Pientä kohinaa mediassa

Sen verran alkaa olla aikaa sytostaateista, että pikkuhiljaa pystyy kävelemään jo melko reippaasti. Kävely tuleekin olemaan keskeinen kuntoutusmenetelmä lähiaikoina. Siskoni kanssa vitsailtiin, että pitää tehdä ulkoilutuslista, että kuka kulloinkin ulkoiluttaa meikäläistä. Maanantaina hemoglobini muuten oli 166, nyt jo varmaan 170. Tämä vain huvittavana yksityiskohtana liittyen seuraavaan vuodatukseen. (Oikeasti treenatessani aikoinaan maratonille arvo putosi 145:n)

Tänään (klo 22) tulee kohuttu ruotsalaisdokumentti 90-luvun dopinginkäytöstä. Tuolloin hiihdossa veren hemoglobiniarvot nousivat pilviin, siis suorastaan vaarallisiin lukemiin (keskiarvo hb 175,Smirnovilla jopa 198). Eipä todellakaan tarvitse olla kovin suuri ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että testeissä näkymätön epo-hormoni oli ilmiön taustalla, koska vielä 1989 keskiarvot olivat noin 140.

Ruotsalaisdokumentissa tuodaan ilmiötä esille monelta kantilta. Huvittavinta on, miten norjalaiset ovat naiveja asian ympärillä. He uskottelevat olevansa puhtaita pulmusia, koska kukaan ei ole koskaan jäänyt kiinni. Miten olisi voinutkaan, kun testejä ei vielä ollut? Ja toisaalta kansainvälinen hiihtoliitto on onnistunut suojelmaan heitä. Ärsyttävää teennäistä yritystä säilyttää omien ikonien puhtaus. Mutta niinhän Suomessakin Vainion ja Myllylän käryt ottivat koville aikoinaan. Norjalaisilla vastaavat ikonien murskajaiset ovat vielä edessä. Miksi ei voi ymmärtää, ettei huippuurheilussa oikeasti ole juurikaan mitään jaloa tai pyhää? Se on sotaa, jossa pyritään voittamaan vastustaja usein keinolla millä hyvänsä. Enpä usko nykyhiihdon olevan juurikaan sen puhtaampaa. Epoa pystyy edelleen käyttämään pienemmässä mittakaavassa, omaa verta tankkaamaan ja kasvuhormonia ei pystytä luotettavasti testaamaan + kaikki mahdolliset design-hormonit, joita testeissä ei löydetä.

FST:llä näytettiin jo tänään aiemmin kyseinen SVT:n dokumentti. Norjan tv NRK on puolestaan tehnyt päätöksen, että se ei näytä ruotsalaisten dokumenttia. Tästä norjalaiset ovat raivoissaan. Pitävät sitä melkeinpä syyllisyyden tunnustamisena eli uhkana ikonejaan kohtaan.

Kysymyshän on lopuksi reilusta kilpailusta. Jos kaikki liikkuvat harmaalla aluella tasapuolisesti, niin lopulta kilpailu on kuitenkin tavallaan rehellistä. Aidosti paras voittaa. Mutta miksi näitä nostetaan jalustalle. Pyöräilystä luulisi selviävän urheilun jalous. Silti TDF on mahtavaa viihdettä.  

Lääkärillä taas

Lääkärikäynti tänään. Sytostaatteja ei sitten annettukaan. Tarkempaa en päivän tapahtumista oikein voi tässä vaiheessa kertoa, koska lähipiirille ei ole vielä saatu tietoa perille. Vointi on kuitenkin hyvä.

MOT teki ohjelman "riivaajasaarnaajasta" Pirkko Jalovaarasta. Jalovaaralta oli onnistuttu salaa äänittämään hurjia lauseita, jossa hän kommentoi sairauksia riivaajien aiheuttamiksi. (Jalovaara itse väittää häntä vääristellyn, ja lauseita irrotetun yhteydestään). Kuten piispa Luoma kommentoi, niin varmasti on tapahtunut ylilyöntejä. Selvä se. Mutta silti herää muutamia kysymyksiä. Onko tämä MOT:n juttu on tyypillinen esimerkki koventuneesta ilmapiiristä viime vuosina? Onko niin, että mainstreamista poikkeavia ilmiöitä kohti saa hyökätä silmittömästi? Tässä mielessä yhteiskunnan aito suvaitsevaisuus on ilmeisesti vähentynyt. En tiedä, mutta arvelen että tässä on kysymys ääriliberaalin ryhmittymän masinoimasta mediarummutuksesta, johon piispojakin saatiin mukaan kuoroon.  Liberaaleiksi itseään kutsuvat ovat muuttaneet toimintatapaansa aggressiivisemmaksi, mikä on mielestäni hirmuinen harmi.

Ohjelma Jalovaarasta on nähtävissä Yle areenassa
http://areena.yle.fi/tv/1792227

Loppusitaatti Anna Eriksonilta

"KUN KUOLEMA ON LÄSNÄ, ELÄMÄ TUNTUU ENEMMÄN ELÄMÄLTÄ"

Taas menoksi kohta

Neutrofiilit kohdallaan, joten huomenna voi aloittaa kuudennen hoitokierroksen. Paljon jännättävää huomenna.

Rauhallista ja vaisua

Melko passiivista menoa tänään. Aamulla heti huomasi, että vire ei ole paras mahdollinen. Aika uupunut olo enimmäkseen. Oli dokumentinkatselupäivä. Nyt tiedän senkin, että Kustaa Vaasa on luonut pohjan pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle nerokkaalla verouudistuksellaan.

http://areena.yle.fi/tv/1805837

Seitsemän päivää-lehden julkaisija Aller vetäytyy jääkiekon sponsoroinnista kaukaloväkivallan vuoksi. Hyvä, että Seiska kantaa omalta osaltaan yhteiskuntavastuunsa! Eipä olisi uskonut, että tuo taho on ensimmäinen todellinen reagoija näin vakavaan ongelmaan.

Omassa rauhassa

Kohtuullinen päivä tänäänkin. Hartiat tosin olleet harvinaisen jumissa, mikä vaikuttanut oloon hiukan. Mukavaa oli se, että pitkästä aikaa pääsi kunnon aamukävelylle ja kävelyvauhti oli ihan kunnollista. Siinä mielessä kunto ihan hyvä. Nyt saankin pärjätä kotona yksin, kun muilla on omat menonsa. En muista koska tällainen tilanne ollut viimeksi. Aina ollut ihmisiä lähellä, mikä on helpottanut oloa aina kovasti.

Keskiviikkona alkaa tällä erää viimeinen sytky-kuuri, jos veriarvot sallivat.

Eilen Putous-ohjelma ratkesi. Voittaja oli suosikkini Karim. Mielestäni hauskin sketsihahmo pitkään aikaan, sai nauramaan makeasti.

Val di Fiemmestä tuli pronssia  naisten parisprintistä ja oli kiva katsoa, kun naiset ottavat ilon irti saavutuksestaan. Katsoin kisan toiseen kertaan aikani kuluksi ja silmään pisti, miten taktisesti taitavasti Suomi hiihti. Olivat hyvissä tarkkailuasemissa koko ajan. Miesten taktista osaamista turha pohtia sen enempää. Menestyskulttuurin menettäminen näkyy liian monella osa-alueella.  

Mäkihypyn sekajoukkuekisa oli mukava tuttavuus. Joukkueen muodostavat 2 miestä ja 2 naista. Naiset saivat hypätä vähän isommilla vauhdeilla ja heidän hyppytaitonsa olivat positiivinen yllätys. Taisivatpa hypätä kilpailun komeimmat hypyt. Harmi vain, että Suomelta ei löytynyt kisaan hyppääjiä.

Mäkeä ylös ja alas

Laskettelureissu naapurikuntaan oli päivän kohokohta. Lakeuksilla ei mäet niin hirvitä, mutta ainahan sitä sai muutaman kaaroksen tehtyä eikä hississä mene puolta tuntia. Ihan positiivinen kokemus, eikä ottanut liikaa voimille, kun ei oltu liian kauaa. Muuten ollut vähän ylimääräistä ajateltavaa. Elämä on joskus nuorallatanssia pelon ja kauhun välillä.

Norjalaiset veivät tänään vaatimattomat 6 mitalia Val di Fiemmessä, mikä harmittaa erityisesti ruotsalaisia. Naapuruksilla on ollut vähän ylimääräistä härnäystä viime aikoina ja Norja tuntuu uunottavan Ruotsia mennen tullen. Yhden kansakunnan ylivoimaisuus alkaa tosin vähän jo haitata urheilua laajemminkin, mihin Björgen tänään vähän viittasikin. Mutta hyvä työ ja positiivinen asenne palkitaan. Muiden pitää parantaa omaa tekemistä.

Suomalaisessa urheilussa olen huolestunut jääkiekon tilasta. Melkein joka ilta nähdään törkeitä päähän kohdistuvia taklauksia, jotka videokuvien perusteella vaikuttavat täysin tarkoituksellisilta. Usein pelaaja tulee tilanteen ulkopuolelta ja niittaa puolustuskyvyttömän pelaajan pää edellä laitaan. Tämä on varmasti yleisen oikeustajun mukaan rikollista puuhaa. Miksi tällaista sallitaan? Miksi asioihin ei oikeasti puututa?

Parempia päiviä

Niitä parempia päiviä tämä taas. Kävely kulki mukavasti ja muutenkin ok.  Äkkiä  on aika kulunut. Vielä pitäisi tehdä yksi reissu juna-asemalle. Kiitollinen tästäkin päivästä.

 Heh, nyt taisi vihdoin mennä nämä kellon ajat kohdilleen. Joku on saattanut ihmetellä bloggaamisaikojani, kun aikavyöhykkeenä on ollut "Pasific Standard Time".

"Murehtia kannattaa vasta sitten kun on jotain murehdittavaa"

Hyvävointinen päivä tänään. Melkein tuli lähdettyä laskettelemaan, mutta yksi junioreista oli sen verran kipeänä ettei oikein voinut jättää yksin kotiin.

Hesarissa oli juttua seinäjokelaisesta miehestä, joka oli selvinnyt kolmesta eri syövästä hengissä ja jolla oli nyt terveen paperit. Hänen mottonsa on että murehtia kannattaa sitten, kun on jotain murhedittavaa.  Siinäpä oppia riittää ainakin meikäläiselle juuri tänään.

Vähän enemmän odotin suomalaisilta Val di Fiemmen avauspäivän sprinteiltä. Tulee mitalit olemaan aika lujassa näissä kisoissa. Veikkaan silti kahta mitalia.

Aurinkoinen päivä

Voinniltaan hyvä päivä. Tuli käytyä hiihtokilpailukatsomossa, kun pikkuneiti hiihti Hippohiihdoissa. Hänellä oli kovin hauskaa ladulla, verenmaku puuttui suusta - ja hyvä niin. Minkä takia pilata hiihtonautintoa turhalla kiireellä? Muutenkin paljon mukavaa tänään - vähiten ei se, että aurinko paistoi kirkkaasti pitkästä aikaa. Illalla -16c pakkasta. Aamuksi pitäisi lauhtua.

Influenssaa lähellä?

Ruumiillisesti hyvä päivä, olo ihan hyvä. Johonkin se tämäkin päivä kului ja ihan mukavasti kuluikin.  Nyt illalla keskimmäisellä kuumetta 39 c, joten näyttää influenssalta rokotuksesta huolimatta. Sitä ei kyllä nyt saisi saada. Bayern vakuuttava mestarien liigassa.

Lekurikäynti

Tänään oli ohjelmaan kuuluva lääkärikäynti. Hyvää oli se, että kasvaimen aktiivisuutta kuvaava cga-arvo oli laskenut entisestään. Tähän lääkäri oli tyytyväinen. Myös keuhkoröntgenin mukaan tilanne on ennallaan. Sunnitelmana on, että kuudennen sytostaattikuurin jälkeen tehdään PET-kuvaus Turussa. Kysymyksessä on siis kuvaus, joka paljastaa kasvaimen aktiivisuuden. Sen jälkeen annetaan sädehoitoa, joko Vaasassa tai Kuopiossa mikäli tarve vaatii. Kuopiossa on tarkemmat laitteet. Voipa siis hyvinkin olla, että hoidot jatkuvat vielä pitkään tästä eteenpäin.

Olo on tänään tosi hyvä. Pystyi varovasti olemaan löylyssä, mikä on erittäin harvinaista. Muutenkin ihan skarppi meininki. Toisaalta epätietoisuuden pilviä (ehkä mustiakin siis) on yllä. Harmittavaa oli se, että lääkäri ei ollut aivan kartalla faktoista, jotka tapaukseeni liittyy. Tulkitsi diagnoosia ristiriitaisesti ja antoi epäselviä ja kummallisia lausuntoja. Luottamus häneen ei oikein lisääntynyt, välillä tuntui että oli yhtä pihalla kuin Jopet-shown lääkäri Kaikkonen Helsingin isosta sairaalasta. Toisaalta ymmärrän, että tapauksessani on aidosti tuntemattomia seikkoja. Metastaasista tehty patologinen analyysi ei välttämättä kerro ihan koko totuutta. Mahdollisesti diagnoosi on vinksallaan, koska se on niin epätodennäköinen. Siitä olen kuitenkin lääkärille kiitollinen, että hän aktiivisesti haluaa olla antamassa hoitoa ja auttaa tilanteessa eteenpäin.

Mukavia fiiliksia

Mukava päivä. Oli vieraita, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Oli mukava päivittää kuulumiset.

Tänään ei kovin vahva olo muttei huonokaan. Fiilikset ihan positiiviset, ei mitään suuria ajatuksia.

Miesten ampumahiihdon yhteislähtö oli mahtava penkkiurheilukokemus. Viimeiselle ampumapaikalle yhdessä n. 10 ukkoa ratkomaan mestaruutta ja loppukiri päälle. Voisin katsoa vaikka uusintana vielä. Sellaista tv-urheilun pitääkin olla.

Penkkiurheilupäivä

Ihan ok päivä. Mennyt penkkiurheillessa.  Kunto nosee taas pikkuhiljaa, nyt jaksoi köpötellä 50 min ilman ongelmia.  Rintakipu vuorostaan ollut riesana tässä pikkuisen. Schladmingin maisemista tuli seurattua alppikisoja. Sinne tekisi mieli mennä laskemaan mäkeä.

Vähän parempaa vaihteeksi

Perjantai antoi hyvää vointia muutaman hankalamman päivän jälkeen. Puutuneisuus väheni olennaisesti ja muutenkin on ollut sellainen suhteellisen palautunut olo. Henkistä energiaa ollut tänään aivan toisella lailla käytössä. Toivon maisemat avoimempina kuin edellisinä päivinä. Kiva näin.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään oli suojakeli pitkästä aikaa. Leutoa mukavaa pikkupakkastalvea ollut tähän saakka.

 Vointi aika rankka, mutta onneksi lääkkeet tepsivät ja pystyy olemaan.

Nyt se telkkari tuli sitten toiselta huoltokierrokselta Vantaalta. Tällä kerralla rekka tuli ovelle asti. Ekalla korjauskerralla oli vain muuntaja rikki, mutta kuljetuksessa oli näyttö rikkoontunut. No nyt toimii.

Tuhkakeskiviikko

Tuli käytyä puntarilla ja tuli myös korkeat lukemat.  Paaston aika sitten pääsi alkamaan hyvällä syyllä. Pitää katsoa vähän tarkemmin, miten paljon syö.

Hyvän aamupäivän jälkeen olo meni hankalammaksi. Sytostaatin maku tuli suuhun. Sydämelle ottaa normaalia enemmän ja on pientä päänsärkyä. Mutta puutumisoireet ovat eilistä pienemmät. Makuulla ei ole kuitenkaan tarvinnut olla, joten sillä asteikolla ihan hyvä vointi. Ihan samassa kohtaa näyttää olleen viime kuurilla tiukka päivä. Kyllä näissä joku logiikka taitaa olla.

Paastoa kohti

Tänään on vietetty laskiaistiistaita ja pullistakin on päästy nauttimaan. Olo ollut ok. Puutuneisuus haitannut välillä, mutta iltakävely helpotti asiaa. Ei suuria aikaansaannoksia tänään.

Hyvä päivä

Hyvä ja energinen päivä tänään. Hyvä mieli. Normaaliin verrattuna tosi  paljon tarmoa. Selvästi kevättä ilmassa. Aamulla helppo herätä.

Keljua mutta onnellista

Kenkkua oloa tänäänkin vielä, ajoittaista pahoinvointia. Puutuneisuutta vasemmalla puolella kroppaa päästä jalkoihin. Myrkky jyllää suonissa kovasti. Kunto on sellainen kilometrin kävelykunto.

Olenko siis voinut huonosti? No en ollenkaan. Kaikesta huolimatta olen kokenut paljon mielekkyyttä ja onnellisuutta. Mieli on hyvä ja huoleton tällä hetkellä. Kyläreissu oli mukavaa vaihtelua koto-olosuhteisiin.

Ennen on ajatellut, että jos on vaikka kipeä, niin sitten on automaattisesti paha mieli ja onnellisuuden tila alhainen.  Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että nämä asiat eivät ihan näin suoraan riipu toisistaan. Tosi huonovointisenakin onnellisuutta voi olla hallitsevan paljon.

Tuttua tunnetta

Kovia päiviä hoidon päättymisen jälkeen. Pahoinvointia ollut ihan tarpeeksi. Vatsa kuitenkin toiminut hyvin. Minkään tekijäksi ei ole oikein ollut. Onneksi nelivuotias pitää seuraa. Monenlaista luovaa leikkiä tulee solkenaan. Välillä tulee säätiedotusta, palapeleja rakennetaan, koiralle pitää rakentaa koppia ja ulkoiluttaa puistossa.  Huomion saaminen pois itsestä auttaa. Käveleskely sisällä myös ollut hyödyllistä. Eiköhän huomenna jo vähän helppaa. Niin ja tulee mm-ampumahiihtojen takaa-ajot.

Toipumista Twitteriä seuraten

8.2. 12:00

Toipuminen alkanut. Olo ei ole kovin huono, mutta mielellään on makuulla. Suihkureissu on ollut aamupävän saavutus. Ja pellavansiemennilla tuntuu olevan hyvä vaikutus vatsan kannalta, nyt uskon sen. Onneksi Wordament on pitänyt seuraa kivasti, kun muuten ollut niin rauhallista.

Olen seuraillut Twitteriä huvikseni viime aikoina. Tuo taikasana on itselleni jäänyt pitkäksi aikaa vieraaksi, koska en ole oikein oppinut näkemään sen merkitystä. Joku aika sitten liityin kuitenkin mukaan seuraamaan muutamia julkkiksia. Alexander Stubb, Heikki Kovalainen ja Tuomas Enbuske kuuluvat listalleni.

