Ihan hyvä päivä. Kipulaastarin vaihto oli vuorossa. Ne pitää laittaa iholle aina eri kohtiin ja sillä on näköjään vaikutusta, missä kohtaa ovat. Nyt tuntuu kovin tujulta tälliltä, pää junnaa hitain kierroksin. Voi olla, että annosta täytyy jatkossa pienentää eli täytyy repäistä yksi lätkä irti jos olo ei tasaannu.
Hienoja kisoja on ollut tänään hiihdon mm-kisoissa. Naisten 30 km kisassa meinasi käydä kylmät erikoisella tavalla.Therese Johaug johti kisaa toista minuuttia, kunnes hän luuli ylikulkusillalla eksyneensä radalta. Hän kääntyi ja lähti hiihtämään takaisin päin. 26-vuotias tähti sai kuitenkin pian opastusta radan varrelta ja löysi takaisin reitille. Olisi ollut ikävä tapa menettää mestaruus tuolla tavalla. Muuten hiihto oli häneltä sensaatiomainen.
Kisat alkavat olla lopussa. Norjan telkkarista olen enimmäkseen seurannut kisoja. Tunnelma on ollut hieno. Ruotsia vastaan on käynnissä jatkuvasti mukava veljellinen kisa, jossa arvostetaan toinen toistaan. Selostuksissa sävy on kohteliaan kannustava myös muita maita kohtaan. Suomi tulee harvoin kommenteissa esille. Syykin on selvä; kaksissa viimeisissä kisoissa mitalit 39-2.
Muuallakin kysellään, että mitä on tapahtunut suomalaiselle talviurhelulle. Onko Nokia-romahduksen jälkeen Suomen vallannut surkeus? Hallitus on toki vielä huonompi kuin hiihtomaajoukkue. Kesälajit mukaan lukien urheilussa on vain Tero Pitkämäki ja Kaisa Mäkäräinen, jotka voivat voittaa kansainvälisiä kilpailuja enemmänkin. Ketään muuta en keksi isommissa lajeissa. Kurjaa on sekin, että heidän uransa ovat jo kovasti ehtoopuolella.
Lahjakkuudesta ei voi olla kyse, jos samankokoisten kansojen mitalitilasto on 39-2. D-sanalla asiaa selitetään aika helposti aivan kuin pillerin nielemällä voisi saavuttaa menestystä tuosta vain esimerkiksi mäkihypyssä tai ampumahiihdossa. Suomalaisten doping-historialla ei voi osoittaa ketään sormella. Selvää on, että huijareita on eri puolilla. Idän suunnassa menestys on ollut vaatimatonta viime aikoina, ilmeisesti koska testit ovat parantuneet. Historia aikanaan kertoo, miten missäkin lajissa on pärjätty missäkin maassa. Näin uskon.
Voi olla, että Suomessa painopiste on siirtynyt joukkuelajeihin, jotka ovat vieneet massat. Useassa joukkkuelajissa, paitsi kuningaslajissa, Suomi on kokoaan suurempi, se pitää muistaa. Toinen jakaja on Lahden skandaali 2001. Sen jälkeen urheilijat ovat pudotettu jalustalta melkeinpä sylkykupeiksi. On ymmärretty, että urheilijat ovat pelinappuloita isossa kaupallisessa viihdebisneksessä, eivät mitään puolijumaluuksia. Mika Myllylä konkretisoi surullisella tavalla ihaillumman urheilijatyypin, yksinäisen suden, uppoamisen suohon. Norjassa ja Ruotsissa tätä murhaa ei ole tapahtunut, yksilöurheilijoiden asema on edelleen korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti