Näkemiin 2014!

Monopoli tuli sitten testattua oikein lanitushengessä ilotulitusrakettien tasaisen paukkeen säestämänä. Kyllä oli mukava peli, ainakin melkein, olin ensimmäisenä konkurssissa. Kapitalismi on kamalaa, ärr...

No oikeasti ihan toimiva sovellus, eikä tarvitse takkuilla rahojen ja noppien kanssa. Kone laskee kaiken.

Vuosi 2014 on jäämässä taakse. Yllätyksellinen vuosi ollut. Omalta osalta vuosi on ollut hyvä. Pahimmat skenaariot eivät toteutuneet. Samaa sitä toivoisi myös vuodelta 2015.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille blogin lukijoille. Kiitos, että olette kulkeneet mukana mäissä ja mutkissa! Kiitos myös synttärionnitteluista.

Unisena kohti uutta vuotta.

Nyt oli vuorossa uninen päivä. Eilinen retki taisi tuntua vielä jäsenissä. Muutenkin viikon unikeskiarvot ovat kuukaudessa nousseet huomattavasti. Selkä on ollut parempi kuin aikaisempina päivinä. Hankalia ovat sellaiset liikkeet, joissa pitää vaikka lattialta poimia joku esine. Silloin tuntuu oikein kankealta. Huomenna alkaa lääkekuurin rankin vaihe, joten posliinia saa ehkä halata. Mutta onneksi se menee ohi.

Taas on mitattu poliittista kannatusta puolueiden välillä. Mielestäni olen asiassa objektiivinen ja taas hämmästelen, miten erään puolueen kohdalla uutisoidaan mieluummin negatiivisia uutisia. Nytkin olisi ollut mahdollisuuksia nostaa esiin aivan muitakin otsikoita.  En aivan ihmettele, jos perussuomalaiset kokevat olevansa mediapelin kohteena. Uutisoinnin pitäisi olla ehdottoman tasapuolista varsinkin jos pelataan veronmaksajien rahalla.

Mitä asiaan itseensä tulee, niin 13.12. kirjoitin perussuomalaisten erittäin typerästä kehitysapupolitiikasta, joka perustuisi vapaaehtoisiin kansalaisten lahjoituksiiin. Tällaiset puheet näkyvät väistämättä kannatuksessa. Kyllä kansa tietää.

Joulun kaunis talvikeli on muuttumassa vesikeliksi. Tuli kokeiltua kengänpohjiin lisättäviä piikkejä jääsohjossa. Ne olivat oikeinkin tehokkaita, ei tarvitse lähteä nastalenkkareita kokeilemaan. Muutaman euron panostuksella sai mahtavasti pitoa lisää. Kaatumisesta sain oman osani vajaa kuukausi sitten.

Huomiselle tavoitteena olisi päästä pelaamaan lautapelien klassikkoa, ei Afrikantähteä, vaan sitä toista, Monopolia. Mutta siitä ehkä lisää tarinaa huomenna...

Puolikas Lapin reissu

Otsikon mukaisesti tuli tänään piipahdettua puoliksi Lapissa eli tarkemmin sanottuna Oulussa. Naisväki jatkoi tietään Leville asti. Autolla siis mennen ja junalla tullen. Tuli testattua samalla matkustuskuntoa. Mielessä häämöttää kesä ja jäämeren ranta. Haluaisin istahtaa kalliolle ja heitellä kuohuvaan mereen kiviä, kuunnella meren ja lokkien ääniä. Haluaisin kulkea yöttömässä yössä, kultaisen taivaan alla miettien syntyjä syviä.

Tänään ainakin tuli todettua se, että minibussissa on hyvä huilia ja ottaa rennosti silloin, kun itse ei ole ratissa. Tilaa on runsaasti, jalat saa nostettua vastakkaiselle penkille. Lappiin asti olisi tänään ollut turhan pitkä matka. Laskettelurinteessä minusta olisi ollut yhtä vähän iloa kuin hiihtoladulla. Niinpä pieni testiluonteinen reissailu riitti tänään. Kokemus oli aivan rohkaiseva. Jäämerta ei tarvitse sulkea pois laskuista ainakaan tässä vaiheessa.

Junassa en olekaan matkustanut ennen tätä yli kahteen vuoteen. Iso, vähän huvittavakin muutos on tapahtunut sinä aikana. Nyt näytti siltä, että junamatkustajat olivat jakaantuneet  neljään ryhmään. Niihin, jotka katselivat matkan aikana läppäriä, älypuhelinta, tablettia ja niihin jotka lukivat kirjaa. Laitteiden määrä oli valtavasti lisääntynyt sitten viime reissun. Ja mikäs sen parempi paikka uppoutua elektroniikkaan on kuin juna.

Päivän kansainvälinen ilouutinen oli se, että yli 400 matkustajaa saatiin pelastettua palavalta lautalta Välimerellä. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Air Asian lentokoneen suhteen tilanne taitaa olla paljon murheellisempi. Kaksi päivää ei ole riittänyt kadonneen lentokoneen löytämiseen. Mikä ihme niitä indonesialaiskoneita nielee?

Viattomien lasten päivänä

Vielä ei ollut se päivä, kun kulkee hyvin. Ehkä se on huomenna. Pakkanen tekee ilmasta kuivaa ja ehkä vähän vaikeasti hengitettävää.  Nyt on pitänyt vain ottaa rauhallisesti.

Malesialaisilla lentokoneilla on oikeasti vaikeaa. Nyt AirAsian Airbus A320kone on ollut vuorokauden kadoksissa.  162 ihmistä on kadoksissa. Musta on ollut vuosi malesialaisella ilmailulla, jo kolmas epätyypillinen tapaus. Erikoista tässä tapauksessa on koneen katoaminen matkalentokorkeudessa. Yleensä onnettomuudet tapahtuvat nousun tai laskeutumisen yhteydessä. Toivottavasti ei ole kysymys terrori-iskusta. Niitä nyt ei ainakaan kaivattaisi.

Pelikonsolit on nyt sitten vapautettu häirinnästä ja Pleikkarin kauppa toimii taas. Olihan se kurja pila jouluaattona häiritä monen lapsen pelaamista, jota on odotettu pitkäänkin. Onneksi yleensä mukana on sellaistakin pelattavaa, johon ei nettiä tarvita. Tästä tapauksesta tekee kummallisen suomalaisen Kimdotcomin osuus asiassa. Hän väittää sopineensa hakkeriryhmän kanssa häirinnän lopettamisesta. Taas yksi merkki tietokoneyhteiskunnan suuresta haavoittuvuudesta.




 

Uninen päivä

27.12.
Nukuttua tuli yli 12 tuntia, poikkeuksellisen paljon siis. Tarkkaa syytä väsyyn en tiedä. Voi liittyä lääkekuurin vaiheeseen. En tiedä. Kylkeä olen yrittänyt säästellä, jottei uusia takapakkeja tulisi. Huomenna kyllä haluaisin päästä liikkeelle, mutta pakkanen on myös asia jota kovasti yritän vältellä. Jouluruoka maistui vielä oikein hyvin. Huomiseksi sitä jäi enää vähän, joten korvat saanevat olla aika lailla rauhassa.

Toisesta maailmansodasta kertova dokumenttisarja tuli käytyä loppuun. Kamala on tarina. Kamalaa on myös se, että mikään ei estä noiden asioiden toistuvan joskus vielä kamalammassa muodossa. Ihmisellä on valtava potentiaali pahaan. Sen vuoksi pahuudelle pitäisi voida luoda kollektiivisia pidäkkeitä, jottei se pääsisi vapaasti ryöpsähtelemään. Mitä ne ovat käytännössä? Nythän on nähty erityisen julmia otteita äärimuslimien suunnalta. ISISin taistelijat kokevat, että heidän tekonsa ovat oikeutettuja.

Lautalla

Illan teemana Yle Teemalla oli Kon-Tiki. Tiedemies Thor Heyerdahl oli 1940-luvulla kehittänyt teorian, jonka mukaan Polyneisian saaret on asutettu idästä Etelä-Amerikasta eikä lännestä Aasiasta. Teoria ei saanut aikansa tiedemiehissä juurikaan myönteistä vastakaikua, joten Heyerdahl päätti todistaa teoriansa oikeaksi uhkarohkealla 101 vuorokautta  kestävällä purjehduksella. Lautta oli tehty balsapuusta inkojen lautan mukaan. Sen nimi oli Kon-Tiki ja se kesti 8000 kilometrin matkan.

Purjedus tapahtui vuonna 1947 ja siitä tehtiin dokumentti, joka voitti Oscar-palkinnon vuonna 1951. Teemalla esitetty dokumentti oli erittäin hyvärytminen, viihdyttävä ja informatiivinen. Heti perään esitettiin aiheesta dramatisoitu elokuva vuodelta 2012. Nämä täydensivät toisiaan oikein hyvin. Sankaruus ja hullunrohkeus ovat  joskus kovin lähellä toisiaan, eikä vähiten tässä tarinassa. Heyerdahl osoitti teoriansa, ellei oikeaksi niin ainakin käytännössä mahdolliseksi.

Hirvittävä väsy ollut tänään. Eilen kerroin kyljen rusahtamisestsa uudelleen. Nukuin melkein 13 tuntia eli tuplat normaaliin verrattuna. Illalla on taas väsy, mutta kylki tuntuu tukevammalta.

Lämpöä

Kyljessä naksahti, joten pahoin pelkään sillä osastolla tapahtuneet takapakkia. Sängystä nouseminen on yllättävän, sanoisiko tuskallista. Itseään saa kitkuttaa pitkän aikaa, ennen kuin pääsee ylös. Meillä joulun hittilahjat olivat aktivoitavat lämpöpussit, jotka pitävät noin viidenkymmenen asteen lämpönsä tunnin. Kipeän kohdan päällä tekevät oikein hyvää. Käytetty lämpöpussi saadaan kymmenen minuutin keittämisellä uudelleen toimintavalmiiksi. Tuhat käyttökertaa lupaillaan. Ei ihan vähän luvattu.

Aamulla tuli herättyä jo seitsemältä. Siinähän se hiljainen aamu kului pingviinejä katsoessa. Mukava mieli jäi aatosta. Useampi tunti kului erästä härveliä opiskellessa. Taisi olla enemmän opiskelua kuin oppimista. Hauskaa oli silti. Illalla sitten olo oli vähän vaikeampi.



  

Jouluaatto

Jouluaattoon liittyvät kiinteästi monia perinteitä, jotka tulevat kuin itsestään jos niihin on kasvettu sisään. Tätä pohtiessa ihmettelenkin suorastaan, miten moneen perinteeseen tuli osallistuttua jouluaattona.

Vointi oli aluksi heikonpuoleinen aamusta, mutta siitä lähdettiin nousuun. Kaupungissa käytiin tapaamassa erästä vanhaa sukulaista ja samalla tuli poikettua kirjakaupassa. Rauhassa sai tehdä ostoksia, yhtään muuta asiakasta ei ollut häiritsemässä. Joulukirkko oli oikeastaan yksi parhaimmista, joissa olen ollut. Kestoa tuskin oli puolta tuntia, mutta papin pukeutuminen enkeliksi aiheutti hulvatonta sisäistä hirnuntaa. Niin heikosti ne siivet sopivat siihen kokonaisuuteen. Mutta tämä oli varmasti harkittu teko ja pappi oli muuten(kin) vakuuttava. Virsien riittävä tuttuus on tärkeä asia. Kirkossa oli kaksi virttä, jotka molemmat olivat tuttuja seurakunnalle. Toki kolmannenkin olisi jaksanut laulaa.

Puolen toistakymmentä sukulaista oli koolla viettämässä aattoa. Esikoululaisen joulu oli tietenkin suurin. Jouluun oli laskettu päiviä jo ainakin kesästä lähtien ja nyt se suuri joulupukin päivä koitti. Pelko jäämisestä ilman lahjoja osoittautui turhaksi, vaikka siihenkin oli varauduttu. Leppoisasti meni ilta juttelun, laulun ja ruoan merkeissä,

Harvinaista kyllä olen tähän asti onnistunut välttämään ähkyn. Joku kontrolli on sentään ollut päällä.

Joulumuistoja

Monta asiaa tuli hoidettua auton katsastamisesta lähtien. Olen tosi tyytyväinen päivän saldoon. Neljän jälkeen tuli vasta sivuvaikutukset lääkkeistä, hengenahdistusta ja sydämentykystä. Eilen huono olo kesti parisen tuntia. Sitten olo normalisoitui.

Yksi yö jouluaattoon. Monen lapsen odotus tiivistyy, muistan miten lapsena oli vaikea olla kun odotus oli niin suurta. Lapsuuden jouluista on itsellä pelkästään hyviä muistoja. Sai olla turvallisessa kodissa, jossa oli iloa ja yhteenkuuluvuutta. Pitkät automatkat liittyivät usein joulunaikaan. Eksoottisin joulukokemmus oli sellainen, kun matkustimme aattoyönä halki Suomen. Pakkasta oli 40 ja auto hyytyi. Moottori alkoi keittää taipaleella jossakin Pihtiputaan maisemissa. Vettä olisi tarvittu. Isä keksi ratkaisuksi sokerimehutiivisteet, jotka olimme hankkineet tuliaisiksi sukulaisille isomman määrän. Ne jäähdyttimeen ja matka sai jatkua. Perille päästiin paleltumatta. Isän kanssa automatkat olivat muutenkin välillä seikkailuja. Autot eivät olleet niin kovin toimintavarmoja, mutta onneksi  hän oli niin taitava korjaaja, että pystyi tekemään lähes kaikki tarvittavat korjaukset tien päällä. Muistan miten auto jätti tielle kymmeniä kertoja, mikä tarkoitti matkaan aina pientä taukoa. Kertaakaan en muista,  että autoa olisi kuitenkaan tarvinnut hinaamalla tuoda kotiin. Isä onnistui jollakin ihmeellä tekemään autosta aina toimintakuntoisen. Kerran kyllä kävi niin, että isän jäädessä korjaamaan autoa, pääsimme äidin kanssa rekan mukana kotiin. Tuolloinkin oli aamuyö, silloin kaunis aurinkoinen sää. Olihan se aika polleaa pienen pojan katsella maailmaa rekan korkeasta hytistä.

Pitkämäki valittiin asiantuntijaraadin toimesta maailman parhaaksi keihäänheittäjäksi. Ruuskanen oli kuudes. Olenkin ihmetellyt, miksei Pitkämäen koko kauden tasaisia suorituksia ole aiemmin huomioitu. Kaksinkamppailuissa hän on ollut muita vahvempi. Hänen tulostasonsa on ollut varsin tasainen koko kauden. Ruuskanen onnistui erinomaisesti yhdellä heitolla kauden pääkilpailussa (oma ennätys), jossa Pitkämäki oli vielä toipilaana mukana. Raati katsoi kautta laajemmasta perspektiivistä. Tein pienen laskutoimituksen. Pikaisen laskun mukaan Pitkämäki voitti keskinäiset kamppailut 6-3. Pitkämäellä kauden keskiarvo 84,60 ja Ruuskasella 82,82. Palkintopallisijat timanttiliigassa 4-0. Arvokisamitalit 1-1. Lukujen valossa Pitkämäki oli kauden paras heittäjä. Saa nähdä onko Ruuskanen silti vuoden urheilija.

Mitä kieliä pitäisi opiskella?

Viides lääkekuuri alkoi kahden lepoviikon jälkeen. Sydänvaivoilla ja heikkoudella on selvitty näin alkuvaiheessa. Sydän tykyttää ja vasen käsi on puutunut. Ei silti pidä hätääntyä, pitää ajatella että hoitovaste vaatii hintansa.

Tuukka Temosen kohuelokuva Sauli Niinistöstä esitettiin televisiossa tänään. Taru Tujusen vahva rooli tulee selkeästi esille. Vahvisti kuvaani hänestä; varsinainen rautarouva jolla on kaikki langat käsissään. Olisi kiva tietää todellinen syy siihen, että miksi hän luopui tehtävästään Stubbin tultua puolueen johtoon. Sen kyllä ymmärtää, että puolue menettää kannatustaan tällaisen voimahahmon lähdettyä. Temonen oli ilmeisesti kuvannut sellaista elokuvaansa, mistä ei oltu etukäteen sovittu. Katsojalle tämä tietenkin toi autenttisuutta. Toisaalta elokuva oli aika tylsä. Asetelma vaaleissa oli niin selkeä, ettei kunnon draaman kaarta syntynyt. Taustaryhmän toimintaa oli kyllä sinänsä mielenkiintoista seurata. Vastaavia amerikkalaisia filmejä on toki ollut aiemminkin esillä.

Ruotsin kielen pakollisuudesta koulussa on taas keskusteltu. Suuri enemmistö suomalaisista pitää suomenruotsalaista kulttuuriperimää arvossaan, mutta erittäin suuri enemmistö olisi valmis luopumaan siitä. Tilalle haluttaisiin muita kieliä. Suomi on kielellisesti aika eristäytynyt alue; suomea puhutaan vain Suomessa. Jos haluamme kansainvälisiä yhteyksiä, on selvää että meidän täytyy opiskella kieliä.

Englannin osaaminen on ehdoton edellytys, englantia täytyy osata hyvin. Auttava osaaminen ei maailmalla pitkälle pötkitä. Tämän useimmat allekirjoittavat. Venäjän osaamista tarvittaisiin varmasti enemmän varsinkin Itä-Suomessa. Katsoin tänään dokumenttia murmanskilaisista sisarista, jotka olivat menneet Norjassa naimisiin ja asettautuneet sinne. Olen ihmetellyt venäläisnaisten kielitaitoa. Puhuivat uskottavasti norjaa. Sama koskee niitä venäjänkielisiä täällä Suomessa, jotka satun tuntemaan. He puhuvat loistavaa suomen kieltä. Olen miettinyt, mistä tuo johtuu. Suomen kun pitäisi olla erittäin vaikea kieli. Asenteesta ainakin on kysymys. Varmasti suomalaisetkin oppivat venäjää, jos on asennetta. Mutta onko sitä? Espanjaa olen itse opiskellut vanhoilla päivillä. Se on mukava kieli ja avaa ikkunoita isoon osaan maailmasta. Turistia pieni kielitaito ei ainakaan haittaa. Saksalainen kielialue on sadan miljoonan kokoinen, eikä siis vähäinen ollenkaan. Saksan opiskelu on lakannut lähes kokonaan lukioissa, mikä on mielestäni iso vahinko.

Mutta tuo ruotsi. Tätä kirjoitettaessa kuuntelen toisella korvalla NRK:n uutisia. Norjan maisemat ovat kenties maailman kauneimpia, ja niin on kielikin. Norja hakkaa ruotsin tässä asiassa mennen tullen. Sen kielioppi on ruotsia selvästi joustavampi ja sitä kautta helpompi. Toki siellä käytetään hauskasti sikinsokin sekaisin molempia kieliä (uusnorja ja kirjanorja), mikä herättää vastaavaa keskustelua kuin Suomessa. Miksi on pakko opiskella kahta kieltä niilläkin alueilla, joissa vain toista käytetään?

Suomen historiassa useimmat vaikutteet ovat tulleet ruotsista ja saksasta. Keisariaika toi omat vaikutteensa, mutta kulttuurivaikutukset jäivät aika pieniksi. Olen savolaisen Paavo Lipposen kanssa samaa mieltä siitä, että pohjoismainen yhteenkuuluvuus on meille erityisen tärkeää. Samanlaista yhteiskuntajärjestystä ja arvomaailmaa ei löydy muualta. Emme saa valua ulos tuosta porukasta. Siksi ruotsin kielen taidosta on tosi paljon meille hyötyä.

PS..kirjoitin norjan ja ruotsin kielistä. Itse olen viime aikoina harrastanut molempia aktiivisesti. Yritän pitää sädehoidon läpikäyneitä aivojani toimintakykyisinä harrastamalla kieliä. Kovat hoidot vaikuttavat aivojen toimintaan, mutta aivoilla on onneksi uusiutumisen kykyä.  Pari havaintoa kielistä. Kielten sanasto on ehkä 60% samanlaista. Sanoissa on on pieniä poikkeamia usein. Kieliopeissa on sama peruslogiikka. Jännittävää on se, että ruotsalaiset eivät näytä olevan erityisen taitavia norjan ymmärtämisessä. Vastaavasti norjalaisilla on omat vaikeutensa ruotsin kanssa. Joskus norjalaiset puhuvat haastatteluissa ruotsia tai ainakin yrittävät. Se kuulostaa hirveältä. Suomen entinen hiihtovalmentaja on tästä esimerkki. Miksi vaihtaa oma kauniimpi kieli rumempaan? Ruotsalaiset eivät edes yritä norjaksi, kieli ei ilmeisesti taivu.  Norjalaiset tykkäävät suomenruotsista, koska sitä äännetään niin selkeästi paino ensimmäisellä tavulla. Muutenkin norjalaisten on usein helpompi suhtautua suomalaisiin kuin ruotsalaisiin. Meillekin tuttu isoveli-pikkuveliasetelma nousee helposti pintaan.  

Kohti kesää mennään jo.

Leppoisa päivä oli tänään. Tekemistä riitti ja vointi oli hyvä. Harvinaistsa oli se, että olimme kotona koko perheen voimin. Hiukan löytyi vanhoja musiikkiharrastuksia. Kovalevytallennin kaivettiin varastosta esiin. Kyseessä on keskiraskaansarjan lelu, jonka kanssa taidot loppuvat kesken ennen kuin sen ominaisuudet. Keväällä ja kesällä, kun puheääni oli kokonaan poissa, mietin että jos ääni palaa sillä pitää tehdä jotakin. Nyt on lupaus itselle lunastettavana. Saa nähdä mitä tässä keksitään. Pää on ideoita täynnä. Kysymys on siitä, paljonko on asiaan valmis panostamaan. Musiikin harrastaminen on aikasyöpöimmästä päästä.

Ilonaihe on sekin, että yöllä tätä kirjoitettaessa talvipäivänseisauksen hetki on ohitettu noin tunti sitten. Eli nyt mennään kohti kesää. Mahtavaa!

Järjestystä kohennellen...

Vuorossa oli siivouspäivä. Porukalla tavaraa saatiin ulos ja uuteen järjestykseen. Silmää ainakin piristää kun tulee vähän vaihtelua.

Vointi on ollut aika hyvä. Se verran on jaksanut, kuin on tarvinnutkin. Aamupäivällä uni kyllä tosin venyi valtavan pitkälle. Ehkä se pelasti loppupäivän osaltaan.

Ulkona onkin äkkiä tullut talvista ja näyttää siltä, että tulee valkoinen joulu kovan pakkasen kera. Toisenlaiset olivat ennusteet pari päivää sitten, mutta kyllähän talvi toki kelpaa. Ja onhan sillä valtava merkitys lasten hiihto- ja luistelutaidoillle, millainen talvi kulloinkin on.

Kyläkaupparetki

Vuosittainen joulunajan retki kyläkauppaan tuli tehtyä tänään. Shoppailuun meni aikaa melkoisesti. Askelia tuli yli 4000. Itselle ainakin jäi mukava maku. Kaupassa ei soinut joululauluja, henkilökunta oli ystävällistä ja kauppa oli järjestykseltään selkeä. Lisäksi hinnat olivat yllättävänkin edullisia verrattuna muihin tietämiini ostospaikkoihin. Selvästi on rakennettu paketti, jossa koko perhe voi tulla kauempaakin ja viihtyä ostoksilla koko päivän. Ja onhan se niin, että on mukava saada hankittua kaiken olennaisen saman katon alta. Näin meitä palvellaan ja ... rahat viedään.

Maailmalla on aika levotonta, siinä ei ole mitään erikoista. Se sentään on erikoista, että Ruotsin Gävlen kaupungissa vuosittain pystytetty olkipukki on vieläkin pystyssä. Melkein joka vuonna se on poltettu ja epäonnisestsa olkipukista on tullut kansainvälinen uutishuomioin kohde. Live-kuva.

Päivä oli rankka fyysisesti ja huomenna on takapakkia odotettavissa, mutta ei se mitään. Tämä päivä sen väärtti.

Kuka on paras urheilija?

Stubbin sukellus syvenee, nyt meni demaritkin ohi. Merkillistä ja vähän kohtuutontakin.

Vointi salli kilpikonnavauhtisen kävelylenkin. Hyvä olo tuli, erittäin hyvä. Liukastumisen vaara on kuitenkin suuri enkä uudestaan halua kokeilla kylkiluiden kestävyyttä. Lipsumista oli sen verran, että nastoja täytyy harkita tai sitten siirtyä kokonaan kuntopyörän käyttäjäksi.
---
Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa taaksepäin ja muistella kulunutta vuotta.  Niin myös urheilumaailmassa. Monen merkittävän suomalaisen ura päättyi: Saku Koivu, Mikko Hirvonen, Teemu Selänne, Hanno Möttölä, Tommi Evilä olivat lopettaneiden listalla.  Toivottavasti heidän osaamisensa on jatkossa nuorten urheilijoiden käytössä. Ei niitä suomalaisia maailmantähtiä liiaksi ole, päin vastoin. Esimerkki havainnollistaa asiaa. Golfari Mikko Ilosella on hyvä kausi takana ja hän ansainnut paikkansa viidenkymmenen joukossa. Jotkut ehdottavat tällä perusteella jopa vuoden urheilijaa. Aika karua.

Kuka sitten voisi olla seuraava vuoden urheilija? Valinta on vaikeaa, koska urheilijoita ja lajeja on niin monenlaisia. Voiko vuoden urheilija olla joukkuelajin tai peräti moottoriurheilun edustaja vai pitäisikö rajautua pelkästään yksilölajeihin? Yksilölajeihin rajautuminen voisi olla yksinkertaisempaa, koska joukkuepuolella joukkue määrää menestystä hyvin paljon ja moottoriurheilun puolella on sama juttu. Formuloissa ainoa oikea mittari on tallikaveri, jolla on samanlainen auto.

Entä yksilöpuolella? Voidaanko verrata urheilua, jossa on absoluuttiset tulokset niihin lajeihin, joissa verrataan menestystä vain toisiin urheilijoihin. Tarkoitan siis esim, pituushypyn ja maastohiihdon eroa. Äkkiä ajateltuna olisi helppo rajautua niihin lajeihin, jossa on tarkat objektiiviset ja vertailukelposet tulokset tiedossa. Uinti lienee lajeista objektiivisin, koska olosuhteet vaihtelevat hyvin vähän.

Vai pitäisikö rajautua vain arvokisamenestykseen? Kaksi olympiakultaa on parempi kuin yksi. Mutta mutta... toisissa lajeissa kilpaillaan laajemmin kuin toisilla. Ampumahiihdossa on mahdollisuus voittaa ainakin neljä yksilökultamitalia yksissä olympialaisissa. Uinnissa mitalimahdollisuuksia tuntuu olevan rajattomasti. Phelpsillä on 22 olympiamitalia, joista 18 kultaista. (osa viesteistä) Keihäänheittäjältä vaaditaan pitkää uraa, jotta pääsisi samaan.

Vaikea on siis löytää perusteita vuoden urheilijan valintaan, koska lajeja ja urheilijoita on niin paljon erilaisia. Ehkä joku toinen nimi tittelille voisi olla reilumpi. Jossakin ehdotettiin "vuoden urheiluteko"-nimeä  Onhan se aika kornia, että joku Teemu Selänne ja Antti Ruuskanen kilpailevat samasta tittelistä. Harrastajamäärätkin ovat niin erilaisia. Varteenotettavaia keihäänheittäjiä on maailmalla vähemmän kuin yhdessä jääkiekkojoukkueessa on pelaajia. Vertaile nyt sitten näitä.













 

Paavi liennyttäjänä

Vointi alkaa olla yhä parempi. Kylki muistutti olemassaolostaan ensimmäisen kerran vasta puolissa päivin. Omalla asteikollani päivä oli hyvä ja aktiivinen.

Tämä päivä jää historiaan USA:n Kuuba-politiikan muutoksista. Yli 50-vuoden kurjistavat pakotteet on tarkoitus purkaa tai ensi vaiheessa ainakin niitä höllennetään. Syntymäpäiviään juhlineella paavilla kerrotaan ollen keskeinen yhteys asiaan. Hän oli kirjoittanut kirjeet sekä Obamalle että R.Castrolle ja kehottanut heitä vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Hienoa työtä paavilta, joka järjesti tangotanssit pietarinkirkon aukiolla synttärien kunniaksi. Itse hän ei tainnut rientoihin mukaan lähteä sentään. Taivaassa kerkiää tanssia paavikin.

Kumma vuorokausirytmi (päivitetty)

Vuorokausirytmi on vähän hassulla mallilla, Myöhään nukkumaan ja aikaisin ylös. Viime yön uni 2,5 tuntia. Kivun takia ei tarvinnut valvoa. Aika sinänsä kului tehokkaasti eikä sängyssä tullut pyörittyä. Itse asiassa heräsin kummallisen pirteänä ja aamuvarhaisella oli helppo lähteä viemään matkustajaa lontoonjunalle. Päivällä tuli sitten nukuttua pitempään. Kyljen paraneminen edistyy pikkuhiljaa.

Venäjästä on menossa ilmat pihalle. Rupla aleni tänään 10%. Helpolta ei näytä. Kun nyt ylpeys antaisi myöten palauttaa Krimi. Ei anna, sen verran uskaltaa ennakoida. Mieluummin annetaan kansan nähdä vaikka nälkää.

Päivityksenä sen verran, että kännykän valomittari antoi puolissa päivin lukeman 4400. Taivas ei ollut täysin pilvessä ja saattoi aurinkokin matalalta hiukan kajastaa.

Hiukan harmaata

Oli harmaa päivä. Kännykän valomittarin mukaan luxeja oli puolissa päivin noin 2200. Toissa viikolla oli vain 1200 eräänä päivänä. Jos mittariin on yhtään luottamista, päivä ei siis ollut vuoden pimein.

Vointi on ollut parempi. Tuntuu, että kylki olisi luutunut paremmin, joten huippukipuja ei tullut koettua. Uupumusta oli hiukan, mutta liikkeellelähtö auttoi ja vointi parani aivan mukavaan suuntaan.

Päivän huvittavin asia oli se, kun pienen kaupan myyjät kiittivät minua siitä. että en ostanut netistä vaan menin menin heidän kivijalkakauppaansa. Hassua, että asiakasta erikseen kiitetään asiakkuudesta. Tuskin tapahtuisi pääkaupunkiseudella. Tämä onkin eräs Etelä-Pohjanmaan hienoista jutuista, asiakaspalvelu. Tiedän sellaisen kauppiaan, joka ei suostunut myymään minulle tuotetta, koska hänen mielestään se ei ollut parempi kuin silloinen omani. Kyse oli silloin polkupyörästä.

Tappionkin voi kestää joskus

Oli selkä tukossa aamulla pahasti, mutta päivän edetessä se vetreytyi  aivan kohtalaiseksi Päivä kului mukavien asioiden äärellä, tekemistä oli sopivasti. Lukion historian parissa meni ilta ja uusia asioita tuli opittua ja vanhoja kertailtua. Eurooppa on ollut yllättävän levoton paikka, jos otetaan alkupisteeksi vaikka vuosi 1789 eli Ranskan vallankumous. Lähes koko ajan on ollut jännitteitä, kylmiä tai kuumia sotia. Siinä mielessä tämän päivän tilanne, jolloin konfliktit tiivistyvät, on aivan tyypillinen Euroopalle. Toinen asia on, mihin se johtaa. Joka tapauksessa Länsi-Euroopan 70-vuotta kestänyt rauhantila on mahtava poikkeus historian kulussa. Saisi vaikkapa vielä jatkua.

Katsoin MM-salibandyfinaalin viimeisen erän toisella silmällä. Tauolla oli tilanne 2-2. Olin täysin realisti; isoveli Hannu Hanhi kääntää pelin jollakin ihmeen konstilla itselleen, koska niin tapaa käydä. Siksi en vuodattanut kyyneleitä enkä heittänyt telkkaria ulos ikkunasta, kun ottelun kulku selvisi (3-2). Tuntuu, että nämä SWE-FIN-ottelut on kirjoitettu isompiin kirjoihin. Turha kenenkään taistella tuulimyllyjä vastaan; uusiutuva energia kannattaa muutenkin nostaa kunniaan.

Ontto tapa auttaa...

Perussuomalaiset ovat perinteisesti olleet maahanmuuttokriittisiä. Varsinkin pakolaisia kohtaan on oltu varauksellisia. Mieluummin annettaisiin apua paikan päällä, kuin siirrettäisiin ihmisiä uuteen kulttuuriin. Näin monesti järkevää olisikin. Perussuomalaiset ovat ehdottamassa kehitysavun merkittäviä leikkauksia ja sitä, että veronkannon yhteydessä jokainen saisi antaa vapaaehtoisen maksun kehitysavulle.

Olen sitä mieltä, että uusia ideoita ei saa ampua alas suoralta kädeltä. Mielestäni perussuomalaisten ehdotus oli kuitenkin sopimaton ja sisällöltään ontto. Mitä se toisi lisää, sehän olisi pelkkä leikkaus? Onhan tähänkin asti jokainen saanut antaa vapaaehtoisia avustuksia. Miten asia sillä muuttuisi, että lahjoitus tapahtuisi veronkannon yhteydessä. Luulen, että vaikutus voisi olla hyvin negatiivinen. Kuvitellaan henkilö, joka on saanut maksettavakseen lisäveroja ja mielenpahoittaneena menee maksamaan laskua. Syntyisköhän kehitysapupäätös helposti?  Tuskin. Samoin vähän epäilen veronpalautusta saaneen intoa sijoittaa rahat kehitysapuun.

Viime yönä heräsin karmeaan vihlaisuun alaselässä ja luulin tukehtuvani. Korisin sen mitä pysyin ja tilanne meni onneksi samantien ohi. Olin unissani kääntynyt ja petauspatja luisui sen verran, että kipeään selkään vihlaisi ilkeästi. Päivä on mennyt kuitenkin parempaan suuntaan ja pieneen kävelyyn illalla pystyikin. Kurjaa oli huomata mustan jään määrä, olin vähällä uudelleen kompuroida. Varsinkin  uusi asvaltti on erikoisen vaikea tapaus liukkauden suhteen.

Paluuuta politiikkaan tekevä Matti Vanhanen oli Hjalliksen tentattavana. Hjallis haastatteli yhtä pomppivasti ja levottomasti kuin yleensäkin. Hyökkäävyyttäkin riitti tuttuun tapaan. Joskus tämä on hauskaa seurattavaa. Vanhanen oli jotenkin jumissa ja sulkeutunut. Aivan varma en tämän esiintymisen perusteella ole edes Vanhasen läpimenosta. Pitkäaikaisen pääministerin jääminen rannalle olisi tietenkin sensaatio. Pääministerikauden kohtuuton yksityisasioiden riepottaminen ei ole voinut olla jättämättä jälkiä ihmisen sieluun. Niin tässäkin tapauksessa. Olennaista on kuitenkin se, että miten kansa muistaa asian. Voihan olla, että Vanhanen saa sympatiaa ja sellaisen äänivyöryn, jota harvoin näkee.



 

Huono vitsi...

Kunto oli kohtuullinen kunnes erehdyin yskäisemään. Se kivun vihlaisu tuntui kovalta. Kylkeä ei ole kuvattu, mutta lääkäri arveli kylkiluun murtumaa. Niihin ei taida paljoa hoitoa olla tarjolla kivunlievityksen lisäksi.  
..
Aamupäivä meni DVD:tä töllöttäessä. Kolme tuntia toista maailmansotaa. Alan osata tärkeimmät päivämäärät ulkoa, mitä tulee sodan keskeisiin käännekohtiin. Hyödyllistä....heh.

Jari Sarasvuon firma joutui yrityssaneeraukseen. Monet ovat vahingoniloisia ylimielisen suurisuun vaikeuksista, näin ainakin kuvittelisin. Sarasvuon kasvatti firmansa työntekijämäärää nollasta neljään sataan. Hän laajensi firmaa nopeasti ulkomaille ja halusi olla maailman paras. Hän haki kuuta taivaalta, mutta riskit realisoituivat ikävästi. Yrittämiseen kuuluvat riskit ja mahdollisuudet epäonnistua. Sarasvuon firma on maksanut yhteiskunnalle kymmeniä miljoonia verotuloja. Sitä ei pitä unohtaa. Monet menestyneet yritysjohtajat ovat tehneet konkurssin ennen suurta menestystään. Kuinkahan tässä käy.

Eräässä kolumissa tänään otettiin esiin ydinase osana kireää poliittista tilannetta. Tällaisia asioita ei ole tarvinnut aiemmin ajatella onneksi sentään. Putinilla pommeja piisaa ja halu näytellä muskeleita on kovin suuri. Kyllähän se mautonta häneltä on lennellä atomipommikoneilla Itämerellä. Periaateissa noissa koneissa voi olla pommit kiinni. Oikein huono vitsi pieneltä mieheltä.

Verot

Verokeskustelua on taas käyty. EK on ehdottanut tuloverojen alentamista neljällä miljardilla. Tuon kokoinen veroale kuulostaa pahasti ylimitoitetulta. Millä ihmeen logiikalla taataan, että yhteiskunta hyötyisi tilanteesta, jos veropohjaa ohennetaan näin paljon? Mikä takaa sen, että kuluttajalle jäänyt ylimääräinen raha menee kotimaiseen kulutukseen? Sehän voi mennä esimerkiksi ulkomaan matkaan tai ulkomaalaisen viihde-elektroniikan ostamiseen. Silloin ei juuri mitään jää Suomen talouteen. Ehkä pikkuisen matkatoimiston ja elektroniikkaliikkeen myyjille ja firmoille jää jotakin. Mutta kun yhteisöverokin on jo leikattu minimiin.

Jos sen sijaan veroale kohdistetaan pienituloisiin asia on toinen. Pienituloiselle annettu veroalennus on turvallisin, koska silloin rahat menevät mitä todennäköisimmin kotimaiseen kulutukseen. Ostetaan kotimaista laadukasta ruokaa, käydään parturissa useammin ja ostetaan kalliimpi kotimainen liittymä kännykkään sekä tilataan sanomalehti kotiin. Näin työllistetään kotimaista väkeä ja saadaan raha kiertoon.

Tietysti joku voi ajatella toisinkin päin. Alempi vero isopalkkaiselle saa aikaan ahneutta ja sen kautta taloudelllista toimeliaisuutta. Esimerkiksi hyväpalkkainen lääkäri pitää työpäivän lisäksi iltavastaanottoa ja näin aiheuttaa verotuloja jaettavaksi yhteiseen pottiin ja tietenkin hyvinvointia potilaille, jotka pääsevät nopeammin hoitoon lääkärin ahneudesta johtuen.  Ehkä ahneus onkin hyvä asia, tai oikeastaan ahneudesta seurannut ahkeruus. Voihan ahkeruutta seurata muustakin, vaikka auttamisen halusta. Mutta siihen ei tarvita veroalea. Lisäksi joku voisi huomauttaa, että lääkärin tuottama veroeuro on arvokkaampi kuin pienituloisen progression tähden. Suurempi osa palautuu verotukseen. Eli yhteiskunnan tulisi iloita suurituloisista, jotka tuottavat elintärkeää verokertymää.

Verotuksen keventäminen on aina riski hyvinvointiyhteiskunnalle, jolla on tarjolla laajaat palvelut. Jos on pakko veroja alentaa, alentaisin niitä mieluiten pienituloisilta siten vielä, että työn vastaanottaminen kannattaisi mahdollisimman useassa tilanteessa. Ihminen saataisiin pysymään aktiivisena paremmin, mikä olisi etu sekä yksilölle että yhteiskunnalle.  Pienyrittäjien alv. kuristi monta pientä yrittäjää 90-luvulla. Korkeampia tulorajoja sille puolelle ovat monet puoltaneet, mikä on kuulostanut järkevältä.
---

HJK pelasi upean ottelun belgialaisia vastaan ja osoitti ansainneensa eurooppaliigapaikan pienen alkukankeuden jälkeen. Tänään peli oli tosi hienoa ja pinnakin oli lähellä. Yliajalla HJKlta vietiin selvä rankkari, kun pelaaja kaadettin rangaistusalueella. Tuomari määräsi tilanteesta vaparin, mikä oli selvästi väärä päätös. Jalkapallokausi Suomessa päättyi tähän ja HJK:n ja SJK:n menestys jätti hyvän maun kaudesta.
---
Kylki on vieläkin ollut hankala vaikkei aivan yhtä dramaattinen kuin vielä eilen. Harmittaa tietenkin, ettei ole päässyt liikkumaan toivotulla tavalla.

Kiusaa kiusaa

Aamulla herättyäni yskäisin ensin ja seuraavaksi parkaisin. Kylki ärtynyt entisestään. Saunalla, särkylääkkeellä ja hieronnalla kipu on saatu pysymään aisoissa. Paikallaan on onneksi helppo olla.

Historian syövereissä olen pyörinyt, lähinnä imperialismin ja kylmän sodan aikakausissa.

Paikallaan

Puoli-invalidina meni tämä päivä. Paikallaan on ihan hyvä olla mutta liikkuminen on tuskallista. Lihasjumia kaiketi se on, oikean kyljen kipu. Enää ei osaa olla asiasta yhtä varma kuin eilen. Niinpä päivä on mennyt paikallaan. Lukemista on riittänyt, toisen maailmansodan mielettömyyksiä olen käynyt läpi. Lukemat ovat niin isoja joka asiassa, että niitä on vaikea tajuta. Voi kun ei koskaan tarvitsisi enää. Lisäksi Musti & Hyvä Vainu- yhtyeen uusi levy on ollut kuunneltavana. Hyvä gospel-levy, kannattaa ostaa vaikka joululahjaksi.  Erinomainen on myös norjalainen reality "Bör de gifte seg", mutta siitä joskus enemmän kun olen katsonut koko sarjan.

Lepovuoro

Eilen kerroin kaatumisestani liukkaalla tiellä. Näyttää onneksi siltä, että mitään ei mennyt rikki. Yöllä sai nukuttua kohtalaisesti ja päivällä ei ole ollut leposärkyä. Liikkuessa kipua sen verran kuitenkin on, että Buranaa on kulunut.  Sytostaateista on nyt parin viikon lepo, mikä tulee tarpeeseen. Unirytmin ongelmat ovat olleet kaikkein väsyttävintä tämän kuurin aikana. Syitä asiaan on ollut monia, oma osuus suuri. Aamulla pitää nousta ja illalla ei aina saa joko mentyä nukkumaan tai nukahdettua.

Ilonaiheena on tänään ollut mm. se, että viime aikoina jumpitellut Watson-palvelu on toiminut tänään moitteettomasti.

Baletti ja lankeaminen

Nyt on sitten baletti nähty, ensi kertaa elämässä. Joulunäytös sisälsi myös muita erilaisia tanssiesityksiä, kuten hiphopia, jazzia ja nykytanssia. Koko esitys kesti tauon kanssa komeat kolme ja puoli tuntia. Joku laski, että balettinäytöksissä olisi ollut 133 tanssijaa. Melkoinen määrä. Sen verran ymmärsin asiasta, että kovasti on tehty tarkkaa työtä. Muistamistakin oli hyvin paljon jokaiselle. Pienimmät prinsessat olivat aivan hurmaavia seikkailijoita ja isommat jo taitavia tekijöitä. Isommat olivat kaikki kuin samasta muotista valmistettuja. Miettimään jäin sitä, että mitä kaikkia ulkonäköpaineita tähän lajiin voikaan liittyä.

Iltakävelyllä lankesin eli kaaduin rajusti aivan kodin lähellä. Musta jää oli liukas ja niin ukko parkaisi ja romahti vauhdilla maihin oikean kyljen päälle. Luulin jo, että ilmat meni ns. pihalle, mutta siitä ei ollut kyse. Nyt näyttää onneksi siltä että selvittiin muutamalla mustelmalla. Toki kylki on kipeä, mutta yritän pitää sen kuumalla vesipullolla lämpimänä. Kylmää en uskalla käyttää, koska se ehkä vetäisi selän jumiin.



 

6.12.

Itsenäisyyspäivä. Pitääkö silloin aina muistella talvisotaa ja muita sotia? Nykynuori pystyy hädin tuskin hahmottamaan maailman ennen älypuhelimia. Aika ennen nettiä ja telkkaria on kivikautta. Sodan aika on jotakin käsittämätöntä. Pitääkö siis yhä uudelleen palata näihin aikoihin.

Talvisota ja jatkosota ovat osa suomalaista sankarikertomusta ja toisaalta selviytymistarinaa. Sodissa ei ole mitään hienoa eikä sinänsä ihailtavaa. Armeijan käyneet ymmärtävät aika hyvin miltä tuntuu tähystää kuusen juurella viluissaan. Kauhusta ja oikeasta pelosta ymmärtävät vain tosi tilanteessa olleet.

Kysyin ruotsalaiselta tuttavalta, että onko tämä jokavuotinen päivän sota hänen mielestään kummallinen perinne. Ei hän sitä osannut asiaa ihmetellä, ehkä pikemminkin kaipasi omaankin maahansa jotakin saman tyyppistä vakavampaa perinnettä. En tiedä oliko hän edes varma maansa kansallispäivästä.

 Linnan juhlissa oli 102-vuotias veteraani joka kirkkaasti muisteli talvisodan alkua. Vaikuttavaa.Tuntematon sotilas on mestariteos, joka tuo sodan raadollisuuden esiin. Se ei ihaile tappamista eikä väkivaltaa, päinvastoin. Muistelulla siirretään perinnettä eteenpäin. Sodan kauheus on hyvä muistaa. Mielestäni yhden päivän vuodessa kestää sotien muistelua.

Suomelle olen tänään ollut kiitollinen monesta asiasta. En vähiten siitä, että se on antanut hoitoa sairauteeni. Katuvaloista olen ollut tänään kiitollinen.. Oli mahtava käydä kävelyllä valaistulla kadulla, joka olisi ollut vaarallisen liukas pimeässä kuljettuna. Suomalaisten suunnittelemasta älypuhelimesta olin myös kiitollinen. Sain tiedonjanoa hoidettua hyvällä laitteella. Kiitos Suomi!

Vointi oli aika hyvä tänään. Univelkaa alkaa vain olla liikaa. Nyt pitäisi saada hyvät unet. Huomenna olisi tiedossa uusi kokemus; baletti.

Suosittu kuningas

Hyvä päivä oli tänään. Kävin työpaikalla ja nyt tiedän kauanko menee laittaa maailman asiat järjestykseen. Siihen menee aikaa kolmisen tuntia. Tuli ruodittua suuret ja vähän pienemmätkin asiat.

Suomalaiset ovat monarkkeja mitä suurimmissa määrin. Tästä kertoo linnan juhlat pukuloisteineen, joista on puhuttu koko viikko. Ja mikäpä sinä. Presidentin omat juhlatunnelmat voivat olla hieman alavireiset, kun tänään tuli uutinen hänen 98-vuotiaan äitinsä poismenosta.

Taloustaito-lehti teki kyselyä luotetuimmista talouspäättäjistä. Sauli Niinistö on ylivoimaisesti luotetuin viidenkymmenen prosentin kannatuksella. Juha Sipilä on toisena kolmenkymmenellä prosentilla.   Neljännentoista tilan jakavat Soini ja Stubb (6,6%). Valtionvarainministeri Rinne on sijalla 27 (2,6%).

Niinistön kansansuosio on valtava, suomalaiset ovat todella tyytyväisiä häneen. Niinistö ei ole sortunut sammakoihin ja on tullut aktiivisesti ja viisaasti ulos eri tilanteissa. Toisaalta tulee mieleen, että onko niin, että epävarmoina aikoina halutaan uusi kekkonen, joka pitää puoliamme pahaa sutta (tai karhua) vastaan.

Linnan juhlia vietetään uudistetussa presidentinlinnassa itsenäisyyspäivänä. Kuningas kuningattarineen ottavat vastaan arvokkaan joukon ja mitä kummallisinta; 2 miljoonaa ihmistä tuijottaa tätä tuntikausia; ja seuraavana päivänä sama joukko lukee vielä lehdestä jutut samoista juhlista.

Helpotus

Eilisen kauhupäivän jälkeen sai palata normaaliarkeen ja vointi oli aivan hyvä. Elimistöllä on halu hylkiä lääkettä aluksi. Univelkojakin tuli nukuttua pois. Eipä siis moittimista. Miesten iltaa on vietetty kauluspaitoja silitellessä naisväen ollessa Berliinissä töissä.

Haukat lähtvät

Huuh, mikä päivä... Sytostaattikuurin rankin vaihe käsillä. Nyt illalla alkaa helpottaa. Maha reagoi niin, että A-piimä on ainoa mahdollinen ravinto.
---
Ruotsin poliittinen sekamelska realisoitui tänään ja keväällä tulee uudet vaalit. Monille ajatus toimivasta vähemmistöhallituksesta blokkirajoineen on käsittämätön.
---
Hawkit lensivät Pohjanmaan yli jäähyväislentonsa ennalta ilmoitetun minuuttiaikataulun mukaisesti. Kauhavan lentosotakoulu poistuu maakunnasta Keski-Suomeen. Haikea paikka monille, vaikka varmasti viisas päätös pitkänpäälle. Kauhavan yksikkö oli liian pieni ollakseen järkevä.

Vielä tästä yhdestä aiheesta...

Käsittämätön kirkosta eroaminen on jatkunut. Homoliittoäänestyksen jälkeen eroajien määrä lähestyy jo kahtakymmentätuhatta. Asian kokoon nähden reaktion kokoluokka on ollut yllätys vaikka konservatiivien mitan täyttyminen on ollut jollakin tavalla arvattavissa. Alunperin en aikonut kirjoittaa blogiin asiasta yhtään mitään, mutta päädyin vielä palaamaan asiaan ja esittämään oman näkemykseni tilanteesta.

Koko asian ytimessä on nykyajassa ilmenevä arvojen kakofonia. Ne perusarvot, jotka lapsena ja nuorena on oikeiksi opittu ja miellettty, on kyseenalaistettu. Pitää muistaa, mistä tämä maa on kukoistukseensa noussut. Metsää on kaadettu ja peltoa raivattu. Siinä sivussa on sodittu välillä Stalinia ja välillä Hitleriä vastaan. Perusarvot koti, uskonto ja isänmaa ovat olleet huikean menestystarinan taustalla.

Homottelu haukkumasanana oli yleinen vielä reilut 10 vuotta sitten. Tämä on kiistatta ihmisoikeuskysymys, jota ei voi hyväksyä. Ruotsalaisia naurettiin yleisesti homoiksi. Vasta salkkarisukupolvi  ja suositut mediapersoonat  2000-luvulla ovat tuoneet homot muoti-ilmiöiksi. Cityliberaaleiksi kutsuttu eurooppalaiseksi itseään mieltävä joukko on saanut kyseenalaistaa sotienjälkeisen sukupolven ajattelun. Tähän sillä on ollut myös valmiutta, sillä levoton sekulaari sukupolvi on tottunut myös alati muuttuviin ihmissuhteisiin. On sopeuduttu kivuliaidenkin prossien kautta uusiin parisuhteisiin ja perhemuotoihin.

Konservatiivien puolella on luotettu pysyviin ikuisiin arvoihin. Kirkko ja Jumala on toiminut niiden takuumiehinä. Näiden varaan on perustunut kunnon työtätekevän kansan hyvinvointi ja tulevaisuus eli oikeastaan siunaus. Arvojen moninaistuminen ja kansanvälistymisen paine on tiivistänyt tämän joukon olemassaoloa. Samalla erilaisuus on muodostunut puristavaksi uhkakuvaksi, joka pelottaa. Kun arkkipiispa, ilmeisesti enemmän hyväsydämisyyttään kuin viisauttaan, ilmaisi iloaan homoliittopäätöksen puolesta, kuppi meni nurin monen kohdalla. Maa murtui alta. "Eikö arkkipiispaankaan voi enää luottaa?" "Miksi arkkipiispa haluaa keskustella avioliittokäsityksestä, joka on maailman selvin asia ja perustuu itseensä Raamattuun?" Tämän takia jonkun toisen nimen käyttäminen ilmiöstä olisi ollut viisautta. Presidentti esitti nimeä "pariliitto." Itse uskon, että tämä olisi ollut paljon vähemmään vaurioittava vaihtoehto, koska perinteisen avioliittokäsityksen omaavat olisivat saaneet pitää arvonsa loukkaamattomana. Arvojen loukkaaminen ja rikki repiminen on julmaa ja kyseenalaista herättäen aina vastareaktion. Täytyy olla oikeus olla myös konservatiivi.

Konservatiivit vetoavat kysymyksessä usein Raamattuun. Onkohan Raamattuun kuitenkaan perehdytty? Harvemmin tuodaan esiin tarkemmin, mitkä ovat niitä raamatullisia perusteita, joista puhutaan. Raamattu kun ei tässä asiassa ole ollenkaan niin yksiselitteinen kuin joskus väitetään.

On totta, että kristillinen kulttuuri suhtautui alun alkaen erittäin kriittisesti homoseksuaalisuuteen jo Mooseksen laissa (josta Paavali sittemmin kristityt vapautti). Raamattu suhtautuu erittäin kielteisesti kaikkiin seksuaalisiin irtosuhteisiin, myös heterojen kohdalla. Sitoutuneesta, rakkauteen perustuvasta samaa sukupuolta olevien parisuhteesta Raamatussa ei paljoakaan puhua. Ainakin omalla kohdalla lyö täysin tyhjää siinä kohdassa. Toki avioliitto on itsestään selvästi mielletty miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi, jossa lisääntyminen on keskeistä. Tämän takia monet eivät halua käyttää nimeä avioliitto vaikka adoptio-oikeus olisikin annettu. Näin ollen itse Raamattu suhtautuu korkeintaan väljän kriittisesti asiaan. Kristillinen perinne sen sijaan on asiassa ollut selkeän kriittinen. Ilmeisesti tästä arkkipiispa olisi valmis keskustelemaan. Ja juuri tämä signaali herätti monet takajaloilleen. Ajoitus oli uskomattoman huono. Viikkoa myöhemmin konservatiivien pettymyksen tunteet olisivat olleet jo stabiilimmat ja reaktiot olisivat jääneet pienemmiksi.

Kirkon ylivoimainen mediapersoona, piispa Tapio Luoma, esiintyi tänään aamutelevisiossa ja yritti selittää sitä, että ei eduskunnan päätös muuta kirkon kantaa avioliittoon. Esitys oli sinänsä selkeä ja yritti tietenkin laastaroida arkkipiispan aiheuttamaa hämmennystä. Tiedotusstrategiana tämä on ollut kirkolta hiukan erikoinen, koska se entisestään vahvistaa kuvaa siitä että kirkko jotenkin ajaa asiassa monilla rattailla.

Luther ei pitänyt avioliittoa sakramenttina, koska se ei suoranaisesti perustu Jumalan antamaan käskyyn. Toisin on kasteen ja ehtoollisen kohdalla, jotka perustuivat suoraan Jeesuksen käskyyn. Ne Luther jätti sakramenteiksi. Luther piti avioliittoa osana maallista hallintavaltaa, joka järjestetään järjen ja omantunnon perusteella. Tällä taustalla kallistuisin uskomaan, että nykyajan Luther olisi asiassa nykyaikana valmis pohtimaan avioliiton olemusta. Hän oli itse aika radikaali purkaessaan luostarilaitoksen elämänvastaisena. Entisenä munkkina hän meni naimisiin nunnan kanssa.

Jeesuskaan ei oikein mahtunut normeihin, hän oli suorastaan epäsovinnainen juutalainen mies, joka sai sen ajan uskovaisissa, varsinkin papeissa raivoa aikaan. Teki töitä pyhänä, hengaili ja aterioi roskajoukon kanssa.

Kodinturvajoukot

Päivä oli voinniltaan kohtuullinen vaikka unet jäivät muutamaan tuntiin. Päivä oli varmaankin yksi pimeimmistä koko vuonna. Sumua ja sameaa.

Tarvitaanko Suomeen kodinturvajoukot?
MOT otti esiin ajatuksen kodinturvajoukoista eli vapaaehtoisista valtakunnallisista maanpuoulustus joukoista. 100 000 asian harrastajaa, naista ja miestä, olisi tarkoitus haalia tähän joukkoon.

Taustalla on reservin pieneneminen poliittisin päätöksin. Armeija on pienenemässä 230 000:n mieheen. Reservin koko oli kolme vuosikymmentä sitten lähes kolminkertainen. Puoli miljoonaa koulutettua reserviläistä jää sijoittamata tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa sellaista totaalisen outoa asiaa, että heillä on maanpuolustuskielto eikä heitä siten voi kriisitilanteessa käyttää maanpuolustukseen vaikka vihollinen kävelisi yli. Heitä kohdeltaisiin kansainvälisessä oikeudessa rikollisina, koska eivät kuulu viralliseen maanpuolustusorganisaatioon. Organisoituminen kodinturvajoukoiksi puolustusvoimien alaisuudessa kautta järkevöittäisi tätä asiaa.

Aihe on ollut esillä silloin tällöin kylmän sodan jälkeen. Myös poliisiylijohtaja Paatero on aikanaan heittänyt saman tyyppisen ajatuksen ilmoille poliisin lähtökohdista. Syrjäseuduilla olisi hyvä olla luottomiehiä tarvittaessa jopa aseistettuina. Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat olleet eniten asiassa aktiivisia.

Puolustusvoimat vastustaa ainakin virallisesti ajatusta. Selvää onkin, että tällaisten kansalaistoimintaan perustuvien joukkojen täytyisi olla tiukasti valtiovallan alaisuudessa. Mitään ylimääräistä ja epämääräistä sotilasjoukkoa ei tietenkään kaivata. Taustalla on 1918 trauma, jossa suomalaiset taistelivat toisiaan vastaan. Turvallisuuden kannalta tällainen joukko voisi olla harkinnan arvoinen. Viholliselle se olisi hankala pala ja se saataisiin nopeasti liikkkeelle tilanteen kiristyessä. Puolustusvoimat itse asiassa jo kehittävät paikallisjoukkojen toimintaa, mikä oikeastaan muistuttaa ajatusta kodinturvajoukoista. Ehkä sitä kautta idean positiivinen puoli on jo toteutumaan päin. Ehkä kodinturvajoukkojen perustaminen täytyy jättää toiseen kertaan.