Samaa rataa

Vaikeaa oli enimmäkseen tänäänkin. Heikkoa oloa riitti paljon. Hoidot siirretty ensi viikolle. Illalla olo kuitenkin sen verran parempi, että jaksaa hetken istuskella telkkarin ääressä.

Dramatiikkaa ja juhlaa

Olipa taas ennätysvaikea päivän alku. Onneksi on lääkäritaitoja lähipiirissä sen verran, että tarvittaessa saa hoitoa ja lääkitystä vaikka yöaikaankin. Kiitos tämän ja muutenkin hyvän tuen, päivä kirkastui iltaa kohti ihmeellisen paljon.  Tosin sillä seurauksella, että nyt kello 0.50 olen virkeänä tätä kirjoittamassa. Olo on varsin terve ja tässä lupailen itselleni olla entistä varovampi itseäni rasittamasta. Ilmeisesti kysymys oli jostain pienestä kulkutaudista, joka vei kunnon tosi alamaisemiin. Nyt osaa olla kiitollinen paremmasta voinnista.

Pieni perhejuhlakin tuli tuossa juhlittua läheisten läsnäollessa...Mukava oli tunnelma ja pappikin sai kahvia juodakseen.

Sukellus pohjalle

Vaikein päivä tähän mennessä. Jaksaminen täysin pois. Möröt melkein alkoivat riehua. Kaikki tälle viikolle tarkoitetut hoidot siirrettiin viikolla eteenpäin, mikä oli hyvä ratkaisu.

Päivän mittaan olo kuitenkin on pienin askelin parantunut kiitos hyvän hoivan, jotka läheiset ovat tarjonneet. Hollywoodista asti sain tänään paranemisterveiset, mikä oli sekin oikein piristävää. Positiivista oli sekin, että kaikki veriarvot hyvällä mallilla.

Linnanmäkiviikko takana

Viikonloppu lennetty tukevasti molemmat siivet maassa. Melkoinen vuoristorata tämä viikko. Joutunut välillä tappelemaan itsensä liikkeelle. Onneksi läheiset ovat potkineet vauhtiin. Pian vaalivalvojaisia jännittämään. Valoa tunnelin päässä, ehkä.

Pyysin pipoa...

Illalla koitti yllätys. Pää oli pinnaltaan ollut pari päivää hiukan arka. Nyt alkoi jäämään hiuksia näppeihin. Pyysin, että minulle alettaisiin kutoa pipoa...

Varovasti kiiruhtaen

Eilisen huippupäivän jälkeen hiukan nihkeämpää. Eilinen 1200 m uinti tuntui kevyeltä ja mukavalta.

Tietoisuus seuraavasta hoitokierroksesta alkaa olla läsnä. Kaikenlaisia tutkimuksia on tällä viikolla ohjelmassa. Astmaoireet ovat kiusanneet hiukan. Piti ottaa aivan kevyesti ja käyttää astmalääkettä. Työtoverit ilahduttivat lähettämällä pullon tyrnimehua. Tyrnimehu on suosikkini ja olen juonut sitä jokaikinen päivä. Mistä he tiesivät?

Ensilumi satoi tänään. Lumi on kaunista. Remonttityömaalla olohuoneen ja eteisen katot muuttuivat myös valkoisiksi, mikä toi mukavaa vaihtelua sisätilojen ilmeeseen.

Maanantai yllätti iloisesti

Maanantai yllätti hyvällä energisellä ololla. Eilen tein työlistaa tälle viikolle kauhistellen tekemisen määrää. Ja nyt illalla voi sanoa, että suurin osa viikon hommista on jo hyvällä mallilla. Iso kiitos kuuluu perheväelle, joka oli ahkerasti mukana remonttiin liittyvissä touhuissa. Silti jäi aikaa myös levolle eikä tullut väsytettyä itseään. Täydellinen päivä!

Kiitos ystävät!

Viikonloppu ollut henkisesti aika rankka. Ylikierroksilla mennyt viikko tuntuu vielä rahkeissa. Huilata on täytynyt oikein kunnolla ja kyllä se on tepsinyt. Pitäisi muistaa, että kaikkea ei tarvi tietää ja tehdä juuri nyt. Ensi viikolle jää omat haasteensa ja murheensa.

Äärettömän piristävää on ollut se, miten ihmiset ottavat rohkeasti yhteyttä esim. Facebookin kautta. Ollut tosi voimauttavaa. Tosi monet ovat sanoneet rukoilevansa puolestani, mikä on tuntunut liikuttavalta. Kiitos ystävät että ette ole kadonnet vaan päin vastoin olette olleet kantamassa eteenpäin!

Takaisin maan pinnalle

Viiden ylikierroksilla menneen päivän jälkeen olikin sitten aika palata matalampaan lentoon. Mutta pärjää sitä lyhyemmälläkin askeleella töpötellen.

Maaanista...

Vielä tänäänkin menty melkoisilla ylikierroksilla. Energiaa on valtavasti. Koko päivä aamusta iltaan ollut rakennusprojektiin liittyvää puuhaa. Ja ovat siinä läheisetkin tainneet saada osansa raivokkaasta syysmyrkystä.  Kauankohan puhuria vielä riittää?  Mukavaa oli, että keuhkojen arvot parantuneet normaaleiksi eli astmaoireet hallinnassa.

Normalisoitumista ilmassa

Maanantain kohokohta oli uimareissu. Uimahalli tuntui keuhkoille erittäin miellyttävältä ympäristöltä, sillä kosteaa ilmaa oli helppo hengittää. Tulipa oudokseltaan uitua 600 m ja vähän pääsi hengästymään. Uimareissu nosti vireyttä hiukan liikaakin ja purkkikortisonin kanssa tämä teki illalla nukahamisen vaikeaksi.

Tänään tiistaina olo edennyt jälleen myönteiseen suuntaan. Tehokas työpäivä. On tullut taulukkolaskennalla tutkittua erilaisia skenaaroita tulevaisuudesta. Toivottavasti nyt nukahtaminen on helpompaa.

Ensimmäinen hoitoviikko

Sytostaatteja annettiin viime tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pahoinvoinnin ehkäisemisestä on pyritty pitämään huolta siten, että suoneen on suoraan annettu kahta pahoinvoinninestolääkettä sekä kortisonia. Tiputuspäivinä olo oli hyvä, vähän ylivirkeäkin, mikä johtunee kortisonin käytöstä. Yöllä meni yhden-kahden välille ennen kuin sai nukahdettua.

Hoitoa seuraavien päiven sanotaan olevan haastavimpia, mikä näyttää pitäneen paikkansa minunkin kohdallani.

Ensimmäinen sivuvaikutus liittyi vatsan toimintaan eli siis oikeastaan toimimattomuuteen. Nyt neljäntenä päivänä tiputuksen jälkeen vatsa toimii jo jollakin lailla, muttei vielä ihan täydellä vauhdilla. Toinen oire oli masennus, joka iski perjantaina. Syvimmillään kesti pari tuntia ja päättyi siihen että innostuin katsomaan vauhdikasta varapresidenttiehdokkaiden väittelyä. Koskaan aikaisemmin en ole ollut läheskään niin masentunut. Kolmantena oireena oli pientä äklötystä, joka oli ohi viimeistään lauantaina. Oksentaa ei toki tarvinnut,  jonkinlaista metallin makua suussa, eniten huulissa.  Neljäntenä oireena oli hengityksen vaikeutuminen, joka liittynee astmaan. Tämä sinänsä hankalakin oire on tuttu jo parilta kertaa ennen hoitoja. Kortisonikuurilla ja tehostetulla astmalääkkeen käytöllä on mennyt pois aiempina kertoina. Toivottavasti nytkin tapahtuu niin. Viidentenä oireena ollut yleisväsymystä, joka on pitkälti helpottanut jo tämän kirjoittamiseen mennessä.

Painoa pitää tarkkailla. Paino on pudonnut viikossa puolitoista kiloa. Ruoka kyllä maistuu hyvältä, mutta sitä on tullut turhankin kriittiseksi syömisen suhteen. Haluaa välttää kaikkea raskasta ja energiapitoista ruokaa, jolloin lautanen jää kovin kasvispitoiseksi ja kevyeksi. Pari kertaa ehtinyt tulla huono olo senkin takia, että syöminen ollut liian heppoista ja ruokavälit pidentyneet. Nyt pitää vain muistaa syödä kunnolla ja olla kärsivällinen.

Tänään sairaalaan tiputukseen ensimmäistä kertaa. Oikein ei tiedä mitä odottaa, mutta olennaista on se, että saadaan hoidot heti käyntiin. Aamulla piti ensin käytä labrassa ja sitten sydänfilmissä. Sen jälkeen poliklinikalle ja  lääkettä suoneen. Tila on avonainen, ja siinä on kerrallaan toistakymmenä ihmistä. Palvelu toimii kahdella kielellä ja vähän on päästy heittämään huultakin, kun viereiseen petiin osui vanhoja tuttuja vuosien takaa. Rohkaisevaa oli nähdä, että ihmiset eivät täällä ole erityisen pahoinvoivan oloisia. Kukaan ei huuda tuskasta enkä ole havainnut kenenkään pyörtyilevän. Mielikuvat sytostaattihoidoista olivat paljon pahempia.

Ensin laitettiin suoneen pahoinvointilääkettä ja sitten kortisonia. Sen jälkeen vasta varsinaista lääkettä. Olo on kenties kortisonista johtuen virkeä. Kylmä täällä vähän tulee, mutta sitä varten on varattu huopia. Varsinainen operaatio kestää tänään noin kolme tuntia.  Se pitää mainita, että tuoli jossa istutaan on löhöäjän unelma. Kaukosäätimessä on viisi säädintä, jolla voi oloaan korjata mieluisammaksi.  Tällaisesta pleikkaripelaajat himosurffaajat voivat vain unelmoida. Ja sitten on mahdollista käyttää nettiä ja kännykkään, joten aika ei pääse tulemaan pitkäksi. Ei tämä niin pahalta vaikuta tällä kertaa

syöpälääkärin tapaminen

8.10. Syöpälääkärin tapaaminen. Sotasuunntelman hiominen. Kahta sytostaattia kuusi kuuria. Kuuri kestää kolme päivää kerrallaan ja toistuu kolmen viikon välein.