Eiliset vilunväreet alkoivat tänään uudelleen. Varsinaista räkäflunssaa ei tullut, mutta veti olon tosi heikoksi. Rintakipua ollut ja sydän tuntunut heikolta. Pitänyt ollaa makuulla enimmäkseen. Elimistölle rankkaa käsitellä ulkopuolisia hyökkäyksiä kun puolustusmekanismia vaurioitettu. Lenkkejä tuli tänään 40, mikä kertoo olon muutoksesta. Sain kummipojan tuomana ehtaa omenamehua. Eiköhän se auta vointia ja nyt jo puskee villapaidan alta hikea, joten se voisi olla merkki paremmasta.
Samalla on tullut penkkiurheiltua viltin alta. Suomalaiselle urheilun katsominen on nykyään yleensä silkkaa tuskaa, kun menestystä tulee niin harvoin. Ennen oli sentään Nykänen, Ahonen, Marja-Liisa ja Häkkinen, joiden takia oli kiva jännätä kisoja. Aina tuli menestystä. Mutta nykyään ei oikein ole onnistujia. Esim. kuningaslajissa ampumahiihdossa yksikään suomalainen ei päässyt tänään mukaan kisaan. Jatkuvien pettymysten vuoksi olen jo pitkään noudattanut sellaista strategiaa, että kannustan norjalaisia suomalaisen vaihtoehdon puuttuessa. Silloin saa yleensä hyvän mielen. Tänään Svendsen pelasti ampumahiihtopäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti