sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Karaokea pelaamassa

Pleikkarista se vanhempi painos on kaivettu esiin. Kone on hankittu 2003 ja vielä täysin käyttökelpoinen. Sing Star-karaokepeli on ollut käytössä tuolta koneen alkuajoista lähtien. Nytkin levyt on löydetty ja pelaamisen ilo valtaisa. Pelin ideahan on laulaa jonkin tunnetun musiikkivideon päälle ja sävelpuhtaudesta annetaan pisteet. Peli on erikoisen hauska, koska tuntuu siltä että toimii eri ikäisten ja kokoisten kanssa tosi hyvin. Meillä on laulettu vauvasta muoriin peliä suurella innolla vuosien varrella. Tässä muuten on erinomainen joululahjavinkki. Sitäpaitsi peli on kehittävä tapaus. Eskari-ikäinen ainakin on kehittynyt valtavasti laulun saralla. Muutenkin oli hauskaa, mutta turpiin tuli niin huolella että hirvitti. Noh, luonnettahan tuo kasvattaa...

Hiihdon puolella olympiavoittajat nousivat arvonsa mukaisesti palkintopallille. Iivo Niskanen nousi kuin tyhjästä viime vuonna huipulle ja homma näyttää jatkuvan samalla lentoradalla.

Vointi oli eilistä parempi. Viiltävä kylkikipu oli lähes kokonaan poissa ja puhtia oli hiukan enemmän muutenkin.

Arkkipiispa protestin kohteena


Arkkipiispan puheet ärsyttivät.
Avioliittolaista äänestettiin eilen. Seurasi ulosmarssi kirkosta. Tähän mennessä kirkosta eronneita on yli 7000 eli keskikoisen seurakunnan verran. Eroajat ovat ilmoittaneet eronsa syyksi arkkipiispan perinteisestä kristillisyydestä poikkeavat kannanotot. Tämä joukko on paljolti kirkon uskoon ja elämään syvästi sitoutunutta joukkoa, joten vahinko kirkolle on varsin suuri. Jotkut pitävät tätä "luopumusta" jopa paholaisen juonena.  Muut piispat ovat ilmaisseet kantansa varsin maltillisesti ja kristillisiä lähtökohtia kunnioittaen. He ovat korostaneet, että kirkon opeista eivät päätä eduskunta eikä yksittäiset kansalaiset.

Pariliittoko parempi nimitys?
Presidenttikin tuli ulos asian kanssa tänään. Hän olisi mieluummin käyttänyt homoliitoista termin avioliitto tilalla termiä pariliitto. Tämä olisi varmasi loukannut ihmisten tunteita huomattavasti vähemmän, vaikka sinänsä lain sisältö olisi ollut aivan sama.  Olisiko presidentin pitänyt tuoda julki kantansa jo aiemmin vai voiko olla niin, että valtavan homorummutuksen" keskellä hän olisi vain menettänyt arvovaltaansa?

Pääministeri pelaa riskillä
Pääministeri puolestaan saattoi naulata oman poliittisen karriäärinsä puolueensa johdossa vahvoilla kannanotoillaan. Cityliberaalit olivat varmasti aidosti mielissään, mutta Stubb ei taaskaan oikein ymmärtänyt, että Kokoomuksessa on myös merkittävä arvokonservatiivinen siipi, jonka tukea hän kipeästi tarvitseen. Tämä joukko määrittelee mm. avioliittokäsitteen perinteisellä tavalla. Tälle porukalle avattiin ovia ulospäin Keskustan ja perussuomalaisten suuntaan jo aiemmin ministerivalinnoissa. Kun Sipilä vielä on juuri sopivasti yrittäjämyönteinen, niin ääniä vuotaa ulos. Toivottavasti Stubbin ilmeinen typeryys ei onnistu sekaamaan Suomen asioita pahemmin herkässä kansainvälisessä tilanteessa. Nyt pieni pelisilmän tarkennus voisi olla eduksi.  

Hoidot väsyttävät
Neljännen sytostaattikuurin ensimmäinen hoitoviikko on ollut väsyntäyteinen. On vähän ärsyttävääkin, kun ei pysty olemaan niin aktiivinen kuin haluaisi. Toisaalta mieli ollut oikein hyvä. Ja televisio auttaa kuluttamaan aikaa, jos ei pysty muuta tekemään. Tänään katsoin Spielbergin "Pelastakaa sotamies Ryan." Elokuva on tositarinaan perustuva koskettava kertomus sodan totaalisesta järjettömyydestä. Muuten kylkivaiva on vähän antanut periksi. Kylki vaivaa lähinnä kiertoliikkeissä. Erikoisen hankalaa on ollut nousta sängystä ylös. Autosta nouseminen vaatii myös kiertoliikkeen, mikä voi olla välillä yllättävänkin tuskallista.




perjantai 28. marraskuuta 2014

Avioliittolain muutos


Eduskunta äänesti tänään uudesta avioliittolaista. Kansan kahtiajako tuli selvästi esille. Toiset iloitsivat ja monet olivat pettyneitä. Pitää muistaa, että vaikka periaatteellisesti voi olla kysymys isosta asiasta, se koskee käytännön tasolla hyvin harvoja ihmisiä. Realiteetti on se, että ennemmin tai myöhemmin laki olisi runnottu läpi. Olisi hyvä, jos vastedes päästäisiin käsittelemään isompia asioita, kuten talouskriisiä. Vaikka tuntuu luonnottomalta, että lapsella on kaksi isää, ei suoraa tutkimusnäyttöä tietääkseni ole siitä että lapsi tästä vahingoittuisi. Eikä totuuden nimessä se heterojenkaan antama kasvatus aina niin mahtavasti onnistu.

Rummutus mediassa oli poikkeuksellisen voimakasta. Median tehtävänä olisi välittää puolueettomasti tietoa ja antaa puheenvuoroja eri osallistujille tasapuolisesti. Näissä asioissa tällä kerralla ei onnistuttu kovinkaan hyvin. Tätä monet mediakriitikot toivat esille. Jopa Ylen uusisointi oli aika toispuoleista. "Tasa-arvoinen avioliittolaki" on nimityksenä suorastaan probagandistinen. Ei nykyinen laki ole epätasa-arvoinen edes YK:n mielestä.

Pääministeri Stubb esitti vakavalla naamalla, että lähes kaikkialla muualla maailmassa olisi hyväksytty sukupuolineutraali avioliitto. Asia ei ole aivan niin. Vain 18 maata on ennen Suomea hyväksynyt tuollaisen lain. Sellaiset maat kuten Saksa, Itävalta, Sveitsi, Italia, Kreikka eivät omaa kyseisen kaltaista lakia.

Nyt on tarkka paikka jatkaa eteenpäin. On paljon ihmisiä jotka kehuskelevat suvaitsevaisuudellaan. Jotka näin tekevät, ovat valmiita sietämään toisenkin kantoja. Toivottavasti näin käy puolin ja toisin. Toivottavasti  ketään ei leimata huonommaksi näkemyksensä johdosta jatkossakaan.

Oletettavasti kirkossa alkaa hirvittävä rummutus kirkollisen vihkimisen puolesta. Siinä sopassa tarvitaan viisautta. Arkkipiispa on ainakin laittanut arvovaltansa jo nyt peliin. Osa pitää häntä rohkeana, osa pelkurina. Piispa Häkkinen tuli ulos mielestäni viisaalla kannalla. Häkkisen puheenvuoro löytyy täältä.
     

Sipilän viritykset


Vointi ollut vieläkin uupunut. Päivä oli harvinaisen harmaa marraskuunkin päiväksi. Mieli oli kuitenkin kirkas kuin aurinkorannalla. Kirkasvalolampuilla oli asiaan vaikutusta.

Puoluejohtajat tentissä
Puoluejohtajat istuivat eilen tentattavana. Nämä kahdeksan henkilöä ovat hyvin tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta. Heistä täytyy löytyä se johtajuus, jolla Suomi johdetaan väljemmille vesille nykyisistä ongelmista. Yleisesti täytyy todeta, että he ovat kaikki varsin esiintymiskykyisiä, värikkäitä ja persoonallisia esiintyjiä.

Mutta miten se johtajuus? Vähän tuli sellainen olo, että löytyykö riittävää ilkeyttä tehdä tarvittavia uudistuksia. Helposti halvaannutaan katsomaan gallup-lukemia. Stubb oli aivan jäässä, itsevarmuus täysin kateissa. Varmasti hän pyrki välttämään ylimielisen vaikutelman luomista kaikin tavoin. Samalla tuosta kansainvälisestä sporttisesta kielinerosta ja nopeasta ajattelijasta tuli aika tavis.

Sipilän viritelmät
Sipilä puhuu valtion pääoman myymisestä ja pääoman sijoittamisesta tuottaviin uusiin kasvaviin yrityksiin. Mutta kannattaako tuottavia yrityksiä myydä? Onko 10 % tuottavan valtionyhtiön myyminen parempi, kuin lainan ottaminen parin prosentin korkotasolla. Tätä Sipilän logiikassa en täysin tajua. Yritän kuitenkin, koska uusia ajatuksia ei summittain saa tyrmätä.

Sipilä ilmeisesti ajattelee näin: Valtion pääomaa myydään vakaista yrityksistä hyvällä hinnalla. Firmat saavat uusia rahoittajia ja toiminta jatkuu. Irrotettu raha sijoitetaan uusiin firmoihin tuottamaan kasvua, jolloin perässä seuraa myös yksityistä rahaa. Kasvun toteudettua pääoma on irroitettavissa uusiin hankkeisiin.

Mutta, entäpä jos riskit realisoituvat? Menetettiin mylly ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Riski ei tässä kohdassa tunnu miellyttävältä.

HJK isoon voittoon
Jalkapallossa toteutui tarina, joka oli odotettavissa. HJK johti taistellen Eurooppa-liigassa vielä minuutilla 89 FC Kööpenhaminaa 1-0. Sittenhän se tasoitus tuli. Oli se ansaittu ottelutilanteisiin nähden. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Tapahtui epätodellinen. Minuutilla 93 Robin Lod keskitti vasemmalta sivurajalta puolikorkean ja Gandji puski sivuverkkoon. 2-1, Hienoa Klubi! Vieläkin on teoreettiset mahdollisuudet edetä kevään jatkopeleihin. Tanskalaiset ovat ulkona.




keskiviikko 26. marraskuuta 2014

No to Rasism!


USA on yllättävän rasistinen maa.
"The land of hope and glory" rakennettiin aikanaan työnteon ja yrittämisen perustalle. Afrikkalaislähtöisillä orjilla oli tässä kokonaisuudessa iso merkitys.  Martin Luther Kingiin ja 1960-luvun rotumellakoihin viitataan usein ainakin tiettyjen merkkipäivien yhteydessä.

On yllättävää, miten B-luokan kansalaisia tummaihoiset ovat myös tämän päivän USA:ssa jopa aivan arjen käytänteissä. Amerikassa työnsä puolesta pitkään oleillut suomalaistutkija kertoi, miten hän sai mennä ensimmäisenä bussiin ja häntä  ainoana tervehdittiin mikäli pysäkillä oli vain tummaihoisia hänen lisäkseen. Kaupoissa valkoisia palvellaan eri lailla.  Lievissä huumausainerikoksissa valkoihoinen voi samasta teosta saada huomautuksen ja tummaihoinen joutua vankilaan.  Poliisin mustiin kohdistuva väkivalta on erittäin yleistä. Keskimäärin kaksi kertaa viikossa valkoinen poliisi aiheuttaa mustan henkilön kuoleman. Tällöin puhutaan kiistattomista tapahtumista. Tosiasiana pitää tietenkin mainita, että vakavat rikokset ovat voimakkaasti keskittyneet tummaihoisiin tekijöinä.

Mistä löytyisi oma Zlatan?
Suomen jalkapallomaajoukkue on tuskaillut maalinteon kanssa. Muutenhan peli on kulkenut aivan hyvin. Eilen pelattiin Mestarien liigaa ja maalinteosta saatiin mallia. Huippumaalintekijät tekevät puoliolemattomista paikoista jäätäviä maaleja. Suomen tilannetta ei muuta se, vaikka valmentajaa vaihdettaisiin joka ikinen viikko. Tarvittaisiin hyvä maalintekijä, vaikka Zlatan kärkeen, niin mahdollisuudet olisivat aivan toisenlaiset voittaa tasaisia pelejä. Suomella on pari lupaavaa hyökkääjää, joten ehkä sieltä olisi jotakin hyvää odotettavissa. Teemu Pukilla olisi erinomaiset tekniset ja nopeudelliset ominaisuudet. Joel Pohjanpalolla näyttäisi olevan hyökkääjältä vaadittavaa henkistä kanttia ja nälkää. Toivottavasti kilpailuasetelma kehittäisi molempia pelaajia kansainväliselle tasolle. Olen ihmetellyt, että missä ihmeessä on ihmelapsi Lauri DallaValle, joka oli jokunen vuosi sitten Euroopan lupaavimpia hyökkääjiä?

Poliisilla lisää "silmiä" valvontaan
Suomen poliisi on saamassa uuden välineen liikennevalvontaan. Poliisiautoissa on laite, joka lukee rekisterikilvet konepohjaisesti. Laite tarkistaa auton tiedot automaattisesti, jolloin maksamattomat verot ja unohtuneet katsastukset tulevat esille. Varmasti muitakin epämääräisyyksiä saadaan näkyviin, kun auto pysäytetään. Tämä kuulostaa sikäli hyvältä, että kansalaisille annetaan selkeä viesti siitä, että hommat kannattaa hoitaa kunnolla, onhan jo auton katsastaminen tärkeä turvallisuusteko. Ja on sekin tasa-arvoa että kaikkien kuuluu hoitaa velvoitteensa. Veikkaan silti, että tietoturva-asiossa tulee vielä mietittävvää. Tuollainen väline kun pystyy keräämään tietoa tielläliikkujista hyvin paljon ylimääräistäkin.

Aivan helppo päivä ei tänään ole ollut, kylkeäni vähän satutin mikä rajoittaa liikkumita jonkin verran. Uni oli kuitenkin tavallista parempaa.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Levoton Ferguson

Olipas paljon väsyä tänään. Johtuneekohan lääkekuurin alusta vai eilisen tunnekylläisestä päivästä. Ja onhan yöuni ollut aika lyhyttä viime aikoina. Oikein paljon ei jaksanut ryhtyä mihinkään, ei vaan jaksanut.

Telkkaria on tullut töllötettyä. Kansainvälisessä uutistarjonnassa Fergusonin kaupunki Yhdysvaltain Missourissa on ollut näkyvästi esillä. Kansa on raivostunut siitä, että tummaihoisen nuorukaisen ampunutta poliisia kohtaan ei nostettu syytettä. Jopa presidentti on vedonnut kansalaisiinsa rauhanomaisen protestoinnin puolesta. Mellakointi on ollut rajua kaupungin alueella. Kauppaliikkeita on ryöstetty ja poliisiautoja on tuhottu. Vaikka mellakointia ei voi hyväksyä, USA:n viranomaiset saavat varmasti myös vilkaista peiliin. Yllättävän monella amerikoissa vierailleella on kokemuksia ylimmielisistä, jopa ilkeistä viranomasista. Tämä kokemus yhdistettynä yhä herkkään rotukysymykseen on omiaan herättämään varsinkin tummaihoisessa kansanosassa tunteita. Pahoin pelkään, että tämänkertaisista levottomuuksista ei selvitä päivällä eikä parilla.

Sote on saatu valmiiksi, taas kerran, huoh. Jokohan parin päivän päästä taas ollaan ihmettelemässä mitä onkaan päätetty ja vaaditaan päätösten avaamista. Ehkä ei sovi perustuslakiin tai jonkun pirtaan muuten vaan...

Venäläisistä on sanottava, varsinkin naisista, että monet heistä osaavat uskomattoman hyvin Suomen kieltä, toki oman venäläisen aksenttinsa säilyttäen. Tässä on oma koominenkin puolensa "Kuka kutsui Kokanderin"-ohjelman myötä. Sarjan toisessa jaksossa mediapersoona Jenni Kokander vierailee puolivenäläisessä perheessä, jossa rouvalla on tuo hauska venäläinen aksentti. Viihdeohjelma "Putouksessa" samaisen Kokanderin hahmo on sattumoisin venäläinen nainen, jolla on aivan samanlainen aksentti kuin hänen omassa sarjassaan olevalla naisella. Kokanderin oman ohjelman jakso tuli tänään ulos. Putouksen takia se pisti nauramaan niin että  meinasin pudota sängyltä.
 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Välitarkistus

Kuuden kuukauden solusalpaajahoidosta on nyt puolet takana ja nyt oli välitarkastuksen  vuoro eli oli aika katsoa, mitä kuvat kertovat. Lääkäri oli Tampereelta keikalla. Oma tuntuma on ollut hyvä viime aikoina, askelmittariin on kertynyt askelia olennaisesti enemmän kuin ennen kuurin alkua. Tulokset olivat oikein hyvät. Kasvainmassa (jota riittää) oli pienentynyt kautta linjan, monessa kohdin jopa kolmanneksen. Kolmen kuukauden hoidon tuloksena on merkittävä muutos. Seuraava kuvaus on kolmen kuukauden päästä. Toivottavasti suunta jatkuu samana, miksei voisi jatkua? Ei varmaankaan voida sanoa, että tilanne olisi mitenkään hallinnassa, mutta askeleen tai puolitoista kauempana ollaan jyrkänteen reunalta.

Tunnetilana on tällä hetkellä hiljainen syvä kiitollisuus. Tilanne voisi olla niin paljon huonompi. Kiitokset kuuluvat osaltaan myötäeläjille. Eräs kaverini sanoi, että hän ei usko Jumalaan, mutta rukoilee silti puolestani. Monet muutkin ovat kertoneet rukoilevansa puolestani. Tällaisena päivänä on vaikea sanoa, että työ olisi mennyt hukkaan.

 

Viulu vireeseen

Sain erikoisen tehtävä; minun piti virittää viulu. Asiasta ei aiempaa kokemusta eikä siis harmaintakaan aavistusta. Siinä sitten lähdettin kokeilemaan ja asiaa selvittämään. Viritysmekanismit saatiin selville kohtuu äkkiä. Systeemit eroavat kitarasta jonkin verran. Kännykästä löytyi viritysmittariappsi, jonka avulla homma ei oikein vielä onnistunut. Oikeiden äänien nimet kyllä löytyivät, mutta oktaavit eivät oikein aina selvinneet kaikkien kielien kohdalla vielä. Siinä menikin sitten aikaa takutessa, kunnes ongelma ratkesi. Nykyään asiat tunnetusti selvitetään netistä, tällä kertaa Youtubesta. Joku oli yksinkertaisesti äänittänyt vapaiden kielten oikeat äänet suoraan Youtubeen. Sen jälkeen virittäminen olikin helppoa. Yksinkertaisesti vain soitti äänen tietokoneella ja laittoi äänen paikalleen soittimessa. Lopuksi mittarilla vielä varmistus ja hienoviritys. Ja niin oli viulu vireessä. Osaisipa sitä vielä soittaa...

Kurkkukipu helpotti päivän mittaan, mutta ääni oli käheänä. Tuomas-messussa tuli vierailtua. Toteutus oli onnistunut. Kuoro toi voimaa lauluun ja urut oli ansaitulla iltalevolla. Väkeä oli paikalla vähänlaisesti ja luulenkin, että seuraavaa kertaa varten markkinointiin panostetaan enemmän.

Hyvät, Pahat ja Rumat oli aikanaan 90-luvulla ohjelma, jossa oli aidosti vaaran tuntua Rantalaisen ja Sarasvuon johdolla. Koskaan ei tiennyt mitä voi tapahtua seuraavaksi. Luita murtui, studiosta lähti väkeä vihaisena ja juontajat sammuivat tai  ottivat nyrkkeilymatsin. Toisella oli sen jälkeen leuka ehjänä. Tämä muuten tapahtui 12.5.1994. Kymmenet ohjelmat ja talkkarit ovat tuon jälkeen pyrkineet samaan. Mitään vastaavaa ei ole nähty ennen Possea. Siinä ylitetään kaikkia mahdollisia rajoja oikein huolella. Suihkujuttu on täysin omaa luokkaansa. Nuoret miehet menevät kahtena joukkueena alastomina kerrostalon rappuun koputtamaan ihmisten oville asianaan päästä suihkuun isäntäväen kanssa. Eniten suihkuja ja suihkutovereita saavuttaneet voittavat kisan.

Maanantaita ja yöunta odotellessa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lapsellinen teinibändi...(päivitetty)

Muutamia vuosia sitten itsensä löi läpi vaasalainen teinibändi Sturm und Drang. Pojat olivat tuolloin noin 15-vuotiaita ja heidän erikoisuutensa oli nimenomaan ikä. Yle esitti bändistä dokumentin "Like a Rockstar,"jossa seurataan tähteyden nurjaa puolta. Voisi olla hyvä katsoa jokaisen, joka tähteydestä haaveilee.

Kärkihahmona oli Andre Linman, komeaääninen nuori mies, joka kirjoitti bändin laulut yhdessä isänsä Patrik Linmanin kanssa. Taustalla hääräsi myös huipputuottaja Jimmy Westerlund ja idolsista tuttu Asko Kallonen. Bändi kuulosti hyvältä ja suosio alussa oli valtava. Levyjä myytiin ja pojat pääsivät ulkomaankiertueille. Pian kova työnteko unohtui ja rilluttelu lisääntyi. Kitaristia kiinnostaa dokaaminen enemmän kuin muut asiat (16-vuotiaana). Lopulta yhtye menetti suuntansa ja energiansa kolmannen levyn jälkeen. Yleisöäkään ei tainnus enää olla. Soittajia vaihtui, yhtyeessä oli kriisejä ja lopulta Andre masentui. Bändin tarina on kertomus myös siitä, kun nuorilla ei ole normaalia nuoruutta kehityksen ponnahduslautana.

Pojista piirtyy aika lapsellinen ja typerä kuva, myötähäpeää ei voi välttää. Joukko tyhjäpäitä soittaa rokkia. Heillä ei ole mitään sanottavaa, pääasia että musiikki toimii ja kuulostaa hyvältä. Manageri-isän rooli hämmentää. Tuon ikäiset teinit pitäisi pitää tiukassa otteessa ja töissä, mutta manageri-isä tuntuu pikemminkin hyväksyvästi katsovan poikien sekoilua. Yksi pojista oli vähällä tukehtua Tequila-oksennukseensa, mutta hänet saatiin pelastettua. Poikien koulu jää täysin hunningolle bändielämän varjoon. Yksi pojista jää pois bändistä ja keskittyy kouluun. Hänellä näyttää menevän parhaiten bändielämän jälkeen. Kysymys herää koko projektista oliko tämä rokkitähtitouhu lopultakin enemmän isän oma unelma?

Parasta oli kuulla musiikinteon taustasta, varsinkin Jimmy Westerlund on mielenkiintoinen hahmo. Westerlund on USA:ssa arvostettu tuottaja, jota arvostetaan laajasti. Itse olisin tästä halunnut tietää enemmänkin. Sen sijaan bändin toimintakulttuuri vaikuttaa sellaiselta, että on vaikea uskoa suosion koskaan palaavan. Siitä on niistetty ulos se(eurot) mitä teinibändistä irti saadaan. Aikuisten maailmassa jo kaiken nähneillä pojilla tuskin on paikkaa suosion huipulla.

Andre Linmanista voisi jossakin vaiheessa vielä kuultavan. Hänellä on tarpeeksi persoonallinen ääni vaikka miten korkealle. Mutta ajatuksia olisi hyvä olla päässä. Ei riitä, että kuulostaa hyvältä.


Kävely onnistui hyvin retalemaisten lumihiutaleiden seassa. Talven tulo on kaunis. Musiikin parissa tuli vietettyä mukavia hetkiä. Kurkkukipua ja keuhkorahinaa oli. Vaikea sanoa oliko kyseessä siivouspölyn aiheuttama allerginen reaktio vai onko kysymys flunssasta.




perjantai 21. marraskuuta 2014

Ei enää ranskalaista lääkettä

Espanjassa maksetaan romutuspalkkio vanhoista autoista, mikäli ostetaan uusi kärri tilalle. Summa on kaksi tuhatta euroa raatoa kohti. Näin on saatu lisättyä autokauppaa arviolta parillakymmenellä prosentilla. Joku on ehdottanut, että Suomeen voitaisiin tuoda sama toimintamalli. Saataisiin autokantaa uudistettua ja kauppaa liikkeelle. Voi olla, että metsien perukoilta ja kuusen juurilta saataisiin öljynvaluttajia kerättyä pois. Ekologista etua varmasti näin syntyisi.

Mutta mutta... En silti varauksetta lähtisi kannattamaan ajatusta. Espanja on iso autoteollisuusmaa ja Fordilla, Opelilla ja Seatilla on siellä tehtaita. Näin romutustuella tuetaan omaa teollisuutta. Suomessa autoteollisuus on sen sijaan pienimuotoista, autot ovat tuontituotteita eli mahdollinen tukiraha valuu ulos Suomesta. Meillä uusia autoja myydään reilut 100 tuhatta kappaletta.

---
Poliiseista puhutaan  jälleen tv:ssä. Paatero saa jatkuvasti olla selittelemässä jotakin asiaa. Suomessa on varmasti maailman parhaat poliisit, vaikka heitä on vähän suhteessa kansainvälisiin vertailukohtiin. Näin siitä huolimatta, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita.
Norjassa henkirikoksia vuosittain on noin 30, Suomessa määrä on nelinkertainen.

Mielestäni poliisien on pidettävä puoliaan ja osattava vaatia. Niin he nyt tekevätkin. Tästä osoituksena oli viimeviikkoinen poliisien mielenosoitus. Poliisit eivät käsittääkseni vaadi lisää palkkaa, vaan resursseja tehdä työnsä kunnolla. Se heille suotakoon.
---
Tänään julkaistuissa Helsingin Sanomien teettämässä gallupissa Kokoomus sai alimmat lukemat neljäänkymmeneen vuoteen. Joku sanoi, että Stubb on ollut puolueelle varsinainen musta pekka. Siltä tosiaan näyttää. Mielenkiintoinen havainto on se, että vanhanaikaiseksi koettu oikeisto-vasemmistojako on voimassa. Porvaripuolueiden kannatus on vakio vaikka keskinäiset suhteet vaihtelevat. Punavihreällä puolella on vastaava tilanne vaikka sisäistä liikkumista tapahtuukin.
---
Pistävää rintakipua tuli podettua tänään iltapäivällä. Hätäännyin sen verran, että ajattelin kokeilla vanhaa lääkettä; yksi snapsilasillinen konjakkia. Tavallaan se tepsi. Tulin niin huonovointiseksi ettei rintakipu enää tuntunut. Olo oli niin kamala.


Tarvitaanko kiintiönaisia yrityshallintoon?

Jokerit voitti Pietarin SKA:n maalein 3-1. Se on sellainen saavutus, joka tuskin voi toistua kovin usein. Liekö kovin suomalaisen seurajoukkueen saavutus koskaan. Westerlund on tehnyt jäätävää jälkeä Jokereiden kanssa. Hänessä yhdistyvät lajiosaaminen  ja ihmissuhdetaidot.  Miljonäärien kanssa toimeentuleminen ei ole välttämättä helppoa. Toivottavasti Erkka saisi vielä näyttää kykynsä sarjoista kovimmassa, NHL:ssä. Näytöt maajoukkueessa ainakin viittaavat siihen, että menestystä voisi tulla. Pronssi Sotshista tuolla joukkueella ei olisi pitänyt olla mahdollinen. Ja olihan Alpo Suhonenkin aikanaan NHL:ssä, vaikka hänen CV:nsä oli ovat paljon vaatimattomampi.

KHL:n tulevaisuus puhuttaa. En ole ollenkaan varma siitä, onko sarjaa enää kolmen vuoden päästä olemassa. Iso osa joukkueista on rakennettu tyhjän päälle ilman juniorityötä ja vakaata fanikuntaa. Seurat yksinkertaisesti loppuvat, kun oligarkkien hanat menevät kiinni.
---

Pitääkö naisilla olla kiintiöpaikkoja pörssiyhtiöiden hallituksissa? Kiintiöpaikkojen puolustajat perustelevat asiaa yhteiskunnallisella tasa-arvolla. Antti Rinne edustaa tätä kantaa, demarit kaipaavat tietenkin Urpilaisen mukana kadonneita naisia takaisin. Mutta eikö se ole syrjintää, jos syrjäytetään pätevä mies vain sen takia, että hän on mies? Mielestäni pätevyyden pitäisi ratkaista, muuten leimataan naiset.Aletaanko huipulla istuvaa naista pitää säälipaikalla olevana kiintiönaisena, jolloin kaikkien hallinnossa olevien naisten uskottavuus alkaa kärsiä. Pätevät naiset kyllä nousevat ansaitsemaansa asemaansa, ei siihen kiintiöitä tarvita.

torstai 20. marraskuuta 2014

Konfliktit ja niiden ratkaisut

- Mikähän mun nyt on, ku olo on niin hyvä.

Vointi tosiaan on tässä lepoviikolla parantunut päivä päivältä ilman takapakkeja. Tuntuu ihmeelliseltä, melkein hämmentävältä. Kiva kuitenkin näin. Tietäähän sen toki, että ei tämä kovin pysyvä olotila voi olla.

Pari kertaa tuli jonotettua terveyskeskuksessa tänään. Ensin verikokeisiin ja sitten influenssarokotetta varten. Rokotejono oli pidempi, noin tunnin. Tilanne oli psykologisesti mielenkiintoinen, koska alunperin ei ollut mitään jonotussysteemiä käytössä ja väkimäärä alkoi kasvaa. Paikalla oli parhaimmillaan noin 20 henkeä, ja jokaisen vaan piti jotenkin tietää paikkansa jonossa, koska ei ollut mitään numerontia tai istumajärjestystä käytössä. Aina kun uusi ihminen tuli paikalle, hänen piti selvittää, mikä on homman nimi, kenen jälkeen hänen vuoronsa on. Joku taisi tehdä U-käännöksen ja jatkaa matkaa.  Melkoinen kaaoshan siitä oli syntymässä.

Itse seurasin tilannetta sillä mielellä, että ottaako joku riuska pappa tai mummu tilanteen haltuunsa ja ehdottaa jotakin järjestystä. Tätä¨ei tapahtunut. Pöydällä nimittäin oli numeronippu, jota olisi voinut käyttää. Yksi nainen oli varovaisesti ehdottamassa asiaa, mutta jonon etupää ei pitänyt asiaa tarpeellisena. Seurattuani tilannetta hetken päätin kokeilla. Tiesin, että porukan nuorimpana en olisi niitä, joita ensimmäisenä kuunneltaisiin. Otin kuitenkin numeronipun pöydältä ja ehdotin ääneen, että jaan tästä numeroita vuoron mukaan. Kukaan ei vastustanut, vaan kaikki ottivat mukisematta vastaan numerot. Ihmiset olivat hämmästyttävän tietoisia omasta vuorostaan. Pari yritti ottaa väärässä kohtaa numeronsa, jolloin virhe tehtiin nopeasti tiettäväksi. Mummot ja vaarit selvisivät tilanteesta hyvin ilman, että oikeudenmukaisuus kärsi. Kaikille löytyi paikka jonosta.

Tuo pieni tapahtuma herättää ajatuksen siitä, miten sosiaalista tietoa syntyy ja miten sitä käytetään.  Monesti esiiintyy struktuureja, jotka ovat sanattomia ja näkymättömiä ja silti vahvoja ja jaettuja. Entäpä, jos on erilaisia, ristiriitaisia käsityksiä tilanteesta? Silloin täytyy tavalla tai toisella ratkaista kenen vuoro on. Se tapahtuu joko neuvottelemalla tai voimalla. Jos yhteisymmärrystä ei synny, voi syntyä konflikti. Silloin tilanne selviää taistelemalla tai pakenemalla. Alistuminen voi olla kolmas keino selvitä tilanteesta, mutta silloin jää rokotus saamatta jos ei pidä puoliansa.

Se mikä ei ole huvittavaa on, että elämme konfliktikylläisessä maailmassa. Ihmiset katsovat asioita omista näkökulmistaan. Venäjä ja Eurooppa näkevät  asiat kovasti eri näkökulmista mitä tulee Krimin asemaan. Kysymys on siitä käytetäänkö neuvottelua vai voimaa konfliktin ratkaisussa. Aikuiset sivistyneet ihmiset pystyvät useimmiten neuvottelemaan. Toiset käyttävät voimaa, mikä on ollut Euroopassa melkoinen järkytys. Syvä rauhantila on jollakin tavalla järkkynyt.

Krimin tilanne on vielä melkein leikkiä. ISIS on uusi ja erittäin vaarallinen ilmiö. Sillä on vetovoimaa ja pystyy rekrytoimaan väkeä jopa Suomesta. Obama uskoi 2011 Irakista lähdön jälkeen maan olevan demokratia. Olihan vaalit pidetty ja kansalla demokraattisesti valittu johtaja. Mutta mitä vielä, seuraavana päivänä viimeisen amerikkalaisen poistuttua  maassa alkoi muodostua uusi kaaos. Shiiat ja sunnit alkoivat keskinäisen kähinänsä. Hedelmät ovat karmeat; syntyi ISIS ; raskaasti aseistettu hirviöjoukko, joka käyttää aseellista voimaa häikäilemättömästi. Se ei neuvottele lainkaan. Toisinajattelijat surmataan raaásti ilman mitään neuvotteluita, oikeudenkäynnistä puhumattakaan. Pahuudella ei ole mitään pidäkkeitä, mikä on äärimmäisen murheellista. Mitä jos tuollainen joukko saisi käsiinsä joukkotuhoaseita?

Kansainvälisyys, ihmisten vuorovaikutus, oikea tieto, erilaisuuden sietäminen auttavat ihmisiä ja kansoja tulemaan toimeen keskenään. Koulutus auttaa luomaan sivistystä. Mummot ja papat tulevat hyvin toimeen keskenään senkin takia, että he ovat samassa asemassa rokotusjonossa ja ymmärtävät toistensa elämäntilanteita. Mutta mitä jos vihollinen on yhtä sivistynyt kuin raakalainen eläinjoukko, joka ei tunne mitään ihmisarvoa. Mitään neuvotteluhalua tai taitoa ei ole, epämääräistä uskonnollista pintahöpinää vain. Ovatko voima ja aseet silloin ainoat neuvottelun kielet?

* pohdinnan taustalla osittain ISIS-dokumentti, joka löytyy Yle Areenasta. Sisältää julmaa kuvamateriaalia.




keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pieni tappio

Taas tuli Suomelle takkiin jalkapallossa. Vastassa oli vieraskentällä harjoituspelissä Slovakia, jolla on karsinnoissa upea saldo takanaan, pelkkiä voittoja. Slovakia on voittanut jopa  Espanjan viime aikoina, joten kivikova oli vastus.  Siinä mielessä 2-1 ei ole rumasti. Huolestuttavaa pelissä on keskitysten puolustaminen. Niistä on ropissut omiin turhan paljon. Kapteeni Moisander on ollut turhankin usein aitiopaikalla. Puolustukseen tarvittaisiin yksi torni toppariksi Moisanderin viereen. Harmi, että Sami Hyypiä ei enää ole käytössä. Hänen edestään ei pääpalloja juuri viety. Pelillisesti ei ole mitään syytä painaa paniikkinappia. Jos Suomi olisi 20 vuotta sitten pelannut näin uskottavasti huippumaita vastaan, oltaisiin oltu täysin haltioituneita. Silloin ei omaa peliä juuri ollut, seistiin parkissa oman maalin edessä ja potkittiin palloja pois. Joskus saatiin hyökkääjä läpi maalintekoon. Nyt noidutaan lähinnä maalipaikkojen tuhlailua. Suomella on ollut lohkossaan  eniten maalipaikkoja, joten ei kaikki todellakaan huonoon suuntaan kehittynyt. Mielestäni kommentaattorina toimiva Antti Pohja on turhankin happamasti kommentoinut tilanteita. Oma suosikkipelaajani tällä kerralla oli Halsti, jolla on todella nopea pelirytmi ja hyviä ylöspäin suuntautuvia syöttöjä.

Vointi ollut taas pikkuisen parempi tänään, mistä olen kovasti onnellinen ja kiitollinen. Päivän kohokohtia oli käynti munalassa, kuten pikkutyttö sitä kutsuu. Kysymys on siis maatilalla olevasta kanalan itsepalvelukaupasta, josta kananmunat haetaan. Lähiruokaa siis asian varsinaisessa merkityksessään. Parasta oli se, että pystyi tekemään matkan vaivatta kävellen kunnon kärsimättä.
---
Ruotsissa käydään mielenkiintoista energiakeskustelua. Sielläkin on rakennettu tuulivoimaa ja rakennetaan jatkossakin. Huolenaihe on mielenkiintoinen, ydinvoimalat ovat muuttumassa kannattamattomiksi halvan tuulivoiman takia ja niitä joudutaan ehkä ajamaan ennenaikaisesti alas. Toisaalta tuulivoiman ongelmana on epätasaisuus. Kesällä tuulee enemmän kuin talvella, jolloin sähkönkulutus on suurinta. Silloin joudutaan hankkimaan lisäenergiaa eli kaasua Venäjältä tai hiiltä Saksasta.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Valokuvat pilveen

Valokuvia olen yrittänyt järjestellä. Nimenomaan yrittänyt. Tarkoitus on ollut karsia jyvät akanoista ja tehdä varmuuskopiot ns. pilveen eli verkkoon One Drive-palveluun. Käytännössä tämä ei ole ollut helppoa. Pilveen lataaminen on takkuillut. Välillä ei mene perille, välillä menee viiveellä, jolloin on saattanut tulla useita rinnakkaisia kopioita. Sitten kun yritin poistaa epäonnistuneet lataukset, poistin suuren osan oikein tallentuneista kuvatiedostoista. Onneksi oli koneella kopiot tiedostoista, niin mitään ei varsinaisesti mennyt hukkaan. Pääsee siis aloittamaan homman alusta. Parin päivän työ tosin meni kankkulan kaivoon. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi kannattanut laittaa puhelimeen automaattisen varmuuskopioinnin asetukseksi, jolloin yhtäkkinen siirtokuormitus ei kasvaisi niin isoksi. Takut olisivat luultavasti jääneet vähemmälle.

Olisi tavallaan hauska tietää kuinka moni pitää valokuvien käsittelyä rasittavana touhuna. Uskon, että moni muukin kokee sen sellaisena paremminkin välttämättömänä pahana. Mutta kyllä siinä on iloinenkin puoli. Näin syksyn harmaudessa on tosi piristävää katsoa kuvia kesältä. Kesän lämpö huokuu kuvista. Värit ovat niin täysin erilaiset ja kesän mukavat jutut tulevat mieleen.
---
Kovasti poristaan jalkapallomaajoukkueen tarpeesta antaa potkut valmentajalle. Antaisivat mieluummin pelaajille, mutta mistä uudet tilalle? Pitää muistaa miten kova kilpailu lajin sisällä on. Suomella on tasan yksi pelaaja Euroopan viidessä kovimmassa sarjassa. (tosin hänkin eli Hetemaj sarjansa heikoimmassa joukkueessa Chievossa) . Eremenkon TsSKA Moskva on seurarankingissa sijalla 32. Suomen ylivoimainen ykkönen HJK on Euroopan seurarankingissa sijalla 216. Valmentajalla on nappulat aika vähissä vaikka mitä tekisi.
---

Kyllä tuo taustalla oleva Strömsö on kummallinen ohjelma, suorastaan maineensa veroinen. Siinä asiat rullaavat vääjäämättä kohti päämääräänsä, ihmiset ovat hyväntuulisia ja mukavia.  Kaikki toimii moitteettomasti. Ketään ei pudoteta pelisä eikä arvostella. Ehkä tässä on suomalaisuutta parhaimmillaan, ruotsinkielistä suomalaisuutta. Takassa paukkuu koivuhalot ja pullantuoksu tulee melkein ruudusta läpi. Elämästä osataan nauttia luontevalla tavalla.
---
Vointi on ollut päivän ajan tosi hyvä. Yö oli sen verran lyhytuninen, että illalla on vähän grammari jäänyt junnaamaan.

* Korjaus. Moisanderin kipparoima Ajax on sijalla 26.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Jälkipeliä

Olo meni pykälälän parempaan taas. Kävely alkaa olla sellaista puolireipasta, 4.3 km/h GPS:n mukaan. Nyt on toinen lepoviikko edessä ennen uusia lääkkeitä.

Eremenkon hotellihuoneesta varastettiin Venäjän passi. Hassua, että Suomen maajoukkuepelaajalta pystyy varastamaan Venäjän passin. Viiden tähden hotellissa oli hämminkiä muutenkin. Viisi Suomen pelaajaa sairastui vatsatautiin, mikä herätti ajatuksia jopa sabotaasista. Sairastuneista pelaajista yksi taisi olla avauksen pelaajia, joten sillä tavalla ratkaisevaa iskua sairastumisista ei tullut, mutta tuskin keskittymistä helpottaa kun ukko kerrallaan alkaa kaatua ruodusta ottelun alla. Tasan kaksi tervettä laitapakkia oli käytössä, onneksi. Varamiehenä tilaisuuden saanut Jere Uronen pelasi sitäpaitsi elämänsä ottelun maajoukkueessa. Mokoma vaan ampui tolppaan. Siitä sisään, niin nokat olisivat toisessa asennossa nyt.

Kaksoiskansalaiset muuten erottaa Maamme-laulun aikana. Eivät näytä laulavan. Ovatko he edes tosissaan Suomi-paidassa? Kyllä he ovat. Mamu-taustaisia pelaajia tarvitaan maajoukkueessa. Eremenko on ylivoimaisesti Suomen paras pelaaja. Puhuu Suomea ja Ruotsia sujuvasti.
---
Mikko Hirvonen jäi ikuiseksi lupaukseksi. Nopea ja erittäin tasaisen varma suorittaja. 70 palkintopallisijoitusta, joista 15 voittoa on hieno ura. Loebin ylivoiman jälkeen Hirvosesta odotettiin mestaria, mutta puristusta ei riittänyt mestariksi asti. Alkoi Volkkarin aikakausi. Neljä kertaa Hirvonen oli hopealla MM-sarjassa.  

lauantai 15. marraskuuta 2014

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Kuluva viikko on pistänyt miettimään Venäjää. Tähän mennessä olen pitänyt karhun murinaa harmittomana harjoittteluna ja kynsien raaputtteluna. Kuluva viikko on kuitenkin pannut miettimään asioita uudesta tulokulmasta kuten joillakin nykyään on tapana sanoa. Venäjän provokaatiot ovat lisääntyneet ympäri Eurooppaa. Nato on saanut tunnistaa epämääräisiä lentoja huomattavasti aikaisempaa enemmän. Sukellusvenekohu on tuoreessa muistissa. Ukrainan tilanne on tulehtunut. Puheet Putinin lähipiirissä Baltian ja Suomenkin asemasta ikäänkuin Venäjän takapihana eivät vaikuta kovin mukavilta.

Pitäisikö siis huolestua? Tähän asti oma vastaukseni on ollut kielteinen. Enää en ole aivan varma. Putin vaikuttaa yllättävänkin arvaamattomalta veijarilta eikä hänen pelisilmänsä vakuuta alkuunkaan. Olennaista on se, että mitä hän oikeastaan haluaa. Yleisesti arvellaan, että imperiumin paluuta, Venäjän nostamista suurvalta-asemaan. Ongelmana on se, että Putin näyttää olevan valmis käyttämään yllättävän kovia otteita. Krimin ryöstössä häikäilemättömyys oli pöyristyttävää.

Putin ei näytä olevan kovin fiksu antaessaan viestiä lännen suuntaan. Omassa maassaan hänen kannatuksensa on lähes 80 %, joten siihen suuntaan viesti toimii. Pahin pelko on se, että taitamattomuudesta johtuen lännen suuntaan ajaudutaan nurkkaan, josta on vaikea päästä ulos. Krimin kanssa ollaan mielestäni jo siinä tilanteessa. Talouspakotteet kuristavat Venäjää, mutta en millään jaksa uskoa Venäjän luovuttavan Krimiä takaisin ehdoitta.  Siten pakotteitakin on vaikea purkaa.

Venäjä ja Saksa ovat perinteisesti olleet Euroopan voimakeskukset. Ranska ja Britanniakin ovat sellaisiksi luettavia. Nykytilanne on Venäjä vastaan loput. Jos tulee uusi kylmä sota Venäjä luultavasti näivettyy, koska se on taloutena Eurooppaa hauraampi. Sillä on energiavaroja, mutta teollisuus on heikoissa kantimissa. Siinä mielessä Putinin eväät loppuvat kesken aika nopeasti, varsinkin jos energiavienti tyssää.  Eurooppaa hän ei pysty laittamaan polvilleen. Nykyisetkin pakotteet haavoittavat Venäjää pahasti.

Mutta erityisesti Baltia voisi olla vaarassa, jos uhkakuvia haetaan. Baltian mailla on onnekseen Naton turva takanaan. Jännitteet Suomen lähialueella voisivat periaatteessa lisääntyä, mutta juuri Nato varmasti hillitsee turhaa yritteliäisyyttä Baltiassa. Siitä voisi nimittäin seurata isompi kahakka. Toki siinä on yksi maa, joka on Ukrainan kanssa samassa tilanteessa ilman Nato-suojaa. Maalla on pitkä raja Venäjän kanssa. Suomesta tietenkin puhutaan. Voisin esittää veikkauksen, että Suomessa tapahtuu muutoksia Nato-kannatuksessa tulevan vuoden aikana, mikäli Venäjän tavat eivät muutu.

Vointi on ollut tosi hyvä varsinkin iltakävelyn jälkeen.



perjantai 14. marraskuuta 2014

Unelma särkyi...taas kerran

Lukion tuntijako sai lukiolaisilta ristiriitaisen vastaanoton. Suomenkieliset arvostelivat valinnanvapauden vähyyttä, ruotsinkieliset olivat tyytyväisiä. Lähtökohtaisesti lukion tarkoitus on olla yleissivistävä oppilaitos. Tämä tarkoittaa tietenkin laajan ainerepertuaarin säilyttämistä. Myös kaikille yhteinen matematiikan ykköskurssi kuulostaa hyvältä minun korviini. Se antaa hyvän mahdollisuuden arvioida oman tasonsa realistisesti heti alussa.
---
Unkari - Suomi -ottelussa Suomi on pelannut oikein hyvällä ilmeellä ja on hallinnut selkeästi. Maalipaikkoja on ollut riittävästi, mutta tolppaa lähemmäksi ei olla päästy. Parasta oli nähdä pelaajien päättäväiset ilmeet, rohkea pallonhallinta ja hyvä liike. Peliä lähdettiin oikeasti voittamaan. Joukkueessa on myös sisäistä kilpailua pelipaikoista, mikä on joukkueelle oikein hyvä tilanne. Pidin tänään uusista miehistä; Urosesta ja Pohjanpalosta. Myös Teemu Pukki oli hyvä. Sparville on löytynyt sopiva rooli omien vahvuuksiensa kautta Itse en olisi valmentajana ottanut Teemu Pukkia pois vaan Kasper Hämäläisen jo aiemmin. Se siirto oli mielestäni selvä virhe, jos ei taustalla ollut loukkaantumista.

Lopulta Unkari kävi tekemässä upean voittomaalin ja tilanne on tuttu ja karsinnat finiitto. Hirveältähän tuo tuntuu, koska kisaunelman romahdus on tapahtunut niin monta kertaa aiemminkin jopa Unkaria vastaan. Mutta pitkässä juoksussa saa juuri sen mitä ansaitsee, pulinat pois.

Silti pitää muistaa, että kyseessä oli hyvä vierasottelu. Pallonhallinta Suomelle 56%-44%. Yritykset 13-9. Kulmat 5-1. Syötöt 377-235 (!!). Numerot kertovat, että vain maalisarakkeessa hävittiin. Toivottavasti pelaajat ottavat mukaansa hyvät asiat pelistä ja tulevat jatkossakin mielellään maaotteluihin. Parikympisen Pohjanpalon otteissa olin näkevinäni tulevan kansainvälisen huippupelaajan. Pukin kanssa yhtaikaa kentälle niin alkaa tapahtua.

Vointi on ollut aika hyvä.

torstai 13. marraskuuta 2014

Muistammehan hyvät asiat

Aamutelevisiossa pyydettiin luetteloa niistä asioista, jotka ovat Suomessa hyvin. Vastaajina olivat  liikenainen Anne Berner, filosofi Timo Airaksinen sekä ex-poliitikko Suvi-Anne Siimes.

(ainakin) Seuraavat asiat ovat vastaajien mielestä hyvin: pankkisektori, nuoressa yrittäjyydessä hyvä meininki, hyvän tekeminen, kirkko, oikeuslaitos, Yle, eläkkeet, puolustusvoimat sekä hyvän päälle rakentaminen. Myös poliisi sai mainintansa. Airaksinen otti esille sen, että USA:ssa poliisi suorastaan terrorisoi kansalaisiaan ja Venäjällä kansa ei tiedä kumpaa enemmän pelkää rosvoja vai poliiseja.

Hyvä onkin jättää voivottelut ja kääntää näkökulma mahdollisuuksien suuntaan. Talousongelmista huolimatta asiat ovat enimmäkseen hyvin. Ja seuraavaksi voidaan aivan hyvin lähteä siitä, että tavoitteena on maailman fiksuin yhteiskunta, joka on myös taloudellisesti toimiva. Meillä on koulutettu dynaaminen väestö, joka puhaltaa yhteen hiileen. Kyllä tällä porukalla pärjätään jatkossakin, kun asiat tehdään oikein.
---
Lukion tuntijako päätyi suunnilleen nykyiselleen. Ei ihme, sillä aiemmat esitykset olivat mielestäni täysin käyttökelvottomia eikä vanha huono ollenkaan ole. Sitä on tarkennettu ja kehitetty parikymmentä vuotta, joten olisi ollut älytöntä heittää tehtyä työtä hukkaan. Joka opetussuunnitelmassa on haettu oppiaineet ylittäviä opintokokonaisuuksia, koska oppiaineiden on katsottu pilkkovan asiasisällöt turhan erilleen toisistaan. Koskaan tuo tavoite ei ole toteutunut ja tuskin toteutuu jatkossakaan. Aiemmissa esityksissä pirstoutuminen ja lokeroituminen oli menossa vielä pahempaan suuntaan; vai miltä kuulostaa ylioppilas, joka ei olisi lukenut tuntiakaan historiaa lukiossa tai uskontoa. Onneksi tämä jäi pois suunnitelmista.

Uskonto valitettavasti menetti yhden pakollisen kurssin, mutta onneksi kaksi vielä jäi opetussuunnitelmaan. Tilanne olisi voinut olla huonompikin. Jopa päättäjissä on niitä, jotka eivät erota toisistaan uskonnon harjoittamista ja uskonnon opettamista.  Uskontoihin perehtyminen ja asioiden pohtiminen yhdessä ikätovereiden kanssa luo sitä monipuolista ymmärrystä ja ajattelua, jota kutsutaan sivistykseksi ja sieltä nousee myös suvaisuus, sen sietäminen että toisella on erilainen vakaumus.
---
TPS vaihtoi valmentajaa ensimmäisenä tällä kaudella. Kallista joukkuetta ei saatu toimimaan  ja seurajohto painoi paniikkinappia. Arvostettu Kai Suikkanen sai potkut ja tilalle otettiin kokematon päävalmentaja ja pari seuraikonia taustalle. Pelaajien reaktiosta päätellen ratkaisu ei välttämättä ollut viisain mahdollinen. Karismaattisen valmentajien tilalle tuotiin kolme keltanokkaa. Mielenkiinnolla seuraan onko päävalmentajalla sama nimi keväällä. Liigaurakka alkoi tappiolla.
---
Vointi oli aika hyvä. Tietokonetomografia tehtiin tänään. Tuloksia saa vastaan seuraavalla viikolla.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Varjobudjetti

Tulipa seurattua varjobudjettikeskustelua eduskunnasta tänään. Oppositiopuolueet olivat valmistelleet omat budjettiehdotuksensa ja toivat ne hallituksen tietoon. Välillä oli hyvinkin vaikea tietää, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hurskastelulla ei tunnu välillä olevan mitään rajaa.  Tämän alle jäi monet hyvät ehdotukset ja rakentavat puheenvuorot, joita niitäkin oli. Joukkuepelaajiakin joukossa onneksi on. Peruskiistanahan on se, että miten rakennemuutoksesta selvitetään. Elvytetäänkö vai ei? Jos, niin velkarahalla vai millä.

Voinniltaan oli nyt sitten se vahvempi päivä vuorossa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Muurin äärellä herkkänä

Hidas päivä eiliseen verrattuna. Isompia aikaansaannoksia ei ole listattavaksi asti, jos oikein mitään. Joskus päivät  ovat tällaisia.

Eilinen dokumentti "Dokumenttiprojekti: Kun muuri murtui" oli mielenkiintoinen tarina. Suomen kohtaloa kylmän sodan aikana on voivoteltu, mutta Unkarin kohtalo oli vielä aivan toisenlainen. Suomi sai pitää demokratiansa, kun vaan muistettiin olla nöyrästi idän suuntaan. Unkarissa, vuonna 1956, 300 ihmistä kuoli ja pääministeri murhattiin. Unkari joutui yksipuoluejärjestelmän uhriksi ja tiukkaan Neuvostoliiton ohjaukseen. Dokumentissa kuvattiin ruohonjuuritasolta tapahtumaketjua vuodelta 1989, kun Unkari teki Gorbatsovin hiljaisen hyväksynnän turvin irtioton ja avasi rajat itäsaksalaisille. Tämä oli välietappina muurin murtamiselle.  Berliinin muuri näytettiin vasta loppukuvissa, joten hiukan otsikkoa oli venytetty. Dokumentin toteuttamistapa oli silti erittäin mielenkiintoinen, hiukan hämmentäväkin ja perinteisestä linjasta poikkeava.

Tänään kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan erityisherkkyydestä. Se ei ole sairaus, vaan synnynnäinen persoonallisuuden piirre. Erityisherkiksi luokitellaan 15-20 % väestöstä. Nyt erityisherkät ovat järjestäytyneet omaksi yhdistyksekseen. Hienoa, että tämänkaltainen ilmiö nostetaan esiin. Uskoisi, että tämän piirteen tunnistaminen auttaa ymmärtämään itseä ja omaa erilaisuutta aivan uudella tavalla. Itsessänikin tunnistan sellaista erilaisuutta, jota voisi liittää erityisherkkyyteen. Pohdintataipumusta havaitsen ainakin; ei kai näitäkään filosofioita muuten kirjoittaisi. Isäni väitti kivenkovaan olevansa sähkölle allerginen, mikä voisi ehkä selittyä erityishekkyydellä.  Voisi kuvitella myös, että monia sairauden oireeksi luokiteltuja asioita ns. luulosairauksina pidettyjä asioita voisi tämän ilmiön avulla ymmärtää paremin. Lisää voi lukea YLE:ltä.



maanantai 10. marraskuuta 2014

Haaveita paremmasta maailmasta

Joillekin poliitikoille nostaisin hattua, jos tulisivat kadulla vastaan. Rehellisesti ajateltuna ei niitä kovin montaa toki olisi.  Mihail Gorbatsov olisi yksi tällainen. Katsoin Gorbatsovin haastattelun. Ikää on jo paljon (83 v.) , mutta se ei näkynyt millään lailla. Silmälasit olivat jääneet pois, mutta täplä oli otsassa kuten aiemminkin.

Gorbatsov toi Brezneviläisen ajattelun tilalle Perestroikan, avoimuusajattelun, jossa ihmisille annetaan vapauksia eli kansalle tuodaan demokratia.  Hän toi 1989 ensimmäiset vapaat vaalit Neuvostoliittoon. Gorbatsovin vastustajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen Jeltsinin johdolla ja 1991 lopussa myös Neuvostoliiton taru lopussa. Gorbatsoviin ajatukset onnistuttiin torppaamaan ja hänen uudistuksensa jäi pahasti kesken, Gorba jäi soittelemaan lehdellä. Murros kuitenkin saatiin aikaan. Suuri symbolinen merkitys oli Berliiniin muurin murtumisella 25 vuotta sitten, mikä tarkoitti käytännössä Saksan kansan nöyryyttämisen lopettamista. Sotasyyllisyyttä oli sovitettu sukupolven ajan.

On täysin uskomatonta, että miten tuo murros saattoi tapahtua rauhanomaisesti yliaseistetun Euroopan ytimessä. Bush (sr.), Kohl ja Gorbatsov toimivat erittäin taitavasti diplomaattisessa mielessä. Kaikki tulivat tilanteesta ulos voittajina, Eurooppaan tuli "Wind of Change."

The world is closing in
Did you ever think
That we could be so close, like brothers
The future's in the air
I can feel it everywhere
Blowing with the wind of change 


Seurasi toivon aikakausi, joka lisäsi Euroopan integraatiota. Yhteistyö tiivistyi joka tasolla, ihmiset ja tavarat pääsivät liikkumaan vapaammin ja Suomikin pääsi mukaan Eurooppa-huumaan vuonna 1995 Euroopan Unionin jäsenyyden myötä.  

Mallia voisivat ottaa nykykukotkin. Gorbatsovin pääviestin tulkitsin niin, että eri ryhmillä on aina erilaisia intressejä. Ne voidaan ratkaista istumalla alas keskustelemaan. Jo se vie aikaa, niin sitten vie.  Gorbatsovin mielestä poliitikon pitää aina olla optimisti, muussa tapauksessa kannatta ne hommat lopettaa. Tässä on paljon viisautta.

Heti perään tuli katsottua suorana Barack Obaman linjapuhe. Hänessä on myös tuota samaa idealistia kuin Gorbatsovissa. Obama puhui paljolti globaalista näkökulmasta ja toi esiin ongelmia kuten ympäristökysymykset. Hän painotti erityisesti Kiinan ja USA:n suhteen merkitystä. Hän korosti sitä, että ei ole kysymys nollasummapelistä, jossa toisen voitto on aina toisen tappio. Tämä oikeastaan oli myös Gorbatsovin keskeinen ajatus. Tällaista lähestymistapaa arvostan kovasti. Olen halunnut nähdä tätä ajattelua myös pääministeri Stubbin toimissa, vaikka vastatuuli tuntuu olevan kova. Monet ovat hyvin vahingoniloisia tästä Stubbin kompastelusta, mutta vahingonilolla ei rakenneta mitään uutta. Sipilässä on myös maailmanparantajaa. Helppo kuvitella, miten ilkkujat jo odottavat hänen pudottamistaan. Ei niin, ei niin! Toivoa tarvitaan, siihen kuuluu optimismi ja yhteistyön rakentaminen, kannustaminen ja keskustelu.

Viikko on alkanut hyvävointisesti. Otetaan vastaan se mitä annetaan.

* Gorbatsov otti kantaa Ukrainan kysymykseen yleisellä tasolla. Hänen äitinsä ja entinen vaimonsa ollivat Ukrainalaisia. Ajatus Ukrainasta itsenäisenä alueena on syntynyt vasta Neuvostoliiton aikana. Maassa on venäjänkielisiä noin 15 miljoonaa. (30 %) . Tästä lähtökohdasta on selvää, että ajatus Ukrainan NATO- ja EU- jäsenyydestä on kauhistus. Nyt pitäisi saada tilanne rauhoittummaan ja osapuolet neuvottelupöytään.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivä

Tänään oli oikein mukava olla isä, siitä piti huolen ennen kaikkea 6-vuotias tyttäreni, joka oli kaikesta päätellen valmistautunut päivään jo pitkään. Huippuna oli lahjan ja kortin lisäksi sänkyyn tuotu vastaleivottu suklaapiirakka.

