Melkein hävettää...

Tänään oli niin hyvä päivä että melkein hävettää. Ei
heikottanut, ei särkenyt eikä edes kiukuttanut. Sai liikuttua ja sai levättyä. Sai hyvää ruokaa nauttia ja sai vielä saunoakin. Eikä siinä edes vielä kaikki. Ympärillä oli paljon sosiaalista rikkautta ja rakkautta. Enempää en oikein omalle osalleni nyt keksi edes pyytää.

Jokapojan toivelaatikkoa avaamassa

Eilen arvelin, että tänään tapahtuu jotakin kivaa. Se liittyi siihen, että linja-autonkuljettajana toimiva sukulaismies oli luvannut ottaa minut mukaan reitille.

Jokainen poika on kai halunnut jossakin vaiheessa olla rekka- tai linja-autokuski. Kahta kertaa ei meikäläistäkään moiseen tarvitse yllyttää. Niinpä pääkaupunkireissu ainakin oli tiedossa, mikä jo itsessään on aina mukava juttu.  Sitten oli mielenkiintoista kurkistaa oikeiden kuskien maailmaan, mitä kaikkea ammattimiehen rutiineihin kuuluu varikolla, autossa ja rahtipaikoilla. Mielenkiinnolla seurasin myös  kaupunkiajoa 13,5 metrisellä autolla. Siinä vaaditaan tarkkuutta havainnoissa, ohjaamisessa ja ajoituksissa, kun  sompaillaan jalankulkijoiden, ratikoiden, tietöiden ja kaiken muun liikenteen seassa.

Mutta eipä siinä vielä kaikki, tunnelma on vieläkin aivan katossa. Päivän kruunasi asia, jota en oikein salaakaan uskaltanut toivoa. Sain tilaisuuden hypätä rattiin ja ajaa kahden eteläsuomalaisen kaupungin välin, noin 50 kilometriä. Siitä nyt en ainakaan voinut kieltäytyä.  Tuollainen 49 paikkainen paatti on mahtava seilattava. Siinä eivät tuulet, lätäköt eikä muutkaan murheet tunnu, kun kiidetään eteenpäin. Sanoin, että tuollaisen kokemuksen jälkeen ei yksinkertaisesti voi olla pahalla päällä. En tiedä ajattelisinko samoin, jos se olisi osa arkea muutenkin.
---
Sää oli jo paljon syksyisempi ja sateisempi kuin eilen. Viljaa valitettavasti näyttää olevan vielä runsaasti korjaamatta. Muutama poutapäivä tuskin ollenkaan olisi pahitteeksi tässä tilanteessa. Omassa voinnissa syksystä ei ollut tietoakaan, kun sisäinen aurinko niin porotti. Huominen on taas oma tarinansa. Voi olla ukoista se hitaampi ja heikompi liikkeellä.
---
Päivän erikoinen uutinen tuli Norjasta. 300 poroa oli kuollut salamaniskuun. Syyn arveltiin olevan siinä että, että porot hakeutuvat kiinni toisiinsa ukonilmalla. Silti ihmettelen asiaa jotenkin. Jos tämä olisi noin luontaista käyttäytymistä, niin miksi näitä ei käy useammin. Salamanisku kuulostaa jotenkin liian yksinkertaiselta selitykseltä.
---
Poliitikot alkavat palata yhteiskunnallisten asioiden ikuiselle tantereelle. Kohta höyhenet pöllyävät taas tuttuun tapaan. Kovasti nyt pohditaan budjettia varten vaikka sitä, että miten saataisiin purettua kannustinloukut ja työssäkäyminen aina sosiaaliturvaa houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. On lukuisia aidosti hyviä ehdotuksia liittyen muihin tukimuotoihin ja vapaaseen tuloon ilman sosiaaliturvan menetystä.  Mutta aina on sama asia vastassa, mistä tiedetään toimiiko konsti? Tänään uutisoitiin liikenteen rikesakkojen nostamisen epäonnistuneen ja tuloja tulleen kymmenkunta miljoonaa odotettua vähemmän. Miksi? Koska ihmiset olivat alkaneet ajaa enemmän sääntöjen mukaan eikä päästy sakottamaan. Pahus, mikä vahinko.
,

Juuriensa äärellä

Kännykät osaavat tehdä ihmeellisiä asioita nykyään. Tämän tekstin alkuosa on syntynyt pelkästään sanelun perusteella. Yhtään kirjoitusvirhettä ei ole korjattu, ainoastaan välimerkit on lisätty. Kaikkea ne kiinalaiset osaa tehdä.

Nyt heti pitää palata jo turvallisesti takaisin näppäimistölle, tai oikeastaan kännykän kosketusnäytölle. Sanelemalla kirjoitettu blogi tuntuu ajatuksena vähän vieraalta ja jopa väärältä, vaikka kirjurien käyttö sinänsä on ollut täysin normaalia kautta aikojen. On kerrottu esimerkiksi 300-luvulla syntyneestä kirkkoisien gigantista Augustinuksesta, että hänellä oli useita kirjureita työssä ilmeisesti jopa yhtä aikaa.

Tämän sunnuntaipäivän teemat ovat osittain aika kirkollisia. Aamuheräyksen jälkeen vilkaisin Facebookiin ja siellä oli vanhan luokkatoverini kirjoitus, jossa hän pohti pyhäpäivän normien merkitystä ja tarpeellisuutta. Maansiirtoalalla toimiva yrittäjä asuu alueella, jossa on voimakas herätysliiketausta. Esimerkiksi marjanpoiminta sunnuntaina lasketaan työnteoksi ja sitä kautta synniksi.

Kirkonmenoja katselin televisiosta, mikä vasta syntiä onkin kyseisessä liikkeessä. Saarnan kuuntelin kahteen kertaan. En tajunnut siitä paljoakaan, mutta jo itse teksti on puhutteleva. Jeesus paransi kymmenen sairasta ja vain yksi tuli kiittämään. Hän vielä sattui olemaan oli porukan persu noin vähän vapaasti tulkittuna. Teksti on itsessään niin vahva, että sitä ei paljoa tarvi avata. 
___
Paavo Nurmen lisäksi muistan äkkiseltään vain yhden suomalaisen urheilijan, josta on tehty näköispatsas. Tarkoitan "Kuningasta", jonka patsaan luo päädyimme. Komea tuo patsas on ja asettaa "Kuninkaan" oikeaan mittaluokkaan suomalaisen urheilun kartalla. Patsaan sijainti ehkä voisi olla toisenlainen. Ajatellen vaikka ulkomaisia vieraita ja taiteellista vaikutelmaa huoltokoppi sopisi ehkä paremmin jonkun muun kohteen taustalle.

Kesäinen sää ja virtuaaliörkit olivat houkutelleet väen liikkeelle kaupungin olohuoneeseen vastikään  puhdistuneen järven rannalle. Sinne pysähdyimme mekin nauttimaan kaffit ennen kuin
astuimme melkeinpä pyhälle maalle. Menimme upeaan keskiaikaiseen kirkkoon sisään ja päädyimme sen kastemaljan äärelle. Henkilökohtaisesti asialle antoi merkitystä se, että minut on aikanaan kastettu tuossa samassa maljassa ja sylikummini oli nytkin turvallisesti mukana. Symbolisesti se oli iso hetki, jossa aivan kaikki ajan ulottuvuudet olivat läsnä. Tai niin minä sen koin. Kummitätini ja -setäni aikanaan ovat olleet minua aina kantamassa ja kannustamassa kaikin tavoin eteenpäin. Olinkohan minä koskaan se joka palasi kiittämään?
---
Ylen Teemalla aiheena on ollut Nightwish-yhtye tänä iltana. Ensin oli itse nokkamiehen haastattelu, päälle fanien tekemä dokumentti faniudesta ja siihen vielä Meksikon esiintyminen viime vuodelta. Aikanaan tutustuin yhtyeeseen, kun rippikoululaiset tulivat selittämään, että tämä on hyvää musiikkia muttei mitään paholaisenpalvontaa. Vuosia tuon jälkeen hurahdin aika pahasti yhtyeen musiikkiin itsekin. Omistan kaikki levyt viimeistä lukuunottamatta. Sanat eivät minua useinkaan näissä puhuttele, mutta se musiikin nerous. Valtava lahjakkuus yhdistyneenä soittotaitoon ja nykyteknologiaan tuottaa hienoa jälkeä ja kuvaa suomalaisen miehen routaisen karua sielunmaisemaa väkevästi. Kyllä Tuomas Holopainenkin aikanaan ansaitsee patsaansa.
---
Voimia riitti juuri tarvittavasti. Huomenna on jotakin erikoista tiedossa, voi kun se saisi toteutua!

Päivän junailukysymys

Kumpi on tärkeämpi henkilö junan liikkeelle saamiseksi; veturinkuljettaja vai konduktööri? Tänään tuli pohdittua sellaistakin asiaa. Kas tarina menee näin.

Nousin junaan, jonka saman tien ilmoitettiin lähtevän liikkeelle peräti puolitoista tuntia aikataulusta myöhässä. Syy oli hieman erikoinen. Odotimme konduktööriä.

Sen vielä useimmat ymmärtävät, että juna tarvitsee konnarin lähteäkseen, mutta tässä ei ole vielä aivan kaikki.  Selvisi, että junassamme oli "vanhan vuoron" konduktööri paikalla työtakki päällä. Hän olisi vieläpä ollut halukas jatkamaan vuoroaan ja saamaan junan näin liikkeelle. Mutta ei, asioiden ei tarvitse aina olla yksinkertaisia.

Ihmisiä alkoi kulkea kireänä puhisten ympäriinsä. Osa oli menossa lennolle, jotkut olivat menossa tiukalla aikataululla häihin. Ilma alkoi olla sakeana elämäntarinoiden sirpaleita. Osa vain hymyili epäuskoisesti. Eräätkin alkoivat puhella tuhansien eurojen taksilaskuista lentoasemalle....

Paikalla olevan konnarin aktiivisuudesta ja lukemattomista puhelinsoitoista johtuen tapahtui pieni ihme, juna liikkui. Tässä vaiheessa olimme arviolta 45 min. myöhässä. Taisi muutenkin olla melkoinen pohjoispuhuri, sillä ajoaika Tampereelle saattoi olla ennätyslyhyt. Onneksi ei tullut ketään vastaan, tai ainakin katsoivat parhaakseen väistää.

Niin, takaisin alkuperäiseen kysymykseen. Juna ei liiku ilman veturinkuljettajaa, selvä se. Ei näytä liikkuvan ilman konnariakaan eikä näemmä aina konnarin kanssakaan.  Kolmaskin avaintekijä näköjään joskus on; joustavuus, vanhan vuoron konnarin joustavuus ja mitä ilmeisimmin järjestelmän joustavuus. 

---
Pari päivää jännitin sitä, että pääsenkö liikkeelle tänään ollenkaan vai täytyykö antaa periksi
kokonaan. Eilisiltana luovuttaminen oli aivan hilkulla, mutta sivullisten kannustamana päätin vielä katsoa aamuun. Oli jännittävää, miten aamulla heti herättyäni kroppa tiesi vailla pienintäkään epäilystä, että asia on selvä: Ukko ylös ja liikkeelle!

---
* Selvennys. Kysymyksessä oli tilanne, jossa kaksi junaa (etelästä ja pohjoisesta tulleet) oli tarkoitus yhdistää ja jatkaa kohti etelää, mutta pohjoisesta tulleelta oli rata mennyt poikki, jolloin seuraavan junan konnari oli jäänyt bussikuljetuksen panttivangiksi. Siitä odotus.
.

Unen ihmettä

Kolossaalisen väsyn kanssa meni tämäkin päivä. Aktiivisuusmittariin tuli unta yli 13 tuntia. Minulle kyseinen laite on uusi ja vielä vähän vieras. Hölynpölynä olen tavannut moisia pitää. Syvän unen määräksi se antoi vain pari tuntia, mikä on mielestäni yllättävän vähän. Periaatteessa REM-unen kyllä pitäisi erottua muusta unesta selvästi, koska silloin on paljon liikettä, mitä mitata. Itse sana REM tulee sanoista (rapid eye movement) eli nopeat silmänliikkeet. Vauvoilla REM-unta sanotaan olevan 80% unesta ja kasvuikäisilläkin 50%. Tätä pohtiessani alan oikeastaan pikkuisen innostua tästä härvelistä. Ehkä unen laadussa siis on pientä ongelmatiikkaa, jolla on yhteyttä väsyn suureen määrään. No, ainakin pitää seurata asiaa.

lllalla tuli otettua vastaan varsin tarkka selvitys puolustusvoimien nykytilasta tietyn tuvan osalta. Mikäs enempää voisi piristää? Sitä ei aivan ymmärretä armeijaa käymättömien joukossa, miten suuri  yhdistävä merkitys armeijajutuilla on miehille. sukupolvienkin välillä. Armeijassa tietyt asiat ja tilanteet toistuvat uskomattomalla toistettavuudella sukupolvesta toiseen. Oli äärettömän helppoa eläytyä varustekassien kantamiseen kauheassa kiireessä aukin ovesta sisään.

Arvauksia...

Vaasaan kävi kutsu. Lääkäriaikoja ei ollut jaettavaksi asti, joten vastaanotto oli sairaanhoitajalla ja lääkäri kävi vain pistäytymässä ja kyselemässä olennaiset. Ihmetyksen aiheena ovat normaalia selvästi korkeammat tulehdusarvot. Mitään ilmeistä syytä asialle ei löydy, joten arvailujen varassa mennään. Voi olla, että vuosien rankat lääkehoidot riittävät selittämään sekä väsymyksen, että tulehdusarvot. Hoitoa jatketaan ensi viikolla pieni annoksin. Tavoitteena on löytyä tapa jatkaa hoitoja kaikesta huolimatta eteenpäin.

Ehdotus tavaksi jakaa mitalit jatkossa

Taas meni liuta 2008 Pekingin olympiamitaleja uusjakoon, kun painonnoston doping-testit analysoitiin uudestaan. DDR:n aikainen anabolinen steroidi Turinabol on kokenut renessanssin. Viisitoista käryä, joista yksitoista osui mitalistien kohdalle. Tilanne on tosi surullinen varsinkin (mahdollisten) rehellisten kilpailijoiden näkövinkkelistä.

Jotain tarttis tehdä. Äärivaihtoehto olisi luopua kontrollista kokonaan, jolloin jokainen toimisi omalla vastuullaan.  Vakavasti ottaen vaihtoehto on tietenkin täysin kestämätön eettisesti ja terveydellisesti. Ei kukaan vielä lastaan sellaisen lajin pariin vai viekö. Toinen äärivaihtoehto olisi elinikäinen kilpailukikielto. En lähtisi  kuitenkaan sellaista jakamaan, koska se on kohtuuton rangaistus urheilun sääntörikkomuksesta. Siviilielämässä on vaikea keksiä tilannettä, jossa henkilö menettää oikeutensa harjoittaa ammattiaan lopullisesti.

Taloudelliset sanktiot ovat yksi mahdollisuus, joka laittaa ainakin miettimään riskin kannattavuutta. Kuulantyöntäjä Ville Tiisanoja jäi testosteronista kiinni vuonna 2006 ja sai 50000 euron sanktion. Liekö sattumaa, että taso laski monissa muissakin lajeissa sen jälkeen. Eipä montaa ysikymppistä ole nähty sen jälkeen keihäässäkään.

Asiaa pohdittuani päädyin siihen, että dopingia voi hallita vain uskottavalla kontrollilla. Vuosikymmenet on eletty aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kiinnijääminen on ollut erittäin sattumanvaraista.  Epo- ja kasvuhormoni ovat olleet testaajien ulottumattomissa. Yllättäen myös mainittu Turinabol, jonka luultiin olleen jo pitkään poissa on näköjään ollut markkinoilla. Venäjä ainakin on testannut kilpailijat etukäteen ennen kisoja ja näin varmistaneet käryiltä välttymisen.

Tilanne on ehkä sittenkin muuttumassa. Näin uskon kaikesta huolimatta. Usain Boltin poistuessa areenoilta uskalletaan tarttua Jamaikan tilanteeseen ja ilmeisesti Keniassakin on jotakin tapahtunut. Menestys ei ole aivaan samanalaista kuin akaisemmin. Wadan on päästävä tekemään työtään kunnolla ja sillä on oltava riittävät resurssit. Se, että Pekingin ja Lontoon näytteistä löytyy yhä käryjä saa monet urheilijat varpailleen. Siellä on monia, jotka pelkäävät mitalinsa puolesta ja hyvä niin!

Mutta tämä mitalien uusjako. Mitäpä jos mitalit jaettaisiin seuraavissa kisoissa vasta jälkikäteen, vaikka vasta neijän vuoden päästä, jonka jälkeen ei olisi mahdollista menettää mitalia.Näin vältyttäisiin jatkuvalta mitalien postittamiselta. Varsinaisessa kilpailussa jaettaisiin vain arvokas diplomi, vähän kuin kultalevy, jonka voisi laittaa seinälle. Sitten seuraavissa kisoissa palattaisiin asiaan lopullisen mitalin muodossa. Seremoniasta voisi rakentaa hyvinkin hienon.

Yhden asian vielä muuttaisin. Kahden vuoden tuomio on liian lyhyt. Riiossa nähtiin urheilijoita, jotka osallistuivat kilpailuihin kahdenkin tuomion rasittamana. Silloin kyllä kärsitään uskottavuusongelmasta. Perustuomio saisi olla vaikka 3 vuotta. Organisaatioiden rankaisu sen sijaan on mielestäni hyvä ajatus, koska muuten vesittyisi holposti koko ajatus reilusta kilpailusta. Sitä taas en ymmärrä, että paralympialaisissa rangaistaan urheilijoita. Venäjän totaalinen sulkemminen niistä kisoista tuskin mahtuu kenenkään oikeustajuun.
---
Voinnista voin sanoa sen verran, että olo on kohtuullisen hyvä. Huomenna on matka Vaasaan. Huoli on melko kova, mutta siihenkin turtuu, koska se on aika turha tunne. Se ei paranna mitään, huonontaa kyllä voi.

Tavallinen tiistai

Taas oli päivässä monenlaista pientä. Parasta oli kuitenkin sää. Tuulinen lämmin syyspäivä viljapeltojen hulmutessa ei ollut hullumpi kokemus. Vilja alkaa olla kypsää.

Miksei me oikein pärjätty Riossa?

Suomen olympiamenestystä on kovasti pohdittu päivän aikana. Yksi pronssi
Riosta oli aika vaisu lopputulema. Radiossa kansan taholta esiteltiin hyvinkin erilaisia, mutta varmoja näkökulmia asiaan. Kaikki soittajat tuntuivat tietävän vastaukset melkoisella tarkkuudella. Herravihaakin on saatu nostettua esiin, sen tietää ainakin Kojonkoski nahoissaan, jos hän on yhtään välittänyt kommentteja seurata. Jokaisella tietenkin on oikeus mielipiteisiin ja kommentteihin. Niinpä itsekin päädyin tässä esittelemään joitakin ajatuksia keskustelun pohjaksi.

Aina voi Suomen surkeutta selittää pienuudella ja resurssien puutteella. Lahjakkuutta muka on liian vähän kuten rahaakin. Se ehkä olisikin uskottavaa, mutta aina törmätään pieneen sympaattiseen kiusankappaleeseen nimeltä Tanska. Tuolla maalla on Riosta kasassa uskomattomat 15 mitalia ja vieläpä monesta lajiryhmästä. Väestöä on saman verran kuin Suomessa. Heidän tuloksensa ei pitäisi mitenkään olla mahdollinen, jos olisi kysymys resursseista.

Uskon, että järjestelmä yksin ei tuota menestystä, mutta se voi tukea menestysnälkäisiä yksilöitä matkalla huipulle. Järjestelmä voi auttaa vaikkapa opiskelun ja harjoittelun yhteennivomisessa. Se voi koota huippuja yhteen harjoittelemaan leirille ja palkata lajivalmentajia urheilijoiden tueksi.

GOLDFISHIN teesit:
Huipputulosten taustalla
1) poikkeusyksilöt, jotka tulee löytää ja onnistua pitämään lajin parissa.
a) synnynnäiset fyysiset ominaisuudet (esim. pituus koripalloilijalla tai hapenottokyky hiihtäjällä)
b) synnynnäiset psyykkiset ominaisuudet - periksiantamattomuus, voitontahto, häviämisen äärimmäinen vihaaminen
c) poikkeuksellinen rakkaus lajia kohtaan

2) ammattimainen toiminta, eli
a) pätevä valmennus mahdollisimman varhain. "tieto on menestystä".
b) maksimaalinen toistojen määrä 
c) jokaisen suorituksen maksimaalinen laatu
e) terveenä pysyminen; riittävä lepo,  huoltava harjoittelu, terveet elämäntavat sekä terveydenhoito

3) huippuolosuhteet ja -välineet

4) tiimityö, yhteishenki sekä tiedon jakaminen (Norjan hiihtomaajoukkueen malli)

5) riittävä taloudellinen tuki

Lopuksi
Tuossahan ei ollut mitään kovin uutta. Miksi huippuja on kuitenkin niin valtavan vähän? Mielestäni vastaus on sosiologinen.  Huipulle pääsemisessa on kysymys siitä, että kaikki on laitettava likoon, jos yhtään haluaa pärjätä. Monissa maissa urheilu nostaa sosiaalista statusta. Nigerialaiselle nuorelle miehelle on aivan eri juttu päästä pelaamaan Veikkausliigaan jalkapalloa pikku palkalla kuin espoolaiselle Keilaniemen kasvatille, joka saa saman verran viikkorahaa.

Lahjakkuudet ovat usein lahjakkaita myös muissa asioissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa edetään parhaiten koulutuksen kautta. 19-vuotias ylioppilas pohtii valintaa urheilu-uran ja opiskelupaikan välillä. Joku voi olla valmis katsomaan olympiadin verran ja 23-vuotiaana on uusi valinta.  23-vuotias harvoin on vielä huipulla, tarvitaan toinen olympiadi, jonka jälkeen hän hän on 27-vuotias. Opiskelemaan lähtenyt on tuossa vaiheessa valmistunut opinnoistaan ja maksaa lääkärinpalkasta jo asuntolainaa, siinä missä toinen pitää akillesjänteen päällä jääpussia. Urheilu ei oikein elätä. Veikkaanpa, että Suomesta löytyy yksi yleisurheilija, jolla on kolmikerroksinen valkoinen tiilitalo rinnetontilla. Muut kitkuttelevat apurahoilla ja vanhempien tuella. Tommi Evilä oli esimerkki fakiirista, joka katsoi kaikki korttinsa pituushyppääjänä. Hän urheili 34-vuotiaaksi palkintonaan mm. välilevyn pullistuma. Hän saavutti MM-kisoissa pronssia pituushypyssä, joka on saavutus. Uransa jälkeen hän opiskelee diplomi-insinööriksi. Hän valitsi urheilijan tien eikä jäänyt tyhjin käsin.

Olympiakisat paketissa (täydennetty 13.16)

Olympiakisat paketissa.

Kaksi ja puoli viikkoa on tullut olympiakisoja Rio de Janeirosta Brasiliasta yötäpäivää, ja nyt se on sitten kaikki ohi. 975 mitalia jaettiin, joista yksi riitti Suomeen. Se on väkimäärään suhteutettuna suunnilleen oikea määrä. Meitä on vajaa tuhannesosa maailman väestöstä.

33 lajia rinnakkain on samaan tapahtumaan aika paljon. Kaoottiseksihan se jotenkin meni eikä aikaero ainakaan helpottanut asiaa.   Vuonna 1984, kun katselimme pappani kanssa kisaoja, hän totesi urheilun vasta alkavan toisella viikolla. Hänelle "urheilu" oli nimenomaan yleisurheilua. Useimmille kesäkisat ruumiillistuvat yleisurheiluun ennen kaikkea ja onhan sillä selkeä yhteys antiikin kisoihin. Mukavaa on toki ollut tutustua vieraampiin lajeihin, mutta hyvin paljon jäi kuitenkin näkemättä ja lukematta.

Tarinoida ja legendoja syntyi jälleen, ja myös toisin päin; isoja hahmoja siirtyi myös sivuun, kun kenties kaikkien aikojen olympiatähdet Usain Bolt ja Michael Phelps jättivät kilpakentät ja -altaat. Heidän tähtensä ovat syntyneet nimenomaan olympialaisissa toisin kuin vaikka Andy Murrayn tai Carmel Anthonyn. Omalla sankarilistalla laittaisin ylimpään kastiin Ashton Eatonin, aikakautemme ylivoimaisen kymmenottelijan. Kuudessa lajissa hänen ennätyksensä olisi Suomen ennätys. (100 m, 110 aj., 400 m, 400 aj, pituus sekä 10-ottelu).

Parasta kenties oli se, että uhkakuvat eivät toteutuneet. Taisi olla tämän vuoden ensimmäiset viikot, jolloin terrorismi jäi vähän syrjemmälle uutisoinnissa. Brasilialaisessa  yhteiskunnassa kuohuu muutenkin voimakkaasti, mutta tämäkään ei noussut häiritsemään kisoja sen kummemmin.

Kalliiksi tuli tuo lysti Brasilialle. Parin vuoden takaiset jalkapalloilun MM-kisat maksoivat noin puoli mrd dollaria. Nyt olympiakisat toivat 11,6 mrd kustannukset päälle. Olikohan aivan järkevää jakaa kaksi näin valtavaa tapahtumaa samaan paikkaan kahden vuoden välein.

Suomessa on pyritty organisaatiotasolla kehittämään huippu-urheulua kärkihahmonaan Mika Kojonkoski. Hänhän lähti 2000-luvun alussa Norjaan opettamaan mäkihyppyä ja nyt norjalaiset ovat maailman parhaita, muutama vuosi Kojonkosken kotiinpaluun jälkeen. Odotuksena oli varmasti myös se, että Norjan menestyksellisestä systeemistä olisi takaisintuomisia. Menemättä yksityiskohtiin, hän on ehkä pyrkinyt luomaan Suomeen jotakin vastaavaa. Tämä on toisen kerran tarina.

Mielestäni parhaiten suomalaisista onnistui Yle, jonka urakka oli suuri sekä kotimaassa että Riossa. Painiasiantuntija Jarkko Ala-Huikku  taisi nyt tehdä läpimurtonsa selostajien tähtikaartiin. Hänessä yhdistyvät olympiaurheilja sekä koulutettu ammattitoimittaja. Sen kaltaisia ei kovin monia voi olla. Joidenkin selostajien kohdalle osui valtavat selostusmäärät. Tapio Suominen urakoi asiallisella tyylillään kaikki golfpäivät. Trio Niki Juusela, Kimmo Porttila ja Mika Lehtimäki hoitivat ihailtavasti koko yleisurheilun asiallisuudella ja välillä hurtilla huumorillakin. Möreä-äänistä Lehtimäkeä on nostettu tähdistöön pikkutarkan tietonsa ja tarkkojen arvioidensa pohjalta. Paljon oli muitakin hyviä ylellä näiden lisäksi.


---
Vointi on tänään ollut hyvin väsynyt, ei niinkään kipeä. Päiväunia on tullut nukuttua pariin otteeseen. Uni on ollut niin syvää, että herätessä ei oikein ole ollut tietoa maasta eikä valuutasta.  

Z (päivitetty 10:25)

Voinnillisesti mentiin tänään vähän vaikeampaan suuntaan. Mitään dramatiikkaa asiaan ei kuitenkaan liittynyt, mutta levossa on toki täytynyt aikansa viettää.
---
Jotkut persoonat ovat mielenkiintoisia ja jotkut harvat aivan ohittamattomia. Trump on sellainen, Usain Bolt on sellainen ja sitten on magneetti nimeltään  Zlatan. Nyt hän on 35-vuotta täyttävänä uransa ehtoopuolella siirtynyt Englannin valioliigaan legendaariseen Manchester Unitediin.

Pikaisen laskutoimituksen mukaan ruotsalainen on ollut voittamassa 31 titteliä ammattilaiskentillä. Maaleja hän on nakuttanut seurajoukkueurallaan 396, mikä on huippuhyökkääjällekin valtava lukema. Vertailun vuoksi Messi on tehnyt 460 maalia ja Ronaldo 487. Poikkeuksellista on se, että lähes jokaisena vuonna hän on ollut voittamassa liigaa pelaamassaan maassa. Voitot ovat tulleet Ruotsissa, Hollannissa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Huippuliigoista Englanti ja Saksa olisivat vielä jäljellä.

Nyt Zlatanin ura Englannissa on alkanut tyrmäävästi. Kahden ottelun jälkeen hän on tehnyt jo kolme maalia. Tuolla menolla hän saa soitella jo heti joulun jälkeen Saksan suuntaan kysyäkseen haluaako joku voittaa mestaruuden seuraavalla kaudella. Sitten onkin Euroopan merkittävät liigat nähty ja voitettu Zlatanin osalta. En pidä ajatusta ollenkaan utopistisena. Toinen asia on se, että miten boheemi mielenlaatu sopeutuisi saksalaiseen mentaliteettiin.

Englannin liigaan on tullut muitakin merkittäviä pelaajia täksi kaudeksi, kuten ennätyssummalla Manuun Italiasta haettu Paul Pogba. 23-vuotiaasta Pogbasta maksettiin 105 miljoonaa euroa. Viikkopalkka on 220 000 puntaa. Tässä olisi tietenkin keskustelun paikka. Avoin markkinatalous toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta on avoin myös ylilyönneille.

Mielenkiintoisimmat valmentajapersoonat, kuten Guardiola ja Klopp ovat niin ikään siirtyneet Englantiin. Itseäni Englannin liiga ei ole pelillisen tylsyyden vuoksi kiinnostanut vuosikausiin, mutta nyt ilmeisesti on aika tarkastaa kantansa (ja kanavapakettivalintansa). Noilla pelaajilla ja valmentajilla täytyy syntyä jotakin mielenkiintoista.

Tervetuloa kotiin Tero!

Kovasti on tullut pettymyksiä olympialaisista. Eilen epäilin Pitkämäen mahdollisuuksia ja niinhän siinä kävi, että karsintaan hän jäi. Viime aikojen vaisu olemus kertoi, että kaikki ei ole kohdallaan. Ehkä siellä on riesana vammoja, joista kerrotaan julkisuuteen vasta myöhemmin. Tappion hetkellä Teron uraa on syytä katsoa vähän laajemmasta näkökulmasta.

Pitkämäki on aikojen menestynein suomalainen keihäänheittäjä. Seitsemän arvokisamitalia, valinta vuoden miesyleisurheilijaksi Euroopassa 2007, kolme kertaa vuoden urheilija. Asiantuntijapiireistä kantautuvien huhujen perusteella hän on puhdas urheilija. Henkisesti hän on erittäin kova luu, joka on voittanut paljon kovia kansainvälisiä kisoja ulkomailla, mikä on ainutlaatuista suomalaisille yleisurheilijoille. Vyöllä on 16 voittoa kultaisen liigan osakilpailuista ja 10 timanttiliigasta. Kuinka paljon niitä olisikaan ilman Norjan Andreas Thorkildsenia, joka keräsi voittoja 22 kappaletta. Miehet hallitsivat keihäsmaailmaa kahteen pekkaan vuositolkulla. Thorkildsenin ennätys jäi muuten 6 cm Teron ennätystä paremmaksi ja hänellä on kaksi olympiakultaa kaapissaan. Terolle niitä ei suotu.

Pitkämäki on lisäksi erittäin analyyttinen ja asiallinen mediapersoona. Yhdessäkään skandaalissa hän ei ole ollut mukana. Hän osaa esiintyä fiksusti niin tappion kuin voitonkin hetkellä, mikä on harvinaista rätyjen ja kinnusten lajissa. En muista kuulleeni kirosanaa hänen suustaan, vaikka sisällä on varmasti monta kertaa kiehunut. Tapaseura ry on valinnut Teron vuoden 2015 käyttäytyjäksi.

Voi olla, että ainutlaatuinen ura on tullut täyteen. Vuosikymmeniin tuskin nähdään vastaavaa ura Suomessa. Totuuden nimissä on tietenkin muistettava, että Teron ura osui otolliselle aikakaudelle, jolloin keihäänheiton taso maailmalla oli muuten varsin vaisu. Huipulla oli hyvin tilaa, koska huipuiksi laskettavia oli maailmanlaajuisesti vain muutamia kymmeniä. Nyt keihästä osataan heittää jo Afrikassa ja Aasiassakin ihonväristä riippumatta.

Yleisurhelilu, etenkin kestävyysjuoksu ja keihäänheitto ovat olleet suorastaan pyhiä asioita suomalaisille. Aikanaan Suomi juostiin ja heitettiin maailmankartalle. Yksinäisten susien lajit ovat olleet suomalaisten suosiossa. Mikä onkaan suomalaisempaa kuin Paavo Nurmi juoksemassa yksin  taskukello seuranaan. Formulat, rallit ja mäkihypyt sopivat samaan luontenlaatuun.

Kestävyysjuoksu on kadonnut jo ajat sitten laajana ilmiönä ja valitettavasti näin tulee käymään myös keihäänheitolle. Mäkihypyssä sama ilmiö on tunnetusti jo tapahtunut ja käynee pian rallille ja formulalle. Suomalaiset ovat opettaneet muita hyppäämään mäkeä ja heittämään keppiä, mutta oma tekeminen on jäänyt jälkeen. Pitkämäen ja Ruuskasen jälkeen ei näköpiirissä ole mitään jatkumoa menestykselle.  EU-aikana syntynyt nuoriso edustaa toisenlaista mielenmaisemaa.  Yksinäisten susien lajit eivät niin houkuttele, eikä liene sattumaa, että liittymisvuonna 1995 kauan odotettu jääkiekon maailmanmestaruus toteutui. Tokihan kiekossakin on se yksinäinen susi, maalivahti. Näitä Suomi on tuottanut suhteettoman paljon aivan viime vuosiin saakka.

Yleisurheilu tarvitsee harrastajia.  Suomessa joukkuepelit houkuttelevat lapsia ja nuoria. Varsinkin jääkiekko kerää paljon lahjakkuuksia. Taloudellisillakin kuvitelmilla lienee merkitystä. Jalkapalloilijoita on lisenssimäärissä laskettuna nelinkertaisesti yleisurheiluun verrattuna. Siitä huolimatta yleisurheilun harrastajamäärät ovat olleet kasvussa viime vuosina. Joitakin hyviä ikäluokkia ja yksilöitä on tulossa ja toivottavasti heistä saadaan jalostettua menestyjiä. Toista Teroa siellä ei kuitenkaan ole.

Hyvinvointia

Vointi oli tänään hyvä, vaikka varovainen piti olla. Aivan erilaista kuin viime aikoina muuten. 

---

Petra Olli olisi niin halunnut päästä mitaleille, mutta tänään vastus oli liian kova kuten nyrkkeilijä Mira Potkosellakin. Yöllä keihäsmiehet karsivat. En uskalla olla täysin optimistinen Teron suhteen. Hänen ole aivan yhtä optimistisen oloinen kuin yleensä tai sitten hänellä on suorastaan huippupokeri. Pikemminkin epäilen, että siellä on vammoja, joista ei turhaan huudella. David Söderberg voi sen sijaan olla kuuden joukossa, jos arvailemaan lähdetään.

Leikkaus

Tulipa käytyä sellaisessa paikassa, missä tulee käytyä aivan liian harvoin; parturissa. Parturi leikkasi harvoja mutta ylipitkiä hiuksiani 50 minuuttia. Niin paljon oli asiaa keskusteltavana, että taisi tulla työ tehtyä tavallistakin huolellisemmin. Ilmeisesti parturit ovat omasta takaa niin ylikuormitttuja ammattikuuntelijoita, että saadessaan itse puheenvuoron, he käyttävät sen mielellään hyödykseen.

Raamatun Simsonilta meni voimat, kun hänen tukkansa leikattiin. Luullakseni minulle ei käynyt samalla lailla, sillä päivä oli pikkuisen eilistä vahvempi.

En tiedä missä Välimäen Tero oli käynyt Riossa. Häneltä oli voimat totaalisen poissa tai sitten georgialainen vastustaja oli vain yksinkertaisesti aivan liian vahva. Georgialainen hallitsi ottelua suvereenisti, joten selityksille ei paljoa jäänyt sijaa.
---
Maracanan stadioni hiljeni, kun Ruotsi voitti Brasilian naisten rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Brasilia hallitsi peliä mielin määrin ja  Ruotsi oli äärimmäisen kurinalainen ja organisoitunut puolustuksessa. Ja niin kävi tällä kertaa, että systemaattisuus voitti luovuden. Onnea naapureille!
---
Miesten mestarien liigan karsinnoissa Manchester City iski suoraan moniean sydämiin. Valmentajaksi pestattu Pep Guardiola teki sen taas. Tuota joukkuetta voi olla vaikea voittaa missään sarjassa ensi kaudella. Oli niin tasapainoista ja taitavaa toimintaa. Myös Guardiolan oma filosofia näyttää kehittyneen Barcelonan ajoista. 0-5 voitto Steaua Bukarestista jätti tuskin ketään kylmäksi.

Pikkuisen parempaa

Kiitos kaikille myötäelämisestä! Paljon on tullut tsemppauksia eri kanavia pitkin. Vointi onkin ollut tänään edellisiä päiviä parempi. Olo on toki veltto, mutta kipuja ei juurikaan ole ollut. Havainto on, että mahdollisimman totaalinen lepo on parasta tällä hetkellä.
---
Urheilurintamalla Suomi on vähän kehitysmaa ollut olympialaisissa. 64 maata on saanut mitaleja eikä Suomi ole niiden maiden joukossa vielä. Muilla Pohjoismailla on tässä vaiheessa 16 mitalia. Niin ovat ajat muuttuneet. Muisto suurvalta-ajoista on  Antwerpenistä 1924, jolloin Suomi oli mitalitilaston kakkonen 37:lla mitalilla. Vain USA ehti edelle.

Tosin tänään tuli naisten nyrkkeilyssä varaus yhteen Mira Potkosen välieräpaikan myötä. Painissa Rami Hietaniemen niukka putoaminen oli kurja paikka. Rami harjoittelee paljon tuossa näillä nurkilla Seppo Yli-Hannukselan johdolla ja olen kuullut miten hän on intensiivisesti hakenut viime kuukaudet harjoitusvastuksia Itä-Euroopasta. En tiedä kuka lystin maksaa, mutta mies pisti kaiken peliin. H-hetkellä itse ottelussa Ramia heikompi vastustaja sai voiton pienen huolimattomuusvirheen takia pistein 4-3. Mahtaa harmittaa. Mutta toisaalta, jos on kaikkensa tehnyt, saa olla pystypäin. Painissa Petra Olli on sellainen karju, että mitali tulee.

Pelottavaniminen Oskari Mörö juoksi suomenennätyksen 400 m aitajuoksussa ja saavutti välieräpaikan. Finaali olisi jo liikaa vaadittu, vaikka on sellainenkin joskus saatu. Isäni luokkakaveri ja naapuri Jussi Rintamäki saavutti vuonna 1960 finaalipaikan ja viidennen sijan ajalla 50,8 Rooman kisoissa, Olisi hauska tietää, paljonko Jussin aika olisi sähköajalla ja nykyradalla. Veikkaan, että kovin paljon ei Mörön ajasta jäisi jälkeen.

Takapakki ja herrasmieslaji kisoissa

Hankalampaan meni yhä vointi tänään. Huoli lisääntyy päivä päivältä kuten myös huolettomuus. Paradoksaalisesti sanottu, uskon ilmauksen silti olevan ymmärrettävissä. Nyt tarvittaisiin hirmuiset henkiset voimat. Se on hankalampaa silloin kun voimat  muuten heikkenevät. Yritän ajatella niitä hetkiä, kun olen saanut kannustusta ja iloisia kohtaamisia eri ihmisten kanssa ja näin pitää mielen positiivisena. Kaikki tuki ja kannustus, hiljainenkin kelpaa. Heti alkuviikosta pitää olla yhteydessä lääkäriin ja miettiä, miten jatkamme eteenpäin.
---
Päivässä ei ollut paljon sisältöjä. Olympiagolfin neljäs päivä oli tänään ja sen seuraamiseen meni tunteja. Vaikka suomalaiset olivat jo ulkona, päivä oli melkoinen trilleri neljän golfaajan välillä. Viimeisellä reiällä mestaruus oli vielä kahden kauppa. Kaksi lyöntiä meni ruotsalaiselta Stensonilta pieleen ja voitto meni britti Roselle. Takaa meinasi vielä tulla amerikkalainenkin, mutta kiri jäi yhden lyönnin päähän hopeasta. Vaikka aivan kaikki parhaat eivät olleet mukana golfissa, luulisi lajin saaneen paikan viiden renkaan kisoissa. Golfissa miellyttää lajin herrasmiesluonne, mikä näkyy kentällä ja vaikkapa suomalaisten golfareiden haastatteluissa.

Kolmastoista päivä

Hankaliksi menevät päivät, mutta minkä sille voi. Paljon meni päivästä nukkumiseen ja tuli kävelykin tehtyä, mistä ei seurannut hyvää oloa. Huolia ja murhetta nyt riittää, mutta sellaista sairaan elämä välillä on. Ja aina voisi mennä paljon huonomminkin. Onneksi en tarvinnut olla yksin, vaan nuorisoa oli kotona.

Kummallista

Eilinen päivä eteni huonosta parempaan. Tänään mennään päinvastaiseen suuntaan. Tätä kirjoittelen aurinkolasit päässä ja pesuvati vierelläni. Kuulostaa ehkä huvittavalta, ja näyttääkin varmasti huvittavalta.Yksitoikkoisuudesta ei voi näitä päiviä syyttää. Nukahdinkin jo tuossa kone sylissäni,00 mutta sitten heräsin johonkin liikkeeseen talossa.

Ensi vuoden budjettia on esitelty kansalle. Yle kävi jututtamassa kansaa. Kovasti oli tyytymätöntä väkeä, mikä tietenkään ei ollut mikään suuri yllätys. Onkohan joskus tilanne ollut toinen. Budjetti on aina rajallinen, joten millään ei voi kaikille olla kaikkea. Ehkä pulina oli pikemminkin yllättävän pientä. Mielenkiintoista oli myös se, että tyytymättömyyttä eniten ilmaisivat maanviljelijät, mikä lienee ennenkuulumatonta keskustajohtoisen hallituksen aikana.

Puoluekannatusta mittaillaan säännöllisin väliajoin. Mittauksista saadaan ainakin puheenaiheita. Suurin muutos on perussuomalaisten kohdalla. Sen kannatus on romahtanut 7,6:n prosenttiin. Sekä Vihreät että Vasemmistoliitto ovat molemmat menneet molemmat ohi. Soinin kannatuksesta on hädin tuskin kolmannes jäljellä. Se on mielestäni aika kummallista.

Olympialaisissa juostiin naisten kympin maailmanennätys. Siinä taasen oli kummallista se, että aika oli sama kuin miesten voittoaika oli vuonna 1952. Taso on kova.

Jättiläisten jäähyväiset? (päivitetty)

Aina ei päivät ole helppoja kenelläkään. Tänään ukkoa koeteltiin kovasti. Näin yöllä tätä kirjoittettaessa olo on suorastaan hyvä päivään verrattuna. Olen kahden vaiheilla. Kovasti on jo myöhä ja olen nuokkunut jo pitkään puoliunessa. Tekisi mieli katsoa katsoa 200 m sekauinnin kilpailu, jossa kämppäkaverit Lochte ja Phelps ottavat yhteen, niin että pisarat sinkoilevat.

Jani Sievinen oli 1990-luvulla kyseisessä lajissa neljä vuotta (1992-1996,39 kilpailua) voittamaton ja piti pitkään hallussaan lajin maailmanennätystä 1,58,16. Tuon ajan hän teki saavuttaessaan ainoan pitkän radan maailmanmestaruutensa Roomassa vuonna 1994. Lontoossa 2012 se olisi riittänyt kuudenteen sijaan, Samoissa Rooman kisoissa Antti Kasvio voitti kultaa 200 m vapaauinnissa tuloksella 1.47.32. Lontoossa tuo olisi riittänyt finaalissa seitsemänteen sijaan. Näiden lisäksi suomalaisista vain Hanna-Maria Seppälällä on pitkän radan maailmanmestaruus 100  m vapaauinnissa Barcelonasta vuodelta 2003 ajalla 54,37. Suomalaisten mestaruudet on äkkiä lueteltu vaikka uintia yleisesti arvostellaan liian suuresta lajikirjosta.

Amerikkalaiset superuimarit ovat sittemmin siivonneet Sievisenkin ajat historian hyllykköön. Ryan Lochten maailmanennätys on 1.54.00. Myös hän on kova nimi, vaikka Phelpsiin verrattuna saavutukset vähän kalpenevatkin. Pitkällä radalla hänellä on olympiakisoista 11 mitalia ja (5-3-3) ja MM-kisoista 27 mitalia.(18-5-4). Kenties kahden legendan urat saavat päätöksensä lähitunteina, kun sekauinnin lisäksi 200 m perhosuinti on vielä edessä. Ikää molemmilla on (31 ja 32) uimareiksi paljon. Eihän yksi olympiadi periaatteessa ole pois suljettu, mutta tuskin sentään.

 Asiaa tarkemmin miettiessä on melkein pakko säästää yöunesta. Kahden aikansa jättiläisen jäähyväisiä ei voi jättää väliin.
----
uinnin jälkeen...

Niinhän siinä sitten kävi, että titaanien taistelussa Lochte hyytyi pahemman kerran ja putosi mitaleilta. Samoin kävi kotiyleisön suosikki Pereiralle.  Kukas voitti? 31-vuotias veteraani Phelps ja vielä aivan ylivoimaiseen tyyliin. Voittomarginaali oli melkein 2 sekuntia, mikä on uinnissa ikuisuus, noin 4 metriä. Se oli kenties ylivoimaisin kaikista hänen olympiavoitoistaan. Vain maailmanennätys jäi puuttumaan. Silti, hattua pitää nostaa!

Anthony Erwin on myös mainittavana eräänlaisena jättiläisenä.Hän voitti olympiakultaa 50 m vapaauinnissa vuonna 2000 Sydneyssä. Hän myi mitalinsa UNICEFin hyväksi (2005)17100 taalalla ja oli kymmenisen vuotta pois uinnista. Nyt hän on takaisin ja hän on mukana finaalissa 35 vuotiaana. Hän pääsi finaaliin toiseksi parhaalla ajalla, joten mitalistien ikäennnätyksen hän saattaa viedä Phelpsiltä.

Ihmemies altaassa

Olympiakisojen seuraamisesta en ole vieläkään oikein innostunut. Lajien moninaisuus tekee kisoista niin hajanaiset seurattavaksi. Suomalaisten taso ei myöskään vielä ole vakuuttanut suuremmin.

Kisojen ihmemies on jälleen Michael Phelps, joka tuntuu ottavan kultamitaleja kuin ohimennen. Hänellä on nyt urallaan kaikkiaan 21 kultamitalia kasassa. Jos hän olisi maa, hän olisi mitaliläjänsä kanssa kaikkien aikojen listalla sijalla 40. Aina voi moittia uintia siitä, että lajeja on liikaa. Siitä huolimatta Phelpsin suoritus on lähes yliluonnollinen. Aikanaan sama mies oli 15-vuotiaana nuorin USA:n olympiauimari. Nyt 31-vuotiaana hän on vanhin uinnin mitalisti. En usko, että  hänen keskeisiä ennätyksiään rikotaan koskaan, niin omassa luokassaan ne ovat.
...
Mitalitilastoissa Suomella on puhdas nolla, kuten Norjallakin. Ruotsilla on kolme mitalia, kuten Saksallakin. Olisi mielenkiintoista tietää saksalaisten tunnelmista, koska he ovat tottuneet olemaan korkealla.
---
USA:n vaalit menevät yhä hullumpaan suuntaan. Nyt Trump vihjasi jo vastustajan salamurhalla. Mitähän tässä vielä onkaan odotettavissa, kun on vielä melkein sata päivää aikaa vaaleihin. Hän on kaapannut republikaanisen puolueen, sanoi joku. Suuri osa puolueesta ei ole hänen takanaan.
---
Olo oli kovin väsynyt tänään, ei kipeä.  Pirteämpää huomista odottelen.

Eläkeläisenä

Eletään niitä aikoja, jolloin koulutyö alkaa taas kesäloman jälkeen. Itse olen uudessa asemassa, olen ensimmäistä kertaa eläkeläinen. Sairauteni aikaisina vuosina olen ollut tähän saakka joko sairaslomalla tai kuntoutustuella. Itselleni oli kesällä totaalinen yllätys, kun esimies soitti eläkepäätöksestä. Yritin sanoa, että en minä mitään eläkettä ole anonut. Lääkäri ei ollut laittanut työkyvyttömyyslausuntoon loppupäivämäärää, tahallaan tai vahingossa, mikä oli sitten KEVAssa tulkittu eläkepäätökseksi. Lääkäri tai kukaan muukaan ei kertonut minulle, että näin olin" hakenut" eläkettä ja"saanut" myönteisen päätöksen.

Eläkkeelle jääminen on latautunut asia, vähän kuin joulupukin loputon odotus. Monet laskevat vuosia pääsyään eläkkeelle kuin joulukalenterin luukkuja availlen, kunnes suuri hetki sitten koittaa ja vapaa elämä alkaa. Niin minäkin ajattelin, että ensin anotaan eläkettä ja sitten työnantajalta tulee virallisen näköinen kirje, jossa todetaan tilanne, kiitetään työpanoksesta  ja toivotetaan hyvää jatkoa. Mutta ei. Niin paljon, kun paperia kuluukin kaikkeen turhaan, niin tällaiseen asiaan ei yhtä paperiliuskaa riitänyt. Sen sijaan rittää, että puhelimessa todetaan virka loppuneeksi. Ensimmäinen oma primitiivireaktio oli se, että näinkö vähäarvoinen oli vuosien uurastus.

Monille varsinkin työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on kova paikka, vaikka kiitosta ja huomaamista tulisi miten paljon. Sen toteaminen, että ei enää pysty hoitamaan omaa ruutuaan on aina kova paikka. Työpaikan jättäessään menettää samalla sosiaalista verkostoaan, joka on saattanut olla hyvinkin merkityksellinen jopa vuosikymmenten ajan. Sama toimii tietenkin työttömien kohdalla, joilla vielä huoli toimeentulosta on erilainen.

Omalla kohdalla on toki realismia ajatella, että paluu entiseen työhön ei olisi voinut tapahtua. Surullista ja katkeraa se on sen tähden, että olen pitänyt työstäni ja pitänyt sitä tärkeänä. Nuoren ihmisen katsomuksellisen ajattelun sparraaminen ja kehittäminen ovat yhteiskunnnan tärkeimpiä tehtäviä. Jos tämä puoli laiminlyödään, vaarat teknokratiasta terrorismiin lisääntyvät. Monipuolisesti elämää lukeva ihminen on hyvän yhteiskunnan peruspilari.

En muista ainoatakaan aamua, jolloin olisin pahalla mielellä töihin mennyt. Työkyky kylläkin on joskus ollut vähän epäilyttävä. Joskus olen ollut todella väsynyt töissä, mutta ilmeisesti onnistunut peittämään sen hyvin, koska kukaan ei ole asiasta maininnut. Tietenkin silloin olisi voinut antaa työlle enemmän, jos olisi paremmin pitänyt huolta itsestään. Kaikkeen muuhun ei ehkä olisi tarvinnut lähteä mukaan, mutta mielenkiintoiset mahdollisuudet veivät monta kertaa mukanaan. Tuskin tilanne nyt kuitenkaan olisi toinen, vaikka aikanaan olisi tehnyt toisenlaisia ratkaisuja.

Omalla kohdalla sekin on realismia, että tässä vaiheessa työuraa olisi muutenkin pikku hiljaa ollut aika katsoa uusia mahdollisuuksia joko työn tai työyhteisön suhteen. Välillä olisi hyvä kokeilla jotakin muutakin. Itseä olisi innostanut kansanvälinen työ, mihin esimerkiksi Kirkon ulkosuomalaistyö olisi voinut tarjota mielenkiintoisia mahdolisuuksia. Johtamista ja organisointia on saanut tehdä harrastuspuolella aivan riittävästi, joten johtaminen koulussa tai seurakunnassa ei ole koskaan kiinnostanut yhtään. Työnohjaus sen sijaan on inspiroinut minua ja sitä työtä pystyisin rajoitetussa määrin vielä tekemäänkin. Saa nähdä, mitä tulevaisuudella on annettavaa.

Palaute vaikuttajana

Päivä oli edellistä helpompi vaikka aamulla tiukkaa tekikin. Aamupäivällä oli varsin stressaantunut olo ilman mitään tiettyä syytä. Kokeilin itsehoitomuotona piirtämistä. Ja kas kummaa homma toimi hyvin, olo helpotti. Lapsena pidin piirtämisestä, mutta sen jälkeen olen kiertänyt asian kaukaa. Sain koulussa joskus kuvaamataidosta seiskan ja hyväksyin käsityksen, etten osaa piirtää eikä tarvitse kokeilla. No nyt kuitenkin otin nuiskutussien ja Steve Emmonsin (eräs Gordon-kouluttaja) inspiroimina paperin ja kyniä ja aloin piirtää ihan vain itselleni.  Ihmisiä, hevosia ja kasvoja. Netistä saa hyviä vinkkejä. Tekeminen imaisi täysin mukaansa ja uppoutuminen oli tosi rentouttavaa. Olo parani huomattavasti ja kahdeksanvuotiaan vilpittömät kehut kruunasivat harrastuksen.

Tavaroita siirrellessä löytyi päiväkijantapaista armeijan alokaskaudelta. Oli hauska nähdä 25 vuotta vanhaa omaa tekstiä, ja lukea sen aikaisia ajatuksia ja kokemuksia. Kovin paljon yllättävää siellä ei sisällöllisesti sinänsä ollut. Se oli uutta, että nyt lukiessa ja itse arvioiden, teksti oli yllättävänkin hyvin kirjoitettua. Olisikohan sillä ollut merkitystä, jos joku tuolloin aikuisuuden alussa olisi kertonut minulle, että kirjoitan kohtuuhyvää tekstiä. Ehkä, ehkä ei. Olen käytännössä  ajautunut aina kirjoittamaan jotakin, vaikka julkaisujen tekeminen ei koskaan ole mielessä käynyt.

Sen tästä voisi mukaansa ottaa, että kun näkee lasten ja nuorten tekevän jotakin hyvin, siitä kannattaa mainita, koska itseään vielä rakentava hukassa oleva nuori tarvitsee palautetta toimistaan ja potentiaalistaan. Itse asiassa näin kävi minulle opettamisen suhteen. Rippikoululeirin isosena ollessani, teologian opiskelija sanoi minulle, että minulla on opettamisen lahja, koska pystyin puheita pitäessäni irrottautumaan paperista ja katsomaan yleisöä. En oikein muista, miten otin palautteen vastaan silloin. Nyt katsottuna sillä oli kiistaton merkitys siihen, mitä uskalsin ajatella omista mahdollisuuksista ja  unelmoida ammatillisesti.

Palauttelua ja Rion anteja

Kuten vähän arvelinkin, päivä meni velanmaksuun. En silti kadu eilistä matkailua, koska se virkisti ainakin  sielua kovasti. Iltaa kohti olo oli jo jollakin lailla kohtuullinen ja katsoimme sotaelokuvan "Tali-Ihantala". Elokuva jäi Åke Lindmanin viimeiseksi kunnianosoitukseksi veteraaneja kohtaan. Elokuva itsessään on aika huono. Siinä ei ole oikein juonta eikä päähenkilöitä. Sitä onkin pidetty dokumentaarisena elokuvana, joka kuvaa sotaa realistisesti. Silläkin on arvonsa, sotaa ei koskaan saa kaunistella mitenkään. m
---
Olympiakisoja tulee seurattua aika satunnaisesti. 33 lajia on liian paljon kunnon kokonaiskäsityksen saamiseksi. Tänään ei ollut oikein hyvä suomalaispäivä. Menestys jäi vaatimattomaksi. Tunnelman säilyttämiseksi katsoin nauhalta Lasse Virenin 5000 m voittojuoksun ja Tapio Kantasen esteiden pronssijuoksun nauhalta vuodelta 1972.
---
Joitakin lajeja on kuitenkin hauska seurata. Pingistä tuli nuorena pelattua paljon. Katsoin nyt Olahin pelejä ja hämmästyin, miten paljon säännöt ovat muuttuneet. Jopa pallon kokoa on muutettu yleisöystävällisyyden nimissä. Peliä on haluttu hitaammaksi. Pistelaskukin on muuttunut. Yhteentoista lasketaan pisteet nykyään ja neljä erää pitää voittaa. Hyviä uudistuksia kaikki.
---
Täällä blogissa olen kesän aikana muutamaan kertaan ihmetellyt pyöräilyn turvallisuuskysymyksiä. Taas palaan samaan aiheeseen. Riossa on maantiepyöräilyssä sekä miehissä että naisissa kisa on   ratkennyt loppuvaiheen ulosajoihin. Tänään naisissa  kärjessä ajanut Annemmiek Van Vleuten ajoi kymmenen kilometriä ennen maalia hirvittävän voltin alamäessä. Hän oli tajuissaan matkalla sairaalaan ja tietenkin toivotaan hänelle parasta. Pitääkö jonkun menettää henkensä ennen kuin näihin asioihin tartutaan? Keinot täytyy olla olemassa.
---
Venäjä-farssi jatkuu. Venäjä ei pääse paralympialaisiin.  Uskoisiko maailman kyynisinkään ihminen, että doping olisi paralympialaisten ongelma? Sen sijaan olisin paljon kiinnostuneempi vaikkapa Kenian ja Jamaikan juoksijoista.

"Ollos huoleton poikas valveill' on"

Aamulla ukko lähti yllättävän hyvin käyntiin, joten lähtö todistamaan sotilasvalaa oli edessä. Valkenevaa aamua vallitsi paksu usva, joka oli varsin vaikuttava näky. Muun väen vielä vetäessä hirsiä sain itsekseni ihailla luonnon kauneutta ja uppoutua omiin ajatuksiini. Kahteen suuntaan matkaa tuli rapiat seitsemänsataa kilometriä.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja syytä olikin, sillä aivan pienestä tilaisuudesta ei ollut kysymys. Vimpelinlaakson urheilukentällä järjestettiin valatilaisuuden lisäksi myös ohimarssi ja kenttälounas. Näin yleisöä ei tarvinnut siirtää, mikä oli suuri helpotus. Valansa vannovia varusmiehiä oli rapiat 1800 ja yleisöä 7600, joten henkilökunta mukaan lukien väkeä oli  10000.

Tilaisuus eteni sujuvasti ja puheita oli vähän. Ne, mitä oli, olivat lyhyitä ja raikkaita. Verta vuotava paatoksellisuus loisti poissaolollaan, mikä ei haitannut. Soittokunnalla oli iso rooli sotilaiden  siirtämisissä ja herätti nostalgisia muistoja. Alakoululaisena olin koulun torvisoittokunnassa soittamassa rumpua, mikä tuntui silloin aivan mahtavalta. Huomasin polkevani rummun kanssa tahtia nytkin. Sotilaslaulut puolestaan olivat entiselle armeijan jääkärikuorolaiselle hyvinkin tuttuja juttuja.

Varusmiesten joukkueita oli todella paljon. Nuorten sotilaiden marssitaidoista täytyy sanoa, että yhtään ainoaa joukkuetta en nähnyt, joka olisi kokonaisuudessaan marssinut hyvin. Joka joukkueessa näytti olevan yksi tai useampi velikulta, joka marssi omaa tahtiaan seaten lähellä olevien marssin. Monilla marssijoilla oli myös suuria ongelmia ryhdin kanssa.


Toiselta puolelta voi asian ajatella niinkin, että jos 1800 nykyajan nuorta miestä saadaan olemaan pari tuntia pelleilemättä ja ilman elektroniikkaa, niin se jo sinänsä on merkittävä saavutus. Varusmiespalveluksella on yleishyödyllistä merkitystä aikuisuuteen tultaessa. Myönteinen armeijakokemus rohkaisee myönteisiin kehityskulkuihin muutenkin. Itse pidin armeijassa siitä, että kaikki ovat samalla viivalla. Ihmisten sosio-ekonomisella statuksella ei ole mitään merkitystä, vaan kaikki arvioidaan omien suoritustensa mukaan. Myöhemmin tosin ymmärsin, ettei se ihan niin oikeasti aina ole. Ihmisissä on hankittuja, saatuja ja synnynnäisiä eroja, jotka eivät riipu itsestä. Ihminen ei sittenkään ole oman onnensa seppä, ainakaan täysin.

Varusmiespalvelusta on kehitetty paljon ja Puolustusvoimien merkitys kansalaiskasvattajana on suuri. On ollut mukava nähdä, miten mielekkääksi nuoret palveluksen kokevat. Varusmiespalvelus on yksi kannsallisaarre mahtavassa koulutusjärjestelmässämme mm. rippikoulun, peruskoulun, lukion, kansanopistojen, yliopiston ym. rinnalla.

Kenttälounaalla puolustusvoimien tehokkuus tuli esille. Hernekeittoa jaettiin 23:lla linjalla. Kaikki tapahtui hetkessä, ei tarvinnut pahemmin ituroida eikä vatuloida. Ainoa pieni pettymys oli pannukakun ja mansikkahillon puuttuminen. Mihin ne olivat kadonneet? Käytännön kysymyksillä lie osuutensa asioihin.

Takkuisin vaihe oli parkkialueiden purkaminen. Olen ollut paikalla, kun saksalaiset purkavat 142 000 henkilöautolla tullutta ihmistä yhdelle ulosmenolle hetkessä. Tänään nähtiin, että kymmenentuhatta vaati suomalaisilta huomattavasti enemmän aikaa. Saksalaiset ovat niin tottuneita ruuhkiin, että "vetoketju" on heillä varmaankin jo geeneissä asti. Meillä on vielä paljon parannettavaa.
---
Kaikkiaan päivästä jäi hyvä maku ja jaksamisen kuminauhaa sai venytettyä riittävästi. Parin päivän päästä luultavasti maksetaan hintaa, mutta ei se mitään. Saa olla kiitollinen siitä, että tällaisia kokemuksia saa kokea.
---
Riossa Pentti Olah esitti mainioita otteita pingiksen avauskierroksella. Oskari Kirmes taisteli hienosti telinevoimistelussa, yhdessä todellisten atleettien kuningaslajeista.

Keräillään voimia

Tänään vonti oli aamusta tosi heikko. Päivän aikana olo vahvistui ja Kajaanin retki tuntuu ehkä mahdolliselta. Päätös tapahtuu vasta aamnulla klo 5.30. Voimia täytyy nyt kerätä, joten lupaamani pikku pohdintatehtävä siiryy tulevaisuuteen.

Mitä jos....

Joskus tässä alkukesästä tarjosin elävästä elämästä noussutta mielikuvaharjoitusta. Harjoituksen toteuttaja pohtisi omaa toimintaansa tietoisena tulevaisuuden puuttumisesta. Miten toimisit, jos tietäisit, että vuoden päästä olisi hyvin epätodennäköistä, että olet enää mukana näillä pelikentillä?

Tehtävä herätti lukijoissa ajatuksia. Joku rohkeni kommentoimaan, mikä oli mukavaa. Olisi hauska lukea enemmänkin siitä, mitä ajatuksia tehtävä herätti. Kommenttilaatikossa on tilaa tarinallesi. Ensin tarvitaan  joku rohkea särkemään jään, ehkä sinä?

Itsellä tämä saman kysymyksen pohtiminen toi luullakseni tiettyä selkeyttä ajatteluun. Päädyin jonkinlaiseen 50-60 ajatukseen, joka jakautuisi velvollisuuksiin ja mukavien asioiden toteuttamiseen.

Velvollisuuksien, eli välttämättömien, usein ei-mukavien asioiden raiteilleen saattaminen olisi tietenkin tärkeää. Asioita ei halua jättää kesken muiden vaivaksi.  Jos puuvaja on maalaamatta ja se on ollut minun hommani, en mitenkään kehtaisi jättää hommaa kesken. Palkkaisin vaikka naapurin Eeron hoitamaan asian, jos en itse pystyisi.

Velvollisuuksiin lukisin myös oman elämän dokumentoinnin. Jäljet katoavat niin äkkiä tässä tuulisessa maailmassa. Isovanhemmistani tiedän jotakin, heidän vanhemmistaan en juuri mitään. Katson, että nykyihmisellä on velvollisuus kertoa oma tarinansa omalla tavallaan. Kuka tietää, vaikka joku olisi sadan vuoden päästä kiinnostunut tietämään tarinasi. Hautausmaalta hautakivestä löytyisi ristin lisäksi tärkeimmät tiedot: syntymä- ja kuolinpäivät sekä nettiosoite. Netistä voisi käydä muistelemassa henkilöä; katsomassa kuvia, kuulemassa puhetta ja lukemassa asianosaisen tarina.

Sitten raivaisin tilaa mukaville asioille. Koska aikaa on vähän pitäisi olla mieluummin itsekäs kuin orjaileva. Raivaisin tilaa niille asioille, joita erityisesti haluan toteuttaa. Jos pidän yli kaiken saksan kielestä, käyttäisin aikani suuressa määrin saksan opiskeluun, vaikka se turhaa tavallaan olisikin. Jos tililläni olisi ylimääräistä rahaa ja olen pitkään haaveillut uudesta kännykästä, miksi jäisin odottelemaan? Miksi en menisi liikkeeseen saman tien hankkimaan laitetta? Miksi mukavia asioita pitäisi siirtää loputtomasti? Tähän luokkaan kuuluisivat myös ihmissuhteet. Läheisten ihmisten haluaisin olevan paljon kanssani ja haluaisin, että he tietäisivät miten merkityksellisiä ovat. Sitten haluaisin tavata tärkeitä matkatovereita matkan varrelta ja osoittaa heille miksi ja miten he ovat olleet rakkaita. Ketään en suostuisi tapaamaan pelkästä velvollisuudesta, en edes Tasavallan presidenttiä.

Rahaan liittyen joku huippuvarakas on leikitellyt sellaisella ajatuksella, että hän pitäisi huolta siitä, että hänen jättämänsä perintö olisi arvoltaan tasan nolla. Omaisuutensa voisi testamentata vaikka hyväntekeväisyyteen. Vanhemmilta peritty omaisuus ei ole itse ansaittua eikä siten automaattisesti kuulu seuraavalle sukupolvelle. Riidat ja vääränlainen elämänasenne olisi valtava riski perillisille. Niinpä olisi parempi, että jokainen luo oman omaisuutensa itse ja elelee nöyrästi sen kanssa. Isot perinnöt vain haittaavat elämää. Onneksi en satu olemaan rikas, joten ei tarvitse miettiä tällaisia kysymyksiä oikeasti, mutta  teoriatasolla tuossa on mielestäni jotakin pohtimisen arvoista.
---
Vointi oli tänään riittävä. Huomenna blogissa on vuorossa toinen pieni pohdinta, joten pysy verkossa.

Turkka on poissa

Aktiivinen ja aika rankka päivä oli tänään. Sai tehtyä rästejä pois ja siitä jäi riemukas olo.

Päivän uutinen oli tieto Jouko Turkan poismenosta. Harvinaisen ristiriitainen ja voimakas hahmo on poissa. Itse en oikein tiedä, mitä hänestä ajattelisin. En tunne häntä tarpeeksi hyvin, vaikka varmasti jokaisella on hänestä jonkinlainen mielikuva.  Hän oli ainakin täysin omanlaisensa ei-neutraali hahmo, jota tuskin pystyi luokittelemaan mihinkään valmiiseen kategoriaan. Jotain pelottavaa ja maanista hänessä oli. Hän esiintyi hyvin itsevarmasti, en muista nähneeni hänessä mitään epävarmaa. Hänen puheensa oli yläpuolelta tykittämistä. Tuntui, että hän halveksi ja pilkkasi niitä, jotka olivat hänen alapuolellaan.  Kyytiä saivat varsinkin poliitikot. Hänen ohjaustöistään muistan lapsena nähneeni "Rauta-ajan" ja vähän myöhemin "Seitsenän veljestä". Molemmista jäi aika erikoinen mielikuva. Ne tuntuivat etenevän äärettömän hitaasti ja meno oli vähemmän siistin "kansainvälistä": räkää, hikeä, vaahtoa, tuskaa, kiroilua, itkua ja parkua. Aikanaan en tuota menoa ymmärtänyt, tuskin ymmärtäisin nytkään. En kuitenkaan sano, etteikö Turkan persoonassa olisi jotakin kiehtovaa. Yllättävää oli se, että Turkan koti oli suomenruotsalainen ja isänsä kanssa hän puhui vain suomea.

Vointi oli parempi, tiesin ennakkoon että tänään täytyy olla vireessä. Se auttoi.

Olympialaiset ovat nyt sitten kätelty. Naisten jalkapallo otti varaslähdön. Ruotsi oli ensimmäinen voittaja ottelussa Kanadaa vastaan. Onnea heille!

Numero 1401

Tämä kirjotus on tässä blogissa nro 1401. Eilistä blogitekstiä saattoi joku etsiä turhaan. Sitä ei valitettavasti ole olemassa. Joskus kirjoittaminen onnistuu syystä tai toisesta ja joskus ei.

Katsoin eilen dokumenttia "talousprofeetta" Martin Armstrongista, joka on tullut tunnetuksi hämmästyttävän tarkoista talousennustuksistaan. Hän uskoo talouden jaksottaisuuteen sekä huippujen että romahdusten kohdalla. Varhaisena tietokoneen hyödyntäjänä hän onnistui luomaan suureen informaatiomäärään perustuen mallin, johon ennustukset pohjautuivat. Dokumentti liikkui erikoisella tavalla faktan ja fiktion välimaastossa, joten jälkimaku jäi hiukan oudoksi. Mutta niinhän se on, että elävä elämä kirjoittaa joskus niin huikeita tarinoita, että tuskin parhaat käsikirjoittajat pystyisivät samaan.

Armstrong on ollut huolissaan valtioiden lainanotosta jo viime vuosituhannella. Lainaa otetaan rajattomasti ajattelematta takaisinmaksua. Tämänkaltainen velkaantumiskehitys on tosiaankin ollut täyttä totta viime vuosina monen valtion kohdalla. Mihin se johtaa? Tuskin ainakaan kovin hyviin seurauksiin. Onkohan kukaan edes pohtinut millainen olisi seuraava pankkikriisi, vai yllättääkö se aina kuten talvi autoilijat. Armstrongin oppien mukaan laskua seuraa kuitenkin ennen pitkää aina nousu.
---
Eipä ole olo oikein ollut kummoinen.  En lähde spekuloimaan, mistä on kysymys. Pokemonit sentään saivat käymään ulkona.

---
Trumpin möläytyksissä päästiin uudelle tasolle, kun hän nimesi Clintonin paholaiseksi. Epäilen, että nyt ollaan kohdassa, jossa Trumpin kannatus kääntyi laskuun. Tai eihän noista amerikkalaisista tiedä...

Parempaa

Tänään vointi oli selvästi aiempia päiviä parempi. Paljon ehti tapahtua normaaliin päivään verrattuna. Pääasia oli kuitenkin se, että vielä illalla olo on aivan ok. Ensi viikolta odottaa paljon. Lauantaina olisi mahdollisuus seurata sotilasvalaa, mikä ei vanhemmman roolissa osu kovin usein kohdalle.

Heinäkuun viimeistä päivää viedään. Kesä alkaa olla takana. Kurja juttu. Jotenkin se tuli ja meni niin valtavan äkkiä. Tai onhan sitä kesääkin tarkkaan ottaen vielä jäljellä. Ja syksy tuo mukanaan paljon odotettavia kivoja asioita. Syksyn tunnelmassa on jotakin ainutlaatuista. Kävely katuvaloissa, kun ilmat ovat hiukan viilenneet ja puiden lehdet värittyneet, on tunnelmaltaan ainutlaatuinen.
---