Näkemiin 2014!

Monopoli tuli sitten testattua oikein lanitushengessä ilotulitusrakettien tasaisen paukkeen säestämänä. Kyllä oli mukava peli, ainakin melkein, olin ensimmäisenä konkurssissa. Kapitalismi on kamalaa, ärr...

No oikeasti ihan toimiva sovellus, eikä tarvitse takkuilla rahojen ja noppien kanssa. Kone laskee kaiken.

Vuosi 2014 on jäämässä taakse. Yllätyksellinen vuosi ollut. Omalta osalta vuosi on ollut hyvä. Pahimmat skenaariot eivät toteutuneet. Samaa sitä toivoisi myös vuodelta 2015.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille blogin lukijoille. Kiitos, että olette kulkeneet mukana mäissä ja mutkissa! Kiitos myös synttärionnitteluista.

Unisena kohti uutta vuotta.

Nyt oli vuorossa uninen päivä. Eilinen retki taisi tuntua vielä jäsenissä. Muutenkin viikon unikeskiarvot ovat kuukaudessa nousseet huomattavasti. Selkä on ollut parempi kuin aikaisempina päivinä. Hankalia ovat sellaiset liikkeet, joissa pitää vaikka lattialta poimia joku esine. Silloin tuntuu oikein kankealta. Huomenna alkaa lääkekuurin rankin vaihe, joten posliinia saa ehkä halata. Mutta onneksi se menee ohi.

Taas on mitattu poliittista kannatusta puolueiden välillä. Mielestäni olen asiassa objektiivinen ja taas hämmästelen, miten erään puolueen kohdalla uutisoidaan mieluummin negatiivisia uutisia. Nytkin olisi ollut mahdollisuuksia nostaa esiin aivan muitakin otsikoita.  En aivan ihmettele, jos perussuomalaiset kokevat olevansa mediapelin kohteena. Uutisoinnin pitäisi olla ehdottoman tasapuolista varsinkin jos pelataan veronmaksajien rahalla.

Mitä asiaan itseensä tulee, niin 13.12. kirjoitin perussuomalaisten erittäin typerästä kehitysapupolitiikasta, joka perustuisi vapaaehtoisiin kansalaisten lahjoituksiiin. Tällaiset puheet näkyvät väistämättä kannatuksessa. Kyllä kansa tietää.

Joulun kaunis talvikeli on muuttumassa vesikeliksi. Tuli kokeiltua kengänpohjiin lisättäviä piikkejä jääsohjossa. Ne olivat oikeinkin tehokkaita, ei tarvitse lähteä nastalenkkareita kokeilemaan. Muutaman euron panostuksella sai mahtavasti pitoa lisää. Kaatumisesta sain oman osani vajaa kuukausi sitten.

Huomiselle tavoitteena olisi päästä pelaamaan lautapelien klassikkoa, ei Afrikantähteä, vaan sitä toista, Monopolia. Mutta siitä ehkä lisää tarinaa huomenna...

Puolikas Lapin reissu

Otsikon mukaisesti tuli tänään piipahdettua puoliksi Lapissa eli tarkemmin sanottuna Oulussa. Naisväki jatkoi tietään Leville asti. Autolla siis mennen ja junalla tullen. Tuli testattua samalla matkustuskuntoa. Mielessä häämöttää kesä ja jäämeren ranta. Haluaisin istahtaa kalliolle ja heitellä kuohuvaan mereen kiviä, kuunnella meren ja lokkien ääniä. Haluaisin kulkea yöttömässä yössä, kultaisen taivaan alla miettien syntyjä syviä.

Tänään ainakin tuli todettua se, että minibussissa on hyvä huilia ja ottaa rennosti silloin, kun itse ei ole ratissa. Tilaa on runsaasti, jalat saa nostettua vastakkaiselle penkille. Lappiin asti olisi tänään ollut turhan pitkä matka. Laskettelurinteessä minusta olisi ollut yhtä vähän iloa kuin hiihtoladulla. Niinpä pieni testiluonteinen reissailu riitti tänään. Kokemus oli aivan rohkaiseva. Jäämerta ei tarvitse sulkea pois laskuista ainakaan tässä vaiheessa.

Junassa en olekaan matkustanut ennen tätä yli kahteen vuoteen. Iso, vähän huvittavakin muutos on tapahtunut sinä aikana. Nyt näytti siltä, että junamatkustajat olivat jakaantuneet  neljään ryhmään. Niihin, jotka katselivat matkan aikana läppäriä, älypuhelinta, tablettia ja niihin jotka lukivat kirjaa. Laitteiden määrä oli valtavasti lisääntynyt sitten viime reissun. Ja mikäs sen parempi paikka uppoutua elektroniikkaan on kuin juna.

Päivän kansainvälinen ilouutinen oli se, että yli 400 matkustajaa saatiin pelastettua palavalta lautalta Välimerellä. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Air Asian lentokoneen suhteen tilanne taitaa olla paljon murheellisempi. Kaksi päivää ei ole riittänyt kadonneen lentokoneen löytämiseen. Mikä ihme niitä indonesialaiskoneita nielee?

Viattomien lasten päivänä

Vielä ei ollut se päivä, kun kulkee hyvin. Ehkä se on huomenna. Pakkanen tekee ilmasta kuivaa ja ehkä vähän vaikeasti hengitettävää.  Nyt on pitänyt vain ottaa rauhallisesti.

Malesialaisilla lentokoneilla on oikeasti vaikeaa. Nyt AirAsian Airbus A320kone on ollut vuorokauden kadoksissa.  162 ihmistä on kadoksissa. Musta on ollut vuosi malesialaisella ilmailulla, jo kolmas epätyypillinen tapaus. Erikoista tässä tapauksessa on koneen katoaminen matkalentokorkeudessa. Yleensä onnettomuudet tapahtuvat nousun tai laskeutumisen yhteydessä. Toivottavasti ei ole kysymys terrori-iskusta. Niitä nyt ei ainakaan kaivattaisi.

Pelikonsolit on nyt sitten vapautettu häirinnästä ja Pleikkarin kauppa toimii taas. Olihan se kurja pila jouluaattona häiritä monen lapsen pelaamista, jota on odotettu pitkäänkin. Onneksi yleensä mukana on sellaistakin pelattavaa, johon ei nettiä tarvita. Tästä tapauksesta tekee kummallisen suomalaisen Kimdotcomin osuus asiassa. Hän väittää sopineensa hakkeriryhmän kanssa häirinnän lopettamisesta. Taas yksi merkki tietokoneyhteiskunnan suuresta haavoittuvuudesta.




 

Uninen päivä

27.12.
Nukuttua tuli yli 12 tuntia, poikkeuksellisen paljon siis. Tarkkaa syytä väsyyn en tiedä. Voi liittyä lääkekuurin vaiheeseen. En tiedä. Kylkeä olen yrittänyt säästellä, jottei uusia takapakkeja tulisi. Huomenna kyllä haluaisin päästä liikkeelle, mutta pakkanen on myös asia jota kovasti yritän vältellä. Jouluruoka maistui vielä oikein hyvin. Huomiseksi sitä jäi enää vähän, joten korvat saanevat olla aika lailla rauhassa.

Toisesta maailmansodasta kertova dokumenttisarja tuli käytyä loppuun. Kamala on tarina. Kamalaa on myös se, että mikään ei estä noiden asioiden toistuvan joskus vielä kamalammassa muodossa. Ihmisellä on valtava potentiaali pahaan. Sen vuoksi pahuudelle pitäisi voida luoda kollektiivisia pidäkkeitä, jottei se pääsisi vapaasti ryöpsähtelemään. Mitä ne ovat käytännössä? Nythän on nähty erityisen julmia otteita äärimuslimien suunnalta. ISISin taistelijat kokevat, että heidän tekonsa ovat oikeutettuja.

Lautalla

Illan teemana Yle Teemalla oli Kon-Tiki. Tiedemies Thor Heyerdahl oli 1940-luvulla kehittänyt teorian, jonka mukaan Polyneisian saaret on asutettu idästä Etelä-Amerikasta eikä lännestä Aasiasta. Teoria ei saanut aikansa tiedemiehissä juurikaan myönteistä vastakaikua, joten Heyerdahl päätti todistaa teoriansa oikeaksi uhkarohkealla 101 vuorokautta  kestävällä purjehduksella. Lautta oli tehty balsapuusta inkojen lautan mukaan. Sen nimi oli Kon-Tiki ja se kesti 8000 kilometrin matkan.

Purjedus tapahtui vuonna 1947 ja siitä tehtiin dokumentti, joka voitti Oscar-palkinnon vuonna 1951. Teemalla esitetty dokumentti oli erittäin hyvärytminen, viihdyttävä ja informatiivinen. Heti perään esitettiin aiheesta dramatisoitu elokuva vuodelta 2012. Nämä täydensivät toisiaan oikein hyvin. Sankaruus ja hullunrohkeus ovat  joskus kovin lähellä toisiaan, eikä vähiten tässä tarinassa. Heyerdahl osoitti teoriansa, ellei oikeaksi niin ainakin käytännössä mahdolliseksi.

Hirvittävä väsy ollut tänään. Eilen kerroin kyljen rusahtamisestsa uudelleen. Nukuin melkein 13 tuntia eli tuplat normaaliin verrattuna. Illalla on taas väsy, mutta kylki tuntuu tukevammalta.

Lämpöä

Kyljessä naksahti, joten pahoin pelkään sillä osastolla tapahtuneet takapakkia. Sängystä nouseminen on yllättävän, sanoisiko tuskallista. Itseään saa kitkuttaa pitkän aikaa, ennen kuin pääsee ylös. Meillä joulun hittilahjat olivat aktivoitavat lämpöpussit, jotka pitävät noin viidenkymmenen asteen lämpönsä tunnin. Kipeän kohdan päällä tekevät oikein hyvää. Käytetty lämpöpussi saadaan kymmenen minuutin keittämisellä uudelleen toimintavalmiiksi. Tuhat käyttökertaa lupaillaan. Ei ihan vähän luvattu.

Aamulla tuli herättyä jo seitsemältä. Siinähän se hiljainen aamu kului pingviinejä katsoessa. Mukava mieli jäi aatosta. Useampi tunti kului erästä härveliä opiskellessa. Taisi olla enemmän opiskelua kuin oppimista. Hauskaa oli silti. Illalla sitten olo oli vähän vaikeampi.



  

Jouluaatto

Jouluaattoon liittyvät kiinteästi monia perinteitä, jotka tulevat kuin itsestään jos niihin on kasvettu sisään. Tätä pohtiessa ihmettelenkin suorastaan, miten moneen perinteeseen tuli osallistuttua jouluaattona.

Vointi oli aluksi heikonpuoleinen aamusta, mutta siitä lähdettiin nousuun. Kaupungissa käytiin tapaamassa erästä vanhaa sukulaista ja samalla tuli poikettua kirjakaupassa. Rauhassa sai tehdä ostoksia, yhtään muuta asiakasta ei ollut häiritsemässä. Joulukirkko oli oikeastaan yksi parhaimmista, joissa olen ollut. Kestoa tuskin oli puolta tuntia, mutta papin pukeutuminen enkeliksi aiheutti hulvatonta sisäistä hirnuntaa. Niin heikosti ne siivet sopivat siihen kokonaisuuteen. Mutta tämä oli varmasti harkittu teko ja pappi oli muuten(kin) vakuuttava. Virsien riittävä tuttuus on tärkeä asia. Kirkossa oli kaksi virttä, jotka molemmat olivat tuttuja seurakunnalle. Toki kolmannenkin olisi jaksanut laulaa.

Puolen toistakymmentä sukulaista oli koolla viettämässä aattoa. Esikoululaisen joulu oli tietenkin suurin. Jouluun oli laskettu päiviä jo ainakin kesästä lähtien ja nyt se suuri joulupukin päivä koitti. Pelko jäämisestä ilman lahjoja osoittautui turhaksi, vaikka siihenkin oli varauduttu. Leppoisasti meni ilta juttelun, laulun ja ruoan merkeissä,

Harvinaista kyllä olen tähän asti onnistunut välttämään ähkyn. Joku kontrolli on sentään ollut päällä.

Joulumuistoja

Monta asiaa tuli hoidettua auton katsastamisesta lähtien. Olen tosi tyytyväinen päivän saldoon. Neljän jälkeen tuli vasta sivuvaikutukset lääkkeistä, hengenahdistusta ja sydämentykystä. Eilen huono olo kesti parisen tuntia. Sitten olo normalisoitui.

Yksi yö jouluaattoon. Monen lapsen odotus tiivistyy, muistan miten lapsena oli vaikea olla kun odotus oli niin suurta. Lapsuuden jouluista on itsellä pelkästään hyviä muistoja. Sai olla turvallisessa kodissa, jossa oli iloa ja yhteenkuuluvuutta. Pitkät automatkat liittyivät usein joulunaikaan. Eksoottisin joulukokemmus oli sellainen, kun matkustimme aattoyönä halki Suomen. Pakkasta oli 40 ja auto hyytyi. Moottori alkoi keittää taipaleella jossakin Pihtiputaan maisemissa. Vettä olisi tarvittu. Isä keksi ratkaisuksi sokerimehutiivisteet, jotka olimme hankkineet tuliaisiksi sukulaisille isomman määrän. Ne jäähdyttimeen ja matka sai jatkua. Perille päästiin paleltumatta. Isän kanssa automatkat olivat muutenkin välillä seikkailuja. Autot eivät olleet niin kovin toimintavarmoja, mutta onneksi  hän oli niin taitava korjaaja, että pystyi tekemään lähes kaikki tarvittavat korjaukset tien päällä. Muistan miten auto jätti tielle kymmeniä kertoja, mikä tarkoitti matkaan aina pientä taukoa. Kertaakaan en muista,  että autoa olisi kuitenkaan tarvinnut hinaamalla tuoda kotiin. Isä onnistui jollakin ihmeellä tekemään autosta aina toimintakuntoisen. Kerran kyllä kävi niin, että isän jäädessä korjaamaan autoa, pääsimme äidin kanssa rekan mukana kotiin. Tuolloinkin oli aamuyö, silloin kaunis aurinkoinen sää. Olihan se aika polleaa pienen pojan katsella maailmaa rekan korkeasta hytistä.

Pitkämäki valittiin asiantuntijaraadin toimesta maailman parhaaksi keihäänheittäjäksi. Ruuskanen oli kuudes. Olenkin ihmetellyt, miksei Pitkämäen koko kauden tasaisia suorituksia ole aiemmin huomioitu. Kaksinkamppailuissa hän on ollut muita vahvempi. Hänen tulostasonsa on ollut varsin tasainen koko kauden. Ruuskanen onnistui erinomaisesti yhdellä heitolla kauden pääkilpailussa (oma ennätys), jossa Pitkämäki oli vielä toipilaana mukana. Raati katsoi kautta laajemmasta perspektiivistä. Tein pienen laskutoimituksen. Pikaisen laskun mukaan Pitkämäki voitti keskinäiset kamppailut 6-3. Pitkämäellä kauden keskiarvo 84,60 ja Ruuskasella 82,82. Palkintopallisijat timanttiliigassa 4-0. Arvokisamitalit 1-1. Lukujen valossa Pitkämäki oli kauden paras heittäjä. Saa nähdä onko Ruuskanen silti vuoden urheilija.

Mitä kieliä pitäisi opiskella?

Viides lääkekuuri alkoi kahden lepoviikon jälkeen. Sydänvaivoilla ja heikkoudella on selvitty näin alkuvaiheessa. Sydän tykyttää ja vasen käsi on puutunut. Ei silti pidä hätääntyä, pitää ajatella että hoitovaste vaatii hintansa.

Tuukka Temosen kohuelokuva Sauli Niinistöstä esitettiin televisiossa tänään. Taru Tujusen vahva rooli tulee selkeästi esille. Vahvisti kuvaani hänestä; varsinainen rautarouva jolla on kaikki langat käsissään. Olisi kiva tietää todellinen syy siihen, että miksi hän luopui tehtävästään Stubbin tultua puolueen johtoon. Sen kyllä ymmärtää, että puolue menettää kannatustaan tällaisen voimahahmon lähdettyä. Temonen oli ilmeisesti kuvannut sellaista elokuvaansa, mistä ei oltu etukäteen sovittu. Katsojalle tämä tietenkin toi autenttisuutta. Toisaalta elokuva oli aika tylsä. Asetelma vaaleissa oli niin selkeä, ettei kunnon draaman kaarta syntynyt. Taustaryhmän toimintaa oli kyllä sinänsä mielenkiintoista seurata. Vastaavia amerikkalaisia filmejä on toki ollut aiemminkin esillä.

Ruotsin kielen pakollisuudesta koulussa on taas keskusteltu. Suuri enemmistö suomalaisista pitää suomenruotsalaista kulttuuriperimää arvossaan, mutta erittäin suuri enemmistö olisi valmis luopumaan siitä. Tilalle haluttaisiin muita kieliä. Suomi on kielellisesti aika eristäytynyt alue; suomea puhutaan vain Suomessa. Jos haluamme kansainvälisiä yhteyksiä, on selvää että meidän täytyy opiskella kieliä.

Englannin osaaminen on ehdoton edellytys, englantia täytyy osata hyvin. Auttava osaaminen ei maailmalla pitkälle pötkitä. Tämän useimmat allekirjoittavat. Venäjän osaamista tarvittaisiin varmasti enemmän varsinkin Itä-Suomessa. Katsoin tänään dokumenttia murmanskilaisista sisarista, jotka olivat menneet Norjassa naimisiin ja asettautuneet sinne. Olen ihmetellyt venäläisnaisten kielitaitoa. Puhuivat uskottavasti norjaa. Sama koskee niitä venäjänkielisiä täällä Suomessa, jotka satun tuntemaan. He puhuvat loistavaa suomen kieltä. Olen miettinyt, mistä tuo johtuu. Suomen kun pitäisi olla erittäin vaikea kieli. Asenteesta ainakin on kysymys. Varmasti suomalaisetkin oppivat venäjää, jos on asennetta. Mutta onko sitä? Espanjaa olen itse opiskellut vanhoilla päivillä. Se on mukava kieli ja avaa ikkunoita isoon osaan maailmasta. Turistia pieni kielitaito ei ainakaan haittaa. Saksalainen kielialue on sadan miljoonan kokoinen, eikä siis vähäinen ollenkaan. Saksan opiskelu on lakannut lähes kokonaan lukioissa, mikä on mielestäni iso vahinko.

Mutta tuo ruotsi. Tätä kirjoitettaessa kuuntelen toisella korvalla NRK:n uutisia. Norjan maisemat ovat kenties maailman kauneimpia, ja niin on kielikin. Norja hakkaa ruotsin tässä asiassa mennen tullen. Sen kielioppi on ruotsia selvästi joustavampi ja sitä kautta helpompi. Toki siellä käytetään hauskasti sikinsokin sekaisin molempia kieliä (uusnorja ja kirjanorja), mikä herättää vastaavaa keskustelua kuin Suomessa. Miksi on pakko opiskella kahta kieltä niilläkin alueilla, joissa vain toista käytetään?

Suomen historiassa useimmat vaikutteet ovat tulleet ruotsista ja saksasta. Keisariaika toi omat vaikutteensa, mutta kulttuurivaikutukset jäivät aika pieniksi. Olen savolaisen Paavo Lipposen kanssa samaa mieltä siitä, että pohjoismainen yhteenkuuluvuus on meille erityisen tärkeää. Samanlaista yhteiskuntajärjestystä ja arvomaailmaa ei löydy muualta. Emme saa valua ulos tuosta porukasta. Siksi ruotsin kielen taidosta on tosi paljon meille hyötyä.

PS..kirjoitin norjan ja ruotsin kielistä. Itse olen viime aikoina harrastanut molempia aktiivisesti. Yritän pitää sädehoidon läpikäyneitä aivojani toimintakykyisinä harrastamalla kieliä. Kovat hoidot vaikuttavat aivojen toimintaan, mutta aivoilla on onneksi uusiutumisen kykyä.  Pari havaintoa kielistä. Kielten sanasto on ehkä 60% samanlaista. Sanoissa on on pieniä poikkeamia usein. Kieliopeissa on sama peruslogiikka. Jännittävää on se, että ruotsalaiset eivät näytä olevan erityisen taitavia norjan ymmärtämisessä. Vastaavasti norjalaisilla on omat vaikeutensa ruotsin kanssa. Joskus norjalaiset puhuvat haastatteluissa ruotsia tai ainakin yrittävät. Se kuulostaa hirveältä. Suomen entinen hiihtovalmentaja on tästä esimerkki. Miksi vaihtaa oma kauniimpi kieli rumempaan? Ruotsalaiset eivät edes yritä norjaksi, kieli ei ilmeisesti taivu.  Norjalaiset tykkäävät suomenruotsista, koska sitä äännetään niin selkeästi paino ensimmäisellä tavulla. Muutenkin norjalaisten on usein helpompi suhtautua suomalaisiin kuin ruotsalaisiin. Meillekin tuttu isoveli-pikkuveliasetelma nousee helposti pintaan.  

Kohti kesää mennään jo.

Leppoisa päivä oli tänään. Tekemistä riitti ja vointi oli hyvä. Harvinaistsa oli se, että olimme kotona koko perheen voimin. Hiukan löytyi vanhoja musiikkiharrastuksia. Kovalevytallennin kaivettiin varastosta esiin. Kyseessä on keskiraskaansarjan lelu, jonka kanssa taidot loppuvat kesken ennen kuin sen ominaisuudet. Keväällä ja kesällä, kun puheääni oli kokonaan poissa, mietin että jos ääni palaa sillä pitää tehdä jotakin. Nyt on lupaus itselle lunastettavana. Saa nähdä mitä tässä keksitään. Pää on ideoita täynnä. Kysymys on siitä, paljonko on asiaan valmis panostamaan. Musiikin harrastaminen on aikasyöpöimmästä päästä.

Ilonaihe on sekin, että yöllä tätä kirjoitettaessa talvipäivänseisauksen hetki on ohitettu noin tunti sitten. Eli nyt mennään kohti kesää. Mahtavaa!

Järjestystä kohennellen...

Vuorossa oli siivouspäivä. Porukalla tavaraa saatiin ulos ja uuteen järjestykseen. Silmää ainakin piristää kun tulee vähän vaihtelua.

Vointi on ollut aika hyvä. Se verran on jaksanut, kuin on tarvinnutkin. Aamupäivällä uni kyllä tosin venyi valtavan pitkälle. Ehkä se pelasti loppupäivän osaltaan.

Ulkona onkin äkkiä tullut talvista ja näyttää siltä, että tulee valkoinen joulu kovan pakkasen kera. Toisenlaiset olivat ennusteet pari päivää sitten, mutta kyllähän talvi toki kelpaa. Ja onhan sillä valtava merkitys lasten hiihto- ja luistelutaidoillle, millainen talvi kulloinkin on.

Kyläkaupparetki

Vuosittainen joulunajan retki kyläkauppaan tuli tehtyä tänään. Shoppailuun meni aikaa melkoisesti. Askelia tuli yli 4000. Itselle ainakin jäi mukava maku. Kaupassa ei soinut joululauluja, henkilökunta oli ystävällistä ja kauppa oli järjestykseltään selkeä. Lisäksi hinnat olivat yllättävänkin edullisia verrattuna muihin tietämiini ostospaikkoihin. Selvästi on rakennettu paketti, jossa koko perhe voi tulla kauempaakin ja viihtyä ostoksilla koko päivän. Ja onhan se niin, että on mukava saada hankittua kaiken olennaisen saman katon alta. Näin meitä palvellaan ja ... rahat viedään.

Maailmalla on aika levotonta, siinä ei ole mitään erikoista. Se sentään on erikoista, että Ruotsin Gävlen kaupungissa vuosittain pystytetty olkipukki on vieläkin pystyssä. Melkein joka vuonna se on poltettu ja epäonnisestsa olkipukista on tullut kansainvälinen uutishuomioin kohde. Live-kuva.

Päivä oli rankka fyysisesti ja huomenna on takapakkia odotettavissa, mutta ei se mitään. Tämä päivä sen väärtti.

Kuka on paras urheilija?

Stubbin sukellus syvenee, nyt meni demaritkin ohi. Merkillistä ja vähän kohtuutontakin.

Vointi salli kilpikonnavauhtisen kävelylenkin. Hyvä olo tuli, erittäin hyvä. Liukastumisen vaara on kuitenkin suuri enkä uudestaan halua kokeilla kylkiluiden kestävyyttä. Lipsumista oli sen verran, että nastoja täytyy harkita tai sitten siirtyä kokonaan kuntopyörän käyttäjäksi.
---
Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa taaksepäin ja muistella kulunutta vuotta.  Niin myös urheilumaailmassa. Monen merkittävän suomalaisen ura päättyi: Saku Koivu, Mikko Hirvonen, Teemu Selänne, Hanno Möttölä, Tommi Evilä olivat lopettaneiden listalla.  Toivottavasti heidän osaamisensa on jatkossa nuorten urheilijoiden käytössä. Ei niitä suomalaisia maailmantähtiä liiaksi ole, päin vastoin. Esimerkki havainnollistaa asiaa. Golfari Mikko Ilosella on hyvä kausi takana ja hän ansainnut paikkansa viidenkymmenen joukossa. Jotkut ehdottavat tällä perusteella jopa vuoden urheilijaa. Aika karua.

Kuka sitten voisi olla seuraava vuoden urheilija? Valinta on vaikeaa, koska urheilijoita ja lajeja on niin monenlaisia. Voiko vuoden urheilija olla joukkuelajin tai peräti moottoriurheilun edustaja vai pitäisikö rajautua pelkästään yksilölajeihin? Yksilölajeihin rajautuminen voisi olla yksinkertaisempaa, koska joukkuepuolella joukkue määrää menestystä hyvin paljon ja moottoriurheilun puolella on sama juttu. Formuloissa ainoa oikea mittari on tallikaveri, jolla on samanlainen auto.

Entä yksilöpuolella? Voidaanko verrata urheilua, jossa on absoluuttiset tulokset niihin lajeihin, joissa verrataan menestystä vain toisiin urheilijoihin. Tarkoitan siis esim, pituushypyn ja maastohiihdon eroa. Äkkiä ajateltuna olisi helppo rajautua niihin lajeihin, jossa on tarkat objektiiviset ja vertailukelposet tulokset tiedossa. Uinti lienee lajeista objektiivisin, koska olosuhteet vaihtelevat hyvin vähän.

Vai pitäisikö rajautua vain arvokisamenestykseen? Kaksi olympiakultaa on parempi kuin yksi. Mutta mutta... toisissa lajeissa kilpaillaan laajemmin kuin toisilla. Ampumahiihdossa on mahdollisuus voittaa ainakin neljä yksilökultamitalia yksissä olympialaisissa. Uinnissa mitalimahdollisuuksia tuntuu olevan rajattomasti. Phelpsillä on 22 olympiamitalia, joista 18 kultaista. (osa viesteistä) Keihäänheittäjältä vaaditaan pitkää uraa, jotta pääsisi samaan.

Vaikea on siis löytää perusteita vuoden urheilijan valintaan, koska lajeja ja urheilijoita on niin paljon erilaisia. Ehkä joku toinen nimi tittelille voisi olla reilumpi. Jossakin ehdotettiin "vuoden urheiluteko"-nimeä  Onhan se aika kornia, että joku Teemu Selänne ja Antti Ruuskanen kilpailevat samasta tittelistä. Harrastajamäärätkin ovat niin erilaisia. Varteenotettavaia keihäänheittäjiä on maailmalla vähemmän kuin yhdessä jääkiekkojoukkueessa on pelaajia. Vertaile nyt sitten näitä.













 

Paavi liennyttäjänä

Vointi alkaa olla yhä parempi. Kylki muistutti olemassaolostaan ensimmäisen kerran vasta puolissa päivin. Omalla asteikollani päivä oli hyvä ja aktiivinen.

Tämä päivä jää historiaan USA:n Kuuba-politiikan muutoksista. Yli 50-vuoden kurjistavat pakotteet on tarkoitus purkaa tai ensi vaiheessa ainakin niitä höllennetään. Syntymäpäiviään juhlineella paavilla kerrotaan ollen keskeinen yhteys asiaan. Hän oli kirjoittanut kirjeet sekä Obamalle että R.Castrolle ja kehottanut heitä vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Hienoa työtä paavilta, joka järjesti tangotanssit pietarinkirkon aukiolla synttärien kunniaksi. Itse hän ei tainnut rientoihin mukaan lähteä sentään. Taivaassa kerkiää tanssia paavikin.

Kumma vuorokausirytmi (päivitetty)

Vuorokausirytmi on vähän hassulla mallilla, Myöhään nukkumaan ja aikaisin ylös. Viime yön uni 2,5 tuntia. Kivun takia ei tarvinnut valvoa. Aika sinänsä kului tehokkaasti eikä sängyssä tullut pyörittyä. Itse asiassa heräsin kummallisen pirteänä ja aamuvarhaisella oli helppo lähteä viemään matkustajaa lontoonjunalle. Päivällä tuli sitten nukuttua pitempään. Kyljen paraneminen edistyy pikkuhiljaa.

Venäjästä on menossa ilmat pihalle. Rupla aleni tänään 10%. Helpolta ei näytä. Kun nyt ylpeys antaisi myöten palauttaa Krimi. Ei anna, sen verran uskaltaa ennakoida. Mieluummin annetaan kansan nähdä vaikka nälkää.

Päivityksenä sen verran, että kännykän valomittari antoi puolissa päivin lukeman 4400. Taivas ei ollut täysin pilvessä ja saattoi aurinkokin matalalta hiukan kajastaa.

Hiukan harmaata

Oli harmaa päivä. Kännykän valomittarin mukaan luxeja oli puolissa päivin noin 2200. Toissa viikolla oli vain 1200 eräänä päivänä. Jos mittariin on yhtään luottamista, päivä ei siis ollut vuoden pimein.

Vointi on ollut parempi. Tuntuu, että kylki olisi luutunut paremmin, joten huippukipuja ei tullut koettua. Uupumusta oli hiukan, mutta liikkeellelähtö auttoi ja vointi parani aivan mukavaan suuntaan.

Päivän huvittavin asia oli se, kun pienen kaupan myyjät kiittivät minua siitä. että en ostanut netistä vaan menin menin heidän kivijalkakauppaansa. Hassua, että asiakasta erikseen kiitetään asiakkuudesta. Tuskin tapahtuisi pääkaupunkiseudella. Tämä onkin eräs Etelä-Pohjanmaan hienoista jutuista, asiakaspalvelu. Tiedän sellaisen kauppiaan, joka ei suostunut myymään minulle tuotetta, koska hänen mielestään se ei ollut parempi kuin silloinen omani. Kyse oli silloin polkupyörästä.

Tappionkin voi kestää joskus

Oli selkä tukossa aamulla pahasti, mutta päivän edetessä se vetreytyi  aivan kohtalaiseksi Päivä kului mukavien asioiden äärellä, tekemistä oli sopivasti. Lukion historian parissa meni ilta ja uusia asioita tuli opittua ja vanhoja kertailtua. Eurooppa on ollut yllättävän levoton paikka, jos otetaan alkupisteeksi vaikka vuosi 1789 eli Ranskan vallankumous. Lähes koko ajan on ollut jännitteitä, kylmiä tai kuumia sotia. Siinä mielessä tämän päivän tilanne, jolloin konfliktit tiivistyvät, on aivan tyypillinen Euroopalle. Toinen asia on, mihin se johtaa. Joka tapauksessa Länsi-Euroopan 70-vuotta kestänyt rauhantila on mahtava poikkeus historian kulussa. Saisi vaikkapa vielä jatkua.

Katsoin MM-salibandyfinaalin viimeisen erän toisella silmällä. Tauolla oli tilanne 2-2. Olin täysin realisti; isoveli Hannu Hanhi kääntää pelin jollakin ihmeen konstilla itselleen, koska niin tapaa käydä. Siksi en vuodattanut kyyneleitä enkä heittänyt telkkaria ulos ikkunasta, kun ottelun kulku selvisi (3-2). Tuntuu, että nämä SWE-FIN-ottelut on kirjoitettu isompiin kirjoihin. Turha kenenkään taistella tuulimyllyjä vastaan; uusiutuva energia kannattaa muutenkin nostaa kunniaan.

Ontto tapa auttaa...

Perussuomalaiset ovat perinteisesti olleet maahanmuuttokriittisiä. Varsinkin pakolaisia kohtaan on oltu varauksellisia. Mieluummin annettaisiin apua paikan päällä, kuin siirrettäisiin ihmisiä uuteen kulttuuriin. Näin monesti järkevää olisikin. Perussuomalaiset ovat ehdottamassa kehitysavun merkittäviä leikkauksia ja sitä, että veronkannon yhteydessä jokainen saisi antaa vapaaehtoisen maksun kehitysavulle.

Olen sitä mieltä, että uusia ideoita ei saa ampua alas suoralta kädeltä. Mielestäni perussuomalaisten ehdotus oli kuitenkin sopimaton ja sisällöltään ontto. Mitä se toisi lisää, sehän olisi pelkkä leikkaus? Onhan tähänkin asti jokainen saanut antaa vapaaehtoisia avustuksia. Miten asia sillä muuttuisi, että lahjoitus tapahtuisi veronkannon yhteydessä. Luulen, että vaikutus voisi olla hyvin negatiivinen. Kuvitellaan henkilö, joka on saanut maksettavakseen lisäveroja ja mielenpahoittaneena menee maksamaan laskua. Syntyisköhän kehitysapupäätös helposti?  Tuskin. Samoin vähän epäilen veronpalautusta saaneen intoa sijoittaa rahat kehitysapuun.

Viime yönä heräsin karmeaan vihlaisuun alaselässä ja luulin tukehtuvani. Korisin sen mitä pysyin ja tilanne meni onneksi samantien ohi. Olin unissani kääntynyt ja petauspatja luisui sen verran, että kipeään selkään vihlaisi ilkeästi. Päivä on mennyt kuitenkin parempaan suuntaan ja pieneen kävelyyn illalla pystyikin. Kurjaa oli huomata mustan jään määrä, olin vähällä uudelleen kompuroida. Varsinkin  uusi asvaltti on erikoisen vaikea tapaus liukkauden suhteen.

Paluuuta politiikkaan tekevä Matti Vanhanen oli Hjalliksen tentattavana. Hjallis haastatteli yhtä pomppivasti ja levottomasti kuin yleensäkin. Hyökkäävyyttäkin riitti tuttuun tapaan. Joskus tämä on hauskaa seurattavaa. Vanhanen oli jotenkin jumissa ja sulkeutunut. Aivan varma en tämän esiintymisen perusteella ole edes Vanhasen läpimenosta. Pitkäaikaisen pääministerin jääminen rannalle olisi tietenkin sensaatio. Pääministerikauden kohtuuton yksityisasioiden riepottaminen ei ole voinut olla jättämättä jälkiä ihmisen sieluun. Niin tässäkin tapauksessa. Olennaista on kuitenkin se, että miten kansa muistaa asian. Voihan olla, että Vanhanen saa sympatiaa ja sellaisen äänivyöryn, jota harvoin näkee.



 

Huono vitsi...

Kunto oli kohtuullinen kunnes erehdyin yskäisemään. Se kivun vihlaisu tuntui kovalta. Kylkeä ei ole kuvattu, mutta lääkäri arveli kylkiluun murtumaa. Niihin ei taida paljoa hoitoa olla tarjolla kivunlievityksen lisäksi.  
..
Aamupäivä meni DVD:tä töllöttäessä. Kolme tuntia toista maailmansotaa. Alan osata tärkeimmät päivämäärät ulkoa, mitä tulee sodan keskeisiin käännekohtiin. Hyödyllistä....heh.

Jari Sarasvuon firma joutui yrityssaneeraukseen. Monet ovat vahingoniloisia ylimielisen suurisuun vaikeuksista, näin ainakin kuvittelisin. Sarasvuon kasvatti firmansa työntekijämäärää nollasta neljään sataan. Hän laajensi firmaa nopeasti ulkomaille ja halusi olla maailman paras. Hän haki kuuta taivaalta, mutta riskit realisoituivat ikävästi. Yrittämiseen kuuluvat riskit ja mahdollisuudet epäonnistua. Sarasvuon firma on maksanut yhteiskunnalle kymmeniä miljoonia verotuloja. Sitä ei pitä unohtaa. Monet menestyneet yritysjohtajat ovat tehneet konkurssin ennen suurta menestystään. Kuinkahan tässä käy.

Eräässä kolumissa tänään otettiin esiin ydinase osana kireää poliittista tilannetta. Tällaisia asioita ei ole tarvinnut aiemmin ajatella onneksi sentään. Putinilla pommeja piisaa ja halu näytellä muskeleita on kovin suuri. Kyllähän se mautonta häneltä on lennellä atomipommikoneilla Itämerellä. Periaateissa noissa koneissa voi olla pommit kiinni. Oikein huono vitsi pieneltä mieheltä.

Verot

Verokeskustelua on taas käyty. EK on ehdottanut tuloverojen alentamista neljällä miljardilla. Tuon kokoinen veroale kuulostaa pahasti ylimitoitetulta. Millä ihmeen logiikalla taataan, että yhteiskunta hyötyisi tilanteesta, jos veropohjaa ohennetaan näin paljon? Mikä takaa sen, että kuluttajalle jäänyt ylimääräinen raha menee kotimaiseen kulutukseen? Sehän voi mennä esimerkiksi ulkomaan matkaan tai ulkomaalaisen viihde-elektroniikan ostamiseen. Silloin ei juuri mitään jää Suomen talouteen. Ehkä pikkuisen matkatoimiston ja elektroniikkaliikkeen myyjille ja firmoille jää jotakin. Mutta kun yhteisöverokin on jo leikattu minimiin.

Jos sen sijaan veroale kohdistetaan pienituloisiin asia on toinen. Pienituloiselle annettu veroalennus on turvallisin, koska silloin rahat menevät mitä todennäköisimmin kotimaiseen kulutukseen. Ostetaan kotimaista laadukasta ruokaa, käydään parturissa useammin ja ostetaan kalliimpi kotimainen liittymä kännykkään sekä tilataan sanomalehti kotiin. Näin työllistetään kotimaista väkeä ja saadaan raha kiertoon.

Tietysti joku voi ajatella toisinkin päin. Alempi vero isopalkkaiselle saa aikaan ahneutta ja sen kautta taloudelllista toimeliaisuutta. Esimerkiksi hyväpalkkainen lääkäri pitää työpäivän lisäksi iltavastaanottoa ja näin aiheuttaa verotuloja jaettavaksi yhteiseen pottiin ja tietenkin hyvinvointia potilaille, jotka pääsevät nopeammin hoitoon lääkärin ahneudesta johtuen.  Ehkä ahneus onkin hyvä asia, tai oikeastaan ahneudesta seurannut ahkeruus. Voihan ahkeruutta seurata muustakin, vaikka auttamisen halusta. Mutta siihen ei tarvita veroalea. Lisäksi joku voisi huomauttaa, että lääkärin tuottama veroeuro on arvokkaampi kuin pienituloisen progression tähden. Suurempi osa palautuu verotukseen. Eli yhteiskunnan tulisi iloita suurituloisista, jotka tuottavat elintärkeää verokertymää.

Verotuksen keventäminen on aina riski hyvinvointiyhteiskunnalle, jolla on tarjolla laajaat palvelut. Jos on pakko veroja alentaa, alentaisin niitä mieluiten pienituloisilta siten vielä, että työn vastaanottaminen kannattaisi mahdollisimman useassa tilanteessa. Ihminen saataisiin pysymään aktiivisena paremmin, mikä olisi etu sekä yksilölle että yhteiskunnalle.  Pienyrittäjien alv. kuristi monta pientä yrittäjää 90-luvulla. Korkeampia tulorajoja sille puolelle ovat monet puoltaneet, mikä on kuulostanut järkevältä.
---

HJK pelasi upean ottelun belgialaisia vastaan ja osoitti ansainneensa eurooppaliigapaikan pienen alkukankeuden jälkeen. Tänään peli oli tosi hienoa ja pinnakin oli lähellä. Yliajalla HJKlta vietiin selvä rankkari, kun pelaaja kaadettin rangaistusalueella. Tuomari määräsi tilanteesta vaparin, mikä oli selvästi väärä päätös. Jalkapallokausi Suomessa päättyi tähän ja HJK:n ja SJK:n menestys jätti hyvän maun kaudesta.
---
Kylki on vieläkin ollut hankala vaikkei aivan yhtä dramaattinen kuin vielä eilen. Harmittaa tietenkin, ettei ole päässyt liikkumaan toivotulla tavalla.

Kiusaa kiusaa

Aamulla herättyäni yskäisin ensin ja seuraavaksi parkaisin. Kylki ärtynyt entisestään. Saunalla, särkylääkkeellä ja hieronnalla kipu on saatu pysymään aisoissa. Paikallaan on onneksi helppo olla.

Historian syövereissä olen pyörinyt, lähinnä imperialismin ja kylmän sodan aikakausissa.

Paikallaan

Puoli-invalidina meni tämä päivä. Paikallaan on ihan hyvä olla mutta liikkuminen on tuskallista. Lihasjumia kaiketi se on, oikean kyljen kipu. Enää ei osaa olla asiasta yhtä varma kuin eilen. Niinpä päivä on mennyt paikallaan. Lukemista on riittänyt, toisen maailmansodan mielettömyyksiä olen käynyt läpi. Lukemat ovat niin isoja joka asiassa, että niitä on vaikea tajuta. Voi kun ei koskaan tarvitsisi enää. Lisäksi Musti & Hyvä Vainu- yhtyeen uusi levy on ollut kuunneltavana. Hyvä gospel-levy, kannattaa ostaa vaikka joululahjaksi.  Erinomainen on myös norjalainen reality "Bör de gifte seg", mutta siitä joskus enemmän kun olen katsonut koko sarjan.

Lepovuoro

Eilen kerroin kaatumisestani liukkaalla tiellä. Näyttää onneksi siltä, että mitään ei mennyt rikki. Yöllä sai nukuttua kohtalaisesti ja päivällä ei ole ollut leposärkyä. Liikkuessa kipua sen verran kuitenkin on, että Buranaa on kulunut.  Sytostaateista on nyt parin viikon lepo, mikä tulee tarpeeseen. Unirytmin ongelmat ovat olleet kaikkein väsyttävintä tämän kuurin aikana. Syitä asiaan on ollut monia, oma osuus suuri. Aamulla pitää nousta ja illalla ei aina saa joko mentyä nukkumaan tai nukahdettua.

Ilonaiheena on tänään ollut mm. se, että viime aikoina jumpitellut Watson-palvelu on toiminut tänään moitteettomasti.

Baletti ja lankeaminen

Nyt on sitten baletti nähty, ensi kertaa elämässä. Joulunäytös sisälsi myös muita erilaisia tanssiesityksiä, kuten hiphopia, jazzia ja nykytanssia. Koko esitys kesti tauon kanssa komeat kolme ja puoli tuntia. Joku laski, että balettinäytöksissä olisi ollut 133 tanssijaa. Melkoinen määrä. Sen verran ymmärsin asiasta, että kovasti on tehty tarkkaa työtä. Muistamistakin oli hyvin paljon jokaiselle. Pienimmät prinsessat olivat aivan hurmaavia seikkailijoita ja isommat jo taitavia tekijöitä. Isommat olivat kaikki kuin samasta muotista valmistettuja. Miettimään jäin sitä, että mitä kaikkia ulkonäköpaineita tähän lajiin voikaan liittyä.

Iltakävelyllä lankesin eli kaaduin rajusti aivan kodin lähellä. Musta jää oli liukas ja niin ukko parkaisi ja romahti vauhdilla maihin oikean kyljen päälle. Luulin jo, että ilmat meni ns. pihalle, mutta siitä ei ollut kyse. Nyt näyttää onneksi siltä että selvittiin muutamalla mustelmalla. Toki kylki on kipeä, mutta yritän pitää sen kuumalla vesipullolla lämpimänä. Kylmää en uskalla käyttää, koska se ehkä vetäisi selän jumiin.



 

6.12.

Itsenäisyyspäivä. Pitääkö silloin aina muistella talvisotaa ja muita sotia? Nykynuori pystyy hädin tuskin hahmottamaan maailman ennen älypuhelimia. Aika ennen nettiä ja telkkaria on kivikautta. Sodan aika on jotakin käsittämätöntä. Pitääkö siis yhä uudelleen palata näihin aikoihin.

Talvisota ja jatkosota ovat osa suomalaista sankarikertomusta ja toisaalta selviytymistarinaa. Sodissa ei ole mitään hienoa eikä sinänsä ihailtavaa. Armeijan käyneet ymmärtävät aika hyvin miltä tuntuu tähystää kuusen juurella viluissaan. Kauhusta ja oikeasta pelosta ymmärtävät vain tosi tilanteessa olleet.

Kysyin ruotsalaiselta tuttavalta, että onko tämä jokavuotinen päivän sota hänen mielestään kummallinen perinne. Ei hän sitä osannut asiaa ihmetellä, ehkä pikemminkin kaipasi omaankin maahansa jotakin saman tyyppistä vakavampaa perinnettä. En tiedä oliko hän edes varma maansa kansallispäivästä.

 Linnan juhlissa oli 102-vuotias veteraani joka kirkkaasti muisteli talvisodan alkua. Vaikuttavaa.Tuntematon sotilas on mestariteos, joka tuo sodan raadollisuuden esiin. Se ei ihaile tappamista eikä väkivaltaa, päinvastoin. Muistelulla siirretään perinnettä eteenpäin. Sodan kauheus on hyvä muistaa. Mielestäni yhden päivän vuodessa kestää sotien muistelua.

Suomelle olen tänään ollut kiitollinen monesta asiasta. En vähiten siitä, että se on antanut hoitoa sairauteeni. Katuvaloista olen ollut tänään kiitollinen.. Oli mahtava käydä kävelyllä valaistulla kadulla, joka olisi ollut vaarallisen liukas pimeässä kuljettuna. Suomalaisten suunnittelemasta älypuhelimesta olin myös kiitollinen. Sain tiedonjanoa hoidettua hyvällä laitteella. Kiitos Suomi!

