Aaltoileva päivä. Ensimmäisen kerran alkaa olla merkkiä siitä, että pikkuisen pystysi nostamaan katsetta seuraavaa askelta pidemmälle. Tähän asti ollut jonkinlaista akuuttia kriisivaihetta ja tärkeintä on ollut välttää kaikkea ahdistavaa ja pitää mieli hyvänä. Sairauteen liittyvän tiedonhaun olen ulkoistanut sujuvasti muille ja sitten vasta olen kysynyt kun on ollut tarvetta. Esim. diagnoosipapereita ei ole tehnyt mieli kauheasti lukea. Nyt alkaa näyttää siltä, että jonkin ajan kuluttua pystyy ehkä käsittelemään asioita jo rohkeammin ja realistisemmin. Ja silti jokaiseen päivään on liittynyt niin paljon hyvää. Kaikkiaan sitä huomaa oman pienuutensa ja olen pohtinut, että tästä tullaan vielä ulos melko lailla toisenlaisena ihmisenä. Olennainen kirkastuu.
Kirkas oli myös päivä tänään, luminen maa ja pakkasaurinko. Kaunis valo ulkona, mutta ulos ei ollut paljon menemistä pakkasen takia. Jaksamista oli ihan mukavasti, lenkkejä tuli 55 eli uusi ennätys. Lenkki on kävely sisäovelta toiselle ja takaisin, yhteensä noin 38 askelta. Viikko sitten lenkkilukema oli 30. Iltaa kohti olo onkin nyt sitten aika puhki.
Todella mukavia terveyhdyksiä tullut tänään. Kiitos niistä! On liikuttavaa huomata, miten ihmiset ovat mukana kulkemassa näitä välillä rankkojakin askelia - ja miten paljon myötäeläminen kulkua keventää
Rakennuksella alkaa iso osa olla jo valmista. Näyttää todella hyvältä, kun kylpyhuone ja sauna ovat saaneet aivan uuden ilmeen. Ensimmäinen makuuhuoneista alkaa myös olla listoja vaille valmis. Voi olla, että jouluksi saadaan talo melko valmiiksi, mutta muuttosuunnitelmien kanssa ei vielä hötkyillä tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti