Tänään lähti meiltä ensimmäistä kertaa nuori mies yo-kokeeseen. On ollut jännittävä matka seurata sivusta koko valmisteluvaihe oikeastaan tänne lopputuloksiin saakka. Nykyään on tapana, että YTL julkaisee mallivastaukset jo samana päivänä, joten aika selkeä kuva tulee omasta osaamisesta kokelaille heti kokeen jälkeen. Toki abitreenit-nettilähetystä seuratessa huomaa, että aivan tarkkoja arvostelulinjoja voi vain arvailla tässä vaiheessa.
Kyllä yo-kirjoituksissa on edelleen komeaa hohtoa, pääsee ottamaan mittaa tasapuolisesti valtakunnan kaikkien vastaajien kanssa. Siinä on sopivaa näytönpaikkaa sekä ahkerille opettajille että opiskelijoille. Antavat mahdollisuuden sisäiselle yrittäjyydelle ja sosiaaliselle nousulle, joka on isossa kuvassa tärkeimpiä menestystekijöitä sekä yksilön että yhteisön kannalta. Ne kulttuurit, joista sosiaalisen nousun ja yksityiomistuksen mahdollisuus kadotetaan, rappeutuvat todistettavasti hyvin nopeasti. Siis yo-kirjoituksista ei saa luopua!
Toki paljon systeemiä voisi parantaakin varsinkin reaalikokeen kannalta. Reaalikokeen yleissivistävyys ei ole riittävä tällä hetkellä. Nyt pystyy osoittamaan yleissivistystä mielestäni aivan liian kapealla viipaleella vaikkapa vain yhdellä aineella. Itse asiassa ylioppilaaksi voi päästä kirjoittamatta reaalia lainkaan.
Itse esittäisin sellaisen mallin, jossa kaksi reaalia olisi pakollista. Pitäisi suoriutua sekä luonnontieteellisestä että humanistisesta kokeesta. Tällöin voitaisiin puhua oikeasti yleissivistävyydestä. Nykyisin avainaloille, vaikkapa lääkärikoulutukseen, voi päästä käytännössä täysin ilman psykologian osaamista. Ei kuulosta kovin hyvältä - siinä tulee pitkällä tähtäimellä melkoinen tappio potilaille. Itsekin nähnyt valitettavan paljon lääkäreitä, joilta puuttuu alkeellisetkin taidot vuorovaikutuksesta. Ja päivittäin ollaan hyvin herkissä vuorovaikutustilanteissa elämän ja kuoleman rajallakin. Ja löytyypä teologisesta tiedekunnasta todistettavasti pääaineopiskelijoita, jotka eivät osaa sijoittaa toista maailmansotaa aikajanalle. Laajempi reaaliosaaminen auttaisi varmasti.
Tänään Suomi haastaa Espanjan jalkapallossa. Lähtökohta on täysin lohduton, vastassa maailman paras joukkue ja suuri osa suomalaisista viettää vielä tarvitaukoa sarjasta. Mutta pitää muistaa, että Suomi on aina pelannut parhaimmat matsinsa alakynnessä, silloin kun ei odoteta mitään. Veikkaan, että piskuinen Suomi antaa hyvän vastuksen.
Vointi jatkaa alamäkeään. Henki kuitenkin kulkee, sydän lyö ja aivoissakin jotain pörrää. Voisihan se olla huonomminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti