Toivottavasti mahdollisimman monet katsoivat sunnuntai-iltana "Tähdet tähdet"-ohjelmaa. Taatusti tuli oopperalle uusia ystäviä, oli niin hienoa menoa kuulla vaikkapa Krista Siegfriedsin ja Jarkko Aholan laulavan palkeet auki oopperaa. Popparit ja rokkarit muuntautuivat upeasti genren mukaan ja olivat kovastikin uskottavia tällä vaativalla laulun alalla. Yhtään säälittävää numeroa ei ollut. Jos asiaan haluaa tutustua lisää, voi laittaa kalenteriin esimerkiksi Ilmajoen Musiikkijuhlat, joka on alkukesästä.
Saksan Merkel kävi tänään Suomessa. Hän on Rautarouva, jota kunnioitetaan Saksassa ja muuallakin. Hänessä yhdistyvät sekä vahvuus että viisaus ja on Saksan arvostetuin poliitikko. Suomessa hän oli paikalla vetämässä Stubbin vaalijunaa. Näissä tilanteissa Stubb on parhaimmillaan pystyessään keskustelemaan vapaasti saksan kielellä. Nyt hän pääsi oikein elementtiinsä. Merkelin läsnäolon kaltaista kunniaa ei kovin usein ole Suomelle suotu, Edellisen kerran Merkel oli virallisella vierailulla maassamme vuonna 2006. Se, että Suomessa vierailevat muutaman päivän sisään sekä NATO;n pääsihteeri että Saksan Liittokansleri ovat tärkeitä signaaleja myös idän suuntaan. Suomi ei ole yksin.
Vointi oli aika tasaisen nihkeä koko päivän. Yöllä unet jäivät vähemmälle, mutta silloin olo olikin parempi, joten eipä tuo haitannut. Kahdeksas sytostaattikierros päättyy tänään. Pari viikkoa lepoa ja sitten taas menoksi uuden kuurin kanssa.
Tappara meni jatkoon kiekossa. Se lämmittää aina.
maanantai 30. maaliskuuta 2015
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Voi penkkiurheilijan tuskaa
Tähänkin päivää liittyi tuska, mutta sangen toisella tavalla kuin eiliseen.
Huuhkajien kohtalona oli lentää seinään nimeltään Pohjois-Irlanti. Siihen menivät myös Suomen haaveet EM-lopputurnauksesta. Penkkiurheilijalle tämä tilanne on tuskallinen ja turhan tuttu. Muistan vuoden 1984 MM-karsintaottelun Pohjois-Irlantia vastaan, jonka Suomi voitti 1-0. Tuolloin Martti Kuuselan kaudella joukkueessa oli lupaava meininki ja hyvä henki. Romaniaa vastaan pelattiin kotona tasan 1-1. Viime syksynä Romaniaa vastaan tulos oli 0-2. Englantia vastaan oteltiin sensaatiomaisesti 1-1 kotona ja Turkki voitettiin vieraissa komeasti 2-1. Silloin tuntui siltä, että lopputurnauspaikka tulee pian mahdolliseksi. Kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen on surullista todeta, että ainakaan lähemmäksi paikka ei ole tullut, vaikka taso on toki noussut valtavasti. Muualla on kehitytty vielä enemmän.
Taso on tämä. Karu juttu, mutta niin se on. Mistä se johtuu? Heikko tulos palautuu taktiseen puoleen, pelaajavalintoihin ja jalkapallokulttuuriin. Suomessa on harjoiteltu tarpeeksi. Halleja on enemmän kuin missään muualla. Harjoituskausi on varmasti tarpeeksi pitkä. Olosuhteista ei missään tapauksessa ole kysymys. Suomessa on keskitytty taitokulttuuriin ja taito kyllä riittäisi, mutta kyky ajatella peliä puuttuu. Myös tilannekovuus puuttuu; maitopoikia sitä ollaan. Tiedostakaan ei ole pulaa, sen verran paljon jalkapalloa näkyy televisiosta ja kansainvälisiä koulutuksia on järjestettä. Itsekin olen ollut Ajaxin akatemiavalmentajien koulutettavana ja ollut seuraamassa Real Madridin, AC Milanin ja Espanyolin treenejä. Samoja juttuja meillä tehdään kuin huippuseuroissa, tietoa ei siis puutu.
Pelaajavalinnoissa ei täysin onnistuttu. Suomi tuottaa parhaat pelaajansa keskupuolustajiksi, jos mitataan kansainvälistä kattausta. Silti sillä puolella on ollut suuria ongelmia karsinnoissa. Ehkä johtuu myös pelisysteemistä, jossa laidoilta ei tule apua liiaksi. Vastustajat osaavat myös lukea Suomen pelin ja käyttävät heikkouksiamme hyväkseen. Mitään yllätysmahdollisuuksia ei ole. Lisäksi voi kysyä, yrittääkö Suomi pelata liian monimutkaisesti pelaajamateriaaliinsa nähden. Pelaajien kurittomuus tai ainakin keskittymättömyys ovat myös outoja ongelmia. Kiekkoleijonat ovat näyttäneet, miten yhteispelillä ja -hengellä voitetaan parempiakin joukkueita säännöllisesti. Suomen ei juuri koskaan pitäisi kiekossa voittaa Venäjää, jos kysymys olisi pelkästään yksilötaidosta. Silti niin tapahtuu. Toki kiekossa maalivahdin osuus on tosi suuri ja niitähän Suomella on.
Ottelustudion aikana tuli mieleen, että onkohan vain ajan kysymys, kun ilmoitetaan Mika Lehkosuon ottavan maajoukkueen ohjaimet haltuunsa. Puheita on varmasti ollut jo ennen tätä ottelua. Lehkosuo vei HJK:n korkealle Eurooppa-liigassa viime syksynä. Siinä on tämän hetken lupaavin valmentajakyky, pikkutarkka älykkö, joka on tunnettu myös johtamistaidoistaan. Pelaajat pitävät hänestä ja kunnioittavat häntä. Jos maajoukkue hänet haluaa, täytyy olla ajoissa liikkeellä, sillä hän on jo merkitty mies Euroopassa. Litmasesta ja Hyypiästä on puhuttu myös, mutta luulen että heidän aikansa ei ole nyt, ainakaan päävalmentajana. Toisaalta he molemmat ovat vapaina toisin kuin Lehkosuo. Paatelainen on saanut jo vuosia rakentaa rauhassa projektiaan, mutta kehitys on pysähtynyt tosipelien alkaessa. Saa nähdä kauanko kärsivällisyys riittää Palloliitossa.
---
Formuloissa Ferrari otti voiton Mersuista. Se oli parasta mitä lajille voi tapahtua. Yhden tallin hallintaa on ollut jo aivan tarpeeksi. Nyt MM-taistelu sai aivan uutta eloa. Mukavaaa on tietenkin suomalaisten tilanne. Molemmilla on huippukalusto allaan ja itsestä kiinni. ja kirittäjiä ainakin riittää.
---
Vointi oli tänään parempi. Pitkästä aikaa pääsi kävelylle. Kävelykunto on tällä hetkellä suuruusluokassa yksi kilometri. No eilen matka kylpyhuoneeseen ja takaisin oli ehdoton maksimi, joten "eteenpäin on menty."
Huuhkajien kohtalona oli lentää seinään nimeltään Pohjois-Irlanti. Siihen menivät myös Suomen haaveet EM-lopputurnauksesta. Penkkiurheilijalle tämä tilanne on tuskallinen ja turhan tuttu. Muistan vuoden 1984 MM-karsintaottelun Pohjois-Irlantia vastaan, jonka Suomi voitti 1-0. Tuolloin Martti Kuuselan kaudella joukkueessa oli lupaava meininki ja hyvä henki. Romaniaa vastaan pelattiin kotona tasan 1-1. Viime syksynä Romaniaa vastaan tulos oli 0-2. Englantia vastaan oteltiin sensaatiomaisesti 1-1 kotona ja Turkki voitettiin vieraissa komeasti 2-1. Silloin tuntui siltä, että lopputurnauspaikka tulee pian mahdolliseksi. Kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen on surullista todeta, että ainakaan lähemmäksi paikka ei ole tullut, vaikka taso on toki noussut valtavasti. Muualla on kehitytty vielä enemmän.
Taso on tämä. Karu juttu, mutta niin se on. Mistä se johtuu? Heikko tulos palautuu taktiseen puoleen, pelaajavalintoihin ja jalkapallokulttuuriin. Suomessa on harjoiteltu tarpeeksi. Halleja on enemmän kuin missään muualla. Harjoituskausi on varmasti tarpeeksi pitkä. Olosuhteista ei missään tapauksessa ole kysymys. Suomessa on keskitytty taitokulttuuriin ja taito kyllä riittäisi, mutta kyky ajatella peliä puuttuu. Myös tilannekovuus puuttuu; maitopoikia sitä ollaan. Tiedostakaan ei ole pulaa, sen verran paljon jalkapalloa näkyy televisiosta ja kansainvälisiä koulutuksia on järjestettä. Itsekin olen ollut Ajaxin akatemiavalmentajien koulutettavana ja ollut seuraamassa Real Madridin, AC Milanin ja Espanyolin treenejä. Samoja juttuja meillä tehdään kuin huippuseuroissa, tietoa ei siis puutu.
Pelaajavalinnoissa ei täysin onnistuttu. Suomi tuottaa parhaat pelaajansa keskupuolustajiksi, jos mitataan kansainvälistä kattausta. Silti sillä puolella on ollut suuria ongelmia karsinnoissa. Ehkä johtuu myös pelisysteemistä, jossa laidoilta ei tule apua liiaksi. Vastustajat osaavat myös lukea Suomen pelin ja käyttävät heikkouksiamme hyväkseen. Mitään yllätysmahdollisuuksia ei ole. Lisäksi voi kysyä, yrittääkö Suomi pelata liian monimutkaisesti pelaajamateriaaliinsa nähden. Pelaajien kurittomuus tai ainakin keskittymättömyys ovat myös outoja ongelmia. Kiekkoleijonat ovat näyttäneet, miten yhteispelillä ja -hengellä voitetaan parempiakin joukkueita säännöllisesti. Suomen ei juuri koskaan pitäisi kiekossa voittaa Venäjää, jos kysymys olisi pelkästään yksilötaidosta. Silti niin tapahtuu. Toki kiekossa maalivahdin osuus on tosi suuri ja niitähän Suomella on.
Ottelustudion aikana tuli mieleen, että onkohan vain ajan kysymys, kun ilmoitetaan Mika Lehkosuon ottavan maajoukkueen ohjaimet haltuunsa. Puheita on varmasti ollut jo ennen tätä ottelua. Lehkosuo vei HJK:n korkealle Eurooppa-liigassa viime syksynä. Siinä on tämän hetken lupaavin valmentajakyky, pikkutarkka älykkö, joka on tunnettu myös johtamistaidoistaan. Pelaajat pitävät hänestä ja kunnioittavat häntä. Jos maajoukkue hänet haluaa, täytyy olla ajoissa liikkeellä, sillä hän on jo merkitty mies Euroopassa. Litmasesta ja Hyypiästä on puhuttu myös, mutta luulen että heidän aikansa ei ole nyt, ainakaan päävalmentajana. Toisaalta he molemmat ovat vapaina toisin kuin Lehkosuo. Paatelainen on saanut jo vuosia rakentaa rauhassa projektiaan, mutta kehitys on pysähtynyt tosipelien alkaessa. Saa nähdä kauanko kärsivällisyys riittää Palloliitossa.
---
Formuloissa Ferrari otti voiton Mersuista. Se oli parasta mitä lajille voi tapahtua. Yhden tallin hallintaa on ollut jo aivan tarpeeksi. Nyt MM-taistelu sai aivan uutta eloa. Mukavaaa on tietenkin suomalaisten tilanne. Molemmilla on huippukalusto allaan ja itsestä kiinni. ja kirittäjiä ainakin riittää.
---
Vointi oli tänään parempi. Pitkästä aikaa pääsi kävelylle. Kävelykunto on tällä hetkellä suuruusluokassa yksi kilometri. No eilen matka kylpyhuoneeseen ja takaisin oli ehdoton maksimi, joten "eteenpäin on menty."
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Mahtautikin vielä
Mahatauti tuli kesken kuurin. Lähes kymmenen kertaa sai oksentaa. Oli kyllä äärimmäisen hankala olo yhtään liioittelematta, kun samalla liikkuminen oli mahdotonta selän vuoksi. Hyi se! Iltaa kohti olo parani ja selkäkin antoi ainakin hetkeksi. Osaa taas arvostaa kohtuullistakin oloa.
---
Ruotsin "perussuomalaisten" SD:n Jimmy Åkesson palailee vähitellen työn ääreen puolen vuoden sairasloman jälkeen. Mies on kokenut vakavan uupumuksen; jäljet näkyvät ulkoisesti; lääkkeet turvottavat
Ruotsindemokraatteihin suhtaudutaan suorastaan vihamielisesti. Yksikään puolue ei tee yhteistyötä heidän kanssaan. Mielestäni heidän kohtelunsa on kohtuutonta, ainakin ulkopuolelta se näyttää sellaiselta. Mielestäni Jimmy on huomattavasti fiksumpi kuin hänen maineensa. Hän on siivonnut noin 60-65 möläyttelijää puolueesta.
Mielenkiintoista on seurata tilanteen kehittymistä. Epäilen, että Jimmuyn täytyy vielä pidentää sairaslomaansa, sillä tuossa kunnossa noin vihamieliseen ilmapiiriin astuminen on suorastaan tuhoisaa. Ylipäätään en ihmettelisi ollenkaan, vaikka hän jättäisi koko politiikan.
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Jotakin selvisi
Kuten eilen arvelin, jotakin olennaista puuttui vielä kokonaisuudesta. Puhutaan siis saksalaiskoneen maahansyöksystä. Terroristi (muuta nimeä en osaa käyttää) ei ollut mielenterveydeltään työkunnossa ja vieläpä oli sairaslomalla lentäjän työstään. Huhujen mukaan yksityiselämässäkin olisi ollut vekkejä viime aikoina. Silti teko oli ruma ja paha. Oikeustapauksena tämä tulee olemaan mielenkiintoinen.
Turun telakalle on tulossa isoja laivatilauksia. Näitä hyviä, suorastaan riemastuttavia, talousuutisia on ollut useita aivan viime viikkoina. On mielenkiintoista, että satojen miljoonien liikevaihtoon on päästy sekä pienillä muutaman euron mobiilipeleillä että ylellisillä luksusristeilijöillä. Oma osuutensa onnistumisiin on varmasti ollut elinkeinoministeri Jan Vapaavuorella, jonka aikana onkeen on tarttunut näitä laivatilauksia useampikin. Vientiteollisuuden onnistumista Suomi kipeästi tarvitsee.
Vaalitentit pyörivät parilla kanavalla ja netissä tehokkaasti. Joku oli laskenut, että vaalitenttejä on yli 60 kappaletta tuomassa äänestäjille tietoa ehdokkaista. Turhauttavaa on se, että kukaan ei voi ehdottaa konkreettisia julkisen sektorin leikkausehdotuksia, koska niistä nousee välittömästi valtava haloo muiden taholta. Tuloksena on siis se, että kaikki puolueet joutuvat olemaan mahdollisimman epämääräisiä.
Päivi Räsänen on ollut tikun nokassa tentattavana tänään. Häntä grillataan naisten aseman kaventamisesta, kun hän vaatii valinnanvapautta kotihoidon tuen jakamiseen. Samojen jo tuttujen puheiden jälkeen höristin korviani, kun hän kertoi että hänen miehensä on ollut kuusi vuotta kotihoidon tuella hoitamassa lapsia kotona. Teki kyllä vaikutuksen.
Voinnista ei ole uutta kerrottavaa.
Turun telakalle on tulossa isoja laivatilauksia. Näitä hyviä, suorastaan riemastuttavia, talousuutisia on ollut useita aivan viime viikkoina. On mielenkiintoista, että satojen miljoonien liikevaihtoon on päästy sekä pienillä muutaman euron mobiilipeleillä että ylellisillä luksusristeilijöillä. Oma osuutensa onnistumisiin on varmasti ollut elinkeinoministeri Jan Vapaavuorella, jonka aikana onkeen on tarttunut näitä laivatilauksia useampikin. Vientiteollisuuden onnistumista Suomi kipeästi tarvitsee.
Vaalitentit pyörivät parilla kanavalla ja netissä tehokkaasti. Joku oli laskenut, että vaalitenttejä on yli 60 kappaletta tuomassa äänestäjille tietoa ehdokkaista. Turhauttavaa on se, että kukaan ei voi ehdottaa konkreettisia julkisen sektorin leikkausehdotuksia, koska niistä nousee välittömästi valtava haloo muiden taholta. Tuloksena on siis se, että kaikki puolueet joutuvat olemaan mahdollisimman epämääräisiä.
Päivi Räsänen on ollut tikun nokassa tentattavana tänään. Häntä grillataan naisten aseman kaventamisesta, kun hän vaatii valinnanvapautta kotihoidon tuen jakamiseen. Samojen jo tuttujen puheiden jälkeen höristin korviani, kun hän kertoi että hänen miehensä on ollut kuusi vuotta kotihoidon tuella hoitamassa lapsia kotona. Teki kyllä vaikutuksen.
Voinnista ei ole uutta kerrottavaa.
torstai 26. maaliskuuta 2015
Käsittämätön joukkosurma
Lento-onnettomuuden tutkinta eteni nopeasti, kun toinen mustista laatikoista löytyi. Tapahtumien kulku oli hämmentävä. Perämies oli lukinnut kapteenin ohjaamon ulkopuolelle ja ajanut vuoren seinämään. Mitään motiivia toiminnalle ei ole löytynyt. Luulenpa, että asiasta tulee vielä jotakin uutta ilmi, mikä lisää ymmärrystä. Tässä vaiheessa on vain tyrmistystä ympäri Eurooppaa. Käsittämätön joukkosurma.
Nopeimmat olivat jo ehdottamassa turvallisuuskäytäntöjen muutosta. Ollaanko tosiaan tilanteessa, jossa lentoyhtiöitä täytyy suojella omia työntekijöitään vastaan. Esitetään, että koneen ohjaamossa pitäisi olla aina kaksi henkilöä. Joillakin yhtiöillä, kuten Finnairilla on tällainen käytäntö jo voimassa. Norwegian tulee mukaan huomenna. Pahoin kuitenkin pelkään, että inhimillistä tekijää ei voida koskaan poistaa, helposti vain synnytetään uusia ongelmia. Lentäjät saavat poistua ohjaamosta vain vessaan. Kysymys on hyvin pienestä ajasta. Ja joku jo mietti, että mitenkähän paljon kikattava lentoemäntä ohjaamossa auttaa lennon turvallisuudessa. No tuskin koneet sen takia putoavat ja vakavasti ottaen lentoemännillä on varmasti muutakin tekemistä kuin lentäjän valvominen.
Tänään junaa odottaessani katselin ihmisiä asemalaiturilla. Katse kiinnittyi kloppiin, joka kierteli kehää ja kulutteli aikaa siinä. Juna tuli ja sitten tajusin, kysymyksessä oli peräti veturinkuljettaja joka tuli jatkamaan vuoroa. Samanmoinen kloppi tuli veturista ulos. Huh. Pikaisen laskutoimituksen mukaan junassa on helpostikin 800 henkilöä kyydissä. On hurjaa ajatella, että yksi henkilö kuskaa noin isoa joukkoa.
---
Kahdeksannen sytostaattikuurin kovin vaihe alkoi tänään. Lisäksi iski mahatauti. Muut vaivat olivat koko lailla entisellään.
Nopeimmat olivat jo ehdottamassa turvallisuuskäytäntöjen muutosta. Ollaanko tosiaan tilanteessa, jossa lentoyhtiöitä täytyy suojella omia työntekijöitään vastaan. Esitetään, että koneen ohjaamossa pitäisi olla aina kaksi henkilöä. Joillakin yhtiöillä, kuten Finnairilla on tällainen käytäntö jo voimassa. Norwegian tulee mukaan huomenna. Pahoin kuitenkin pelkään, että inhimillistä tekijää ei voida koskaan poistaa, helposti vain synnytetään uusia ongelmia. Lentäjät saavat poistua ohjaamosta vain vessaan. Kysymys on hyvin pienestä ajasta. Ja joku jo mietti, että mitenkähän paljon kikattava lentoemäntä ohjaamossa auttaa lennon turvallisuudessa. No tuskin koneet sen takia putoavat ja vakavasti ottaen lentoemännillä on varmasti muutakin tekemistä kuin lentäjän valvominen.
Tänään junaa odottaessani katselin ihmisiä asemalaiturilla. Katse kiinnittyi kloppiin, joka kierteli kehää ja kulutteli aikaa siinä. Juna tuli ja sitten tajusin, kysymyksessä oli peräti veturinkuljettaja joka tuli jatkamaan vuoroa. Samanmoinen kloppi tuli veturista ulos. Huh. Pikaisen laskutoimituksen mukaan junassa on helpostikin 800 henkilöä kyydissä. On hurjaa ajatella, että yksi henkilö kuskaa noin isoa joukkoa.
---
Kahdeksannen sytostaattikuurin kovin vaihe alkoi tänään. Lisäksi iski mahatauti. Muut vaivat olivat koko lailla entisellään.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Uskomattomat pelit
Voinnissa ei suuria muutoksia, selkä tekee tepposiaan vieläkin.
...
Kukapa ei tietäisi tietokonepelin kiehtovuudesta jotakin? Käsi ylös, kuka ei olisi joskus ollut koukussa johonkin peliin.
Silti pelialan menestys Suomessa hämmästyttää. Tuoreimpana otsikkona on tamperelaisen pelitehtaan Colossal Ordersin kaupunkisuunnittelupeli Cities:Skylines on parin ensimmäisen viikon aikana saanut huikean myynnin 500 000 kappaletta. Liikevaihtoakin on tullut, kun hintaa pelillä on 28 ja 38 dollaria versiosta riippuen. Viime päivinä on ollut uutisia myös siitä, miten Rovio satsaa Angry Birds spektaakkelielokuvaansa 100 miljoonaa ja kolmas kerta toden sanoo; Supercellin viime vuoden liikevaihdoksi kerrottiin käsittämättömät 1,5 miljardia euroa. Lisäksi on joukko muitakin menestyjiä ja uutuuksia on tulossa markkinoille. Helsinkiä pidetään pelialan merkittävämpänä keskuksena. Kovin montaa tuhatta työntekijää ala ei kuitenkaan työllistä, koska useimmat firmat ovat pieniä, korkeintaan kymmenen työntekijää työllistävää.
En tiedä osataanko olla oikealla tavalla ylpeitä pelialan menestyksestä, ainakin itse havahduin nähdessäni lukuja. Vapailla markkinoilla kilpailu on erittäin kovaa. Menestyksestä osa juontaa juurensa Nokian sankaritarinaan. Hyviä työntekijöitä ja ideoita jäi peliteollisuuden käyttöön. Pitää silti muistaa, että jo 1980-luvulla Suomessa alkoi olla merkittäviä pelitaloja, joten perinteitäkin on joiden päälle rakennetaan. Peleillä on yleensä aika lyhyt elämänkaari; peliä pelataan ehkä vain muutama kerta ennen sen jäämistä unholaan. Mutta esimerkiksi Rovio ja Supercell ovat onnistuneet pidentämään ja laajentamaan peliensä elämänkaarta.
Suomi ja suomalaiset tunnetaan oppimisen ja koulutuksen osaajina. Pelien kiinnostavuus ja koukuttavuus yhdistettynä oppimiseen ja koulutukseen pitäisi osata hyödyntää täysmääräisesti. Pieniä sovelluksia löytyy paljon ja joka asiaan. Itsekin olen opiskellut huvikseni viimeksi morsetusta, johon tuli tutustuttua pari jo vuotta sitten aivan vain jostakin oikusta. Muutaman tunnin pelaaminen palautti morsetusaakkoset mieleen. Kuuntelu ja sujuvuus vaatisi toki kymmenien tuntien harjoittelun. Lisäksi on tullut viime aikoina opiskeltua nuotteja ja kielten sanoja.
Ilmaissovelluksia näihin asioihin on käytettävissä paljonkin, mutta laadussa on usein toivomisen varaa. Useimmat, vaikkapa kielten opetukseen tarkoitetuista peleistä ovat ns. vasurilla tehtyjä, pedagogista ymmärrystä puuttuu. Ohjelmiin tarvittaisiin koulun arjen tuntijoita, ennen kaikkea opettajien kädenjälkeä, mutta eipä oppilaiden toiveitakaan saa unohtaa. Täytyy osata erottaa, mitkä asiat kannattaa tehdä tietokoneen avulla ja mitkä asiat onnistuvat parhaiden perinteisin menetelmin. Ajatus esimerkiksi oppikirjan korvaamisesta suoraan e-kirjalla on varsin kehno ajatus. Tietokoneen käytössä pitäisi aina olla joku lisäarvo; mikään itseisarvo se ei missään tapauksessa saa olla. Oppiminen voi parhaimmillaan olla hauskaa, mikä on jo selvä lisäarvo. Riittävän toiston saaminen on myös lisäarvo. Tämä tulee esille vaikkapa vieraiden kielten sanojen tai matematiikan laskurutiinien kanssa. Toiset tarvitsevat enemmän toistoja kuin toiset. Tietokone on väsymätön opettaja.
Mutta opettaako tietokone ajattelemaan ja keskustelemaan? En oikein usko. Vastapuolelle tarvitaan ihminen. Toki ajatuksia ja keskustelua voidaan ilmaista koneella, jolloin se toimii hyvänä välineenä. Ajatuksia se sinänsä ei synnytä eikä varsinkaan arvioi. Ei tietokone pysty perustelemaan, ketä kannattaa äänestää eduskuntavaaleissa vaikka tekisi kuinka monta vaalikonetta. Korkeintaan se pystyy peilaamaan takaisin omia ajatuksia jollakin tarkkuudella.
...
Kukapa ei tietäisi tietokonepelin kiehtovuudesta jotakin? Käsi ylös, kuka ei olisi joskus ollut koukussa johonkin peliin.
Silti pelialan menestys Suomessa hämmästyttää. Tuoreimpana otsikkona on tamperelaisen pelitehtaan Colossal Ordersin kaupunkisuunnittelupeli Cities:Skylines on parin ensimmäisen viikon aikana saanut huikean myynnin 500 000 kappaletta. Liikevaihtoakin on tullut, kun hintaa pelillä on 28 ja 38 dollaria versiosta riippuen. Viime päivinä on ollut uutisia myös siitä, miten Rovio satsaa Angry Birds spektaakkelielokuvaansa 100 miljoonaa ja kolmas kerta toden sanoo; Supercellin viime vuoden liikevaihdoksi kerrottiin käsittämättömät 1,5 miljardia euroa. Lisäksi on joukko muitakin menestyjiä ja uutuuksia on tulossa markkinoille. Helsinkiä pidetään pelialan merkittävämpänä keskuksena. Kovin montaa tuhatta työntekijää ala ei kuitenkaan työllistä, koska useimmat firmat ovat pieniä, korkeintaan kymmenen työntekijää työllistävää.
En tiedä osataanko olla oikealla tavalla ylpeitä pelialan menestyksestä, ainakin itse havahduin nähdessäni lukuja. Vapailla markkinoilla kilpailu on erittäin kovaa. Menestyksestä osa juontaa juurensa Nokian sankaritarinaan. Hyviä työntekijöitä ja ideoita jäi peliteollisuuden käyttöön. Pitää silti muistaa, että jo 1980-luvulla Suomessa alkoi olla merkittäviä pelitaloja, joten perinteitäkin on joiden päälle rakennetaan. Peleillä on yleensä aika lyhyt elämänkaari; peliä pelataan ehkä vain muutama kerta ennen sen jäämistä unholaan. Mutta esimerkiksi Rovio ja Supercell ovat onnistuneet pidentämään ja laajentamaan peliensä elämänkaarta.
Suomi ja suomalaiset tunnetaan oppimisen ja koulutuksen osaajina. Pelien kiinnostavuus ja koukuttavuus yhdistettynä oppimiseen ja koulutukseen pitäisi osata hyödyntää täysmääräisesti. Pieniä sovelluksia löytyy paljon ja joka asiaan. Itsekin olen opiskellut huvikseni viimeksi morsetusta, johon tuli tutustuttua pari jo vuotta sitten aivan vain jostakin oikusta. Muutaman tunnin pelaaminen palautti morsetusaakkoset mieleen. Kuuntelu ja sujuvuus vaatisi toki kymmenien tuntien harjoittelun. Lisäksi on tullut viime aikoina opiskeltua nuotteja ja kielten sanoja.
Ilmaissovelluksia näihin asioihin on käytettävissä paljonkin, mutta laadussa on usein toivomisen varaa. Useimmat, vaikkapa kielten opetukseen tarkoitetuista peleistä ovat ns. vasurilla tehtyjä, pedagogista ymmärrystä puuttuu. Ohjelmiin tarvittaisiin koulun arjen tuntijoita, ennen kaikkea opettajien kädenjälkeä, mutta eipä oppilaiden toiveitakaan saa unohtaa. Täytyy osata erottaa, mitkä asiat kannattaa tehdä tietokoneen avulla ja mitkä asiat onnistuvat parhaiden perinteisin menetelmin. Ajatus esimerkiksi oppikirjan korvaamisesta suoraan e-kirjalla on varsin kehno ajatus. Tietokoneen käytössä pitäisi aina olla joku lisäarvo; mikään itseisarvo se ei missään tapauksessa saa olla. Oppiminen voi parhaimmillaan olla hauskaa, mikä on jo selvä lisäarvo. Riittävän toiston saaminen on myös lisäarvo. Tämä tulee esille vaikkapa vieraiden kielten sanojen tai matematiikan laskurutiinien kanssa. Toiset tarvitsevat enemmän toistoja kuin toiset. Tietokone on väsymätön opettaja.
Mutta opettaako tietokone ajattelemaan ja keskustelemaan? En oikein usko. Vastapuolelle tarvitaan ihminen. Toki ajatuksia ja keskustelua voidaan ilmaista koneella, jolloin se toimii hyvänä välineenä. Ajatuksia se sinänsä ei synnytä eikä varsinkaan arvioi. Ei tietokone pysty perustelemaan, ketä kannattaa äänestää eduskuntavaaleissa vaikka tekisi kuinka monta vaalikonetta. Korkeintaan se pystyy peilaamaan takaisin omia ajatuksia jollakin tarkkuudella.
Kone pirstaleina
Barcelonasta Düsseldorfiin menossa ollut lentokone putosi Ranskassa. 150 ihmistä lienee menehtynyt. Länsi-Euroopassa en muista pitkään aikaan tapahtuneet pahoja putoamisia. Uskomatonta, miten päivittäiset tuhannet lennot saadaan säistä ja lakoista huolimatta toimimaan niinkin hyvin. Saksalaisille tämä onnettomuus on kova kolaus, koska he ovat kuuluja teknisestä tarkkuudestaan. Mysteerejä näyttää liittyvän tähänkin tapaukseen. Miksi kone ei esimerkiksi lähettänyt hätäsignaalia lainkaan?
Merkillistä oli myös se, että siskoni kertoi nähneensä viime yöntä unta, jossa Lufthansan kone putosi. Unessa hän onneksi pelastui itse vahingoittumattomana pitämällä koneen rungosta tiukasti kiinni.
Lentoyhtiöt käyvät erittäin kovaa kilpailua. Herää tietysti kysymyksiä turvallisuudesta. Missä vaiheessa mennään alueelle, jossa turvallisuus kärsii? Kaikki vakuuttavat menevänsä turvallisuus edellä aina. Toivottavasti asia on näin. Astuessaan koneeseen matkustaja voi vain luottaa siihen, että kaikki on kunnossa.
---
Kiinalaiset alkavat käyttää vessapaperia entistä enemmän. Tämä tietää suomalaisillekin markkinoita mukavasti. Mutta mitä tästä seuraa? Televisiossa kerrottiin, että mikäli jokainen kiinalainen käyttäisi vessapaperia, se tietäisi päivässä määrää, joka olisi 40 kertaa maapallon ympäri. Miltähän maailma näyttäisi kolmenkymmenen päivän päästä....Vakavastikin ottaen määrä on tosi paljon. Ehkä kiinalaiset pyyhkivät Suomen metsäteollisuuden vaikeudet pois.
---
Vaalikuume nousee. Ruotsin pääministeri käytti tänään aikaansa koputtelemalla Suomen valtiovarainministerin kanssa hölmistyneiden porvoolaisten oville. Yritys on kova, hopeasijasta taistellaan kovasti. Toinen kummallinen ilmiö on se, että perussuomalaiset haluavat autoveron pois. Siinä on tähän asti mielestäni jopa typerin ehdotus. Satoja miljoonia pitäisi saada tilalle jostakin muualta valtion muutenkin tyhjään kassaan. Ja onkohan heitto edes oikein kohdistettu. En tiedä, ovatko ne nimenomaan perussuomalaiset, jotka niitä uusia autoja hankkivat.
---
Selkävaivoja yritetty tänään ratkoa, tosin tuloksetta.
Merkillistä oli myös se, että siskoni kertoi nähneensä viime yöntä unta, jossa Lufthansan kone putosi. Unessa hän onneksi pelastui itse vahingoittumattomana pitämällä koneen rungosta tiukasti kiinni.
Lentoyhtiöt käyvät erittäin kovaa kilpailua. Herää tietysti kysymyksiä turvallisuudesta. Missä vaiheessa mennään alueelle, jossa turvallisuus kärsii? Kaikki vakuuttavat menevänsä turvallisuus edellä aina. Toivottavasti asia on näin. Astuessaan koneeseen matkustaja voi vain luottaa siihen, että kaikki on kunnossa.
---
Kiinalaiset alkavat käyttää vessapaperia entistä enemmän. Tämä tietää suomalaisillekin markkinoita mukavasti. Mutta mitä tästä seuraa? Televisiossa kerrottiin, että mikäli jokainen kiinalainen käyttäisi vessapaperia, se tietäisi päivässä määrää, joka olisi 40 kertaa maapallon ympäri. Miltähän maailma näyttäisi kolmenkymmenen päivän päästä....Vakavastikin ottaen määrä on tosi paljon. Ehkä kiinalaiset pyyhkivät Suomen metsäteollisuuden vaikeudet pois.
---
Vaalikuume nousee. Ruotsin pääministeri käytti tänään aikaansa koputtelemalla Suomen valtiovarainministerin kanssa hölmistyneiden porvoolaisten oville. Yritys on kova, hopeasijasta taistellaan kovasti. Toinen kummallinen ilmiö on se, että perussuomalaiset haluavat autoveron pois. Siinä on tähän asti mielestäni jopa typerin ehdotus. Satoja miljoonia pitäisi saada tilalle jostakin muualta valtion muutenkin tyhjään kassaan. Ja onkohan heitto edes oikein kohdistettu. En tiedä, ovatko ne nimenomaan perussuomalaiset, jotka niitä uusia autoja hankkivat.
---
Selkävaivoja yritetty tänään ratkoa, tosin tuloksetta.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Vaikutusvaltaisin ammatti
Heräsin yöllä, olo ei ollut paras mahdollinen. Jätin valot päälle ja avasin telkkarista uutiskanavan. Lähes kaikki uutiset olivat uutisia väkivallasta ja pahuudesta. Moni muukin on varmasti pohtinut maailman pahuutta viime aikoina. Kiistatta raakalaismainen julmuus on nostanut päätään rajusti viime aikoina. Jemen on seuraavana maana valumassa samanlaiseen sisällisotaan kuin missä Syyria, Libya ja muutamat muut jo rypevät. Moni miettii varmasti myös sitä, että mitä itse kukin voisi tehdä osaltaan, jotta maailma olisi edes hiukan parempi. Mikä olisi sellainen ammatti, johon kouluttamalla voisi vaikuttaa maailmaan eniten?
Uutisissa kerrottiin myös epävirallisesta opettajien nobelista, jonka oli saanut Afganistalainen opettaja. Silloin omassa päässä tapahtui välähdys. Mikä onkaan parempi keino luoda vakautta ja taistella pahuutta vastaan kuin ryhtyä opettajaksi? Pienillä tytöillä ja pojilla ympäri maailmaa on oikeus leikkiin ja oppiin. Taitava opettaja pystyy ruohonjuuritasolla vaikuttamaan omalla osaamisellaan ja esimerkillään oppilaisiinsa. Oppimisen kautta lapsille tarjoutuu mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja elää hyvää elämää. Hyvä yhteiskunta tulee myös tätä kautta mahdolliseksi. Sivistyksen, ahkeruuden ja osaamisen varaan voidaan rakentaa rohkeiden ihmisten tasa-arvoinen maailma, joka ei perustu raakalaisille kasautuneeseen valtaan.
Uutisissa kerrottiin myös epävirallisesta opettajien nobelista, jonka oli saanut Afganistalainen opettaja. Silloin omassa päässä tapahtui välähdys. Mikä onkaan parempi keino luoda vakautta ja taistella pahuutta vastaan kuin ryhtyä opettajaksi? Pienillä tytöillä ja pojilla ympäri maailmaa on oikeus leikkiin ja oppiin. Taitava opettaja pystyy ruohonjuuritasolla vaikuttamaan omalla osaamisellaan ja esimerkillään oppilaisiinsa. Oppimisen kautta lapsille tarjoutuu mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja elää hyvää elämää. Hyvä yhteiskunta tulee myös tätä kautta mahdolliseksi. Sivistyksen, ahkeruuden ja osaamisen varaan voidaan rakentaa rohkeiden ihmisten tasa-arvoinen maailma, joka ei perustu raakalaisille kasautuneeseen valtaan.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Sauna on hyvä lääke
Ei mennyt pahempaan tämä päivä, mutta raskastakin oli välillä selkäkramppien kanssa. Sauna on näinä aikoina parhaana lääkkeennä. Pehmittää lihaksia ja mieltä.
Talviuheiluiden maailmancupit päättyivät kuluneena viikonloppuna. Paljon oli mielenkiintoisia kisoja. Urheilijat vaikuttivat olevan väsyneitä pitkän kauden jälkeen, eikä mikään ihme. Suomalaisten kausi saattoi olla historian heikoin. Menestyjiä oli yksi: Kaisa Mäkäräinen. Ranska ja Saksa menestyivät mielestäni yllättävän hyvin. Esimerkiksi Venäjä ja Itävalta sen sijaan olivat enemmän taustalla tänä vuonna
Talviuheiluiden maailmancupit päättyivät kuluneena viikonloppuna. Paljon oli mielenkiintoisia kisoja. Urheilijat vaikuttivat olevan väsyneitä pitkän kauden jälkeen, eikä mikään ihme. Suomalaisten kausi saattoi olla historian heikoin. Menestyjiä oli yksi: Kaisa Mäkäräinen. Ranska ja Saksa menestyivät mielestäni yllättävän hyvin. Esimerkiksi Venäjä ja Itävalta sen sijaan olivat enemmän taustalla tänä vuonna
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Kuka kaveriksi
Antti Rinne oli Ykkösaamussa vieraana. Jäin miettimään vaalien jälkeistä aikaa. Keskusta on hallituksessa joka tapauksessa. Mutta kumpi on parempi kaveri, Kokoomus vai Demarit, tai oikeastaan pahempi. Kokoomus on lähtenyt konsensuksen polulta johonkin kovin suoraviivaiseen oikeistolaisuuteen, josta Suomen historia edes tuntee esimerkkejä. Demarit sen sijaan syleilee kaikkia eikä näytä pystyvän minkäänlaisiin säästöihin. Molemmat puolueet pitäisi laittaa jäähylle, mutta silloin päättäjien joukko taitaa vaan jäädä liian pieneksi.
Voinnissa ei vieläkään ole ollut kehumista. Vuoteessa on päivä mennyt.
Voinnissa ei vieläkään ole ollut kehumista. Vuoteessa on päivä mennyt.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Solar eclipse
Onnellisuuden päiväksi on tämä päivä nimetty. Kaikki päivät oikeastaan ovat lahjaksi saadut, joten siinä mielessä jokainen päivä on onnellisuuden päivä. Kyllä aurinko paistaa vaikkei se aina näy. Jos aurinko sammuu, niin tilanne on toinen.
Aurinko pimeni tänään 85 %, mikä näkyi lievästi ulkona. Värit muuttuivat syksyisemmäksi ja valo himmeni. Auringonpimennyksen pimeimpänä hetkenä oli noin 1800 luxia ja pimennyksen jälkeen 16000 luxia. NRK on profiloitunut slow-tv:n tuottajana. Auringonpimennystä seurattiin kahden tunnin suorassa läheyksessä Huippuvuorilta.
Oma päivä sisälsi myös melkoisen auringonpimennyksen. Selän lihaskrampit yltyivät niin voimakkaiksi, että tilanne oli lopulta suorastaan huvittava. Hengittämään pystyi vaan yhdessä kippura-asennossa. Onneksi oli jälkikasvu käppyrässä vinkuvaa isukkia pyörittelemässä. Siinä mielessä onnellisuuttakin oli. Yksin olisi ollut paljon onnettomampaa.
Aurinko pimeni tänään 85 %, mikä näkyi lievästi ulkona. Värit muuttuivat syksyisemmäksi ja valo himmeni. Auringonpimennyksen pimeimpänä hetkenä oli noin 1800 luxia ja pimennyksen jälkeen 16000 luxia. NRK on profiloitunut slow-tv:n tuottajana. Auringonpimennystä seurattiin kahden tunnin suorassa läheyksessä Huippuvuorilta.
Oma päivä sisälsi myös melkoisen auringonpimennyksen. Selän lihaskrampit yltyivät niin voimakkaiksi, että tilanne oli lopulta suorastaan huvittava. Hengittämään pystyi vaan yhdessä kippura-asennossa. Onneksi oli jälkikasvu käppyrässä vinkuvaa isukkia pyörittelemässä. Siinä mielessä onnellisuuttakin oli. Yksin olisi ollut paljon onnettomampaa.
torstai 19. maaliskuuta 2015
Medikalisaatiota
Aina voisi päivä olla hankalampi, se pitää aina koittaa muistaa. Selkä teettänyt tänään poikkeuksellisen paljon vaivaa. Tietyissä tilanteissa on lähestytty maksimikivun määrää. Kipulääkkeiden avulla on selvinnyt. Ei niistä hyvä olo tule, mutta ilmankaan ei oikein olisi pärjännyt.
Doc Martin loppui pari päivää sitten. Joitakin jaksoja tuli katsottua. Loistava karikatyyri huippulääkäristä, jolle kaikki ongelmat ovat lääketieteellisiä. Niin sanottu tunneäly loistaa totaalisella puuttumisellaan. Doc Martin on totaalisen tökerö ihmissuhteissaan ja onnistuu suututtamaan lähiympäristönsä. Silti kyläläiset suorastaan rakastavat häntä. Rakastumme hahmoissa heidän heikkouksiinsa; tässä Waltari taisi olla oikeassa. Sarja etenee nolosta tilanteesta toiseen ja katsoja keikkuu jatkuvassa myötähäpeän tilassa. Lääkäreistä on helppo tehdä huumoria, koska heitäkin löytyy joka lähtöön. Silti medikalisaation peikko on tässä mielenkiintoisinta. Lääkkeillä hoidetaan kaikki kuntoon, vaikka vika olisi jossakin paljon enemmän henkisessä. Toisaalta doc Martin on myös tarina ihmisistä, jotka monessa tapauksessa hakevat lääkäristä aivan vääriä asioita. Noh, joskus lääkkeet pitävät miehen tiellä, tänään taisin itsekin oppia siitä jotakin.
Doc Martin loppui pari päivää sitten. Joitakin jaksoja tuli katsottua. Loistava karikatyyri huippulääkäristä, jolle kaikki ongelmat ovat lääketieteellisiä. Niin sanottu tunneäly loistaa totaalisella puuttumisellaan. Doc Martin on totaalisen tökerö ihmissuhteissaan ja onnistuu suututtamaan lähiympäristönsä. Silti kyläläiset suorastaan rakastavat häntä. Rakastumme hahmoissa heidän heikkouksiinsa; tässä Waltari taisi olla oikeassa. Sarja etenee nolosta tilanteesta toiseen ja katsoja keikkuu jatkuvassa myötähäpeän tilassa. Lääkäreistä on helppo tehdä huumoria, koska heitäkin löytyy joka lähtöön. Silti medikalisaation peikko on tässä mielenkiintoisinta. Lääkkeillä hoidetaan kaikki kuntoon, vaikka vika olisi jossakin paljon enemmän henkisessä. Toisaalta doc Martin on myös tarina ihmisistä, jotka monessa tapauksessa hakevat lääkäristä aivan vääriä asioita. Noh, joskus lääkkeet pitävät miehen tiellä, tänään taisin itsekin oppia siitä jotakin.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Missä toivo?
Maailmalla jännitettiin Israelin vaalien tulosta. Vanha kettu Netanjahu kampesi itselleen voiton, mikä ei varmaankaan ollut ulkomailla kovin toivottu tulos. Netanjahu on edustanut kovan voiman politiikkaa. Välit Yhdysvaltoinhin ovat heikentyneet ja kahden valtion politiikan hylkääminen tarkoittaa käytännössä sitä, että palestiinalaiskysymyksessä tuskin edetään mihinkään suuntaan.
Suomettumista ja YYA-Suomea olen pohtinut paljon viime aikoina. Olen tullut miettineeksi 80-lukua,jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Ehkä tuo aika jääkin historiankirjoituksessa onnellisimmaksi ajanjaksoksi pitkään aikaan. Elämä oli jollakin lailla paremmin hallinnassa. Maiden välillä oli rajat olivat selkeät eikä kaikki ollut niin kaoottista kuin nykyään. Itänaapuri oli tuolloin hyvin vihamielinen, mutta sen toiminta oli ennakoitavissa toisin kuin nykyään. Ulkopoliittista "suomettumista" pitäisin enimmäkseen aivan hyvänä asiana. Suomettuminen sisälsi asioiden tarkkaa harkintaa eikä kaikkea sopinut roiskia ulos suustaan. Se loi painetta poliittiselle taidolle suorastaan taiteelle. Ulkomaistenkin arvioiden mukaan Suomella on ollut poikkeuksellista herraonnea, kun laitetaan listalle Mannerheim-Paasikivi-Kekkonen ja Koivisto. Onkohan millään maalla ollut asettaa vastaavaa ykkösketjua "jäälle". Sisäpolitiikassa NL-kortin käyttämistä pitäisin puolestaan härskinä valtapelinä, jota olisi voinut esiintyä vähemmänkin.
Tällä hetkellä velkaannutaan 9000 euroa minuutissa. Näyttää toivottomalta. Riskirajoilla ollaan. Rakenteellisia uudistuksia ja työtä toistetaan. Paperi- ja teknologiateollisuuden romahdettua pohja on pudonnut pois.
Lepopäiväksi meni ilman suuria aikaansaannoksia.
---
Pakko vielä mainita huvittava esimerkki tasa-arvosta urheilun puolelta. Tenniksessä on jo pitkään maksettu turnauksista samat palkkiot miehille ja naisille. Wimbledonin naisten voittaja saa saman kuin miesten voittaja. Jalkapallossa Mestarien liigan voittaja saa naisten puolella 300 000 euroa ja miesten puolella 50 miljoonaa eli naisten potti on alle prosentti miesten potista.
Suomettumista ja YYA-Suomea olen pohtinut paljon viime aikoina. Olen tullut miettineeksi 80-lukua,jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Ehkä tuo aika jääkin historiankirjoituksessa onnellisimmaksi ajanjaksoksi pitkään aikaan. Elämä oli jollakin lailla paremmin hallinnassa. Maiden välillä oli rajat olivat selkeät eikä kaikki ollut niin kaoottista kuin nykyään. Itänaapuri oli tuolloin hyvin vihamielinen, mutta sen toiminta oli ennakoitavissa toisin kuin nykyään. Ulkopoliittista "suomettumista" pitäisin enimmäkseen aivan hyvänä asiana. Suomettuminen sisälsi asioiden tarkkaa harkintaa eikä kaikkea sopinut roiskia ulos suustaan. Se loi painetta poliittiselle taidolle suorastaan taiteelle. Ulkomaistenkin arvioiden mukaan Suomella on ollut poikkeuksellista herraonnea, kun laitetaan listalle Mannerheim-Paasikivi-Kekkonen ja Koivisto. Onkohan millään maalla ollut asettaa vastaavaa ykkösketjua "jäälle". Sisäpolitiikassa NL-kortin käyttämistä pitäisin puolestaan härskinä valtapelinä, jota olisi voinut esiintyä vähemmänkin.
Tällä hetkellä velkaannutaan 9000 euroa minuutissa. Näyttää toivottomalta. Riskirajoilla ollaan. Rakenteellisia uudistuksia ja työtä toistetaan. Paperi- ja teknologiateollisuuden romahdettua pohja on pudonnut pois.
Lepopäiväksi meni ilman suuria aikaansaannoksia.
---
Pakko vielä mainita huvittava esimerkki tasa-arvosta urheilun puolelta. Tenniksessä on jo pitkään maksettu turnauksista samat palkkiot miehille ja naisille. Wimbledonin naisten voittaja saa saman kuin miesten voittaja. Jalkapallossa Mestarien liigan voittaja saa naisten puolella 300 000 euroa ja miesten puolella 50 miljoonaa eli naisten potti on alle prosentti miesten potista.
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Hän löytyi
Hektinen päivä oli. Puuhaa riitti taas kovasti. Siirsin suosiolla sytostaatteja alkamaan päivää myöhemmin, koska pahoinvointikohtaukset eivät olisi sopineet päivän rytmiin tänään.
Venäjän väliaikainen johtaja löytyi yhdentoista päivän reissun jälkeen elossa. Tarina ei kerro tarkemmin, miten oli saanut aikansa kulumaan. Huhuja tosin oli senkin edestä. Näin pitkä poissaolo on tosi poikkeuksellinen, sillä aiemmin hän ei ole ollut kolmea päivää kauemmin pois julkisuudesta. Päivän kuvissa on nähtävissä kasvoilla selvää turvotusta. Hymyily on teennäistä ja ponnistelevaa. Tästä voisi veikata, että isä aurinkoisella on terveysongelmia. Kenties hän on ollut leikkauksessa, joka on vaatinut pidempää sairaalahoitoa. Vuoristovaellukselta tultaisiin pois paljon freesimpänä jopa Venäjällä.
Norjassa Northugilla on jälleen kauden jälkeen melkoinen vääntö hiihtoliittonsa kanssa. Hän haluaisi jatkaa henkilökohtaista yhteistyösopimustaan Coopin eli paikallisen kauppaketjun kanssa, mikä kuitenkin tarkoittaisi ristiriitaa hiihtoliiton omien sponsoreiden kanssa. Tilanne on periaatteellisesti merkittävä. Juristien mukaan hiihtoliiton tulkinta tuskin kestäisi oikeudessa eli kysymyksestä voisi tulla ns. Bosman-päätös. Parikymmentä vuotta sitten Bosman-päätöksen mukaan EU-alueen pelaajat voivat vaihtaa seuraa vapaasti sopimuskauden jälkeen. Tämä muutti jalkapalloilun täysin. Suurista tuli todella suuria. Parhaat kasvattajaseurat, kuten Ajax jäivät nuolemaan näppejään. Northug-päätös muuttaisi hiihtomaajoukkueiden elämää olennaisesti, jos siirryttäisiin joukkueiden tukemisesta yksittäisten urheilijoiden sponsorointiin. Kuluneella kaudella Northug sai erivapauksia, mikä oli monen mielestä viisasta. 50 km-hiihdon huikea loppukiri olisi muuten jäänyt näkemättä, jolloin kaikki olisivat hävinneet. Voisi veikata, että muiden kiristelevistä hampaista huolimatta ajo-oikeudettomalle miehelle annetaan sentään oikeus hiihtää.
Venäjän väliaikainen johtaja löytyi yhdentoista päivän reissun jälkeen elossa. Tarina ei kerro tarkemmin, miten oli saanut aikansa kulumaan. Huhuja tosin oli senkin edestä. Näin pitkä poissaolo on tosi poikkeuksellinen, sillä aiemmin hän ei ole ollut kolmea päivää kauemmin pois julkisuudesta. Päivän kuvissa on nähtävissä kasvoilla selvää turvotusta. Hymyily on teennäistä ja ponnistelevaa. Tästä voisi veikata, että isä aurinkoisella on terveysongelmia. Kenties hän on ollut leikkauksessa, joka on vaatinut pidempää sairaalahoitoa. Vuoristovaellukselta tultaisiin pois paljon freesimpänä jopa Venäjällä.
Norjassa Northugilla on jälleen kauden jälkeen melkoinen vääntö hiihtoliittonsa kanssa. Hän haluaisi jatkaa henkilökohtaista yhteistyösopimustaan Coopin eli paikallisen kauppaketjun kanssa, mikä kuitenkin tarkoittaisi ristiriitaa hiihtoliiton omien sponsoreiden kanssa. Tilanne on periaatteellisesti merkittävä. Juristien mukaan hiihtoliiton tulkinta tuskin kestäisi oikeudessa eli kysymyksestä voisi tulla ns. Bosman-päätös. Parikymmentä vuotta sitten Bosman-päätöksen mukaan EU-alueen pelaajat voivat vaihtaa seuraa vapaasti sopimuskauden jälkeen. Tämä muutti jalkapalloilun täysin. Suurista tuli todella suuria. Parhaat kasvattajaseurat, kuten Ajax jäivät nuolemaan näppejään. Northug-päätös muuttaisi hiihtomaajoukkueiden elämää olennaisesti, jos siirryttäisiin joukkueiden tukemisesta yksittäisten urheilijoiden sponsorointiin. Kuluneella kaudella Northug sai erivapauksia, mikä oli monen mielestä viisasta. 50 km-hiihdon huikea loppukiri olisi muuten jäänyt näkemättä, jolloin kaikki olisivat hävinneet. Voisi veikata, että muiden kiristelevistä hampaista huolimatta ajo-oikeudettomalle miehelle annetaan sentään oikeus hiihtää.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Kontiolahden kisat nähty (päivitetty)
Kontiolahden MM-kisat on nyt sitten nähty. Kaisaan asetettiin paljon odotuksia ja toiveita. Mitali tuli, mutta kyllähän sitä enemmänkin uskallettiin toivoa. Kauden tähänastinen kuningatar Domratsheva oli vielä heikompi jääden ilman mitalia kokonaan. Ehkä tässä on kysymys myös ammatin harjoittamisesta. Kaisa ja Daria ovat ainoat, jotka ovat kilpailleet kokonaiskilpailujen rahapoteista tosissaan. Muut ovat saaneet säästellä enemmän kauden aikana ja ladata henkisiä paukkuja MM-kisoihin. Ja voihan se olla, että Kaisalle kerrassan annettiin liikaa paineita ja toiset vain yksinkertaisesti ovat enemmän arvokisaurheilijoita kuin toiset. Enemmän harmittaa se, että Kaisalla ei voi olla kovin montaa vuotta jäljellä urheilijana. Ketäs sitten jännitetään?
...
Vointi on edennyt tosi hyvään suuntaan tänään. Huomenna pitäisi aloittaa uusi solumyrkkykuuri. Uusi viikko, uudet kujeet.
...
Piti vielä palata blogin ääreen, kun tuli katsottua "Tähdet tähdet". Jos minulla olisi ajallisesti varaa katsoa säännöllisesti yhtä viihdeohjelmaa telkkarista, se varmaankin olisi tämä. Siinä tunnetut artistit tutustuvat eri musiikkigenreihin eli niin sanotusti tulevat ulos mukavuusalueiltaan, mikä on erittäin mielenkiintoista elleipä suorastaan opettavaista.
Nuorena kävimme vuosittain bänditapahtumassa nimeltä Hyde Park. Se oli yhden illan "festari", jossa soittivat varmaankin maailman huonoimmat ja aloittelevimmat bändit. Tapahtuma oli tavattoman opettavainen. Virheet ja mokat auttoivat ymmärtämään, mikä ainakaan ei toimi. Ymmärrys laajeni.
Ymmärrys on laajentunut myös Tähdet tähdet-sarjan mukana. Paremmin olen tajunnut, että viihdemusiikissa ei ole kysymys musiikin teknisestä hallitsemisesta, vaan paljon muusta. Ei ole olennaista kuka laulaa täydellisesti nuotilleen. Kysymys on pikemminkin persoonan kyvystä tavoittaa laulun sielu ja välittää se kuulijalle. Laulun ja laulajan persoonan on uskottavasti kohdattava toisensa. Jos vielä pystyy koskettamaan kuulijaa niin, että hän unohtaa hetkeksi ulkomaailman olemassaolon, niin silloin ollaan hyvin lähellä onnistunutta esitystä. Formaatissa ollaan tilanteissa, joissa Markku Aro laulaa punkia ja Anette Olzon suomalaista iskelmää eli takuuvarmasti liikutaan kaikkien mahdollisten mukavuusalueiden ulkopuolella. Ristiriita synnyttää näissäkin tapauksessa ymmärrystä ja siksi pidän niin paljon tästä formaatista. Tasosta kertonee jotakin se, että putoajiana ovat olleet tähän mennessä sellaiset tekijät kuin Mira Luoti ja Jesse Kaikuranta.
...
Vointi on edennyt tosi hyvään suuntaan tänään. Huomenna pitäisi aloittaa uusi solumyrkkykuuri. Uusi viikko, uudet kujeet.
...
Piti vielä palata blogin ääreen, kun tuli katsottua "Tähdet tähdet". Jos minulla olisi ajallisesti varaa katsoa säännöllisesti yhtä viihdeohjelmaa telkkarista, se varmaankin olisi tämä. Siinä tunnetut artistit tutustuvat eri musiikkigenreihin eli niin sanotusti tulevat ulos mukavuusalueiltaan, mikä on erittäin mielenkiintoista elleipä suorastaan opettavaista.
Nuorena kävimme vuosittain bänditapahtumassa nimeltä Hyde Park. Se oli yhden illan "festari", jossa soittivat varmaankin maailman huonoimmat ja aloittelevimmat bändit. Tapahtuma oli tavattoman opettavainen. Virheet ja mokat auttoivat ymmärtämään, mikä ainakaan ei toimi. Ymmärrys laajeni.
Ymmärrys on laajentunut myös Tähdet tähdet-sarjan mukana. Paremmin olen tajunnut, että viihdemusiikissa ei ole kysymys musiikin teknisestä hallitsemisesta, vaan paljon muusta. Ei ole olennaista kuka laulaa täydellisesti nuotilleen. Kysymys on pikemminkin persoonan kyvystä tavoittaa laulun sielu ja välittää se kuulijalle. Laulun ja laulajan persoonan on uskottavasti kohdattava toisensa. Jos vielä pystyy koskettamaan kuulijaa niin, että hän unohtaa hetkeksi ulkomaailman olemassaolon, niin silloin ollaan hyvin lähellä onnistunutta esitystä. Formaatissa ollaan tilanteissa, joissa Markku Aro laulaa punkia ja Anette Olzon suomalaista iskelmää eli takuuvarmasti liikutaan kaikkien mahdollisten mukavuusalueiden ulkopuolella. Ristiriita synnyttää näissäkin tapauksessa ymmärrystä ja siksi pidän niin paljon tästä formaatista. Tasosta kertonee jotakin se, että putoajiana ovat olleet tähän mennessä sellaiset tekijät kuin Mira Luoti ja Jesse Kaikuranta.
Hau hau, nyt haukutaan hallitusta!
Paljon tapahtui tänään taas. Pari isompaa projektia alkaa olla loppusuoralla, mikä pari viikkoa sitten tuskin olisi ollut kuviteltavissa. Siitä tosi hyvä olo. Myös leikatun kynnen kanssa on mennyt erittäin hyvin. Tuntuu erikoiselta, kun jokainen askel ei aiheuta pientä kivun vihlausta. Siitäkin hyvä olo.
---
Politiikka herättänyt ajatuksia varmasti monissa. Siitä ei niin hyvä olo.
Eduskunta istui tänään viimeisen istuntonsa varsin surrealistisissa tunnelmissa. Hallitus kaatoi omat esityksensä. Yhteiskunnallisen päätöksenteon surkeutta voisi tietenkin voivotella loputtomasti. Päätöksiä ei saada aikaan ja ne mitä saadaan aikaan täytyy perua niiden huonouden takia. Minua kiinnostaa tässä ja nyt pohtia tämän surkeuden taustoja hiukan syvemmin. Mistä tämä surkeus on peräisin ja mitkä ovat sen taustat?
Ensinnäkin rohkeuden puute oli yksi keskeinen asia. Iiro Viinanen oli aikanaan tarpeeksi rohkea ottamaan vastuuta ja sen myötä toki lommojakin tuli molempiin kylkiin. Asiat edellä pystyttiin etenemään vaikeissakin kysymyksissä. Suomi saatiin nousuun valtavan vaikeasta sillasta. Tähän ei Kataisen porukka pystynyt. Stubbin kausi on puolestaan ollut ennennäkemätöntä kaaosta ilman johtajuutta. Porukka meni täysin kurittomaksi ja jopa nöyryytti pääministeriä julkisesti eduskunnassa.
Sortumatta hurskasteluun tai ilkeyteen on sanottava, että Kataisen hallitus oli pitkälti pelkuriporukka. Mistä muusta kertoo se, että on puolueita, jotka ovat valmiita lähtemään hallituksesta kymmenen euron lapsilisän alennuksen vuoksi? Jos yleisessä tiedossa on miljardisäästöjen välttämättömyys, eikä kymmen euron suuruusluokkaa olevaa säästöä saada aikaiseksi, miten ihmeessä voidaan suurempiakaan päätöksiä tehdä? Yhdenkään lapsiperheen maailma ei siihen olisi oikeasti kaatunut, että muutama hassu euro lapsilisistä olisi jäänyt pois. Pikemminkin se olisi ollut merkki siitä, että kaikki ovat sitoutuneesti mukana säästötalkoissa vaikka pienestikin. Suomi olisi edelleen ollut yksi parhaimmista maista lapsiperheiden elää. Nyt ollaan kreikan tiellä, mikä ei hyvää lupaa.
Toinen merkki pelkuruudesta oli se, että keskeiset ministerit hyppäsivät kesken kaiken pois. Miksi he haluavat ministeriksi, jos heti tilaisuuden tullen juoksevat pakoon? Keskeisistä ministereistä vain ulkoministeri taisi hoitaa hommansa pitkäjänteisesti loppuun asti. Työ- ja oikeusministeri sekä sisäministeri pitivät myös pintansa. Osa vaihtoi salkkua kesken kauden. Toisin sanoen taisi olla niin, että vanhimmat ministerit suoriutuivat parhaiten. Voidaan kysyä myös toisin päin. Olivatko avainministerit liian nuoria ja kokemattomia pärjätäkseen näin isoissa karkeloissa? Uusien kotimaisten haasteiden (soinilaisuus) lisäksi oli erilaisia kansainvälisiä kuvioita sekä taloudessa että turvallisuuspolitiikassa, joiden kanssa oli vain pärjättävä.
Yleisen pelkuruuden lisäksi nostaisin surkeuden syyksi tiimityön kannalta vaikeat henkilökemiat.
Jostain syystä Kataisen joukoissa oli harvinainen määrä käveleviä katastrofeja, joiden seuraavaa siirtoa sai suorastaan pelätä.
Ehkä pahin heistä oli Henna Virkkunen, joka ensin oli uudistaa peruskoulun (edellisessä hallituksessa) aivan outoon malliin. Sittemmin lähdettiin uudistamaan kuntia ja taas Virkkunen laitettiin asialle. Onneksi hän ei saanut mitään aikaan. Krista Kiuru oli toinen pelottava tapaus ilmeisen heikon lasku- ja hahmottamistaitonsa vuoksi. Onneksi oppivelvollisuusiän nosto ja toisen asteen uudistus kaatuivat. Luvut eivät kerrassaan täsmänneet alkuunkaan. Nolointa oli se, että kadunmieskin pystyi laskemaan puolessa minuutissa, että viidellätoista miljoonalla ei pidennetä oppivelvollisuusikää eikä toisen asteen koulutuksesta voi säästää satoja miljoonia tuhoamatta koko systeemiä.
Jutta Urpilainen sai valtavan raskaan salkun hoidettavakseen ja tuli kalliiksi valtiolle monessa mielessä. Hyvä neuvottelijan ei kannattaisi hirttää itseään ennalta liian tiukkoihin kannanottoihin. Urpilainen oli liian ehdoton Kreikka-vakuuksissa, mikä maksoi Suomelle paljon arvovaltaa Euroopassa. Eläkeuudistuksissa meni paljon ruutia harakoille, kun äänestäjille luvattin että eläkeikää ei saanut nostaa, vaikka matemaattiset faktat olivat aivan selvät. Lähdettiin hakemaan keinotekoisia työuran pidennyksiä, mihin meni hirmuisesti aikaa ja vaivaa.
Vielä moittisin Arhinmäkeä ja V.Niinistöä, jotka olivat omaan pussiin pelaajia ja individualisteja vailla vertaa. Arhinmäki on vaalikeskusteluissa kovin ryöstämään puheenvuoroja muilta ja omissa vastauksissaan puhuu aivan muuta, mitä kysytään. Tällainen loputon itsensä kehuja hallituksessa mahtaa olla tosi iso rasite yhteistyön kannalta. Sama pätee Niinistöön hiukan pienemmässä mittakaavassa. Omakehuinen tapaus hänkin, varsinainen tiimityöskentelyn kammotus.
Huonossa joukkueessa on yleensä hyviäkin pelaajia mukana. Niin nytkin. Veteraanit Ihalainen ja Tuomioja ovat olleet asialinjalla koko ajan. Carl Haglund on natointoilustaan huolimatta hoitanut tehtäväänsä varsin särmästi. Risikko, Räsänen, Henrikson vaikuttavat siltä, että tehneet sitkeästi töitä ilman suurempia ylilyöntejä. Uusista ministereistä Vapaavuori joutui kovaan paikkaan, mutta on osoittanut tarmokkuutta ja korkeaa taitoa toimissaan. Ja kun nyt kehumaan rupesi, niin mainita pitää Pekka Haavisto, joka hoiti pätkän kaikkein epäkiitollisinta ministeripostia ollen hetken tähti politiikan hämärällä taivaalla.
---
Politiikka herättänyt ajatuksia varmasti monissa. Siitä ei niin hyvä olo.
Eduskunta istui tänään viimeisen istuntonsa varsin surrealistisissa tunnelmissa. Hallitus kaatoi omat esityksensä. Yhteiskunnallisen päätöksenteon surkeutta voisi tietenkin voivotella loputtomasti. Päätöksiä ei saada aikaan ja ne mitä saadaan aikaan täytyy perua niiden huonouden takia. Minua kiinnostaa tässä ja nyt pohtia tämän surkeuden taustoja hiukan syvemmin. Mistä tämä surkeus on peräisin ja mitkä ovat sen taustat?
Ensinnäkin rohkeuden puute oli yksi keskeinen asia. Iiro Viinanen oli aikanaan tarpeeksi rohkea ottamaan vastuuta ja sen myötä toki lommojakin tuli molempiin kylkiin. Asiat edellä pystyttiin etenemään vaikeissakin kysymyksissä. Suomi saatiin nousuun valtavan vaikeasta sillasta. Tähän ei Kataisen porukka pystynyt. Stubbin kausi on puolestaan ollut ennennäkemätöntä kaaosta ilman johtajuutta. Porukka meni täysin kurittomaksi ja jopa nöyryytti pääministeriä julkisesti eduskunnassa.
Sortumatta hurskasteluun tai ilkeyteen on sanottava, että Kataisen hallitus oli pitkälti pelkuriporukka. Mistä muusta kertoo se, että on puolueita, jotka ovat valmiita lähtemään hallituksesta kymmenen euron lapsilisän alennuksen vuoksi? Jos yleisessä tiedossa on miljardisäästöjen välttämättömyys, eikä kymmen euron suuruusluokkaa olevaa säästöä saada aikaiseksi, miten ihmeessä voidaan suurempiakaan päätöksiä tehdä? Yhdenkään lapsiperheen maailma ei siihen olisi oikeasti kaatunut, että muutama hassu euro lapsilisistä olisi jäänyt pois. Pikemminkin se olisi ollut merkki siitä, että kaikki ovat sitoutuneesti mukana säästötalkoissa vaikka pienestikin. Suomi olisi edelleen ollut yksi parhaimmista maista lapsiperheiden elää. Nyt ollaan kreikan tiellä, mikä ei hyvää lupaa.
Toinen merkki pelkuruudesta oli se, että keskeiset ministerit hyppäsivät kesken kaiken pois. Miksi he haluavat ministeriksi, jos heti tilaisuuden tullen juoksevat pakoon? Keskeisistä ministereistä vain ulkoministeri taisi hoitaa hommansa pitkäjänteisesti loppuun asti. Työ- ja oikeusministeri sekä sisäministeri pitivät myös pintansa. Osa vaihtoi salkkua kesken kauden. Toisin sanoen taisi olla niin, että vanhimmat ministerit suoriutuivat parhaiten. Voidaan kysyä myös toisin päin. Olivatko avainministerit liian nuoria ja kokemattomia pärjätäkseen näin isoissa karkeloissa? Uusien kotimaisten haasteiden (soinilaisuus) lisäksi oli erilaisia kansainvälisiä kuvioita sekä taloudessa että turvallisuuspolitiikassa, joiden kanssa oli vain pärjättävä.
Yleisen pelkuruuden lisäksi nostaisin surkeuden syyksi tiimityön kannalta vaikeat henkilökemiat.
Jostain syystä Kataisen joukoissa oli harvinainen määrä käveleviä katastrofeja, joiden seuraavaa siirtoa sai suorastaan pelätä.
Ehkä pahin heistä oli Henna Virkkunen, joka ensin oli uudistaa peruskoulun (edellisessä hallituksessa) aivan outoon malliin. Sittemmin lähdettiin uudistamaan kuntia ja taas Virkkunen laitettiin asialle. Onneksi hän ei saanut mitään aikaan. Krista Kiuru oli toinen pelottava tapaus ilmeisen heikon lasku- ja hahmottamistaitonsa vuoksi. Onneksi oppivelvollisuusiän nosto ja toisen asteen uudistus kaatuivat. Luvut eivät kerrassaan täsmänneet alkuunkaan. Nolointa oli se, että kadunmieskin pystyi laskemaan puolessa minuutissa, että viidellätoista miljoonalla ei pidennetä oppivelvollisuusikää eikä toisen asteen koulutuksesta voi säästää satoja miljoonia tuhoamatta koko systeemiä.
Jutta Urpilainen sai valtavan raskaan salkun hoidettavakseen ja tuli kalliiksi valtiolle monessa mielessä. Hyvä neuvottelijan ei kannattaisi hirttää itseään ennalta liian tiukkoihin kannanottoihin. Urpilainen oli liian ehdoton Kreikka-vakuuksissa, mikä maksoi Suomelle paljon arvovaltaa Euroopassa. Eläkeuudistuksissa meni paljon ruutia harakoille, kun äänestäjille luvattin että eläkeikää ei saanut nostaa, vaikka matemaattiset faktat olivat aivan selvät. Lähdettiin hakemaan keinotekoisia työuran pidennyksiä, mihin meni hirmuisesti aikaa ja vaivaa.
Vielä moittisin Arhinmäkeä ja V.Niinistöä, jotka olivat omaan pussiin pelaajia ja individualisteja vailla vertaa. Arhinmäki on vaalikeskusteluissa kovin ryöstämään puheenvuoroja muilta ja omissa vastauksissaan puhuu aivan muuta, mitä kysytään. Tällainen loputon itsensä kehuja hallituksessa mahtaa olla tosi iso rasite yhteistyön kannalta. Sama pätee Niinistöön hiukan pienemmässä mittakaavassa. Omakehuinen tapaus hänkin, varsinainen tiimityöskentelyn kammotus.
Huonossa joukkueessa on yleensä hyviäkin pelaajia mukana. Niin nytkin. Veteraanit Ihalainen ja Tuomioja ovat olleet asialinjalla koko ajan. Carl Haglund on natointoilustaan huolimatta hoitanut tehtäväänsä varsin särmästi. Risikko, Räsänen, Henrikson vaikuttavat siltä, että tehneet sitkeästi töitä ilman suurempia ylilyöntejä. Uusista ministereistä Vapaavuori joutui kovaan paikkaan, mutta on osoittanut tarmokkuutta ja korkeaa taitoa toimissaan. Ja kun nyt kehumaan rupesi, niin mainita pitää Pekka Haavisto, joka hoiti pätkän kaikkein epäkiitollisinta ministeripostia ollen hetken tähti politiikan hämärällä taivaalla.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Kuninkuusluokka käyntiin
Pienessä leikkauksessa tuli oltua tänään. Varpaankynnen halkaisusta oli kysymys, ei sen suuremmasta. Parin tunnin keikasta oli silti odotuksineen kysymys, vaikka aikaa kului vain minuutteja itse toimenpiteeseen. Toipuminen on alkanut aivan lupaavasti ja toivottavasti sen suuntaisena jatkuukin. Aika rankka päivä kuitenkin oli, vointi on ollut yllättävän raskas.
Formuloiden moottorit jyrähtivät käyntiin Australiassa. Median mielenkiinto on valtava ja kirjoittelua on ollut viikkojen ajan täysin tyhjästäkin. Autourheilun kuninkuusluokka saa aina katseet kääntymään ja huomion itseensä. Urheilullista mielenkiintoa sen sijaan on heikentänyt yhden tiimin ylivoimaisuus. Mielenkiinto lepää keskikastin tai totaalisten yllätysten varassa.
Suomalaiset roikkuvat vielä mukana sarjassa. Itse odotan näkeväni suomalaisen palkintokorokkeella 5-10 kertaa kauden aikana. Hyvässä tapauksessa lieskat syttyvät Kimin silmissä, kun hän taistelee Vetteliä vastaan. Nyt ei sovi hävitä enää tallikaverille, viime kaudella se tuli nähtyä turhan usein. Bottasista puhutaan tulevana mestarina ja hän nauttii F1-maailmassa laajaa arvostusta. Tärkeää olisi saavuttaa yhä vakiintuneempi asema sarjassa. Muutama huono kisa perättäin voi romahduttaa kuljettajan arvon ja F1-ura voi olla ohi yllättävän nopeasti. Tämä on varsinkin nuorten kuskien vaarana. Nytkin sarjaan tuodaan 17-vuotias kuljettaja. Epäonnistuminen tarkoittaa helposti sitä, että 19-vuotiaana ura on ohi. Edessä voi olla nuhjuinen ura amerikoissa jossakin rekkasarjassa. Onneksi Valtteri vieraili palkintopallilla monesti viime vuonna, joten hänet on pantu merkille.
Ilman mainintaa ei voi olla se, että talvisota päättyi 75-vuotta sitten. Rikkiammuttu köyhä valtio selvisi kuin ihmeen kaupalla ja onnistui jälleenrakennuksessa. Ei hullumpi saavutus. Jää nähtäväksi miten nykyajan haasteista selvitään. Päätöksenteko pitää ainakin saada ehjäksi.
Formuloiden moottorit jyrähtivät käyntiin Australiassa. Median mielenkiinto on valtava ja kirjoittelua on ollut viikkojen ajan täysin tyhjästäkin. Autourheilun kuninkuusluokka saa aina katseet kääntymään ja huomion itseensä. Urheilullista mielenkiintoa sen sijaan on heikentänyt yhden tiimin ylivoimaisuus. Mielenkiinto lepää keskikastin tai totaalisten yllätysten varassa.
Suomalaiset roikkuvat vielä mukana sarjassa. Itse odotan näkeväni suomalaisen palkintokorokkeella 5-10 kertaa kauden aikana. Hyvässä tapauksessa lieskat syttyvät Kimin silmissä, kun hän taistelee Vetteliä vastaan. Nyt ei sovi hävitä enää tallikaverille, viime kaudella se tuli nähtyä turhan usein. Bottasista puhutaan tulevana mestarina ja hän nauttii F1-maailmassa laajaa arvostusta. Tärkeää olisi saavuttaa yhä vakiintuneempi asema sarjassa. Muutama huono kisa perättäin voi romahduttaa kuljettajan arvon ja F1-ura voi olla ohi yllättävän nopeasti. Tämä on varsinkin nuorten kuskien vaarana. Nytkin sarjaan tuodaan 17-vuotias kuljettaja. Epäonnistuminen tarkoittaa helposti sitä, että 19-vuotiaana ura on ohi. Edessä voi olla nuhjuinen ura amerikoissa jossakin rekkasarjassa. Onneksi Valtteri vieraili palkintopallilla monesti viime vuonna, joten hänet on pantu merkille.
Ilman mainintaa ei voi olla se, että talvisota päättyi 75-vuotta sitten. Rikkiammuttu köyhä valtio selvisi kuin ihmeen kaupalla ja onnistui jälleenrakennuksessa. Ei hullumpi saavutus. Jää nähtäväksi miten nykyajan haasteista selvitään. Päätöksenteko pitää ainakin saada ehjäksi.
torstai 12. maaliskuuta 2015
Aurinkopäivä
Oikein hyvä päivä voinniltaan tänään. Pääsin auringonpaisteessa kunnon kävelylle mukaan ja tuntuma oli kevään paras; endorfiinipölly tietenkin sen mukainen. Fantastinen olo. Kunto tuntuisi olevan taas nousussa. Labra-arvot otettiin taas kerran. Taisivat olla parhaat koskaan minulta mitatut arvot, mikä on mukava juttu, koska näinkin suuren lääkekuorman kantaminen on raskasta elimistölle.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Vaaliallergia tavattiin vai vaaligalleria avattiin?
Ylen vaaligalleria avattiin tänään. Kaikki ehdokkaat saivat tasavertaisesti neljä minuuttia mainosaikaa käyttöönsä. Keskeisiä ehdokkaita tuli katseltua ja kyllähän sieltä paljon näkyi osaamista ja osaamattomuutta. Oikeastaan mainosaika ei ole aivan oikea sana. Mainoksissa saa kertoa itsestään, mitä haluaa ja tuoda esiin vahvuuksiaan ja omia kiinnostuksen kohteitaan. Vaaligallerian haastatteluissa sen sijaan joutui tentattavaksi eli näyttämään laajemmin osaamistansa ja osaamattomuutensa. Kysymykset eivät selvästikään olleet vastaajien tiedossa, mutta aihepiirit tietenkin ovat poliitikoille tuttuja. Kyllä sen näkee, ketkä ovat kotiläksynsä tehneet ja ketkä eivät. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Paula Risikon, jolla on selvästi asiat ja esittäminen hallussa. Toki ammattipoliitikon ja melkein pääministerin on jotakin osattavakin.
---
Urheilissa tapahtui paljon, menestystäkin tuli. Mutta historialliseksi päivä nousi toisesta syystä. Nyt ensimmäisen kerran järjestetty kaikissa talvilajeissa kansainvälisiä kilpailuja myös naisille. Viimeisenä tuli mukaan yhdistetty. Voitto meni Itävaltaan.
---
Vointi ollut sellainen, että tsemppaamalla on saanut tehtyä sen verran kuin pitääkin. Helpottunut fiilis enimmäkseen. Parin pinnistyspäivän jälkeen saattaa tulla kolme alavireistä päivää, mutta turha murehtia etukäteen.
---
Virkistävää oli kuunnella Maija-Riitta Ollilan ajatuksia. Hän on ilmaisuvoimainen filosofi, joka hakee asioihin toisenlaisia näkökulmia. Harvoin tässä ekstroverttien maailmassa esimerkiksi kuulee introverttiyden voimasta, miten voimakkaasti yksinolo lataa sisäänpäin suuntautunutta ihmistä. Tämän puolen tunnen itsessäni, viihdyn hyvin yksikseni pitkiäkin aikoja. Toisaalta koen myös toisin päin. Ihmisten läsnäolo toimii suoranaisena kipulääkkeenä, huono olo unohtuu kun on ihmisiä paikalla. Aika paljon kipulääkettä pitäisi ottaa vastaavan efektin saamiseksi kemiallisin keinoin aikaan.
---
Urheilissa tapahtui paljon, menestystäkin tuli. Mutta historialliseksi päivä nousi toisesta syystä. Nyt ensimmäisen kerran järjestetty kaikissa talvilajeissa kansainvälisiä kilpailuja myös naisille. Viimeisenä tuli mukaan yhdistetty. Voitto meni Itävaltaan.
---
Vointi ollut sellainen, että tsemppaamalla on saanut tehtyä sen verran kuin pitääkin. Helpottunut fiilis enimmäkseen. Parin pinnistyspäivän jälkeen saattaa tulla kolme alavireistä päivää, mutta turha murehtia etukäteen.
---
Virkistävää oli kuunnella Maija-Riitta Ollilan ajatuksia. Hän on ilmaisuvoimainen filosofi, joka hakee asioihin toisenlaisia näkökulmia. Harvoin tässä ekstroverttien maailmassa esimerkiksi kuulee introverttiyden voimasta, miten voimakkaasti yksinolo lataa sisäänpäin suuntautunutta ihmistä. Tämän puolen tunnen itsessäni, viihdyn hyvin yksikseni pitkiäkin aikoja. Toisaalta koen myös toisin päin. Ihmisten läsnäolo toimii suoranaisena kipulääkkeenä, huono olo unohtuu kun on ihmisiä paikalla. Aika paljon kipulääkettä pitäisi ottaa vastaavan efektin saamiseksi kemiallisin keinoin aikaan.
No to racism!
Ensimmäisen kerran törmäsin oikeaan rasismiin ja jouduin vähemmistön puolustajaksi. En tiennyt, miten suurta ajattelemattomuutta ja moukkamaisuutta voi tavata aikuisilta ihmisiltä.
Kysymys oli asunnonvuokraamistilanteeseen liittyvästä asuntoesittelystä. Naapurirapussa oleva rouva oli seurannut ikkunasta asuntoesittelyyn meneviä ihmisiä ja todennut esittelyyn osallistuvan ihonväriltään ei-enemmistöön kuuluvia ihmisiä. Tästä otettiin yhteys omistajaan ja tuliseen tapaan uhkailtiin listojen keräämisellä, poismuuttamisella ja ties millä, jos vuokrasuhde syntyisi. Henkilöllä ei ollut mitään aiempaa kontaktia esittelyyn osallistuviin ihmisiin. Mikä oli ainoana halvauksen perusteena? Ihonväri!
Perusperiaatteena pitäisi mielestäni aina olla se, että täytyy olla mahdollisuus näyttää millainen on ja mitä osaa. Ketään ei tuomita summissa. Kiekkoilija saa uudessa seurassa mahdollisuuden osoittaa tasonsa. Opiskelijalla on näytönpaikkoina vaikkapa yo-kirjoitukset ja muut tentit. Kerrostaloasukkaallekin täytyy antaa mahdollisuus osoittaa kykynsä elää yhteisössä. Jos homma ei toimi, seuraukset tulevat sen mukaan. Ihonväri ei kuitenkaan saa olla arvioinnin perusta. Sen asian elin syvästi sivustakatsojana läpi tänään. Oma näkemys tarkentui ja syntyi ymmärrystä niitä kohtaan, jotka jatkuvasti
---
Ensitreffit alttarilla päättyi tänään. Alussa arvelin, että paperien perusteella valinnat olivat onnistuneita ja että oikeitakin avioliittoja voisi syntyiä. Sarja oli jännittävä. Yhden parin lopputuloksen olisin tiennyt heti, kahdesta muusta olin paljon epävarmempi. Yksi olisi ehkä mennyt pieleen. Aivan hyvä maku tai oikeastaan hieno sarjasta jäi, vaikka sentään alttarilla ei oltu missään vaiheessa. Pappi toki nähtiin. Sarjassa kuvattiin paljon onnea ja harmoniaa, jota oli kiva katsella. Rakkauden kipinä jäi silti mysteeriksi. Mistä se syntyy ja mitä se on? Avioliitto vaatii kipinän, mutta muutakin täytyy olla. Vaaditaan tahtoa ja taitoa.
---
Olo oli aamulla heikko, mutta pakko oli kammeta itsensä liikkeelle. Päivä tarjosi niin paljon ärsykkeitä, että sisulla mentiin tappiin asti.
Kysymys oli asunnonvuokraamistilanteeseen liittyvästä asuntoesittelystä. Naapurirapussa oleva rouva oli seurannut ikkunasta asuntoesittelyyn meneviä ihmisiä ja todennut esittelyyn osallistuvan ihonväriltään ei-enemmistöön kuuluvia ihmisiä. Tästä otettiin yhteys omistajaan ja tuliseen tapaan uhkailtiin listojen keräämisellä, poismuuttamisella ja ties millä, jos vuokrasuhde syntyisi. Henkilöllä ei ollut mitään aiempaa kontaktia esittelyyn osallistuviin ihmisiin. Mikä oli ainoana halvauksen perusteena? Ihonväri!
Perusperiaatteena pitäisi mielestäni aina olla se, että täytyy olla mahdollisuus näyttää millainen on ja mitä osaa. Ketään ei tuomita summissa. Kiekkoilija saa uudessa seurassa mahdollisuuden osoittaa tasonsa. Opiskelijalla on näytönpaikkoina vaikkapa yo-kirjoitukset ja muut tentit. Kerrostaloasukkaallekin täytyy antaa mahdollisuus osoittaa kykynsä elää yhteisössä. Jos homma ei toimi, seuraukset tulevat sen mukaan. Ihonväri ei kuitenkaan saa olla arvioinnin perusta. Sen asian elin syvästi sivustakatsojana läpi tänään. Oma näkemys tarkentui ja syntyi ymmärrystä niitä kohtaan, jotka jatkuvasti
---
Ensitreffit alttarilla päättyi tänään. Alussa arvelin, että paperien perusteella valinnat olivat onnistuneita ja että oikeitakin avioliittoja voisi syntyiä. Sarja oli jännittävä. Yhden parin lopputuloksen olisin tiennyt heti, kahdesta muusta olin paljon epävarmempi. Yksi olisi ehkä mennyt pieleen. Aivan hyvä maku tai oikeastaan hieno sarjasta jäi, vaikka sentään alttarilla ei oltu missään vaiheessa. Pappi toki nähtiin. Sarjassa kuvattiin paljon onnea ja harmoniaa, jota oli kiva katsella. Rakkauden kipinä jäi silti mysteeriksi. Mistä se syntyy ja mitä se on? Avioliitto vaatii kipinän, mutta muutakin täytyy olla. Vaaditaan tahtoa ja taitoa.
---
Olo oli aamulla heikko, mutta pakko oli kammeta itsensä liikkeelle. Päivä tarjosi niin paljon ärsykkeitä, että sisulla mentiin tappiin asti.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Hurja lentohanke
Valtavan hieno auringonpaiste oli ilona tänään. Lintujen laulu lisääntyy ja lumet alkavat olla entisiä. Lämpötila oli viiden asteen paikkeilla. Pari kertaa pääsi käymään ulkona toteamassa, että viimaakin toki oli. Kovin on kevät aikaisessa tänä vuonna. Toki talvella on vielä viimeinen sana sanomatta.
Solar Impulse 2 on sveisiläinen hanke, jossa tarkoituksena on lentää maapallon ympäri pelkästään aurinkovoimaa tankanneella lentokoneella. Kennoja on siivissä 17000 kpl. Lennon keskinopeus on 70 km tunnissa ja reissuun menee kuukausia, heinäkuun lopussa matkan pitäisi olla valmis. Huikea hanke, jota on valmisteltu 12 vuotta. En tiedä paljonko olisin valmis lyömään vetoa onnistumisen puolesta, niin hurjaa meininkiä oli vaappuvan vekottimen lähdön seuraaminen. Koneen mittasuhteet ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. 19 m pitkän koneen siipien kärkiväli on 63 m. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Boieng 747 (Jumbojet) siipien kärkiväli on 65 m. Moottoriteho aurinkokennokoneessa on 40 hv eli suuruunluokaltaan kuplavolkkarin tai rättisitikan verran. Lähtökiidossa oli mukana pari polkupyörää auttamassa konetta ilmaan. Voidaanko noilla eväillä tosiaan lentää maailma ympäri? Ainakin jännitettävää riittää.
Solar Impulse 2 on sveisiläinen hanke, jossa tarkoituksena on lentää maapallon ympäri pelkästään aurinkovoimaa tankanneella lentokoneella. Kennoja on siivissä 17000 kpl. Lennon keskinopeus on 70 km tunnissa ja reissuun menee kuukausia, heinäkuun lopussa matkan pitäisi olla valmis. Huikea hanke, jota on valmisteltu 12 vuotta. En tiedä paljonko olisin valmis lyömään vetoa onnistumisen puolesta, niin hurjaa meininkiä oli vaappuvan vekottimen lähdön seuraaminen. Koneen mittasuhteet ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. 19 m pitkän koneen siipien kärkiväli on 63 m. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Boieng 747 (Jumbojet) siipien kärkiväli on 65 m. Moottoriteho aurinkokennokoneessa on 40 hv eli suuruunluokaltaan kuplavolkkarin tai rättisitikan verran. Lähtökiidossa oli mukana pari polkupyörää auttamassa konetta ilmaan. Voidaanko noilla eväillä tosiaan lentää maailma ympäri? Ainakin jännitettävää riittää.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Uusiin taistoihin...
Vähän pidempi kävely tuli saatua aikaiseksi, mikä tuntui hyvältä. Kunto on edelleen selvässä nousussa. Muuten aika kului taas oikein äkkiä. Huomenna uusiin taistoihin.
Urheilun saralla vuoden 2001 maailmanmestari Jauhojärvi pääsi pitkällä urallaan yhdeksännen kerran palkintopallille. Onnittelut olympiavoittajalle!
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Väsy...
Hyvä on ollut päivä mutta väsy vaivaa. Nukahtaminen meni tosi myöhään.
Latvala teki Latvalat ja ajoi ulos. On se vaikea laji tuo ralli. Ajattelisi, että siinä sitä vain laitetaan aivot narikkaan ja nappi lautaan. Vissiin se ei riitä. Harvinainen tapaus nähtiin samaisessa Meksikon rallissa, jossa virolainen Tänak joutui veteen ulosajon seurauksena. Muutamassa sekunnissa pääsivät autosta ulos auton upottua.
Ampumahiihdossa veljekset Bö pääsivät molemmat palkintopallille. Harvinainen saavutus missään lajissa. Olisi hauska tietää millaisen kriisin pikkuveljen päällikköys aiheutti. No sovussa esiintyivät julkisuudessa ja huomenna on uusi kisa. Siinä voi vielä mennä kolikot uuteen järjestykseen.
Latvala teki Latvalat ja ajoi ulos. On se vaikea laji tuo ralli. Ajattelisi, että siinä sitä vain laitetaan aivot narikkaan ja nappi lautaan. Vissiin se ei riitä. Harvinainen tapaus nähtiin samaisessa Meksikon rallissa, jossa virolainen Tänak joutui veteen ulosajon seurauksena. Muutamassa sekunnissa pääsivät autosta ulos auton upottua.
Ampumahiihdossa veljekset Bö pääsivät molemmat palkintopallille. Harvinainen saavutus missään lajissa. Olisi hauska tietää millaisen kriisin pikkuveljen päällikköys aiheutti. No sovussa esiintyivät julkisuudessa ja huomenna on uusi kisa. Siinä voi vielä mennä kolikot uuteen järjestykseen.
Ehkä ihan oikealle matkalle!
Matkailua ei ole tullut harrastettua viime vuosina kovinkaan paljoa. Pahimmillaan matka suihkuun on ollut pisin kuviteltavissa oleva reissu. Edellisestä ulkomaanmatkasta on kulunut kolmisen vuotta. Nojatuolimatkoja sen sijaan on tultua tehtyä useinkin. Telkkarista tulee hyviä matkailuohjelmia ja niihin on mukava eläytyä ilman ylimääräistä vaivaa tai riskejä.
Välillä tulee mieleen ideoita, miten kiva olisi käydä jossakin. Kieltämättä mukava olisi nauttia iso kokis Floridan huojuvien palmujen alla. Eikä viileä Alppien ilma hullummalta tuntuisi. Pohjoismaissa kaksi kohdetta nousevat ylitse muiden.
Laivamatka Hurtigruten on ollut aina salaisena haaveena. Reittiä on pidetty maailman kauneimpana. Eräänä kauneimmista junamatkoista puolestaan on pidetty matkaa Oslon ja Bergenin välillä.
Nyt näyttäisi avautuvan tilaisuus yhdistää nämä molemmat samaan matkaan. Eniten on kiinni omasta päätöksestä ja rohkeudesta. Matkalle lähteminen sisältää aina omat riskinsä myös terveydellisessä mielessä. Omalla kohdallani on myös yksinkertaisesti kysymys jaksamisesta. Juna- ja laivamatkat ovat periaatteessa turvallisia, koska ne eivät edellytä erityisen paljon liikkumista ja tarvittaessa saa levätä pitkäänkin. Varausten takia täytyy olla valmis tekemään päätös aivan lähipäivinä...urts...
---
Lauantaina Kaisalla on paljon pelissä, kun vuorossa on sprinttikilpailu. Paha epäonnistuminen eli kolme sakkoa tai enemmän vaikuttaisi ikävällä tavalla ainakin takaa-ajoon. Kaisaan kohdistuu valtava kansainvälinenkin mediahuomio. Tänään Norjan televisio meni haastattelemaan Kaisan seinänaapureita, kas kun ei nuohoojaa. Miten ihmeessä tuon sirkuksen keskellä voi täysipainoisesti keskittyä urheilemiseen?
Naisten ampumahiihdossa tuikkii kaksi tähteä ylitse muiden; Daria Domratsjeva ja Kaisa. Heidän ylivoimainen hiihtovoimansa korostuu pehmeällä kelillä, jolloin aivan normaali onnistuminen ammunnassa tekee molemmista ylivoimaisia suosikkeja. Niinpä mitaleita pitäisi olla Suomeenkin tiedossa varsinkin, kun perinteisten menestyjämaiden Ranskan, Saksan, Ruotsin ja Norjan naiset eivät ole aivan tikissä. Tietty sukupolvenvaihdoskin on vielä käynnissä näissä maissa.Vanhat supertähdet ovat siirtyneet sivuun ja uusia vielä odotellaan.
---
Voimia oli mukavasti. 6000 askelta oli parasta vointia pitkään aikaan. Mitään takapakkia ei tarvinnut kokea. Tuli sellainen olo, että parempaa kohti mennään.
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Tule pakkanen!
Mukava päivä. Paljon tapahtui hyviä asioita ja vointi oli vahva. Sekään ei ole hullumpaa, että alkaa näyttää ja kuulostaa keväältä.
Eniten toivon pakkasta ensi yöksi ja nimenomaan Kontiolahdelle. Ampumahiihdon MM-kisat alkoivat ja ladut näyttivät heti tosi pehmeiltä jo ensimmäisessä kisassa. Pieni pakkanen olisi joululahja järjestäjille. Kisoissa on mahtava osanotto. Tämänpäiväisessä sekaviestissä oli mukana peräti 25 joukkuetta.
Susanna Päivärinta on aika hurja haastattelija. Ei kunniota ministeriä eikä ketään muuta. Joskus on nähty varsinaisia teurastuksia. Toisaalta haastateltavilla on usein tapana puhua omia mainospuheitaan eikä vastata kysymyksiin lainkaan. Silloin kovia otteita tarvitaankin. Tänään puhuttiin omistus- ja vuokra-asumisesta. Keskustelu jäi kyllä aika sekavaksi päällepuhumiseksi, mutta aihepiiri on tosi tärkeä. Toisessa keskustelussa Norwegianin johtaja oli hiillostettuna. Lentoliikenteessä on melkoisia periaatteita koetteilla. Missä on terveen kilpailun raja? Tällä hetkellä monta konetta on maassa ja huomenna jää monen matka tekemättä. Sääli niitä, jotka jäävät ilman kyytiä kotiin. Silti kyse on valtavan tärkeistä periaatteista. Paljonko voidaan työntekijän selkänahasta riistää? Miten taataan reilut pelisäännöt kaikille?
Eniten toivon pakkasta ensi yöksi ja nimenomaan Kontiolahdelle. Ampumahiihdon MM-kisat alkoivat ja ladut näyttivät heti tosi pehmeiltä jo ensimmäisessä kisassa. Pieni pakkanen olisi joululahja järjestäjille. Kisoissa on mahtava osanotto. Tämänpäiväisessä sekaviestissä oli mukana peräti 25 joukkuetta.
Susanna Päivärinta on aika hurja haastattelija. Ei kunniota ministeriä eikä ketään muuta. Joskus on nähty varsinaisia teurastuksia. Toisaalta haastateltavilla on usein tapana puhua omia mainospuheitaan eikä vastata kysymyksiin lainkaan. Silloin kovia otteita tarvitaankin. Tänään puhuttiin omistus- ja vuokra-asumisesta. Keskustelu jäi kyllä aika sekavaksi päällepuhumiseksi, mutta aihepiiri on tosi tärkeä. Toisessa keskustelussa Norwegianin johtaja oli hiillostettuna. Lentoliikenteessä on melkoisia periaatteita koetteilla. Missä on terveen kilpailun raja? Tällä hetkellä monta konetta on maassa ja huomenna jää monen matka tekemättä. Sääli niitä, jotka jäävät ilman kyytiä kotiin. Silti kyse on valtavan tärkeistä periaatteista. Paljonko voidaan työntekijän selkänahasta riistää? Miten taataan reilut pelisäännöt kaikille?
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Urheilun juhlaa taas tiedossa
Huomenna alkavat taas penkkiurheilijan juhlapäivät, kun Kontiolahdella käynnistyvät ampumahiihdon MM-kisat. Toivottavasti olosuhteet säilyvät kohtuullisina, ettei käy kuten Falunissa viime viikolla; hiihtopohja pehmeni liiaksi. Lumisade ja pieni pakkanen tuskin tekisivät pahaa olosuhteille.
Kaisalta odotetaan mitalia eikä useampikaan haittaisi. Kaisan paineet ovat valtavat, toivottavasti hän ei sorru kuorman alle. Laji on herkkä ja onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero voi olla pari millimetriä. Siinä sen hienous onkin. Viimeisellä pystypaikalla saattaa olla puolentusinaa kilpailijaa yhtaikaa ampumassa.
Sekin on todennäköistä, että mitalitaulukossa on monia maita varsin tasaisesti. Viimeksi yhdestätoista kultamitalista meni samalle kahdeksan samalle maalle, mutta nyt ei tule niin tapahtumaan. Saksa ja Ranska ovat kovia maita. Tsekki on paperilla valtavan kova. Venäläiset ovat melkein kotikentällä. Yksittäisiä nimiä tulee muualtakin. Taso on maailmalla kaikenkaikkiaan laaja ja kilpailijoita reilut 200. Yllätyksiäkin varmasti on luvassa. En malta odottaa.
Vointi on ollut tänään aika tasainen, ei isoja piikkejä suuntaan eikä toiseen. Kai se riittää, kun parhaansa yrittää. Näin myös Kaisan kohdalla.
Kaisalta odotetaan mitalia eikä useampikaan haittaisi. Kaisan paineet ovat valtavat, toivottavasti hän ei sorru kuorman alle. Laji on herkkä ja onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero voi olla pari millimetriä. Siinä sen hienous onkin. Viimeisellä pystypaikalla saattaa olla puolentusinaa kilpailijaa yhtaikaa ampumassa.
Sekin on todennäköistä, että mitalitaulukossa on monia maita varsin tasaisesti. Viimeksi yhdestätoista kultamitalista meni samalle kahdeksan samalle maalle, mutta nyt ei tule niin tapahtumaan. Saksa ja Ranska ovat kovia maita. Tsekki on paperilla valtavan kova. Venäläiset ovat melkein kotikentällä. Yksittäisiä nimiä tulee muualtakin. Taso on maailmalla kaikenkaikkiaan laaja ja kilpailijoita reilut 200. Yllätyksiäkin varmasti on luvassa. En malta odottaa.
Vointi on ollut tänään aika tasainen, ei isoja piikkejä suuntaan eikä toiseen. Kai se riittää, kun parhaansa yrittää. Näin myös Kaisan kohdalla.
Mistä hommia?
Eilisestä Portugali-jutusta vielä. Siellä taisikin olla sellainen kepponen haudattuna mukaan, että vapaa verotus olisi vain 10 vuotta voimassa maahan saapumisesta. Tämä tarkoittaisi monen eläkeläisen kohdalla paluuta viimeisiksi vuosiksi kotimaahan terveiden eläkevuosien jälkeen. Ja viimeinen puoli vuotta ihmiselämässä on taloudellisessa mielessä raskas, kymmeniä prosentteja terveyskuluista. Eihän se silloin tietenkään oikein mene. Veroa pitää maksaa eläkeläistenkin (muttei tuplaveroa). Piste.
Laastarinvaihto ei ihan mene niinkuin Strömsössä. Kipulaastarin ideana on kai pitkälti se, että se annostelee kipulääkettä ihon läpi tasaisesti. Niinhän se ei taida aivan olla todellisuudessa. Tehon loppuminen tuntuu tapahtuvan suhteellisen jyrkästi, mikä aiheuttaa hengen ahdistusta ja aika karua oloa. Uuden liiman kiinnittäminen taas antaa aluksi aika paljon vaikuttavaa ainetta. Ei sekään kummoiselta tunnu, kun on liikaa huumaavaksi luokiteltua ainetta veressä. Jossakin vaiheessa tabletteihin paluu tullee mietinnän alle.
---
Ensitreffit alttarilla- huipentuma on luvassa viikon päästä. Itse asiassa odotin, että se olisi jo tänään. Sarja on ollut nimeään parempi ja tosi-tv sarjojen laadukkainta antia. Ihmiset tuovat esiin omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja näin antavat peilejä ja ikkunoita myös katsojille oman elämänsä tarkasteluun. Mutta pitää siis jännittää ensi viikkoon.
---
Monet sähkölaitteet ovat tulleet ja menneet. Löysin tänään yllättäen minidisk-soittimeni. Muistaakohan joku vielä tällaisen laitteen olemassaoloa. MD oli aikanaan korvalappustereoiden aatelia digitaalisella äänellä. Minidiskin etuna kannettaviin CD-soittimiin verrattuna oli mahdollisuus tallentaa musiikkia. Monissa tapauksissa mukana oli ulkoinen mikrofoniliitäntä, mikä helpotti erilaisissa äänityshommissa. Nykyää kännykkä on niellyt itseensä ainakin parikymmentä laitetta. En tiedä onko edes ammattimuusikoilla MD-laitteita käytössään.
---
Tuosta tulikin aasinsilta digitalisaation pohdintaan. Monia hämmentää tuo käsite. Halutaan nostaa Suomi nousuun digitalisaation avulla. Aivan fiksuna oletuksena on, että järkevällä toteutuksella saadaan tehostettua tiedonkulkua ja järkeistettyä monia toimintoja. Suomeksi sanoen tämä tarkoittaa sitä, että asioita saadaan tehtyä pienemmällä työvoimalla. Työtä riittää silloin yhä harvemmalle eli digitalisaatio tuo potkut mahdollisimman monelle.
Sitten jokainen puolue peräänkuuluttaa samalla lisää töitä. Työllä luodaan hyvinvointia ja verotuloja ja ylläpidetään pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Miten nämä kaksi tavoitetta digitalisointi ja työn lisääminen voidaan toteuttaa yhtaikaa? Lisää töitä ja vähemmän kuluja. Tuskin kaikki voivat ryhtyä kännykkäpelejä väsäämään. Työtä täytyy syntyä muualle, koska on tosiasia, että monet tämän päivän ammatit tulevat katoamaan autonkuljettajista lähtien.
Toinen kummallisuus on verojen alentaminen. Monet puolueet vaativat tuloverojen alentamista, jotta syntyisi kulutusta jotta maan talous pyörähtäisi käyntiin. Eihän verojen maksaminen mukavaa ole ja mitä lisääntynyt kulutus on käytännössä? Useimmat haaveilevat ulkomaanmatkoista (vaikkapa sinne Portugaliin, heh) ja käyttävät rahansa kulutukseen ulkomailla. Eli hyöty Suomen taloudelle on negatiivinen. Mieluummin itse rahoittaisin hyvinvointipalveluita reilusti verotuksen kautta. Turha julkisen sektorin rahoitusvajetta on veronalennuksilla lisätä.