Kirkonmenoista kirjoitin eilen. Näin uskonpuhdistuksen päivänä ja myös kirkollisvaalipäivänä aiheesta pikkuisen lisää. Tuli nimittäin katsottua kahdet kirkonmenot, luterilainen mallijumalanpalvelus sekä ruotsalainen vapaan sunnan kirkko. Molemmat oli tehty huippulaadukaasti ja mielessäni mietin niiden keskinäistä paremmuutta. Lyhyesti sanottuna toinen kosketti ihmisen järkevää sielunosaa ja toinen tunnekeskusta. Siinä mielessä molemmat olivat puolikkaita.  Olisiko molemmat voinut saada samaan pakettiin. Mielestäni kyllä olisi.

Huomenna alkaa parin viikon lepo sytostaateista. Tänään lääkekuorma ehkä vähän tuntui voinnissa. Ulkoilu teki oikein hyvää ja illaksi olo on muuttunut hyväksi.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Aika kuluu

Kummola valittiin jääkiekkoliiton johtoon yllättävän niukasti. Noilla näytöillä olisi odottanut isompaakin voittoa. Voitosta huolimatta tulos kertoo tyytymättömyydestä ja Kummola on tarpeeksi fiksu kaveri ymmärtämään tilanteen. Sen näki naamasta.
---
Juha Sipilä oli tänään ykkösaamussa. Hän on reilussa parissa vuodessa kaksinkertaistanut puolueensa kannatuksen. Sipilä on yrittäjä, talousmies, insinööri ja hyvä ihminen, jolla on vahva vakaumus. Tällaisena aikana, kun talous on kuralla ja arvot hakusessa, tuo voi olla hyvä yhdistelmä. Sipilän etuna on se, että hän on liike-elämässä saavuttanut paljon.  Politiikassa hän voi keskittyä asioiden, ei egonsa, hoitamiseen. Hänellä on varaa suhtautua rakentavasti vastustajien ajatuksiin, jos ne sen ansaitsevat. Sipilä varoi visusti sanallakaan moittimasta hallitusta, vaikka olisi voinut ilakoida ja pilkata hallituksen surkeutta mielin määrin. On jännittävää seurata tarinan jatkumista. Toivottavasti voittajana on Suomi oy.
---
Sunnuntaina on seurakuntavaalien vaalipäivä. Aiothan äänestää, jos ääni on vielä antamatta.

Pääsin pitkästä aikaa osallistumaan iltamessuun. Siinä on sellainen kirkon toimintamuoto, jota haluaisin kehittää. Illalla on helppo mennä kirkkoon, tunnelma on tiivis ja mieli avoin. Onhan iltamessulla esikuvansakin. Viimeisellä aterialla asetettiin ehtoollinen vietettäväksi Jeesuksen muistoksi hänen omalla käskyllään., ei aamiainen. Mutta miksi sunnuntaiaamun urkukirkko on saanut ylivallan?

Sunnuntaiaamun urkukirkot eivät kaikkia onnistu virittämään oikealle taajuudelle. Paljon potentiaalista kirkkokansaa jää ulkopuolelle, joskin perinteellä tietenkin on paikkansa. Eivät ne toisiaan pois sulje. Ortodoksisessa ja katolisessa perinteessä vigiliat ja vesperit ovat olleet ihmisten elämää jo vuosisatojen ajan. Heiltä voisi jotakin oppia, samoin vapailla suunnilla on osaamista tällä alueella. Toki omasta perinteestä kyllä löytyy olennaiset ainekset.  Uskon, että max 30 minuuttia kestävät gospel-musiikin ympärille rakentuvat iltakirkot löytävät hyvin toteutettuna ja brändättynä paikkansa. Tulisieluisia toimijoita tarvitaan, kirkkoneuvoston päätös ei riitä. Ja tokihan tällaista toimintaa on ollut monissa seurakunnissa jo tosi pitkään, joten sikäli uudesta asiasta ei puhuta.
---
Olo on ollut hyvä tänään.  Perhepiirissä vietettiin tuplasynttäreitä. Samalla tarjoiutuu mahdollisuus katsoa näitä sairastamisen vuosipäiviä taaksepäin.  Kaksi vuotta sitten vointi oli huonompi, kun ensimmäiset sytostaattihoidot oli juuri annettu suoneen. Kaksi  jännittävää vuotta kuoleman varjo selässä on takana, kaksi ehdottomasti hyvää vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Jokainen näistä päivistä on tämän blogin sisällä. Tämä on päivitys 761. Maailmassa ollaan tietyllä tapaa  yksin, jokainen oman kohtalonsa kanssa. Silti merkitykset ja kokemukset syntyvät kohtaamisista ja yhdessä kulkemisesta. Kiitos kanssamatkustajat!


perjantai 7. marraskuuta 2014

Viileää


Niityllä lunta...Talvi tuli viiman ja pakkasen kanssa.

Tulin uutis- ja kielifriikkinä hankkineeksi uutiskanavia lisää. Mukana kanavapaketissa ovat mm. BBC, CNN ja Al Jazeera. Niitä on tullut sitten töllötettyä. Aika samanlaisiahan nuo ovat. Tietyn kierron mukaan esitetään non-stoppina tietyt uutisjutut. Näistä kolmesta Al Jazeera on ollut positiivinen yllätys. Arvelin, että siinä näkyisi jonkinlainen arabipainotus. Ensimmäisten havaintojen  perusteella se vaikuttaa erittäin laadukkaalta uutiskanavalta. Uutisointi vaikuttaa objektiiviselta jopa Palestiinan kysymyksen ympärillä, jutut ovat perusteellisia ja kieli on loistavaa englantia.

Suomalaisena kiinnostaa tietenkin, mitä meistä näkyy maailmalla. Eilen Mikko Hirvosen uran päättyminen oli BBC:llä erittäin näkyvvästi esillä. Stubb oli myös pääministerikokouksen vuoksi luonnollisesti paljon kuvissa. Kiva nähdä, ettei ujostella kovassa seurassa.
---
Tänään pelattiin jääkiekossa nostalgiaottelu Suomen maailmanmestarit 1995 vastaan Ruotsin legendat. Tämä on se todellinen joukkue, joukkue joka voitti kansan sydämet puolelleen sekä pelillään että käytöksellään. Silloin nuoren joukkueen pelaajat ovat pitkään loistaneet kiekon tähtitaivaalla. Viimeiset taisivat viime keväänä lopettaa aktiiviuransa. Tämän päivän ottelua olisi ollut kiva nähdä enemmänkin. Itse asiassa Petteri Nummelin ainakin jatkaa vielä aktiiviuraansa. Summanen, Törmänen ja Peltonen ovat ehtineet luoda valmentajauraakin.
---
Vointi on ollut hyvä. Pakkasta olen vältellyt, joten sisällä on saanut olla.


torstai 6. marraskuuta 2014

Seriffejä moneen lähtöön


Venäläisistä sanotaan, että he tarvitsevansa aina oman tsaarinsa. Voi olla, mutta niin tarvitsevat kyllä amerikkalaisetkin. Tämä tuli mieleen, kun tänään esiteltiin USA:n vaaleissa menestyneitä republikaaniehdokkaita. Diplomaattisin mahdollinen tapa nimittää heitä on pölkkypäät. Kyllä sellaista väkeä on nyt Obamaa kampittamassa, että minua amerikkalaisena hävettäisi. Sen suuntaista tunnetta  monet amerikkaliset ilmeisevatkin. Amerikkalaiset näköjään tarvitsevat  hevosella ratsastavan ympäriinsä ammuskelevan sheriffiin, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi ja mukavaksi. USA on rakentanut voimansa väkivallan uhkan ympärille. Ylivoimaisen armeijansa avulla se on toiminut maailmanpoliisina joka puolella.

Onko Obama liian fiksu pärjätäkseen tehtävässään? Ökyrikas pyssysankari hän ei ole. Hän on nähnyt oikeaa elämää, toiminut käytännön sosiaalityössä Chicagossa ja haluaa, uskon näin, aidosti parantaa maailmaa. Mutta  Fahrenheit 9/11 esittämä Amerikka on ainakin puoliksi totta.
---
Omaishoitajista on puhuttu tänäänkin. Minulle oli täysin uusi tieto, että 80% vanhuksista hoidetaan kotona, mikä on Ylen mukaan suurin luku Euroopassa. En todellakaan tiennyt, että luku on näin suuri. Aiemmin on puhuttu kolmen miljardin arvoisesta vapaaehtoistyöstä. Nyt ymmärrän paremmin, mistä tuo luku tulee. Miljardeja on vaikea hahmottaa, mutta vertailun vuoksi puolusutusbudjetti on vajaat kolme mrd. Entistä enemmän arvostan tuota työtä.
---
Matkailuohjelmia on paljon ja monenlaisia. Uusintana tulee yksi ehdottomista suosikeistani. "Tie Roomaan, kaksi pientä elefanttia". Ella Kanninen matkustaa Pohjois-Italian Alpeilta Roomaan yhdeksässä jatkossa pysähtyen matkan varressa erilaisiin kohteisiin ja kohdaten mielenkiintoisia ihmisiä. Samalla idealla menevät toki Ville Haapasalo ja Peter Nymankin omia sarjojaan. Ella Kannisen ohjelma on mainio siitä, että hän tuntee aiheensa perinpohjin. Hänhän asuu Italiassa ja puhuu sujuvasti Italiaa. Näiin hän pystyy kommunikoimaan uskottavasti italianojen kanssa. Ja ne maisemat, tänään oltiin Toscanassa. Tuolla olisi kyllä mukava olla...

Eräs käsitelty aihe on iltalialaisten englannin kieli, joka on hyvin vaatimatonta keskimäärin. Eräänä syynä on se, että englannin kieliset tv-ohjelmat on dubbattu italiaksi, englantia ei ole ollut kuultavana kovinkaan paljoa. Tietty tämä on vahvistanut yhtenäistä italian kieltä, eihän yhtenäinen Italia ole mikään kovin pitkäaikainen ilmiö. Syynä dubbakseen on ollut aikanaan 60-luvulla italialaisten heikko lukutaito. Televisiossa on ollut ohjelmia, joissa on opetettu kotiäitejä lukemaan. Tekstitys on varmasti eräänä taustana suomalaisten hyvälle lukutaidolle. Vähän kuin huomaamatta on syntynyt tarve lukea nopeasti.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Moskovan ja vähän Washingtoninkin ilta

Olo oli tänään oikein hyvä. Lääkesyklissä alkoi se vaihe, jolloin lääkitys on vahvimmillaan, joten eiköhän tämä loisto-olo tästä tasoitu.

Pakkasta oli aamulla kuusi astetta ja miinuksella mittari oli koko päivän. Yllättävää oli vesimäärä joessa. En tiedeä lukemista, mutta vesimäärän perusteella näytti isommaltakin tulvalta vaikka samanaikaisesti maassa ei ollut vettä eikä lunta. Jossain muualla oli siis täytynyt tulla vettä.

Ykkösellä on Moskova-ilta. Venäjää on vaikea hahmottaa, koska se on niin monitasoinen maa ja kulttuuri. Venäjä on myös paljolti tuntematon meille, kieli on vieras eikä Venäjällä ole länsimaalaiselle juurikaan ihailun aiheita. A-studiossa eri näkemyksiä edustavia on kutsuttu paikalle, jolloin katsojalle jää tilaa muodostaa omaa kantaansa. Olen viime aikoina aiemminkin pitänyt Matti Virtasen tyylistä, joka on varsin suora ja kärkeväkin. Hän ajaa suoraan kohti asian ytimiä, usein aika onnistuneesti vieläpä. Joskus jäädään jankutuksen puolelle, jos haastattelu ei etene hänen käsikirjoituksensa mukaan.
---
USA:ssa oli ns. välivaalit, jolloin kongressin molemmat kamarit eli edustajainhuone ja senaatti saivat uudet kokoonpanot. Presidentti Obamalle tappio oli selkeä. Obamaan luotiin aikanaan paljon odotuksia Bushin kauden jälkeen. Vihdoin humaani ja sivistynyt presidentti USA:n.  On surullista, miten kehnosti Obamalle on käynyt. Huolimatta talouden nousta hänestä ei tullutkaan vahvaa presidenttiä, vaan pikemminkin sylkykuppi. Hän ei ole saanut kansaa hurmion, vaan jäänyt etäiseksi hahmoksi amerikkalaisille. Republikaanien suurena missiona näyttääkin olevan presidentin kaataminen enemmän kuin isänmaan etu. Loppukautensa Obama joutuu näin olleen olemaan kuin kädet ja silmät sidottuina. Republikaanit pystyvät kampittamaan Obamaa jokaisessa isossa päätöksessä kongressissa.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Netistä elokuvia

Hankin elokuvapalvelu Netflixin käyttöoikeuden. Yhtenä toivomuksena oli se, että ohjelmiin saisi englanninkielisen tekstityksen. Siinä kohtaa taisi tulla pettymys, sillä tekstit löytyivät vain pohjoismaisilla kielillä.   Joku saa kertoa, jos englanti löytyy jostakin. Aloitin katsomalla Gravityn vuodelta 2013. Päädyin sitten katsomaan tekstejä norjankielellä, jolloin yleensä jommastakummasta saa tolkkua. Elokuva oli yllättävä. Sandra Bullockin ja George Clooneyn lisäksi elokuvassa ei esiinny muita näyttelijöitä (joitakin ääninäyttelijöitä lukuun ottamatta). Visuaalisesti elokuva on huikea. Näyttämönä on avaruus ja eri maiden avaruusasemat. Taustalla näkyy kaunis sininen planeetta. Voi vain kuvitella miten  hieno tämä elokuva on isolla valkokankaalla. Tarinaa pidin aika pienenä ja oikeastaan yllätyin, miten ylistäviä kriitikkolausuntoja oli annettu. "Paras avaruuselokuva koskaan." Seitsemän Oscaria oli minulle totaalinen yllätys. Ilmeisesti en ymmärrä elokuvia...

Vointi on ollut edelleen kohtuullisen hyvä vaikka kovin tehkokas päivä ei ole ollut. Ulkona synkkyys on kieltämättä lisääntynyt. Erittäin sateinen päivä on ollut. Huomenna luvassa jopa  parikymmentä cm lunta, jos ennusteet toteen käyvät.

Verotiedot

Maanantain blogi

Verotiedot tulivat julkisiksi perinteiseen tapaan marraskuun alussa. Siinä onkin ollut median leuoille kauraa jauhettavaksi koko päiväksi. Usein aiheeksi nousivat mittaviksi kohonneet tulot. Tänä vuonna Supercellin myyntitulot olivat aivan poikkeuksellista tasoa. Firman myyminen toi valtavan voiton. Erityisen hienoa tietenkin oli se, että yhteiskunta sai veroina sen osuuden, joka sille kuuluu. Paratiisisaaret olisivat varmasti kutsuneet moraaliltaan heikompia. Supercellista hyötyivät kaikki.

Toisaalta mietin näitä yrityskauppoja yleisesti. Tokihan ne tuovat elintärkeää vientiä ja pääomaa saadaan maahan. Mutta onko järkeä teurastaa kultamunia munivaa hanhea.  Onko se pelkästään hyvä juttu, että firma joka on mahdollisesti saanut veronmaksajien tukia eri muodoissa, hylkää kotimaansa ja jättää jälkeensä työttömyyttä ja kurjuutta.

Vointi oli aivan hyvä. Askelia tuli mittariin 6500. Se on meikäläiselle harvinaisen paljon. Vointi hyvä!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Harmaata mutta hienoa

Harmaana aukesi tämä päivä. Ei se silti synkältä ollenkaan tuntunut, päin vastoin. Mielen sisäinen maisema oli virkeä ja iloinen. Viime viikkoina kunto on kokonaisuudessaan noussut selvästi, ainakin, jos mitataan askelia. Uskon, että sopiva rasitustaso on löytynyt. Edessä on sytostaattiviikko. Annoksia suurennetaan nyt, joten hiukan saa olla tarkkailulla siitä mitä tuleman pitää. Mieli on kuitenkin luottavainen. Huolestua kannatta vasta kun on aihetta, jos edes silloin.

Champion Hockey Leaguessa siirrytään pudotuspelivaiheeseen. Alunperin mukana oli 44 joukkuetta, nyt 16. Suomen kahdeksasta mukanaolleesta joukkueesta seitsemän on yhä jäljellä eli lähes joka toinen mukana olevista on Suomesta. Kun vielä muistaa, että kovin porukka on siperiankiertueella niin onhan jääkiekkomenestys ollut mahtavaa sekä seura- että maajoukkuetasolla. Kyllä Suomi on ennen kaikkea jääkiekkokansa. Ymmärretäänkö tätä kotimaassa, jossa joillekin tuntuu olevan tärkeintä Kummolan kampeaminen historiaan?  Jopa Putin oli ihmetellyt Westerlundille Suomen maajoukkueen tasoa. Voimavarojensa puolesta Suomen ei koskaan pitäisi pärjätä niin hyvin. Vielä pitää mainita Jokereiden menestys KHL:ssä, Putinin probagoimassa liigassa. Tänään Jokerit näytti Putinille pitkät ja voitti legendaarisen Moskovan Dynamon vieraiskaukalossa ja on kivikovassa sarjassa neljän parhaan joukossa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pakkaspäivä

Pakkaspäivä oli vuorossa. Viima vielä päälle. Hurr. Vointi silti ok. Hautausmaa vaikuttavan näköinen. Congregatio Sanctorum.



Hieno päivä!

Ei tullut vielä ebola Suomeen. Hyvä niin. Amerikkalainen mies oli tullut Liberiasta ja hän on sairastunut kaikesta päätellen malariaan.

Päivä oli tosi hyvä, voimia riitti mukavasti. Notkahduksia ei tullut ollenkaan. Tekisi mieli tehdä kaikkea mukavaa. Mutta ei kaikkea kerkiä tekemään, mitä haluaisi, ainakaan jos haluaa liikaa. Siitä seuraa tuskaa. Tämähän on tuttu ajatustapa sekä buddhalaisuudesta että Schopenhauerilta. Vapaasti sovellettuna varma keino saada itsensä onnettomaksi on toivoa liikaa, jolloin kohtaa vaiin loputtomasti pettymyksiä. Ajatus on liian nopea.

Veikkausliigaan valittiin tähdistöt. Parhaaksi puolustajaksi valittiin SJK:n Cedric Gougoua, joka on 19-vuotias norsunluurannikkolainen. Muistan kesällä kun näin hänet ensimmäisen kerran livenä, niin totesin vartin jälkeen että tuo pelaaja on liian hyvä Suomen sarjoihin. Niin suvereenia oli hänen pelaamisensa. Hän voitti kaksinkamppailut ja avasi peliä taitavasti. Jonkin verran meni pitkiä syöttöjä vastustajille. Ihme oli se, että SJK sai pidettyä hänet. Voihan olla, että siirtoikkunan avautuessa hänet myydään ulkomaille. Kysyntää varmasti riittää. Toivottavasti hinta pidetään kunnossa. Toista mitalia tuskin haetaan ilman häntä.

Jääkiekossa kuohuu. Kummola on jälleen myrskyn keskipisteessä. Osa haluaisi kaataa hänet. Silti hänen näyttönsä ovat kiistattomat. Suomalainen kiekkoilu on menestynyt valtavan hyvin viime vuosina. Kummolaa pitää tästä kiittää, ilman häntä ei olisi tilanne nykyisen kaltainen.

Hautausmaalla muistellaan poismenneitä läheisiä. Tuhannet kynttilät valaisevat aluetta, myös pari led-kynttilää on siellä. Näky on vaikuttava. Lumipeite olisi tietenkin luksusta.