Mukava olisi jo kertoa, että parempaan suuntaan mennään. Tai ehkäpä sekin on ilo, ettei mennyt kovin paljon enempää huonompaan. Niinkin olisi voinut olla. Vähissä meinaa välillä olla voimat ja hengen palo. Mutta päivän sisälle mahtuu hyviäkin hetkiä. Ja sädehoidon jälkeinen puutuneisuus ja päänsärky ovat tänään olleet aika hyvin poissa. Siis plussaa sekin.
Trullit ovat tänään käyneet virpomassa. Lasten iloa on kiva katsoa. Tietenkin idän ja lännen perinteet menevät täysin sekaisin, mutta täällä päin se toimii näin ja sillä hyvä. Nelivuotiaalle vuoden suurimpia päiviä. Pääsiäisenä lupasi antaa karkkisaaliistaan isällekin suklaamunan.
Maailmalla on isot kuviot käynnissä. Pohjois-Korea katsoo olevansa sotatilassa ja uhkaa Etelää ydinsodalla. Maailman militaristisin valtio pitää heikkoa itseään koossa ärjymällä naapureille, mikä ei kuitenkaan ole pelkkää harmitonta hammastenkiristelyä. Kuva ristillä kituvasta lammaskasvoisesta Jeesuksesta on suorastaan hellyttävän romanttinen siihen tuhon kuvaan, joka aukeaa ydinpilven alta paljastuvasta totaalisesta hävitykestä.
Pääsiäisen suuri tarina päättyy aina ilosanomaan, uuteen alkuun ja universaaliin toivoon, mahdollisuuteen katsoa eteenpäin. Sen tietää aina ennalta. Reaalimaailmassa toivoisi Euroopan talouden vajotessa ja idän uhkakuvissa myös iloisia ihmeitä. Mutta niin oli opetuslastenkin laita lauantai-iltana; pettymystä, surua, huolta ja pelkoa. Pääsiäinen tuli heille yllätyksenä, joka muutti heidän elämänsä eikä vaikutus maailmanhistoriaankaan jäänyt aivan pieneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti