sunnuntai 7. elokuuta 2016

"Ollos huoleton poikas valveill' on"


Aamulla ukko lähti yllättävän hyvin käyntiin, joten lähtö todistamaan sotilasvalaa oli edessä. Valkenevaa aamua vallitsi paksu usva, joka oli varsin vaikuttava näky. Muun väen vielä vetäessä hirsiä sain itsekseni ihailla luonnon kauneutta ja uppoutua omiin ajatuksiini. Kahteen suuntaan matkaa tuli rapiat seitsemänsataa kilometriä.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja syytä olikin, sillä aivan pienestä tilaisuudesta ei ollut kysymys. Vimpelinlaakson urheilukentällä järjestettiin valatilaisuuden lisäksi myös ohimarssi ja kenttälounas. Näin yleisöä ei tarvinnut siirtää, mikä oli suuri helpotus. Valansa vannovia varusmiehiä oli rapiat 1800 ja yleisöä 7600, joten henkilökunta mukaan lukien väkeä oli  10000.

Tilaisuus eteni sujuvasti ja puheita oli vähän. Ne, mitä oli, olivat lyhyitä ja raikkaita. Verta vuotava paatoksellisuus loisti poissaolollaan, mikä ei haitannut. Soittokunnalla oli iso rooli sotilaiden  siirtämisissä ja herätti nostalgisia muistoja. Alakoululaisena olin koulun torvisoittokunnassa soittamassa rumpua, mikä tuntui silloin aivan mahtavalta. Huomasin polkevani rummun kanssa tahtia nytkin. Sotilaslaulut puolestaan olivat entiselle armeijan jääkärikuorolaiselle hyvinkin tuttuja juttuja.

Varusmiesten joukkueita oli todella paljon. Nuorten sotilaiden marssitaidoista täytyy sanoa, että yhtään ainoaa joukkuetta en nähnyt, joka olisi kokonaisuudessaan marssinut hyvin. Joka joukkueessa näytti olevan yksi tai useampi velikulta, joka marssi omaa tahtiaan seaten lähellä olevien marssin. Monilla marssijoilla oli myös suuria ongelmia ryhdin kanssa.


Toiselta puolelta voi asian ajatella niinkin, että jos 1800 nykyajan nuorta miestä saadaan olemaan pari tuntia pelleilemättä ja ilman elektroniikkaa, niin se jo sinänsä on merkittävä saavutus. Varusmiespalveluksella on yleishyödyllistä merkitystä aikuisuuteen tultaessa. Myönteinen armeijakokemus rohkaisee myönteisiin kehityskulkuihin muutenkin. Itse pidin armeijassa siitä, että kaikki ovat samalla viivalla. Ihmisten sosio-ekonomisella statuksella ei ole mitään merkitystä, vaan kaikki arvioidaan omien suoritustensa mukaan. Myöhemmin tosin ymmärsin, ettei se ihan niin oikeasti aina ole. Ihmisissä on hankittuja, saatuja ja synnynnäisiä eroja, jotka eivät riipu itsestä. Ihminen ei sittenkään ole oman onnensa seppä, ainakaan täysin.

Varusmiespalvelusta on kehitetty paljon ja Puolustusvoimien merkitys kansalaiskasvattajana on suuri. On ollut mukava nähdä, miten mielekkääksi nuoret palveluksen kokevat. Varusmiespalvelus on yksi kannsallisaarre mahtavassa koulutusjärjestelmässämme mm. rippikoulun, peruskoulun, lukion, kansanopistojen, yliopiston ym. rinnalla.

Kenttälounaalla puolustusvoimien tehokkuus tuli esille. Hernekeittoa jaettiin 23:lla linjalla. Kaikki tapahtui hetkessä, ei tarvinnut pahemmin ituroida eikä vatuloida. Ainoa pieni pettymys oli pannukakun ja mansikkahillon puuttuminen. Mihin ne olivat kadonneet? Käytännön kysymyksillä lie osuutensa asioihin.

Takkuisin vaihe oli parkkialueiden purkaminen. Olen ollut paikalla, kun saksalaiset purkavat 142 000 henkilöautolla tullutta ihmistä yhdelle ulosmenolle hetkessä. Tänään nähtiin, että kymmenentuhatta vaati suomalaisilta huomattavasti enemmän aikaa. Saksalaiset ovat niin tottuneita ruuhkiin, että "vetoketju" on heillä varmaankin jo geeneissä asti. Meillä on vielä paljon parannettavaa.
---
Kaikkiaan päivästä jäi hyvä maku ja jaksamisen kuminauhaa sai venytettyä riittävästi. Parin päivän päästä luultavasti maksetaan hintaa, mutta ei se mitään. Saa olla kiitollinen siitä, että tällaisia kokemuksia saa kokea.
---
Riossa Pentti Olah esitti mainioita otteita pingiksen avauskierroksella. Oskari Kirmes taisteli hienosti telinevoimistelussa, yhdessä todellisten atleettien kuningaslajeista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti