Työkokeilun antia

Jännittävä viikko takana. Neljänä päivänä pääsi kokeilemaan työntekoa, mikä jäi mieleen voimaannuttavana ja piristävänä kokemuksena.

Mukavista oppilaista jo eilen mainitsinkin. Tuntuma ei opettamiseen ollut aivan paras, vaikka intoa riitti. Aineenopettajan työn etuja normaalisti on se, että työtoverit eli opiskelijat ovat tuttuja usein jo parin vuoden ajalta. Tämä on valtava etu. Silloin tietää pikkuisen arvioida paljonko kenenkin kustannuksella uskaltaa leikkiä lasketella. Välillä toki tulee virheitä, mutta niinpä se meinaa ihmisten välillä silloin tällöin käydä muutenkin. Nyt joutui hyppäämään tuikituntemattomien suurten ryhmien kanssa samaan kehään, mikä toi oman mukavankin haasteensa. Siihen nähden työkokeilu meni aivan sujuvasti.

Isosti etuoikeutetussa olen saanut olla. Opettamissani aineissa saa olla asian ytimissä. Psykologiassa ihminen materiaalisena kulkee tutkimuskohteena koko ajan mukana. Oppikirjan teoriat ovat tässä ja nyt havainnoitavissa, mikä on mukavaa. Aivojen toiminta tarjoaa hyvän pohjan ymmärtää ihmisen toimintaa.

Uskonnossa ihmisolemuksen tuntemuksessa mennään vielä pykälän syvemmälle. Yhteisöllinen ja spirituaalinen lähestymiskulma tulee vahvasti mukaan. Ihminen on enemmän kuin kehittynyt höyrykone tai tiedonkäsittelylaite.

Yksilöllisestä näkökulmasta katsottuna jokainen ihminen tietänee olevansa väliaikainen olento, mikä määrittää elämää suuresti.  Väliaikaisuuden kestäminen ei ole helppoa, mutta sen kanssa on pärjättävä. Tämän ajatuksen kanssa kuljetaan erilaisiin touhuihin ja toimiin - yksin ja yhdessä. Ihmisellä on samalla kiinnostus pohtia oikean ja väärän olemusta sekä omaa merkitystä maailmassa. Näissä ehkä vähän syvissäkin vesissä yksilöt pyrkivät rakentamaan omaa polkuaan oman ajattelunsa pohjalta ja myös sen perusteella, miten muut ovat asiat eri aikakausina eri perinteiden kautta mieltäneet.

Näissä raameissa kollegani tekevät töitä. Tunnustan toki esittäväni tässä omia ajatuksia aika yleistävästi. Muut puhukoot omasta puolestaan. Aina sitä ei työksi ole edes osannut sanoa. Pikemminkin kokee olevansa tutkimusmatkalla jossakin kaukaisella kiehtovalla territoriolla.

Odotusta

Hyvää kannattaa odottaa. Tilasin netistä pelin käytettynä ja aioin testata sitä. Asennus menee yleensä parissa minuutissa läpi, mutta nyt kesti ja kesti. Lopulta pleikkapelin asentamiseen kului aikaa komeat kuusi tuntia. Lopputulos? Yllättävän hyvä, se toimii.

Vointi oli ajoittain tosi vahva. Tuli kyllä sitten ainakin neljän tunnin päiväunet nukuttua.
Huomenna pääsen vielä nauttimaan koulumaailmasta. Ja makeasta pysyin erossa. Huomenna uudet haasteet siinäkin asiassa. Kahvin kanssa olin kyllä aika kohtuuton, ainakin kuusi kupillista meni, mutta sitä en osannut pitää niin pahana.

Justin Bieber sai tytöt kirkumaan Oslossa. Illalla hänellä oli konsertti tuhannelle intohimoiselle fanille, mutta keskeytti keikkansa ensimmäisen kappaleen aikana. Hän joutui kuivaamaan esiintymislavaa, jolloin fanit häiritsivät häntä. Tästä hän hermostui  ja hän poistui paikalta. Ei ole helppoa olla iso tähti, mutta törkeää on kerätä valtavat sisäänpääsymaksut tytöiltä ja häipyä paikalta tuolla lailla. Suomalaiset teinipopparit ovat olleet hyvinkin vastuullisia fanejaan kohtaan, mikä on pitkän päälle tärkeää

Alkaa helpottaa...

Jatkona eiliseen, että unta tulikin nautittua 11 tuntia. Paljon tavallista enemmän. Hyttynen oli mummolassa, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.  Ruokahalu on lisääntynyt, suorastaan moninkertaistunut. En tiedä liittyykö kylmenevään säähän. Yöllä oli ollut kahdeksan astetta pakkasta. Eräs päihdekuntoutuja sanoi viisaasti tänään telkkarissa, että tämän päivän valintoihin voi vaikuttaa, ei huomisiin. Kävin äsken suklaakaapilla ja ajattelin juuri toisin päin: Huomenna aloitan suklaalakon, tänään voin vielä nauttia palan Tobleronea. Mutta tämä olkoon julistuksena ja lupauksena. Nyt en syö makoisia vähään aikaan. Halloweenkaan ei ole herkuttelun aihe.

Toisaalta voimat ovat edelleen parantuneet. Tuskin se kuitenkaan herkuttelusta johtuu. Parin viikon yksinhuoltajahuki tuli päätökseen. Onneksi olo koheni tuona aikana. Alku oli aika pelottava, kun vointi oli lievästi ilmaistuna ohut. Ehkä olo koheni senkin takia, että oli vaan pakko pysyä kasassa ja pitää arki edes jotenkin koossa. Mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan voimat nyt menevät.
---
Tällä viikolla pääsen pitämään neljä kaksoistuntia. Pari on jo pidetty. Täytyy sanoa, että opiskelijat ovat todella mukavia ja yhteistyö sujuu tosi luontevasti. Fiksuja nämä nykynuoret. Ja aiheet ovat mielenkiintoisia. Eilen kävimme läpi oikeudenmukaisuuden käsitettä ongelmakeskeisesti pohtien kotitöiden jakautumista. Kenen kuuluu viisihenkisessä perheessä tehdä mitäkin ja kuinka paljon? Kyselyn lopputuloksesta olin yllättynyt. Opiskelijat olivat mielestäni aika konservatiivisia ja perinteisiä ajatuksia tukevia. Lukiolaiset sälyttivät perheen yhteisistä tehtävistä 39 % äidille, 19 % isälle ja  19 % perheen abiturientille. Rippikouluikäiselle annettiin 15 % ja ykkösluokkalaisille 8 %.

Käytännössä äidin päiväpanos olisi tämän laskelman mukaan yksi tunti ja isän puoli tuntia päivässä. Voi toki olla, että tämä heijastaa perheiden todellisuutta. Silti olisin odottanut nuorten jakavan tehtävät enemmän tasan ja kuormittavan perheenäitiä vähemmän, koska kyse oli nimenomaan oikeudenmukaisuudesta. Kyselyssä oli mukana noin 30 opiskelijaa, joista lievä enemmistö oli tyttöjä.

Ensi yönä täytyy tehdä valintoja. Republikaanien vaalitaistelu on tavattoman mielenkiintoisessa vaiheessa. Ensimmäistä kertaa kiinteistömoguli Donald Trump on pudonnut kärjestä. Tilalle on tullut toinen politiikan ulkopuolelta noussut, tummaihoinen eläkkeelle jäänyt kirurgi Ben Carson. Hän on aatemaailmaltaan umpi....olisiko...oikeistolainen. Hän puolustaa käsiaseita ja vastustaa aborttia jne. Trump tuo keskusteluihin vauhtia ja viihdettä. Siksi tekisi mieli yöllä nousta katsomaan. Mutta raha ratkaisee onneksi. CNBC:lle saisi ilmaisen katselukuukauden ottamalla vuoden tilauksen hintaan 299 taalaa. Niin hyvää viihdettä se ei ole. Aamulla löytyy varmasti jo kolmen minuutin koosteet kaksituntisen debatin huippuhetkistä.

Vahvistumaan päin

Hyvä oli päivä kaikin puolin. Vointi on jatkanut vahvistumistaan mutta näin illan tullen väsy on kova.

Ei hullumpaa nyt ollenkaan

Erikoiseen aikaan tulee blogipäivitys tänään tai oikeastaan eilen. Innostuin iltamyöhällä vielä valmistelemaan oppituntia niin pitkään, että meinasi jäädä väliin kirjoittaminen.

