Kisat kohta paketissa

Ihan hyvä päivä. Kipulaastarin vaihto oli vuorossa. Ne pitää laittaa iholle aina eri kohtiin ja sillä on näköjään vaikutusta, missä kohtaa ovat. Nyt tuntuu kovin tujulta tälliltä, pää junnaa hitain kierroksin. Voi olla, että  annosta täytyy jatkossa pienentää eli täytyy repäistä yksi lätkä irti jos olo ei tasaannu.

Hienoja kisoja on ollut tänään hiihdon mm-kisoissa. Naisten 30 km kisassa meinasi käydä kylmät erikoisella tavalla.Therese Johaug johti kisaa toista minuuttia, kunnes hän luuli ylikulkusillalla eksyneensä radalta. Hän kääntyi ja lähti hiihtämään  takaisin päin. 26-vuotias tähti sai kuitenkin pian opastusta radan varrelta ja löysi takaisin reitille. Olisi ollut ikävä tapa menettää mestaruus tuolla tavalla. Muuten hiihto oli häneltä sensaatiomainen.

Kisat alkavat olla lopussa. Norjan telkkarista olen enimmäkseen seurannut kisoja. Tunnelma on ollut hieno. Ruotsia vastaan on käynnissä jatkuvasti mukava veljellinen kisa, jossa arvostetaan toinen toistaan. Selostuksissa sävy on kohteliaan kannustava myös muita maita kohtaan. Suomi tulee harvoin kommenteissa esille. Syykin on selvä; kaksissa viimeisissä kisoissa mitalit 39-2.

Muuallakin kysellään, että mitä on tapahtunut suomalaiselle talviurhelulle. Onko Nokia-romahduksen jälkeen Suomen vallannut surkeus? Hallitus on toki vielä huonompi kuin hiihtomaajoukkue. Kesälajit mukaan lukien urheilussa on vain Tero Pitkämäki ja Kaisa Mäkäräinen, jotka voivat voittaa kansainvälisiä kilpailuja enemmänkin. Ketään muuta en keksi isommissa lajeissa. Kurjaa on sekin, että heidän uransa ovat jo kovasti ehtoopuolella.

Lahjakkuudesta ei voi olla kyse, jos samankokoisten kansojen mitalitilasto on 39-2. D-sanalla asiaa selitetään aika helposti aivan kuin pillerin nielemällä voisi saavuttaa menestystä tuosta vain esimerkiksi mäkihypyssä tai ampumahiihdossa.  Suomalaisten doping-historialla ei voi osoittaa ketään sormella. Selvää on, että huijareita on eri puolilla. Idän suunnassa menestys  on  ollut vaatimatonta viime aikoina, ilmeisesti koska testit ovat parantuneet. Historia aikanaan kertoo, miten missäkin lajissa on pärjätty missäkin maassa. Näin uskon.

Voi olla, että Suomessa painopiste on siirtynyt joukkuelajeihin, jotka ovat vieneet massat. Useassa joukkkuelajissa, paitsi kuningaslajissa,  Suomi on kokoaan suurempi, se pitää muistaa. Toinen jakaja on Lahden skandaali 2001. Sen jälkeen urheilijat ovat pudotettu jalustalta melkeinpä sylkykupeiksi. On ymmärretty, että urheilijat ovat pelinappuloita isossa kaupallisessa viihdebisneksessä, eivät mitään puolijumaluuksia. Mika Myllylä konkretisoi surullisella tavalla ihaillumman urheilijatyypin, yksinäisen suden, uppoamisen suohon. Norjassa ja Ruotsissa tätä murhaa ei ole tapahtunut, yksilöurheilijoiden asema on edelleen korkealla.

Iso päivä

Paljon mahtui päivään ja laidasta laitaan, tehopäivä suorastaan oli. Kiitollinen saa olla siitä, että tiukkana hetkenä jostakin tuli juuri ne oikeat sanat. Tästä olen saanut iloita useampaan otteeseen. Voimia annettiin riittävästi ja ne tuli käytettyä viimeistä pisaraa myöten. Lääkelaastari toimi tänään oikein hyvin. Josko se alkaisi asettumaan oikeille urilleen.

Hiihdossa ennustukseni päti vain Jauhojärven kohdalla. Oli upea hihto häneltä. Avauspuolikas maltettiin säästellä ja sitten lyötiin lautaa lumeen niin että lapa lapsui. Toinen olympiavoittaja ei omalla osuudellaan sen sijaan malttanut, vaan lähti pellit auki liikkeelle kuin pikkupoika. Kun isot pojat lähtivät ei Iivon pussissa ollut enää energiaa. Iivolla näyttää olevan muutenkin nuoren miehen kurittomuutta näiden juomapurkkitempaustensa kanssa. Saiko hän liikaa liian nopeasti? Olen vähän huolissani hänestä, koska hän on vuosikymmeniin ensimmäinen todellinen lahjakkuus Suomen mieshiidossa. Heikkinen laittoi oman epäonnistumisensa välineiden piikkiin. Teknisesti Heikkisen hiihto näytti erittäin väkinäiseltä, yläkroppa veuhtoo ja pää pyörii. Johan Olssonin ja muiden huippumiesten meno on kuin junan vakaata menoa katsoisi.  Miten Matin suksia ei saada kulkemaan, kun samalla merkillä muut onnistuvat? Onko asia sittenkään välineistä kiinni? Sunnuntain 50 km ehkä antaa asiasta lisätietoa.

Välillä on vaikea ymmärtää sitä, että hiihtäjät valittavat laduista. Ulkoilmaurheilussa on tietyt olosuhteet, jotka pääosin ovat samat kaikille. Jos latu on pehmeä, se on sitä myös muille. Välillä tuntuu siltä, että urheilijat ovat niin itsekeskeisiä, että ajattelevat ladun olevan vain hänelle pehmeä, että muiden latu olisi jotenkin parempi.  Asia erikseen on tietenkin se, jos olosuhteet muuttuvat kilpailun aikana. Sitä ei oikein voi laittaa järjestäjien piikkiin, mutta kuuluu lajin luonteeseen. Antavat ehkä vähän jännitystäkin.

Mitali tuli!

Äänestämällä rakennettu naisten viestijoukkue pärjäsi pronssin arvoisesti. Saarinen aloitti erittäin hyvin ja hänellä näytti olevan erinomaiset ranskalaiset sukset. Sama merkki oli mitalikolmikossa vain Jacobsenilla, jolla hänelläkin oli erinomainen hiihto. Saarinen hajotti joukon ja parin kaatumisen onnekkaana seurauksena Suomi oli mukana taistelussa. Niskanen taisi hävitä omalla osuudella lopun alamäkiosuudessa toistakymmentä sekuntia sekuntia Johaugille, joten hänen suksensa eivät kulkeneet. Viimeisellä osuudella Stina Nilssonille tuskin kukaan olisi pärjännyt, joten Kristaa voi vain kehua. Kiva, että mitali tuli näistäkin kisoista ja voihan niitä tulla enemmänkin. Huomenna vanha sotaratsu Jauhojärvi avaa hyvin ja Niskanen ja Heikkinen jatkavat, niin Nousiainen tuo Suomen maaliin sijalla 5.

Vointi on ollut ikävän tahmea tänään. Syytä en oikein tiedä.

Äänestetty joukkue

Hihdoissa väliaikalähdöt on hiihdetty. Ruotsi on onnistunut välinepuolella parhaiten ja sympaattiset Olsson ja Kalla ovat ottaneet omansa pois.

Suomalaisten tuohusta ei ole paljoa sanottavaa. Tänään kerrottiin, että naisten viestijoukkue valittiin äänestyksellä, kuin tositvssä konsanaan. Monen korvaan tuo kuulostaa oudolta, suoranaiselta kiusaamiselta. Joukkueesta pudotettu jäsen oli vieläpä hiihtänyt parisprintissä hyvin, joten monelle voi olla vaikea ymmärtää ratkaisua. Mitähän uutta kulttuuria tuolla nyt luodaan. Onneksi Kaisa ei ollut vaivautunut paikalle, hän ei olisi varmaankaan ulkopuolisena saanut äänestyksessä riittävästi ääniä. Torstaina näemme tulokset. Tähän asti tulokset ovat olleet luokattomia. Tai ehkä juurikin sellaisia kuin niiden kuuluukin olla. Ollaan listalla juuri siellä missä ansaitaan. Ei ole tarpeeksi lahjakkuutta(massaa) eikä tekeminen ole tarpeeksi laadukasta. Sekä hyppy- että hiihtopuolella näyttää siltä, että yhteinäinen metodi puuttuu. On joukko yksinäisiä susia, jotka yrittävät tehdä parhaansa. Voi olla, että sprinttihiidossa on tiimipeliä enemmän, mutta sieltä puuttuu lahjakkuus ja harjoittelukulttuuri. Hiihtäjät ovat tarpeeksi nopeita, mutta eivät jaksa kisoja läpi. Joku matiasstrandvalli voi olla alkuerien nopein, mutta mahdollisessa finaalissa ollaan selkä suorana hiihtelemässä maalin, jos  ei sitä ennen ole kolaroitu. Sprintti on kestävyyslaji myös. Tämän päivän 15km pronssimiestä on pidetty puhtaana sprintterinä, kunnes kokeili väliaikalähtöjä ja menestys oli siinä välittömästi. Kuntopohjaa oli riittävästi.

Norjan naisjoukkuetta on seurattu kauden läpi ja he ovat päästäneet avoimesti seuraamaan omaa systeemiään ja urheilijoiden elämää. Siellä on valtava kilpailu edustuspaikoista. Silti he ottavat maksimaalisen edun tiimityöstä ja joukkueen tuomasta silmiinpitävän hyvästä hengestä. Ollaan yhtaikaa sekä kilpailijoita että ystäviä. Paljon vapaa-aikaa vietetään yhdessä.  Luodaan me-henki, jossa yhdessä taistellaan varsinkin ruotsalaisia vastaan. Tässä on ero suomalaisiin. Suomessa ei koskaan ole mahtunut kahta tähteä yhtaikaa naisten joukkueeseen. Takalo, Riihivuori, Kirvesniemi, Matikainen, Kuitunen olivat oman aikansa yksinäisiä tähtiä, jotka vaativat erityiskohtelua joukkueessa. Johaug ja Björgen ovat ystäviä ja treenaavat yhdessä vaikka samalla ovat kovimmat kilpakumppanit.
---
Syöpähoidoissa alkoi tänään raskain vaihe viideksi päiväksi jälleen. Viehän se voimia ja sisua on tarvittu. Kahden aktiivisemman päivän jälkeen on muutenkin pitänyt ottaa vähän iisimmin.

Taidetta

Tuntui siltä, että eilinen kävelylenkki heijastui vointiin vielä aamulla. Herätessä oli hyvä ja freesi olo. Päivä oli kaikkiaan eilistä pirteämpi. Sai hoidettua paperiasioita jopa, mikä ei ole meikäläisen mielipuuhaa ollenkaan.

Jalkapalloilun nerointa arkkitehtuuria tulee seurattua Barcelonen pelissä. Jokainen potku vaikuttaa taiteilijan siveltimen luovalta leimahdukselta. Kuin revontulia katselisi. Ihan eri laji, mitä yleensä sanotaan jalkapalloksi.

Matalaa lentoa vieläkin

Kipulaastareihin siirtyminen ei ole ollut ongelmatonta. Kahteen kertaan olen tarkentanut annosta, mutta vieläkään homma ei täysin toimi. Tableteilla korjataan oloa, jos on tarve joten varsinaista hätääkään ei toki ole, mutta vointi ei oikein ole hyvä. Huono vointi ei varsinaisesti ole mitään terävää paikallista särkyä, vaan yleistä voimattomuutta. Useimmat ovat olleet joskus kovasta mahataudissa ja kärsineet sen tuomasta velttoudesta. Oma oloni on jotakin sen kaltaista tänään.
---
Olen surkutellut tässä itäisen naapurin tilaa. Ville Haapasalon ensimmäinen kirja antaa hurjan kuvan maan tilasta ja toimintatavoista. Vaikeahan niitä tarinoita on uskoa todeksi. Viihdyttävyyttä sen sijaan on vaikea kiistää varsinkaan, kun kertojana on Haapasalo itse. Mutta esimerkkejä ja tietoa tulee jatkuvasti elävästä elämästä. Villen turinat eivät taida olla pelkkiä satuja. Laki ja lainkuuliaisuus ovat ilmeisen outoja käsitteitä idässä. Lieneeköhän niitä koko kielessä lainkaan. Ihmisoikeudet ovat kaikesta päätellen aivan onnettomalla tasolla. Ukraina, jossa nyt aivan turhaan kärsitään on vain jäävuoren huippu valtavasta moraalivajeesta. Voimapolitiikan ikävä puoli on se, että siinä kärsivät heikoimmat ja rehellisimmät.

Mitä läpensä korruptoituneelle järjestelmälle voi tehdä? Väliaikaisen johtajan vaihtaminen ei ratkaise asiaa. Arabikevät todistaa, miten diktaattorin kaataminen yleensä johtaa sekasortoon, koska ei ole oppositiota joka pystyisi järjestämään mitään vaihtoehtoa tilalle. Johtajat vaihtuvat, mutta maa ja sen tavat säilyvät.

Itse uskon mediaan vallan vahtikoirana. Muuten pimeys pääsee valloilleen. Puolueeton media tuo esiin totuuden eikä toimi edistääkseen muita tai muiden intressejä. Tämä vaatii laajaa sanavapautta, mikä on erilaisille hirmuhallitsijoille kauhistus.

---
Ben Zyskowicz esitti oman leikkauslistansa. Mainio juttu ja rohkea temppu tuoda esiin konkretiaa myös ikävistä asioita. Toivottavasti listoja alkaa tulla muiltakin ehdokkailta. Tämä kertoo toivottavasti aidosta kriisitietoisuudesta. Tänä vuonna otamme seuraavien sukupolvien riesaksi 1000 euroa/henkilö velkaa kulutukseen. Benin säästöt tosin olivat vain suuruusluokkaa 400 euroa/henkilö.

Nyt Suomi ryhtiä!

Ei ollut mitaleja tänään jaossa suomalaisille, tai jaossa olisi ollut muttei ollut ottajaa. Reijo Jylhän maajoukkueella on valtavasti töitä edessään ollakseen uskottava parin vuoden päästä kotikisoissa. Hiihtäjät ovat taantuneet kautta linjan. Näin huonoja ei saa olla silloin. Suomen valintoja parisprinttiin en tajua ollenkaan. Yhdistetyssä ja hypyissä on kohta sama tilanne kuin Ruotsilla, ei yhtään uskottavaa kilpailijaa edes.

Olen siis iloinnut punaisten puolesta. Erityisesti sympatiseerasin Finn Haagen Kroghia, maailman tämän hetken parasta mieshiihtäjää. Piskuinen saamelainen Kautokeinosta sai ensimmäisen starttinsa ja toivottavasti pääsee ladulle myös jollakin henkilökohtaisella matkalla. Kilpailu joukkueen sisällä on kova. Hän oli huikea parisprintissä ja petasi Northugille kultamitalimaaliintulon.

Saksa on vuollut paljon mitaleja sekä yhdistetyssä että hypyissä. Kovia suorituksia kautta linjan! Ruotsillekin jäi mitali tänään käteen, mikä on hyvin tärkeää kisatunnelman kannalta. Kotiinkin pitää jotakin jäädä.

Voinniltaan päivä on ollut aika vaisu, melkeinpä takkuinen.  Ehkä turhankin paljon on ollut mietittäviä asioita. Kipulaastarista loppui virta hiukan ennen aikojaan, joten sen kanssa on elämään opettelu vielä käynnissä.

Pohja on ohitettu

Nyt on pohja ohitettu, näin olen päättänyt. Selkä ja kylki ovat nyt siinä kunnossa, että kävely ja pieni lihaskuntoharjoittelu ovat mahdollisia. Pakkasta, liukasta ja influenssaa toki kartan asti. Henkiset voimavarat kiinnitetään nyt kuntoutumiseen. Kesäksi kuntoon-kampanja on alkanut. Konkreettisia tavoitteita olisi hyvä miettiä. 5000 askeleen päivittäinen askelmäärä voisi olla meikäläiselle kova, mutta realistinen tavoite. Syksyllä, ennen kylkimurtumaa 3000 askeleen taso toteutui ja tuntui hyvältä.
---
Hiihtoja tuli taas katseltua. Naisten ja miesten yhdistelmäkisaa tuli kanavasurffailtua YLE:lta, SVT:lta ja NRK:lta. Tilanteen mukaan tuli seurattua eri kanavia. Kotikentällä varsinkin Kalla on suuren mielenkiinnon kohteena. Hänen mitalinsa oli erittäin tärkeä ruotsalaisille. Norjalaisille taas erityisen tärkeä oli Astrid Jakobsenin hopea. Hän on kokenut paljon vastoinkäymisiä ja nouseminen kisajoukkueeseen ja menestyminen herätti sympatiaa monessa. Ruotsilla ja Norjalla on keskinäinen matsi käynnissä ja iltastudiossa he kohtaavat toisensa keskusteluun ja pieneen keskinäiseen hiontaan. Suomen selostukset ja studiot ovat selvästi vaisumpia aivan menestystoteutumistakin johtuen. Norjan selostuksissa on sellainen piirre, että siellä kysytään paljon myös toisten urheilijoiden suorituksista, esim. Northug vastasi oman maaliintulonsa jälkeen kysymykseen joukkuetoverin hyvästä suorituksesta. Ja mukavampihan sitä on kuunnella joukkuetoverin kehuja kuin synkkää marmatusta omasta huonosta suorituksesta. 
---
Andreas Romar loukkaantui jälleen. Hän kaatui syöksykilpailussa maaliintulon jälkeen ja ajautui selkä edellä katsomoon. Romarin ura on uskomaton, milloinkahan hänellä on ollut ehjä kausi, kun koko ajan tarvitsee olla verstaalla. Nyt tuli useita murtumia selkään, polvi rikki monesta kohdasta. Saas nähdä tekeekö Andy jo johtopäätöksiä urastaan vai parsitaanko mies vielä kerran kasaan.

Tehopäivä

Olipa intensiivinen päivä. Yöllä yritin käynnistää puhelinta. Luulin kysyvän näyttökoodia ja kysyikin piniä. Noh meni puk-koodille ja voi arvata oliko se tallessa. Sen metsästäminen olikin melkoinen projekti. Operaattorilta netissä se olisi ollut ilmaisena saatavilla, mutta hankala monimutkainen käyttäjätunnus oli lukitussa puhelimessa. Niinpä jonotin tukkoiseen asiakaspalveluun varmaankin tunnin verran ja maksoin kympin koodista.
Sitten aamulla tuuletinvaivainen läppäri sanoi itsensä irti. Tanskasta asti piti palkallisen yrittäjän ryhtyä tilaamaan osia. Onneksi Linux on varalla.
Muutakin härdelliä riitti päivään, muttei siitä sen kummempaa.


Suomalaista oikeusjäjestelmää saa ihmetellä päivittäin. Linnun munien varastamisesta saa vuoden vankeutta ja ja 250 000 sakkoja.  

Ihmeellinen oikeus.

Olo on ollut vahvempi tänään. Uudet kipulaastarit tuli laitettua ja tuntuu siltä, että ne ovat alkaneet toimia toivotulla tavalla. Paljon on tapahtunut päivän aikana eli pystyin olemaan ison osan päivästä aktiivisena.

Niin on maailmalla ollut paljon ihmeteltävää. Ulvilan surmassa tuli vapauttava tuomio. Siinä oli moni ihmeissään. Oikeusvaltion periaatteena on se, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Tulee mieleen Bodom-tapaus, jossa kävi samoin. Silloin tongittiin yli 40 vuotta vanhaa tapausta. Nyt olisi pitänyt olla parempi mahdollisuus kerätä riittävä näyttö, mutta poliisi epäonnistui esitutkinnan kanssa.

Hiihdossa alkoivat MM-kisat. Mitäpä niistä. Mitalit; Norja vs. muu maailma 4-2


Huom! Blogi päivittyi myöhässä. Kyseessä siis eilinen teksti.

Raiteilla taas

Roistovaltio näyttää olevan tuossa lähellä. Ainakin totuudesta vähät välitetään. Tästä kertoo systemaattinen trollaus ja totuuden vääristely. Ei ymmärrä, mikä on tämän ideana. Itä-Ukrainassa tilanne on kammottava. Miehiä tapetaan kuin kärpäsiä lätkällä ja virallisesti on tulitauko voimassa.  Provokaatio on niin kova, että isompaa kahakkaa ei kohta voi väistää. Harmi tai oikeastaan hirvittävä harmi. Tätä on niin vaikea uskoa todeksi.

Huomenna alkaa hiihdon MM-kisat.  Viimeksi Suomelle riitti jaettavaksi yksi pronssi. Norjan lehdistötilaisuutta tulin seuranneeksi. Siellä on tilanne aivan toisenlainen. Kilpailijoiden valinta on toisenlaista. Viime viikonloppuna kaksi maailmancupin voittoa hankkineelle Finn Hågen Kroghille ei meinaa löytyä tilaa miltään kuudelta matkalta, koska joukkueen sisäinen kilpailu on niin kova. Norjalaiset arvivoivat varovasti, että kahdeksan kultamitalin raja voi ylittyä tällä kertaa. Saa nähdä riittääkö katetta puheille. Itse aion helpottaa katsojan rooliani kuten aikaisemminkin; jos sinivalkoiset eivät ole mukana kärkikahinoissa, nautin punaisista väreistä. Saatan joskus olla niinkin epäortodoksinen, että kannatan valkoisia värejä.

Vointi ollut aivan erilainen kuin eilen. Sellaista normaalia menoa ja menemättömyyttä.  

Kuoleman mankelissa

Otsikon sanat kuvaavat aamun tunnelmaa varsin tarkasti. Heräillessä tuntui koko kroppa olevan täynnä särkeviä paikkoja. Muutenkin olo hyvin kankea. Ajatus nousemisesta tuntui vaikealta. Hengittäminen oli raskasta ja vaati työtä. Tietoisuuskin oli hiukan puolittainen. Ei ihan paras olo. Kipulaastari aiheutti kehossa kovat vieroitusoireet.


Helvetti ja taivas olivat lähellä toisiaan. Eskarilainen tuli herättämään. Hän oli hoitanut aamutoimensa ja toi sänkyyn tarjottimella keittämäänsä pikapuuroa ja hunajateetä. Siinä hetkessä se oli parasta mitä saattoi tapahtua, pääsin istumaan ja välittömästi puurolle. Olo tokeni sen verran, että pääsi liikkeelle ja viemään tyttöä eskariin. Hienoa on ollut olla poikalasten isänä ja tehdä poikien juttuja yhdessä. Mutta tyttö on kirkas helmi, joka täydentää kuvion. Kuuntelin eilen ruotsalaisten feministien keskustelua, jossa tyttöjen ja poikien erilaisuus oli hirvittävän iso ongelma ja ilmeisesti yhteiskunnan aiheuttama vamma. Minulle se on pelkkä rikkaus.


Päivällä sitten täydensin lääkitystä muulla lääkkeellä ja tila parani selvästi. Apteekissa näin oli kielletty tekemästä ja hoitava lääkäri päin vastoin kehottanut. Uskoin lääkäriä. Syy apteekin virheelliseen neuvoon oli se, että rinnakkaisessa valmisteessa on mekanismi joka estää lisälääkkeen vaikutuksen eli vinkkinä niille jotka joutuvat tekemisiin näiden kanssa.


Ei loppupäivä helppo ollut, mutta oli siinäkin omat ilonaiheensa, kun tarkemmin ajattelee. Ja olo parani iltaa kohden.

Laastarointi

Uusi kipulääke on nyt käytössä. Pillerit vaihtuneet laastareiksi. Saas nähdä, mitä muutos tuo mukanaan. Näin aluksi ainakin on outo olo, toisin sanoen vahvalta tuntuu lääke vaikka otin sen, mikä oli minimiksi tarkoitettu. Apteekista kerrottiin jonkun kokemuksesta, joka oli tullut tosi kipeäksi lääkevaihdoksesta. Aamulla tietää enemmän. Nyt illalla tätä kirjoitettaessa tuntuu siltä, että kohta repäisen koko plaastarin hiiteen. Sen verran olo on pönttö.

Alkoholi ollut kovasti esillä taas tv:ssä. Alkoholistiperheen tarinaa kerrotaan  dokumentin "Yläkerran Tuula" muodossa. Seurataan läheltä perhettä, jossa  mies juo ja nainen hoitaa kaiken ja on osallinen kurjuudessa tukemalla ainakin epäsuorasti miehensä juomista. Naisella tuntuu olevat loppumaton hoitovietti ja omien sanojensa mukaan hän hakee nimenomaan hyväksymistä. Irrottautumista tilanteesta hän miettii, mutta ei voi asioille mitään.

Samantapaisilta kuulostavat nämä alkoholistiperheiden tarinat usein. Taustalla on oma lapsuudenkoti, jossa on ollut alkoholismia. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsi saa henkisiä sielullisia vaurioita kannettavakseen. Sitten puolisoksi valikoituu kummasti alkoholisti ja kuvio on valmis.

Lopulta parhaassa tapauksessa omat oireet ajavat paranemisprosessiin, jossa  keskittyminen omaan itseensä johtaa tutkiskeluun ja muutokseen. Dokumenttiprojektissa "Yläkerran Tuula" loppu ei kaikkien näkökulmasta ollut täysin onnellinen. Dokumentti on niin elämän makuinen ja ihon alle menevä, että taitaa olla parempi olla kertomatta loppuratkaisusta enempää. 

Onneksi itse on saanut elää lapsuudenkodissa, jossa ei ole käytetty alkoholia käytännössä lainkaan. Miten saataisiin ketju katkaistua alkoholistiperheissä? Kierre on syvä, mutta luultavasti ennusmerkit olisivat nähtävissä jo hyvissä ajoin.

Onko Suomi enää talviurheilumaa?

Tanskaa tuli eilen pohdittua ennen kuin tuli tieto terrori-iskuista. Murheellista kaikin puolin. Tämä pääsi tapahtumaan, vaikka niihin oli varauduttu melkeinpä maksimaalisella tasolla. Terrorismin todellisuus tulee koko ajan lähemmäksi.

Viikonloppu on tullut otettua hyvinkin varovasti. Ulkona on ollut sen verran pakkasta, että sinne ei ole ollut mitään isompaa halua mennä. Olo on ollut aika äksynpuoleinen ja epäsosiaalinen. Urheilua on tullut katsottua telkkarista melkeinpä enemmän kuin laki sallii.

Onko Suomi enää talviurheilumaa? Mielilajissani ampumahiihdossa oli viestipäivä. Naisissa ja miehissä oli mukana yhteensä noin 40 maan joukkueet. Suomelta ei ollut joukkueita mukana ei miehissä eikä naisissa. Hiihdossa oli suomalaisia mukana. Menestys juuri ennen arvokisoja oli hyvin heikko. Naisissa oli yksi sijoitus kympin joukkoon, miehissä oli yksi kahdenkymmenen joukossa. Ei ole mitaleita tiedossa MM-kisoista, jos ei taso jyrkästi nouse.

Mäkihypyssä tehtailtiin ME-tuloksia. Suomalaiset eivät olleet kolmenkympin joukossa. Toisin oli ennen. Alppihiihdossa oli MM-kisat. Mitalimahdollisuudet ovat tavanneet olla olemassa, mutta nyt oli kovin kaukaista haaveilua. Onnekkaalla toisen kierroksen lähtöpaikailla saatiin yksi sijoitus kympin joukkoon. Rata kului niin nopeasti, että ensimmäisenä toiselle kierrokselle lähtenyt meni kaikista ohi ja voitti kilpailun. Ei ollut ihan reilu kisa.

Jääkiekossa on kaksi kansainvälisesti menestyvää maalivahtia ja siinä kaikki.  Kenttäpelaajissa parhaiten NHL:n pistepörssissä menestynyt meikäläinen on sijalla 66. Kahdeksan ruotsalaista on edellä.

Rallissa on Ruotsin talviralli ollut sellainen, jossa suomalaiset ovat sentään pärjänneet. Nyt ei pisteen pistettä.

Tähdet ovat lopettaneet tai hiipuneet, mutta onneksi meillä on Kaisa. Kontiolahdella on mitaleja tiedossa.



















































.

Mahtisaari

Aivan ytimessä olen viettänyt lauantaipäivää. Jussi Halla-aho olisi marketin pihalla ja toisaalta haluaisin käydä esittämässä hänelle muutaman kommentin, mutta se taitaa jäädä. Olo vähän lagaa, kuten nuoret sanovat. Olo on kankea, hidas, kivulias ja voimaton. Lämpiäminen tapahtuu hitaasti. Aivot kuitenkin toimivat, kuten telkkari ja Linuxkin.

Katsoin aamulla pari brittidokumenttia pohjoismaalaisuudesta, jotka käsittelivät Tanskaa ja Ruotsia. Ulkopäin asiat näyttävät selkeämmiltä. Emme ehkä ymmärrä, miten monet asiat on hyvin. Se oli harmittavaa, että Suomi ei ole mukana sarjassa kolmen Skandinavian maan rinnalla. Ehkä Suomi mielletään yhä enemmän Baltian ja Itä-Euroopan rinnalle. Minusta on erittäin tärkeää, että pidämme yhteyttä skandinaaviseen arvoyhteisöön ja näemme sen rikkautena. Tästä olisin mielelläni keskustellut Halla-ahon kanssa. Emme me yksin täällä Euroopan nurkassa niin suuria tekijöitä ole.

Ykkösaamussa vieraana oli Martti Ahtisaari. Pian 78-vuotta täyttävä kansainvälisen politiikan jättiläinen on saavuttanut tietynlaisen arvovallan, mikä huokuu hänestä. Hän osaa elämänkokemuksensa pohjalta suodattaa asiat yksinkertaisiksi. "Ketään ei saa loukata!" Tässähän on kaiken inhimillisen yhteistyön ydin kaikilla tasoilla. Vasta sen jälkeen voi saavuttaa luottamusta ja  toteuttaa tavoitteita.  Sananvapaudenkin pitää mahtua tämän sisälle lähtökohtaisesti.

Mutta tässä on myös länsimaalaisuuden kipukohta. Sanavapauden nimissä katsotaan, että pitää saada sanoa ääneen tosiasioita, jotka voivat myös loukata. Näin tulee tietenkin olla, muutenhan ei voisi mitään sanoa, keskustelu lakkaisi.  Mutta jos päämääränä on loukkaaminen sananvapauden nimissä ja vielä kaupallisessa tarkoituksessa, silloin asiat ovat kääntyneet väärin päin. Häntä heiluttaa koiraa. Sen takia pidän Muhammed-pilakuvia melkoisena typeryytenä, kuten myös reaktioita niihin. 

Muuttunut tilanne maailmalla on saanut aikaan ajatuksia Suomen EU-jäsenyydestä 1990-luvulla. Nyt katsottuna Koivistolla oli loistava pelisilmä, samoin Ahtisaarella ja Aholla, jotka olivat tuolloin avainpaikoilla asioista päättämässä. Venäjän heikkous ymmärrettiin hyödyntää maksimaalisella tavalla. Umpisuomettunut Suomi raahattiin rohkesti idän karvaisesta kainalosta lännen vaikutuspiiriin. Tänä päivänä tuo ei onnistuisi mitenkään. Natoon Suomi tuskin pystyy liittymään vaikka haluaisikin. Ainakin Venäjän väliaikainen hallitsija (ilmaisu lainattu Mitro Revolta) tekisi kaikkensa sen estämiseksi.

Tanssit

Valta vaihtui lukioissa, kun uudet vanhat ottivat ohjat käsiinsä. Monissa lukioissa tätä juhlittiin vanhojen tansseilla perinteisiä tanssimuotoja esittäen. Juhlaan kuuluu pukuloisto. Sekä pojat että tytöt ovat valmiita panostamaan sekä aikaa että vaivaa vaatetukseen. Monet ovat ommelleet pukunsa itse. Eikä puuha aivan ilmaistakaan ole. Hieno perinne tämä kuitenkin on, mikä on yksi lukion kiistattomista kohokohdista penkkareiden, abiristeilyn ja ylioppilasjuhlien rinnalla. Omana lukioaikana ei kyseistä perinnettä juhlittu kovin yleisesti, joten omaa kokemusta asiasta ei ole lainkaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että minulla olisi ylitsepääsemättömiä ongelmia oppia askeleet ja esityksissä seikkailisin pitkin lattioita jossakin naapuritilassa. Näissä peloissa piilee vanhojentanssien iso mahdollisuus. On pakko astua esiin ja mennä läpi kauhukuvien, jolloin syntyy kasvukertomuksia; pystyin sittenkin tähän. Näistä saadaan mukaan itseluottamusta moniin muihin asioihin.

Olen tänään vielä sulatellut eilistä päivää ja sen tietoja. Hyvillä mielin. Taas uskaltaa katsoa vähän eteenpäin. Mietin jopa töihin palaamista ja myös Camino palasi ajatuksiin. Vähän suuruudenhullua toki, mutta keneltäpä se on pois?

Vointi sen sijaan notkahti iltapäivällä aika pahasti. En meinannut millään päästä ylös päiväunilta. Nyt vaihdetaan kipulääketyyppiä, jolloin olon pitäisi pysyä tasaisempana läpi vuorokauden.

Läppäri rupesi ylikuumenemaan, joten varakoneeksi hankittu Linux piti kaivaa esiin. Samalla lailla se teksti tälläkin syntyy, ei epäilystäkään. Käyttökokemus on karun yksinkertainen ja asiallinen; suorastaan paras.

Sen sijaan ukko alkaa olla väsynyt. Kolme kertaa olen joT herännyt näppäimistön päältä. Taitaa siis olla aika mennä nukkumaan.

Uutta tietoa

Virallinen lääkäripäivä oli tänään. Hyvät olivat uutiset. Hoito jatkuu ennallaan vielä kolmella kuurilla. Pusketaan kasvainta ulos mahdollisimman kauas. Kuusi kuuria tuntui jo rankalta, mutta jostain kyllä löytyy voimia ja motivaatiota, kun tuloksiakin on tullut.
---
Ukrainassa päästiin laihaan sopuun. Vanhan sanonnan mukaan laiha sopu voittaa lihavan riidan. Näin tässäkin tilanteessa varmasti on.  Sopimus, joka saatiin aikaan oli kyllä laihuudessaan ennen näkemätön. Siitä oli sopimus, että oli sopimus, mutta ihan tarkkaan ei tunnu olevan selvää, mitä sovittiin ja ketkä olivat osapuolet. Tulitauko alkaa vasta parin päivän päästä. Miksi niin? Pitääkö nyt ampua ohjukset ja muut paukut ihan muuten vaan. Pitää toivoa parasta. Pahin uhka tullee venäläismielisistä kapinallisista, jotka eivät tunnu olevan oikein kenekään hallinnassa. Heillä tuntuu taisteluhaluakin olevan, mikä ei rauhansuunnitelmaa ainakaan helpota. Putinilla heihin tuskin on täyttä vaikutusvaltaa.
---
Kreikassakin neuvoteltiin viime yönä. Mitään sopimusta ei saatu aikaan. Kreikka pelaa uhkapeliä. Voi olla, että tuolla tyylillä jää vielä musta pekka käteen.

Euroa ja odotusta

Maailma pidättää henkeään tänä iltana. Päästäänkö Ukraina-keskusteluissa eteenpäin vai...Niin mikä on edes vaihtoehto, puhutaan että tämä on viimeinen mahdollisuus välttää suursota. Kukaan ei näytä kovinkaan optimistiselta, päin vastoin.

Vointi on ollut vaihteleva tänään. Välillä tulee nukuttua erittäin syvää, raskasta unta. Tuon unen jälkeen olo on pahimmilaan kivulias koko kropassa, kaikki paikat narisevat. Tällaista tuli tänään koettua. Oli aika rankkaa, mutta toipuminen onneksi tapahtui.

Sitten on sellaista kevyempää "lepotila"-unta, josta on helppo nousta. Vähän enemmän kuin torkahtelua. Esimerkiksi blogia kirjoitettaessa torkahtaa ja ruudulle ilmestyy kuusi riviä "w"-kirjainta. Tämä moodi menee päälle, jos tietää että täytyy herätä jonkun syyn varjolla, esimerkiksi kun saa lähteä kuskaamaan jotakuta. Elimistö ei mene tuolloin syvään horteeseen, vaan on heti toimintavalmiina. Epäilen, että käyttämäni lääkkeet  ovat vaikuttaneet uneen.

Tätä kirjoitettaessa CNN-kanavalla oli videohaastattelussa Alex Stubb. Aiheena oli Kreikka ja sen lainajärjestelyt. Hän puolusti jämäkästi nykyisiä järjestelyjä ja toi esiin sen, miten Suomi on ollut laajasti tukemassa Kreikkaa. Jämäkkä kansainvälisen tason esiintyminen Stubbilta. Myös Euronewsillä;llä oli tänään juttu Suomesta. Lähes kymmenminuuttisessa jutussa näytettiin, miten kaupat ammottavat tyhjyyttään asiakkaista Lappeenrannassa venäläisten ostosturistien kadottua.

Sairaalakäynti

Aamu alkoi sairaalareissulla, siis ennalta sovitulla käynnillä. Homma menee niin, että ennen varjoainekuvausta tarkistetaan aina tietyt veriarvot. Tässä lääkärit ovat tarkkoja. Pari viikkoa vanha arvo ei riitä, joten verikoe ja kuvaus osuivat nyt samalle päivälle. Kävin laboratoriossa verikokeessa ja pääsin vähän jononkin ohi aikataulullisista syistä. Röntgenosastolle ei sitten tullutkaan tietoa verikokeistani lainkaan. Kun asiaa selvitettiin, selvisi että laboratoriosta ei saatu antaa tietoaa röntgenosastolle, koska olen eri sairaanhoitopiirin asiakkaaksi luokiteltu. Tämä ei johdu asuinpaikasta, vaan sairaanhoitopiirien keskinäisestä työnjaosta. Eli tulokset piti eka faksata (!) toiseen sairaanhoitopiiriin, josta ne piti faksata röntgenosastolle jonka jälkeen kuvat voitaisiin ottaa. Tässä vaiheessa sanoivat minulle, että tule tunnin päästä uudestaan. Onneksi oli voinniltaan hyvä aamu ja keksin kyllä tunniksi tekemistä kaupungissa. Mutta nämä tietosuojasäännökset, ketä ne palvelevat? Tosipaikan tullessa voisi potilaalle koitua riskiä siitä, että tieto ei kulje. Kuvaus saatiin tehtyä ja sen jälkeen hoitaja tunnusti, ettei tietoa toisesta sairaanhoitopiiristä ehtinyt tulla. Faksit surrasivat turhaan jossakin nurkassa. Laboratoriosta oli tieto sittenkin saatu perille röntgenosastolle kauniisti pyytämällä. Toivottvasti virkailija saa nukuttua rikottuaan säädöksiä näinkin rajusti.

Kuvauksen jälkeen ennen kotiin ehtimistäni lääkäri soitti ja kertoi alustavasti tuloksista. Kasvainmassa on pienentynyt marraskuun puolivälin krouvista, joten erittäin tyytyväinen ja kiitollinen saa olla. Oli myös tutulta lääkäriltä mukava ele päästää piinasta näin jo aikaisemmin. Torstaina saa tietää sitten jatkohoidoista enemmän. Kaksi murtumaa löytyi kylkiluista. kuten osasin arvatakin. Joulukuinen kaatuminen oli sen verran rankka tärsky.

Keskustan riski

Tämän illan teksti tulee tavallista myöhemmin, kun tuli yössä seikkailtua lentokentän suunnalla. Keli oli muuttunut reilusti plussalle, joten lumet varmaankin katoavat  lähipäivinä.  Samalla katson CNN:n suoraa kuvaa Bostonista, jossa on satanut metri lunta.

Naisväki tuli kotiin Keski-Euroopan kiertueltaan, joka oli kestoltaan pitkän viikonlopun mittainen.Sveitsiä ja Ranskaa oli kartoitettu ystäväperheen kanssa. Itsekin olisi ollut mukava olla matkassa mukana, mutta olen tehnyt päätöksen valita minimiriskin linjan. Varsinkin influenssa tuntuu olevan ärhäkkää sorttia ja hoitojaksokin on vielä tavallaan kesken kontrollitulosten puuttuessa. Aamulla onkin sitten heti kuvaus, joten yö jää lyhkäiseksi. Ei haittaa.

Keskusta yllätti vaatimalla keskioluen laimentamista. Uhkarohkeaa puuttua niinkin pyhään asiaan kuin suomalaisten juomatottumuksiin. Ainakaan vaalitempusta ei ole kysymys. Pahoin pelkään, että kannatus ei tuolla ehdotuksella nousuun lähde. Enkä kyllä asiaakaan täysin ymmärrä. Joka haluaa humaltua laimeammasta oluesta, juo sitä sitten enemmän. Toinen vaihtoehto on se, että menee viinakauppaan ja ostaa kerralla väkeviä. Seuraukset tuskin ovat paremmat.

Toki voi olla niinkin, että yhteiskunnassa on tapahtumassa muutos suhtautumisessa alkoholiin. Vuosi ilman viinaa - tyyppisiä ohjelmia on ainakin kaksin kappalein YLE:llä. Niissä pääsee tosi hyvin alkoholistin pään sisälle eläytymään sairauden tuomaan tuskaan. Ja kun taloutta niin paljon mietitään, niin alkoholihaitat ovat miljardiluokkaa, suunnilleen samaa tasoa kuin puolustusvoimien ylläpitämiseen menee.

Vointi meni oikeaan suuntaan ilman niin moneen päivään kuuluvaa hyytymistä.

Viikonlopusta selvitty

Viikonloppu alkaa olla takana. Hengissä selvittiin. Pakko tunnustaa, että voimille otti varsinkin henkisesti.

Myrskysi yöllä, kuten oli odotettavissa. Sähköt katkesivat pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla satuin juuri olemaan vessassa, mikä teki pimenemisestä vähän huvittavankin asian. Ilman sähköä vessa on yllättävän pimeä paikka, sen verran tuli opittua.

Kaisa pärjäsi taas hienosti ampumahiihdossa. Jopa voitto olisi ollut tarjolla, mutta viimeinenkin laukaus pitäisi onnistua silloin. Miehissä tilanne on heikko. Yhtään suomalaismiestä ei mahtunut kuudenkymmenen parhaan joukkoon eikä näin ollen päässyt edes lähtöviivalle. Mäkihypyssä tilanne olisi suunnilleen samanlainen, jos harrastajia olisi yhtä paljon.

Jännittävä viikko on edessä. Tietoa tulee lisää ja syöpähoitojen jatkosta on luultavasti parempi selvyys viikon päästä.

Herkuteltua tuli.

Aika hyvä päivä oli tänään, ei suurempaa dramatiikkaa voinnin suhteen. Mielestäni mentiin eteen päin taas pikkuisen. Syötyä tuli ainakin hyvin ja pizzaakin mätettyä pitkästä aikaa. Vaakaan tuli varmaankin 2 kg sulateltavaa.

Huomiseksi luvassa melkoista säätä. Norjassa myrsky raivoaa voimalla. 50 m/s tuulenpuuskat vieneet taloista kattoja kokonaisuna ja merellä ollut jopa 20 m korkeita aaltoja...

Valoa tulee lisää...

Näin illalla voimat ovat jo menneet, kirjoituskin alkaa sammaltaa pahasshti... mutta päivä oli ok. Shoppailtua tuli aamupäivällä ilman yhtään hankintaa, jos ei varaosaa astianpesukoneeseen sellaiseksi lueta. 

Valo lisääntyy. Puolen päivän jälkeen oli noin 9000 luxia. Marraskuussa tuo lukema oli 1000. Valoksi tämä vielä muuttuu.

Merkel ja Hollande ovat käymässä rauhanneuvotteluja Moskovassa, mikä tarkoittaa että ollaan tienhaarassa Euroopan suhteen. Kovin optimistinen ei osaa olla. Todennäköisesti sota jatkuu vaikka kaikin voimin yritetään rauhaa tehdä. Tulitauko voisi olla suurinta, mitä Ukrainan kriisin kanssa voidaan saada aikaiseksi.

Ruuneperin päivä

Vointi oli tänään vahvin pitkään aikaan. Makuulla ei tarvinnut juuri aikaa viettää. Pieni puuhastelu oli mahdollista. Keuhkoissa olo oli parempi. Ei ollut rintakipua ja keuhkot pystyy vetämään täyteen ilmaa. Selän jäykkyys ja kivuliaisuus ovat olleet tänään poissa eli tarkemmin ajateltuna ei mennyt ollenkaan hullummin.

Lähinnä väriltään eksoottisia Runebergin torttuja tuli syötyä ja luettua Koiramäen versiota kyseisestä porvoolaisesta taiteilijasta. "Mä silmät luon ylös taivaaseen" on Runebergin tekstiä. Muistan, miten kahdeksanvuotiaana tuo virsi ja varsinkin sen sävel teki vaikutuksen pikkusiskoni kastetilaisuudessa Nuorgamin kappelissa. Oli helmikuu ja pakkasta. Ystävällisesti paikalliset kutsuivat kahville Norjan puolelta tulleen kasteperheen. Sittemmin soittelin säveltä pitkään melodikallani, jonka olin saanut tätini aarteistosta. Myöhemmin nuorelle papille opetettiin laulun aloittamista ja säveleen pääsemistä kyseisellä virrellä. Sen alusta löytyy helposti hahmotettava terssi; "mää siiil..."

Illalla tuli vielä poppareiden kera katsottua suomalaisperäistä Hollywood-elokuvaa, joten aika kulttuuripitoiseksi päivä meni. Siinä olisikin pienen tietokilpailun paikka, että mistä elokuvasta on kysymys. Suomalaisia teoksia kun ei liene kovin montaa päässyt filmille asti Hollywoodissa. Sinänsä aika vaatimaton elokuva on saanut jopa yhden oskarehdokkuuden.

Eilinen blogiteksti sai ulkopuolisen linkityksen johdosta tavallista enemmän lukijoita ja kommentteja. Kiitos mukavista kommenteista! Hauskaa, että näilläkin pörinöillä on lukijansa.

Kurjien uutisten aamu

Aamun uutistulvaa on tullut seurattua päätoimisesti. Olo on ollut niin uupunut, ettei muuta ole oikein jaksanut. Uutiskanavilla on kerrottu ISIS-järjestön julmasti polttamalla teloittamasta jordanialaispilotista. Ukrainassa on hirvittävä inhimillinen hätä.  Apua olisi tarjolla, mutta sitä ei pääse perille. Suomen Punaisen Ristin mukaan Ukrainan byrokratia on vaikea ohittaa. Separatistit pitävät myös huolen, että apu ei mene perille.

