Kyllä kansa tietää!

EU-vaalien tulokset alkavat pikkuhiljaa olla selvillä. Kun katsoo uusia meppejä, voi todeta kansan valinneen erittäin pätevän joukon Brysseliin hoitamaan Suomen ja EU:n asioita. Pellepelottomia ei juuri joukosta löydy.

Puolueiden tulokset olivat aika odottettuja. Mielestäni tulos oli näpäytys EU-kriittisille voimille. Kokoomuksen ja Keskustan vahvat tulokset olivat odotettuja. Perussuomalaiset juhlivat ryhmänsä kaksinkertaistumista, vaikka todellisuudessa he vain saivat kristillisten vaaliliitolla lainaamansa paikan takaisin. Vasemmistoliitto teki hyvän tuloksen, mikä kertoo siitä että oppisitioon jääminen oli taktisesti viisas liike. Vasemmistolla oli selvästi positiivinen draivi päällä. Ehkä sen seurauksena värittömämpi Vihreät hiipui pahasti ja he menettivät toisen paikkansa.  SDP:n kohtalo oli kovin. Noin kolmannes kannatuksesta suli kertalaakista. Täytyy olla Suomen EU-vaalihistorian suurin vaalitappio. Duunarimiehet he olivat menettäneet jo aiemmin ja hoitajanaiset ilmeiseti äänestivät Vasemmistoliitoa, jos sitäkään.
---
Jääkiekon MM-finaali on tätä kirjoitettaessa vielä kesken. TV on splitscreen-tilassa. Kiekko näkyy pienestä ruudusta, koska sydän ei oikein kestä katsoa eikä varsinkaan kuunnella peliä. 4-2 näyttää olevan tilanne viimeisessä erässä, mutta hopia ei oo häpiä ei varsinkaan tälle joukkueelle, joka meinasi stuupata täysin jo alkumetreillä. Kaikki kunnia kovalle saavutukselle.
---
Itselleni päivän kummallisin asia tuli aivan toiselta rintamalta. On sanottu, että kuusivuotiaan oppimiskyky on huikeimmmillaan. Meidän prinsessamme saavuttaa kuuden vuoden iän parin viikon päästä. Eilen ryhdyin pilanpäiten opettamaan hänelle sudokun tekoa tabletilla, koska hän tuntee jo numerot. Hän selvästi äkkäsi ideasta jotakin ja sai avustettuna muutaman numeronkin paikalleen. Aamulla hän pelasi aikuisten kanssa yhdessä pari peliä osittain. Illalla hän pyysi saada pelata ja kas kummaa hän ratkaisi yhtäkkiä koko pelin itsenäisesti. Kolme kertaa teki sudokun valmiiksi. Aikaa meni parhaimmillaan reilu 8 minuuttia, kun itse ratkaisen saman pelin parhaimmillaan neljässä minuutissa. Kysymys on perinteisestä 9 x 9-ruutuisesta sudokusta, joka on määritelty tasoltaan helpoksi. Numeroita on neljäkymmentä valmiina eli alkuun  pääsee sujuvasti.

Lapsen ennakkoluulottomuus oppimisessa on esikuvallista.  Minneköhän se ajan myötä katoaa, ja miksi jo teineille oppiminen on niin paljon epämieluisampaa?
---
Vointi oli hyvä. Äänestyspaikalle ja sieltä takaisinkin selvisin kävelyaskelin. Suurin osa päivästä tuli oltua ylhäällä suhteellisen aktiivisena. Ei mennyt siis hullummin ollenkaan.