Pääsen alkaneella viikolla hiukan tekemään "omaa" työtäni sijaisena. Näin tiistaina pidän kaksoistuntia aiheesta "reilu peli" eli tarkemmin kysymys on oikeudenmukaisuudesta. Mitä oikeudenmukaisuus oikeastaan on? Sehän on siitä kumma asia, että se muuttuu hyvinkin tärkeäksi aiheeksi paatuneimmallekin roistolle, kun itse joutuu kokemaan epäoikeudenmukaisuutta.

Ryhdyin rakentamaan tehtävää kotitöiden oikeudenmukaisesta jakautumisesta kuvitteellisessa viiden hengen perheessä, jossa on eri ikäisiä lapsia ja paljon harrastuksia. Mielenkiinnolla odotan lukiolaisnuorison vastauksia varsinkin siihen, miten paljon arjen ponnisteluista nähdään miesten ja naisten töinä. Onko nuoriso liberaalia vai konservatiivista tällaisessa asiassa? Onko kenties niin, että kotityöt nähdään nimenomaan äidin töinä?

Voi sanoa, että katsomusaineiden opettajan työ on ammatillinen intohimoni. Se on äärimmäisen luovaa toimintaa. Aivan kaikkensa saa laittaa aina peliin. En voi kuvitella mitään itselleni  mielenkiintoisempaa ammattia. Tarvittaessa pystyy toki luovimaan helpommallakin ajoittain, joten koko aikaa ei tarvitse aivan äärirajoilla tykittää. Toki, kuten varmasti joka hommassa, palkitsevuus työstä on silloin korkeimmillaan, kun on kunnolla tehnyt kotiläksynsä.
---
Jalkapalloilijoiden vilpitöntä iloa on ollut kiva seurata. Sellainen mestaruus, joka tulee työn kautta on tässäkin herkullisen makuinen. Lisäiloa tuo vielä se, että kukaan tuota mestaruutta tuskin vakavissaan odotti HJK;n lähes keskiajalta kestäneen mestaruusputken jälkeen. Mestaruus oli yllätys, muttei vahinko. Paljon on tullut kauden eri vaiheita mietittyä ja mukava olisi niihin vielä palata täällä blogissa. Viimeistä ottelua oli aivan pakko uusintana vielä katsoa.
---
Myönteisenä asiana, jopa erittäinkin, on mainittava omasta voinnista sen, että nyt kun heräsin tätä kirjoittamaan vointi on tosi hyvä. Kuukausia vaivannut puolikrätyinen olo on poissa ainakin hetkellisesti. Pinna on ollut kireällä ja henkinen jaksaminen vähäistä. Esimerkiksi lukemiseen keskittymisen on ollut raskasta. Nyt on havaittavissa sellaista aidosti hyvää oloa, mitä olo parhaimmillaan on tavannut olla. Täytyy vielä korosta, että tämä taas eri juttu kuin ylempänä mainittu opetusilo tai mestaruusilo. Tietenkin sitä toivoisi, että parempaa oloa saisi jatkossa olla vaikka lisääkin.

MESTARUUS!

SJK voitti sensaatiomaisesti mestaruuden! Viimeinen ottelu oli hankala kuin mikä. Olosuhteet olivat vaikeat, vastustaja pelasi tosi hyvin ja välillä oma puntti tutisi. Silti se mestaruus tuli. Uskomattoman hieno joukkue, joka käytti tilaisuutensa hyväksi. Tuskinpa vastaavaa nähdään näillä lakeuksilla vähään aikaan, ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen.  Sitä voi kuitenkin jo ruveta jännittämään, kuka tulee Mestarien liigan karsinnassa vastaan. Mielenkiintoista on sekin, että piskuinen Seinäjoki hallitsee samanaikaisesti sekä jalkapallon että salibandyn mestaruuksia.

Stadionia rakentavan joukkueen kassalle menestys tekee hyvää. Puoli miljoonaa kilahtaa kirstuun vähintään. Se on merkittävä summa joukkueelle, jonka pelaajabudjetti on noin 800 000 euroa. Luulisi, että jatkossakin pystyy hankkimaan hyviä pelaajia Saviprunnilaaksoon.
---
Formuloissa meni kuten yleensä. Kimi möhläsi ja Valtterin talli möhläsi. Ei siitä sen enempää.
---
Vointi on ollut kohtuullisen vahva. Lähes parin viikon yksinhuoltajan osa alkaa vähitellen kääntyä kohti loppuaan, kun itse prohvessoori saadaan kotiin työkiireiltään San Fransiscosta ja Los Angelesista. Rankkaa on ollut, mutta se mikä ei tapa vahvistaa.
---

Myrskyn jälkeen on...poutasää

Meksikon Patricia-myrsky kiersi sopivasti asuttujen alueiden välistä, joten tuhot jäivät odotettua pienemmiksi. Tiettävästi vältytyttiin kokonaan ihmisuhreilta, mikä oli melkoinen ihme. Kyseessä oli kuitenkin voimakkain koskaan mitattu myrsky. Haitat lienevät vaikeimmat USA:n puolella Teksasissa, jossa tulvii kovasti. Formulakisojen harjoitukset Teksasin Austinissa menivät sateiden vuoksi pilalle. Viiihdetapahtuman tuhraantuminen ei taida loppupeleissä olla niin kovin vaarallista. Aika-ajot ajetaan sunnuntaina, jos sää sallii. Jos ei salli, koko kisan voisi jättää väliin. Ei ole mielekästä ajaa yli kolmeasataa kaatosateessa.
---
Sunnuntaina ratkeaa mitalijärjestys Veikkausliigassa. Vesi kielellä sitä odotetaan. Oma aikataulu menee Hyttysen leiriltäpaluun kanssa sen verran hankalasti, että taidan jäädä kotomieheksi katsomaan tapahtumaa televisiosta. Sinänsä harmi ei ole niin suuri, koska Yle televisioi ottelun ja seuraa samalla muitakin paikkakuntia.
---
Päivän erikoisuus: Liigassa pelattiin ottelu TPS-Tappara. Torjunnat menivät 17-41 ja maalit 2-7. En nähnyt ottelua, mutta maalipaikkojen perusteella tämän olisi pitänyt olla yksiselitteisesti Tepsin peli. Onko toisen pään maalivahdilla ollut umpisurkea päivä? Joka tapauksessa tämä on aika erikoinen tilasto vuoden 2011 maailmanmestarimaalivahdille. Toki ero syntyy siitäkin, että toisessa päässä on onnistuttu hyvin.
---
Olo on pikkuisen vahvistunut ja vähemmän on tarvinnut viettää aikaa makuulla.

Myrsky

Meksikossa  varaudutaan mittaushistorian rajuimpaan hurrikaaniin, Patriciaan. 400 000 ihmistä on saanut lähteä lipettiin kotoaan. Siinä on saattanut olla jo vähän ruuhkaakin. Los Angeles ei ilmeisesti  ole vaaravyöhykkeellä, myrskyn pitäisi iskeä selvästi etelämmäs ja siitä sujauttaa Amerikan mantereen ylitse.

Luvassa on jopa 320 km/h tuulta. Siinä Kyrönjoen tulvatkin kalpenevat. Tilannetta voi seurata vaikka osoitteesta www.weather.com, josta löytyy live-kuvaa ja animaatiota. Joka tapauksessa jälki tulee olemaan karmeaa. Vedenpinta saattaa paikoitellen nousta 3 metriä. Viranomaiset antavat ohjeita kansalaisille. Tekisi mieli siteerata edesmennyttä kollegaa; "kyllä maailma on niin huono!"
---
Raskas päivä. Monenlaista kuviota. Mutta se siitä. Vointi on ollut kohtuullisen vahva.

Kaykö nainen USA:lle?

Skypellä pystyy hienosti puhumaan vaikka Amerikkaan asti. Mukava palvelu ja vieläpä ilmainen Yhteyden laatu alkaa olla tosi hyvä nykyään. Kuvista päätelleen Los Angelesissa on mukavat säät ja aurinko kirkas.

Ruotsissa on podettu kipua koulusurmien johdosta, ensimmäinen tapaus ilmeisesti kautta aikojen. 11 - vuotias  ja opettaja saivat surmansa hyökkääjän lisäksi. Surulli juttu.

Joe Biden ei lähde kisaamaan USA:n presidentin virasta. Se on pettymys monille.  Tietenkin republikaanien puolella voi tapahtua vielä hyvin paljon. Nyt ollaan ylipitkissä kampanjoissa vielä viihdevaiheessa. En tiedä, miten Hillary kestäisi Trumpia vasten. Pahoin pelkään, että vaikeina aikoita helpommin äänestetään miestä. Ja onhan  toki pellejä ollut ennenkin tuossa virassa, jos vaikka näyttelijä Regania sellaiseksi saa sanoa. Hänen merkityksensä kylmän sodan purkajana ja kommunismin vastavoimanaa oli merkittävä.

Voinnissa on ollut laskeva profiili.

Luovuus edellä

Uni tuli illalla noin klo 22.00. Heräsin kaukosäädin kädessäni klo 3.46. Hyvin oli otteessa. Tämä taipumus on seurausta ajalta, jolloin oli selkävaivoja. Tuolloin oli tärkeä olla liikkumatta, kun löysi kivuttoman asennon Silloin oppi nukkumaan niin paikallaan, että saattoi herätä kahvikuppi tukevasti kädessä.

Tapasin tänään lapsuudenkaverin, joka on nykyään taksiyrittäjänä. Vietimme hetken aikaa yhdessä nykyaikaista taksikalustoa ihaillen. Kerrassan upea pirssi, kyllä sellaisella kelpaa ajella ja kyydissä olla. Stereoissa oli niin paljon jytyä, että luut taisivat murtua. Joka tapauksessa mielenkiintoinen työpaikka. Taksikuskeilla on nykyajan ammattikunnista kenties parhaat  tarinat ja niistä sain hetken nautiskella.
---
Maxim Tarasov oli aikanaan Neuvostoliiton punakoneen kehittäjä. Tuo ilmiö oli kaiketi kylmän sodan parhaimpia asioita. Urheilu ja varsinkin jääkiekko olivat mitä parasta sosialistisen  systeemin mainosta. Tarasovissa oli jotakin nykyvalmentajille esimerkillistä. Hän näki sinänsä primitiivisen yksinkertaisessa pelissä monia luovia ulottuvuuksia, ja kehitti uskomattoman hienon pelitavan. Hän kysyi neuvoja shakinpelaajilta ja kävi seuraamassa teatteria.

Docventuressa esitettiin punakonedokumentti, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Kelpasi toki katsoa toisenkin kerran. Kylmää sotaa emme tarvitse, mutta luovaa ajattelua ja kovaa työtä tuskin koskaan on liikaa. Siinäkö olisi tie nousuun myös pysähtyneessä nyky-Suomessa? Vielä pitää tarkentaa, että Tihonovin sairasta systeemiä en tässä ollenkaan ihaile. Hän sai valmiin joukkueen, josta prässäsi kaiken irti. Tarasovin ja pelaajien luovuus oli kaiken ydin. "Fetisov-Kasatonov-Krutov-Makarov-Larionov ja MAALI."

Pedagogista kontemplaatiota

Kovasti olen opiskellut oppimista tänään. Kirsti Lonkaa olen kuunnellut. Hän oli aikanaan Esa ja Risto Saarisen sekä Jarkko Seppälän ohella yksi suosikkiluennoitsijoitani jo 90-luvulla ja on edelleen kasvatuspedagogiikan alan huippuasiantuntijoita. Hän painottaa oppimisen merkitystä opettamisen sijaan. Innostumista pidetään tehokkaan oppimisen lähtökohtana. Opettajan ammattitaidon lähtökohtana on oma intohimo asiaansa kohtaan ja kyky viedä prosessia haluttuun suuntaan. Tämä on kaukana siitä nykydigihöpinästä, jossa hankitaan laitteita, mutta niitä ei osata pedagogisessa mielessä käyttää. Monissa lukioissa on määrätty läppärit hankittaviksi, mutta kuitenkaan niitä ei todellisuudessa käytetä. Ja miksi käytettäisiin, kun opiskelijakeskeiseen pedagogiikkaan pystytään muitakin teitä. Taustalla on Kirsti Longan mukaan sekin, että pedagogisesti taitavimmat opettajat ovat päiväkodeissa ja seuraavaksi pätevimmät alakouluissa. Heikointa on monissa yliopistoissa, joissa on paljon opetushenkilökuntaa vailla minkäänlaista pedagogista koulutusta. Helsingin yliopisto on tässäkin vahvimmillaan ja maailmalla sitä on rankattu sijalle 33 maailman huippujen joukossa.

Huomenna pääsen kokeilemaan opettamista pitkästä aikaa. Into on kova ja valmistelutyö tehty hyvin. Saa nähdä, miten homma onnistuu. Syttyvätkö opiskelijat vai ovatko he kylmää jäätä? Hävittävää ei ole kovin paljoa. Turpiinottaminen on mielenkiintoista ja opettavaa. Mitä voisi tehdä paremmin?
---
Sydän on pysynyt käynnissä. Sekin on jo jotakin.

Turha vanhoja on muistella

Arjen sai pyöritettyä väsymyksestä huolimatta. Siitä tyytyväinen. Huomenna tiedossa kevyempi päivä.

Aiemmin riidankylväjänäkin tunnettu Jarmo Korhonen on julkaissut kirjan, joka oli päivän puheenaihe. Siinä palattiin Niinistön vuoden 2006-vaalikampanjaan ja sen rahoituskuvioihin. Korhonen väittää, että osa Niinistön rahoittajista on vieläkin tulematta julki. Hohhoijaa, ketähän yhden kenties hämmennyshalusta kärsivän entisen poliitikon tarinat kiinnostavat. Varsinkin, kun tuonaikaista lakia ei valtakunnansyyttäjän mukaan edes rikottu. Ketään ei kuollut eikä loukkaantunut. Enemmän ihmetyttää yksityisten sähköpostien julkaiseminen. Miksei kukaan sitä kyseenalaista, se ei tietääkseni ole lain mukaista nykyään. Ehkä liittyy sananvapausviikkoon.

Hienoa peliä!

Syvältä oli noustava tähän päivään. Väsy oli ajoittain hirmuinen. Piti pakottaa itsensä ylös. Lopulta toimintakykyä löytyi kuitenkin riittävästi.

Veikkausliiga meni jännäksi, yksi kierros jäljellä ja SJK;n tahdissa mennään tukevasti. Tänään oli vuorossa vierailu Turkuun Veritas-stadionille Interin vieraaksi. Inter on tunnettu kovana kotijoukkueena, jolta hyvin harvoin ryöstetään  pistepottia kotikentältä. SJK puolestaan on melko huono vierasjoukkue, joten oli lupa odottaa tiukkaa matsia. Toisin kävi. SJK hallitsi koko ottelua mielin määrin. Interiä ei päästetty palloon oikein missään vaiheessa. Erittäin kypsä ja korkeatasoinen esitys SJK:lta. Suomalaislta palloilujoukkueilta usein puuttuva rytmittäminen onnistui hienosti.. Ei joukkue sattumalta ole mestaruudesta taistelemassa. Ensi sunnuntaina kaikki on pelissä. Jos SJK voittaa putoamista vastaan rimpuilevan FF Jaron, tilanne on silloin  selvä, mestaruus tulee Seinäjoelle. RoPS on pisteen päässä ja HJK kolmantena.  Jos joku olisi kauden alussa ennakoinut näin herkullisen tilanteen, en millään olisi uskonut.

Satuja satuja.

Pikkuisen oli parempaa jaksamista. Illalla tuli niin väsy, että bloggaaminen siirtyi "päiväunilta" heräämisen jälkeen.

Satuja on tullut luettua, kuunneltua ja jopa kirjoitettua.  Koiramäen tarinat ovat olleet suosiossa viime aikoina. Ykköluokkalaisen kanssa luetaan niitä lukuvuoroa vaihtaen. Tänään hän innostui tekemään ja piirtämään omaa Riihimäen tarinaa. Hersyvää naurua seurasi ainakin kirjoittajille, kun sadussa tuppaa tapahtumaan kovin hassuja asioita. Joulumarkkinoille on siis tulossa täytettä. joten enempää juonesta ei tässä voi paljastaa. (ja itsesuojelulauseena mainitaan, että nyt ei vielä kerrottu, mistä vuodesta puhutaan).

Satuja on maailma täynnä ja hyviä sellaisia. Mauri Kunnas on koirillaan saavuttanut vahvan aseman tuomalla lapsille aikuisten klassikoja, kuten Seitsemän veljestä ja Kalevalan. Mielestäni tämä on kulttuuriperimän välittämistä parhaimmillaan. Koskahan Tuntematon koirasotilas tulee Kunnaksen versiona? Voisin kuvitella alikoirakersantti Rokan ja koiraluutnantti Lammion kiivaan keskustelun tai koiravänrikki Koskelan raivokohtauksen kiljupannun kanssa Kunnaksen kuvaamina. Silmät vettyvät naurusta jo pelkästään näitä kuvitellessa.

No, ehkä kuitenkin pakko myöntää, että lastenkirjojen joukkoon Tuntematonta koirasotilasta on vaikea kuvitella eikä  monumentoitunutta järkälettä sovi liikaa potkia. Sattuu omiin varpaisiin.

Pizzagate

Rankka päivä.Voimat olivat aivan vähissä. Sytostaateista toipuminen ei ole mennyt aivan toivotun kaavan mukaan. Onneksi sain apua arkeen, pyytämättä ja yllättäen kuten vuonna 2003 eräässä yhteydessä
 sanottiin. Illalla olo tuli siedettävän puolelle.

Keskustelukulttuuri Suomessa on kummallisessa vaiheessa. Yksi asia mahtuu kerralla julkisuuteen. Nyt on käynnissä pizzagate. Pizzan hinnan kustannusrakenne on selvitetty ja todettu, että alle kuuden euron pitsa saattaa viitata harmaaseen talouteen. Tästä nyt sitten jaksetaan miekkailla. Tottahan se on, että kovin pienistä asioista on kyse, kun muina viikkoina on puhuttu sadoista miljoonista.

Henkilökohtaisesti minua ärsyttävät vastaanhuutajat. Siis sellaiset henkilöt, jotka vastustavat asioita vain periaatteesta, esim. harmaaseen talouteen tarttumista. Syyllistetään poliisia vaikka rasismista ja pikkuasioiden kanssa näpräämisestä ja yritetään unohtaa koko isompi asia. Harmaan talouden torjunta on tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeä aihepiiri. Kysymys on luottamuksellisen toimintaympäristön luomisesta. Harmaan talouden suosiminen on rehellisiltä yrittäjiltä varastamista. Ei varmasti nosta rehellisen yrittäjän motivaatiota tietää, että toisilla eri säännöt. Olkoonkin, että tällainen vilpillinen yrittäjä sahaa omaa oksaansa kuten eläketurvaansa.

Junttipalloako?

Tuuri tasoittuu pitkässa juoksussa. VPS:n huono tuuri kauden aikana on käynyt suorastaan sääliksi. Tänään VPS sai kolme pistettä, joilla saattoi olla hyvinkin suuri merkitys sarjapaikan säilyttämisen kannalta. Ilves tunaroi vaasalaisille maalin. Jaro voisi vielä kukistaa KTP:n, niin pohjalainen jalkapalloihme saisi jatkua. Kolmelta pieneltä paikkakunnalta nyt veikkausliigajoukkue. Näillä paikkakunnilla (Seinäjoki, Vaasa, Pietarsaari) on asukaspohjaa vain yhteensä 140 000. Viidellä muulla liigapaikkakunnalla on toista miljoonaa asukasta. Reilu neljä miljoonaa on ilman Veikkausliigaa.

Aliedustusta täytyy siis olla jossakin. Espoo, Oulu, Jyväskylä, Joensuu, Kouvola, Rauma ja Hämeenlinna ovat kooltaan sen kokoisia paikkakuntia, että niillä voisi hyvin olla joukkueet liigassa. Lieneekö asiaan yhteyttä sillä, että yhtä lukuun ottamatta kaikki nämä ovat edustettuina jääkiekon pääsarjassa. Espoon ja Oulun tilanne on aika nolo. Miten on mahdollista, että ei saada liigassa pidettyä joukkuetta?
--
Rocksmithista kerroin eilen. Kokeilin tänäänkin kapistusta. Oli älyttömmän hauskaa. Saa nähdä koska kyllästyy
--
Vointi on edelleen hankala ja hiukan huolestuttava. Mutta eipä auta. Se otetaan, mitä annetaan.

Seppä hankittu töihin...

Reissusta on tultu kotiin. Matkailu tekee tehtävänsä. Aina jää jotakin kotiin tuotavaksi. Kokemuksia vähintäänkin. Väsyä on ollut nyt kovasti, siinäkin yksi tuomisista.

Rocksmith 2014 tuli myös mukaan eräästä isosta vempaintavaratalosta. Taisi olla Suomen viimeinen kappale, sillä en ole sellaista aikaisemmin mistään löytänyt. Ai mikäkö? Joku vuosi sitten sellainen lelu kuin Guitar Hero oli suosittu. Muovisella lelukitaralla muka soitettiin biisiä konsolin kautta. Taisi olla suunnilleen yhden joulun hitti.

RS on tästä pidemmälle viety versio. Siinä soitetaan oikealla sähkökitaralla oikeaa biisiä. Opetusta ja tukea on ohjelman puolesta tarjolla hurumykket ja jotkut asiantuntijat pitävät tehokkaimpana soitonopettelunmenetelmänä. En vielä osaa kommentoida enkä mainoksiin uskoa. Olen realistinen pessimisti, kuten eräs kirkkoherra joskus minua kommentoi.

Kaivoin rippilahjaksi saamani instrumentin lapsuudenkotini ullakolta esiin. Vaivalloisen ja pitkän asentamisen jälkeen kokeilin Def Leppardia soittaa jollakin aloittelijan alkeishoukkastasolla ja laite näytti ainakin toimivan. Rock Smith sisältää paljon tunnettuja kappaleita harjoitteluun. Virtuaalisia oppitunteja ja kaikenlaista sälää on pelkän mallistasoittamisen lisäksi. Aion ohjelmaan perehtyä, mutta en totta puhuen olisi hankintaa tehnyt ilman  tietoa siitä, että muitakin kiinnostuneita käyttäjiä perheväessä on. Hinta sinänsä, 40 euroa, on täysin naurettava sisältöön verrattuna. Sillä rahalla ei saa vielä paljoa   vastinetta, jos lähtee hankkimaan lähiopetusta. Tässä on yksi digin vahvuus, väsymättömät opettajat. Väsymättömistä oppilaista en tiedä, vai minkäköhänlainen vavisuttava sormiakribaatti minustakin vielä tulee. Kymmensormijärjestelmä tuntuu sekin joskus riittävän vaikealta jumpalta.
---
Vointi oli hyvä sikäli, että normaalia raskaamman päivän matkoineen sai suoritettua. Saa nähdä minkälainen takapakki on tulossa päin. Reissussa tulee syötyä moskaa ja se jää helposti päälle matkan jälkeen. Aion välttyä tällä kertaa siitä.

Stadin lumo?

Remuttu ja rymytty on tämä päivä täällä pääkaupungissa, jos nyt näin voimakkaita sanoja voi haperoisesta olemuksestani  käyttää. Viime vuosina on tullut oltua täällä selvästi aiempaa harvemmin. Edellisestä yöpymisestä Stadissa on tarkemmin laskettuna kulunut kolme ja puoli vuotta.

Pääkaupunkiseutu on ollut sukutarinassa kovasti läsnä vuodesta 1960, jolloin isäni muutti tänne koulun ja työn perässä. Sen jälkeen Vantaa, Helsinki ja Sipoo ovat olleet tavalla tai toisella kuvioissa mukana. Isälleni  tämä osa Suomea oli piilaakso, voimaannuttaja jonne hän palasi kerta toisensa jälkeen aiheen suuruudesta riippumatta. Ja hän oli urakoitsijana aivan konkreettisesti rakentamassa vaurastuvaa ja kaupungistuvaa Suomea.

Mainitsemani etäisyys on herättänyt minut pohtimaan omaa suhdettani tähän paikkaan. Helsinki on sisältänyt tavattomasti raikasta eteenpäin vievää vauhtia ja voimaa. Kaikkea on paljon ja liikkuu nopeasti. Aikanaan opiskelupaikkatoivetta ei tarvinnut erikseen juuri miettiä, se oli itsestään selvästi Helsinki. Olen kiitollinen siitä, että se toive sai toteutua.

Ensimmäisenä selkeänä opiskelutoiveena oli valtiotieteen opinnot. Olin kasi-  ysiluokkalaisena erittäin kiinnostunut yhteiskunnasta ja siinä mielessä Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tuntui hyvältä  haaveelta. Lukion asiantunteva, mutta selkävaivojakin aiheuttava historianopetus sai aikaan orientaatiomuutoksen.  Uskonnon ja psykologian puolella oli vilkas meno päällä ja aloin kiinnostua siitä  puolesta yhä enemmän. Rippikoulu toteutettiin hienosti.   Ihmisen kokemusmaailma alkoi tuntua mielenkiintoisemmalta kuin järjestelmätasojen ihminen.  Katua ei ole onneksi tarvinnut ja tokihan yhteiskunnalliset asiat edelleen kiinnostavat ja tuntuva tärkeiltä.

Nuorilta kysytään aina ammattitoiveita. Niitä on yläasteikäisenä vielä kovin vaikea tietää. Kun tarpeeksi tivataan, niin jotakin tulee lopulta sanoneeksi. Tapasin vastata "kirjailija," mikä kuulosti tarpeeksi epämääräiseltä, jotta välttyi jatkokysymyksiltä. "Valtiotieteilijä" oli vastaus, jonka kanssa jouduin hankaliin jatkotilanteisiin, joten siis luovuin siitä vastauksesta. Kirjailijan alasta en tosin tiennyt enkä tajunnut yhtään mitään. Mainitsen tämän tässä oikeastaan vain siksi, että nyt asia vähän huvittaa. Vasta aivan viime aikoina olen hiukan enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta ja tajunnut sanojen voiman.  Knausgårdin nimen olen maininnut täällä blogissa pariin otteeseen. Hänen tapansa kirjoittaa pysäyttää minut usein . Hän kirjoittaa karun realistisesti arjen asioista. Siis tyyliin, miten syö ruokalusikalla puuroa aamiaisella ja samalla haroo hiuksiaan. Mutta asioissa on kerroksellisuutta. Monesti hän kirjoittaa suoraan minusta ja kokemuksistani. Useinpa vielä sellaista, mitä en ole itse vielä käsitellyt, mutta ehkä jo ollut nupullaan.  Silloin välttämättä jotakin uutta ymmärrystä syntyy minussa, jolloin minä muutun. Tätä tarkoitan sanojen voimalla.

Mutta takaisin pääkaupunkiin. Jostain syystä en ole nyt tavoittanut sitä innostuksen sähköä ilmasta, mitä olen aiemmin tavannut löytää helpostikin. Nyt en ole kokenut, että Helsinki olisi herättänyt minua eloon samalla tavalla, kuin se on aiemmin  tavannut tehdä. Mistä tämä mahtaa kertoa? Onko syy minussa vai kaupungissa? Näkyykö Suomen totaalinen stagnaatio satunnaisellekin kävijälle näin konkreettisesti? Onko menty epäluovaan puolustusmoodiin, jossa eniten ollaan sisäänpäin kääntyneesti huolissaan oman oksan kestävyydestä?

Vai onko pikemminkin vika minussa? En vain jaksa innostua samoista asioista kuin ennen, uteliaisuuden olemus on muuttunut toisenlaiseksi.

Onko ehkä eniten kuitenkin kysymys siitä, mistä kouhkasin muutama päivä sitten; digitalisoituva yhteiskunta on globaali. Kaikkialla (jos nyt ei aivan Sudaniin asti mennä) on kaikkea. Lämpimässä kodissa takkatulen ja internetin ääressä tavoittaa kaikki tiedot ja palvelut yhtä lailla syrjäkylissä kuin isoissa kaupungissa. Kiertelin  hiukan kaupoissa tänään.  Kirjakaupassa kysyin Suomi-Norja-Suomi-sanakirjaa. Ei löynyt hyllystä. Parin viikon toimitusajalla saisi tilaamalla kirjan kauppaan . No samallahan tuon itse tilaan netistä suoraan kotiin. Voi tulla nopeamminkin, kun on vain yhtä tuotetta tilaamassa.  Sama juttu härvelikaupassa, perushinnat ja valikoimat olivat suht samalla tasolla kuin maallakin. Tai oikeastaan  pleikkarituotteita katsellessani päädyin melkeinpä siihen, että kampanjat tekevät maaseutuhinnat hyvinkin kilpailukykyisiksi. Ero tuskin kuitenkaan on kovin merkittävä.

Mannerheimintiellä yllättäen

Aamulla heräsin aivan solmussa. Pää oli tokkurassa ja joka paikkaa vaivasi heikkous ja särky. Määrätietoisten lähimmäisten seurauksena olin kuin Lemminkäinen, jonka äiti  kokosi hänet pienistä palasista ja sai puhallettua tähän elon hengen (meniköhän se aivan noin). Annettiin ravintoa, lääkettä, ja kahvia. Eri vaiheiden kautta edettiin niin, että kirjoitan tätä tekstiä hotellissa Mannerheimintiellä synnyinkaupungissani. Eli matkaan päästiin ja perille selvittiin ilman suurempia vastoinkäymisiä. Vointi on nyt illalla kohtuullisen hyvä. Venymistä on tapahtunut.
...
Merkel alkaa olla vaikeuksissa omiensa parissa. Parissa viikossa saksalaisten asenne pakolaisia kohtaan on muuttunut jyrkästi. Kansa alkaa olla sillä kannalla, että tulijoita on nyt tarpeeksi. Toivottavasti Merkelin vahva asema säilyy, sillä hän on tämän hetken Euroopassa keskeinen kokoava voima. Hänen kaatumisensa olisi valtava katastrofi.

Suomessa irakilaiset turvapaikan hakijat ovat osoittaneet mieltään, koska suomalaiset pitävät Irakia ainakin tietyiltä osin turvallisena maana, josta ei tarvitse turvapaikkaa lähteä hakemaan. Tarkennukset näistä alueista tulevat lähipäivinä. Kantasuomalaisista tuskin tuntuu hyvältä, että täällä osoitetaan mieltä ikäänkuin suomalaisviranomaisilla ei olisi toimivaltaa omassa maassa. Monen mielestä mielenosoittajat saisi lähettää kotiinsa saman tien tai ainakin rähinöitsijät.

Suomen kannalta tilanne on hankala, koska se on liiankin suosittu paikka hakea turvapaikkaa. Joinakin viikkoina Suomi on Saksan ja Ruotsin jälkeen ollut kolmanneksi suosituin maa. Pitää muistaa, että Ruotsin väkiluku on kaksinkertainen ja Saksan viisitoistakertainen. Kantokyky kertakaikkiaan loppuu jossakin vaiheessa..

Tänään esitettiin kuvia, joissa pakolaiset olivat mukana haravointitalkoissa. Se näytti hyvältä. Ulkomaalaiset saivat tekemistä, suomalaiset apua arkeen. Voisiko turvapaikanhakijoita jopa velvoittaa talkootyöhön? Se voisi erottaa jyviä akanoista oikealla tavalla. Joka turvaa tarvitsee, jaksaa varmasti haravaakin heiluttaa. Kielen opettelu jo varhaisvaiheessa kuuluu myös asiaan. Kielemme on haasteellinen, mutta selviytymisen keskeinen edellytys.

Noloako?

Kimistä on tullut öööö.... viihdyttävä formulakuski. Jäämies on sulanut melkoiseksi soheltajaksi. Hirmuisesti tekee virheitä, ilmeisesti yrittää vähän liikaa. Viimeisellä kierroksella ajoi tänään toisen suomalaisen päälle ja pilasi tämän ja oman kilpailunsa. Valtterin (tai Kimin) palkintopallipaikka meni siinä. Harmi. Ferrarin tallipäällikkö oli puolestaan aivan onnensa kukkuloilla Kimin taistelusta. Lajille tällaiset kovat taistelut luovat mielenkiintoa.
...
Suomen hehkutetut kaikkien aikojen EM-karsinnat on nyt käyty. Pieleen meni vaikka yritys oli kova. Neljän tappion jälkeen tuli neljä tappiotonta ottelua. Jotain vaikutusta oli valmentajavaihdoksella. Omasta puolestani väliaikainen valmentaja olisi saanut jäädä pidemmäksikin aikaan. Erikoista oli se, että  joukkueen kapteeni Moisander jätettiin penkille. Niin ei tavata tehdä. Mutta maajoukkueissa kenelläkään ei ole itsestään selvää paikkaa. Moisander on aika huono puolustamaan, hän häviää jatkuvasti pääpalloja ja antaa välillä aivan hirveitä virhesyöttöjä suoraan vastustajan lapaan. Suomen kaltainen joukkue tarvitsee Hyypiän ja Tihisen kaltaisia hirviä, jotka voittavat kaksinkamppailuja. Huvittavaa oli se, että toppari Arajuuri paitsi jyräsi puolustuksessa, teki myös Suomen ainoan maalin.

Voinnissa on huolenaiheita. Alkava viikko täytyy ottaa levon kannalta.

Kylmää kyytiä

Elinen pieni teksti jäi matkan varrelle johonkin bittiavaruuteen.
...
Kylmä sää sai jatkoa tänäänkin. Miinuksella oltiin kovasti. Toimintakyky oli heikko, joskaan en suurempia edes päivältä odottanut. Jo aikanaan ennen sairastumista huomasin sen, että ulkolämpötilan laskiessa elimistö menee jotenkin lakkoon. Ja silti sisällä lämpötila ei miksikään ole muuttunut. Kummallista. Myöskään ilman kosteusprosentissa en huomaa mitään suurempaa eroa.