Pelkkiä ikäviä uutisia. Oli niitä muitakin. Kerrottiin myös, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana maailman varallisuus on kaksinkertaistunut. Kiinan vauraus on seitsenkertaistunut 2000-luvulla. Nämä  uutiset puolestaan ovat tietenkin riemastuttavia.

Globaalisti olisi mahdollisuus paljon parempaan elämään. Silti tuntuu, että epäoikeudenmukaisuuden ja suoranaisen pahan määrä lisääntyy. Markkinatalous tuottaa kakkua, mutta jakaa sitä epätasaisesti. Sen vuoksi menee pitkään ennen kuin minä suostun pelaamaan Monopolia. Olen aina niiden joukossa, jolta menee kaikki omaisuus jonkun muun juhliessa. Ei sovi huonolle häviäjälle, " The winner takes it all." Oikeassa elämässä rikkain prosentti omistaa puolet varallisuudesta ja Monopoli simuloi elävää elämää varsin tarkasti.

Kirjapainotaito mullisti aikanaan tiedonvälityksen. Lutherin ajatukset mursivat tuhatvuotisen keskiajan muurin. Paavin pöpinät kyseenalaistettiin. Maailma lähti hakemaan uutta asentoa. Valitettavasti se tarkoitti yli sadan vuoden sotaista jaksoa Euroopassa.

Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlapäivä on kahden vuoden päästä. Tiedonvälityksessä on tapahtunut iso muutos. Kaikki voi julkaista mitä tahansa. Tietoa ei voi enää mitenkään pysäyttää. Myös pahuus leviää aiempaa vapaammin. Arabikeväässä ajateltiin vapaan tiedonvälityksen voimaan. Ajateltiin diktaattorien kaatuvan ja tilalle ilmestyvän demokratian. Toisin kävi. Diktaattorit olivat sittenkin myös pahuuden pidäkkeitä.

Maailma hakee nytkin uutta asentoa. Erona 1500-luvun tapahtumiin, on tuhon potentiaalin suuruus.
Mielestäni terrorismi on suurin uhka. Yhteiskunnassa on haavoittuvia kohtia niin paljon. Pelkästään internetin laaja-alainen kaatuminen tuottaisi valtavat ongelmat. Ydinaseet ja -voimalat ovat luku sinänsä, jota ei halua edes ajatella.

Loogisesti ajateltuna edessä voi olla ennen pitkää pelkästään totaalinen katastrofi. Totaalisen tuhon mahdollisuuksia on niin paljon.

Mutta, tämä synkkä näkymä haastaa samalla taistelemaan hyvän puolesta. Jokainen voi tehdä oman osuutensa omalla tavallaan. Tunnetusti teot lähtevät ajatuksista. Aloittaa voi itsestään. Voi ajatella vaikka kahta itselle hankalaa ihmistä ja miettiä yhtä aidosti hyvää asiaa hänessä.

Hyvä demokratia!

Kevään valo lisääntyy. Pakkaspäivä oli tänään, alle kymmenen astetta.

Vointi oli hiukan raskas, ylimääräistä energiaa ei ole juuri ollut. Aamun askareiden jälkeen piti huilata monta tuntia.  Silti mieli on ollut aivan ok eikä mitään valittamistakaan ole. Päivän yksi ilonaiheista oli se, että löysin erään tietokoneohjelman netistä, jonka tyyppistä olen etsinyt pitkään.

Ylellä tentataan automaattisesti kaikki eduskuntavaaliehdokkaat. Ylen vaaligalleriassa jokaiselle tarjotaan neliminuuttinen esiintyminen, joita äänestäjät saavat käydä netissä katsomassa. Tämä on ilahduttava uutinen, todellista demokratiaa. Raha ei ratkaise. Helpottaa sekä äänestäjien että ehdokkaiden elämää.

Onneton ministeri

Pienenä sitä pidetään ihmistä. Eilen Päivi Räsänen sai ensimmäisen merkittävän poliittisen suurvoittonsa ja nyt heti pudotetaan maan pinnalle. Ministeri Räsänen joutui liikenneonnettomuuden seurauksena sairaalaan. Suomen historiassa ei tiettävästi ministeri ole koskaan loukkaanutunut autokolarissa. Kolmion takaa tullut ajoneuvo törmäsi Räsäsen virka-autoon. Asiasta ei ole tarkemmin julksuuteen tiedotettu, mutta aivan pienestä kolhusta ei liene kysymys, kun ministeri on joutunut jäämään sairaalaan. Ikävää kommentointia somessa oli heti nähtävissä. Mautonta touhua, vaikka itse olisikin ministerin persoonasta ja hänen politiikkansa sisällöstä aivan mitä mieltä tahansa. Hallituksen toimintakulttuurin tasosta puolestaan kertoi se, että uutinen Räsäsen loukkaantumisesta annettiin ensin virheellisenä ja oikea viesti tuli läpi vasta toisella yrittämällä.
---
Antti Rinne kommentoi tänään uutisissa Vapaavuoren nimitystä Eurooppa-virkaan.Toimittaja tivasi, että onko kysymyksessä isompikin nimityspaketti, minkä Rinne päättäväisesti kiisti. Tässä on psykologiasta kiinnostuneille hyvä esimerkki kaksoisviestinnästä eli puheen ja ilmeiden välisestä ristiriidasta. Sanoin hän kiisti asian, mutta samalla nyökytti isosti päätään. Jos jossakin oli valehtelun ulkoiset piirteet läsnä, niin tässä.
---
Tänään päivällä oli voinniltaan oikein hyvä jakso. Kropassa myrkkyä vielä riittää, mutta ehkä jo ajatus kuurin päättymisestä toi piristystä. Musiikkia tuli harrastettua ja kävin läpi itsekseni musiikin teoriaa, lähinnä ns. kvinttiympyrää. Jälkikasvu osasi opettaa asian nasevasti ja tunsin monien asioiden loksahtavan paikalleen. Miksei kukaan opettanut näitä minulle 25 vuotta sitten? Moni asia olisi ollut sen vuoksi helpompaa. Nooh, taisipa olla omakin asenne musiikin teoriaan vähän retuperällä. Tunsin itseni typeräksi. Sitten luin eilistä sanomalehteä, jossa oli sivun juttu musiikista innostuneista keski-ikäisistä, jotka olivat kiinnostuneita taitojensa kehittämisestä ja näkevät musiikin teorian hyödyllisenä. Heh, juuri kuin minä. Typeryyden tunne vähän helpotti.

Kuuri valmis

24 viikon sytostaattihoito on nyt takana. Ennen kuuria näin pitkä jakso solumyrkkyjä tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Tänne asti on nyt kuitenkin selvitty ja lääkkeitä on siedetty aika hyvin. Toki päivät ovat olleet vaihtelevia ja nyt kunto ei ole nyt parhaimmillaan. Väsymystä ja uupumusta on ilmassa ja tietenkin toivon asian helpottavan vähitellen. Mutta eiväthän asiat näin yksinkertaisia ole.