Lakkiaispäivä

Juhlapäivän sääksi luvattiin 13 astetta ja sadekuuroja, mahdollisesti myös ukkosta. Ukkonen ei toteutunut, mutta muuten sää oli aika tarkasti ennustetun kaltainen. Silti ainakaan oma juhlatunnelma ei päässyt kärsimään yhtään. 71 nimeä tuli vieraskirjaan, mahtavaa että ihmiset lähtivät liikkeelle. Osa oli tullut kauempaakin tätä juhlaa varten. Kaikki olivat mukavia tapaamisia ja olen tosi iloinen kaikkien näkemisestä. Ehdottomasti hauskin tapaaminen oli 93-vuotiaan miehen kanssa, joka muisti kahteen kertaan kertoa että "sinä oot lihonut liikaa". Hän seuraa Niemelän sukua nyt neljättä polvea, ja muuten sopisin kuulemma ulkonäöllisesti joukkoon.

Varsinainen juhla oli perinteisesti Ilmajoki-hallissa, joka on erinomainen juhlanviettopaikka tämänkokoisille juhlille. 500-600 ihmistä mahtuu väljästi saliin ja ilma pysyy hyvänä. Akustiikka on hyvä ja joka sanan kuulee hyvin. Itse olen ollut sitä mieltä, että yo-juhlan sopiva pituus olisi 90 minuuttia. Parikymmentä minuuttia meni yli tuon rajan, muttei se haitannut. Tietty kiireettömyyskin kuitenkin kuuluu asiaan.

Koulun menestys oli huikea ranking-listoilla, vaikkei niille liikaa painoarvoa tulekaan antaa. STT:n mittauksessa, joka oli paras sikäli että siinä otettiin huomioon myös lähtötaso, lukiomme oli sijalla 25 valtakunnallisesti. Minusta se on tavalliselta maaseutulukiolta täysi sensaatio. Kertoo siitä, että monet asiat ovat loksahtaneet paikalleen ja tehty oikein. Ja jos pieni synti sallitaan (anteeksi: tiedän, että omia lapsia ei koskaan sopisi kehua ääneen paitsi heille itselleen) on pakko myöntää, että omastaankin sai olla ylpeä.  51 puoltoääntä on yksi korkeimmista koulun tarinassa tähän saakka. Armeijan ohessa harrastettuna hyvä tulos.

Päivän aikana olen lukuisia kertoja kuullut, että tätä blogia seurataan. Onhan se riemastuttavaa, jos joku kiireidensä keskellä näitä lukee. Mukavahan sitä on kaikenlaista kirjoitella. Oli helpottavaa kuulla palkitun bloggaajan Jukka Kemppisen kommentti, että hänestä monesti tuntuu siltä, ettei osaa kirjoittaa lainkaan. Sellainen olo on monesti itselläkin. Mutta en välitä siitä, kirjoitan silti.

Vointi ollut erinomainen, paras pitään aikaan. Olen ollut ylhäällä ja aktiivinen koko päivän. Mukavat kohtaamiset ihmisten kanssa ovat antaneet voimaa päivään. Olisipa vointi tällainen joka päivä.

Nuorella miehellä on edessään roolinvaihto. Valkolakki muuttuu siniseksi baretiksi ja varuskunnassa täytyy olla klo 02.00. Pääsen taksikuskiksi kesäyöhön. Mikäpä sen suurempi ilo?

Kohti juhlaa

Puhpuh, paljon ehti tapahtua tämän vuoron aikana. Juhlavalmistelut soljuneet aikataulussa eteenpäin kiitos ahkeran emännän ja apujoukkojen. Itselle kävi pieni moka lääkkeiden kanssa, mikä olisi voinut olla vielä suurempikin. Yhden nestemäisen kipulääkkeen kanssa kävi niin, että uusi liuos oli voimakkuudeltaan kymmenkertainen edelliseen verrattuna enkä pannut sitä merkille heti. Niinpä tuli ottaneeksi kolminkertaisen tällin ainetta. Onneksi huomasin siinä vaiheessa, että litku oli paljon vahvempaa. Kipu lähti, mutta tulihan siitä melkoinen pahoinvointi joksikin aikaa.

Tavarasavotassa löysin vanhan kirjeen, jonka olen kirjoittanut armeijasta tyttöystävälle. Käsin silloin kirjoitettiin, kun ei ollut samaan tapaan teknisiä vempeleitä, kuin nyt on.  Hauskaa oli havaita, miten siellä on aivan samanlaista narinaa alikessujen tempauksista, joita nykyinenkin varusmies tuo mukanaan kotiin. Jotkut asiat eivät näytä muuttuvan miksikään, mutta aivan selvästi aika kultaa muistot.

123 pulloa viiniä

Suomalainen juo MTV:n mukaan 123 viinipullollista alkoholia vuodessa eli puhtaana liemenä 12,2 litraa. Päivittäiseksi käytöksi muutettuna tuo on 25 cl päivässä eli kaksi viinilasillista ehtoossa. Tuo kuulostaa aika paljolta, koska niin moni ei käytä ollenkaan. Alkoholihaittojen lasku yhteiskunnalle on 4-14 mrd. euroa, siis samaa luokkaa kuin kuuluisa kestävyysvaje. Eli jos kaikki suomalaiset päättäisivät käyttää alkoholia järkevästi tai ei ollenkaan, saataisiin tuolla yhdellä toimenpiteella kaikki velkaantuminen loppumaan kertalaakista. Mutta ihan niin järkeviä otuksia ihmiset eivät ole tähän asti olleet.

Tuli selattua tilastoja 1960-luvun alusta saakka. Fakta on kiistaton. Alkoholin saatavuus vaikuttaa suoraan kulutukseen. Keskioluen tulo kauppoihin aikanaan 1960-luvulla kaksinkertaisti kulutuksen. Suomen ja myöhemmin Viron EU-jäsenyydet näkyvät kulutuspiikkeinä.

Eilisen bloggauksen kanssa kävi niin, että nukahdin kolme kertaa läppäri sylissäni. En tiedä miten näkyy tekstissä. Täytyy vielä tarkentaa, että em. dopingilla ei ole osuutta asiassa. Öisin on kyllä muutenkin nukuttanut hyvin. Monena yönä on telkkari jäänyt päälle, kun olen nukahtanut. Hyvä uni on yksi elämän laatutekijä, jota ei mikään materia korvaa.

Juhlavalmistelut rullaavat taustalla. Vaikea pitää itseään aloillaan, kun tekisi mieli häsätä mukana. Parempi kuitenkin ottaa levon kannalta ja tähdätä kuntohuippu lauantaihin. Vointi on viime päivinä mennyt pirteämpään suuntaan.

Opiskelunostalgiaa

Yliopistolta tuli tieto, että perheessämme on uusi teologian ylioppilas ensi lukuvuoden alusta. Asia oli ennakkoon melko varma, mutta virallinen ilmoitus antoi asialle sinetin. Toisenlainekin päätös olisi ollut täysin mahdollinen. Silloin olisikin tullut kiire valmistautua pääsykokeeseen, joka on ensi viikolla.

Esikoisen saa nyt lähettää samoja Helsingin katuja tallaamaan, kuin mitä itse ja moni muu on kulkenut. Muistan hyvin sen sateisen harmaan aamun, kun ensimmäisen kerran lähdimme yliopiston tarjontaan tutustumaan.  Ratikoiden metallinen kalina, kaasuttelevat siniset bussit, kaupungin kiivas rytmi. Ihmiset etenevät kukin sateenvarjoineen määrätietoisesti kuin muurahaiset jonnekin. Silloin tuntui, että olen täysin oikeassa paikassa, tätä haluan lisää. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Ja kyllä viihdyinkin sekä kaupungissa että opinnoissa. Kertaakaan ei ole tarvinnut ajatella valinneensa väärin edes jälkeenpäin.

Vaikka olen syntynyt Helsingissä ja ensimmäiset vuodet asunut Vantaalla, en enää osaa kaivata Helsinkiin. Kiva siellä on käydä, mutta Etelä-Pohjanmaalla on niin valtavasti enemmän tilaa olla. Siitä olisi vaikea luopua. Täällä ei vaan voi sille mitään, että tuntee omistavansa muka isonkin palan Eurooppaa. Ehkä juuri siitä juontaa pohjalaisten "vaatimattomuus" juurensa. Itsehän olen sukujuuriltani pohjalainen vain puoliksi. Puoliksi olen hämäläinen.

Teologeja on koulutettu Suomessa jo vuodesta 1640, joten perinteikkäälle alalle nuori mies menee. Vanhemmilla ei ollut osaa eikä arpaa koulutuspäätökseen ja hän ihmettelikin tänään ääneen, miten myönteisesti vanhemmat suhtautuvat koulutukseen. Heh. Tällaisina päivinä sitä saa vanhempana olla iloinen ja ylpeä. Olisivathan asiat voineet huonomminkin mennä.
---
Seuraavaksi Kokoomus tarjoaa vaalijännitettävää. Vapaavuori, Risikko ja Stubb kilpailevat puolueen puheenjohtajuudesta ja pääministerin paikasta. Merkittävästä valinnasta on kysymys. A-Studion keskustelussa oli mielenkiintoisesta kuunneella Kokoomuslaisten ajattelua. Minusta näyttää aika tasaveroiselta kolmikolta ja periaatteessa kuka tahansa voisi tulla valituksi. Tietenkin lähes 150 000 ääntä EU-vaaleissa on melkoinen saavutus, jota ei voi ohittaa. Stubbilla on valtava kansansuosio, mutta muillakin kandidaateilla on sanansa sanottavana. Risikko laittaa faktaa terävästi pöytään eikä suostu taipumaan nokkelille pojille.
---
Olen ollut päivänokosia lukuunottamatta ylhäällä koko päivän. Kun nyt vaan malttaisi olla tarpeeksi varovainen ja jättää rehkimiset sikseen. Hiukan nyt illalla silmissä tuntuu valoherkältä kirkkaan päivän jäljiltä. Muuten tänään on ollut hyvää vointia paljon.

Some-pohdintaa

Oli jotenkin hektinen päivä tämä. Nuorison tenttikausi päättyi, kun lukiolaisella loppui kokeet ja varusmies kävi pääsykokeessa. Oma vointi ollut edelleen aivan hyvä.

---

Sain pitkästä aikaa päivitettyä Facebookin profiilikuvan. Fb ei jotenkin ole minun juttuni, tai ehkä en ole sitä oikein sitä vielä löytänyt. Enemmän se on pakkopullaa.  Nokkelaa small talkia siellä näkyy olevan ja monet vaikuttavat olevan hyvinkin intensiivisesti mukana. Toki chatia tulee käytettyä paljon ja se onkin kohdallani paras tapa viestiä nyt, kun ääneni on pelkkää pihinää ja puhinaa. 

Selvästikään en ole jyvällä raskaan sarjan Fb-elämästä. Itselle ei ehdi tapahtua niin paljoa, että olisi jatkuvasti jaettavaa Fb:ssä. Ja rehellisesti sanoen en ole ihan niin kiinnostunut kavereiden asioista, että onlinenä jatkuvasti seuraisin mitä kullekin milläkin hetkellä tapahtuu.

Katsoin haastattelun toimittajanaisesta joka irrottautui Facebookista terveyssyistä. Jatkuva online-oleminen muuttui hänelle taakaksi. Vessastakin piti päästä dataamaan. Hän kertoi siitä, miten vaikeaa lähtö oli, koska some-kaverit reagoivat hyvin kielteisesti hänen lähtöaikeisiinsa. Tykkäämiset ja viestit aiheuttivat mustasukkaisuutta ja muita tunnereaktioita. Näkyminen tai oikeastaan esiintyminen viidelle sadalle ihmisellle oli muuttunut kovin tärkeäksi hänelle itselleen. Välillä hän huomasi, että kotona ihmiset olivat uppoutuneet kukin omalle laitteelleen omiin virtuaalimaailmoihinsa. Jokainen oli oman kuplansa sisällä eristyksissä muista.

Kuulee tarinoita siitä, että perheenäidit eivät ehdi vaihtaa lapsilleen vaippaa, koska joutuisivat irrottautumaan somesta hetkeksi. Alueuutisissa puolestaan kommentoitiin tuoreiden äitien tapaa kuvata lapsiaan nettiin vauvojensa ensimmäisinä päivinä. Kovasti oltiin huolestuneita varhaisen vuorovaikutuksen sekaantumisesta somettamisen takia. Pohdin, että olikohan kaikki huoli aiheellista? 

Ehkä somen kanssa pätee sama sääntö, kuin monessa muussakin; se on hyvä renki, mutta huono isäntä. 

Tulosten purkua.

EU-vaalien tuloksia on tulkittu pitkin päivää. Suomen tulos oli selkeä ja mielestäni hyvä, koska kansa valitsi politiikan ammattilaisia Eurooppaan. Julkkispellet ja muut onnenonkijat jäävät kotiin. Sari Essayahin kohtalo vähän suretti. Hän sai yli 60000 ääntä ja jäi silti rannalle. Jollekulle riitti puolet tuosta äänimäärästä.  Toki asian voi ajatella niinkin päin, että hän on viisi vuotta ollut Soinin äänillä "lainapaikalla", koska oli viimeksi vaaliliitossa Perussuomalaisten kanssa.

Euroopassa sen sijaan tuli hurjia tuloksia. EU-kriittiset saivat todella isoa kannatusta ainakin Englannissa, Ranskassa ja Tanskassa. Ranskan äärioikeistolle tuli peräti yli 20 paikkaa EU-parlamentissa, paljon enemmän kuin Suomen paikat yhteensä. Näyttää siis siltä, että EU:n sisällä syntyy vahvaa kahtiajakoa. Tämä tietenkin kiinteyttää osapuolia sisäisesti ja sinänsä voi sisältää jotakin myönteistäkin. Mielenkiintoisia aikoja kohti kuitenkin kuljetaan. Eurooppa ei ole enää sama, kuin eilen. Systeemiin on aikanaan tehty valuvikoja, joiden kanssa on pakko elää. Laajentuminen on ollut liian nopeaa, kaikki liittyjät eivät ole olleet valmiita EU-tasolle. Jotenkin on kuitenkin onnistuttava luovimaan eteen päin, vaikka vene vielä vuotaakin.
---
Vointi on ollut kohtuullisen hyvä tänään, ei isompia ongelmia jos ei aikaansaannoksiakaan.
---
Erikoinen juttu oli terroriuhka Helsingin yliopistolla. Tarkoituksena oli surmata summamutikassa noin 50 ihmistä kaasulla ja tuliasein. Tervehdys oikeussalissa viittaa äärioikeistoon. Suunnitelma jäi onneksi toteuttamatta, koska se ilmiannettiin poliisille ajoissa. Tämä on Suomessa täysin vieras tilanne, jota on edes vaikea kuvitella todeksi. Toisaalta Akateeminen maailma sai jo Esa Saarisen tapauksessa kolauksen ylleen. Väkivalta ei välttele yliopistojakaan.

Kyllä kansa tietää!

EU-vaalien tulokset alkavat pikkuhiljaa olla selvillä. Kun katsoo uusia meppejä, voi todeta kansan valinneen erittäin pätevän joukon Brysseliin hoitamaan Suomen ja EU:n asioita. Pellepelottomia ei juuri joukosta löydy.

Puolueiden tulokset olivat aika odottettuja. Mielestäni tulos oli näpäytys EU-kriittisille voimille. Kokoomuksen ja Keskustan vahvat tulokset olivat odotettuja. Perussuomalaiset juhlivat ryhmänsä kaksinkertaistumista, vaikka todellisuudessa he vain saivat kristillisten vaaliliitolla lainaamansa paikan takaisin. Vasemmistoliitto teki hyvän tuloksen, mikä kertoo siitä että oppisitioon jääminen oli taktisesti viisas liike. Vasemmistolla oli selvästi positiivinen draivi päällä. Ehkä sen seurauksena värittömämpi Vihreät hiipui pahasti ja he menettivät toisen paikkansa.  SDP:n kohtalo oli kovin. Noin kolmannes kannatuksesta suli kertalaakista. Täytyy olla Suomen EU-vaalihistorian suurin vaalitappio. Duunarimiehet he olivat menettäneet jo aiemmin ja hoitajanaiset ilmeiseti äänestivät Vasemmistoliitoa, jos sitäkään.
---
Jääkiekon MM-finaali on tätä kirjoitettaessa vielä kesken. TV on splitscreen-tilassa. Kiekko näkyy pienestä ruudusta, koska sydän ei oikein kestä katsoa eikä varsinkaan kuunnella peliä. 4-2 näyttää olevan tilanne viimeisessä erässä, mutta hopia ei oo häpiä ei varsinkaan tälle joukkueelle, joka meinasi stuupata täysin jo alkumetreillä. Kaikki kunnia kovalle saavutukselle.
---
Itselleni päivän kummallisin asia tuli aivan toiselta rintamalta. On sanottu, että kuusivuotiaan oppimiskyky on huikeimmmillaan. Meidän prinsessamme saavuttaa kuuden vuoden iän parin viikon päästä. Eilen ryhdyin pilanpäiten opettamaan hänelle sudokun tekoa tabletilla, koska hän tuntee jo numerot. Hän selvästi äkkäsi ideasta jotakin ja sai avustettuna muutaman numeronkin paikalleen. Aamulla hän pelasi aikuisten kanssa yhdessä pari peliä osittain. Illalla hän pyysi saada pelata ja kas kummaa hän ratkaisi yhtäkkiä koko pelin itsenäisesti. Kolme kertaa teki sudokun valmiiksi. Aikaa meni parhaimmillaan reilu 8 minuuttia, kun itse ratkaisen saman pelin parhaimmillaan neljässä minuutissa. Kysymys on perinteisestä 9 x 9-ruutuisesta sudokusta, joka on määritelty tasoltaan helpoksi. Numeroita on neljäkymmentä valmiina eli alkuun  pääsee sujuvasti.

Lapsen ennakkoluulottomuus oppimisessa on esikuvallista.  Minneköhän se ajan myötä katoaa, ja miksi jo teineille oppiminen on niin paljon epämieluisampaa?
---
Vointi oli hyvä. Äänestyspaikalle ja sieltä takaisinkin selvisin kävelyaskelin. Suurin osa päivästä tuli oltua ylhäällä suhteellisen aktiivisena. Ei mennyt siis hullummin ollenkaan.

Kiekko toimii ja helle on vielä kivaa

Jääkiekossa on laitettu Kanada ja Tsekki pakettiin, mikä tuntuu epätodelliselta alkusarjan rämpimisen jälkeen. Ryhdyin katsomaan Tsekki- ottelua toisen erän alussa. Missään vaiheessa en ollut huolissani ottelun kulusta, vaikka kovia paineja olikin Suomen maalin edessä. Suomen kontrolli oli niin vahvaa Tsekin näennäisestä hallinnasta huolimatta. Kävi sama kuin joissakin aiemmissakin otteluissa; Pekka Rinne psyykkasi vastustajansa tehottomiksi. Ei ole kiva pelata, kun toisen joukkueen maali on muurattu umpeen. Varsinkin ledenda Jagr kävi kuumana.

Huomenna vastassa on kisojen ylivoimaisesti paras joukkue tähän mennessä, Venäjä. Avausmaali ratkaisee paljon. Viimeksi venäläinen taklasi suomalaisen tiedottomaksi ja pelin fokus katosi. Suomen ollessa vielä puolitajuissaan, Venäjä latoi pari nopealla aikataululla ja ottelu oli sillä saletti. Ei Suomi vailla mahdollisuuksia toki ole. Suomi on vienyt seitsemästä edellisestä keskinäisestä kuusi. Venäjän pelaajat tietävät, että Putin tykkää enemmän voitoista, joten tinttailut saattavat jäädä vähälle. Silloin Venäjä tapaa tehdä tulosta.
---
Huomenna äänestämään! Eilinen kirjoitukseni on tuonut palautetta kauempaakin ja käytettyä logiikkaa on ymmärretty hyvin. Itse olen vielä kahden vaiheilla, voi olla että äänestän naisihmistä. Nyt muuten äänestävät historiallisesti ensimmäisen kerran pelkästään EU-Suomessa eläneet. Sellainen löytyy meidänkin kotitaloudesta.
---
Olen alkanut kaivata erästä EU-direktiiviä. Ruohonleikkureihin pitäisi laittaa ääniraja, joka saisi olla vaikkapa 65 db. Kesällä omakotialueella ruohonleikkurin laulua saa ihailla lähes vuorokauden ympäri vaikkei yhtään huvittaisi.. Teknisesti olisi uskoakseni helppo toteuttaa hiljaisia laitteita. Hiljaisemmat koneet vaikuttaisivat paljon asumismukavuuteen. Nyt kun oma puhe on kuiskausta ja kähimää, huomaa koneiden hirvittävän metelin aiempaa tarkemmin. Juttu loppuu siihen, jos naapurustossa on puutarhakone käynnissä.
---
Mestareiden liigassa on meneillään finaali. Varmaa on, että voitto menee Madridiin. Espanja on ottanut seurajalkapallossa valtikan takaisin, vaikka viime vuoden perusteella ennustin saksalaisten valtaa pitkälläkin aikavälillä. Espanja menestyi uskomattoman hyvin myös Eurooppa-liigassa, joten sattumasta ei mitenkään voi olla kysymys. Espanjalainen luova pelifilosofia kantaa, mikä on lajille hyvä asia.
---
Tänään on ollut tavattoman kaunis hellepäivä. Lämpöä on ollut lähes 30c . Olen ottanut laiskottelun kannalta ja ollut paljon terassilla. Vointi on vaihdellut perustakkuisen ja ok:n välillä.

Vaalit ovella. Ketä sitä äänestää 2?

EU-vaalit ovat ovella, sunnuntaina pääsee valitsemaan EU-parlamentin suomalaisedustajia. Olen yrittänyt olla aktiivinen kansalainen ja selvittää asioita äänestyspäätösen tueksi. Tässä tekstissä aion kertoa, miten ja millaiseen ratkaisuun päädyin omalta osaltani.

Nyt kannattaa äänestää. Pienen äänestysprosentin vuoksi yhden äänestäjän ääni on harvinaisen painava. Jos äänestysprosentti on 40, yhdellä ihmisellä on 2,5-kertainen vaikutusvalta verrattuna siihen, että kaikki äänestäisivät. 

Itse painotan seuravia kriteerejä

1.  Ehdokkaan täytyy olla EU-myönteinen.

2.  Ehdokkaan pitää olla henkilönä ahkera ja taitava. Hänen pitää ajaa Suomen asiaa.

3. Hänellä pitää olla aiempaa kokemusta EU:sta koska verkostojen luominen ja systeemin oppiminen vaatii viisi vuotta. (veteraaniedustaja Esko Seppäsen arvio) 

4. Hänen täytyy olla ryhmässä, jossa voi oikeasti vaikuttaa

Lähden poisrajaamisen kautta. Aiemmin olen jo rajannut Perussuomalaiset pois, koska heidän kohdallaan ei ole takeita minne edustajat sijoittuvat vaalien jälkeen. Vaarana on äänen valuminen "vaarallisille" populistisille EU-kriittisille exit-linjan ryhmille. EU-kriittisyyden kanssa ei sovi flirttailla, koska siellä on todella vahvoja hajottavia voimia taustalla. Suomen soinilaiset eivät itse ole tällaisia, mutta vaalien jälkeen voi olla vaikea löytää muita maltillisia EU-kriittisiä kavereikseen. 

Vihreät rajasin myös heti pois. Ehkä en vain koe sen ajamia asioita erityisinä. Myös muut puolueet ajavat vihreitä arvoja ja elämäntapaa. Suomessa nykyinen karmea kivihiilipolitiikka on heikko näyttö Suomen Vihreiltä. Yhdeksälllä miljardissa ostetaan Suomeen kivihiiltä vuodessa. Vihreät kannattavat  lisäksi aktiivisesti liittovaltiokehitystä. 

Vasemmistoliitossa on tiettyä nuorekasta virtaa. Parhaimmillaan heissä on aitoa halua pitää heikoimman puolta. Li Andersson säksättämässä EU-parlamentissa olisi mielestäni aivan uskottava näky. Vahvimmillaan Vasemmistoliitto on oppositiossa, kun saa huutaa rannalta, miten asioiden tulisi merellä olla. 

RKP:lle kansainvälisyys on luontevaa ja heille on helppo kommunikoida varsinkin skandinaavien kanssa. 

Sopivia persoonia en oikein ole sieltä suunnalta löytänyt, ehdokkaat vaikuttavat aika tasapaksuilta. En tiedä, mistä kertoo yli 80-vuotiaan ehdokkaan mukaan ottaminen. Onkohan se vitsi. Siinä iässä viikottainen reissaaminen Brysseliin ja jatkuva lobbaaminen tuntuisi terveyden vaarantamiselta. 

Kristillisillä Sari Essayah vaikuttaa erittäin pätevältä ehdokkaalta. Hän osaa asiansa tosi tarkasti ja työteliäisyyttä tuntuu löytyvän. Viimeksi hän pääsi vaaliliitossa Soinin äänillä parlamenttiin, mutta nyt taitaa valitettavasti olla edessä putoaminen. Systeemi ei suosi pieniä puolueita, periaatteessa pitäisi olla 8,7% ääniä läpipääsyyn, mutta mainittu alhainen äänestysprosentti helpottaa niitä puolueita, jolla on uskolliset kannattajat. 

SDP on seannut politiikkaa sekä Suomessa että Euroopassa isolla kauhalla. Kotimaassa he ovat sitoutuneet siihen, että eläkeikää ei saa nostaa. Todella hankala vaatimus yhteiskunnan kestävyysvajeen kannalta. Euroopassa ns. vakuuksien vaatiminen on vienyt Suomelta poliittista pääomaa paljon. Ensi vuonna Suomen oma velkaantuminen ylittänee raja-arvot eli Suomi on itse nolossa tilanteessa. Eilisessä puoluejohtajien tentissä lähes joka asiassa takkinsa kääntänyt Antti Rinne ei oikein pysynyt mukana. Tämän puolueen ongelma on uskottavuus ja hyvien ehdokkaiden puuttuminen. Mitro Repo taitaa olla vitsi, joka on jo kertaalleen kuultu ja nähty.

Kokoomuksen mepit menevät suureen konsenvatiiviryhmittymään, jonka nimi on EPP. Siellä kristillisetkin ovat. Ryhmällä on tällä hetkelllä 274 edustajaa, joten rivimiehen painoarvo on tosi pieni. Ryhmä edustaa avoimesti liittovaltiokehitystä eli federalismia, mitä Suomessa usein kammotaan. 

Kokoomukselta löytyy komeasti vaihtoehtoja, mitä ehdokkaisiin tulee. Heillä on myös EU-innostusta eniten, ja kokevat itsensä muita vahvemmin eurooppalaisiksi.  Esimerkiksi Stubb on niin umpikansainvälinen, että jaksaako hän olla aidosti kiinnostunut Suomen asioista? Ja toisaalta, katoavatko kokoomuslaiset liian isoon ryhmään?

Keskusta menee liberaaliryhmään ALDE:en Samassa ryhmässä on myös RKP. Ryhmässä on 101 jäsentä. Heidän ryhmänsä on siis selvästi pienempi, kuin Kokoomuksen ja myös SDP:n ryhmät. Voisi ajatella, että keskikokoisessa ryhmässä suomalaisen äänen vaikutusvalta maksimoituu. Anneli Jäätteenmäki on toiminut ryhmän varapuheejohtajana päättyvällä kaudella, joten hänellä on verkostot kunnossa. Olli Rehn puolestaan on toisena kärkiehdokkaana kärkkymässä tehtäviä EU-parlamentissa. Hänen verkostonsa ovat tietenkin ylivoimaiset johtuen näkyvästä komissaarin virasta. Hänelle ovet aukeavat moneen pöytään.

Näin ollen uskon, että eniten vaikutan äänelläni äänestämällä joko Olli Rehniä tai Anneli Jäätteenmäkeä...pari päivää on aikaa miettiä.

Ihanaa Leijonat, ihanaa...

Ja niinhän se Suomi meni pudottamaan Kanadan puolivälierissä vastoin monien odotuksia. Pienestä on kiinni näissä kisoissa. Suomelle on muutaman kerran onni hymyillyt. Joukkuetta on mollattu idästä ja lännestä. Osa kritiikistä on ollut täysin kohtuutonta. Jatkossa kaavio on ihanteellinen. Tsekki, joka ei ole ihmeitä esittnyt on seuraava vastus. Ruotsi finaalissa ja kultaa kaulaan. No nyt kyllä taidettiin mennä vähän asioiden edelle...
---
Voimiltaan tämä päivä oli oikeinkin hyvä. Aamulla lähti hyvin käyntiin ja päivä yllättävänkin meni hyvävoimaisena.  Hieno helle ei varmaankaan haitannut vointia.
---
Ihmeellinen kohu noussut Venäjän pari päivää sitten tekemistä ilmatilaloukkauksista. Venäjä kaiketi testasi Suomen reagointia. Ensi tuli kone, joka tuli pari kilometriä Suomen puolelle ja parin tunnin päästä toinen kone tuli 30 km Suomen rajojen sisäpuolelle. Vahinko näin iso loukkaus ei ole. Viestinä taitaa olla: "Nato-keskustelu saa loppua justiinsa nyt!" Noloa Suomen kannalta on, että jälkimmäiseen tapaukseen Hornetit reagoivat vasta kaksi tuntia tapauksen jälkeen. Silloin on nähty ja kuultu Hornetin liikkuvat jälkipoltolla ääntä nopeammin. Tai sitten kysymys on jopa kolmannesta tapauksesta. Joka tapauksessa tällaiset sotilaalliset provokaatiot ovat ikäviä episodeja. Hauska kuulla poliitikkojen diplomaattisia tulkintoja tulenarasta aiheesta. Suomen näkökulmasta nämä tulivat kuin tilauksesta NATO-intoilijoille.
---
SDP sulaa kuin lumiukko helteellä uuden puheenjohtajan myötä. Rinne pitää kiekossa Suomea pystyssä, mutta SDP:n Rinteellä on "kenkälaatikko" pahasti ammollaan. Demarikansa ei kaiketi oikein hyväksy puolueen "kaappaamista." 13.6 % oli kannatus EU-vaalimittauksissa varmaankin puolueen kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Yleensä muutos vie parempaan, mutta nyt tekee tiukkaa. Vaikea uskoa tilanteen muuttuva eduskuntavaaleihin entiselleen. Ehkä Rinne on lyhytaikainen pj., ehkä ei.


päivitys 1.42
Ilmatilaloukkaukseen pari korjausta/tarkennusta. Ajankohdat ovat tarkentuneet kello 18 ja 22. Kysymyksessä on ollut sama Tupolev Tu-154 lentokone. Ensimmäisellä kerralla tunnistetiedot olivat päällä, toisella kaiketi ei.  Tunnistuslento tehtiin vasta jälkimmäiseen lentoon. Näin molempien toimijoiden toimet alkavat kuulostaa järkeviltä. Johtopäätös valitettavasti sama: sotilaallinen kissahiirileikki.

Peukkuja vispipuurolle, ei Googlelle

Olen tänään ihmetellyt seuraavanlaista asiaa. Miksi vispipuuroa pystyy syömään silloin, kun mikään muu ei mene alas? Asiana tuo tuntuu kovin pieneltä tässä maailmankaikkeudessa, mutta itse tilanteessa olevalle se on sillä hetkellä kovinkin suuri asia.
---
Tietokoneen kanssa yksinkertainen on joskus monimutkaista. Halusin vaihtaa Googlen salasanan. Googlen salasana on kätevä yleissalasana, jolla pääsee käyttämään eri palveluita, kuten sähkopostia, Bloggeria ja Google+ -palvelua. Noin vahvoja salasanoja olisi hyvä vaihta usein. Varsinkin tilanne, jossa omat tiedot jäävät vahingossa vieraalle koneelle on kovin mahdollinen. Sekin tuli tänään opittua. Ensiksi yritin vaihtaa salasanan kännykän kautta. Ei löytynyt paikkaa, josta tuon voi tehdä. Seuraavaksi otin läppärin käsittelyyn. En mistään löytänyt paikkaa, josta vaihdetaan salasana. Lopulta jonkinlainen keino löytyi. Kirjauduin ulos ja ilmoitin salasanani kadonneeksi. Sitä kautta sain sähköpostiini linkin, jossa salasanan sai vaihdettua. Karmea tunnustaa, mutta tuohon tumpulointiin meni tunti aikaa.
---
Politiikkaa on tullut seurattua tänään. Vasemmistoliittoa tentattiin Ylellä. Arhinmäki on liukas luikku haastatteluissa. Kriittiset kysymykset hän keikauttaa itselleen edullisiksi. Hävyttömän häikäilemätön tapaus tuo(kin) Paavo on. Melkein tekisi mieli nostaa hattua taiturimaisuudesta. En todellakaan haluasi olla samassa neuvottelupöydässä tuon henkilön kanssa, sillä  kovaa neuvottelijaa hänestä varmasti löytyy. Olisi kiva tietää, montako Kataisen harmaista hiuksista on peräisin Arhimäen toiminnasta.
---
MTV:llä oli tusinan verran mielenkiintoisia meppiehdokkaita kutsuttuina debattiin. Idea oli mielestäni erittäin hyvä ja toimiva.  Toteutuskin oli mielestäni hyvin rytmitetty ja asioita tuli käsiteltyä riittävän monelta kantilta, vaikka ne EU:n kirjainyhdistelmät usein ohi menevätkin. Loppuväittelyssä vastakkain olivat Donner ja Halla-aho. Juontajalta ja Donnerilta menivät asiat hassusti sekaisin ja he sotkivat keskustelun aiheen juuri päinvastaiseksi. Halla-Aho meni tilanteessa lukkoon ja antoi Donnerille luovutusvoiton. Ihan fiksu veto, ettei jäänyt kinaamaan vaikka hän oli ainoa joka ymmärsi aiheen oikein. Meni hyvänä loppukevennyksenä.

Häpeisit Similä!

Melkoinen järkytys tuli tänään. Taasko?? Eikö nämä ikinä lopu?? Aamulla kerrottiin, että suomalainen hiihtäjä on kärynnyt doping-testissä. Aine ja hiihtäjä paljastuivat muutaman tunnin sisällä. Toivoin ja uskoin,että se olisi ollut Juha Lallukka, joka on näissä asioissa ollut esillä aiemminkin. Mutta valitettavasti uusi nimi, Tero Similä, oli käryn takana. Heti joku kommentoi, että kärynnyt hiihtäjä tarvitsee tukea. Hehkuin raivosta. Joku rikkoo sääntöjä ja luo ikävän varjon koko suomalaisen maastohiihdon ympärille. Häntäkö pitäisi tukea, onko hän joku uhri? Tuskin, roisto pikemminkin. Röyhkeää on se, että kärynnyt urheilija ei tuonut edes kasvojaan näytille. Sen verran olisi teoistaan saanut vastata, että olisi pyytänyt anteeksi hiihtoyhteisöltä. Ruotsin ja Norjan lehdet mainitsevat asiasta, mutta eivät lähteneet sen enempää asialla ilakoimaan.
---
Suomi pääsi kiekossa kahdeksan parhaan joukkoon Sveitsin avustuksella sen voittaessa Latvian maalein 3-2. Sveitsin kapteeni sanoi haastattelussa, että he pelasivat kunniasta ja vähän Petteri Nummelinille ja Ari Sulanderille. Molemmat ovat pelanneet pitkän hienon uran Sveitsissä. Tuo oli mielestäni hienosti sanottu.

Ylihuomenna vastassa on Kanada, joka pelaiii nihkeän voiton Norjasta. Suomen kannalta aletaan olla ihanteellisessa tilanteessa yllätyksen kannalta. Tunnetusti altavastaajana Suomi pärjää parhaiten. Kanadalla on yksi lepopäivä vähemmän ennen puolivälierää. Silläkin on merkitystä, että Kanadalta puuttuu tästä turnauksesta veitsi kurkulla asetelmat, missä Suomi on ollut koko ajan. Jos Pekka Rinne saa yliotteen vastustajista, aivan kaikki on mahdollista. Rinne on ollut useampana vuotena ehdolla NHL:n kärkikassariksi, joten muutaman hyvän kopin jälkeen pelaaminen voi olla vaikeampaa.

Ainoa asia, jota olen Suomen pelissä surrut on Westerlundin pelkistävä pelifilosofia. 90-luvulla Suomi pelasi hengästyttävän hienoa Tupu-, Hupu-, Lupu-kiekkoa, jota ihailtiin maailmalla laajemminkin. Kiekkoa hallittiin koko ajan ja kulmissa kipinät sinkoilivat, kun kova kuokkiminen oli päällä. Lopulta pyörremyrskyn keskeltä tuli Saku Koivu kiekon kanssa. Aravirran aikana peliin kaipasi rytmitystä, koko aika mentiin täysillä. Pelityyli oli erittäin kuluttavaa sorttia.

Jalosen kaudella ehkä pelattiin viisainta kiekkoa, pelaajat opetettiin ajattelemaan tilanteen mukaan yhtenäisesti. Oli nopeita ja hitaita vaihtoehtoja, kiekkoa pidettiin rohkeasti joukkueella. Maalille edettiin syöttelemällä ja kulmissa pörräiltiin vähemmän. Westerlundin Suomi on suosiolla luovuttanut kiekon pois ja odottaa nopean vastaiskun paikkoja. Hyökkäyksessä kiekko usein lyödään päätyyn kontrolloidun rakentamisen sijaan. En tiedä, onko Westerlund yksinkertaisesti vain kylmä realisti, vai miksi on päädytty nihilismikiekkoon. Toivottavasti seuraava valmentaja Kari Jalonen lähtee vähän rohkeammalla filosofialla liikkeelle. Juniorit tarvitsevat hyvää kiekkoa pelaavan maajoukkueen esikuvakseen.
---
Vointi ollut fyysisesti raskas tänään. Henkisesti vointi ollut eilistä parempi. Puhtia ei oikein löytynyt vaikka aivotoiminta olikin vilkasta.

Linux toimii, kiekko ei vielä.

Miniläppäriin on nyt asennettuna Linux eli tuotenimeltään Ubuntu. Koneen sain edullisesti tori.fi:stä. Laite on lähes käyttämätön ja muutamia vuosia jo vanha. XP:llä on peloteltu niin mahdottomasti, että päätin katsoa tämän Linuxin. Testailtuani konetta puolisen tuntia, en ole vielä löytänyt mitään puutetta tai yhteensopimattomuutta. Kaikki on toiminut sujuvasti ja nätisti.
---
Suomi oli säätilaltaan neljänneksi lämpimin paikka Euroopassa. Hellerajaa on pidetty pilkkanaan. Mutta mutta...

...Melkoinen myrsky iski äkisti reilu pari tuntia sitten. Kaatoi naapurustossa jonkun puun ja paloautollakin oli kiireistä asiaa jonnekin äänistä päätellen. Puun sälettä lensi vaakatasossa. Ukkonen täräyttelee yhä taivaalla säännöllisen epäsäännöllisesti.
---
Suomella oli tosi vaikea voitto-ottelu Kazakkeja vastaan. Silti pääsy kahdeksan joukkoon ei ole vielä varmaa. Riippu siitä, miten muut loput ottelunsa hoitavat.

Miksi koko turnaus on ollut vaikea? Ensiksi omana mielipiteenä se, että Pekka Rinteen maalivahtipeli on ollut parasta suomalaista maalivahtipeliä, jota olen koskaan nähnyt turnausmittakaavassa. Koskaan ei muista, että Suomi on ollut näin paljon maalivahdin varassa. Ilman Rinnettä Suomi olisi lohkonsa jumbo. Olen seurannut kisoja vuodesta 1982. 

Miksi Suomen peli ei kulkenut?

1. Jo hyvin menneessä harjoitusturnauksessa oli nähtävissä, että oma kiekollinen peli ei kulje. Kisoihin lähtevä joukkue ei ainakaan tuosta vahvistunut, joten ei ole mikään ihme, että 5 v 5-peli oli erittäin vaikeaa. 

2. Avainpelaajat alkoivat väsyä. Esim. Kontiola ja Komarov ovat pelanneet pelanneet maajoukkueessa sekä olympiakisat että MM-kisat. Omat sarjat olivat lisäksi pitkä ja kuluttavia. 

3. Joukkueessa oli kokemattomuutta. Suomella oli 10 SM-liigapelaajaa. Esimerkiksi Kazakeilla oli peräti 16 KHL-pelaajaa, jotka ovat hioutuneet pelaamaan yhteen.

4. Lajin taso on noussut Euroopassa nopeasti. Varsinkin KHL on tehnyt tämän, mutta myös Saksan ja Sveitsin sarjat ovat parantuneet. Silti viime vuoden finaalijoukkue Sveitsi ei ole pääsemässä jatkoon ollenkaan. Latvia kohautti jo olympialaisissa ja Valko-Venäjällä kiekko on ykköslaji.

5. Venäjällä ja USA:lla oli hampaankolossa Suomea vastaan ja nyt he pelasivat omalla tasollaan.
---
Fyysinen vointi on ollut aika normaali. Henkisesti päivä on ollut rankempi. Tosiasioiden toteaminen on tietysti viisautta, mutta mielensähän siinä meinaa aina pahoittaa.

Lukijakilpailu - vinkkejä ja vastauksia

Eli keneltä meppiehdokkaalta nimimerkkini on peräisin?

Ensimmäinen vinkki: "Sininen nainen"


Oikea vastaus on löytynyt!!! Onnea Mika!!!

Marileena Talvitie (os. Kairivaara) oli isosena rippileirillä vuonna 1996. Itse olin tuolloin kesäteologina ja tukka oli vähän pidempää mallia tuolloin. Tukkamallin seurauksena Marileena ryhtyi kutsumaan minua Leijonaksi. Vuosia tuon jälkeen on markkinoilla ja vastaavissa tapahtumissa kuulunut huuto "Leijona" ja Marileena on tullut juttusille. Marileena on kerrassaan miellyttävä persoona ja hänen iloinen päämäärätietoinen tyylinsä varmasti sopii politiikkaan. Uskon, että hänen kanssaan on helppo tehdä yhteistyötä. Oulussa hän on edennyt kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, mikä on hieno saavutus nuorelta naiselta.

Hellettä...ja jääkiekkoa ja LUKIJAKILPAILU

Kiekossa tuli USA:lta nenään ikävästi 3-1. Maalivahti Rinne pelasi mielestäni taas erittäin hyvän pelin. Maalintekijäketjut eivät saaneet piiskattua itseään tällä kerralla riittävään hurmokseen. Amerikkalaisilla puolestaan oli yksi huippuketju, jolla he dominoivat peliä viisaalla tavalla.

Yksi onnenkantamoinen nähtiin molemmissa päissä, joten tuurista tappio tuskin oli kiinni. Tämäkin ottelu oli vauhdikas ja päästä päähän mentiin itse asiassa aika päättömästi. Syötöt eivät oikein napsahtaneet lapaan ja jos napsahtivat, ne usein pomppasivat mailan ali tai yli. Monesti kiekot jäivät jalkoihin tai poikittaissyötöt menivät suoraan vastustajalle. Välillä näytti siltä, että yritettiin pelata vaikeampaa peliä kuin osataan. Jännä peli kuitenkin.

Ottelun jälkeen päävalmentaja puolusti pelaajiaan ja heidän työmoraaliaan Leijonan lailla. Tätä arvostin kovasti. Yrityksestä se ei ollut todellakaan kiinni. USA yksinkertaisesti syttyi pelaamaan hyvin. Saattoi siellä olla isompien kisojen 0-5 tulos mielessä. Silloin porattiin jenkkien hammasta.

Vointi on ollut tänään yllätyksetön eli aivan hyvä. Sää oli vieläkin parempi, hellelukemilla oltiin. Pajulinnun laulu tuonut kesän tunnelmaa viime päivinä.

PS! Nyt on kilpailun paikka. Nimimerkkini Lion on itse asiassa erään nykyisen meppiehdokkaan antama. Kysymys kuuluu, kuka on tämä henkilö? Kommenttilaatikkoon vastauksia. Palkintona tunnustusta ja voittamisen riemua.

Lukiota ei saa pilata

SJK:n peli sujui mahtavasti. Voitto tuli nimivahvoista oolantilaisista puhtaasti 3-0. Siltä osin kun satuin näkemään, pelissä oli rohkeutta, tehokkuutta ja monipuolisuutta. Tuo näytti enemmän jalkapallolta kuin potkupallolta siitäkin huolimatta, että kenttä ei vielä oikein ollut hyvässä kunnossa ja tuuli oli karmea. Nyt uskon, että joukkue tulee nousemaan sarjataulukossa kesän edetessä. Potentiaalia löytyy, kunhan palaset loksahtelevat paikoilleen.
---
Joku on esittänyt, että lukioiden oppilasmäärän pitäisi olla vähintään 500. Jos tässä ollaan aivan tosissaan, asia on todella HÄLYTTÄVÄ. Siinä romutetaan nykyinen hyvä tasa-arvoinen lukiojärjestelmä. Nykyään motivoituneilla ja lahjakkailla opiskelijoilla on varsin tasa-arvoiset mahdollisuudet nousta mihin asemaan tahansa yhteiskunnassa. Perustana on maanlaajuinen toimiva akateeminen polku.

Etelä-Pohjanmaalla on 19 lukiota. Yksi näistä on suuri yli 500 opiskelijan lukio. Seitsemän näistä on keskikokoisia eli vähintään kahdensadan opiskelijan opinahjoja. Loput ovat pieniä lukiota, pienimpien koko on noin 60 opiskelijaa.

Pienimmissä kouluissa tehdään yläkoulujen kanssa tiivistä yhteistyötä. Näissä oppimistulokset ovat usein loistavia, kun sama lukion opettaja saa opiskelijat käsiinsä jo seiskalla. Hän saa viedä samaa oppilasta kuusi vuotta eteenpäin ilman katkoja. Keskikokoiset, noin kahdensadan opiskelijan lukiot, ovat ideaalikokoisia, koska siellä riittää opiskelijoita laajaan valinnaisuuteen. Kursseille mahtuu opiskelijoita ja heidän peräänsä pystytään oikeasti katsomaan. Ongelmatapauksiin päästään puuttumaan ja näin antamaan tarvittava tuki varhaisessa vaiheessa. Tuloksetkin ovat huikeita usein. Pitkää matematiikkaa pidetään vaikeana aineena. Valtakunnallisesti 5 % opiskelijoista saa laudaturin. Erässä hyvin tuntemassani opinahjossa tänä keväänä 40 % kirjoitti laudaturin. Pieni tai keskikokoinen opinahjo ei johda huonompiin tuloksiin, päinvastoin. Alueemme ainoa suuri lukio sijoittuu säännöllisesti lukiovertailussa huonoimpaan neljännekseen kauas keskikokoisista maaseutulukioista. Opinto-ohjaajat tekevät sielläkin rajusti töitä, mutta niin suurta massaa ei pystytä hallitsemaan, koska opiskelijoita ei tunneta henkilökohtaisesti. Ongelmatapaukset yksinkertaisesti putoavat kärryiltä. Hyvien opettajien ryhmistä joudutaan kilpailemaan eivätkä kaikki jaksa ilmoittautua lainkaan kursseille.

Pedagogista perustelua lukiokoon suurentamiselle en siis löydä. Isossa yksikössä oppimistulokset ovat huonompia.  Ovatko uudistusajatuksen syynä säästöt? Jotta saataisiin riittävän kokoiset yksiköt, tarvittaisiin yhdistymisiä. Seuraava spekulatiivinen esimerkki myötäilee kuntaliitossuunnitelmia. Jalasjärven lukio (120 opiskelijaa), Kurikan lukio (200 opiskelijaa) ja Jurvan lukio (60 opiskelijaa) muodostaisivat 380 opiskelijan jättilukion, mikä ei sekään olisi riittävä. Tarvittaisiin vielä vaikkapa Kauhajoen tai Ilmajoen parin sadan opiskelijan lukio mukaan, jotta saataisiin viidensadan opiskelijan pohja.

Paikkakuntien välimatkat ovat 20 - 40 km luokkaa.  Missä lukio fyysisesti sijaitseekin, tarvitaan päivittäisiä koulukyytejä, jotka eivät ole ilmaisia nekään. Oletetaan, että 300 opiskelijaa tarvitsee päivittäin viidenkymmenen kilometrin kyydityksen. Opiskelijahinta olisi tuolle matkalle olisi 13,60 (meno-paluu). Vuodessa tuo tekisi 190 x 13,60 = 2641 eur. 300 opiskelijaa tekisi lähes 800 000 euroa.  Monien opiskelijoiden koulupäivä pitenisi vähintään tunnilla, mikä on pois koulutyöstä ja harrastuksista.

Tarvittaisiin uusia opetustiloja vanhojen hyvien tilojen jäädessä tyhjiksi. Arvelisin, että uuden jättikoulun rakentaminen olisi lähes kymmenen miljoonan investointi.  Kaikilla mainituilla paikkakunnilla on viime vuosina koulut remontoitu, joten hyville tiloille pitäisi keksiä uutta käyttöä.

Voi olla, että huoltohenkilökuntaa, kuten siistijöitä ja talonmiehiä, voisi olla jokunen nykyistä vähemmän. Opetushenkilökuntaa tuskin voisi vähentää, koska virat ovat optimoituja jo nyt, useimmiten yläkoulujen kanssa. Sen sijaan yläkouluissa tulisi vaikeuksia varsinkin pienten oppiaineiden kanssa. Esimerkiksi puukäsityönopettaja voisi joutua pitämään "hatusta" myös uskontoa ja ranskanopettaja biologiaa, koska näiden aineiden tuntimäärät eivät aina riittäisi kokopäiväiselle opelle. Mitä tämä tarkoittaisikaan opetuksen laadun kannalta. Keittiöhenkilökunnassa voitaisiin ehkä säästää, jos olisi isompi ruokala, mutta ai niin. Se isompi ruokala pitäisi ensin rakentaa. Pari miljoonaa voisi tietenkin riittää siihen.

Monet vanhemmat valitsevat asuinpaikakseen kunnan, jossa nuorisolle on hyvä lukio lähellä. Pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaisi sitä, että ne, joilla on mahdollisuus, siirtyvät suuremmille paikkakunnille. Pienet paikkakunnat köyhtyvät sekä kurjistuvat. Pahoin pelkään, että monet nuoret jättäisivät lukion tai peräti keskiasteen kokonaan väliin. 16-vuotiaista kovin harva on vielä riittävän itsenäinen asumaan yksin vieraalla paikkakunnalla. Toisin sanoen koulu jäisi käymättä. Työttömyys ja kouluttamattomuus olisivat todennäköisiä monen kohdalla eli vaarana olisi kallis yhteiskunnasta syrjäytyminen.

Toinen vaihtoehto olisi lukioiden näennäinen yhdistyminen. Opiskelijat opiskelisivat kuten tähänkin saakka kotipaikkakunnillaan, mutta paperilla luotaisiin näennäiset viidensadan opiskelijan yksiköt. Näin voisi toimia, jos vielä yhdistettäisiin ja paisutettaisiin hallintoa. Luotaisiin erilaisia komealta kuulostavia koordinaattorin virkoja yhteensovittamaan puolinäennäistä yhteistyötä. Tietenkin tarvittaisiin lisäksi johtava rehtori pyramidin huipulle katsomaan kaikkien muiden rehtorien perään. Eli kasvattamalla byrokratiaa ja henkilökuntaa saataisiin lähilukiot säilymään. Mutta entäs ne säästöt?

Kolmas vaihtoehto. Nykylukiot ovat erittäin laadukkaita kustannustehokkaita ja itseohjautuvia yksiköitä, joissa on erittäin vähän byrokratiaa. Nykymuotoinen luokaton jaksojärjestelmään perustuva lukio on ainutlaatuinen maailmassa. Sitä on hiottu yli 20 vuotta ja kehitettävää uusien ja nykyisten haasteiden parissa varmasti olisi.

Minulla oli tilaisuus joitakin vuosia sitten tutustua seinäjokelaisen menestyvän lentoyhtiön Finncomin talouspäällikköön englannin opintojen yhteydessä. Hän mielellään kertoi firman strategiasta. Menestys perustui osaltaan siihen, että heillä oli erittäin vähän henkilökuntaa, jotka eivät lentäneet toisin kuin isommilla kilpailijoilla. Tästä syntyi kilpailukyky. Kahdensadan opiskelijan lukioyksikkö on siitä ideaalinen, että se pystyy hoitamaan yhdellä toimistovirkailijalla kaiken hallinnon, jopa omat palkanmaksutoimintonsa. Jokainen muu rehtoria myöten kuuluu opetushenkilökuntaan eli niihin, jotka "lentävät". Tätä tehokkaammaksi yksikkö ei voi muuttua ellei kanslistikin ryhdy opettamaan jotakin ainetta. Toki muiden yksiköiden kanssa jaetut kuraattori- ja terveydenhoitopalvelut ovat erikseen.

Loppupäätelmä. Nyt pitäisi nopeasti herätä näkemään tilanne laajasti ennen kuin vahinko tapahtuu. Tässä puhutaan periaatteellisetikin aivan eri mittaluokan asiasta kuin kahdeksan euron lapsilisän alentamisesta. Tässä puhutaan nuorison tulevaisuudesta ja perusoikeuksista. Lukio-opiskelijan opiskelupaikka nytkin hinnaltaan vain  noin puolet ammattikoulupaikan hinnasta. Nykylukio on erittäin kustannustehokas tapa vielä nuoriamme eteenpäin toteuttamaan unelmiaan ja mahdollisuuksiaan.

Ei ole mieltä lähteä uudistamaan sellaista, joka jo nyt on huipputehokasta. Tehottomien uudistusryhmien miljoonat voisi kohtalokkaiden taka-askeleiden sijaan  käyttää vaikkapa opetuksen kehittämiseen. Kyllä siellä työtä riittää. Tietokoneosaamiseen on satsattu paljon. Itse laittaisin kehittämisryhmien pullakahvimiljoonat vuorovaikutuksen ja tiimityötaitojen kehittämiseen. Nämä taidot tuovat elämään laatua ja onnistumisen edellytyksiä niin maailmalla kuin lähipiirissäkin.

Helpompi vointi

Eivät ole päivät kaksosveljeksiä keskenään. Eilisen kipuvyöryn alta ei olisi mitenkään voinut kuvitella, että näin hyvä päivä olisi edes olemassa. Mutta oli kuitenkin. Pikkuisen yleisriutuva olo oli aamulla, mutta sitten päivä valkeni hyvän voinnin merkeissä.

Sain hakea lentosotamiehen varuskunnasta ja samalla onnitella suoritetuista lukio- ja ylioppilastutkinnosta.  Väistämättä alkaa nuori mies olla aikuisuuden kynnyksellä. Vanhempana sitä mielellään muistelee omia aikojaan tuossa vaiheessa. Kivoja aikojahan ne olivat, kun elämän rannaton meri oli avoimena edessä. Hartaimmin odotettu kuluneen viikon tapahtumista taisi kuitenkin olla prinsessan ensimmäinen irronnut maitohammas. Pitkään väännelty ja käännetty hammas irtosi lopulta. Isoksi tulemisen merkki tämäkin.
---
Jääkiekkoa riittää katsottavaksi melkein joka ilta, vaikkei maksukanavia ole hankkinut. Valko-Venäjällä on ainakin Suomen peleissä ollut halli täynnä. On kivempi telkkaristakin katsoa peliä, jossa tunnelma korkea. Suomi etenee maalivahdin ja yhden huippuhyökkääjän sekä yhtenäisen joukkueen varassa. Saa nähdä mihin se riittää.
---
Tämän päivän yllättävä tieto liittyy poliisikoulutukseen. Suomenkieliseen koulutukseen oli tänä keväänä hakijoita 1371 ja paikkoja jaettavana 80. 17 hakijaa siis yhtä paikkaa kohtaan. Tositvsarjat ovat varmasti olleet hakijamäärälle pelkästään eduksi. Iso hakijamäärä antaa mahdollisuuden valita sopivia henkilöitä koulutukseen.  Ja tämä on mielestäni asian ydin. Ruotsissa joudutaan jatkuvasti kamppailemaan poliisien ylilyöntien kanssa. Kuolemantapauksia ja mellakoita on esiintynyt poliisin kohtuuttomien otteiden vuoksi. Yksi selitys näihin ongelmiin on rekrytoinnissa. Väärät henkilöt ajautuvat poliisin uralle. Helpompi on löytää sopivat henkilöt heti koulutukseen. Itsekin mielelläni katson Poliisit-sarjaa. Viimeksi seurattiin Kuopion verbaalisesti lupsakoita poliiseja. Ilohan sitä sanataidetta oli kuunnella. Sinänsä en osaa nähdä poliisin työtä kovin romanttisessa valossa. Tuskin oma psyyke selviäisi jatkuvaa nurjan puolen näkemistä.


 

Lääkekokeilu pieleen

Kova päivä ollut. Pari tuntia unta, toki lisää päivän mittaan. Kokeilin halvempaa särkylääkettä. Viimeksi kokeilu meni pieleen, nyt vielä pahemmin. Kuukaudessa säästö olisi 150 eur, joten typeryyksissäni vielä kokeilin. Toki muustakin periaatteessa voi olla kyse.

Päivitys 22:07.

Vointi on nyt aivan erilainen, kuin tunti sitten. Löytyi lääkeyhdistelmä, jolla tilanne muuttui. Näin isoa käännettä en olisi uskonut.  Kiitokset myötäeläjille!

Ketähän sitä äänestäisi?

EU-vaaleissa alkoi ennakkoäänestys tänään. Kovasti olen miettinyt periaatetta, jonka mukaan äänestää. Sopivan ehdokkaan löytyminen on tuskan takana monestakin syystä. Ensiksikin EU-asiat ovat erittäin haastavia hahmottaa. Esimerkiksi federalismin käsitettä käytetään monessa merkityksessä. Toinen haaste on tietää kenelle ääni lopulta menee.

Olen hiukan tutustunut päätään nostavaan EU-kriittisyyteen. EU-kriittisyydessä on kaksi peruslinjaa: maltillisempi uudistajien linja ja jyrkempi exit-linja, joka pyrkii irti EU:sta
Vaaleissa on periaatteessa on kysymys siitä, että Ranskalainen Le Pen ja hollantilainen Wilders pyrkivät kokoamaan kriittisiä voimia yhteen EU-parlamentissa.

Perussuomalaiset ovat puheidensa mukaan näitä maltillisia EU-kriittisiä. He eivät halua irti EU:sta vaan uudistaa sitä.  Le Pen ja Wilders ovat paljon perussuomalaisia jyrkempiä. Jyrkin vaihtoehto lienee Unkarin Jobbik-puolue. He edustavat avoimesti exit-linjaa ja  haikailevat jopa venäjäjohtoista Euraasiaa konservatiivisten arvojen palauttamiseksi. Kannatusta heille on odotettavissa peräti 16-20% Unkarissa. Tällaisesta puheesta minulle tulee kylmät väreet.

Näitä EU-kriittisiä tarkastellessa minulle selvisi ensimmäistä kertaa, että olen selvästi EU-myönteinen. Yhteistyöllä päästään paremmin eteenpäin hankalissakin kysymyksissä kuin populistisella räksytyksellä. Joudun siis ensimmäisenä rajaamaan Perussuomalaiset ulos vaihtoehdoistani, koska en missään tapauksessa halua ääneni joutuvan äärioikeistolle tai edes sinne päin. Soini ei ole ilmoittanut ryhmäänsä vaalien jälkeen, joten kuluttajansuoja puuttuu. Helposti käy niin, että vaalien jälkeen Perussuomalaiset puoli tahtomattaan joutuvat itseään jyrkempien seuraan. Yksin kun noissa karkeloissa ei pärjää.

Toisena rajaan ulos Vihreät, koska heiltä mielestäni puuttuu uskottavuutta omalla alueellaan. Suomeen ostetaan kivihiiltä yhdeksällä mrd. eurolla vuodessa. Vihreät istuvat kuin tatit hallituksessa, joka tekee kaikkea muuta kuin kotimaisiin ja uusiutuviin energiamuotoihin perustavaa energiapolitiikkaa. Eikä heille venäläinen ydinvoimalakaan tunnu mahdottomalta ajatukselta. Muutenkin Vihreiden poliittinen agenda on jäänyt minulle vähän epäselväksi.
---
Veroilmoituksen sain lopulta takuttua kasaan. Meinasi mennä ikä ja terveys, mutta nyt se on nähty, tehty ja lähetetty. Sinänsä netissä ilmoittainen on kätevää vanhoihin lakanoihin verrattuna ja ohjelma pelasi hienosti. Minulle kaikki lomakkeet ovat aina olleet epämieluisia ja hankalia, mutta kyllä tämän kanssa pärjäsi. Pohjatyötä vaan sattui tavallista enemmän kohdalle.

 Illalla oli voinnin kanssa tiukkaa, mutta yön hämärtyessä olo on helpannut.

Soffalta

Sohvasurffaajat on hauska ohjelma. Nuoriso reissailee ympäri Sisiliaa, Albaniaa, Kreikkaa, Egyptiä, Libanonia ja Syyriaa. Ideana on yöpyä ihan tavallisten satunnaisten ihmisten kotisohvalla. Erona vaikka Ville Haapasalon ansiokkaisiin ohjelmiin on se, että Ville on superjulkkis jolle kaikki on sen tähden mahdollista. Nämä tytöt joutuvat joka päivä etsimään yösijansa. Aina ei ole helppoa. Oikeat ihmiset eivät aina löydy ja kielitaidon kanssa on vaikeaa varsinkin Albaniassa. Useimmiten kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita avaamaan kotiovensa kulkureille. Joskun hostelli jää vaihtoehdoksi.

Tämä on mielestäni aitoa matkailua. Katsojana elää jännittyneenä mukana iloissa ja suruissa. Välillä tavataan todella mielenkiintoisia tavallisia ihmisiä, jotka valaisevat elämää ruohonjuuritasolta. Tämä on rosoisen näköinen ohjelma, jossa ei liikuta liikaa mukavuusalueella. Ja onhan aivan terveellistä nähdä millaista elämä on Albaniassa tai Kreikassa. Ei siellä tavallinen kansa palatseissa elele. Pahaa tekee nähdä, miten koulutettu nuoriso on vailla tulevaisuutta. Suomalaisina voisimme tehdä paljon matkoja heidän lämpöönsä. Miljardien lapioimisen hyödyllisyydestä en ole kovin varma, ne menevät muiden kuin kansan leivän päälle.

Albaniasta tuli mielenkiintoista tietoa. Jugoslavian sodan aikana he ottivat todella paljon pakolaisia vastaan. Heillä vieraanvaraisuus menee yli oman väen hyvinvoinnin. Mutta lesken ropo on tunnettu kertomus ihmisyydestä. Sillä, jolla on vähän, sillä riittää annettavaa myös muille.
---
Eilen Ylen eurovaaliesittelyssä oli Vihreät. Katsoin puoluejohtajatentin kahteen kertaan. Mitään kommentoitavaa ei jäänyt mieleen. Kumma kyllä. Kaikki oli jotenkin ennalta-arvattavaa. Ville Niinistö kyllä puolustaa ärhäkästi tehtyjä päätöksiä ja Vihreiden hallitustaivalta, mutta siihen se jäi. Politiikassa pitäisi olla kirkas visio paremmasta maailmasta ja yhteiskunnasta, jota kohti pyritään. Onko Ville Niinistöllä  joku visio? En tiedä. Jos on, sen olisi pitänyt voida paketoida selkeämmin.
---
Suomelle tuli ensimmäinen voitto MM-kiekossa Saksan kaatuessa puhtaasti 4-0. Vielä saa kuitenkin jännittää jatkopaikan puolesta. Ymmärrän kyllä pelaajia pitkän kauden jälkeen, motivaatio ei enää ole huipussaan. Pelit ovat pakkopullaa, vaikka kukaan ei sitä tietenkään voi ääneen sanoa. Sama koskee muitakin kiekon suurmaita. Pikkumailla puolestaan on tilaisuus näyttää taitonsa. Valko-Venäjä, Saksa, Ranska ja Norja ovat tässä vaiheessa vielä ylisuorittaja. Saa nähdä tasoittuuko tilanne normaalimmaksi pitkässä sarjassa.
---
NHL:ssä sen sijaan panokset kasvavat, kun taistellaan pääsystä neljän parhaan joukkoon. Kaikissa ottelupareissa voi mennä seitsemänteen otteluun. Suomalaisiakin vielä mukavasti mukavasti. Yöllä kylkeä kääntäessä pitää kaivaa tekstitv:n sivu 235 esille ja katsoa missä kulloinkin mennään. Kännykästähän se nopeimmin tapahtuu. Viime yönä heräsin kolme kertaa siihen, että kännykkä oli kädessä mutta olin nukahtanut ennen kuin tilanne oli selvinnyt. Kertoo siitä, että nukuin erinomaisesti. Päivä ollut kohtuuhyvä, kauppa-autollekin tuli lumpsuteltua. Laiskottanut on kovasti.

20 vuotta sitten

Tasan 20 vuotta on kulunut siitä, kun punainen kuplavolkkari lähti kohti juhlapaikkaa puukirkon pihasta. Puskurista roikkui kolisevaa romua narun päässä. Osa oli mukana vielä perilläkin.

Tänään on nostalgiamuisteltu, mitä kaikkea isoa ja pientä tuohon aikaan on mahtunut. Asiat asettuvat perspektiiviinsä. Varsinkin oman jälkikasvun aikuistumisen seuraaminen auttaa näkemään monet jutut isommassa kuvassa. Useasta asiasta voi kokea iloa ja ylpeyttä ja kyllä sitä oltiinkin silloin hullunrohkeita. Saa hymyilemään.

Sitä sanotaan, että elämä opettaa. Elämänkokemus hioo monia kulmia loivemmiksi. Keskeneräisyyttä ja matkalla olemista saa kohdata jatkuvasti sekä itsessä että toisessa. Välillä sitä jopa miettii, että miten ihmeessä ihmisten yhteiselämä ylipäätään on mahdollista. Ja silti se vaan on. Vihkipuheessa tavataan antaa kaikenlaisia fiksuja ohjeita. Itsekin olen niitä antanut ja saanut.

Jos elämänkokemuksen pohjalta pitäisi antaa kolme neuvoa vihkiparille, niin sanoisin seuraavaa.

1. Miehille ja naisille yhteisesti: Nauti toisessa ihmisessä siitä, mitä hänessä on, älä siitä millainen toivoisit olevan, koska sellaiseksi hän ei koskaan muutu.

2. Naisille sanoisin: Suomalainen mies on sellainen kummajainen, että hän tarvitsee paljon omaa aikaa ja tilaa. Sen suominen ei ole sinulta koskaan pois.

3. Miehille: Lapsista kuuluu huolehtia ensin. Äitiyden instituutio on tärkein tässä maailmassa. Kunnioita sitä kaikin keinoin, koska luonto on kirjoitettu niin. Sen ymmärtäminen ei ole sinulta koskaan pois.

---
Tällä Goldfish-blogilla on myös pienet juhlat, sillä blogissa on ylitetty 50000 klikkausta. Keuhkosyöpään sairastumiseni syksyllä 2012 oli järkytys itselleni ja monelle läheiselle. Aiemmin luulin, että se on vanhojen tupakkimiesten tauti. Elämän perspektiivi muuttui kertalaakista täysin toiseksi. Kuoleman varjo hyppäsi raskaana niskaan. Se ei tuntunut alkuunkaan reilulta, mutta aina ei saa itse valita.

Tuon jälkeen olen saanut valtavasti tukea tutuilta ja myös tuntemattomilta. Vähissä ovat ne ihmiset, jotka vain ovat kadonneet rinnalta, hävinneet jonnekin.

En millään pystynyt kertomaan päivittäisiä kuulumisia kaikille erikseen varsinkaan rankkojen hoitojen aikana. Mukaan tuli tämä blogi, jonne aloin kirjoitella kaikenlaista.  Muutamalle kymmenelle korkeintaan annoin tämän osoitteen tiedoksi. Klikkausten määrästä päätellen monet ovat tulleet uudelleenkin lukemaan tekstejä. Se tuntuu tietenkin mukavalta.

Nyt varsinkin, kun ääni on mennyttä, kirjoittaminen on paras keino ilmaista itseään. Kirjoittelen kaikenlaista täysin omasta näkökulmastani. Monesti vastustan jotakin, joskus vastustan vastustamista. Kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä, on oikeastaan kivaa jos saadaan joku provosoitua ajattelemaan. Nyt kun en voi osallistua työ- ja harraste-elämään, blogi on se tapa, jolla pystyn olemaan elämän sosiaalisessa virrassa mukana. Muutenhan päivät ovat usein 24 tuntia vuoteessa makaamista.  
---
Tämä päivä on ollut voinniltaan paras ainakin kuukauteen. Kaupungilla tuli hiukan käveltyäkin ja energiaa on ollut tavallista enemmän. Näitä päiviä ottaisi mielellään lisääkin.

Äideille onnea!

Tänään on juhlittu maailman tärkeintä instituutiota, äitiyttä. Onnea kaikille äideille!

Urheiltukin on kovasti. Latvala voitti Argentiinassa, mikä on erittäin kova saavutus. Argentiina on erikoisen vaativa ralli, eikä sitä vahingossa voiteta. Ogierin voittaminen reilussa kisassa ei ole aivan helppo nakki. Latvala alkaa oppia paineen alla ajamista. Kun hän pysyy aurauskeppien välissä, niin jatkossakin voi odottaa erittäin hyviä tuloksia. Kauden alussa kerrottiin, että Latvala käyttää psykologia apunaan. Tulokset näkyvät selvänä kehityksenä.

Formuloita ajettiin Barcelonassa. Kuka olisi uskonut, että viiden kilpailun jälkeen tilanne SM-kisoissa on 5-0 Bottakselle? Kimillä on ollut valtavia vaikeuksia koko alkukauden. Tänään taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän kisoissa haastoi tallikaverinsa oikein kunnolla vauhdillisesti. Ferrarilla ollaan tunnetusti hyvin kärsimättömiä, joten Kimin on yksinkertaisesti syytä jättää diivailut sikseen ja kehittää vauhtiaan paremmaksi.

Kiekossa on B-kisat käynnissä. Jääkiekkoliitto haluaa kaupallisista syistä peluuttaa MM-kisat myös olympiavuosina, mikä johtaa melkoiseen kisainflaantioon. Mutta toisaalta, kuten euroviisut, niin kiekon MM-kisat kuuluvat kevään vakio-ohjelmaan.

Latviaa vastaan ei oikein kulkenut Suomella. Venäjää vastaan on hipat käynnissä tätä kirjoitettaessa. Ensimmäisessä pelissä ilmeni kurittomuutta ja epäyhtenäisyyttä joukkueessa. Siinäpä onkin ihmissuhdetaitaja Westerlundille haastetta koota tuosta vielä joukkue. Monta taitavaa pelaajaa jäi yllättäen pois, joten Suomella ei ole vaihtoehtoja; on oltava yhteinäinen ja kurinalainen joukkue. Hattua nostan, jos Erkka tuosta porukasta saa semifinaalijoukkueen leivottua, koska taso laajenee maailmalla koko ajan. Uudet maat nostavat päätään varsinkin pienemmissä kisoissa.

Yogi-karhu ja euroviisuhuipennus

- Miksi radio on yhtäkkiä noin kovalla?, todettiin kun oltiin lähdössä pihasta autolla aamupäivällä.

Näyttöön tuli teksti "alarm" ja pian luettiin virallisesti kahdella kotimaisella vaaratiedote, jonka mukaan karhu oli ollut liikkeellä erään vilkaan kauppakeskuksen pihalla ja paennut sieltä lähimetsään. Epäiltiin, että karhu oli haavoittunut ja etsi helppoja ravinnonlähteitä eli tässä tapauksessa hunajaa. Alueella on mehiläistoimintaa. Ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa tai autoissaan. Kun hetken päästä ohitimme kyseisen alueen, siellä oli metsästäjiä ja jo satoja autoilijoita seuraamassa tilannetta.

Samaisessa kaupungissa oli SDP:n puoluekokous. Yogi-karhuksi itseään kutsunut hassu setä oli päässyt irti ja valtaan jo edellisenä päivänä. Hän on kevään kampanjoinut kovasti kauppakeskusten pihoilla. Hunajaa ja helppoa saalistakin on tainnut löytyä, tuloksista päätellen. Vaikea vielä sanoa, miten syvälle metsään menee, mutta monet pelkäävät taipaleesta tulevan vaikean, koska mitään uutta ja parempaa ("Something better") ei ole tuotu tilalle. Luultavasti Heinäluoma laitetaan Urpilaisen tilalle hallitukseen ja Rinne ottaa työministerin salkun Ihalaiselta. Se olisi loogisinta, muuten paitsi että Tuomioja ja Heinäluoma joutuisivat samaan hallitukseen. Heitähän ei ylimpinä ystävinä tunneta.

Olo ollut kohtuullinen, ääni vielä yhtä pihinää. Nyt minulla on valitettavasti viivästynyt yhteydenotto moneen, jolle olen luvannut. Toivottavasti ymmärrätte. Jatkossakin saa tökkiä ja ottaa yhteyttä.Voimien salliessa palaan asiaan.

Nyt viisuja jännäämään!!!

päivitys 1:25
Euroviisut ratkesivat juuri. Suomen pojat ovat yllättäneet todella isosti.  Sijoitus on yhdestoista, mikä on valtava menestys noilla pelikentillä sadan miljoonan katsojan edessä. En millään olisi uskonut noin hyvään pottiin. Suomessa ei ole niihin totuttu.

Kärkikolmikosta meni kaksi veikkauksissa oikein, mutta Hollannin ja Armenian hyvyyttä en oppinut näkemään missään vaiheessa. Joku niissä kuitenkin sytytti äänestäjät.

Voittaja ei ollut oma suosikkini, mutta uskon siinä olleen paljon sellaisia aineksia, mitä tämä aika tarvitsee juuri nyt. Jeesuksen näköinen nuori mies rikkomassa rajoja ja luomassa uskoa tulevaisuuteen. Olihan hahmossa myös hyvä ripaus parantavaa huumoria. Sitäkin tämä maanosa tarvitsee juuri nyt, kun eurooppalainen henki on saanut naulaniskuja joka puolelle kroppaa.

Puitteet olivat tosi upeat, suorastaan käsittämättömät. Miten esiintymislavasta saadaan muotoiltua noin monimuotoinen muutamassa hetkessä?

Venäjän tytöt vetivät aivan nappisuorituksen lavalla ja yleisö jätti buuaamatta. Se oli hienosti luettu yleisöltä, jotka näin kunnioittavat hyvää esitystä.

Suuri sirkus, eurooppalaisen identiteetin symboli, euroviisut, on nyt nautittu täysin siemauksin. Eläköön eurooppalaisuus.

Jutta kaatui Rinteeseen.

Softengine esiintyi upeasti ja meni finaaliin! Nappisuoritus! Huomenna finaaliin pisteitä raapimaan. Lujassa toki pinnat ovat, koska tietyt maat kahmivat isoimmat pojot. Nyt Kristan sijoitusta rohkeasti parantamaan.  Hän meni viime vuonna toiseksi viimeisenä erästään finaaliin ja saavutti 13 pistettä loppukilpailussa.

Omasta mielestäni Ruotsi on ylivoimainen suosikki. Itävalta erottuu drag-esityksellään ja voi saada korkeat pisteet. Ukraina tulee varmasti saamaan poliittisia sympatiapisteitä. Ensimmäisessä finaalissa Venäjä sai valtavat buuaukset. Politiikka ja taide pitäisi pitää erillään toisistaan, selvä se. Eiväthän nuoret tytöt Krimille menneet, ei se ollut heidän syynsä. Mutta toisaalta. Euroopassa Venäjän toimet herättävät monissa voimatonta raivoa, jota ei mitenkään voi tuoda esille näkyvästi. Jotenkin ymmärrän niitä, jotka haluavat tuoda kiukkunsa esiin Venäjän esiintymisen jälkeen buuaamalla. Jos Putin kuulisi edes tuon äänen. Ehkä itsekin buuaisin. Valitettavasti.
---
Tänään Yle viettää Kristillisdemokraattien päivää. Hirvittävän pahoillani olin puolueen puolesta siinä, että aamutelevisioon oli lähetetty tohtorismies, jonka supliikki on poikkeuksellisen huono. Ei pysynyt ollenkaan haastattelun rytmissä eikä osannut asioita tarkasti. Oli todella huonoa mainosta puolueelle. Koettu myötähäpeä oli merkittävää. Pahinta oli se, että heidän pätevä ehdokkaansa Sari Essayah oli erittäin asiantuntevasti vastaamassa radiossa Ylen Ykkösessä samaan aikaan.  Hänen olisi pitänyt olla tv-haastattelussa ison yleisön edessä.

Kristillisdemokraattien asema politiikassa on kaikenkaikkiaan kummallinen. He korostavat kristillisiä arvoja, mutta mitä ne ovat? Miten ne muuttuvat poliittisiksi teoiksi? Ovatko konservatiiviset arvot enemmän kristillisiä kuin liberaalit? Ovatko oikeistolaiset arvot enemmän kristillisiä kuin vasemmistolaiset?

Mielestäni ajatus kristillisestä puolueesta on loogisesti ristiriitainen. Muutko puolueet ovat sitten epäkristillisiä? Koti, uskonto ja isänmaa voidaan nähdä konservatiivisina arvoina, joita oikeisto korostaa. Raamatussa näitä asioita sinänsä ei korosteta. Jeesuksella eikä Paavalilla ollut perhettä, mikä oli tavatonta tuohon aikaan juutalaismiehille. Eipä heille isänmaakaan niin iso juttu ollut, vaikka keisaria kunnioitettiin. Jeesus oli radikaali ja liberaali, Paavali konservatiivisempi, koska odotti Jeesuksen pikaista paluuta. Uuteen testamenttiin konservatiivista arvomaailmaa on suoraan vaikea yhdistää, kirkkojen perinteeseen kylläkin. Katolinen kirkko onkin ollut pysähtyneen patavanhoillinen ja vastustanut mm. rokotuksia ja katuvaloja. Sekö määrittelee kristilliset arvot myös tänään?

Lähimmäisenrakkaus ja välittäminen ihmisistä voidaan nähdä humanistisina arvoina, joita myös vasemmisto mielellään kannattaa. Soini puhuu kristillis-humanististen arvojen puolesta. Tämä on mielestäni jo selkeämpä puhetta kristillisistä arvoista. Pitäisikö Suomen Kristillisdemokraattien puhua selkeämmin kristillisis-konservatiivisista arvoista. Silloin määritelmä olisi parempi eikä monopoloisi monille muillekin tärkeää sanaa. Eikä seurakuntaelämä tietenkään kuulu politiikkaan, sen foorumit ovat  muualla.
---

SDP:n puoluekokous valitsi Rinteen puheenjohtajaksi kahdeksan äänen erolla. Kahvit menivät väärään kurkkuun varmasti monella muullakin. En pelkästään pettynyt, vaan tulin vihaiseksi. Ei naisia noin kohdella! Hallituspuolueen sisällä muodostettiin oppositio omaa johtajaa vastaan. Kovasti Euroopassa taistellut ja lommojakin ottanut valtiovarainministeri kaadettiin ukolla, joka ei ole ollut päivääkään kantanut poliittista vastuuta ministerinä tai kansanedustajana. Epäuskottavinta on se, että Rinne olisi valmis repimään tuskalla sovitut kehyspaketit auki. Eihän oikeasti niin voi tietenkään tehdä. Olisi luullut demarien tuon tajuavan.  Pahoin pelkään, että nyt SDP putoaa kolmen suuren puolueen kelkasta. Lipposen aikana paras vaalimenestys oli lähes 29 %. En millään usko tuollaisten lukujen palaavan. Urpilainen aloitti 21,4% lukemista. Siinäkin on tekemistä. Mutta Rinteellekin kuuluu mahdollisuus yrittää, saihan Juttakin kokeilla kuusi vuotta.

Jännitettävää nyt riittää

Tänä iltana nähdään toinen Euroviisujen semifinaali.  Sitä finaalipaikkaa niin kovasti toivoisi sympaattisille nuorille miehille. Tiedot paikan päältä kuitenkin kertovat, että Softengine on jäänyt aika vähälle huomiolle. Hyväkään kouluenglanti ei vielä pitkälle riitä tuollaisessa mediasirkuksessa. Lordi aikanaan oli jo pitkään keitetty kansainvälisissä piireissä Krista Siegfriedistä puhumattakaan. Esiintymisistään pojat ovat saaneet hyvää palautetta ja siinä lienee heidän mahdollisuutensa. Nappiveto voisi tuoda finaalipaikan. Ensimmäisessä semifinaalissa Ruotsi oli mielestäni aivan ylivoimainen. Saa nähdä tuleeko haastajia toisessa välierässä.

Olo ollut aamulla varsin tokkurainen hyvin nukutun yön jälkeen. Illemmalla jotakin pienempää kremppaa kiusana, muttei enempää siitä. Veroilmoitus teettää sopivasti töitä. Huomenna härkää sarvista vielä kiinni.

Seinäjokeen, joidenkin mielestä Suomen rumimpaan kaupunkiin on kiteytynyt paljon jännittävää juuri nyt. Softenginen pojat odottavat lavalle pääsyään Tanskassa ja heti huomisaamuna Seinäjoella valitaan demareiden puheenjohtaja ja todennäköinen valtiovarainministeri, kun on SDP:n puoluekokous. Jännättävää on myös pääministeripelissä, kun Paula Risikko johtaa kisaa tässä vaiheessa. Mitä SDP:n tilanteeseen tulee, niin tänään tuli yllättävän hienoja uutisia telakkateollisuudesta. Valtio harkitsee STX-Finlandin ostamista saksalaisten kanssa. Kuinka sattuikaan uutinen juuri tähän päivään ennen sisäisiä vaaleja? Telakoistahan Antti Rinne on Urpilaista röykyttänyt.

Hyvä Paula!

Kerran tuli kolmoishermosärky tänään. En ollut kirkkaan valon kanssa tarkkana, päivänokosilla pääsi ikkunasta paistamaan sopivasti kohti. Onneksi kuitenkin löytyi keinot ja episodi jäi puoleen tuntiin. Muuten on ollut varovaisen tasaista. En pistäisi pahakseni, vaikka säät vähän lämpenisivät. Ulos olisi mukava päästä.

Paula Risikko oli tänään ensimmäistä kertaa mittauksissa mukana. Kysymys on siis Kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja pääministeriydestä siinä sivussa. Hienosti pohjalaisnainen on mukana kisassa etelän miesten joukossa.

EU-vaaleja pidetään kovasti esillä. Kokoomuksella on vuoro Ylellä tänään. Heillä on äänestäjän kannalta aivan sama ongelma kuin Perussuomalaisilla ja Keskustalla. Äänestäjä ei tiedä kenelle ääni oikeasti menee. Ryhmät ovat aivan sekalaista seurakuntaa ja erovat suomalaisesta puoluekentästä olennaisesti.
---
Abban Agnethan levyä olen kuunnellut. Salaperäinen tähti on ollut julkisuudesta poissa noin 30 vuotta. Nyt hän on palannut studioon ja julkaissut levyn 63-vuotiaana. Hänen äänensä on hieman madaltunut ABBA-ajoilta, mutta on mielestäni tavattoman kaunis ja valovoimainen. Syvyyttä on tullut selvästi lisää. Kyllä tuo muutaman kerran on tullut kuunneltua läpi. Suosittelen kuunneltavaksi, jos on ollut vähääkään ABBA-fani.
---
Latelan toinenkin kausi on tullut nyt katsottua. Sarjaa pidennettiin aivan turhaan, kun poikien piti rakentaa autotaidetta Autovahinkokeskukselle. Taide ei tainnut kiinnostaa tekijöitä juurikaan, eikä varmaan katsojiakaan. Pojat tekivät puolilla valoin työtä käskettyä ja hitsailivat osia yhteen. Aivan hauska sarja kuitenkin. Jatkoa en kuitenkaan jää kaipaamaan.

Puolihannuja ja uhreja

Hiukan rankempi päivä ollut tänään, mutta aivan hyvin on maalia kohti tultu. Euroviisujen ensimmäinen semifinaali on käynnissä. Suomen vuoro on vasta torstaina.
---
FST esitti dokumentin Hollannin eurooppakriittisestä puolueesta PVV:stä. Puoluetta johtaa Soinin "puolihannuksi" nimeämä Geert Wilders. Hänen eurooppakriittisyydessään ei vaikuta olevan mitään erityisen radikaalia poislukien islamkriittisyyden, joka tuntuu olevan jutun ydin hänen puolueessaan. Islamkriittisyys tässä tarkoituksessa tarkoittaa samalla maahanmuuttokriittisyyttä muslimimaista. Ennusteiden mukaan puolue tulee kahmimaan peräti 20 % Hollannin äänistä, Hollannin joka vuosisatoja on tunnettu Euroopan vapaamielisimpänä maana.

Voisi ajatella, että PVV on lähellä Jussi Halla-ahon ajattelua. Islamkriittisyys on tosi vaikea asia. Sanoo siitä mitä tahansa aina tuppaa menemään pieleen. Ja jotakin pelottavaa on tässä Wildersinkin lähestymistavassa. Saattaa olla, että Euroopassa on reagoitu maahanmuuttoon liian hitaasti ja väärällä tavalla. Sitä lehmää populistit lypsävät nyt surutta kaksin käsin.
---
Uskontojen uhrit ry on nostanut Jehovan todistajien uskonharjoituksen tikun nokkaan. Kysymys on liikkeen sisäisistä käytännöistä, jotka ovat olleet voimissaan jo kohta 150 vuotta. Liike on selvästi totalitaarinen, yksilöillä on liikkeen mielipide myös moraalikysymyksissä. Liikkeestä myös hylätään julmalla tavalla. Tiedän perheenisän, joka ei osallistunut lapsensa hautajaisiin, koska lapsi oli ajautunut erilleen liikkeestä. Entisiä jäseniä ei tervehditä kadulla. Parannusta tietenkin tarjotaan ja paluuta liikkeen pariin. En kuitenkaan pidä mahdollisena, että tällaisia asioita voidaan muuttaa lainsäädännöllä mitenkään. Silloin menevät maallinen ja hengellinen regimentti pahasti sekaisin. Uhrien asema on tietenkin tukala ja heitä on voitava tukea. Tässä Uu varmasti tekee hyvää työtä.

Vaalit tuloo

EU-vaalit lähestyvät ja yleinen mielenkiinto on normaalia korkeampi asiaa kohtaan. Mielenkiinto johtuu varmaankin EU:n talouskriisistä ja siitä, että Suomesta on todella kovia ehdokkaita tarjolla. Jotkut hakevat koviakin asemia.  Ylellä pidetään asiaa esillä kovasti. Perussuomalaiset on tänään esittelyvuorossa aamulla ja illalla. Keskiviikkona vuorossa Kokoomus. Vaalikoneet on viritetty huippuunsa.  Kävin testaamassa. Kone on helppokäyttöinen, mutta tuo koko EU on jotenkin sellainen epämääräinen iso klöntti, josta on vaikea saada otetta. Ehkä mielenkiintoisinta on se, että paljonko EU-kriittiset saavat ääniä ja miten he järjestäytyvät vaalin jälkeen.  Veikkaan, että äänestysprosentti nousee lähelle viittäkymmentä.

Päivä ollut samanlainen voinniltaan kuin edelliset. Ei ole ollut mitään ikäviä yllätyksiä. Ääntäni alan kuitenkin jo kaivata. Viheltämällä on vaikea selittää monimutkaisia asioita.

Autoilua ja ABBA:a

Koko yö meni Euroviisujen parissa. Ei se niin pahalta tuntunut, vaikka varmasti joku ei voisi pahempia painajaisia ikinä kuvitella. Suomen biisi alkoi koko ajan kuulostaa paremmalta. Saa nähdä jatkuuko unien näytös seuraavina öinä.
---
Tulin sunnuntaiselta autolenkiltä. Satoi tiskirättejä. Sohjoa tiellä. Liikennevirta hidasti tosi fiksusti, turvavälit pitenivät. Tyhmiä ohituksia ei näkynyt. Mielestäni liikenteessä nähtiin tosi vastuullista käyttäytymistä.

Suomalaisten liikennekäyttäytymistä arvostellaan usein. Mielestäni joskus turhaankin. Joku heitti ajankohtaisohjelmassa luvun, jonka mukaan 15% kuljettajista aiheuttaa 85% ongelmista liikenteessä. En tiedä, mistä luku on peräisin, mutta suurin osa kuskeista on matkassa hyvällä asenteella. Se pitäisi muistaa.

Mitä tehdä sille viidelletoista prosentille, joka aiheuttaa suurimman osan ongelmista? Ainakin rattijuopot pitää saada pois liikenteestä. Rangaistukset pitää saada kohdilleen. Jotkut ovat sitä mieltä, että rangaistukset eivät paranna kenenkään alkoholismia. Se on tietenkin totta.  Mutta kunnon seuraamukset laittavat miettimään autoilemaan lähtemästä alkoholin vaikutuksen alaisena.

Nuoret testosteronipitoiset miehet, joilla elämällä ei oikein ole merkitystä, on toinen hankala ryhmä. Nopeudenrajoittimet kuuluisivat ilman muuta kaikkiin autoihin, mutta pahoin pelkään, että idea on liian hyvä toteutuakseen. Ainakin autotehtaat olisivat tätä vastaan. Markkinoinnilta menisi pohja, kun ei voisi kertoa auton kulkevan kahtasataa. Nopeudenrajoitin voisi olla linja-autojen tapaan säädetty sataseen tai vaikka sataankahteenkymppiin. Vain hälytysajoneuvot tarvitsevat oikeasti isompia nopeuksia. Näin saataisiin osa karkeimmista tilanteista pois, mutta asenne-ongelmia se ei poista. Vastuu asennekasvatuksesta liikenteessä on isillä, jotka ovat antaneet oman mallinsa. Itse olen saanut mallin vastuullisesta ajamisesta isältäni. 23 vuotta autoilua on mennyt ilman kolareita (no kerran tulin peräänajetuksi vaimon toimesta) ja ylinopeussakkoja. Toki pitää tunnustaa, että muutaman kerran olisi voinut käydä jotakin, mutta varjelus on ollut puolella silloin.

Nuorilla miehillä on luonnostaan halu kaahailla. Kaahailun pitää tapahtua muualla kuin liikenteessä. Itse menin pahimpina aikoina ajamaan kartingia ja purin ajohalut siellä pois. Kaipa formulapelit tietokoneella oli samaa innostusta. Sitten jossakin vaiheessa ne lakkasivat kiinnostamasta, kuin seinään. Se oli varmaankin aika pian lasten syntymän jälkeen. Sitähän sanotaan, että lastenhoito alentaa testosteronitasoa. Tästähän oikeastaan seuraisi, että lastenhoito voisi olla ratkaisu nuorten miesten asenneongelmiin liikenteessä.
---
Abba on merkillinen ilmiö. Ruotsalaisbändi eli kultaisen kauden 1970-luvulla, jonka jälkeen se jäi tauolle eli käytännössä lopetti. Silti levynmyynti on edelleen valtavaa. Haastatteluja ja muisteludokumentteja tehdään jatkuvasti lisää.

Tällä viikolla on taas esitetty yhtä sillä poikkeuksella, että Agnetha Fältskog on ensimmäisen kerran esillä. "Mitä enemmän pakoilee, sitä kiinnostavammaksi muuttuu, " on hänen kohdallaan muuttunut todeksi. Salaperäisen hahmon takaa paljastuu herkkä ja lahjakas taiteilija, joka jo 5-vuotiaana on osannut tehdä lauluja. Nyttemmin Agnetha on tehnyt paluun levylaulajaksi solo-pohjalta. Herää kysymys siitä, nähdäänkö ABBA vielä joskus yhdessä laulamassa?

Jos äkkiä pitäisi veikata, vastaisin kielteisesti. ABBA:lla ei ole enää mitään saavutettavaa. 375 miljoonaa myytyä kiekkoa ja paikka legendojen joukossa ei kaipaa enää mitään uutta. Heidät muistetaan nuorina raikkaina legendaaristen kappaleiden esittäjinä. Miksi lähteä tuota hienoa mielikuvaa tuhoamaan.
---
Kortisonia on pitänyt lisätä kuluneen viikon aikana. Se on merkinnyt käytännössä kahta asiaa. Mukavampi on se, että aivot toimivat kirkkaasti ja aktiivisesti. Ehkä alussa mainitsemani unet ovat merkkinä tästä. Toinen asia on ruokahalun lisääntyminen ja makean nälkä. On todella vaikea rajoittaa syömistä, kun on jatkuva nälkä.

Eurovision 2014

Euroviisut ovat aivan ovella. Iso tapahtuma Euroopassa. Laulukilpailuja on kaikenlaisia, mutta tämä on maajoukkuetason tapahtuma. 100 miljoonaan katsojaan toiset musiikkiohjelmat eivät pysty. Ja euroviisut edustavat sitä positiivista unelmaa yhteisestä rauhanomaisesta Euroopasta, jota tarvitaan.

Miten käy Suomen eli Seinäjoen poikien? Toivottavasti hyvin. Rumpalia olen seurannut useamman vuoden jalkapalloilun merkeissä sekä seura- että piirijoukkueissa. Monipuolisista harrastuksista on paljon hyötyä. Musiikki on selvästi enemmän hänen juttunsa kuin maalivahdin puuhat. Onhan se valtava kunnia päästä Suomea edustamaan tuollaisen yleisön eteen. Jalkapallossa se ei olisi voinut toteutua.

Odotuksia tavataan nostattaa keinotekoisestikin. Suomi on jonkun papereissa aina ykkössuosikki ja sitä hehkutetaan ihan tosissaan. Sen takia ei viitsi nytkään asettaa toiveita liian korkealle.

Viime vuonna Krista Siegfieds käänsi menestyksensä eteen varmasti jokaisen käännettävissä olevan kiven. Hän uskoi itseensä niin, että luuli voittavansa. Hän teki kuukausikaupalla promootiotyötä ympäri Eurooppaa. . Totuus tuli esiin, kun pisteet oli laskettu. Finaalissa 13 pistettä ja 24. sija.  Tyttöpusu esityksen lopussa ei varmastikaan tuonut hänelle lisäpisteitä. Siinä kohdassa tyylitaju vähän pääsi pettämään.

Tänä vuonna Ruotsin tv:n esikatselussa Suomi sai osakseen myönteisiä lausuntoja. Sama kävi Norjassa. Saksassa oli myönteistä huomiota saatu. Sen takia en millään jaksa uskoa, että Suomi jäisi tällä kerralla nollaan pisteeseen. Finaalipaikka ja 14 pistettä olisi voitto minun silmissäni.
----
Vointi ollut edellisten päivien kaltainen. Äänetöntä, heikkoa mutta kivutonta.

Naispääministeri?

Ukrainassa valutaan askel askeleelta kohti sisällisotaan. Tilanne näyttää väjäämättömältä, mikä on kummallista.

Pääministerikandidaatit alkavat olla selvillä. Stubb ja Vapaavuori ovat istumissa asemissa jo hyvän aikaa. Varteenotettava naisehdokaskin on vihdoin saatu mukaan, kun Paula Risikko on laittanut taistelukypärän päähänsä ja lähtenyt mukaan kisaamaan Kokoomuksen puheejohtajuudesta.

Onko Risikolla mitään mahdollisuuksia? Hän ei ole ollut kolmikosta eniten julkisuudessa. Voi olla, että Riskolla on vähiten vastustusta tästä joukosta.

Stubbin kiiltävät hampaat lienevät monelle vastenmieliset, toisille hurmaavat. Hänen uskottavuutensa euroliberaalina kotimaan politiikassa on hieman arvoitus. Vapaavuoren kohdalla kaivetaan aina esiin vanhat nuoruudenaikaiset rötökset, mikä on tietenkin epäreilua ja ikävää. Vapaavuorta pidetään kenties turhan helsinkiläisenä ja oikeistolaisena.

Kahden vahvan miehen joukossa Risikko tarjoaa vaihtoehdon.  Risikko on tohtori ja tuntee kotimaan asiat kilpailijoitaan laajemmin. Olisko hän se, joka pystyisi luovimaan läpi tuo viheliäisen Soten sekä kuntauudistuksen? Hänet olisi maltillisempana ja hieman vähemmän arvoliberaalina helppo mieltää koko Suomen pääministeriksi. Vapaavuoren ja varsinkin Stubbin valinta aiheuttaisi väistämättä vuotoa Kokoomuksesta Keskustaan ja jopa Soinille.
---
Naisia ei ole aina kohdeltu silkkisin hanskoin puoluejohtajina. Taustatuki voi olla hyvinkin vaatimatonta tosipaikassa. Tämän on saanut moni nainen kokea, Jutta Urpilainen viimeksi. Valtiovarainministerin herättyä vähän hitaasti kampanjoimaan, Antti Rinne on saanut kampanjoida vapaasti. Saa nähdä menikö Seinäjoen juna jo.
---
Vointi ollut hyvin samalla ladulla, kuin parina edellisenä päivänä.

Läts

Katselin tänään Splashin USA:n tuotantokauden, joka tarjottiin non-stoppina. Kysymyksessä on uimahyppykisa, jossa kilpailijat ovat lajiin perehtymättömiä julkkiksia. Hyppyjä tehdään eri korkeuksilta aina 10 metriin saakka. Kilpailijat olivat hyvin erilaisia. Painavin oli 170 kg, pisin 218 cm ja vanhin noin 65 v. Periaatteena on, että huonoin putoaa aina pois.

Puitteet ovat hienot ja sekä valmentajat että tuomarit edustavat olympiatasoa.

Itse en ole koskaan ollut uimahypyistä kiinnostunut, uinnista kylläkin. Koskaan en ole hypännyt kymmenestä metristä, hädin tuskin viidestä metristä olen jalat edellä veteen läsäyttänyt. Jotenkin ymmärrän sitä, kun tavikset kiipeävät torniin tekemään hyppyjään; pelko on hirvittävä myös katsojassa. Hommahan ei ole turvallista lainkaan, vahinkoja sattuu ja kipeää tulee.  Tv-sarjana tämä eräänlainen kauhuohjelma siis.

Mutta ei kysymys ole pelkästä kauhusta, vaan myös itsensä voittamisesta. Kilpailijat kehittyvät tavattoman nopeasti ja pystyvät tekemään todella hyviä hyppyjä. On hienoa jakaa se tunne, kun pelko muuttuu iloksi ja ylpeydeksi itsensä voittamisesta. Sarjan katsomisen jälkeen jäi itsellekin voittajaolo ja kilpailijoista tuli kavereita, joiden kanssa on jaettu hieno seikkailu.
---
Knausgaard on Norjan kuuluisimpia kirjailijoita. Hän on tehnyt "päätalot" kirjoittamalla moniosaisen omaelämänkerran. Kirjat ovat saaneet hyvin jakautuneen vastaanoton. Monet ovat kokeneet hänen kirjoittamisensa liian henkilökohtaiseksi. Hän kirjoittaa avoimesti isänsä alkoholismista ja vaimonsa psyykkisestä sairaudesta. Kun kirjoittaa oman mielensä liikkeistä kirjoittaa samalla muista. Mitä halutaan ja voidaan jakaa itsestä ja muista? Mitä tulee pitää kätkössä? Knausgaardin vastaus on, että täytyy olla häpeämätön ollakseen vapaa.

Näiden kysymysten äärellä on itsekin on jatkuvasti ja varsinkin viime aikoina, kun on ollut joitakin hankalia päiviä. Mitä haluan muiden tietävän siitä, mitä koen? Kuuluuko minun rääkätä lukijoita ikävilläkin kokemuksilla? Perusvastaus on kai se, että kirjoittaja on itse vastuussa siitä, mihin rajan oikeastaan vetää. Knausgaard selvästikin kirjoittaisi toisin, jos aloittaisi alusta. Hän ei vaikuta kovin onnelliselta ihmiseltä tällä hetkellä. Ehkä on myös niin, että sanottua sanaa ei saa enää takaisin. Siksi tietty varovaisuuskin on aina paikallaan.
---
Vointi ollut eilisen kaltainen. Ei kipua, muttei oikein virtaakaan, ääni on edelleen täysin poissa enkä tiedä miksi. Päivään kuuluu mainioita kotona tehtyjä munkkeja.

Soinia vielä

Vappuaatto on viileä kuten usein ennenkin. Melkein ollaan pakkaslukemissa. Vointi on ollut aivan hyvä, tarkoitus olisi lähteä vielä käymään ulkona. Pienikin kylmän saaminen huolestuttaa, joten varovaisia yritetään olla. Päivän kunto ollut tänään vähäkipuinen vaikkein kovin aktiivinen.

Soinin kirjan sain valmiiksi tänään. Aina sitä oppii uutta toisten perspektiivistä. Katolisen ja konservatiivisen Soinin ajatuksenjuoksu tuo uuden tulokulman (Alex Stubbin toistama ilmaisu) Suomen lähihistoriaan.  Varsinkin arvojen murros on ollut erittäin nopeaa. Reilussa parissakymmmenessä vuodessa vakaasta YYA-Suomesta on siirrytty käsittämättömän nopeasti hetkiseen ja dynaamiseen jälkinokialaiseen homolandiaan.

Mutta meneekö välillä liiankin lujaa? Ehkä. Perussuomalaiset ovat huuto kohti tuttua ja turvallista. On sinänsä hauskaa, miten Soini puhuu laumastaan. Välillä lauma kuulostaa umpitollolta joukolta, joka ei osaa ratkaista mitään ongelmaa itsekseen, vaan tarvii kaikessa apua ja paimentamista pomoltaan. Joistakin tyypeistä hän on hyvin onnellinen, jos eivät näy mediassa ollenkaan. Sinänsä helppo ymmärtää.

Soini tuskailee mukasuvaitsevaisuuden keskellä esimerkiksi miehen ja naisen avioliiton puolesta. Soini aivan oikein ottaa kantaa siihen, että homoliitoissa ei ole oikeasti kysymys ihmisoikeuksista. On selvää, että juridiset oikeudet on kaikkien kohdalta oltava kohdallaan , mutta avioliitoksi se ei sitä asiaa muuta. Soini on hyvin pettynyt luterilaisuuden tapaan myöntyä kaiken mukana. Katolinen kirkko pitää opistaan kiinni viimeiseen asti. Siksi hän on valinnut toisin.

Ei arvoissa ole olennaista se, että ovatko ne liberaaleja vain konservatiivisia. Kysymys on vastavuoroisuudesta ja välittämisestä sekä lujista periaatteista. Liberaalien arvojen heikkoutena voi olla se, että arvojen syvyys, ns. vakaumus heikkenee. Vapauden nimissä joudutaan eräänlaiseen arvotyhjyyteen ja minäkeskeisyyteen. Sitoutuminen ehkä heikkenee. Tämä varmasti on yksi iso pahoinvoinnin syy nykyaikana. Esimerkiksi kasvatuksessa lapset tarvitsevat lujia periaatteita, rakkautta ja rajoja.

Konservatiivisten arvojen heikkoutena voi olla juuttuminen jäykkiin periaatteisiin ja rooleihin. Kovan konservatiivisuuden vaarana on kaksinaismoralismi, jonka hedelmät ovat pahimmillaan kauhistuttavat. Tästä katolinen kirkkokin on varmasti kivuliaan tietoinen. Mutta miksei konservatiivinen ajattelutapa voi myös tuottaa hyvää elämää ja onnellisuutta - jos mukana on toisen ihmisen kunnioitus ja lähimmäisen rakkaus.