Laastarinvaihto ei ihan mene niinkuin Strömsössä. Kipulaastarin ideana on kai pitkälti se, että se annostelee kipulääkettä ihon läpi tasaisesti. Niinhän se ei taida aivan olla todellisuudessa. Tehon loppuminen tuntuu tapahtuvan suhteellisen jyrkästi, mikä aiheuttaa hengen ahdistusta ja aika karua oloa. Uuden liiman kiinnittäminen taas antaa aluksi aika paljon vaikuttavaa ainetta. Ei sekään kummoiselta tunnu, kun on liikaa huumaavaksi luokiteltua ainetta veressä. Jossakin vaiheessa tabletteihin paluu tullee mietinnän alle.
---
Ensitreffit alttarilla- huipentuma on luvassa viikon päästä. Itse asiassa odotin, että se olisi jo tänään. Sarja on ollut nimeään parempi ja tosi-tv sarjojen laadukkainta antia. Ihmiset tuovat esiin omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja näin antavat peilejä ja ikkunoita myös katsojille oman elämänsä tarkasteluun. Mutta pitää siis jännittää ensi viikkoon.
---
Monet sähkölaitteet ovat tulleet ja menneet. Löysin tänään yllättäen minidisk-soittimeni. Muistaakohan joku vielä tällaisen laitteen olemassaoloa. MD oli aikanaan korvalappustereoiden aatelia digitaalisella äänellä. Minidiskin etuna kannettaviin CD-soittimiin verrattuna oli mahdollisuus tallentaa musiikkia. Monissa tapauksissa mukana oli ulkoinen mikrofoniliitäntä, mikä helpotti erilaisissa äänityshommissa. Nykyää kännykkä on niellyt itseensä ainakin parikymmentä laitetta. En tiedä onko edes ammattimuusikoilla MD-laitteita käytössään.
---
Tuosta tulikin aasinsilta digitalisaation pohdintaan. Monia hämmentää tuo käsite. Halutaan nostaa Suomi nousuun digitalisaation avulla. Aivan fiksuna oletuksena on, että järkevällä toteutuksella saadaan tehostettua tiedonkulkua ja järkeistettyä monia toimintoja. Suomeksi sanoen tämä tarkoittaa sitä, että asioita saadaan tehtyä pienemmällä työvoimalla. Työtä riittää silloin yhä harvemmalle eli digitalisaatio tuo potkut mahdollisimman monelle.
Sitten jokainen puolue peräänkuuluttaa samalla lisää töitä. Työllä luodaan hyvinvointia ja verotuloja ja ylläpidetään pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Miten nämä kaksi tavoitetta digitalisointi ja työn lisääminen voidaan toteuttaa yhtaikaa? Lisää töitä ja vähemmän kuluja. Tuskin kaikki voivat ryhtyä kännykkäpelejä väsäämään. Työtä täytyy syntyä muualle, koska on tosiasia, että monet tämän päivän ammatit tulevat katoamaan autonkuljettajista lähtien.
Toinen kummallisuus on verojen alentaminen. Monet puolueet vaativat tuloverojen alentamista, jotta syntyisi kulutusta jotta maan talous pyörähtäisi käyntiin. Eihän verojen maksaminen mukavaa ole ja mitä lisääntynyt kulutus on käytännössä? Useimmat haaveilevat ulkomaanmatkoista (vaikkapa sinne Portugaliin, heh) ja käyttävät rahansa kulutukseen ulkomailla. Eli hyöty Suomen taloudelle on negatiivinen. Mieluummin itse rahoittaisin hyvinvointipalveluita reilusti verotuksen kautta. Turha julkisen sektorin rahoitusvajetta on veronalennuksilla lisätä.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Verovapaata aurinkoa
Excelin ääressä meni tämä päivä. Numeroita on hyvä laittaa järjestykseen, helpottaa oloa. Vointi on ollut hyvä. Saa nähdä iskeekö pakkolepo lähiaikoina. Parin viikon lepo on nyt sytostaateista. Mielelläni otan vastaan, seitsemän kuuria on nyt takana.
---
Portugali ei verota suomalaisia eläkeläisiä. Maa ryhtyi houkuttelemaan vuonna 2009 eurooppalaisia eläkeläisiä laman seurauksena. Yksityisen työeläkkeen kohdalla on kymmenen vuoden verovapaus. Suomalaisilta virkamiehiltä homma pääsi jotenkin valumaan sormien lävitse.
Portugali ei ole mahdollisuudestaan huolimatta lähettänyt suomalaisten käyttämistä terveyspalveluista laskua. Algarvessa on paljon suomalaisia. Ovat vuokranneet asunnon ja auton ja elelevät mukavasti pelaamalla golfia. Suomen verokarhu on tuskissaan ja moittii veropakolaisuudesta. Miksi? En täysin ymmärrä. Minusta vaikka kaikki halukkaat eläkeläiset saisi lähettää etelän lämpöön. Taloudellisesti tämä tarkoittaisi sitä, etteivät he maksaisi kenties pienestä eläkkeestään veroa Suomeen mutteivät liioin kuluttaisi terveyspalveluita. Terveyskeskusjonoon tulisi tilaa. Epäilen, että Suomi ei jäisi tappiolle.
Toki, jos Portugali alkaa laskuttaa Suomea ja mikäli kokonaisarvio vaihdosta on kovin tappiollista, olen valmis tarkistamaan kantoja. Ja periaatteessa verokilpailu ei tietenkään koskaan ole terve ilmiö. Espanjan tilanne onkin toisenlainen. Veroa maksetaan ja Espanja lähettää vuosittain miljoonalaskun Suomeen suomalaisten käyttämistä palveluista. Vuonna 2012 summa oli 7,3 miljoonaa.
---
Koulujen työntekijöitä on joutunut hälyttävän usein väkivallan kohteeksi. Opettajien ammattijärjestön puheenjohtajan mukaan " kyky hallita tunteitaan on heikentynyt...kotona ei ole opittu, miten hallitaan tunteita silloin kun oma tahto ei voita." Niinpä niin. Tästä voisi jatkaa pidempäänkin. Tuskin ainakaan arvokonservatiivisella puolella ilmiötä osataan suuremmin ihmetellä. Kuri ja sovitut rajat ovat tietenkin vain osa ratkaisua.
---
Portugali ei verota suomalaisia eläkeläisiä. Maa ryhtyi houkuttelemaan vuonna 2009 eurooppalaisia eläkeläisiä laman seurauksena. Yksityisen työeläkkeen kohdalla on kymmenen vuoden verovapaus. Suomalaisilta virkamiehiltä homma pääsi jotenkin valumaan sormien lävitse.
Portugali ei ole mahdollisuudestaan huolimatta lähettänyt suomalaisten käyttämistä terveyspalveluista laskua. Algarvessa on paljon suomalaisia. Ovat vuokranneet asunnon ja auton ja elelevät mukavasti pelaamalla golfia. Suomen verokarhu on tuskissaan ja moittii veropakolaisuudesta. Miksi? En täysin ymmärrä. Minusta vaikka kaikki halukkaat eläkeläiset saisi lähettää etelän lämpöön. Taloudellisesti tämä tarkoittaisi sitä, etteivät he maksaisi kenties pienestä eläkkeestään veroa Suomeen mutteivät liioin kuluttaisi terveyspalveluita. Terveyskeskusjonoon tulisi tilaa. Epäilen, että Suomi ei jäisi tappiolle.
Toki, jos Portugali alkaa laskuttaa Suomea ja mikäli kokonaisarvio vaihdosta on kovin tappiollista, olen valmis tarkistamaan kantoja. Ja periaatteessa verokilpailu ei tietenkään koskaan ole terve ilmiö. Espanjan tilanne onkin toisenlainen. Veroa maksetaan ja Espanja lähettää vuosittain miljoonalaskun Suomeen suomalaisten käyttämistä palveluista. Vuonna 2012 summa oli 7,3 miljoonaa.
---
Koulujen työntekijöitä on joutunut hälyttävän usein väkivallan kohteeksi. Opettajien ammattijärjestön puheenjohtajan mukaan " kyky hallita tunteitaan on heikentynyt...kotona ei ole opittu, miten hallitaan tunteita silloin kun oma tahto ei voita." Niinpä niin. Tästä voisi jatkaa pidempäänkin. Tuskin ainakaan arvokonservatiivisella puolella ilmiötä osataan suuremmin ihmetellä. Kuri ja sovitut rajat ovat tietenkin vain osa ratkaisua.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Rokkia ja räminää
Pertti Kurikan Nimipäivät voitti yleisöäänestyksen ja menee Euroviisuihin Suomen edustajana. Kysymyksessä on kehitysvammaisista koostuva punkyhtye, joka esittää ennätyslyhyen biisin. Minun ääntäni tuo esitys ei ikävä kyllä saanut, vaikka tyypit sinänsä herättävät sympatiaa. Siellä oli hyvääkin euroviisumusaa hienosti esitettynä, jonka puolesta jäi vähän harmittamaan. No punk on joka tapauksessa uusi juttu niissä kokkareissa. Lordia kohtaan koin aluksi myötähäpeää aikanaan, mutta voitto tuntui silti makealta. Vaikea sanoa, miten nyt kävisi. Kyllähän euroviisuissa poliittiset viestit ovat olleet mukana rivien välissä, ei vähiten viime vuonna. Minusta nyt tullaan kuitenkin liian kauas laulukilpailun luonteesta. Pojat esiintyvät aidosti, mutta areena on kerta kaikkiaan väärä tälle esitykselle.
---
Monet pitävät Petter Northugia (äännetään: Nuurthyyg) maailman ärsyttävimpänä urheilijana. Ehkä syystäkin. Mutta tämän päivän kiri ei jättänyt ketään kylmäksi. Liekö uskomattominta, mitä koskaan nähty hiihtoladuilla. 400 metriä ennen maalia hän näytti olevan aivan toivottomassa asemassa, mutta sieltä hän tuli eläimellisellä raivolla ylivoimaiseen voittoon. Kyllä siinä taitaa olla kaikkien aikojen hiihtokuningas, suoranainen rock-tähti, joka taktisella osaamisellaan pitää tavallisia luminiskoja täysin pilkkanaan. Nyt ylimieliset eleet jäivät pois, mikä oli viisasta varsinkin Ruotsin maaperällä, jossa hän on ollut punainen vaate.
Matti Heikkinen tuli 50 km maaliin minuuttitolkulla kärjen jälkeen sijalle 20 ja sai nippanappa kehuttua suksensa ennen kuin taju meinasi lähteä. Oli varmaan tullut palautetta työnantajalta eli suksivalmistajalta viime kisan jälkeen. Heikkisen kommentit olivat aika kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Eivät Bjorgen, Johaug ja Northug kommentoineet omien välinevaikeuksiensa jälkeen samalla lailla huollon ja suksimerkin toimintaa, vaikka varaa olisi ollutkin. Todettiin vain, että tänään näin ja eteenpäin mennään. Lojaalius työnantajaa ja omia taustavoimia kohtaan pitäisi olla itsestään selvyys ja se on yleensä ollutkin. Pukukopissa voi purkaa tuntoja, mutta ulos tullaan asiallisesti, edustetaan tässäkin omaa maata. Matti ylitti rajoja ikävällä tavalla myös sponsoripuheissaan, joista liitto oli ymmärrettävästi käärmeissään. Pelkäänpä, että Matti on Suomen yliarvostetuin urheilija. Kerran voitti kelionnella ja parhaiden poissaololla mestaruuden. 31-vuotias urheilija on kolme kertaa ollut maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmenkymmenen joukossa, joten kovin suuresta tähdestä ei ole saavutusten valossa kysymys. Jauhojärvestä voisi ottaa mallia. Ei selittele eikä valita.
---
Tähdet tähdet on mielenkiintoinen laulajien kisa, joka alkoi tänään. Alkuvaiheessa taso on vielä kovin kirjava, myötähäpeältä ei tässäkään voi välttyä. Kärki oli valtavan hyvä, kun vuorossa oli 90-luvun musiikki. Minuun vetosivat Anette Olzon, Laura Voutilainen ja ennen kaikkea Jarkko Ahola. Käsittämätön ääni ja taito.
---
Vointi oli hyvä ja minut raahattiin ulos kävelylle. Hangelle aurinko paistoi tosi kirkkaasti. Oli voimaannuttavaa. Kipulaastarin kanssa tultiin hyvin juttuun.
---
Monet pitävät Petter Northugia (äännetään: Nuurthyyg) maailman ärsyttävimpänä urheilijana. Ehkä syystäkin. Mutta tämän päivän kiri ei jättänyt ketään kylmäksi. Liekö uskomattominta, mitä koskaan nähty hiihtoladuilla. 400 metriä ennen maalia hän näytti olevan aivan toivottomassa asemassa, mutta sieltä hän tuli eläimellisellä raivolla ylivoimaiseen voittoon. Kyllä siinä taitaa olla kaikkien aikojen hiihtokuningas, suoranainen rock-tähti, joka taktisella osaamisellaan pitää tavallisia luminiskoja täysin pilkkanaan. Nyt ylimieliset eleet jäivät pois, mikä oli viisasta varsinkin Ruotsin maaperällä, jossa hän on ollut punainen vaate.
Matti Heikkinen tuli 50 km maaliin minuuttitolkulla kärjen jälkeen sijalle 20 ja sai nippanappa kehuttua suksensa ennen kuin taju meinasi lähteä. Oli varmaan tullut palautetta työnantajalta eli suksivalmistajalta viime kisan jälkeen. Heikkisen kommentit olivat aika kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Eivät Bjorgen, Johaug ja Northug kommentoineet omien välinevaikeuksiensa jälkeen samalla lailla huollon ja suksimerkin toimintaa, vaikka varaa olisi ollutkin. Todettiin vain, että tänään näin ja eteenpäin mennään. Lojaalius työnantajaa ja omia taustavoimia kohtaan pitäisi olla itsestään selvyys ja se on yleensä ollutkin. Pukukopissa voi purkaa tuntoja, mutta ulos tullaan asiallisesti, edustetaan tässäkin omaa maata. Matti ylitti rajoja ikävällä tavalla myös sponsoripuheissaan, joista liitto oli ymmärrettävästi käärmeissään. Pelkäänpä, että Matti on Suomen yliarvostetuin urheilija. Kerran voitti kelionnella ja parhaiden poissaololla mestaruuden. 31-vuotias urheilija on kolme kertaa ollut maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmenkymmenen joukossa, joten kovin suuresta tähdestä ei ole saavutusten valossa kysymys. Jauhojärvestä voisi ottaa mallia. Ei selittele eikä valita.
---
Tähdet tähdet on mielenkiintoinen laulajien kisa, joka alkoi tänään. Alkuvaiheessa taso on vielä kovin kirjava, myötähäpeältä ei tässäkään voi välttyä. Kärki oli valtavan hyvä, kun vuorossa oli 90-luvun musiikki. Minuun vetosivat Anette Olzon, Laura Voutilainen ja ennen kaikkea Jarkko Ahola. Käsittämätön ääni ja taito.
---
Vointi oli hyvä ja minut raahattiin ulos kävelylle. Hangelle aurinko paistoi tosi kirkkaasti. Oli voimaannuttavaa. Kipulaastarin kanssa tultiin hyvin juttuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)