Hyvä päivä!

Tänään vonti oli tosi hyvä suhteutettuna muihin päiviin. Sai jotain aikaankin. Eikä henkistä kuoppaa tullut tänään vastaan.  Otin reilummin astmalääkkettä. Liittyiskö siihen? Nyt illalla pienen touhuamisen jälkeen aika lailla puhki. Kiva, että tällaisia päiviä on!

Samaa rataa

Profiililtaan taas sellainen päivä että päivällä oli vaikeaa. Vilunväreet tulivat ja säikäyttivät, mutta Kylmänroppi ja Burana ajoivat taudinalun pois. Illaksi tuli taas parempi olo ja flunssaoireet näyttävät menneen ohi.

Tulin katsoneeksi "Tie pohjoiseen"-elokuvan kahteen kertaan. Tuskin jää suurena ilmiönä elokuvahistoriaan, mutta Loirin ja Edelmannin yhteistyö oli silti mielestäni hyvä.

Fantasian voimaa

Henkisesti rankka päivä, mikä vaikuttaa kokonaisuuteen paljon. Jos psyyke kovilla, fyysisestikin on tiukempaa.  Mieli(kuvitus) alkaa helposti ohjata vointia liikaa. Silloin kun oma toivo kovilla on tärkeää että lähellä ihmisiä, jotka ovat vahvana ja mieli myönteisenä. Läheisten avulla päästy tasapainoon ja illalla vointi ihan hyvä - pääsi ulos pikku kävelyllekin.

Jännitystä elämään

Tänään oli sitten paluu arkeen pyhien jälkeen. Tietokonetomografia oli tänään heti aamusta eli nyt otettiin kuvat siitä, miten taudin kanssa on edistytty, onko kemoterapia purrut toivotulla tavalla. Tulokset tulevat tietoon vasta ensi viikon perjantaina, joten henkisesti raastava viikko on tiedossa. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Sitä pelkää pahinta ja toivoo parasta. Ennen hoitoja korttipakasta nousi turhan monta kertaa se kehnoin kortti, joten nyt olisi tietysti kiva, jos siellä olisi jotain muuta tarjolla.

Illalla olo muuttuikin selvästi kehnommaksi, rappusia tultiin siinä mielessä alaspäin. Plääh. Piti ottaa lääkettä. Mutta pikku purnaaminen ja Wordament turnaus vei tummat pilvet pois.

Tapsun päivänä

Taas parempi päivä voinniltaan. Alkaa muistuttaa ihan normaalia elämää yhä enemmän. Aamulla reilun kilometrin kävely -17 c pakkasessa. Otti jälkikäteen hiukan voimille, mutta siitä toivuttiin hyvien päiväunien avulla. Päivän yksi kohokohta on ollut takkatulen ääressä. Sitähän sanotaan, että ihminen pysähtyy nähdessään nukkuvan lapsen, virtaavan veden ja palavan tulen. Tänään olen nähnyt noista ensimmäisen ja kolmannen. Takkatulen ääressä luovuus alkaa pulputa. Tuli paljon hyviä ideoita ja hyvä mieli.

Joulupukki toi kaikessa viisaudessaan langattomat kuulokkeet. Kyllä on mukavaa kun saa kulkea ympäriinsä ilman että musiikki (ja johto) katkeaa.

Oispa aina joulu.

Kyllä joulu on kivaa; syömistä, lukemista, yhdessäoloa. Legojakin tuli rakenneltua pitkästä aikaa. En muistanutkaan miten paljon se vaatii pitkäjänteisyyttä vai oliko ne ennen yhtä vaikeita? Parin tunnin rakentelun jälkeen rakennelma ehti olla pari minuuttia ehjänä ennen kuin putosi lattialle ja meni rikki. Mutta se ei vienyt rakentamisen iloa keneltäkään pois. Laitettiin purkkiin seuraavaa rakennuskertaa odottamaan.

Vointi mennyt taas askeleen parempaan. Parin viikon jälkeen ensimmäisen kerran uskaltauduin esikoisen seurassa vartin ulkoilmakävelylle. Ongelmia ei esiintynyt.  Mukavaa sekin, että joulu venyttää hoitoja, jolloin kunto ehtii pitempään kohentumaan.

Lehdissä oli ilmeisesti uutispulasta johtuen vähän ajattomampi juttu maailman vaarallisimmasta salkusta. Paljon mielenkiintoista tietoa, mikä itselleni ei ainakaan entuudestaan tuttua.

Hyvää Joulua!

Joulurauha on julistettu Suomen Turusta. Maisema on täydellisen jouluinen,  hanki on kaunis ja pakkasta sellaiset 12 astetta.

Vointi on ollut riittävä joulun juhlistamiseen yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Lapsen riemun seuraaminen on kaikkein parasta, mitä joulu voi tarjota. Miten lapsi voikaan olla niin kiitollinen vähästäkin!

Kaksi kertaa on saanut käydä tänään valmiiseen pöytään aivan huippuhyälle jouluaterialle. Kiitokset siitä vaivasta mitä niiden eteen on nähty! Samalla ilmassa on hiukan haikeutta, ajatuksia tulevaisuudesta ja menneiden joulujen muistelua. Niin särkyvää on onni tää.

Nyt aika testata FIFA 13. Hyvää Joulua kaikille!

Aatonaattoa...

Heikko olo päivällä, mutta illaksi parani merkittävästi.  Kovin paljon ei saanut tänään aikaiseksi, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Kinkku on uunissa ja joulua odotellaan. Pakkanen paukkuu rajusti,

Hurr...

Pakkasta tänään huikeat 27 astetta, mutta valoltaan oikein kaunis päivä. Ja nythän mennään valoisuudessa jo kesää kohden. Voinniltaan niitä parempia päiviä, ei ole tarvinnut paljoa makoilla ja voinut osallistua varovasti normaaliin elämään. Lääkkeitä on tarvinnut minimaalisesti. "Rakennuksella" pääsin takkaa lämmittämään, kun sähkömittari sätki jo melkein sydäntä nopeammin.

Ostettu joulukuusi taitaa olla huonompi aina kuin itse kaadettu. Toissapäivänä ostetusta on neulaset jo lähteneet, mutta joulukuusen idea taitaa olla tärkeämpi kuin täydellinen kuusi. Muutama paketti on jo oksien alla ja nelivuotiaan joulunodotusta on suuri ilo seurata. Joulu on lapsen maailmassa niin suuri ja tärkeä, suorastaan taianomainen asia, jota aikuisena voi vain kaiholla muistella. Tänään pikkuneidille tuli valtava halu avata jo joku paketti, mutta päädyttiin kuitenkin siihen että äiti laittaa jonkun tavaran lahjapaperiin ja sen sitten kuusen alle. Eikä se kauaa ehtinyt siellä olla, kun avaamisen halu tuli ylivoimaiseksi.

Joulu tekee tuloaan

Hyvissä voimin tänään! Pääsi käymään jouluostuksoksilla. Ja kuusi on olohuonesssa koristeltuna. Uusi piparkakkutalo tehtynä. Tyttötontut ovat olleet oikein ahkeria tänään.

Eilen lenkkejä 21, tänään 30.

Huumoria ja huijausta.

Kuusi saatiin sitten kotiinkannettuna hintaan 22 euroa. Tällä kertaa näin, vaikka kuusenhakureissut ovat olleet kivoja ohjelmanumeroita. Yleensä kuusi on haettu vasta jouluaattona viime tingassa.

Vointi pysynyt lääkkeillä kohtuullisena. Pakkanen ei ole suosikkini, vaikeuttaa hengitystä.

Päivän huumoripläjäiys tapatui tänään rautakaupassa. Kauppias kysyi, että valmistuuko talo jouluksi. "Se on jo syöty", vastasi nelivuotias. Ja tosiaan. Toinen piparkakkutalo on pellillä paistamista varten, josko jouluna olisi yksi talo. Edellinen katosi pala kerrallaan.

Uusintana tuli katsottua dokumentti "Hehkulamppuhuijaus" Siinä kerrotaan miten 1920-luvulla keskeiset lampputehtailijat sopivat, että hehkulamppu saa kestää vain tietyn määrän tunteja. Näin saadaan ihmiset ostamaan mahdollisimman paljon. Nykyään tavaroiden elinkaari pyritään tekemään aina vain lyhyemmäksi helpon voiton toivossa. Ja tietenkin näin työllistetään mutta entä ympäristö. Dokumentti on sopivasti vihaksi pistävä ja kertoo systeemimme kaksinaismoraalista, joten suosittelen

http://areena.yle.fi/tv/901025

Parempaa oloa ja mobiilispiritualiteettia

Vointi on kääntynyt parempaan. Olo selvästi parempi kuin eilen ja mieli hyvä ja toiveikas. Toki heikkoa vielä on, mutta  lenkkejä tuli tänään 20. Vielä en ole luopunut ajatuksesta kuusenhakureissusta ja jouluostosreissustakin.

Innostuin tänään kännykkäraamattusovelluksesta nimeltään "Holy Bible. YouVersion. The Bible App." Sisältää  satoja käännöksiä ja englanninkielisiäkin kymmeniä. On sielllä suomeksikin vanha Piplia vuodelta 1776 sekä 1938 Kirkkoraamattu. Ohjelma sisältää englanninkielisiä tekstejä ääneenluettuna, joten tässä erinomainen mahdollisuus vaikka opiskelijoille treenata kieltä. Itse aikanani lukiolaisena luin Raamattua englanniksi ja saksaksi kielitreeninä. Nykyään tekstejä voi siis kuunnellakin. Kyseisessä sovelluksessa on mahdollista käyttää valmiita lukusuunnnitelmia siten, että lukee vaikka koko Raamatun esim. vuodessa tai sitten voi lukea tiettyjä valmiita teemoja esim. surusta, rohkeudesta tai vaikka deittailusta. Nämä sisältävät useita raamatunkohtia ja voivat olla vaikka 7 päivälle jaettuha rupeamia. 

https://www.youversion.com/fi/mobile

Mitä mobiilikirkkoihin tulee, niin roomalais-katolinen kirkko taitaa olla askeleen edellä muita. Paitsi, että paavi on Twitterissä, kirkolla on valtavan hieno mobiilipalvelu, joka sisältää päivittäiset tekstit ja rukoukset ja päivittäisen videoidun on-line messun. Näkemäni messut ovat olleet visuaalisesti erittäin tyylikkäästi ja ammattimaisesti toteutettuja.  Koska ihmisiä on vaikea saada kirkkoon eri syistä, niin mobiiliseurakunta on mielestäni ideana tosi hyvä.

http://www.windowsphone.com/en-us/store/app/catholic-companion/cbb74b4b-fb20-42d7-a5b7-24ef56ae43a0

Riutumista vieläkin

Edelleen hidas päivä jaksamiseltaan. Tuli nukuttua kunnon päiväunet.  Turhauttavaa, kun ei voi liikkua, mutta parempaan huomiseen täytyy jaksaa uskoa.

Iltaa kohti pientä optimismia. Eilen meni 2 lenkkiä, tänään kolminkertaistettiin!

Käsiaseista keskustellaan meillä ja muualla usein. Sitä olen jaksanut ihmetellä, että Japanissa käsiaseiden käytön seurauksena v. 2008 kuoli 11 ihmistä, kun taas USA:ssa vastaava luku on 12000! Siis miten tuo on mahdollista? No USA:ssa esim. Vermontin osavaltiossa aseen saa melkein kuka vaan ja niitä saa pitää mukana missä vaan. Pitää olla perustelu, miksi joku ei saisi hankkia asetta. Japanissa aseen hankkiminen on tehty niin hankalaksi, että paljon kukaan ei viitsi vaivautua. Eläköön liberalismi.

Vieläkin pohjalla

Aika rankka päivä sekä henkisesti että fyysisesti. Rintakipua, heikotusta ja henkistä turhautumista. Henki kulkee sentään hyvin. Tänään lenkit saavat jäädä kokonaan.  Onneksi lääkkeistä oli apua ja olo parempi illalla.

Vaisua vielä

Vaisu päivä jaksamiseltaan. Joku pikku tauti varmaan ollut päällä, joka vienyt voimia. Uskon, että käänne parempaan tapahtui iltapäivällä. Sitä ainakin toivon. Lenkkejä meni tänään 35 eli pari viikkoa menty jaksamisessa taaksepäin. Lenkki tarkoittaa siis kävelymatkaa sisällä ulko-ovelta toiselle ja takaisin. Matkaa on noin 24 metriä.

Juhana Vartiainen on ollut usein mediassa esillä, viimeksi tänään. Hiukan hupsunoloinen ja melko suoria puhuva Vartiainen on jotenkin karikatyyrimäinen kaikessa ilmeikkyydessään. Äkkiseltään ei vaikuta erityisen uskottavalta, mutta mielestäni hän puhuu kansantaloudesta täyttä asiaa. Jotenkin hyvinvointivaltion rahoitus on turvattava.

Alla linkki henkilökuvaan Vartiaisesta på svenska.

http://yle.fi/ohjelmat/1811651

Jotain tautia liikkeelllä

Eiliset vilunväreet alkoivat tänään uudelleen. Varsinaista räkäflunssaa ei tullut, mutta veti olon tosi heikoksi. Rintakipua ollut ja sydän tuntunut heikolta. Pitänyt ollaa makuulla  enimmäkseen. Elimistölle rankkaa käsitellä ulkopuolisia hyökkäyksiä kun puolustusmekanismia vaurioitettu. Lenkkejä tuli tänään 40, mikä kertoo olon muutoksesta. Sain  kummipojan tuomana ehtaa omenamehua. Eiköhän se auta vointia ja nyt jo puskee villapaidan alta hikea, joten se voisi olla merkki paremmasta.

Samalla on tullut penkkiurheiltua viltin alta. Suomalaiselle urheilun katsominen on nykyään yleensä silkkaa tuskaa, kun menestystä tulee niin harvoin. Ennen oli sentään Nykänen, Ahonen, Marja-Liisa ja Häkkinen, joiden takia oli kiva jännätä kisoja. Aina tuli menestystä. Mutta nykyään ei oikein ole onnistujia. Esim. kuningaslajissa ampumahiihdossa yksikään suomalainen ei päässyt tänään mukaan  kisaan. Jatkuvien pettymysten vuoksi olen jo pitkään noudattanut sellaista strategiaa, että kannustan  norjalaisia suomalaisen vaihtoehdon puuttuessa. Silloin saa yleensä hyvän mielen. Tänään Svendsen pelasti ampumahiihtopäivän.

Hyvään suuntaa...

Paras päivä pitkään aikaan. Voimia ollut ihan mukavasti pikkuaskareisiin eikä päiväunille ollut tarvetta. Melkein normaalia elämää. Kummilapsen synttäreitäkin päästiin juhlimaan. Mielikään ei ollut tänään kovin punaisella. Haaveilen pääsystä jouluostoksille jonakin päivänä.

Ainoat tummat pilvet taivaalla tuli illalla, kun alkoi tulla flunssaoireita; vilua ja hytinää. Rohdoilla taistellaan niitä vastaan ja toivotaan, että tauti tekisi täyskäännöksen ja jatkaisi matkaansa pois tiehensä.

Lenkkejä tuli tänään 70. Vähän piti varoa flunssaoireta.

Pelättyä parempaa

Yö tuli nukuttua hyvin, mikä antoi päivälle lujan kivijalan. Täydennykseksi vielä tuli nukuttua makoisat päikkärit.

Henkinen kantti ollut poikkeuksellisen kovilla eilisen tavoin. Mieli on kuin syksyinen Kyrönjoki, joka ei kyennyt käsittelemään kaikkea sitä mitä taivaalta satoi. Pelloilla tulvi ja monessa tuvassa käveltiin saappaat jalassa.  Päähän ei mahdu kaikkea sitä, mitä sen pitäisi osata ja jaksaa käsitellä. Ikävien tunteiden vyöry nousee välillä korviin asti.  Iltapäivällä otin ennakoivasti puoliskan rauhoittavaa, jonka apu oli merkittävä. Aina olen ajatellut, että asiat pitää osata käydä läpi, että lääkkeiden käyttö on jotenkin arveluttava keino parantaa vointia. Omalla kohdalla täytyy myöntää, että kyllä niistä lääkkeistä apuakin saa. Näin sitä sitten oppii kantapään kautta elämää.

Fyysisesti päivä pelättyä paljon parempi. 130 lenkkiä meni tänään. Rakennuksella käynti piristi. Remontin lopun häämöttäessä tulee hyvä mieli kun lopputulos alkaa hahmottua.

12-12-12

Huuh, mikä päivä! Vuoristorata on käytetty muttei huono kielikuva, sillä päivä sisälsi voimakkaita kokemuksia laidasta toiseen. Nukahtaminen meni ennätysmyöhään sillä en ottanut unilääkettä.  Muuten oloa sieti aika hyvin, koska tiesi sen kuuluvan hoidon kiertoon. Aamulla oli lyhyen unen jälkeen ihan ok ja toiveikas olo. Päivällä sai unta paikata riittävästi. Jännästi ajoittain sytostaatin oli maku huulissa ja haju hengityksessä.

Iltapäivällä jysähti arki päälle äkkiarvaamatta. Henkisesti oikeinkin rankka ja ahdistava olo ja kroppa tuntui keräävän kuonaa. Nilkoissa ja jalkaterissä sellaista mömmöä, mitä aamulla ei vielä ollut.  

Sain jälleen luontaishoitoa, mikä sulatti pahinta oloa. Olo jäi vielä raskaaksi, mutta siedettäväksi. Viime kierron perusteella huominen on rankin, joten sitä odotellessa. Fyysisesti askelia jaksoi paremmin. 120 lenkkiä päivän kunniaksi.

Normaalia takkuamista ja hankaloituvaa oloa

Taas oli vähän sellainen vaihteleva päivä tai oikeastaan kyllä nousujohtoinen. Lievää rintakipua ollut tänään ja sellaista levotonta ärtyisyyttä. Välillä pitänyt mennä pitkäkseen. Ja aivan ei tullut ne velvollisuudet hoidettua, mitkä oli tälle päivälle ajateltu. No huomenna sitten tuottoisampi päivä.  Ehkä joulunalusaikaan kuuluukin tällainen pieni angsti.

Taas oli hyviä herkkuja pöydässä.  Anoppi toi vielä lanttu- ja porkkanalaatikkoa täydentämään satsin. Että maistuivat hyviltä. Kaalista eri versioin on tullut huippuherkkuani, jos ei lasketa öljyssä paistettua valkosipulia. Ja glögi on melkein parasta tässä vuodenajassa.

Tosi vanhaa lääkettä tuli maistettua teenä. Minulle on lähetetty pakurikääpää sekä ehtana että uutteena. Kyseessä on kiinalaisten ja venäläisten vanha lääke mm. syöpää vastaan. Tuli kokeiltua tänään siis teenä. Ihan hyvän makuinen kunhan vaan antaa hautua tarpeeksi kauan.

Eilen Prismassa kerrottiin "totuus kuntoilusta". Ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista ja järkeenkäypää asiaa hiukan kärkevästikin esitettynä.  Omasta mielestäni mielenkiintoisinta oli se, että ihminen on tarkoitettu liikkumaan. (Mitäs uutta tuossa on?) Siis, että yli tunnin kestävää paikallaan istumista pitäisi välttää. Pitkä istuminen näkyy sekä kuonan kertymisenä että sokeri- ja rasva-arvoissa välittömästi. Eli 8 tuntia istumatyötä tekevälle ei välttämättä riitä tunti kuntosalia työpäivän jälkeen, vaan pientä liikettä pitäisi olla pitkin päivää. Sen kunniaksi tein tänään 80 lenkkiä.

http://areena.yle.fi/tv/1731195

02.30 Paluu bloggaamaan. Tulee dokumentoitua nämä syklit. Myrkyn maku suussa, hengitysvaikeuksia, samaa rintakipua kuin päivälläkin.  Piti ottaa avaavaa astmalääkettä tupla-annos. Tuli katsottua blogia taaksepäin ja havainto oli selvä; viime kierroksella oli samanlaisia tuntemuksia juuri tässä kohdassa, kun viikko alkaa olla hoitojakson päättymisestä. Onneksi vessa ei ole enää kilometrien päässä, vaan perusarjen liikkuminen on tällä kerralla ihan mahdollista. Eli ohuempi myrkkynuoli vaikuttaa ohuemmin...ellei tämä sitten vielä toiseksi muutu.

Katsetta kauemmaksi

Aaltoileva päivä. Ensimmäisen kerran alkaa olla merkkiä siitä, että pikkuisen pystysi nostamaan katsetta seuraavaa askelta pidemmälle. Tähän asti ollut jonkinlaista akuuttia kriisivaihetta ja tärkeintä on ollut välttää kaikkea ahdistavaa ja pitää mieli hyvänä.  Sairauteen liittyvän tiedonhaun olen ulkoistanut sujuvasti muille ja sitten vasta olen  kysynyt kun on ollut tarvetta. Esim. diagnoosipapereita ei ole tehnyt mieli kauheasti lukea. Nyt alkaa näyttää siltä, että jonkin ajan kuluttua pystyy ehkä käsittelemään asioita jo rohkeammin ja realistisemmin. Ja silti jokaiseen päivään on liittynyt niin paljon hyvää. Kaikkiaan sitä huomaa oman pienuutensa ja olen pohtinut, että tästä tullaan vielä ulos melko lailla toisenlaisena ihmisenä. Olennainen kirkastuu.

Kirkas oli myös päivä tänään, luminen maa ja pakkasaurinko. Kaunis valo ulkona, mutta ulos ei ollut paljon menemistä pakkasen takia. Jaksamista oli ihan mukavasti, lenkkejä tuli 55 eli uusi ennätys. Lenkki on kävely sisäovelta toiselle ja takaisin, yhteensä noin 38 askelta. Viikko sitten lenkkilukema oli 30. Iltaa kohti olo onkin nyt sitten aika puhki.

Todella mukavia terveyhdyksiä tullut tänään. Kiitos niistä! On liikuttavaa huomata, miten ihmiset ovat mukana kulkemassa näitä välillä rankkojakin askelia - ja miten paljon myötäeläminen kulkua keventää

Rakennuksella alkaa iso osa olla jo valmista. Näyttää todella hyvältä, kun kylpyhuone ja sauna ovat saaneet aivan uuden ilmeen. Ensimmäinen makuuhuoneista alkaa myös olla listoja vaille valmis. Voi olla, että jouluksi saadaan  talo melko valmiiksi, mutta muuttosuunnitelmien kanssa ei vielä hötkyillä tässä vaiheessa.

Intinktio

Tuttuja oireita viime kierrokselta, hankalimmat päivät alkaa olla käsillä noin viikko hoidon alusta.  Hengästymistä, hikoilua, äksyyntymistä. Ei ihan helppoa, mutta tietääpä mistä on kyse. Ja lääke onneksi auttaa. Ja voi että oli hyvää öljyssä paistettua valkosipulia. Ja itse asiassa pieni tilkka punaviiniä teki oikein hyvää

Ja kiitos ystäville pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä sitä kohtaan, että oma osallistumiskyky on rajallinen. Ja kiitos siitä, että muistatte ja potkitte ylös.

Eilisiltana meni myöhään, kun väki halusi keskustella Augsburgin tunnustuksesta, katolisesta ordinaatiosta ja latinankielisistä teologisista termeistä. Tiedättekö muuten mikä on intinktio? Nyt minäkin tiedän. Huikeaa, teologia elää!

00:38
Piti vielä tehdä come back nettiin, kun olo muuttui niin paljon paremmaksi iltaa kohti. Apuna oli tunnin vyöhyketerapia- ja shiatsuhoito. Tuli toteutettua tuhannen askeleen kävely ulkosalla, mikä olisi vielä iltapäivällä ollut ajatuksenakin täysi mahdottomuus

Vaikeampi päivä

Rankkaakin ollut tänään, vaikka en kyllä oikein osaa  sanoa miksi. Fyysisestikin vuorossa vähän heikompi päivä. Kortisoni ekaa päivää nollassa, joten sekin saattaa jotakin selvittää. Tänään ollut normaalia enemmän voimia vaatinutta setvimistä ja toisaalta yksinoloa. Antoisiakin välähdyksiä kuitenkin ollut.

Ulos satanut kaunis lumihuntu, melkeinpä jouluinen tunnelma.  Pikkuinen lupasti tuoda junamatkalta tuliaiseksi kotimaisen omenan. Sitä odotellessa.

Yllättävän hyvää vointia

Ei paha päivä ollenkaan, vaikka sytostaatit loppuivat vasta toissapäivänä. Öklötys pysynyt kurissa pahoinvointilääkkeillä hyvin. Unikin tuli jo yhden jälkeen ja päivällä porskutettiin vielä kunnon päikkärit päälle. Ylhäällä pystynyt olemaan suurimman osan päivästä ilman isompia ongelmia. Parasta ollut se, että voimat eivät ole mihinkään ainakaan vielä kadonneet. Sydämessä olo vaikuttaa normaalilta, ei ole ollut heikotusta eikä rintakipua.  Vasemmassa keuhkossa tuntunut tänään toimintaa, minkä toivon tarkoittavan myönteistä hoidollista vaikutusta. Viime hoitokuurin jälkeen oli samanlaisia tuntemuksia.

Tänään järjestettiin naamiaiset kotona ja isovanhemmat kävivät esittelemässä naamioitaan ja viiksiään. Hauska 4-vuotiaan ideoima ja järjestämä tapahtuma, jota oli mukava viettää hyvän ruoan parissa.

Vyöhyketerapiaa olen saanut nyt kahtena päivänä peräkkäin. Hoidon idea on siis siinä, että varpaista ja jalkateristä hoidetaan muuta kehoa hieromalla heijastepisteitä. Uskomattoman eloon herättävä vaikutus. Yllätyn tätä kerta toisensa jälkeen. Tämä on ollut hyvä päivä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Facebookissa itsenäisyyspäivä näkyy upeasti  monissa päivityksissä mukavina toivotuksina ja linkkeinä. 95 vuotta  itsenäistä taivalta tässä geopoliittisessa sijainnissa on upea juhlinnan aihe. Asiat voisivat olla niin toisinkin.

Voinniltaan ollaan edellisten kokemusten perusteella aloittamassa vaikeimpia päiviä. Kortisoni vielä suhisee korvissa ja voimat heikot. Pahoinvointia ollut tähän mennessä vähemmän kuin aiemmin. Olo kuitenkin veltto. Syödessä hengästyy, pitää muistaa syödä hitaasti. Kurkku hiukan arka.

Unirytmi aika sekaisin vielä. Yöllä valvominen tuntuu turvalliselta ja uni ei tule ajoissa silmään johtuen vireyttä nostavasta lääkkeestä. Eilen valvotin jälkikasvua näyttämällä Chisu-dokumenttisarjaa puolen yön jälkeen. En tiedä oliko julma teko, mutta mielestäni Chisu on harvinaisen aito ja monipuolinen muusikko.

Iloinnut olen siitä, miten jälkikasvu leikkii iloisesti keskenään ja pitää huolta toisistaan ja miten luontevasti he osaavat suhtautua sairastamiseeni. Iloinnut olen myös hyvästä ruuasta ja hellästä huolenpidosta. Tämä on hyvä päivä!

Kolmas kuuri valmis

Kolmas hoitokuuri takana eli suunnitelman mukaan ollaan puolessa välissä. Seuraavaksi tiedossa on palautumista ja  27.12. vartalon tietokonekuvaus ja 4.1. sitten lääkärin vastaanotto, jolloin nähdään mihin suuntaan sairaus on kehittynyt.

Tänään oli vuorossa nuori ja nätti sairaanhoitaja, joka osasi laittaa kanyylin käteen taitavasti. Maanantaina vähän erilainen hoitsu laittoi kaksi kertaa hutia ja sitten onnistui toiseen käteen sillä seurauksella, että ihon alla nyt kymmensenttinen mustelma. Olen tehnyt näiden yhdeksän letkupäivän ainkana sen oletuksen, että mitä nuorempi hoitaja sen parempi pistotaito. Kaiken järjen mukaan luulisi asian olevan toisin päin.

Olo on kolmannen päivän tyypillinen olo. Toisen päivän euforia on takanapäin. Ihan niin väsynyt en ole kuin viime kierroksella. Ulos ei ole mitään asiaa, kun pakkanen huitoo kolmattakymmentä. Kortisoni pitää levottomana, niin että jalkaa pitää hetkuttaa ja yrittää pysyä jotenkin liikkeessä. Heikkous ei ole vielä tullut vastaan eli virtaa ja voimaa on jonkin verran. Kolme seuraavaa päivää ovat jännittäviä. Mihin suuntaan nyt mennään  kun myrkkynuoli hiukan pienempi? Toiveena olisi päästä vähän helpommalla kuin aiemmilla kerroilla.

Neloselta tuli katsottua kaksi tosi-tv-ohjelmaa, Lentokenttä ja Poliisit. Oikeastaan mielenkiintoista nähdä mitä eri työympäristöjen kulisseissa tapahtuu. Henkilökohtaista mielenkiintoa tuo asiaan se, että Lentokentässä stuerttina näyttää olevan mukana vanha tupakaveri armeijasta. Poliisit-sarjan jaksossa jännää oli se, että toinen poliiseista oli vanhalta ammatiltaan fysioterapeutti ja toinen sairaanhoitaja. Varmasti hyviä ihmisläheisiä lähtökohtia antamaan elämänkokemusta vaativaan ammattiin. Ja tyylillä nämä poliisit hommansta hoitvatkin, puhumalla pärjättiin ja hommat oikenivat.

Kolmoskuurin toinen hoitopäivä - unta eri paikoissa

Kiitos kaikista piristävistä viesteistä, joita tuli läheltä ja kaukaa! On taivaan totta että tällaiset mielen piristykset vaikuttavat kokonaisvointiin selvästi. Illalla olo olikin jo aivan hyvä. Kuvotuslääke hoiti loput. Näinä kortisonipäivinä nukahtaminen menee myöhäiseksi. Uni tuli vasta joskus kolmen maissa.

Sitten tänään tiputuksessa nukuin varmaan tunnin ja heräsin siihen, että  tiputus oli loppunut. Kotona oli vielä heikko, mutta puolentoista tunnit päiväunet tekivät uskomattoman hyvän olon. Keksin vahingossa, miten saa nukuttua neljän ihmisen metelin keskellä; laittaa korvanpit syvälle korviin ja radion päälle. Heräsin sitten siihen, kun kännykästä loppui akku ja kuulokkeet hiljenivät. Suosittelen esim. väsyneillä perheenäideille.

Mutta nyt iltapäivällä uskomattoman hyvä olo ja saa käydä valmiiseen ruokapöytään hyvässä seurassa! Yleisön pyynnöstä blogin kommetit avattu, jos joku haluaa laittaa kommentteja näkyviin.

Taistelu lohikäärmettä vastaan - osa 3

Talvinen retki sairaalaan aloitti päivän. Illalla oli vielä uhkakuvia, kun flunssaoireet alkoivat vahvistua. Kuumeen puolelle ei kuitenkaan menty ja yötä kohden olo alkoi parantua. Aamulla vointi oli kunnossa eikä estettä hoidolle ollut. Lääkäri kanssa keskustelimme tilanteestani. Oireet kuulostivat  lääkäristä tutuilta ja hän pienensi sytostaattiannoksia 20 %. Tärkeää hänen mielestään on, että saadaan kuuden hoitosarja vietyä loppuun. Eikä se itsellekään tympeältä kuulosta vaikkei yhtä romuna olisikaan väliaikoja.

Osa 2. klo 21.10.  Kotona olo heikkenikin sitten selvästi. Päiväunet,  heikotusta, äklötystä, polvia särkee. Polvien särky johtuu kai siitä, että ei pääse tarpeeksi liikkumaan. Mutta, kun ulkona on -16, se vaan ei sovi näille keuhkoille. Kaksi hoitopäivää vielä aargh! No viimeksi kakkospäivä oli helpoin.

Yritän juoda paljon ja kävellä sisällä ulko-ovien väliä edestakaisin, että saisi vähän liikuntaa.  Toivottavasti lukijani ymmärrät, että tämä valittaminen on vain  osa selviytymistä etkä ahdistu tästä. Sitä paitsi moni asia on hyvin. Ruoka maistuu, henki kulkee ja neljä tärkeää ihmistä on tässä aivan lähellä. Ja lääkkeet ovat apunani. Sitäpaitsi olokaan ei ole niin heikko kun se voisi olla. Nyt pitää pitää kova taisteluhenki päällä, roikkua nurkasta kiinni. Ajatuksesi ja tukesi ovat nytkin hyvin merkityksellisiä. Kiitos!

Kampelana

Hyvin ponneton päivä. Pakkanen ei tee yhtään hyvää.  Pipo päässä vuoteessa, alkavan flunssainen olo. Kolotusta jaloissa. Toivottavasti huomenna hoitokunnossa.

Kaamos pudonnut päälle

Mieli alkaa valmistautua parin päivän päästä alkavaan hoitoon. Ehkei se ole asiasta niin innoissaan  kuin voisi. Jotenkin masentava ja paikalleen juuttunut päivä tänään. Sitä ehkä miettii vointia hoitojakson jälkeen, että miten sitä selviää. No on sitä tähänkin asti  selvitty jollakin tavoin.

Kaksi kertaa päivän aikana pääsin puolen kilometrin kävelylenkille, mitkä olivat selvästi päivän kohokohdat. Vieläpä kun maa oli kauniin valkoinen ja  viima oli tauonnut niin ei paha ollenkaan. Fyysisesti olo siis ihan kohtuullinen, mutta mieli harvainaisen tylsistynyt. Vuodenajan pimeys jotenkin pudonnut päälle. Vähän sellainen olo, että mikään ei tunnu miltään. Harvoin on sellainen olo ja nytkin tuntuu vain tilapäiseltä.