Tuntuu siltä, että voinnin alamäki katkesi tänään. Iltapäivällä kyllä aika puhki, mutta aamupäivällä oli parempaa voimaa havaittavissa. Tulkittakoon se lupaukseksi paremmasta tulevasta. Illasta ei sitten sen enempää...
Tänään on kaiketi nähty se, ettei mikään määrä kahvia ja hillomunkkia saa ihmisiä tekemään yhteistyötä. Työmarkkinasovun löytyminen olisi ollut kansakunnan etu lakkoiluihin ja erillissopimuksiin verrattuna tällaisina aikoina. Mutta minkäs teet, kun tahtotila ei riitä?
Hallitus päätti verottaa enemmän tupakkaa, karkkia, alkoholia ja sähköä. Ihan ok siltä osin; jos ei verotulot kasva niin ainakin haitat vähenevät. Samalla yritysten maksama yhteisövero romautettiin melkeinpä Euroopan matalimmalle tasolle, pudotusta 4,5%-yksikköä. Mistäs tuollainen lovi rahoitetaan? Kestävyysvajetta pitäisi paikata, mutta en kyllä tajua tuota logiikkaa, suuntahan on aivan päinvastainen.
Tulee mieleen Reaganin talousuudistus 1980-luvulta, jossa taloutta kiihdytettiin velkaantumalla. Nykyään USA:ssa saakin sitten kohottaa velkakattoa kuukausittain, kun talous on kriisikuralla. No Reaganilla oli vielä ajatuksena alentaa ensisijaisesti rikkaiden veroja sillä oletuksella, että köyhillekin sieltä jotain valuu. Ihan tästä nyt kai ei ole kyse, mutta aika toiveikkaalle pohjalle talous jätetään. Plussana hallituksen toimissa oli kotitalousvähennyksen rajojen nostaminen. Se on hyvä juttu, saa oviremontit ja siivoustyöt teetettyä laillisesti ja oikein työllistäen.
Illalla Hjallis haastatteli maailman optimistisinta miestä, Elopia. Laittaa itsensä likoon ja pääsee tosi hyvin kiinni haastateltavaan, kuten Nykäseen pari viikkoa sitten. Elop puolestaan jaksaa liikuttavan urhoollisesti uskoa Nokiaan, siitä kyllä täydet pisteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti