Mieli alkaa valmistautua parin päivän päästä alkavaan hoitoon. Ehkei se ole asiasta niin innoissaan kuin voisi. Jotenkin masentava ja paikalleen juuttunut päivä tänään. Sitä ehkä miettii vointia hoitojakson jälkeen, että miten sitä selviää. No on sitä tähänkin asti selvitty jollakin tavoin.
Kaksi kertaa päivän aikana pääsin puolen kilometrin kävelylenkille, mitkä olivat selvästi päivän kohokohdat. Vieläpä kun maa oli kauniin valkoinen ja viima oli tauonnut niin ei paha ollenkaan. Fyysisesti olo siis ihan kohtuullinen, mutta mieli harvainaisen tylsistynyt. Vuodenajan pimeys jotenkin pudonnut päälle. Vähän sellainen olo, että mikään ei tunnu miltään. Harvoin on sellainen olo ja nytkin tuntuu vain tilapäiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti