalla kilpailevalla ohjelmalla yrittänyt horjuttaa FB:n asemaa ilmeisen huonolla menestyksellä. Siksi uskon, että FB on tavalla tai toisella elossa vielä vuonna 2024.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Kävi säkä arvonnassa
Epätodennäköinen tapahtui, Suomi pääsi samaan lohkoon USA:n NBA-tähtien kanssa. Kysymyksessä on siis koripalloilun MM-kisat ensi syksynä Espanjassa. Suomen lohko pelataan Baskien pääkaupungissa Bilbaossa kuuluisan pyhiinvaellusreitin Caminon varrella. Uskon, että paikalla tulee olemaan todella paljon suomalaisia faneja, tai ainakin toivottavasti on. Nyt olisi oltava vielä tuuria pelaajien terveystilanteen kanssa. Ainakin Koposen, Rannikon ja Möttölän olisi syytä olla täydessä tikissä. Suomalaisista menestystarinoista on hyvä ottaa kaiken irti. Susijengin saavutuksen ei pitäisi olla mahdollinen suhteessa väkilukuun ja pelaajien määrään. Ei tietenkään myöskään paikka lentopallon MM-kisoissa. Itse aion tänään vielä juhlia tätä ilouutista pelaamalla NBA2K12- peliä. Vaatii vähän opettelua, mutta pieni ponnistelu on aivoille pelkästään hyväksi.
---
Kansainvälisesti tuli ikäviä, muttei niin yllättäviä uutisia. Sopivasti ennen olympiakisoja paljastui Venäjältä uusi dopingaine MGF, joka ei näy testeissä. Aine tuli ilmi saksalaisen toimittajan juonikkuuden perusteella. Kuuri maksaa kuulemma 100 000 euroa. Olen olettanutkin, että näitä testeissä näkymttömiä aineita on olemassa, joita ei osata edes etsiä. Hokema, jonka mukaan dopingin käyttö on koko ajan vaikeampaa, on tietenkin suuri valhe, jolla on ensi sijaisesti kaupalliset motiivit. Maailma on täynnä lääketehtaita, joten osaamista tällaisiin uusiin tuotteisiin löytyy varmasti. Hyvää MGF:n paljastumisessa on se, että tämä tekee monen huijarin mielen levottomaksi. Testinäytteitä voidaan säilyttää 10 vuotta ja kiinni jääminen voi tapahtua myöhemminkin. Nyt odotetaan mielenkiinnolla, tuleeko yllättäviä poisjääntejä Sotsin kisoista. Saku Koivun poisjääntiä kisoista olen surrut ja ihmetellyt. Pelitaidot olisivat hyvinkin yhä riittäneet kisoista halutuimpiin ja kolmoskejuun vähintään. Tuskin hän nyt sen takia jäi pois, että pikkuveli on kapteenina. Mikä lienee todellinen syy, yleisö jää kaipaamaan Turun Terrieriä.
---
Viinaan kuolee Suomessa 3000 ihmistä vuodessa eli täysi Kannoston turistibussillinen viikossa. 12-kertainen määrä liikennekuolemiin verrattuna. Keuhkosyöpään menee vähän pienempi 50-paikkainen bussilasti viikossa. Kannabisintoilijat vähättelevät kannabiksen haittoja viinan haittoihin. Lukujen valossa haitat tietenkin ovat pienemmät, koska käyttö on pienempää. Toivottavasti päättäjät eivät haksahda, vaan pitävät linjan selkeänä. Kannabiksen kanssa pitää olla tosi selkeä linja, viime päivinä olen lukenut kauhutarinoita liittyen näihin "mietoihin" huumeisiin. Eivät ne vaarattomia ole. Lääkinnällinen käyttö on luku sikseen. Tuosta tulikin mieleeni tämän päivän tapahtuma. Apteekissa on sellainen valkoinen kansio kuin "huumelääkkeet". Sain sinne nimeni tänään erään tavallisen särkylääkkeen takia. Apteekissa halutaan olla ymmärrettävästi tarkkoja. Huvittavaa kuitenkin olla virallisesti huumeiden käyttäjä.
Vointi ollut heikko. Aivot ovat keveät, mutta kroppa raskas. Ei aivan olla aallonpohjassa, mutta ei kovin kaukanakaan.
---
Kansainvälisesti tuli ikäviä, muttei niin yllättäviä uutisia. Sopivasti ennen olympiakisoja paljastui Venäjältä uusi dopingaine MGF, joka ei näy testeissä. Aine tuli ilmi saksalaisen toimittajan juonikkuuden perusteella. Kuuri maksaa kuulemma 100 000 euroa. Olen olettanutkin, että näitä testeissä näkymttömiä aineita on olemassa, joita ei osata edes etsiä. Hokema, jonka mukaan dopingin käyttö on koko ajan vaikeampaa, on tietenkin suuri valhe, jolla on ensi sijaisesti kaupalliset motiivit. Maailma on täynnä lääketehtaita, joten osaamista tällaisiin uusiin tuotteisiin löytyy varmasti. Hyvää MGF:n paljastumisessa on se, että tämä tekee monen huijarin mielen levottomaksi. Testinäytteitä voidaan säilyttää 10 vuotta ja kiinni jääminen voi tapahtua myöhemminkin. Nyt odotetaan mielenkiinnolla, tuleeko yllättäviä poisjääntejä Sotsin kisoista. Saku Koivun poisjääntiä kisoista olen surrut ja ihmetellyt. Pelitaidot olisivat hyvinkin yhä riittäneet kisoista halutuimpiin ja kolmoskejuun vähintään. Tuskin hän nyt sen takia jäi pois, että pikkuveli on kapteenina. Mikä lienee todellinen syy, yleisö jää kaipaamaan Turun Terrieriä.
---
Viinaan kuolee Suomessa 3000 ihmistä vuodessa eli täysi Kannoston turistibussillinen viikossa. 12-kertainen määrä liikennekuolemiin verrattuna. Keuhkosyöpään menee vähän pienempi 50-paikkainen bussilasti viikossa. Kannabisintoilijat vähättelevät kannabiksen haittoja viinan haittoihin. Lukujen valossa haitat tietenkin ovat pienemmät, koska käyttö on pienempää. Toivottavasti päättäjät eivät haksahda, vaan pitävät linjan selkeänä. Kannabiksen kanssa pitää olla tosi selkeä linja, viime päivinä olen lukenut kauhutarinoita liittyen näihin "mietoihin" huumeisiin. Eivät ne vaarattomia ole. Lääkinnällinen käyttö on luku sikseen. Tuosta tulikin mieleeni tämän päivän tapahtuma. Apteekissa on sellainen valkoinen kansio kuin "huumelääkkeet". Sain sinne nimeni tänään erään tavallisen särkylääkkeen takia. Apteekissa halutaan olla ymmärrettävästi tarkkoja. Huvittavaa kuitenkin olla virallisesti huumeiden käyttäjä.
Vointi ollut heikko. Aivot ovat keveät, mutta kroppa raskas. Ei aivan olla aallonpohjassa, mutta ei kovin kaukanakaan.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Hyötyä vai haittaa?
Jääpallon MM-kisoissa on jotakin kummallista. Suomi hävisi viidestä ottelusta neljä, useimmat rökälenumeroin, ja sijoittui silti neljänneksi saaden melkein mitalin. Lajin uskottavuudella on rasitteensa. Finaali muuten pelattiin kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Se taas kertoo uskottavuudesta ja asenteesta.
Ensi yönä on suurin urheilutapahtuma maailmassa eli jenkkifutiksen Super Bowl. Kuulun niiden joukkoon, joka ei lajista tajua kovinkaan paljoa. Näin siitä huolimatta, että olen monet kerrat ollut samaan aikaan harjoituskentällä lajin SM-mitalistien kanssa.Sen olen pannut merkille, että heidän harkoistaan todella iso osa kuluu puhumiseen. Kertonee jotakin lajin taktisesta luonteesta.
Yhteisvastuukeräys käynnistyi tänään. Tasavallan presidentti puhui saattohoidon puolesta. Tärkeä asia, joka harvoin nostetaan esiin. Valtavan merkittävä asia saada elää mahdollisimman hyvää elämää viimeiseen tappiin saakka silloin kun on heikoimmillaan ja haavoittuvimmillaan.
Tänään olen ollut hyödytön yksilö. En ole pystynyt osallistumaan oikein mihinkään. Tai tarkemmin mietittynä en kuitenkaan aivan hyödytön. Pystyyhän hyötyä ja haittaa tekemääntietokonetta naputellen ja leukoja louskuttaenkin. Parempi taitaa olla jättää arvioimatta.
Ensi yönä on suurin urheilutapahtuma maailmassa eli jenkkifutiksen Super Bowl. Kuulun niiden joukkoon, joka ei lajista tajua kovinkaan paljoa. Näin siitä huolimatta, että olen monet kerrat ollut samaan aikaan harjoituskentällä lajin SM-mitalistien kanssa.Sen olen pannut merkille, että heidän harkoistaan todella iso osa kuluu puhumiseen. Kertonee jotakin lajin taktisesta luonteesta.
Yhteisvastuukeräys käynnistyi tänään. Tasavallan presidentti puhui saattohoidon puolesta. Tärkeä asia, joka harvoin nostetaan esiin. Valtavan merkittävä asia saada elää mahdollisimman hyvää elämää viimeiseen tappiin saakka silloin kun on heikoimmillaan ja haavoittuvimmillaan.
Tänään olen ollut hyödytön yksilö. En ole pystynyt osallistumaan oikein mihinkään. Tai tarkemmin mietittynä en kuitenkaan aivan hyödytön. Pystyyhän hyötyä ja haittaa tekemääntietokonetta naputellen ja leukoja louskuttaenkin. Parempi taitaa olla jättää arvioimatta.
lauantai 1. helmikuuta 2014
Villi koris
Suomi sai villillä kortilla paikan koriksen MM-kisoista. Mahtavaa! Nyt on oikea hetki! Osa pelaajista on uransa jo ehtoopuolella. Ilman Hanno Möttölää ei voi kuvitella Suomea ylimmällä tasolla, Möttölä on joukkueen isähahmo kuten Teemu Rannikkokin. Petteri Koponen on uransa huipulla ja on ehdolla Euroopan parhaaksi pelaajaksi. Olisihan mahtavaa, jos Suomi pääsisi vaikkapa USA:n kanssa samaan lohkoon. En kyllä tiedä ovatko NBA-pelaajat missä määrin mukana MM-kisoissa.
Telkkarista tulee tämän iltaisen euroviisukarsinnan kunniaksi dokumentti Krista Siegfriridista, viime vuoden edustajasta. Pidän hänen asenteestaan ja energiastaan. Hän uskaltaa tavoitella menestystä. Karsinnan voitto on mennyt kolme kertaa perätysten Suomen ruotsinkielisille, mutta tällä kerralla liput tulevat Etelä-Pohjanmaalle, jos en aivan erehdy. Ruotsin telkkrista tulee Ruotsin karsinnan "Melodifestivalenin" ensimmäinen osakilpailu. On valtava spektaakkeli. Ei valitettavasti kannata verrata meidän UMK-kisaan missään mielessä.
Hiukan ollut raskas päivä tänään, mutta iltaa kohti on mukavaa nousujohtaisuutta.
Telkkarista tulee tämän iltaisen euroviisukarsinnan kunniaksi dokumentti Krista Siegfriridista, viime vuoden edustajasta. Pidän hänen asenteestaan ja energiastaan. Hän uskaltaa tavoitella menestystä. Karsinnan voitto on mennyt kolme kertaa perätysten Suomen ruotsinkielisille, mutta tällä kerralla liput tulevat Etelä-Pohjanmaalle, jos en aivan erehdy. Ruotsin telkkrista tulee Ruotsin karsinnan "Melodifestivalenin" ensimmäinen osakilpailu. On valtava spektaakkeli. Ei valitettavasti kannata verrata meidän UMK-kisaan missään mielessä.
Hiukan ollut raskas päivä tänään, mutta iltaa kohti on mukavaa nousujohtaisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)