Vointi oli aika hyvä tänään. Univelkaa alkaa vain olla liikaa. Nyt pitäisi saada hyvät unet. Huomenna olisi tiedossa uusi kokemus; baletti.

Suosittu kuningas

Hyvä päivä oli tänään. Kävin työpaikalla ja nyt tiedän kauanko menee laittaa maailman asiat järjestykseen. Siihen menee aikaa kolmisen tuntia. Tuli ruodittua suuret ja vähän pienemmätkin asiat.

Suomalaiset ovat monarkkeja mitä suurimmissa määrin. Tästä kertoo linnan juhlat pukuloisteineen, joista on puhuttu koko viikko. Ja mikäpä sinä. Presidentin omat juhlatunnelmat voivat olla hieman alavireiset, kun tänään tuli uutinen hänen 98-vuotiaan äitinsä poismenosta.

Taloustaito-lehti teki kyselyä luotetuimmista talouspäättäjistä. Sauli Niinistö on ylivoimaisesti luotetuin viidenkymmenen prosentin kannatuksella. Juha Sipilä on toisena kolmenkymmenellä prosentilla.   Neljännentoista tilan jakavat Soini ja Stubb (6,6%). Valtionvarainministeri Rinne on sijalla 27 (2,6%).

Niinistön kansansuosio on valtava, suomalaiset ovat todella tyytyväisiä häneen. Niinistö ei ole sortunut sammakoihin ja on tullut aktiivisesti ja viisaasti ulos eri tilanteissa. Toisaalta tulee mieleen, että onko niin, että epävarmoina aikoina halutaan uusi kekkonen, joka pitää puoliamme pahaa sutta (tai karhua) vastaan.

Linnan juhlia vietetään uudistetussa presidentinlinnassa itsenäisyyspäivänä. Kuningas kuningattarineen ottavat vastaan arvokkaan joukon ja mitä kummallisinta; 2 miljoonaa ihmistä tuijottaa tätä tuntikausia; ja seuraavana päivänä sama joukko lukee vielä lehdestä jutut samoista juhlista.

Helpotus

Eilisen kauhupäivän jälkeen sai palata normaaliarkeen ja vointi oli aivan hyvä. Elimistöllä on halu hylkiä lääkettä aluksi. Univelkojakin tuli nukuttua pois. Eipä siis moittimista. Miesten iltaa on vietetty kauluspaitoja silitellessä naisväen ollessa Berliinissä töissä.

Haukat lähtvät

Huuh, mikä päivä... Sytostaattikuurin rankin vaihe käsillä. Nyt illalla alkaa helpottaa. Maha reagoi niin, että A-piimä on ainoa mahdollinen ravinto.
---
Ruotsin poliittinen sekamelska realisoitui tänään ja keväällä tulee uudet vaalit. Monille ajatus toimivasta vähemmistöhallituksesta blokkirajoineen on käsittämätön.
---
Hawkit lensivät Pohjanmaan yli jäähyväislentonsa ennalta ilmoitetun minuuttiaikataulun mukaisesti. Kauhavan lentosotakoulu poistuu maakunnasta Keski-Suomeen. Haikea paikka monille, vaikka varmasti viisas päätös pitkänpäälle. Kauhavan yksikkö oli liian pieni ollakseen järkevä.

Vielä tästä yhdestä aiheesta...

Käsittämätön kirkosta eroaminen on jatkunut. Homoliittoäänestyksen jälkeen eroajien määrä lähestyy jo kahtakymmentätuhatta. Asian kokoon nähden reaktion kokoluokka on ollut yllätys vaikka konservatiivien mitan täyttyminen on ollut jollakin tavalla arvattavissa. Alunperin en aikonut kirjoittaa blogiin asiasta yhtään mitään, mutta päädyin vielä palaamaan asiaan ja esittämään oman näkemykseni tilanteesta.

Koko asian ytimessä on nykyajassa ilmenevä arvojen kakofonia. Ne perusarvot, jotka lapsena ja nuorena on oikeiksi opittu ja miellettty, on kyseenalaistettu. Pitää muistaa, mistä tämä maa on kukoistukseensa noussut. Metsää on kaadettu ja peltoa raivattu. Siinä sivussa on sodittu välillä Stalinia ja välillä Hitleriä vastaan. Perusarvot koti, uskonto ja isänmaa ovat olleet huikean menestystarinan taustalla.

Homottelu haukkumasanana oli yleinen vielä reilut 10 vuotta sitten. Tämä on kiistatta ihmisoikeuskysymys, jota ei voi hyväksyä. Ruotsalaisia naurettiin yleisesti homoiksi. Vasta salkkarisukupolvi  ja suositut mediapersoonat  2000-luvulla ovat tuoneet homot muoti-ilmiöiksi. Cityliberaaleiksi kutsuttu eurooppalaiseksi itseään mieltävä joukko on saanut kyseenalaistaa sotienjälkeisen sukupolven ajattelun. Tähän sillä on ollut myös valmiutta, sillä levoton sekulaari sukupolvi on tottunut myös alati muuttuviin ihmissuhteisiin. On sopeuduttu kivuliaidenkin prossien kautta uusiin parisuhteisiin ja perhemuotoihin.

Konservatiivien puolella on luotettu pysyviin ikuisiin arvoihin. Kirkko ja Jumala on toiminut niiden takuumiehinä. Näiden varaan on perustunut kunnon työtätekevän kansan hyvinvointi ja tulevaisuus eli oikeastaan siunaus. Arvojen moninaistuminen ja kansanvälistymisen paine on tiivistänyt tämän joukon olemassaoloa. Samalla erilaisuus on muodostunut puristavaksi uhkakuvaksi, joka pelottaa. Kun arkkipiispa, ilmeisesti enemmän hyväsydämisyyttään kuin viisauttaan, ilmaisi iloaan homoliittopäätöksen puolesta, kuppi meni nurin monen kohdalla. Maa murtui alta. "Eikö arkkipiispaankaan voi enää luottaa?" "Miksi arkkipiispa haluaa keskustella avioliittokäsityksestä, joka on maailman selvin asia ja perustuu itseensä Raamattuun?" Tämän takia jonkun toisen nimen käyttäminen ilmiöstä olisi ollut viisautta. Presidentti esitti nimeä "pariliitto." Itse uskon, että tämä olisi ollut paljon vähemmään vaurioittava vaihtoehto, koska perinteisen avioliittokäsityksen omaavat olisivat saaneet pitää arvonsa loukkaamattomana. Arvojen loukkaaminen ja rikki repiminen on julmaa ja kyseenalaista herättäen aina vastareaktion. Täytyy olla oikeus olla myös konservatiivi.

Konservatiivit vetoavat kysymyksessä usein Raamattuun. Onkohan Raamattuun kuitenkaan perehdytty? Harvemmin tuodaan esiin tarkemmin, mitkä ovat niitä raamatullisia perusteita, joista puhutaan. Raamattu kun ei tässä asiassa ole ollenkaan niin yksiselitteinen kuin joskus väitetään.

On totta, että kristillinen kulttuuri suhtautui alun alkaen erittäin kriittisesti homoseksuaalisuuteen jo Mooseksen laissa (josta Paavali sittemmin kristityt vapautti). Raamattu suhtautuu erittäin kielteisesti kaikkiin seksuaalisiin irtosuhteisiin, myös heterojen kohdalla. Sitoutuneesta, rakkauteen perustuvasta samaa sukupuolta olevien parisuhteesta Raamatussa ei paljoakaan puhua. Ainakin omalla kohdalla lyö täysin tyhjää siinä kohdassa. Toki avioliitto on itsestään selvästi mielletty miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi, jossa lisääntyminen on keskeistä. Tämän takia monet eivät halua käyttää nimeä avioliitto vaikka adoptio-oikeus olisikin annettu. Näin ollen itse Raamattu suhtautuu korkeintaan väljän kriittisesti asiaan. Kristillinen perinne sen sijaan on asiassa ollut selkeän kriittinen. Ilmeisesti tästä arkkipiispa olisi valmis keskustelemaan. Ja juuri tämä signaali herätti monet takajaloilleen. Ajoitus oli uskomattoman huono. Viikkoa myöhemmin konservatiivien pettymyksen tunteet olisivat olleet jo stabiilimmat ja reaktiot olisivat jääneet pienemmiksi.

Kirkon ylivoimainen mediapersoona, piispa Tapio Luoma, esiintyi tänään aamutelevisiossa ja yritti selittää sitä, että ei eduskunnan päätös muuta kirkon kantaa avioliittoon. Esitys oli sinänsä selkeä ja yritti tietenkin laastaroida arkkipiispan aiheuttamaa hämmennystä. Tiedotusstrategiana tämä on ollut kirkolta hiukan erikoinen, koska se entisestään vahvistaa kuvaa siitä että kirkko jotenkin ajaa asiassa monilla rattailla.

Luther ei pitänyt avioliittoa sakramenttina, koska se ei suoranaisesti perustu Jumalan antamaan käskyyn. Toisin on kasteen ja ehtoollisen kohdalla, jotka perustuivat suoraan Jeesuksen käskyyn. Ne Luther jätti sakramenteiksi. Luther piti avioliittoa osana maallista hallintavaltaa, joka järjestetään järjen ja omantunnon perusteella. Tällä taustalla kallistuisin uskomaan, että nykyajan Luther olisi asiassa nykyaikana valmis pohtimaan avioliiton olemusta. Hän oli itse aika radikaali purkaessaan luostarilaitoksen elämänvastaisena. Entisenä munkkina hän meni naimisiin nunnan kanssa.

Jeesuskaan ei oikein mahtunut normeihin, hän oli suorastaan epäsovinnainen juutalainen mies, joka sai sen ajan uskovaisissa, varsinkin papeissa raivoa aikaan. Teki töitä pyhänä, hengaili ja aterioi roskajoukon kanssa.

Kodinturvajoukot

Päivä oli voinniltaan kohtuullinen vaikka unet jäivät muutamaan tuntiin. Päivä oli varmaankin yksi pimeimmistä koko vuonna. Sumua ja sameaa.

Tarvitaanko Suomeen kodinturvajoukot?
MOT otti esiin ajatuksen kodinturvajoukoista eli vapaaehtoisista valtakunnallisista maanpuoulustus joukoista. 100 000 asian harrastajaa, naista ja miestä, olisi tarkoitus haalia tähän joukkoon.

Taustalla on reservin pieneneminen poliittisin päätöksin. Armeija on pienenemässä 230 000:n mieheen. Reservin koko oli kolme vuosikymmentä sitten lähes kolminkertainen. Puoli miljoonaa koulutettua reserviläistä jää sijoittamata tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa sellaista totaalisen outoa asiaa, että heillä on maanpuolustuskielto eikä heitä siten voi kriisitilanteessa käyttää maanpuolustukseen vaikka vihollinen kävelisi yli. Heitä kohdeltaisiin kansainvälisessä oikeudessa rikollisina, koska eivät kuulu viralliseen maanpuolustusorganisaatioon. Organisoituminen kodinturvajoukoiksi puolustusvoimien alaisuudessa kautta järkevöittäisi tätä asiaa.

Aihe on ollut esillä silloin tällöin kylmän sodan jälkeen. Myös poliisiylijohtaja Paatero on aikanaan heittänyt saman tyyppisen ajatuksen ilmoille poliisin lähtökohdista. Syrjäseuduilla olisi hyvä olla luottomiehiä tarvittaessa jopa aseistettuina. Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat olleet eniten asiassa aktiivisia.

Puolustusvoimat vastustaa ainakin virallisesti ajatusta. Selvää onkin, että tällaisten kansalaistoimintaan perustuvien joukkojen täytyisi olla tiukasti valtiovallan alaisuudessa. Mitään ylimääräistä ja epämääräistä sotilasjoukkoa ei tietenkään kaivata. Taustalla on 1918 trauma, jossa suomalaiset taistelivat toisiaan vastaan. Turvallisuuden kannalta tällainen joukko voisi olla harkinnan arvoinen. Viholliselle se olisi hankala pala ja se saataisiin nopeasti liikkkeelle tilanteen kiristyessä. Puolustusvoimat itse asiassa jo kehittävät paikallisjoukkojen toimintaa, mikä oikeastaan muistuttaa ajatusta kodinturvajoukoista. Ehkä sitä kautta idean positiivinen puoli on jo toteutumaan päin. Ehkä kodinturvajoukkojen perustaminen täytyy jättää toiseen kertaan.  

Karaokea pelaamassa

Pleikkarista se vanhempi painos on kaivettu esiin. Kone on hankittu 2003 ja vielä täysin käyttökelpoinen. Sing Star-karaokepeli on ollut käytössä tuolta koneen alkuajoista lähtien. Nytkin levyt on löydetty ja pelaamisen ilo valtaisa. Pelin ideahan on laulaa jonkin tunnetun musiikkivideon päälle ja sävelpuhtaudesta annetaan pisteet. Peli on erikoisen hauska, koska tuntuu siltä että toimii eri ikäisten ja kokoisten kanssa tosi hyvin. Meillä on laulettu vauvasta muoriin peliä suurella innolla vuosien varrella. Tässä muuten on erinomainen joululahjavinkki. Sitäpaitsi peli on kehittävä tapaus. Eskari-ikäinen ainakin on kehittynyt valtavasti laulun saralla. Muutenkin oli hauskaa, mutta turpiin tuli niin huolella että hirvitti. Noh, luonnettahan tuo kasvattaa...

Hiihdon puolella olympiavoittajat nousivat arvonsa mukaisesti palkintopallille. Iivo Niskanen nousi kuin tyhjästä viime vuonna huipulle ja homma näyttää jatkuvan samalla lentoradalla.

Vointi oli eilistä parempi. Viiltävä kylkikipu oli lähes kokonaan poissa ja puhtia oli hiukan enemmän muutenkin.

Arkkipiispa protestin kohteena

Arkkipiispan puheet ärsyttivät.
Avioliittolaista äänestettiin eilen. Seurasi ulosmarssi kirkosta. Tähän mennessä kirkosta eronneita on yli 7000 eli keskikoisen seurakunnan verran. Eroajat ovat ilmoittaneet eronsa syyksi arkkipiispan perinteisestä kristillisyydestä poikkeavat kannanotot. Tämä joukko on paljolti kirkon uskoon ja elämään syvästi sitoutunutta joukkoa, joten vahinko kirkolle on varsin suuri. Jotkut pitävät tätä "luopumusta" jopa paholaisen juonena.  Muut piispat ovat ilmaisseet kantansa varsin maltillisesti ja kristillisiä lähtökohtia kunnioittaen. He ovat korostaneet, että kirkon opeista eivät päätä eduskunta eikä yksittäiset kansalaiset.

Pariliittoko parempi nimitys?
Presidenttikin tuli ulos asian kanssa tänään. Hän olisi mieluummin käyttänyt homoliitoista termin avioliitto tilalla termiä pariliitto. Tämä olisi varmasi loukannut ihmisten tunteita huomattavasti vähemmän, vaikka sinänsä lain sisältö olisi ollut aivan sama.  Olisiko presidentin pitänyt tuoda julki kantansa jo aiemmin vai voiko olla niin, että valtavan homorummutuksen" keskellä hän olisi vain menettänyt arvovaltaansa?

Pääministeri pelaa riskillä
Pääministeri puolestaan saattoi naulata oman poliittisen karriäärinsä puolueensa johdossa vahvoilla kannanotoillaan. Cityliberaalit olivat varmasti aidosti mielissään, mutta Stubb ei taaskaan oikein ymmärtänyt, että Kokoomuksessa on myös merkittävä arvokonservatiivinen siipi, jonka tukea hän kipeästi tarvitseen. Tämä joukko määrittelee mm. avioliittokäsitteen perinteisellä tavalla. Tälle porukalle avattiin ovia ulospäin Keskustan ja perussuomalaisten suuntaan jo aiemmin ministerivalinnoissa. Kun Sipilä vielä on juuri sopivasti yrittäjämyönteinen, niin ääniä vuotaa ulos. Toivottavasti Stubbin ilmeinen typeryys ei onnistu sekaamaan Suomen asioita pahemmin herkässä kansainvälisessä tilanteessa. Nyt pieni pelisilmän tarkennus voisi olla eduksi.  

Hoidot väsyttävät
Neljännen sytostaattikuurin ensimmäinen hoitoviikko on ollut väsyntäyteinen. On vähän ärsyttävääkin, kun ei pysty olemaan niin aktiivinen kuin haluaisi. Toisaalta mieli ollut oikein hyvä. Ja televisio auttaa kuluttamaan aikaa, jos ei pysty muuta tekemään. Tänään katsoin Spielbergin "Pelastakaa sotamies Ryan." Elokuva on tositarinaan perustuva koskettava kertomus sodan totaalisesta järjettömyydestä. Muuten kylkivaiva on vähän antanut periksi. Kylki vaivaa lähinnä kiertoliikkeissä. Erikoisen hankalaa on ollut nousta sängystä ylös. Autosta nouseminen vaatii myös kiertoliikkeen, mikä voi olla välillä yllättävänkin tuskallista.

Avioliittolain muutos

Eduskunta äänesti tänään uudesta avioliittolaista. Kansan kahtiajako tuli selvästi esille. Toiset iloitsivat ja monet olivat pettyneitä. Pitää muistaa, että vaikka periaatteellisesti voi olla kysymys isosta asiasta, se koskee käytännön tasolla hyvin harvoja ihmisiä. Realiteetti on se, että ennemmin tai myöhemmin laki olisi runnottu läpi. Olisi hyvä, jos vastedes päästäisiin käsittelemään isompia asioita, kuten talouskriisiä. Vaikka tuntuu luonnottomalta, että lapsella on kaksi isää, ei suoraa tutkimusnäyttöä tietääkseni ole siitä että lapsi tästä vahingoittuisi. Eikä totuuden nimessä se heterojenkaan antama kasvatus aina niin mahtavasti onnistu.

Rummutus mediassa oli poikkeuksellisen voimakasta. Median tehtävänä olisi välittää puolueettomasti tietoa ja antaa puheenvuoroja eri osallistujille tasapuolisesti. Näissä asioissa tällä kerralla ei onnistuttu kovinkaan hyvin. Tätä monet mediakriitikot toivat esille. Jopa Ylen uusisointi oli aika toispuoleista. "Tasa-arvoinen avioliittolaki" on nimityksenä suorastaan probagandistinen. Ei nykyinen laki ole epätasa-arvoinen edes YK:n mielestä.

Pääministeri Stubb esitti vakavalla naamalla, että lähes kaikkialla muualla maailmassa olisi hyväksytty sukupuolineutraali avioliitto. Asia ei ole aivan niin. Vain 18 maata on ennen Suomea hyväksynyt tuollaisen lain. Sellaiset maat kuten Saksa, Itävalta, Sveitsi, Italia, Kreikka eivät omaa kyseisen kaltaista lakia.

Nyt on tarkka paikka jatkaa eteenpäin. On paljon ihmisiä jotka kehuskelevat suvaitsevaisuudellaan. Jotka näin tekevät, ovat valmiita sietämään toisenkin kantoja. Toivottavasti näin käy puolin ja toisin. Toivottavasti  ketään ei leimata huonommaksi näkemyksensä johdosta jatkossakaan.

Oletettavasti kirkossa alkaa hirvittävä rummutus kirkollisen vihkimisen puolesta. Siinä sopassa tarvitaan viisautta. Arkkipiispa on ainakin laittanut arvovaltansa jo nyt peliin. Osa pitää häntä rohkeana, osa pelkurina. Piispa Häkkinen tuli ulos mielestäni viisaalla kannalla. Häkkisen puheenvuoro löytyy täältä.
     

Sipilän viritykset

Vointi ollut vieläkin uupunut. Päivä oli harvinaisen harmaa marraskuunkin päiväksi. Mieli oli kuitenkin kirkas kuin aurinkorannalla. Kirkasvalolampuilla oli asiaan vaikutusta.

Puoluejohtajat tentissä
Puoluejohtajat istuivat eilen tentattavana. Nämä kahdeksan henkilöä ovat hyvin tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta. Heistä täytyy löytyä se johtajuus, jolla Suomi johdetaan väljemmille vesille nykyisistä ongelmista. Yleisesti täytyy todeta, että he ovat kaikki varsin esiintymiskykyisiä, värikkäitä ja persoonallisia esiintyjiä.

Mutta miten se johtajuus? Vähän tuli sellainen olo, että löytyykö riittävää ilkeyttä tehdä tarvittavia uudistuksia. Helposti halvaannutaan katsomaan gallup-lukemia. Stubb oli aivan jäässä, itsevarmuus täysin kateissa. Varmasti hän pyrki välttämään ylimielisen vaikutelman luomista kaikin tavoin. Samalla tuosta kansainvälisestä sporttisesta kielinerosta ja nopeasta ajattelijasta tuli aika tavis.

Sipilän viritelmät
Sipilä puhuu valtion pääoman myymisestä ja pääoman sijoittamisesta tuottaviin uusiin kasvaviin yrityksiin. Mutta kannattaako tuottavia yrityksiä myydä? Onko 10 % tuottavan valtionyhtiön myyminen parempi, kuin lainan ottaminen parin prosentin korkotasolla. Tätä Sipilän logiikassa en täysin tajua. Yritän kuitenkin, koska uusia ajatuksia ei summittain saa tyrmätä.

Sipilä ilmeisesti ajattelee näin: Valtion pääomaa myydään vakaista yrityksistä hyvällä hinnalla. Firmat saavat uusia rahoittajia ja toiminta jatkuu. Irrotettu raha sijoitetaan uusiin firmoihin tuottamaan kasvua, jolloin perässä seuraa myös yksityistä rahaa. Kasvun toteudettua pääoma on irroitettavissa uusiin hankkeisiin.

Mutta, entäpä jos riskit realisoituvat? Menetettiin mylly ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Riski ei tässä kohdassa tunnu miellyttävältä.

HJK isoon voittoon
Jalkapallossa toteutui tarina, joka oli odotettavissa. HJK johti taistellen Eurooppa-liigassa vielä minuutilla 89 FC Kööpenhaminaa 1-0. Sittenhän se tasoitus tuli. Oli se ansaittu ottelutilanteisiin nähden. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Tapahtui epätodellinen. Minuutilla 93 Robin Lod keskitti vasemmalta sivurajalta puolikorkean ja Gandji puski sivuverkkoon. 2-1, Hienoa Klubi! Vieläkin on teoreettiset mahdollisuudet edetä kevään jatkopeleihin. Tanskalaiset ovat ulkona.

No to Rasism!

USA on yllättävän rasistinen maa.
"The land of hope and glory" rakennettiin aikanaan työnteon ja yrittämisen perustalle. Afrikkalaislähtöisillä orjilla oli tässä kokonaisuudessa iso merkitys.  Martin Luther Kingiin ja 1960-luvun rotumellakoihin viitataan usein ainakin tiettyjen merkkipäivien yhteydessä.

On yllättävää, miten B-luokan kansalaisia tummaihoiset ovat myös tämän päivän USA:ssa jopa aivan arjen käytänteissä. Amerikassa työnsä puolesta pitkään oleillut suomalaistutkija kertoi, miten hän sai mennä ensimmäisenä bussiin ja häntä  ainoana tervehdittiin mikäli pysäkillä oli vain tummaihoisia hänen lisäkseen. Kaupoissa valkoisia palvellaan eri lailla.  Lievissä huumausainerikoksissa valkoihoinen voi samasta teosta saada huomautuksen ja tummaihoinen joutua vankilaan.  Poliisin mustiin kohdistuva väkivalta on erittäin yleistä. Keskimäärin kaksi kertaa viikossa valkoinen poliisi aiheuttaa mustan henkilön kuoleman. Tällöin puhutaan kiistattomista tapahtumista. Tosiasiana pitää tietenkin mainita, että vakavat rikokset ovat voimakkaasti keskittyneet tummaihoisiin tekijöinä.

Mistä löytyisi oma Zlatan?
Suomen jalkapallomaajoukkue on tuskaillut maalinteon kanssa. Muutenhan peli on kulkenut aivan hyvin. Eilen pelattiin Mestarien liigaa ja maalinteosta saatiin mallia. Huippumaalintekijät tekevät puoliolemattomista paikoista jäätäviä maaleja. Suomen tilannetta ei muuta se, vaikka valmentajaa vaihdettaisiin joka ikinen viikko. Tarvittaisiin hyvä maalintekijä, vaikka Zlatan kärkeen, niin mahdollisuudet olisivat aivan toisenlaiset voittaa tasaisia pelejä. Suomella on pari lupaavaa hyökkääjää, joten ehkä sieltä olisi jotakin hyvää odotettavissa. Teemu Pukilla olisi erinomaiset tekniset ja nopeudelliset ominaisuudet. Joel Pohjanpalolla näyttäisi olevan hyökkääjältä vaadittavaa henkistä kanttia ja nälkää. Toivottavasti kilpailuasetelma kehittäisi molempia pelaajia kansainväliselle tasolle. Olen ihmetellyt, että missä ihmeessä on ihmelapsi Lauri DallaValle, joka oli jokunen vuosi sitten Euroopan lupaavimpia hyökkääjiä?

Poliisilla lisää "silmiä" valvontaan
Suomen poliisi on saamassa uuden välineen liikennevalvontaan. Poliisiautoissa on laite, joka lukee rekisterikilvet konepohjaisesti. Laite tarkistaa auton tiedot automaattisesti, jolloin maksamattomat verot ja unohtuneet katsastukset tulevat esille. Varmasti muitakin epämääräisyyksiä saadaan näkyviin, kun auto pysäytetään. Tämä kuulostaa sikäli hyvältä, että kansalaisille annetaan selkeä viesti siitä, että hommat kannattaa hoitaa kunnolla, onhan jo auton katsastaminen tärkeä turvallisuusteko. Ja on sekin tasa-arvoa että kaikkien kuuluu hoitaa velvoitteensa. Veikkaan silti, että tietoturva-asiossa tulee vielä mietittävvää. Tuollainen väline kun pystyy keräämään tietoa tielläliikkujista hyvin paljon ylimääräistäkin.

Aivan helppo päivä ei tänään ole ollut, kylkeäni vähän satutin mikä rajoittaa liikkumita jonkin verran. Uni oli kuitenkin tavallista parempaa.

Levoton Ferguson

Olipas paljon väsyä tänään. Johtuneekohan lääkekuurin alusta vai eilisen tunnekylläisestä päivästä. Ja onhan yöuni ollut aika lyhyttä viime aikoina. Oikein paljon ei jaksanut ryhtyä mihinkään, ei vaan jaksanut.

Telkkaria on tullut töllötettyä. Kansainvälisessä uutistarjonnassa Fergusonin kaupunki Yhdysvaltain Missourissa on ollut näkyvästi esillä. Kansa on raivostunut siitä, että tummaihoisen nuorukaisen ampunutta poliisia kohtaan ei nostettu syytettä. Jopa presidentti on vedonnut kansalaisiinsa rauhanomaisen protestoinnin puolesta. Mellakointi on ollut rajua kaupungin alueella. Kauppaliikkeita on ryöstetty ja poliisiautoja on tuhottu. Vaikka mellakointia ei voi hyväksyä, USA:n viranomaiset saavat varmasti myös vilkaista peiliin. Yllättävän monella amerikoissa vierailleella on kokemuksia ylimmielisistä, jopa ilkeistä viranomasista. Tämä kokemus yhdistettynä yhä herkkään rotukysymykseen on omiaan herättämään varsinkin tummaihoisessa kansanosassa tunteita. Pahoin pelkään, että tämänkertaisista levottomuuksista ei selvitä päivällä eikä parilla.

Sote on saatu valmiiksi, taas kerran, huoh. Jokohan parin päivän päästä taas ollaan ihmettelemässä mitä onkaan päätetty ja vaaditaan päätösten avaamista. Ehkä ei sovi perustuslakiin tai jonkun pirtaan muuten vaan...

Venäläisistä on sanottava, varsinkin naisista, että monet heistä osaavat uskomattoman hyvin Suomen kieltä, toki oman venäläisen aksenttinsa säilyttäen. Tässä on oma koominenkin puolensa "Kuka kutsui Kokanderin"-ohjelman myötä. Sarjan toisessa jaksossa mediapersoona Jenni Kokander vierailee puolivenäläisessä perheessä, jossa rouvalla on tuo hauska venäläinen aksentti. Viihdeohjelma "Putouksessa" samaisen Kokanderin hahmo on sattumoisin venäläinen nainen, jolla on aivan samanlainen aksentti kuin hänen omassa sarjassaan olevalla naisella. Kokanderin oman ohjelman jakso tuli tänään ulos. Putouksen takia se pisti nauramaan niin että  meinasin pudota sängyltä.
 

Välitarkistus

Kuuden kuukauden solusalpaajahoidosta on nyt puolet takana ja nyt oli välitarkastuksen  vuoro eli oli aika katsoa, mitä kuvat kertovat. Lääkäri oli Tampereelta keikalla. Oma tuntuma on ollut hyvä viime aikoina, askelmittariin on kertynyt askelia olennaisesti enemmän kuin ennen kuurin alkua. Tulokset olivat oikein hyvät. Kasvainmassa (jota riittää) oli pienentynyt kautta linjan, monessa kohdin jopa kolmanneksen. Kolmen kuukauden hoidon tuloksena on merkittävä muutos. Seuraava kuvaus on kolmen kuukauden päästä. Toivottavasti suunta jatkuu samana, miksei voisi jatkua? Ei varmaankaan voida sanoa, että tilanne olisi mitenkään hallinnassa, mutta askeleen tai puolitoista kauempana ollaan jyrkänteen reunalta.

Tunnetilana on tällä hetkellä hiljainen syvä kiitollisuus. Tilanne voisi olla niin paljon huonompi. Kiitokset kuuluvat osaltaan myötäeläjille. Eräs kaverini sanoi, että hän ei usko Jumalaan, mutta rukoilee silti puolestani. Monet muutkin ovat kertoneet rukoilevansa puolestani. Tällaisena päivänä on vaikea sanoa, että työ olisi mennyt hukkaan.

 

Viulu vireeseen

Sain erikoisen tehtävä; minun piti virittää viulu. Asiasta ei aiempaa kokemusta eikä siis harmaintakaan aavistusta. Siinä sitten lähdettin kokeilemaan ja asiaa selvittämään. Viritysmekanismit saatiin selville kohtuu äkkiä. Systeemit eroavat kitarasta jonkin verran. Kännykästä löytyi viritysmittariappsi, jonka avulla homma ei oikein vielä onnistunut. Oikeiden äänien nimet kyllä löytyivät, mutta oktaavit eivät oikein aina selvinneet kaikkien kielien kohdalla vielä. Siinä menikin sitten aikaa takutessa, kunnes ongelma ratkesi. Nykyään asiat tunnetusti selvitetään netistä, tällä kertaa Youtubesta. Joku oli yksinkertaisesti äänittänyt vapaiden kielten oikeat äänet suoraan Youtubeen. Sen jälkeen virittäminen olikin helppoa. Yksinkertaisesti vain soitti äänen tietokoneella ja laittoi äänen paikalleen soittimessa. Lopuksi mittarilla vielä varmistus ja hienoviritys. Ja niin oli viulu vireessä. Osaisipa sitä vielä soittaa...

Kurkkukipu helpotti päivän mittaan, mutta ääni oli käheänä. Tuomas-messussa tuli vierailtua. Toteutus oli onnistunut. Kuoro toi voimaa lauluun ja urut oli ansaitulla iltalevolla. Väkeä oli paikalla vähänlaisesti ja luulenkin, että seuraavaa kertaa varten markkinointiin panostetaan enemmän.

Hyvät, Pahat ja Rumat oli aikanaan 90-luvulla ohjelma, jossa oli aidosti vaaran tuntua Rantalaisen ja Sarasvuon johdolla. Koskaan ei tiennyt mitä voi tapahtua seuraavaksi. Luita murtui, studiosta lähti väkeä vihaisena ja juontajat sammuivat tai  ottivat nyrkkeilymatsin. Toisella oli sen jälkeen leuka ehjänä. Tämä muuten tapahtui 12.5.1994. Kymmenet ohjelmat ja talkkarit ovat tuon jälkeen pyrkineet samaan. Mitään vastaavaa ei ole nähty ennen Possea. Siinä ylitetään kaikkia mahdollisia rajoja oikein huolella. Suihkujuttu on täysin omaa luokkaansa. Nuoret miehet menevät kahtena joukkueena alastomina kerrostalon rappuun koputtamaan ihmisten oville asianaan päästä suihkuun isäntäväen kanssa. Eniten suihkuja ja suihkutovereita saavuttaneet voittavat kisan.

Maanantaita ja yöunta odotellessa.

Lapsellinen teinibändi...(päivitetty)

Muutamia vuosia sitten itsensä löi läpi vaasalainen teinibändi Sturm und Drang. Pojat olivat tuolloin noin 15-vuotiaita ja heidän erikoisuutensa oli nimenomaan ikä. Yle esitti bändistä dokumentin "Like a Rockstar,"jossa seurataan tähteyden nurjaa puolta. Voisi olla hyvä katsoa jokaisen, joka tähteydestä haaveilee.

Kärkihahmona oli Andre Linman, komeaääninen nuori mies, joka kirjoitti bändin laulut yhdessä isänsä Patrik Linmanin kanssa. Taustalla hääräsi myös huipputuottaja Jimmy Westerlund ja idolsista tuttu Asko Kallonen. Bändi kuulosti hyvältä ja suosio alussa oli valtava. Levyjä myytiin ja pojat pääsivät ulkomaankiertueille. Pian kova työnteko unohtui ja rilluttelu lisääntyi. Kitaristia kiinnostaa dokaaminen enemmän kuin muut asiat (16-vuotiaana). Lopulta yhtye menetti suuntansa ja energiansa kolmannen levyn jälkeen. Yleisöäkään ei tainnus enää olla. Soittajia vaihtui, yhtyeessä oli kriisejä ja lopulta Andre masentui. Bändin tarina on kertomus myös siitä, kun nuorilla ei ole normaalia nuoruutta kehityksen ponnahduslautana.

Pojista piirtyy aika lapsellinen ja typerä kuva, myötähäpeää ei voi välttää. Joukko tyhjäpäitä soittaa rokkia. Heillä ei ole mitään sanottavaa, pääasia että musiikki toimii ja kuulostaa hyvältä. Manageri-isän rooli hämmentää. Tuon ikäiset teinit pitäisi pitää tiukassa otteessa ja töissä, mutta manageri-isä tuntuu pikemminkin hyväksyvästi katsovan poikien sekoilua. Yksi pojista oli vähällä tukehtua Tequila-oksennukseensa, mutta hänet saatiin pelastettua. Poikien koulu jää täysin hunningolle bändielämän varjoon. Yksi pojista jää pois bändistä ja keskittyy kouluun. Hänellä näyttää menevän parhaiten bändielämän jälkeen. Kysymys herää koko projektista oliko tämä rokkitähtitouhu lopultakin enemmän isän oma unelma?

Parasta oli kuulla musiikinteon taustasta, varsinkin Jimmy Westerlund on mielenkiintoinen hahmo. Westerlund on USA:ssa arvostettu tuottaja, jota arvostetaan laajasti. Itse olisin tästä halunnut tietää enemmänkin. Sen sijaan bändin toimintakulttuuri vaikuttaa sellaiselta, että on vaikea uskoa suosion koskaan palaavan. Siitä on niistetty ulos se(eurot) mitä teinibändistä irti saadaan. Aikuisten maailmassa jo kaiken nähneillä pojilla tuskin on paikkaa suosion huipulla.

Andre Linmanista voisi jossakin vaiheessa vielä kuultavan. Hänellä on tarpeeksi persoonallinen ääni vaikka miten korkealle. Mutta ajatuksia olisi hyvä olla päässä. Ei riitä, että kuulostaa hyvältä.


Kävely onnistui hyvin retalemaisten lumihiutaleiden seassa. Talven tulo on kaunis. Musiikin parissa tuli vietettyä mukavia hetkiä. Kurkkukipua ja keuhkorahinaa oli. Vaikea sanoa oliko kyseessä siivouspölyn aiheuttama allerginen reaktio vai onko kysymys flunssasta.

Ei enää ranskalaista lääkettä

Espanjassa maksetaan romutuspalkkio vanhoista autoista, mikäli ostetaan uusi kärri tilalle. Summa on kaksi tuhatta euroa raatoa kohti. Näin on saatu lisättyä autokauppaa arviolta parillakymmenellä prosentilla. Joku on ehdottanut, että Suomeen voitaisiin tuoda sama toimintamalli. Saataisiin autokantaa uudistettua ja kauppaa liikkeelle. Voi olla, että metsien perukoilta ja kuusen juurilta saataisiin öljynvaluttajia kerättyä pois. Ekologista etua varmasti näin syntyisi.

Mutta mutta... En silti varauksetta lähtisi kannattamaan ajatusta. Espanja on iso autoteollisuusmaa ja Fordilla, Opelilla ja Seatilla on siellä tehtaita. Näin romutustuella tuetaan omaa teollisuutta. Suomessa autoteollisuus on sen sijaan pienimuotoista, autot ovat tuontituotteita eli mahdollinen tukiraha valuu ulos Suomesta. Meillä uusia autoja myydään reilut 100 tuhatta kappaletta.

---
Poliiseista puhutaan  jälleen tv:ssä. Paatero saa jatkuvasti olla selittelemässä jotakin asiaa. Suomessa on varmasti maailman parhaat poliisit, vaikka heitä on vähän suhteessa kansainvälisiin vertailukohtiin. Näin siitä huolimatta, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita.
Norjassa henkirikoksia vuosittain on noin 30, Suomessa määrä on nelinkertainen.

Mielestäni poliisien on pidettävä puoliaan ja osattava vaatia. Niin he nyt tekevätkin. Tästä osoituksena oli viimeviikkoinen poliisien mielenosoitus. Poliisit eivät käsittääkseni vaadi lisää palkkaa, vaan resursseja tehdä työnsä kunnolla. Se heille suotakoon.
---
Tänään julkaistuissa Helsingin Sanomien teettämässä gallupissa Kokoomus sai alimmat lukemat neljäänkymmeneen vuoteen. Joku sanoi, että Stubb on ollut puolueelle varsinainen musta pekka. Siltä tosiaan näyttää. Mielenkiintoinen havainto on se, että vanhanaikaiseksi koettu oikeisto-vasemmistojako on voimassa. Porvaripuolueiden kannatus on vakio vaikka keskinäiset suhteet vaihtelevat. Punavihreällä puolella on vastaava tilanne vaikka sisäistä liikkumista tapahtuukin.
---
Pistävää rintakipua tuli podettua tänään iltapäivällä. Hätäännyin sen verran, että ajattelin kokeilla vanhaa lääkettä; yksi snapsilasillinen konjakkia. Tavallaan se tepsi. Tulin niin huonovointiseksi ettei rintakipu enää tuntunut. Olo oli niin kamala.

Tarvitaanko kiintiönaisia yrityshallintoon?

Jokerit voitti Pietarin SKA:n maalein 3-1. Se on sellainen saavutus, joka tuskin voi toistua kovin usein. Liekö kovin suomalaisen seurajoukkueen saavutus koskaan. Westerlund on tehnyt jäätävää jälkeä Jokereiden kanssa. Hänessä yhdistyvät lajiosaaminen  ja ihmissuhdetaidot.  Miljonäärien kanssa toimeentuleminen ei ole välttämättä helppoa. Toivottavasti Erkka saisi vielä näyttää kykynsä sarjoista kovimmassa, NHL:ssä. Näytöt maajoukkueessa ainakin viittaavat siihen, että menestystä voisi tulla. Pronssi Sotshista tuolla joukkueella ei olisi pitänyt olla mahdollinen. Ja olihan Alpo Suhonenkin aikanaan NHL:ssä, vaikka hänen CV:nsä oli ovat paljon vaatimattomampi.

KHL:n tulevaisuus puhuttaa. En ole ollenkaan varma siitä, onko sarjaa enää kolmen vuoden päästä olemassa. Iso osa joukkueista on rakennettu tyhjän päälle ilman juniorityötä ja vakaata fanikuntaa. Seurat yksinkertaisesti loppuvat, kun oligarkkien hanat menevät kiinni.
---

Pitääkö naisilla olla kiintiöpaikkoja pörssiyhtiöiden hallituksissa? Kiintiöpaikkojen puolustajat perustelevat asiaa yhteiskunnallisella tasa-arvolla. Antti Rinne edustaa tätä kantaa, demarit kaipaavat tietenkin Urpilaisen mukana kadonneita naisia takaisin. Mutta eikö se ole syrjintää, jos syrjäytetään pätevä mies vain sen takia, että hän on mies? Mielestäni pätevyyden pitäisi ratkaista, muuten leimataan naiset.Aletaanko huipulla istuvaa naista pitää säälipaikalla olevana kiintiönaisena, jolloin kaikkien hallinnossa olevien naisten uskottavuus alkaa kärsiä. Pätevät naiset kyllä nousevat ansaitsemaansa asemaansa, ei siihen kiintiöitä tarvita.

Konfliktit ja niiden ratkaisut

- Mikähän mun nyt on, ku olo on niin hyvä.

Vointi tosiaan on tässä lepoviikolla parantunut päivä päivältä ilman takapakkeja. Tuntuu ihmeelliseltä, melkein hämmentävältä. Kiva kuitenkin näin. Tietäähän sen toki, että ei tämä kovin pysyvä olotila voi olla.

Pari kertaa tuli jonotettua terveyskeskuksessa tänään. Ensin verikokeisiin ja sitten influenssarokotetta varten. Rokotejono oli pidempi, noin tunnin. Tilanne oli psykologisesti mielenkiintoinen, koska alunperin ei ollut mitään jonotussysteemiä käytössä ja väkimäärä alkoi kasvaa. Paikalla oli parhaimmillaan noin 20 henkeä, ja jokaisen vaan piti jotenkin tietää paikkansa jonossa, koska ei ollut mitään numerontia tai istumajärjestystä käytössä. Aina kun uusi ihminen tuli paikalle, hänen piti selvittää, mikä on homman nimi, kenen jälkeen hänen vuoronsa on. Joku taisi tehdä U-käännöksen ja jatkaa matkaa.  Melkoinen kaaoshan siitä oli syntymässä.

Itse seurasin tilannetta sillä mielellä, että ottaako joku riuska pappa tai mummu tilanteen haltuunsa ja ehdottaa jotakin järjestystä. Tätä¨ei tapahtunut. Pöydällä nimittäin oli numeronippu, jota olisi voinut käyttää. Yksi nainen oli varovaisesti ehdottamassa asiaa, mutta jonon etupää ei pitänyt asiaa tarpeellisena. Seurattuani tilannetta hetken päätin kokeilla. Tiesin, että porukan nuorimpana en olisi niitä, joita ensimmäisenä kuunneltaisiin. Otin kuitenkin numeronipun pöydältä ja ehdotin ääneen, että jaan tästä numeroita vuoron mukaan. Kukaan ei vastustanut, vaan kaikki ottivat mukisematta vastaan numerot. Ihmiset olivat hämmästyttävän tietoisia omasta vuorostaan. Pari yritti ottaa väärässä kohtaa numeronsa, jolloin virhe tehtiin nopeasti tiettäväksi. Mummot ja vaarit selvisivät tilanteesta hyvin ilman, että oikeudenmukaisuus kärsi. Kaikille löytyi paikka jonosta.

Tuo pieni tapahtuma herättää ajatuksen siitä, miten sosiaalista tietoa syntyy ja miten sitä käytetään.  Monesti esiiintyy struktuureja, jotka ovat sanattomia ja näkymättömiä ja silti vahvoja ja jaettuja. Entäpä, jos on erilaisia, ristiriitaisia käsityksiä tilanteesta? Silloin täytyy tavalla tai toisella ratkaista kenen vuoro on. Se tapahtuu joko neuvottelemalla tai voimalla. Jos yhteisymmärrystä ei synny, voi syntyä konflikti. Silloin tilanne selviää taistelemalla tai pakenemalla. Alistuminen voi olla kolmas keino selvitä tilanteesta, mutta silloin jää rokotus saamatta jos ei pidä puoliansa.

Se mikä ei ole huvittavaa on, että elämme konfliktikylläisessä maailmassa. Ihmiset katsovat asioita omista näkökulmistaan. Venäjä ja Eurooppa näkevät  asiat kovasti eri näkökulmista mitä tulee Krimin asemaan. Kysymys on siitä käytetäänkö neuvottelua vai voimaa konfliktin ratkaisussa. Aikuiset sivistyneet ihmiset pystyvät useimmiten neuvottelemaan. Toiset käyttävät voimaa, mikä on ollut Euroopassa melkoinen järkytys. Syvä rauhantila on jollakin tavalla järkkynyt.

Krimin tilanne on vielä melkein leikkiä. ISIS on uusi ja erittäin vaarallinen ilmiö. Sillä on vetovoimaa ja pystyy rekrytoimaan väkeä jopa Suomesta. Obama uskoi 2011 Irakista lähdön jälkeen maan olevan demokratia. Olihan vaalit pidetty ja kansalla demokraattisesti valittu johtaja. Mutta mitä vielä, seuraavana päivänä viimeisen amerikkalaisen poistuttua  maassa alkoi muodostua uusi kaaos. Shiiat ja sunnit alkoivat keskinäisen kähinänsä. Hedelmät ovat karmeat; syntyi ISIS ; raskaasti aseistettu hirviöjoukko, joka käyttää aseellista voimaa häikäilemättömästi. Se ei neuvottele lainkaan. Toisinajattelijat surmataan raaásti ilman mitään neuvotteluita, oikeudenkäynnistä puhumattakaan. Pahuudella ei ole mitään pidäkkeitä, mikä on äärimmäisen murheellista. Mitä jos tuollainen joukko saisi käsiinsä joukkotuhoaseita?

Kansainvälisyys, ihmisten vuorovaikutus, oikea tieto, erilaisuuden sietäminen auttavat ihmisiä ja kansoja tulemaan toimeen keskenään. Koulutus auttaa luomaan sivistystä. Mummot ja papat tulevat hyvin toimeen keskenään senkin takia, että he ovat samassa asemassa rokotusjonossa ja ymmärtävät toistensa elämäntilanteita. Mutta mitä jos vihollinen on yhtä sivistynyt kuin raakalainen eläinjoukko, joka ei tunne mitään ihmisarvoa. Mitään neuvotteluhalua tai taitoa ei ole, epämääräistä uskonnollista pintahöpinää vain. Ovatko voima ja aseet silloin ainoat neuvottelun kielet?

* pohdinnan taustalla osittain ISIS-dokumentti, joka löytyy Yle Areenasta. Sisältää julmaa kuvamateriaalia.

Pieni tappio

Taas tuli Suomelle takkiin jalkapallossa. Vastassa oli vieraskentällä harjoituspelissä Slovakia, jolla on karsinnoissa upea saldo takanaan, pelkkiä voittoja. Slovakia on voittanut jopa  Espanjan viime aikoina, joten kivikova oli vastus.  Siinä mielessä 2-1 ei ole rumasti. Huolestuttavaa pelissä on keskitysten puolustaminen. Niistä on ropissut omiin turhan paljon. Kapteeni Moisander on ollut turhankin usein aitiopaikalla. Puolustukseen tarvittaisiin yksi torni toppariksi Moisanderin viereen. Harmi, että Sami Hyypiä ei enää ole käytössä. Hänen edestään ei pääpalloja juuri viety. Pelillisesti ei ole mitään syytä painaa paniikkinappia. Jos Suomi olisi 20 vuotta sitten pelannut näin uskottavasti huippumaita vastaan, oltaisiin oltu täysin haltioituneita. Silloin ei omaa peliä juuri ollut, seistiin parkissa oman maalin edessä ja potkittiin palloja pois. Joskus saatiin hyökkääjä läpi maalintekoon. Nyt noidutaan lähinnä maalipaikkojen tuhlailua. Suomella on ollut lohkossaan  eniten maalipaikkoja, joten ei kaikki todellakaan huonoon suuntaan kehittynyt. Mielestäni kommentaattorina toimiva Antti Pohja on turhankin happamasti kommentoinut tilanteita. Oma suosikkipelaajani tällä kerralla oli Halsti, jolla on todella nopea pelirytmi ja hyviä ylöspäin suuntautuvia syöttöjä.

Vointi ollut taas pikkuisen parempi tänään, mistä olen kovasti onnellinen ja kiitollinen. Päivän kohokohtia oli käynti munalassa, kuten pikkutyttö sitä kutsuu. Kysymys on siis maatilalla olevasta kanalan itsepalvelukaupasta, josta kananmunat haetaan. Lähiruokaa siis asian varsinaisessa merkityksessään. Parasta oli se, että pystyi tekemään matkan vaivatta kävellen kunnon kärsimättä.
---
Ruotsissa käydään mielenkiintoista energiakeskustelua. Sielläkin on rakennettu tuulivoimaa ja rakennetaan jatkossakin. Huolenaihe on mielenkiintoinen, ydinvoimalat ovat muuttumassa kannattamattomiksi halvan tuulivoiman takia ja niitä joudutaan ehkä ajamaan ennenaikaisesti alas. Toisaalta tuulivoiman ongelmana on epätasaisuus. Kesällä tuulee enemmän kuin talvella, jolloin sähkönkulutus on suurinta. Silloin joudutaan hankkimaan lisäenergiaa eli kaasua Venäjältä tai hiiltä Saksasta.

Valokuvat pilveen

Valokuvia olen yrittänyt järjestellä. Nimenomaan yrittänyt. Tarkoitus on ollut karsia jyvät akanoista ja tehdä varmuuskopiot ns. pilveen eli verkkoon One Drive-palveluun. Käytännössä tämä ei ole ollut helppoa. Pilveen lataaminen on takkuillut. Välillä ei mene perille, välillä menee viiveellä, jolloin on saattanut tulla useita rinnakkaisia kopioita. Sitten kun yritin poistaa epäonnistuneet lataukset, poistin suuren osan oikein tallentuneista kuvatiedostoista. Onneksi oli koneella kopiot tiedostoista, niin mitään ei varsinaisesti mennyt hukkaan. Pääsee siis aloittamaan homman alusta. Parin päivän työ tosin meni kankkulan kaivoon. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi kannattanut laittaa puhelimeen automaattisen varmuuskopioinnin asetukseksi, jolloin yhtäkkinen siirtokuormitus ei kasvaisi niin isoksi. Takut olisivat luultavasti jääneet vähemmälle.

Olisi tavallaan hauska tietää kuinka moni pitää valokuvien käsittelyä rasittavana touhuna. Uskon, että moni muukin kokee sen sellaisena paremminkin välttämättömänä pahana. Mutta kyllä siinä on iloinenkin puoli. Näin syksyn harmaudessa on tosi piristävää katsoa kuvia kesältä. Kesän lämpö huokuu kuvista. Värit ovat niin täysin erilaiset ja kesän mukavat jutut tulevat mieleen.
---
Kovasti poristaan jalkapallomaajoukkueen tarpeesta antaa potkut valmentajalle. Antaisivat mieluummin pelaajille, mutta mistä uudet tilalle? Pitää muistaa miten kova kilpailu lajin sisällä on. Suomella on tasan yksi pelaaja Euroopan viidessä kovimmassa sarjassa. (tosin hänkin eli Hetemaj sarjansa heikoimmassa joukkueessa Chievossa) . Eremenkon TsSKA Moskva on seurarankingissa sijalla 32. Suomen ylivoimainen ykkönen HJK on Euroopan seurarankingissa sijalla 216. Valmentajalla on nappulat aika vähissä vaikka mitä tekisi.
---

Kyllä tuo taustalla oleva Strömsö on kummallinen ohjelma, suorastaan maineensa veroinen. Siinä asiat rullaavat vääjäämättä kohti päämääräänsä, ihmiset ovat hyväntuulisia ja mukavia.  Kaikki toimii moitteettomasti. Ketään ei pudoteta pelisä eikä arvostella. Ehkä tässä on suomalaisuutta parhaimmillaan, ruotsinkielistä suomalaisuutta. Takassa paukkuu koivuhalot ja pullantuoksu tulee melkein ruudusta läpi. Elämästä osataan nauttia luontevalla tavalla.
---
Vointi on ollut päivän ajan tosi hyvä. Yö oli sen verran lyhytuninen, että illalla on vähän grammari jäänyt junnaamaan.

* Korjaus. Moisanderin kipparoima Ajax on sijalla 26.

Jälkipeliä

Olo meni pykälälän parempaan taas. Kävely alkaa olla sellaista puolireipasta, 4.3 km/h GPS:n mukaan. Nyt on toinen lepoviikko edessä ennen uusia lääkkeitä.

Eremenkon hotellihuoneesta varastettiin Venäjän passi. Hassua, että Suomen maajoukkuepelaajalta pystyy varastamaan Venäjän passin. Viiden tähden hotellissa oli hämminkiä muutenkin. Viisi Suomen pelaajaa sairastui vatsatautiin, mikä herätti ajatuksia jopa sabotaasista. Sairastuneista pelaajista yksi taisi olla avauksen pelaajia, joten sillä tavalla ratkaisevaa iskua sairastumisista ei tullut, mutta tuskin keskittymistä helpottaa kun ukko kerrallaan alkaa kaatua ruodusta ottelun alla. Tasan kaksi tervettä laitapakkia oli käytössä, onneksi. Varamiehenä tilaisuuden saanut Jere Uronen pelasi sitäpaitsi elämänsä ottelun maajoukkueessa. Mokoma vaan ampui tolppaan. Siitä sisään, niin nokat olisivat toisessa asennossa nyt.

Kaksoiskansalaiset muuten erottaa Maamme-laulun aikana. Eivät näytä laulavan. Ovatko he edes tosissaan Suomi-paidassa? Kyllä he ovat. Mamu-taustaisia pelaajia tarvitaan maajoukkueessa. Eremenko on ylivoimaisesti Suomen paras pelaaja. Puhuu Suomea ja Ruotsia sujuvasti.
---
Mikko Hirvonen jäi ikuiseksi lupaukseksi. Nopea ja erittäin tasaisen varma suorittaja. 70 palkintopallisijoitusta, joista 15 voittoa on hieno ura. Loebin ylivoiman jälkeen Hirvosesta odotettiin mestaria, mutta puristusta ei riittänyt mestariksi asti. Alkoi Volkkarin aikakausi. Neljä kertaa Hirvonen oli hopealla MM-sarjassa.  

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Kuluva viikko on pistänyt miettimään Venäjää. Tähän mennessä olen pitänyt karhun murinaa harmittomana harjoittteluna ja kynsien raaputtteluna. Kuluva viikko on kuitenkin pannut miettimään asioita uudesta tulokulmasta kuten joillakin nykyään on tapana sanoa. Venäjän provokaatiot ovat lisääntyneet ympäri Eurooppaa. Nato on saanut tunnistaa epämääräisiä lentoja huomattavasti aikaisempaa enemmän. Sukellusvenekohu on tuoreessa muistissa. Ukrainan tilanne on tulehtunut. Puheet Putinin lähipiirissä Baltian ja Suomenkin asemasta ikäänkuin Venäjän takapihana eivät vaikuta kovin mukavilta.

Pitäisikö siis huolestua? Tähän asti oma vastaukseni on ollut kielteinen. Enää en ole aivan varma. Putin vaikuttaa yllättävänkin arvaamattomalta veijarilta eikä hänen pelisilmänsä vakuuta alkuunkaan. Olennaista on se, että mitä hän oikeastaan haluaa. Yleisesti arvellaan, että imperiumin paluuta, Venäjän nostamista suurvalta-asemaan. Ongelmana on se, että Putin näyttää olevan valmis käyttämään yllättävän kovia otteita. Krimin ryöstössä häikäilemättömyys oli pöyristyttävää.

Putin ei näytä olevan kovin fiksu antaessaan viestiä lännen suuntaan. Omassa maassaan hänen kannatuksensa on lähes 80 %, joten siihen suuntaan viesti toimii. Pahin pelko on se, että taitamattomuudesta johtuen lännen suuntaan ajaudutaan nurkkaan, josta on vaikea päästä ulos. Krimin kanssa ollaan mielestäni jo siinä tilanteessa. Talouspakotteet kuristavat Venäjää, mutta en millään jaksa uskoa Venäjän luovuttavan Krimiä takaisin ehdoitta.  Siten pakotteitakin on vaikea purkaa.

Venäjä ja Saksa ovat perinteisesti olleet Euroopan voimakeskukset. Ranska ja Britanniakin ovat sellaisiksi luettavia. Nykytilanne on Venäjä vastaan loput. Jos tulee uusi kylmä sota Venäjä luultavasti näivettyy, koska se on taloutena Eurooppaa hauraampi. Sillä on energiavaroja, mutta teollisuus on heikoissa kantimissa. Siinä mielessä Putinin eväät loppuvat kesken aika nopeasti, varsinkin jos energiavienti tyssää.  Eurooppaa hän ei pysty laittamaan polvilleen. Nykyisetkin pakotteet haavoittavat Venäjää pahasti.

Mutta erityisesti Baltia voisi olla vaarassa, jos uhkakuvia haetaan. Baltian mailla on onnekseen Naton turva takanaan. Jännitteet Suomen lähialueella voisivat periaatteessa lisääntyä, mutta juuri Nato varmasti hillitsee turhaa yritteliäisyyttä Baltiassa. Siitä voisi nimittäin seurata isompi kahakka. Toki siinä on yksi maa, joka on Ukrainan kanssa samassa tilanteessa ilman Nato-suojaa. Maalla on pitkä raja Venäjän kanssa. Suomesta tietenkin puhutaan. Voisin esittää veikkauksen, että Suomessa tapahtuu muutoksia Nato-kannatuksessa tulevan vuoden aikana, mikäli Venäjän tavat eivät muutu.

Vointi on ollut tosi hyvä varsinkin iltakävelyn jälkeen.

Unelma särkyi...taas kerran

Lukion tuntijako sai lukiolaisilta ristiriitaisen vastaanoton. Suomenkieliset arvostelivat valinnanvapauden vähyyttä, ruotsinkieliset olivat tyytyväisiä. Lähtökohtaisesti lukion tarkoitus on olla yleissivistävä oppilaitos. Tämä tarkoittaa tietenkin laajan ainerepertuaarin säilyttämistä. Myös kaikille yhteinen matematiikan ykköskurssi kuulostaa hyvältä minun korviini. Se antaa hyvän mahdollisuuden arvioida oman tasonsa realistisesti heti alussa.
---
Unkari - Suomi -ottelussa Suomi on pelannut oikein hyvällä ilmeellä ja on hallinnut selkeästi. Maalipaikkoja on ollut riittävästi, mutta tolppaa lähemmäksi ei olla päästy. Parasta oli nähdä pelaajien päättäväiset ilmeet, rohkea pallonhallinta ja hyvä liike. Peliä lähdettiin oikeasti voittamaan. Joukkueessa on myös sisäistä kilpailua pelipaikoista, mikä on joukkueelle oikein hyvä tilanne. Pidin tänään uusista miehistä; Urosesta ja Pohjanpalosta. Myös Teemu Pukki oli hyvä. Sparville on löytynyt sopiva rooli omien vahvuuksiensa kautta Itse en olisi valmentajana ottanut Teemu Pukkia pois vaan Kasper Hämäläisen jo aiemmin. Se siirto oli mielestäni selvä virhe, jos ei taustalla ollut loukkaantumista.

Lopulta Unkari kävi tekemässä upean voittomaalin ja tilanne on tuttu ja karsinnat finiitto. Hirveältähän tuo tuntuu, koska kisaunelman romahdus on tapahtunut niin monta kertaa aiemminkin jopa Unkaria vastaan. Mutta pitkässä juoksussa saa juuri sen mitä ansaitsee, pulinat pois.

Silti pitää muistaa, että kyseessä oli hyvä vierasottelu. Pallonhallinta Suomelle 56%-44%. Yritykset 13-9. Kulmat 5-1. Syötöt 377-235 (!!). Numerot kertovat, että vain maalisarakkeessa hävittiin. Toivottavasti pelaajat ottavat mukaansa hyvät asiat pelistä ja tulevat jatkossakin mielellään maaotteluihin. Parikympisen Pohjanpalon otteissa olin näkevinäni tulevan kansainvälisen huippupelaajan. Pukin kanssa yhtaikaa kentälle niin alkaa tapahtua.

Vointi on ollut aika hyvä.

Muistammehan hyvät asiat

Aamutelevisiossa pyydettiin luetteloa niistä asioista, jotka ovat Suomessa hyvin. Vastaajina olivat  liikenainen Anne Berner, filosofi Timo Airaksinen sekä ex-poliitikko Suvi-Anne Siimes.

(ainakin) Seuraavat asiat ovat vastaajien mielestä hyvin: pankkisektori, nuoressa yrittäjyydessä hyvä meininki, hyvän tekeminen, kirkko, oikeuslaitos, Yle, eläkkeet, puolustusvoimat sekä hyvän päälle rakentaminen. Myös poliisi sai mainintansa. Airaksinen otti esille sen, että USA:ssa poliisi suorastaan terrorisoi kansalaisiaan ja Venäjällä kansa ei tiedä kumpaa enemmän pelkää rosvoja vai poliiseja.

Hyvä onkin jättää voivottelut ja kääntää näkökulma mahdollisuuksien suuntaan. Talousongelmista huolimatta asiat ovat enimmäkseen hyvin. Ja seuraavaksi voidaan aivan hyvin lähteä siitä, että tavoitteena on maailman fiksuin yhteiskunta, joka on myös taloudellisesti toimiva. Meillä on koulutettu dynaaminen väestö, joka puhaltaa yhteen hiileen. Kyllä tällä porukalla pärjätään jatkossakin, kun asiat tehdään oikein.
---
Lukion tuntijako päätyi suunnilleen nykyiselleen. Ei ihme, sillä aiemmat esitykset olivat mielestäni täysin käyttökelvottomia eikä vanha huono ollenkaan ole. Sitä on tarkennettu ja kehitetty parikymmentä vuotta, joten olisi ollut älytöntä heittää tehtyä työtä hukkaan. Joka opetussuunnitelmassa on haettu oppiaineet ylittäviä opintokokonaisuuksia, koska oppiaineiden on katsottu pilkkovan asiasisällöt turhan erilleen toisistaan. Koskaan tuo tavoite ei ole toteutunut ja tuskin toteutuu jatkossakaan. Aiemmissa esityksissä pirstoutuminen ja lokeroituminen oli menossa vielä pahempaan suuntaan; vai miltä kuulostaa ylioppilas, joka ei olisi lukenut tuntiakaan historiaa lukiossa tai uskontoa. Onneksi tämä jäi pois suunnitelmista.

Uskonto valitettavasti menetti yhden pakollisen kurssin, mutta onneksi kaksi vielä jäi opetussuunnitelmaan. Tilanne olisi voinut olla huonompikin. Jopa päättäjissä on niitä, jotka eivät erota toisistaan uskonnon harjoittamista ja uskonnon opettamista.  Uskontoihin perehtyminen ja asioiden pohtiminen yhdessä ikätovereiden kanssa luo sitä monipuolista ymmärrystä ja ajattelua, jota kutsutaan sivistykseksi ja sieltä nousee myös suvaisuus, sen sietäminen että toisella on erilainen vakaumus.
---
TPS vaihtoi valmentajaa ensimmäisenä tällä kaudella. Kallista joukkuetta ei saatu toimimaan  ja seurajohto painoi paniikkinappia. Arvostettu Kai Suikkanen sai potkut ja tilalle otettiin kokematon päävalmentaja ja pari seuraikonia taustalle. Pelaajien reaktiosta päätellen ratkaisu ei välttämättä ollut viisain mahdollinen. Karismaattisen valmentajien tilalle tuotiin kolme keltanokkaa. Mielenkiinnolla seuraan onko päävalmentajalla sama nimi keväällä. Liigaurakka alkoi tappiolla.
---
Vointi oli aika hyvä. Tietokonetomografia tehtiin tänään. Tuloksia saa vastaan seuraavalla viikolla.

Varjobudjetti

Tulipa seurattua varjobudjettikeskustelua eduskunnasta tänään. Oppositiopuolueet olivat valmistelleet omat budjettiehdotuksensa ja toivat ne hallituksen tietoon. Välillä oli hyvinkin vaikea tietää, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hurskastelulla ei tunnu välillä olevan mitään rajaa.  Tämän alle jäi monet hyvät ehdotukset ja rakentavat puheenvuorot, joita niitäkin oli. Joukkuepelaajiakin joukossa onneksi on. Peruskiistanahan on se, että miten rakennemuutoksesta selvitetään. Elvytetäänkö vai ei? Jos, niin velkarahalla vai millä.

Voinniltaan oli nyt sitten se vahvempi päivä vuorossa.

Muurin äärellä herkkänä

Hidas päivä eiliseen verrattuna. Isompia aikaansaannoksia ei ole listattavaksi asti, jos oikein mitään. Joskus päivät  ovat tällaisia.

Eilinen dokumentti "Dokumenttiprojekti: Kun muuri murtui" oli mielenkiintoinen tarina. Suomen kohtaloa kylmän sodan aikana on voivoteltu, mutta Unkarin kohtalo oli vielä aivan toisenlainen. Suomi sai pitää demokratiansa, kun vaan muistettiin olla nöyrästi idän suuntaan. Unkarissa, vuonna 1956, 300 ihmistä kuoli ja pääministeri murhattiin. Unkari joutui yksipuoluejärjestelmän uhriksi ja tiukkaan Neuvostoliiton ohjaukseen. Dokumentissa kuvattiin ruohonjuuritasolta tapahtumaketjua vuodelta 1989, kun Unkari teki Gorbatsovin hiljaisen hyväksynnän turvin irtioton ja avasi rajat itäsaksalaisille. Tämä oli välietappina muurin murtamiselle.  Berliinin muuri näytettiin vasta loppukuvissa, joten hiukan otsikkoa oli venytetty. Dokumentin toteuttamistapa oli silti erittäin mielenkiintoinen, hiukan hämmentäväkin ja perinteisestä linjasta poikkeava.

Tänään kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan erityisherkkyydestä. Se ei ole sairaus, vaan synnynnäinen persoonallisuuden piirre. Erityisherkiksi luokitellaan 15-20 % väestöstä. Nyt erityisherkät ovat järjestäytyneet omaksi yhdistyksekseen. Hienoa, että tämänkaltainen ilmiö nostetaan esiin. Uskoisi, että tämän piirteen tunnistaminen auttaa ymmärtämään itseä ja omaa erilaisuutta aivan uudella tavalla. Itsessänikin tunnistan sellaista erilaisuutta, jota voisi liittää erityisherkkyyteen. Pohdintataipumusta havaitsen ainakin; ei kai näitäkään filosofioita muuten kirjoittaisi. Isäni väitti kivenkovaan olevansa sähkölle allerginen, mikä voisi ehkä selittyä erityishekkyydellä.  Voisi kuvitella myös, että monia sairauden oireeksi luokiteltuja asioita ns. luulosairauksina pidettyjä asioita voisi tämän ilmiön avulla ymmärtää paremin. Lisää voi lukea YLE:ltä.

Haaveita paremmasta maailmasta

Joillekin poliitikoille nostaisin hattua, jos tulisivat kadulla vastaan. Rehellisesti ajateltuna ei niitä kovin montaa toki olisi.  Mihail Gorbatsov olisi yksi tällainen. Katsoin Gorbatsovin haastattelun. Ikää on jo paljon (83 v.) , mutta se ei näkynyt millään lailla. Silmälasit olivat jääneet pois, mutta täplä oli otsassa kuten aiemminkin.

Gorbatsov toi Brezneviläisen ajattelun tilalle Perestroikan, avoimuusajattelun, jossa ihmisille annetaan vapauksia eli kansalle tuodaan demokratia.  Hän toi 1989 ensimmäiset vapaat vaalit Neuvostoliittoon. Gorbatsovin vastustajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen Jeltsinin johdolla ja 1991 lopussa myös Neuvostoliiton taru lopussa. Gorbatsoviin ajatukset onnistuttiin torppaamaan ja hänen uudistuksensa jäi pahasti kesken, Gorba jäi soittelemaan lehdellä. Murros kuitenkin saatiin aikaan. Suuri symbolinen merkitys oli Berliiniin muurin murtumisella 25 vuotta sitten, mikä tarkoitti käytännössä Saksan kansan nöyryyttämisen lopettamista. Sotasyyllisyyttä oli sovitettu sukupolven ajan.

On täysin uskomatonta, että miten tuo murros saattoi tapahtua rauhanomaisesti yliaseistetun Euroopan ytimessä. Bush (sr.), Kohl ja Gorbatsov toimivat erittäin taitavasti diplomaattisessa mielessä. Kaikki tulivat tilanteesta ulos voittajina, Eurooppaan tuli "Wind of Change."

The world is closing in

Did you ever think

That we could be so close, like brothers

The future's in the air

I can feel it everywhere

Blowing with the wind of change 

Seurasi toivon aikakausi, joka lisäsi Euroopan integraatiota. Yhteistyö tiivistyi joka tasolla, ihmiset ja tavarat pääsivät liikkumaan vapaammin ja Suomikin pääsi mukaan Eurooppa-huumaan vuonna 1995 Euroopan Unionin jäsenyyden myötä.  

Mallia voisivat ottaa nykykukotkin. Gorbatsovin pääviestin tulkitsin niin, että eri ryhmillä on aina erilaisia intressejä. Ne voidaan ratkaista istumalla alas keskustelemaan. Jo se vie aikaa, niin sitten vie.  Gorbatsovin mielestä poliitikon pitää aina olla optimisti, muussa tapauksessa kannatta ne hommat lopettaa. Tässä on paljon viisautta.

Heti perään tuli katsottua suorana Barack Obaman linjapuhe. Hänessä on myös tuota samaa idealistia kuin Gorbatsovissa. Obama puhui paljolti globaalista näkökulmasta ja toi esiin ongelmia kuten ympäristökysymykset. Hän painotti erityisesti Kiinan ja USA:n suhteen merkitystä. Hän korosti sitä, että ei ole kysymys nollasummapelistä, jossa toisen voitto on aina toisen tappio. Tämä oikeastaan oli myös Gorbatsovin keskeinen ajatus. Tällaista lähestymistapaa arvostan kovasti. Olen halunnut nähdä tätä ajattelua myös pääministeri Stubbin toimissa, vaikka vastatuuli tuntuu olevan kova. Monet ovat hyvin vahingoniloisia tästä Stubbin kompastelusta, mutta vahingonilolla ei rakenneta mitään uutta. Sipilässä on myös maailmanparantajaa. Helppo kuvitella, miten ilkkujat jo odottavat hänen pudottamistaan. Ei niin, ei niin! Toivoa tarvitaan, siihen kuuluu optimismi ja yhteistyön rakentaminen, kannustaminen ja keskustelu.

Viikko on alkanut hyvävointisesti. Otetaan vastaan se mitä annetaan.

* Gorbatsov otti kantaa Ukrainan kysymykseen yleisellä tasolla. Hänen äitinsä ja entinen vaimonsa ollivat Ukrainalaisia. Ajatus Ukrainasta itsenäisenä alueena on syntynyt vasta Neuvostoliiton aikana. Maassa on venäjänkielisiä noin 15 miljoonaa. (30 %) . Tästä lähtökohdasta on selvää, että ajatus Ukrainan NATO- ja EU- jäsenyydestä on kauhistus. Nyt pitäisi saada tilanne rauhoittummaan ja osapuolet neuvottelupöytään.

Isänpäivä

Tänään oli oikein mukava olla isä, siitä piti huolen ennen kaikkea 6-vuotias tyttäreni, joka oli kaikesta päätellen valmistautunut päivään jo pitkään. Huippuna oli lahjan ja kortin lisäksi sänkyyn tuotu vastaleivottu suklaapiirakka.

Kirkonmenoista kirjoitin eilen. Näin uskonpuhdistuksen päivänä ja myös kirkollisvaalipäivänä aiheesta pikkuisen lisää. Tuli nimittäin katsottua kahdet kirkonmenot, luterilainen mallijumalanpalvelus sekä ruotsalainen vapaan sunnan kirkko. Molemmat oli tehty huippulaadukaasti ja mielessäni mietin niiden keskinäistä paremmuutta. Lyhyesti sanottuna toinen kosketti ihmisen järkevää sielunosaa ja toinen tunnekeskusta. Siinä mielessä molemmat olivat puolikkaita.  Olisiko molemmat voinut saada samaan pakettiin. Mielestäni kyllä olisi.

Huomenna alkaa parin viikon lepo sytostaateista. Tänään lääkekuorma ehkä vähän tuntui voinnissa. Ulkoilu teki oikein hyvää ja illaksi olo on muuttunut hyväksi.

Aika kuluu

Kummola valittiin jääkiekkoliiton johtoon yllättävän niukasti. Noilla näytöillä olisi odottanut isompaakin voittoa. Voitosta huolimatta tulos kertoo tyytymättömyydestä ja Kummola on tarpeeksi fiksu kaveri ymmärtämään tilanteen. Sen näki naamasta.
---
Juha Sipilä oli tänään ykkösaamussa. Hän on reilussa parissa vuodessa kaksinkertaistanut puolueensa kannatuksen. Sipilä on yrittäjä, talousmies, insinööri ja hyvä ihminen, jolla on vahva vakaumus. Tällaisena aikana, kun talous on kuralla ja arvot hakusessa, tuo voi olla hyvä yhdistelmä. Sipilän etuna on se, että hän on liike-elämässä saavuttanut paljon.  Politiikassa hän voi keskittyä asioiden, ei egonsa, hoitamiseen. Hänellä on varaa suhtautua rakentavasti vastustajien ajatuksiin, jos ne sen ansaitsevat. Sipilä varoi visusti sanallakaan moittimasta hallitusta, vaikka olisi voinut ilakoida ja pilkata hallituksen surkeutta mielin määrin. On jännittävää seurata tarinan jatkumista. Toivottavasti voittajana on Suomi oy.
---
Sunnuntaina on seurakuntavaalien vaalipäivä. Aiothan äänestää, jos ääni on vielä antamatta.

Pääsin pitkästä aikaa osallistumaan iltamessuun. Siinä on sellainen kirkon toimintamuoto, jota haluaisin kehittää. Illalla on helppo mennä kirkkoon, tunnelma on tiivis ja mieli avoin. Onhan iltamessulla esikuvansakin. Viimeisellä aterialla asetettiin ehtoollinen vietettäväksi Jeesuksen muistoksi hänen omalla käskyllään., ei aamiainen. Mutta miksi sunnuntaiaamun urkukirkko on saanut ylivallan?

Sunnuntaiaamun urkukirkot eivät kaikkia onnistu virittämään oikealle taajuudelle. Paljon potentiaalista kirkkokansaa jää ulkopuolelle, joskin perinteellä tietenkin on paikkansa. Eivät ne toisiaan pois sulje. Ortodoksisessa ja katolisessa perinteessä vigiliat ja vesperit ovat olleet ihmisten elämää jo vuosisatojen ajan. Heiltä voisi jotakin oppia, samoin vapailla suunnilla on osaamista tällä alueella. Toki omasta perinteestä kyllä löytyy olennaiset ainekset.  Uskon, että max 30 minuuttia kestävät gospel-musiikin ympärille rakentuvat iltakirkot löytävät hyvin toteutettuna ja brändättynä paikkansa. Tulisieluisia toimijoita tarvitaan, kirkkoneuvoston päätös ei riitä. Ja tokihan tällaista toimintaa on ollut monissa seurakunnissa jo tosi pitkään, joten sikäli uudesta asiasta ei puhuta.
---
Olo on ollut hyvä tänään.  Perhepiirissä vietettiin tuplasynttäreitä. Samalla tarjoiutuu mahdollisuus katsoa näitä sairastamisen vuosipäiviä taaksepäin.  Kaksi vuotta sitten vointi oli huonompi, kun ensimmäiset sytostaattihoidot oli juuri annettu suoneen. Kaksi  jännittävää vuotta kuoleman varjo selässä on takana, kaksi ehdottomasti hyvää vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Jokainen näistä päivistä on tämän blogin sisällä. Tämä on päivitys 761. Maailmassa ollaan tietyllä tapaa  yksin, jokainen oman kohtalonsa kanssa. Silti merkitykset ja kokemukset syntyvät kohtaamisista ja yhdessä kulkemisesta. Kiitos kanssamatkustajat!