Lapsellista puolta itsessäni olen yrittänyt itsestäni kaivaa esiin palaamalla. Pelasin Playstationilla FIFA 16:ta ja sen Ultimate teamia. Ideana on käydä kauppaa ja kerätä joukkue, valmistella se peleihin ja pelata. Välillä tuntui, että leikki on tästä hommasta tosi kaukana. Viimeiseen asti pitää hioa joukkuetta ja sen kemiaa. Aloitin kymmenennestä divisioonasta (jossa olen vieläkin tukevasti) ja siellä jo kylmää kyytiä. Tuli joukkueita vastaan, jossa pelaa Lewandovskin tasoisia pelaajia. Kymmenssä minuutissa omissa yläkulmissa oli kolme osumaa. Siitä oli leikki kaukana. Häviäminen on hirveää!

Oikeasti online-pelaaminen on aika mahtavaa. Pelaan samaa peliä jonkun tuntemattoman kanssa, joka saattaa olla vaikka Tanskassa tai Englannissa. Globaalissa pelissä seura ei koskaan lopu. Koska en ole paljon tällaiseen aiemmin tutustunut, sain ystävällisesti apua juniorilta. Pelissä pitää tietää ja osata tosi paljon. Pelin toiminnot ja ohjeet ovat kaikki englanniksi. En käsitä miten nuoretkin fanit pystyvät pelaamaan täysipainoisesti vaikka kielitaitovaatimukset ovat tosi kovat. Ilmeisesti tarve tekee mestarin, se opetellaan mikä on välttämätöntä. Ajankäytöllisesti nämä ovat tietenkin aika ongelmallisiakin. Ulkomaailma lakkaa olemasta, kun uppoutuu pelaamaan. Ajantaju katoaa ja sitä katoaa omaan kuplaansa.

Pelottava päivä

 
Maailmanrauhan kannalta päivä on ollut tosi huolestuttava. Putiniin aivoituksia on arvuuteltu pari vuotta. Toimet Syyrian suunnalla ovat nyt näyttäneet, että Putin haluaa sotaa. Puheet tietenkin menevät aivan  ristiin tekojen kanssa, kuten tähänkin saakka. Hän on väittänyt taistelevansa Isisiä vastaan, mutta todellisuudessa  hän on taistellut Assadin puolella liittoutuneiden joukkoja vastaan. Tästä on näyttöä. Huolestuttava juttu on se, että Venäjä on tarkoituksella provosoinut Turkkia tekemällä alueloukkauksia sen ilmatilaan.  Turkki on Nato-maa ja näillä on viidennen artiklan mukaan velvollisuus puolustaa kumppaneitaan. Pessimistin mukaan tämä tarkoittaa sotaa. Natollakaan ei ole vaihtoehtoja, jos Venäjä kerjää sitä. Näin hankalaa maailmanpoliittista tilannetta ei ole ollut sitten 1960-luvun.
---

 Kätilöillä on suuri valta tässä maassa. Ensin he käänsivät pääministerin pään. Sitten he veivät duunarinaiset demarien gallupkannattajiksi.  Vielä kun duunarimiehet osoittivat pettymyksensä perussuomalaisille, niin valtava gallup-siirtymä oli valmis. Soinilaisilla gallupsijoitus romahti viidenneksi, jopa vihreiden  taakse. Soinia on näkynyt hyvin vähän. Oikein ei ole ollut selvillä, miten hän ulkoministerinä profiloituu. Eikä perussuomalaisten keskinäinen kahinointi ole asiaa helpottunut. Onko puolue hajoamassa? SDP:n kannatuksesta olen yllättynyt, kuten eilisestä kirjoituksesta voi päätellä. Taisi olla kannatuksen nousu tällä kerralla muuta kuin omaa hyvyyttä.
---
Romania - Suomi oli huikea ottelu 55000;n  fanaattisen katsojan edessä. Romania on rankingissa sijalla 13 ja on sellaisten jättien kuin Hollanti ja Italia edellä. Jo useamman ottelun ajan on ollut nähtävissä, että Suomella on nyt tietyt peruskivet kunnossa. Mikään joukkue ei pärjää ilman hyvää maalivahtia ja maalintekijää.  Nyt ne on Suomella. Pelijärjestelmä on nyt sellainen, jonka jokainen osaa jo luonnostaan. Lisäksi taisteluilmekin oli loistava.

---
Keskustelin lääkärin kanssa hoitojen jatkosta. Selvää vastausta ei vielä tullut, mutta liioin kiire ei ole. Enemmänkin kyse oli joistakin veriarvoista, joista oli ollut huolta. Nyt oli asiat sikäli kunnossa. Päivän voimat paranivat iltaa kohti.
  

Eduskuntakeskustelua ja nettihurmosta

Jotenkin  taas päädyin kuuntelemaan eduskunnan keskustelua. SDP:n puheenvuoro tuli Timo Harakan suulla. Olikin melkoinen pohjanoteeraus, hirveimpiä tyhmän populismin ilmentymiä, mitä olen koskaan kuullut. Tyylilaji oli sopimaton ja sisältö tyhjä. Kaikkea liikkuvaa ammuttiin, mutta mitä oli antaa tilalle, eipä paljoa. Harakoille meni. Lisäksi paljastui, että Harakka ei ollut lukenut moittimaansa Sipilän tekstiä loppuun saakka. Rinne, Lindtman, Heinäluoma ja Gustafson olivat melkeinpä yhtä heikkoja omissa sähinöissään. Synkkä on SDP:n tulevaisuus, jos tässä on se, mitä se pystyy esittämään.  Eipä vasemmistoliitonkaan puheenvuoroa  työajan lyhentämisestä samalla palkalla voi mitenkään käsittää tässä tilanteessa.

Oppositiosta kristillisdemokraatit ja RKP esittivät kritiikkinsä pääasiassa rakentavassa hengessä. Nyt tarvitaan juuri yhteistyöasennetta, ei repivää populismia. Erikseen täytyy vilpittömästi mainita se, että Arhinmäki esitti asiallisen puheenvuoron valtionyhtiöiden myymisestä. Päivi Räsänen painotti asiallisesti harmaan talouden torjuntaa. Siihen sijoitetut miljoonat tulevat moninkertaisina takaisin.

---
Olen ollut viime aikoina riemastunut  parista nykyään varsin arkisesta asiasta, internetistä ja televisiosta.  Olen syvällisemmin ymmärtänyt, miten mullistava merkitys näillä on demokratian, tasa-arvon ja ihmisten välisten suhteiden kannalta.

Valtaosa maailman yhteiskunnista on tavalla tai toisella luokkayhteiskuntia. Ihmiset elää porskuttavat hyvin eri lähtökohdista. Varallisuus on usein määrittelevä tekijä, samoin koulutus tai sosiaaliluokka yleensä. Lisäksi monissa yhteiskunnissa on hankalia valtarakenteita, jossa tiedonkulkua ja ilmaisuvapautta rajoitetaan tarkoituksellisesti vallanpitajien toimesta eri tavoin.

Netti mahdollistaa tasa-arvoisuutta monella tavalla. Yksi on alueellinen tasa-arvo. Maaseudullakin, tuolla jossakin, pystytään seuraamaan aikaa vähintään yhtä hyvin kuin Manhattanilla tai Lontoossa. Tämähän olisi ollut täysin käsittämätöntä muutama vuosikymmen sitten, jolloin tieto tuli lähinnä vanhoista koulukirjoista ja sanomalehdistä. Nyt saa vaikka koko päivän lukea sanomalehtiä ja muuta mediaa aivan ilmaiseksi ja millä kielellä tahansa.

Muutos pätee myös työntekoon. Asuminen ja työnteko eivät etätyön myötä enää liity toisiinsa kuten aiemmin. Monet tehtävät pystytään hoitamaan paikkakunnasta riippumatta. Voi toki olla, että digitalisaatioon on asetettu liiankin suuria odotuksia, mutta monelle bloggaaminen on leipätyö. Mainokset menevät kaupan.

Monien palveluiden kohdalla netti on tuonut mullistuksen. Monet viranomaispalvelut pystytään hoitamaan kotoa käsin. Esimerkkinä tästä ovat KELA:n palvelut. Vähemmän tarvitsee luukulla notkua, kun asiat hoituvat netin ja puhelun avulla. Passinkin pystyy uusimaan netin kautta. Pankkiin ei ole ollut asiaa moneen vuoteen. Nettikaupat palvelevat ympäri vuorokauden. Tavaraa saa helposti vaikka maailman ääristä asti. Ruokakauppa on vielä kehittelyvaiheessa. Sitä on vielä vaikea saada kannattamaan, mutta eiköhän siihenkin konseptit löydy.

Netti on tuonut monet digitaaliset palvelut ilmaiseksi kansalaisten ulottuville. Rahastaminen on melko vähäistä, muutamalla eurolla voi saada laajojakin sisältöjä, kuten sanakirjoja ja äänitteitä. Laite- ja käyttökustannukset ovat lähes olemattomia.

Oma asiansa on some. Eräs kuuluisa ohjelma on tuonut ihmisten välisen yhteyden aivan uudelle tasolle. Ihmiset liittyvät yhteen ja saavat aikaan vallankumouksia. Ystävyyden käsite on suorastaan muuttunut.Nyt sekään ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista kuten aiemmin. Nyt voidaan seurata vaikkapa lapsuuden ystävien elämää, jotka nykyään elävät toisella puolella maailmaa. Kuvapuheiluilla voidaan pitää yhteyttä kavereihin tai järjestää kokouksia ulkomaita myöden.

Yhden asian otan vielä esille tässä poikkeuksellisessa nettihurmiossani. Varmasti tulee joskus valaistua varjopuoltakin. Aktiivisen kansalaisuuden kannalta muutos on merkittävä. Mediaa on pidetty vallan vahtikoirana. Netti tehostaa tätä ilmiötä. Tekemiset ja tekemättömyydet tulevat näkyville. Itsekin saan tässä osallistua eduskunnan istuntoon ja kommentoida ajatuksia jopa näin julkisesti. Aikaisemmin tämäkään ei olisi ollut mahdollista.
---
Vointi on ollut puolihyvä.

Yliopisto ja mamut

Huolestuneena seuraan yliopistojen kehitystä. Yliopistot ovat perinteisesti ylimmän sivistyksen kantajia ja jakajia yhteiskunnassamme. Näissä sivistysyliopistoissa tutkimus ja opetus ovat kulkeneet rinnakkain käsi kädessä. Kansakunnan älymystö on saanut yliopistosta hyvän pohjan toimia yhteiskunnan vaativissa tehtävissä eettisesti vahvoina ja vastuullisina yksilöinä. Näitä teemoja on pitänyt esillä esim. arvostettu emeritusprofessori Kari Uusikylä.

Tehokkuuden ja äärimmäisen suorittamisen vaatimus ei suoraan sovi yliopistoihin kovin hyvin. Sivistys ei ole jotakin, mitä voidaan liukuhihnalta asentaa ihmisiin. Toki sen omaksuminen vaatii motivaatiota ja kovaa työtä, mutta se vaatii myös joutenoloa, kypsyttelyä ja muuta elämää.

Seuraan yliopiston elämää aika läheltä, sillä minulla on etuoikeus katsoa sivusta sekä opiskelijan että opettajan näkökulmaa. En ole varma, ovatko asiat aivan tasapainossa nyky-yliopistossa. Varsinkin tutkimus kärsii ajan hektisyydestä. Opiskelijoita on paljon opettajiin suhteutettuna, mistä tietenkin myös oppiminen kärsii. Jatkuvat organisaatiouudistukset ("kehittäminen") syövät voimavaroja. Nytkin on jo esimerkkejä siitä, että kyvykkäät opettajat lähtvät ulkomaille toisenlaisiin olosuhteisiin töihin.

Sitäkin mietin, että jos jo nyt ollaan tiukilla, niin miten on viiden vuoden kuluttua, johon mennessä esimerkiksi Helsingin yliopistosta saa lähteä 1200 työntekijää. Mitä tapahtuu sivistysopiston rippeille?

---

Aamupäivällä ja päivällä oli virkeyttä ja energiaa aivan hyvin. Illalla tulikin sitten melkoinen stoppi. Yhdeksän maissa nukahdin ja kahdelta heräsin. Nyt yön hiljaisuudessa kirjoittelen blogia ja telkkari on päällä.

Pakolaisiltaa olen katsonut Watsonilta  jälkijunassa. Ensimmäinen vaikutelma on tietty toivottomuus, ihmiset ovat kerrassaan liian erilaisista lähtökohdista kohdatakseen toisensa. Toisaalta se, että iso joukko saadaan samaan keskusteluun on jo arvo sinänsä. Ohjelmassa on paljon valitusta, miten mikäkin asia on pielessä, mutta paljon tulee esiin myös hyviä ja toimivia käytänteitä. Vapaaehtoisia kantasuomalaisia on aktivoitunut kotouttamiseen, mikä on hieno juttu. Ulkomaalaistaistaisilla on kova motivaatio oppia Suomea ja päästä töihin. Pakolaisista ja muista mamuista kannattaa pitää hyvää huolta. Näiden ihmisten työvoimaa yhteiskuntamme hyväksi tullaan vielä tarvitsemaan.
---

Radiokokemus

Kuka on Suomen eniten ristiriitaisia ajatuksia herättävä ihminen? Kenties Paavo Väyrynen tai Jari Sarasvuo? Molemmat puhuvat paljon itsesään, mutta Väyrynen ei tiettävästi koskaan ole myöntänyt olevansa värässä. Sarasvuo on.

Sarasvuon radiomonologi on palannut Yle Puheen ohjelmistoon. Omakin suhtautuminen Sarasvuohon on ristiriitainen. Voiko sellainen olla häiritsemättä, kun ottaa itsensä, oman kohtelunsa ja saavutuksensa esiin puheessaan ainakin 20 kertaa? Toisaalta Sarasvuo laittaa itsensä tosi alttiiksi ja käyttää omaa tuskaansa ymmärryksen lisäämiseen. Sitä puolta Sarasvuosta kuuntelen hyvin tarkasti. Hän uskaltaa mennä sellaisten rajojen ylitse, minne yleensä ei tohdita mennä. Hän ei todellakaan mene siitä, mistä aita on matalin. Hän ottaa mitä raskaimmalla tavalla turpaansa ja nousee ylös naama mudassa. 

Viikon jaksossa Sarasvuo määritteli elämän tarkoitukseksi rakastamisen, palvelemisen ja leikkimisen. Paljon huonompiakin kyhäelmiä on nähty. Rakastamisella hän tarkoittanee sekä eros että agape-rakkautta, siis miehen ja naisen välistä ns. romanttista rakkautta mutta myös kärsivän auttamista eri tavoin. Palvelu on työnsä suorittamista hyvin. Leikkimisen taito puolestaan on merkki siitä, että ei ole katkeroitunut, että on antanut antaneeksi. Tärkeää olisi Sarasvuon käsityken mukaan pitää nämä tasapainossa.

Paljon muitakin voimallisia ajatuksia Sarasvuo toi esille ohjelmassaan. Niitä olisi mukava kommentoida laajemminkin, mikä tässä yhteydessä on mahdotonta. Ehkä näihin tulee palattua vähitellen.

Hiukan ärsyttävästä karismastaan huolimatta pidän häntä tällä hetkellä yhtenä merkittävimpänä "teologina" Suomessa. Näin siitä huolimatta, että hän ei käsittääkseni  edes miellä itseään uskonnolliseksi. Perinteisista auktoriteeteista, piispoista ja filosofeista löytyy kovin vähän sellaisia, joilla on jotakin sanottavaa sellaisista teologian ydinkäsitteistä kuten armo, anteeksiantamus, palveleminen ja synti. Kunnon jyrähdykset puuttuvat, toisin kuin 90-luvulla. Suomi tuntuu olevan tällä hetkellä jotenkin seisovin jaloin paitsi taloudellisesti myös henkisesti. Liberaalin eliitin mukaan tasa-arvo on ainoa pyhä arvo, josta saa jotakin sanoa. Toisessa laidassa sysimusta rahvas, jota motivoi "rautaa kaikille rajoille-ajattelu," siis viha ja pelko. Kumpikaan ryhmä ei uskalla katsoa tulevaisuuteen. Suuri osa kansasta on hämmentyneenä näiden välimaastossa. Kunnon keskustelua on vaikea saada aikaan. 

Sarasvuo on pitkälti poiminut "teologiansa" amerikkalaisista itsensäkehittämisoppaista. Taustalla on kalvinismia lähellä olevia ajatuksia. Amerikkalaiseen henkeen liittyy onnen etsiminen kovalla työllä ja itsensä kehittämisellä. Nämä ovat mielestäni erittäin arvokkaita ajatuksia ja kyllä niitä kelpaa Suomeenkin tuoda vauhdittamaan ja kehittämään meitä. Tästä Sarasvuota kiittäisin ja kunhan muistaa, että onni ja menestys ei tarkoita rahaa. 

---

Vointi on ollut selkeästi edellipäiviä virkeämpi. Toivottavasti en rehkinyt yli voimien. Niin ja toteutin lupaukseni. Kävin ottamassa syksyn mystistä valoa talteen.

