Pääsiäislammas maistui

Tänään oli mukavan sosiaalinen päivä. Yö meni vähän plörinäksi, kun tuli katsottua ortodoksien messua pitkälle aamuyöhön. Merkillistä kuninkaallista näytelmää, mutta sitä ilmeisesti sellaista kaivataan. Perusluterilaisen vaikea sanoa, että onko kyse pelkästä ulkokultaisuudesta vai syvästä vakaasta hurskaudesta. Jotain mielenkiintoista tuossa touhuamisessa silti on. Ehkä ydin on myös mysteeriluonteessa. Ei kaikkea tarvikaan tajuta älyllisesti. Voi elää silti syvästi mukana.

Ensimmäistä kertaa lähes pariin viikkoon menin  ulko-ovesta ulos. Päästiin pääsiäisaterialle valmiiseen pöytään ja kyllä lammas maistui hyvältä! Lisäksi olen saanut hiukan käveltyä sisällä. Vahvempi päivä kuin eilen. Onneksi aamupäivällä sai paikattua univajetta.

Pari päivää sitten hieraisin silmiäni oikein kunnolla. Urheilu-uutisissa kerrottiin, että Hampus Holmgren on tehnyt neljän vuoden ammattilaissopimuksen Ruotsin pääsarjaseuran Åtvidabergs FF:n kanssa. Kysymyksessä on 17-vuotias vaasalaispoika, jonka uraa olen seurannut 9-vuotiaasta saakka. On ollut vastustajana peleissä ja kilpakumppanina omien poikien kanssa jalkapallon tekniikkakisoissa. Piirijoukkueestakin tuttu mukava poika. Isänsä Tobben kanssa olemme paljon puhuneet jalkapalloa ja olleet samoissa koulutuksissa. Olen aina arvostanut VIFK:n tapaa ajatella jalkapalloa. Mieluummin kuin annetaan suora neuvo, pohditaan että miten tilanne voitaisiin ratkaista. Kehittää ajattelua.

Hampuksen erityislahjana on tietty yllätyksellisyys ja luovuus.Tosi iloinen hänen puolestaan, toivottavasti ura urkenee täysillä. Tuskin kuitenkaan tulee helppoa olemaan. Ruotsin sarja on niin paljon kovempi kuin Veikkausliiga. Mutta esim. Jere Uronen on päässyt eteenpäin nuoresta iästään huolimatta ruotsissa. Ehkä ruotsissa myös osataan laskea taito-ominaisuuksien varaan. Åtvidabergsin pelityyliä arvostetaan laajasti.

Lankalauantai

Mukava olisi jo kertoa, että parempaan suuntaan mennään. Tai ehkäpä sekin on ilo, ettei mennyt kovin paljon enempää huonompaan. Niinkin olisi voinut olla. Vähissä meinaa välillä olla voimat ja hengen palo. Mutta päivän sisälle mahtuu hyviäkin hetkiä. Ja sädehoidon jälkeinen puutuneisuus ja päänsärky ovat tänään olleet aika hyvin poissa. Siis plussaa sekin.

Trullit ovat tänään käyneet virpomassa. Lasten iloa on kiva katsoa. Tietenkin idän ja lännen perinteet menevät täysin sekaisin, mutta täällä päin se toimii näin ja sillä hyvä. Nelivuotiaalle vuoden suurimpia päiviä. Pääsiäisenä lupasi antaa karkkisaaliistaan isällekin suklaamunan.

Maailmalla on isot kuviot käynnissä. Pohjois-Korea katsoo olevansa sotatilassa ja uhkaa Etelää ydinsodalla. Maailman militaristisin valtio pitää heikkoa itseään koossa ärjymällä naapureille, mikä ei kuitenkaan ole pelkkää harmitonta hammastenkiristelyä. Kuva ristillä kituvasta lammaskasvoisesta Jeesuksesta on suorastaan hellyttävän romanttinen siihen tuhon kuvaan, joka aukeaa ydinpilven alta paljastuvasta totaalisesta hävitykestä.

Pääsiäisen suuri tarina päättyy aina ilosanomaan, uuteen alkuun ja universaaliin toivoon, mahdollisuuteen katsoa eteenpäin. Sen tietää aina ennalta.  Reaalimaailmassa toivoisi Euroopan talouden vajotessa ja idän uhkakuvissa myös iloisia ihmeitä. Mutta niin oli opetuslastenkin laita lauantai-iltana; pettymystä, surua, huolta ja pelkoa. Pääsiäinen tuli heille yllätyksenä, joka muutti heidän elämänsä eikä vaikutus maailmanhistoriaankaan jäänyt aivan pieneksi.

Junamatka ja ristintie

Pitkäperjantai meni junan kyydissä. Teemalla näytettiin nordlandsbanen-junareitin maisemia veturin näkökulmasta. Meditatiivinen matka, jossa vuodenaikojen vaihtelut yhdistettiin sulavasti toisiina. Välillä mentiin niin, että toisella puolella rataa näytettiin talvea ja toisella kesää. Rata luikertelee mielenkiintoisesti tuntureiden, kallioiden ja valtameren välissä. Kaarroksia, ylä- ja alamäkiä, 42 asemaa, taukoja ja vastaantulijoiden odottelua.

Kysymyksessä siis junarata Trondheimistä Bodöhön, jolle matkaa kertyy noin 730 km. Reittiä ei ole sähköistetty, joten aika leppoista meno on. Tunneleita on matkalla 156 kpl. Aamukymmeneltä juna lähti liikkeelle ja kahdeksan tuntia on matkaa tehty tässä vaiheessa. Uskomattoman hieno maisemakokemus. Ihan koko aikaa en toki "kyydissä" viettänyt.

Toinen maailmansota loppui aivan liian aikaisin kyseisen radan kannalta. Saksalaiset käyttivät tuhansia neuvostoliittolaisia sotavankeja rakennustöihin ja olivat valmiita jatkamaan rataa Kirkkoniemeen saakka. Siinäpä vasta olisi maisemavaellus.

Ohjelman toteutus oli tyylikkään asiallinen. Mukaan ei oltu ympätty liikaa muuta ohjelmaa tai torvisoittokuntia. Silloin tällöin konduktöörin tai jonkun matkustajan haastattelu riitti hyvin.

Jos jäi katsomatta ja sielu kaipaa levokseen junamatkaa, niin ohjelma löytyy netistä.
http://www.nrk.no/nordlandsbanen/

Tänään tuli ajettua kaloreita alas. Maistui hernekeitto hyvältä näkkileivän kanssa. Illalla piti kyllä lisätä kaloreita huonon olon välttämiseksi.

01.30

Olipa upea ristintielähetys Roomasta Colosseumin ympäriltä. Kyseessä 14-vaiheinen ristintie, jossa käytiin läpi pitkänperjantain tapahtumat upeassa iltavalaistuksessa. Mukana kuoroja, kardinaaleja ja kansaa tietenkin paljon. Jumalanpalveluksen päätti paavi lyhyeen, erittäin kauniiseen puheeseen, joka keskittyi pääsiäisen olennaiseen asiaan. Myös Lähi-idän tilannetta pidettiin esillä ja muslimeihin haettiin myönteistä yhteyttä. Taas tuli mieleen, että ehkä tällä paavilla todella on mahdollisuudet yhdistää hajanaista kirkkoa ja maailmaa. Niin lähelle hän pääsee kansaa luontaisen karismansa kautta. Ainakin on toivoa.

Kiirastorstaita ja paastoa

Hiusmalli muuttui sitten tänään trendikkääseen kaljuun, mutta sitähän tavataan sanoa että vaihtelu virkistää.

Vielä ei ollut voimia lähteä kirkkoreissulle, mutta lähipäivinä pitää katsoa uudelleen. Pääsiäisen aikana kirkon valaistus parhaimmillaan ja olisi kiva päästä nauttimaan tunnelmasta muutenkin. Valo, ilo ja toivo konkretisoituvat pääsiäisenä niin monin tavoin - toki raskaine kääntöpuolineen.

Huomenna tarkoitus ajaa kaloreita alaspäin eli tuhannella kalorilla pitäisi pärjätä. Mikäpä sopisi paremmaksi paastopäiväksi kuin pitkäperjantai? Kärsimyksen päivä ja  tavoitteena myös edistää kuntoutumista ja saada kroppa tasapainoon.

Pienillä paastoilla alkaa olla paljon näyttöä terveyden kannalta varsinkin pitkäikäisyyden puolesta. Aiemmin on havaintona ollut, että paastopäiviä pitävät ortodoksimunkit sekä mormonit elävät huomattavasti normaaliväestöä pidempään.

Keskeiseksi tekijäksi on havaittu insuliinin kaltainen kasvutekijä IGF-1, jota maksa tuottaa. Yhdessä proteiinin kanssa se säätelee solujen jakautumista. Kun proteiinien määrää vähennetään, paastossa solut alkavat korjaantua. On olemassa eräs lyhytkasvuinen heimo, jolta mutaation seurauksena puuttuuvat diabetes, sydänsairaudet sekä syövät kokonaan.

Ihmisillekin on kokeiltu Chicagosa vuoropäiväpaastomenetelmää, jolloin joka toinen päivä syödään 500 kcal ja joka toinen päivä on ruualtaan täysin vapaa. Tällä on saatu hyviä tuloksia veren rasva-arvoihin. Miedompi versio on 5/2 eli kaksi paastopäivää viikossa. Lisää toki vaaditaan ihmistutkimusta, mutta voipa tuossa olla jotain lupaavaa. 

Toisten mielestä ihmistutkismusta on äärettömän paljon, ortodokseilla on paastopäiviänä keskiviikko ja perjantai. Lihaa, munia, maitotuotteita, kalaa, viiniä ja öljyä ei tule syödä paaston aikana eli juuri se proteiiniboosti jää pois. Ja munkit elävät hämmästyttävän usein satavuotiaiksi. 

Mutta paaston merkitys on ennen kaikkea henkinen. Se muistuttaa elämän perusasioista, palauttaa jalat maan pinnalle ja mielen taivaallisiin. Pääsiäinen kulkee kohti huipennustaan, mutta ensin pitää käydä pohjalla pitkäperjantain tunnelmissa. 
.

jokohan parempaa...

Hämmästyttävän kaunis on hämärtyvän Abu Dhabin auringonlasku ja iltavalaistus.Katuvalot syttyivät ja  kuukin näkyi kirkkaalla taivaalla. Ja ajaminen jatkui. Upeita tehosteita noissa formulapeleissä.

Nyt uskallan sanoa, että päivä oli voinniltaan rahtusen eilistä parempi. Ylimääräistä nestettä lähtenyt kropasta ja tänään ei tarvinnut päiväunia. Pikkuisen pystyi ottamaan sisällä kävelylenkkiä. Illalla tuli kyllä ahmittua pötsi aivan liian täyteen. 

Kiitos viesteistä ja tervehdyksistä, erityisesti Gordon-väelle ja työkavereille! Olette lämmittäneet mieltäni.  

PS. Eilen kirjoittelin konservatiivien oikeudesta keskusteluun ja liberaalien kasvavasta jyrkkyydestä. Hassu yhteensattuma, että tänään kirkon kauhukakarat Antti Kylliäinen ja Matti Myllykoski olivat vähän samoilla linjoilla Kotimaa24-sivuilla. Hyvä, että on tilaa ajatella eri tavoin.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10945-konservatiiveja-sorretaan-kirkossa-kuin-homoja-ennen

Formulaa ja keskustelukulttuuria

Vaikeana päivänä meikäläinen sai formulapelin pleikkariin ajankuluksi! Siinähän tuli sitten teinien kanssa väännettyä kierrosaikaa ja kovasti piristävää oli. Konsolipelit on nykyään niin laajoja, että jos niihin oikeasti haluaa perehtyä, niin aikaa täytyy käyttää kymmeniä ellei satoja tunteja. Eli en kovin hyvin oppinut ajamaan vielä parin tunnin sessiossa ja pronssille tuli jäätyä perheen kisassa. Mutta periksi ei anneta, treenaan vielä salaa...

90-luvulla olin tosi innostunut formulapelaamisesta, varsinkin kun Geoff Crammondin F1GP2 ilmestyi 1996. Oli upea simulaattori. Siihen pelaaminen sitten vähitellen hiipuikin.

Törmäsin vuorokauden sisällä kahteen Jussi Halla-ahon haastatteluun. Molempiin jäin kiinni kuuntelemaan tarkemmin, jotain vetoavaa hänen älyllisessä kirkkaudessaan on. Vaikuttaa siltä, että hän on onnistunut hiomaan jyrkimpiä kulmiaan ja pystyy esiintymään aiempaa vähemmän ärsyttävästi ollen samalla lojaali puolueelleen. Möläytysten aika lienee ohi.

Mielestäni Halla-ahon asema maamme ilmapiirissä on tärkeä. Hän osaa ilmaista monen arvomaailmaltaan konservatiivisen ihmisen huolia (15 000 ääntä eduskuntavaaleissa). Pitää muistaa, että ihminen tarvitsee ympärilleen turvallista pysyvyyttä ja siinä on yksi konservatiivisuuden lähtökohdista. Liian nopeasti muuttuva maailma on helposti turvaton ja kaoottinen. Tämän ajattelun esiintuojana Halla-aholla on uskoakseni oma paikkansa. Nyt on tärkeä saada myös konservatiiviset ajatukset mukaan asialliseen keskusteluun. Näin uskoakseni parhaiten vältytään oikeiston radikalisoitumiselta. Halla-ahon pehmenemisen haluan nähdä toivon kipinänä tähän suuntaan.