Sarasvuon ohjelma

Mikkelinpäivän karkelot

Uskomattoman upea syksyinen päivä oli tänään! Värit nousivat tavattoman rikkaasti esiin. Syksyn valo on kuulas ja salaperäinen. Aurinko ikäänkuin virnuilee ilmeikkäästi, Miksi en viitsynyt kuvaamalla ottaa värejä talteen? Huomenna teen parannuksen, jos sää sallii, Tämä oli lupaus.
---
Olo on uninen, johtui vajaasta yöunesta. Vuorokausirytmi on nyt hiukan sekaisin.
---
Veikkausliiga on huikean jännittävässä vaiheessa. Kuuden vuoden HJK-hallinnan jälkeen on mahdollista, että mestari on vaihteeksi joku muu. Nyt jos koskaan on hyvä innostua sellaistenkin, jotka eivät aiemmin ole matseissa käyneet ja jos paikalle ei pääse niin ISTVstä näkee kaikki ottelut pientä korvausta vastaan.

Kävin tilastoja läpi ennakoiden tulevia otteluita. Tilastojen perusteella RoPS on edelleen lievä suosikki, vaikka SJK hoitikin oman pelinsä tosi mallikkaasti tänään. Myös Klubi oli mainiossa vireessä, joten sekin on vielä kisassa mukana muiden niin salliessa.
---
Mikkelinpäivän Nojatuolikirkossa vierailin tänään.  Siis tosiasiassa olin kotona telkkarin ääressä. Nojatuolikirkko on matalan kynnyksen tv-kirkko, jossa vieraat keskustelevat vapaasti päivän teemoista. Mikkelinpäivä on perinteisesti lasten pyhä. Tällä kerralla aikuiset puhuivat lapsista, lapsia ei ollut paikalla, mikä ei oikeastaan haitannut.  Leppoisan ohjelman vieraana oli gospellegenda Pekka Simojoki, jonka karisma sen kuin kasvaa iän myötä. Vahvasti eletty elämä näkyy hänessä hurjana voimana, eikä hän ei ole falski. Hän osasi omissa puheenvuoroissaan kiteyttää tosi tärkeitä asioita. Olkoon vapaasti tiivistettynä näin:

"Kyynistyminen on kamalaa, tärkeää on kyky innostua. Asioita on elettävä 

ei vain analysoitava. Uskalla heittäytyä rohkeasti elämään."

Nin väkevästi sanottu, että analyysi on turhaa.

Mitä raha on?

Dokventuresin suuri ystävä en ole koskaan ollut. Liian rasvainen meininki. Markkinataloudesta käyty keskustelu oli kuitenkin mielestäni oikein laadukas ja kiinnostava. Professori, taloustieteilijä Mika Pantzar on viime aikoina ollut usein esillä asiantuntijana eri keskusteluissa. Niin nytkin. Hän on aika radikaalin markkinatalouden kannattaja, mutta riittävän selkeäsanainen ja inspiroiva ollaksen hyvä keskustelija.

Hän korostaa markkinatalouden itseohjautuvuutta, ilmiötä mitä meidän ajassamme digitalisaatio korostaa. Esimerkkeinä tästä ovat uudet palveut, kuten Über ja Bitcoin. Monet asiat, kuten rahan olemus tulevat uuden pohdinnan alaiseksi. Mitä raha oikeastaan on?  Yksi uusi ilmiö on kryptovaluutat, jossa raha ei ole riippuvainen keskupankista, vaan on hajautettu tietoverkkoihin. Niin sanottuja värikkäitä kolikoita syntyy, jossa tiettyä rahaa voi käyttää vain tiettyyn tarkoitukseen. Tämä puolestaan synnyttää erillismarkkinoita markkinatalouden rinnalle. Aika korkealentoista, mutta joissakin asioissa jo täyttä totta.

Sitäkin on hauska pohtia, miten maailmassa on paljon enemmän velkaa kuin rahaa. Vaikea asia tajuttavaksi. Kuulostaa pyramidihuijaukselta, jossa mukaantulijat maksavat hajautetusti ylempänä olevien rikastumisen.

Kaikkiaan markkinataloutta on vaikea täysin tuomita. Maailman köyhyys on puolittunut vuodesta 1990 lähtien.
---
Väsypäivien luetteloon meni tämäkin päivä. En tiedä, missä vaiheessa asiasta pitäisi huolestua. Voi olla, että yksi syy on lisätty liikunta. Tällä viikolla olen liikkunut aiempaa enemmän. Toisaalta suoritustaso on jo viikon tekemisellä parantunut, ainostaan tuo mokoman väsy.

Kontrolli

Kolmentoista sytostaattikuurin jälkeinen kontrollikäynti oli vuorossa tänään. Lääkäri oli sellainen, joka minua on hoitanut viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten eli oli varsin luonnollista että hän oli aika pihalla tilanteestani. Sairaalan kunniaksi täytyy sanoa, että minua viime ajat hoitaneelle lääkärille yritettiin kovasti saada aikaa, mutta se ei vain onnistunut eri syistä, lähinnä työpaineesta johtuen.

Tilannekuva saatiin selvitettyä ja yhdessä lääkärin kanssa pohdimme jatkoa. Pääasiassa uutiset olivat myönteisiä. Hoito on kannattanut, vaikka on sillä hintansakin ollut. Nyt jäädään syövän kohdalta   tarkkailemaan tilannettaa. Kuvauksia tullaan jatkamaan säännöllisesti.

Kova oli lataus, kolme tuntia tuli nukuttua kuin tukki käynnin jälkeen. Lääkärikäynnille mentäessä täytyy aina olla valmistautunut huonoihinkin uutisiin. Siihen ei taida tottua koskaan. Onneksi helpottavia viestejä on usein ollut vastassa.  

Kuntoutusta ja naapurin murheita

Mukava päivä oli. Tuntuu siltä, että jotakin uutta ymmärrystä ja osallisuutta on ilmassa. En vielä oikein tiedä, mitä kaikkea siihen sisältyy, mutta mieli oli tänään pikemminkin keväinen kuin syksyinen. Knausgårdia olen nauttinut kohtuullisissa määrin. Sillä lienee oma vaikutuksensa mielialaan. Hänen tekstinsä innostaa kirjoittamaan ja toisaalta on niin loistavaa, että tajuaa omat rajansa aika äkkiä. Hän kuvaa omaa mielenmaailmansa kehittymistä nuoruusiässä niin rehellisen realistisesti, että sieltä löytää oman elämänsä sanoittamattomia mustia ja valkoisia nurkkia runsain määrin. Omalla vastuulla kukin Knausgårdiin tarttukoon. En uskalla suositella.  

Pientä piristymistä fyyisessä voinnissa on nähty. Sytostaattien jälkeinen kuntokuuri on alkanut, hyvin varovasti toki. Tarkoituksena on saada kuntoa huomattavasti ylöspäin, vaikka penkkipunnerrunennätyksistä ja maratoneista taitaa olla turha haaveilla. Vaellus patikoiden tai maastopyörällä ensi kesänä voisi olla mahdollisuuksien rajoissa kaiken napsahtaessa kohdilleen. Vaarana on liika innostuminen ja itsensä rasittaminen, jolloin kunto menee entistä huonommaksi.

Venyttely on tuntunut erityisen hyvältä. Pientä lihaskuntoharjoittelua on myös aloiteltu. Lihasmassa on liikkumattomuudesta johtuen pienentynyt tosi paljon, joten työtä riittää. Aerobista on kokeiltu muutaman kymmenen minuutin kuntopyörälenkeillä. Vinkkinä kiinnostuneille, että venyttely- ja lihaskuntoharjoitteluun löytyy valmiita sovelluksia ainakin Android-maailmassa.
---
Mielenkiinnolla olen seurannut Norjan yhteiskunnallista keskustelua. Tänään julkaistiin sikäläinen puolustuspoliittinen selonteko, jossa katsotaan tulevaisuuteen. Venäjän uhka on Norjassa otettu erittäin vakavasti.

Norjassa puolustuskapasiteetti halutaan tietenkin käyttää mahdollisimman tehokkaasti myös uudessa tilanteessa. Tämä johtaa väistämättä rakenneuudistuksiin. Toistakymmentä varuskuntaa tyhjennetään ja ihmisiä on vaarana jäädä vaille työtä. Kovasti kuulostaa tutulta. Suomessa samankaltaisia asioita tehtiin pari vuotta sitten. Ei rahaa ole loputtomasti edes maailman rikkaimmassa maassa, mikä on hyvä muistaa kun täällä takkuamme omien asioidemme kanssa. Resursseista on aina niukkuutta ja oppositio kitisee. Eikä Naton selän taakse pääse kokonaan piiloon. Natosuhdekin voi äkkiä muuttua varsinkin isomman kahinan sattuessa kohdalle, jolloin täytyy olla valmis itse ottamaan vastuu omasta puolustuksesta. Nato myös vaatii paljon jäseniltään, mikä sekin kannattaa muistaa. Täytyy olla valmis solidaarisuuteen muita liittolaisia kohtaa.