Sama toivomus koskee liberaalia laitaa, joka on mielestäni muuttunut koko ajan jyrkemmäksi ja oikeaoppisemmaksi.  Viimeksi tänään arkkipiispan maltillinen ilmaisu tulkittiin heti suoraviivaiseksi tietyn lain kannattamiseksi, vaikka kysymys oli kai enemmänkin tärkeän maltillisen ihmisoikeusperiaatteen esiintuomisesta. Asiallista keskustelua tarvittaisiin toinen toistaan kuunnellen ja toisiltaan oppien, turhat leimakirveet pois!


Lopuksi jaan minua eniten tänään koskettaneen ajatuksen.

Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus vaan uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi. (Martin Buber via Jari Sarasvuo).

Ähkyä ja tylsää

Aika väsynyttä ollut ja välillä tylsääkin. Ensimmäistä kertaa tuli nukuttua kahdet pitkät päiväunet. Olo on ähkyinen ja mukava olisi päästä  taas pikkuhiljaa ulos kävelemään. Mutta eiköhän sekin päivä pian koita, että pääsee kuuntelemaan linnunlaulua livenä.

Euroalue taas kompasteli yhden askeleen eteenpäin, kun Kyproksen kanssa päästiin sopuun. Olli Rehn on saanut paikkailla venettä monesta paikasta ja vielä ollaan sentään pinnalla. Eilen kirjoittelin jotakin suomettumisen ajasta, jolloin oli pakko olla idän suuntaan nöyrää poikaa. Kamalaa tasapainottelun aikaahan se oli, mutta...

...Neuvostoliiton hajottua Suomi ryhtyi heti haluamaan EY:n kovaan ytimeen. Haluttiin kaiketi niin irti Venäjän kainalosta kuin mahdollista.  Voi, kun silloin olisi ollut malttia ja harkintakykyä vähän enemmän, kuten molemmilla länsinaapureillamme oli. Olli pääsisi nyt helpommalla, kun ei oltaisi katolisten ja ortodoksimaiden katastrofaalisen talousmoraalin alla.

Aika samaa rataa menty

Vointi tänään ollut aika tasainen, yöllä sai hyvän unen. Ruokahalua edelleen aivan liikaa johtuen lääkkeestä. Uskomattoman vaikeaa päästä kohtuulliseen syömiseen.

Tänään tullut käytyä läpi Suomen historiaa sodan jälkeiseltä ajalta. Mielenkiintoista, miten oppikirjat kirjoittavat asioista avoimemmin kuin parikymmentä vuotta sitten. Suomen kipukohdista uskalletaan kirjoittaa paljon vapautuneemmin ja toisia asioita uskalletaan paremmin jättää avoimeksi. Esim. Kekkosen monet toimet ja motiivit ovat edelleen melkoisia arvoituksia ja sellaisiksi varmaan jäävätkin. Häikäilemätön peluri vai isänmaan asialla, siinä lienee monta avointa kysymystä.

Samalla tuli katsottua ulkomaista dokumenttia, jossa muistellaan Neuvostoliiton elämää sisältä päin. Tämä leikkaa edellisen aiheen kanssa vuoteen 1975, jolloin Neuvostoliitto oli vahvimmillaan. USA oli juuri toipumassa häpeällisestä Vietnamin tappiosta ja Neuvostoliitto oli mukana Suomen ETYK-kokouksessa  johtavana maailmanmahtina.

Kansainvälisten arviointien mukaan tämä Kekkosen junailema ETYK oli koko Euroopan ns. suomettumisen huipentuma; Breznev sai kaiken mitä halusi, ennen kaikkea Itä-Euroopan valtapiirin rajat paalutettiin virallisesti maahan. Länsi antoi periksi käytännössä kaikessa; valitettavasti myös ihmisoikeuksissa. Ja kaikki tämä tapahtui suomettumisen ihmemaassa Suomessa, mikä oli symbolisesti Neuvostoliitolle makea voitto.

Lukion historiankirjoissa tämä ETYK halutaan edelleenkin nähdä irrallisesti suomalaisen puolueettomuuspolitiikan riemuvoittona. Päästiin maailmalle esiintymään itsenäisenä tekijänä irti Neuvostoliiton kainalosta suurvaltojen välien sovittelijana. En tiedä nähdäänkö asiaa maailmalla laajemmin ihan näin romanttisesti.

Diplomatia oli kovilla tänään myös Malesian GP:ssä. Vettel rikkoi tallimääräystä ja rynni itsekkään vaarallisesti voittoon tallin kiellosta huolimatta. Siinä tarvitaan joukkuetovereille muutama hyvä selitys, jotta työt jatkuvat hyvässä hengessä. Tuli mieleen Senna ja Prost.

Ihanaa huuhkajat, ihanaa!

Yö oli hankalin tähän saakka, mutta siinähän se aika kului lukiessa suomalaisten uroteosta jalkapallokentillä. Ruotsalaiset ja norjalaiset noteerasivat suorituksen korkealle. Saksassa nostettiin vieraspiste Espanjasta otsikoissa jopa oman karsintapelin edelle. Ja kaikissa oli kivaa se, että Pukki ja Suomi nostettiin sankareiksi. Myös Espanjan mediassa ylistettiin Pukkia valojen sammuttajana enemmän kuin omia sätittiin, vaikka ymmärrettävästi tulos oli täysi katastrofi siellä.

Ja olihan se suuri hetki suomalaiselle jalkapallolle. Kaikkien aikojen parasta maajoukkuetta vastaan loisto-onnistuminen. Suomi pelasi tiukan realistisen ennakkosuunnitelman mukaan ja vältettiin tekemästä sellaista, mitä ei osata.  Normaali parin oman maalin kohellus jäi pois. Espanja tehtiin hampaattomaksi, kun ei jätetty ylimääräisiä ladattuja aseita heidän käsiinsä. Tila otettiin pois eikä pelattu itseä ulos tilanteista.

Tasoitusmaali oli mahtava osuma. Ringiltä huippusyöttö Pukille Ramosin ja Piquetin väliin Valdesin eteen. Siitä kylmästi sisään, vuoden suomalainen urheiluteko ehdottomasti!

Usein unohdetaan, miten eri kategoriassa jalkapallo on harrastajapohjaltaan muihin lajeihin verrattuna. Pärjääminen lajissa, jossa on noin 270 miljoonaa harrastajaa on melkoinen juttu. Vertailun vuoksi jääkiekossa harrastajia on noin 0,5 % tuosta.

Aamupäivällä saikin sitten nukuttua hyvin ja päivä on ollut lupaavan suuntainen. Ainakaan huonompaan ei tänään mennyt. Piinaviikkoa ihan postitiivisessa mielessä odottaen.

Uusi vaihe vanhempana

Tänään lähti meiltä ensimmäistä kertaa nuori mies yo-kokeeseen.  On ollut jännittävä matka seurata sivusta koko valmisteluvaihe oikeastaan tänne lopputuloksiin saakka. Nykyään on tapana, että YTL julkaisee mallivastaukset jo samana päivänä, joten aika selkeä kuva tulee omasta osaamisesta kokelaille heti kokeen jälkeen. Toki abitreenit-nettilähetystä seuratessa huomaa, että aivan tarkkoja arvostelulinjoja voi vain arvailla tässä vaiheessa.

Kyllä yo-kirjoituksissa on edelleen komeaa hohtoa, pääsee ottamaan mittaa tasapuolisesti valtakunnan kaikkien vastaajien kanssa. Siinä on sopivaa näytönpaikkaa sekä ahkerille opettajille että opiskelijoille. Antavat mahdollisuuden sisäiselle yrittäjyydelle ja sosiaaliselle nousulle, joka on isossa kuvassa tärkeimpiä menestystekijöitä sekä yksilön että yhteisön kannalta. Ne kulttuurit, joista sosiaalisen nousun ja yksityiomistuksen mahdollisuus kadotetaan, rappeutuvat todistettavasti hyvin nopeasti. Siis yo-kirjoituksista ei saa luopua!

Toki paljon systeemiä voisi parantaakin varsinkin reaalikokeen kannalta. Reaalikokeen yleissivistävyys ei ole riittävä tällä hetkellä. Nyt pystyy osoittamaan yleissivistystä mielestäni aivan liian kapealla viipaleella vaikkapa vain yhdellä aineella. Itse asiassa ylioppilaaksi voi päästä kirjoittamatta reaalia lainkaan.

Itse esittäisin sellaisen mallin, jossa kaksi reaalia olisi pakollista. Pitäisi suoriutua sekä luonnontieteellisestä että humanistisesta kokeesta. Tällöin voitaisiin puhua oikeasti yleissivistävyydestä. Nykyisin avainaloille, vaikkapa lääkärikoulutukseen, voi päästä käytännössä täysin ilman psykologian osaamista. Ei kuulosta kovin hyvältä - siinä tulee pitkällä tähtäimellä melkoinen tappio potilaille. Itsekin nähnyt valitettavan paljon lääkäreitä, joilta puuttuu alkeellisetkin taidot vuorovaikutuksesta. Ja päivittäin ollaan hyvin herkissä vuorovaikutustilanteissa elämän ja kuoleman rajallakin. Ja löytyypä teologisesta tiedekunnasta todistettavasti pääaineopiskelijoita, jotka eivät osaa sijoittaa toista maailmansotaa aikajanalle. Laajempi reaaliosaaminen auttaisi varmasti.

Tänään Suomi haastaa Espanjan jalkapallossa. Lähtökohta on täysin lohduton, vastassa maailman paras joukkue ja suuri osa suomalaisista viettää vielä tarvitaukoa sarjasta. Mutta pitää muistaa, että Suomi on aina pelannut parhaimmat matsinsa alakynnessä, silloin kun ei odoteta mitään. Veikkaan, että piskuinen Suomi antaa hyvän vastuksen.

Vointi jatkaa alamäkeään. Henki kuitenkin kulkee, sydän lyö ja aivoissakin jotain pörrää. Voisihan se olla huonomminkin.

Talouspäivä

Tuntuu siltä, että voinnin alamäki katkesi tänään. Iltapäivällä kyllä aika puhki, mutta aamupäivällä oli parempaa voimaa havaittavissa. Tulkittakoon se lupaukseksi paremmasta tulevasta. Illasta ei sitten sen enempää...

Tänään on kaiketi nähty se, ettei mikään määrä kahvia ja hillomunkkia saa ihmisiä tekemään yhteistyötä. Työmarkkinasovun löytyminen olisi ollut kansakunnan etu lakkoiluihin ja erillissopimuksiin verrattuna tällaisina aikoina. Mutta minkäs teet, kun tahtotila ei riitä?

Hallitus päätti verottaa enemmän tupakkaa, karkkia, alkoholia ja sähköä. Ihan ok siltä osin; jos ei verotulot kasva niin ainakin haitat vähenevät.  Samalla yritysten maksama yhteisövero romautettiin melkeinpä Euroopan matalimmalle tasolle, pudotusta 4,5%-yksikköä. Mistäs tuollainen lovi rahoitetaan? Kestävyysvajetta pitäisi paikata, mutta en kyllä tajua tuota logiikkaa, suuntahan on aivan päinvastainen.

Tulee mieleen Reaganin talousuudistus 1980-luvulta, jossa taloutta kiihdytettiin velkaantumalla. Nykyään USA:ssa saakin sitten kohottaa velkakattoa  kuukausittain, kun talous on kriisikuralla.  No Reaganilla oli vielä ajatuksena alentaa ensisijaisesti rikkaiden veroja sillä oletuksella, että köyhillekin sieltä jotain valuu. Ihan tästä nyt kai ei ole kyse, mutta aika toiveikkaalle pohjalle talous jätetään. Plussana hallituksen toimissa oli kotitalousvähennyksen rajojen nostaminen. Se on hyvä juttu, saa oviremontit ja siivoustyöt teetettyä laillisesti ja oikein työllistäen.

Illalla Hjallis haastatteli maailman optimistisinta miestä, Elopia. Laittaa itsensä likoon ja pääsee tosi hyvin kiinni haastateltavaan, kuten Nykäseen pari viikkoa sitten. Elop puolestaan jaksaa liikuttavan urhoollisesti uskoa Nokiaan, siitä kyllä täydet pisteet.

Suunta sama

Olo etenee johdonmukaisesti samaan suuntaan eli alaspäin. Ei kummempia kipuja ja tai vastaavia, mutta olo on heikko ja parempi pysyä makuulla. Näyttää kuitenkin normaalilta tapahtumalta hoidon jälkeen, mitä nettiartikkeleihin tulee. Pari viikkoa hoidon jälkeen kuvattu tiukoiksi, itse asiassa sairauden tunne ja väsymys voisivat olla vielä pahempiakin kuvausten perusteella - mutta ootellaan mitä tuleman pitää.

Aivot käyvät koko ajan hiukan ylikierroksilla, mikä on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta ihan mukavaakin ja saa ajan kulumaan. Tänään on tullut perehdyttyä 1400-luvun Kiinan Ming-dynastiaan, korkeakulttuuriin joka oli tuolloin omaa luokkaansa. Minne se katosi ja miksi? No ei siitä tällä kerralla enempää, mutta asia antaa perspektiiviä Euroopan nykyongelmiin. Luulen, että palaan tähän teemaan vielä lähiaikoina.

Haloo Eurooppa, haloo Kypros! Kyproksen pankit ovat kriisikunnossa, ja nyt itsekin pitäisi osallistua itsensä auttamiseen, mutta ei näytä helpolla onnistuvan. Ongelmana on säästäjille määrätty yllätysvero (6.75-9.9% talletuksesta riippuen), mikä on tietenkin menetelmänä uusi ja yllättävä. Vastineeksi Kypros saisi 10 mrd euron tukipaketin mm. pääomittamaan pankkeja. Summa on asukasmäärään ja bkt:hen suhteutettuna käsittääkseni samaa luokkaa kuin koko Suomen ulkomaanvelka.

Kyprokselle tämä ei riitä. Yhteisvastuullisuudessa on aina kivempi, että muut maksavat. Totta on tietenkin se, että Kyproksen ongelmat eivät kaikki ole itse aiheutettuja, vaan kurjilla naapureilla on osansa. Mutta tämä kertoo jotain koko systeemin toimimattomuudesta ja mahdottomuudesta. Eurooppa nousi aikanaan huipulle eri talouksien keskinäisen kilpailun avulla. Nykyinen rahaliitto tasapäistää ja vie omaa yrittämisen intoa. Nyt olisi mielestäni parasta päästää Kypros irti rahaliitosta ja antaa sen pärjätä omillaan.

Säteet ohi

Vähän tässä kulkee vielä pää kallellaan tukka sojottaen, mutta nyt se on ohi ja alkaa toipumisen aika. Jess! Tukkaa siis vielä on päässä, mutta mutta...alkaa olla merkkejä tilanteen muuttumisesta. No onneksi pikkuasia loppujen lopuksi.

Vatikaanissa Paavi on nyt sitten tänään astunut virkaansa. Ensimmäisen julkisuusviikon jälkeen näyttää siltä, että uusi paavi omaa kykyä hurmata kansaa maanläheisillä teemoillaan. Välillä tuntuu, että jopa Luther olisi tästä jesuiittapaavista innoissaan, karnevaalin taustalla näkyy alkuperäisen kristillisyyden peruskäsitteitä, kuten armoa ja diakoniaa. Tämä paavi on valtava mahdollisuus köyhälle maailmalle. Voin vain kuvitella miten Rooman kuurian koukkunokkaiset rautakardinaalit pelkäävät hänen lähtevän sohlottamaan uudistusten tielle. Katolinen kirkko on aina kriisin aikana lisännyt keskusjohtoisuuttaan ja sillä pysynyt yhteinäisenä. Mutta nyt voi olla niin, että tuo tie on käyty loppuun. Nyt pitää tuoda kirkko takaisin köyhien ja vähäisten joukkoon. Onnea matkaan Franciscus!

Eilen ykköseltä tuli dokumentti todellisesta Etelä-Amerikkalaisesta legendasta (ja myös köyhien sankarista) Ayrton Sennasta. Itse olen formuloita seurannut jo yli 30 vuotta, kerran ollut kisapaikallakin. Nykyinen Kimin suosio johtuu siitä, että hän ei suostu siihen tyhjänpuhumisen maailmaan, mikä lajiin liittyy. Monesti kilvanajo meinaa jäädä sivuseikaksi. Silloin, kun olin Nurnbugringilla kisaa katsomassa taskut olivat täynnä tupakkaa, jo ennen kuin rataa oli nähtykään.

Mutta Sennaan takaisin. Henkilökuva Sennasta pääsee uskomattoman hyvin iholle ja sielunmaailmaan sisälle; intohimo röyhkeys, herkkyys, haavoittuvuus, katolinen uskonnollisuus kuvataan upean aidosti. Tarinasta suuren tekee myös taistelu Prostin kanssa, siinä koetut taistelut ja vääryydet. Ayrtonia pidettiin hullunrohkeana ja täysin pelottomana, mutta dokumentissa hänelle annetaan myös pelon ja vaaran ymmärtäjän kasvot. Hän suree kilpatovereitaan ja pyrkii auttamaan maansa köyhiä. Viimeisten päiven kuvaukset tuovat esiin hänen ahdistuksensa. Tallipäällikkö ei ollut varma, lähteekö hän viimeiseen kisaansa lainkaan. Ahdistunein kasvoin lähti.

Alaspäin menty

Alaspäin on tultu. Nyt tekee puolen kilometrin kävely tiukkaa. Tänään oli lääkäri ja huomenna vielä yksi sädehoito ja keuhkoröntgen. Sädehoito on ollut yllättävänkin voimia vievää. Mutta huominen vielä.

Länsimaisen vaurauden perustalla on protestanttinen työmoraali, joka on laittanut ihmiset ahkerasti töihin. Protestantit elivät tehdäkseen töitä eikä päinvastoin. Mutta minkä vuoksi uskonnonharjoitus on Euroopasta suorastaan loppunut USA:an verrattuna? Tämä voidaan nähdä esim. viikottaisista kirkossakäyntiluvuista; Euroopassa n 2%, USA:ssa ehkä 40%. BBC:n dokumentissa tuli mielenkiintoinen vastausyritys. Aikanaan Euroopassa protestantismi kansallistettiin (mm. Kustaa Vaasa ja Henrik VIII), jolloin syntyivät valtion monopolikirkot. Amerikassa uskonto ja valtio pidettiin erillään toisistaan, jolloin säilyi vapaa kilpailu. Markkinat eivät toimi, jos on monopoli. Kiinassa menee lujaa tällä hetkellä. Siellä protestanttinen kristinusko kasvaa valtavalla vauhdilla. Eräiden arvioiden mukaan jo nyt on Kiinassa enemmän aktiivikristittyjä kuin Euroopassa. Ja aivan kuten USA:ssa aiemmin, Kiinassa on paljon kristittyjä liikemiehiä, jotka pyörittävät bisnestä. Ja kiinalaiset ovat omaksuneet protestanttisen työmoraalin mukisematta, he tekevät 500 tuntia enemmän työtä vuodessa kuin eurooppalaiset. Minusta tämä on mielenkiintoinen näkökulma tähän eurooppalaiseen kaaokseen. Moraaliltaan löyhä, sekulaari, epätahtinen Eurooppa ei vaan näytä toimivan. Yhteisvastuu ilman vastuuta ei toimi reilusti. "Protestanttiset" alueet kuten Kiina, USA ja Pohjois-Amerikka etenevät taloudellisesti toisella vauhdilla. Mutta ei protestanttisen Pohjois-Euroopankaan hyvinvointi ole itsestään selvää. Työtä on tehtävä.

Kimin päivä

Formulakausi hurahti käyntiin jäämiehen voitolla. On se hienoa, että kunnon suomalaiset jääräpäät pärjäävät maailmalla. Ampumahiihdot saatiin tältä kaudelta kunnialla päätökseen. Kaisakin korokkeella pitkään aikaan.

Dokumenttirintamalla tänään tuli katseltua länsimaalaisen kuluttajayhteiskunnan synnystä ja valloituksesta. Tuhovoiman muuttuminen kulutushysteriaksi voitti kylmän sodan. Farkut ja hampurilaiset tehosivat paremmin kuin ydinohjukset. Berliinin muuri lopulta murtui.

Kunto aika vaisu, nälkä kova. Aivot pelanneet aika hyvin. Huomenna sädehoitoon takaisin. Voisihan se huonomminkin olla.

Töllöpäivä

Voimiltaan aika vaisu päivä, mutta olo ei kovinkaan paha. Ulos ei uskaltanut mennä auringon ja pakkasen takia. Sisällä on siis oltu ja tv:tä on tullut katseltua. Ampumahiihdot tietenkin ja dokumentteja länsimaisen tieteen kehityksestä, Puerto Ricosta, Moskovasta, Suomen sähköverkon lamauttamisesta sekä hiihdon dopingongelmasta. Tulipa vielä tunnin kielikylpy puhuttua ruotsia.

Ai niin ja aamulla oli tv:ssä raikas tuore poliitikko, jolla oli poikkeuksellisen rakentavia ajatuksia. Poliitikoille tekisi yleensäkin hyvää olla vaikkapa liike-elämän palveluksessa näkemässä elämän realititeeja. Kyllä tv on hieno juttu.

Grillaustauko

Aivoja tiristelty taas tämä viikko. Tuo karkea ilmaisu tuntuu sillä lailla todelliselta, että kun noin minuutin sädetys alkaa, alkaa rötgenmäinen surina ja nenään tulee palaneen lihan halu. Muuta tilanteessa ei erityisemmin tunne. Pari kertaa jää vielä ensi viikolle tuoksuja nautittavaksi. Vuoroaan en tarvi pitkään odottaa,  vartaaseen pääsee ajallaan.

Oireet olleet vähän erilaisia kuin viime viikolla. Sellaista horrosta ei tullut. Pää toimii paremmin ja ajattelu on selkeää. Enemmänkin silmien kanssa on ollut ongelmaa, mikä johtunut varmaankin vuoden kirkkaimmista päivistä. Kävelyjaksaminen on huonontunut, 1 km tekee jo tiukkaa. Mieli ollut ihan hyvä ja tasainen, ehkä kortisoni tuonut ylimääräistä puhkua välillä.

Dokumenttipuolella olen tutustunut Olof Palmeen ja Ruotsin lähiistoriaan. Ruotsalaiset selvisivät sodista hannuhanhina ja pääsivät kasvu-uralle nopeasti. Mm. Volvo, Saab, Abba, Europe, H & M ja Draken näyttivät kiiltoa myös suomalaisille, kun Kekkosen ja Koiviston Suomessa elettiin vielä jäykän nöyrästi idän pelossa.  Kärjessä oli idealistinen uudistuspoliitikko Palme, joka katsoi oikeudekseen sanoa mielipiteensä kärkevästi asiasta kuin asiasta. Tämä vahingoitti suhteita mm. USA:han Vietnamin sodan aikana. Värikäs, rohkea ja poikkeuksellisen rohkea poliitikko. Ehkä Ruotsin ongelmaksi tuli se, että se katsoi olevansa moraalisesti muita ylempänä, todellisuudessa se ehkä se oli vain muita onnekkaampi. Mutta Ruotsin menestys on ollut aina Suomelle hyvä asia. Mieluummin olemme katsoneet lännen suuntaan.

Normipäivä.

Aika normipäivä tänään, ei mitään suurempaa dramatiikkaa. Silmät olleet arat, näyttää siltä kirkas auringonpaiste ja huoneessa oleva tv ärsyttävät silmiä liikaa. Sain tänään uudet aurinkolasit, joten niitä voi pitää sisälläkin tarvittaessa.

Ruoka maistuu liian hyvin. Pystyisin syömään koko ajan. Lienee kortisonilääkityksen sivuvaikutusta. Eli siis päivä oli hyvä, paljon tuli yhdessäoloa teinien kanssa. Se oli kivaa.

Habemus papam

Sikstuksen kappelista on noussut valkoista savua ja maailma pidättelee henkeään; uusi paavi on valittu, mutta vielä ei tiedetä kuka hän on. Kuin tilauksesta,  juuri tätä kirjoitettaessa tieto tuli tv:stä, paavi on argentinalainen Jorge  Mario Bergoglio, joka käyttää nimeään Franciscus I. Hän ei ollut ennakkosuosikkien joukossa, joten kysymyksessä lienee enemmänkin kompromissiehdokas. Ensimmäisten arvioiden mukaan uudistuksia on tuskin luvassa. Arveltu on myös, että tällä paavilla on hyvät mahdollisuudet yhdistää liberaalit ja konservatiiviset piirit. Tämä onkin onnistumisen kannalta tärkeää samoin kuin rikkaan ja köyhän maailman yhdistämisestä. Näissä Pius VI, josta kirjoittelin pari päivää sitten ei aikanaan aivan onnistunut ja vei kirkon valtavalle harharetkelle toisenlaisista mahdollisuuksista huolimatta. 

Päivä oli tänään säältään kirkas. Eilen satanut valtava lumimäärä paljastui. Taksireissukin meni ok, mitä nyt kuski meni hukkaan kun mentiin ristiin odotustiloissa. Olo oli tänään vahva ja hyvä. Ainoana hankaluutena päänsärky ja silmien arkuus, mitkä lienevät seurausta kirkkaasta auringosta. 

 

Hauska sääelämys

Eilisen bloggaamisen jälkeen olo parani vähitellen tosi paljon luontaishoidoilla, kävelyillä ja dokumentin katselulla. Kiitos ystävät viesteistä ja mukanaolemisesta! Yö tuli nukuttua tosi hyvin ja aamupäivällä oli sairaalareissu edessä. Tai piti olla.

Keliolosuhteet ovat tänään aika poikkeukselliset täällä päin. Lunta on satanut tähän mennessä (klo 14) ainakin 40 cm. Ja kuten arvata saattaa, aurauskapasiteettia riittää tuskin pääteillekään. Taksikuski sattui olemaan viehättävä renkikuljettaja,  jonka ajoi lumipenkkaan jo noin 5 km jälkeen. Onneksi oli kotona nelivetohiace ja etätyötä tekevä tutkija. Niin saatiin melko nopeasti hinauskalusto paikalle ja pirssi takaisin tielle. Mutta näkyvyydestä kertoo jotain se, että alle sadan metrin päässä taksi ajoi uudelleen hankeen. Sovittiin sitten, että taitaa olla parasta luovuttaa tämä sairaalareissu ja jatkaa Hiacella takaisin kotiin huilaamaan huomista päivää varten. Oikeastaan tämä oli aika hauska elämys. Vahinkoja ei tullut henkilöille eikä kalustolle. Ja olo on aika piristynyt.

Säteet puolessavälissä

Yö ei ollut erityisen hyvin nukuttu mutta onneksi sai jatkaa unta aamulla. Sädehoitopöydälle pääsi taas suoraan ja tänään kontrolloitiin vielä verensokeri. Rutiinitoimenpide, koska kortisonilääkitys voi nostaa verensokerin pilviin. Ilokseni verensokeri oli kuitenkin hyvä.

Pään sädetys on nyt puolessa välissä. Olo ei päässä kauhean häävi, mutta tämän pitäisi olla normaalia. Pää jotenkin sumea ja tuntuu että se on halkeamassa ylimääräisestä sähköstä. Ajattelu on hajanaista ja katkonaista.  Toivon ajatusten kanssa joutuu tekemään nyt töitä. Mietin kesää ja Kyrkösjärven ympärikävelyä. Yritän pitää ajatttelua yllä lukemalla ruotsinkielistä tekstitv:tä.  Vuorovaikutusta harjoitan  mäkättämällä lapsille läksyistä ja pelaamalla Afrikan tähteä. Pienet kävelyt myös auttavat voinnin hallinnassa. Tää on nyt taistelua. Mutta elämää isolla E:llä sekin on.

Toinen palautumispäivä

Toinen palautumispäivä sädehoidosta oli enemmän kuin paikallaan. Olo on hiukan vahvistunut eilisen lamaavan aamuhorkan jälkeen. Onneksi on ollut taas innokkaita kävelyttäjiä, jotka ovat auttaneet liikkeelle. Tänään jaksoi kävellä yhteensä kolmisen kilometriä, mikä on eiliseen verrattuna hyvin. Ensi viikolla joka arkipäivä hoitoja, joten kova viikko tiedossa. Toivottavasti sen kestää.

Voi Suomen mäkihyppyä! Salpauselän kisoissa yksikään kotimaan edustaja ei päässyt toiselle kierrokselle. Nyt on ruvennut hyppääminen puristamaan ihan liikaa. Pitäisi päästä rentoon tekemiseen, mutta kun umpisolmussa ollaan. Valmentajan kasvoilta paistaa sama tuska. Mielestäni nyt pitäisi vaihtaa valmennus tuoreeseen positiiviseen kasvoon. Samalla pitäisi selvittää linja, jolla seuroissa toimitaan. Kyllähän seuroissa täytyy olla osaamista, kun Suomi on tuottanut niin suuren määrän huippuhyppääjiä. Miten se tieto ja osaaminen saataisiin nyt esille?

Konklaavia odottaessa

Yö tuli nukuttua hyvin, mutta päivä oli täysin voimaton. Ei kipeä, mutta tosi heikko olo. Onneksi löytyi ihmisiä, jotka raahasivat kilometrin kävelylle (ehdoton maksimi tänään). Iltaa kohti olo koheni hiukan. Hereford-luomuliha oli tosi hyvää ja paransi oloa.

Ajankulun parantamiseksi sain telkkarin huoneeseen. Päivällä tuli katsottua tulevan paavinvaalin kunniaksi ohjelma Paavali VI:stä, joka oli paavina 1963-1978. Hän oli hyvä ihminen ja rohkea uudistajapaavi, joka uskalsi olla idealisti ja rakentaa siltoja Vatikaanin II kirkolliskokouksen aikana ja jälkeen. Hänen kaudellaan saavutettiin yli 900-vuotta kestänyt keskusteluyhteyden puute idän kirkon kanssa. Ennen kaikkea hän oli hyvä ihminen, joka uskalsi luottaa ihmisten vapauteen ja tuoda paavi-instituutiota lähemmäksi tavallista ihmistä.

Ja samalla hän teki pari isoa virhettä, jotka ovat olleet roomalaiskatolisen kirkon riippana yhä; hän tukahdutti keskustelun perhesuunnittelusta ja pappien avioliitosta. Tämän takia iso joukko pappeja jätti aikanaan kirkon. Mutta niin on idealisteille käynyt monta kertaa aikaisemminkin, he ovat nähneet oman visionsa muttei todellisuutta. Toisaalta syntyykö mitään uutta koskaan ilman rohkeaa idealismia?

Parin päivän päästä alkaa konklaavi eli uuden paavin valintamenettely. On hyvin suuri merkitys sillä, millainen paavi tulee vuoroon. Saadaanko avoimuuden tuulet jälleen liikkeelle, vai istuuko virkaan uusi menneisyyden rautakoura? Luulen, että en voi olla kommentoimatta tätä asiaa lähipäivinä.

Viikonloppua kohti

Erittäin uupunut aamupäivä eilisten ylikierrosten jälkeen. Kävelyllekään en ole jaksanut ja viluväreet ovat päällä. Korvasärky meni Buranalla ohi.

Hoito meni sukkelasti, kun myöhästyneen taksin johdosta sain astua suoraan hoitopöydälle. Olo ja vire ovat nyt toivottavasti paranemaan päin.

Sellainen päivä

Kolmas sädepäivä. Pettymys vakuutusyhtiöön. Korvasärkyä, ärtymystä. Sellainen päivä.

Toinen päivä aivogrillissä.

Aamulla oli taksi odottamassa pihassa klo 7.20. Itse asiassa samanaikaisesti kaksi taksia, kun naapuristakin oli lähtö - tosin toiseen sairaalaan. Sädehoito kesti nyt sen kymmenisen minuuttia, kun kuvio oli selvä. Katossa mukavia maisemia, joita saa tuijotella samalla kun aivoja grillattaan.

Kotiin tulon jälkeen oli hiukan pahoinvointia. Ensimmäinen kerta kun ruoka ei oikein maistunut ja päässä hiukan ikävä olo. Onnekseni minulla oli tänään kolme kävelyttäjää, repivät meikäläisen ulos kävelylle. Näin tuli käveltyä yhteensä reippaat 5 km, mikä oli ihan hyvä tähän päivään. Myös päiväunet selvittivät oloa paljon. Eroa kemoterapiaan se, että nyt ei ole sydänvaivoja vielä erityisesti.

Illalla vieras, ystävä vuosien takaa. Kiva oli taas nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Eilisesta ManU-Real-pelistä jäi kyllä se yksi ulosajo kaihertamaan. Mutta niin taisi monia muitakin.
Taksikuski oli puolestaan onnistunut lyömään vetoa avausmaalista, oma maali Ramosille, kerroin 440. Toiset ovat taitavia.

Eka päivä sädehoitoa

Tänään se sitten alkoi, pään sädehoito. Ensin oli lääkärin vastaanotto, jossa asioita käytiin läpi kiireettömästi ja kärsivällisesti. Tämä oli nyt eri lääkäri, perusteelliselta ja tarkalta vaikuttava nainen. Hän sai vakuuttumaan, että tämä koko pään sädehoito on nyt tärkeä suorittaa tässä vaiheessa, että hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole. Perspektiivin muutoksesta kertoo jotain se, että keuhkosyöpä tuntuu nyt ihan harmittomalta pikkujutulta.

Sädehoidon suunnittelu vei oman aikansa. Ensin kuvattiin ja suunniteltiin. Sitten hoito oli noin puolen tunnin kuluttua. Sädetys itsessään kesti muutaman minuutin. Siinä härvelit pyörivät ympärillä jonkin aikaa ja kuului joitain surinaa, vähän niin kuin rötgenissä olisi ollut. Hoidon jälkeen tuli höntti olo, pientä huimausta ja outoa oloa. En tiedä, olenko täysi dementikko tämän 10 kerran hoitosarjan jälkeen, mutta muuthan sen tapaavat huomata.

Kotimatkalla pohdin tätä elämää, miten tässä on näin päässyt käymään että tilanne on yhtäkkiä tällainen. En osaa syyttää itseäni enkä ketään muutakaan, ihmetellä ainoastaan. Näin asiat vaan nyt ovat. Ja hyvinhän ne nyt ovat, se pitää muistaa.

Pieni työkokemus ja kohti uusia hoitoja

Eilen vietettiin lähipiirissä synttäreitä, joten blogi jäi päivittämättä.

Tänään sain olla omimmassa roolissani, sain olla rehtorin luvalla omana sijaisenani kun sijainen oli sairastunut. Työpäivä ei ollut kovin pitkä, mutta vakuutuin taas siitä että mielekkäämpää työtä en voi kuvitella kuin mitä olen saanut tehdä. Nautin jokaisesta henkäyksestä, kun sain tehdä työtä. Tällainen lapsenomainen ja naivi suhde minulla on ollut aina työhöni. Olen odottanut että milloin se katoaa ja haluaa tehdä jotain muuta, mutta vielä ei se päivä ole koittanut. Siinä mielessä on kyllä ikävä töihin. Työ ei ole tuntunut velvollisuudelta juuri koskaan, vaan se on ollut suurta iloa.

Huomenna alkaa hoidoissa uusi vaihe. Kysymyksessä on koko pään sädehoito. Päästä löytyi neljä metastaasia, jotka pitää sädettää ennenkuin muuta tutkimusta ja hoitoa päästään tekemään. Tarkoittaa käytännössä 10 hoitokertaa peräkkäisinä päivinä ja tavoitteena saada metastaasit aloilleen. En toki voi väittää, että kysymyksessä olisi ollut kovin miellyttävä yllätys, että tällasia löytyi, oikeastaan en ollut varautunut asiaan juurikaan. Mutta turha näitä on jäädä suremaan, asia ei sillä parane yhtään. Mieli ollut ihmeenkin hyvä tilanteeseen nähden. Ja siitä voi olla kiitollinen, että lääkäri osasi epäillä aika lievistä oireista kyseistä oikeaa asiaa ja passitti nopeasti kuvaukseen. Pään sädehoidoista löytyy kuitenkin rohkaisevia kertomuksia. Vakavatkin oireet ovat parantuneet, esim. jotkut ovat saaneet liikuntakykynsä takaisin.

Paljon olen saanut viime päivinä terveisiä, kannustavia ja lämpimiä viestejä. Monet ovat sanoneet, että olen ollut mielessä ja rukouksissa läsnä. Kiitos teille, jos tätä kautta kiitos perille välittyy! Nämä ovat tärkeitä juttuja. Jatkossa teidän työtänne tarvitaan yhä kovasti. Haasteet ovat kovat mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Myös toivo on ihmeistä suurimpia ja tekee elämästä paljon parempaa.

Tuiskupäivä

Vaisu ja uupunut päivä, joka parani merkittävästi iltaa kohti. Tuiskukävelyn jälkeen selvästi parempaa oloa. Yrityksenä on raahautua pari kertaa päivässä  pienelle kävelylle vaikka olo olisi kuinka huono. Tänään strategia toimi hyvin.

Soini oli tänään Ykkösaamussa. Varsinainen piikki poliitikkojen lihassa. Saa poikkeuksellista kansainvälistä huomiota, nauttii kansan suosiota, omaa syvemmät arvot kuin moni poliittinen broileri ja lisäksi on kiusallisen oikeassa monessa asiassa. Saapa vielä sympatiapisteitä siitä, että on median tölvimänä jatkuvasti. Taitava populisti, joka on kuitenkin onneksi monella tavalla vastuullinen ja maansa parasta ajatteleva. Ei verrattavissa vaikkapa Italian populisteihin. Käsittämätöntä, miten koomikko joka ei edes halua hallitukseen voi saada 25% äänistä. Siis Italiassa näin.

Toivottavasti Suomessa pystytään ajattelemaan maan parasta ja tekemään yhteistyötä mm. työmarkkinoilla. Jopa USA on karu esimerkki siitä, miten yhteistyö ei toimi. Obamasta odotettiin messiasta, joka korjaa edeltäjänsä tuhot ja palauttaa maailmaan harmonian. Mutta messiaita on ennenkin naulittu ristille. Obama onnistui polttamaan siipensä republikaanien kanssa, jotka asettuvat kaikissa päätöksissä poikkiteloin ainakin niin kauan kuin Obama on vallassa. Suomessa ei onneksi ole sukset ainakaan vielä samalla tavalla ristissä, vaan on vielä toivoa yhteistyöstä.

Maaliskuun eka

Maaliskuun ensimmäinen oli  taas kohtuullisen hyvä päivä, puutumisoireita ei ollut lainkaan. Mieli oli positiivinen.  Sen sijaan eiliset kävelyt (4,5 km) tuntuivat vielä jäsenissä, joten aivan ei ollut vielä tikissä. Oikeastaan oli aika uupunutta menoa.  Ruoka kyllä maistui turhankin hyvin. Huomenna väki saadaan kokoon, kun riparilta kotiutuu yksi nuori mies. Kiitollinen tästä päivästä.

Northug voitti viestin. Loppukirin lisäksi ei ollut mitään katsottavaa tuossa kisassa ja kirinkin lopputulos oli arvattavissa.  Mutta tuo Northug - hiihdon väriläiskä - tempaisi taas. Näytti miten toimittajia käsitellään, heitti NRK:n toimittajan altaaseen. Norjalaista hauskanpitoa. Kurkkaa linkki.

http://www.vg.no/sport/ski/vm/2013/artikkel.php?artid=10114263