Twitterin luonne on sellainen, että puheenvuoron saavat ne, jotka sen ottavat. Seuraamistani muutamista henkilöistä erottuu Tuomas Enbuske ihan omaan luokkaansa. Hänen elämäänsä ja ajatuksia voi  reaaliajassa seurata Twitteristä. Tänä aamuna tiedän, että hänen lastensa päätä on mitattu neuvolakäynnillä. Illanviettojen kulut ovat varsin hyvin selvillä valomerkkiin saakka.

Mutta missä kulkee julkisen ja yksityisen raja?

Eilen "Me Naiset" - lehdessä (tällä kertaa en lukenut, mutta minulle luettiin ääneen, uskokaa vaan... ) Enbusken puoliso kommentoi tätä miehensä Twitter-aktiivisuutta omalta puoleltaan, miltä tuntuu kun toinen on koko aika muissa maailmoissa kännykkänsä kanssa. Vaikutti siltä, että puolisolle vähempikin twiittaaminen riittäisi. Näin kauniisti sanottuna.

Oma lukunsa on myös ministeri Alex Stubb, joka on osaa hyödyntää sosiaalista mediaa taitavasti. Laskujeni mukaan hän on twiitannut 47 kertaa kuluneen 24:n tunnin aikana! Stubb liikkuu enemmän työasioissa kuin Enbuske ja tavallaan ihailen sitä, miten hienosti hän osaa ottaa mainostilaa ilmaiseksi. Ja pysyyhän siinä äänestäjätkin perillä, mitä ministeri tekee...

Viides kuuri takana

Viides kuuri nyt sitten takana. Kello on vähän yli puolen yön ja kortisonin raivovoimalla vielä rymistellään. Huomenna alkaa sitten tulla paluu maan pinnalle. Yökötys ei onneks yltänyt mihinkään valtaviin mittansuhteisiin.

Hoitopäivä nro 14

Toinen hoitopäivä takana. Tänään hommat sujuivat nopeasti ja sujuvasti. Olo ollut energinen. Ikävintä on sytostaatin haju ihossa, jonka haistaa helpoiten kädenselästä.  Sytostaattipäivistä 14 takana ja 4 edessä. Annoksista 82,5 % takana, joten voiton puolella aletaan olla. Illalla tyypillinen kuvotus tullut, mutta oksentamaan ei ole nytkään tarvinnut ryhtyä. Pahoinvointilääkkeet toimivat onneksi hyvin. Pellavansiemeniä olen syönyt nyt 4 päivää vatsan toiminnan ylläpitämiseksi

Taistelu lohikäärmettä vastaan - osa 5

10:14 Terveiset sairaalan päiväosastolta! Tiputus on alkanut ja seuraavat tunnit menevät tässä lepotuolissa istuessa. Aamulla otettiin vielä verikokeet. Neutrofiilit olivat nousseet reilusti perjantaista, joten hoidon aloittamiselle ei ollut estettä. Lääkäri oli pienentänyt annosta vielä 20%, jotta hoitoja pystyttäisiin antamaan kolmen viikon sykleissä ilman ekstraviikkoja toipumisessa.

Olo on aika rauhallinen. Fyysinen vointi on hyvä. Mieli on vähän herkistynyt. Lähes 4 kuukautta on sytostaatteja ajettu. Tuntuu siltä, että voisihan tämä jo pian loppua. Tuntuu muka pitkältä ajalta, että vasta parin kuukauden päästä voisi voida hyvin. Mutta sitten on niinkin, että heikompienkin päivien arvon huomaa yhä paremmin. Turha niistä on purnata.

Paras päivä aikoihin

Tänään oli pitkästä aikaa hyvä olo. 45 min kävely onnistui helposti. Esikoisen kanssa ihmeteltiin maailman menoa ja sukupolvien kulkua. Sitä miten sukupolvien jäljet peittyvät, kuin askeleet lumipyryssä. Näihin syvällisiin pohdintoihin viritti matkan varrella oleva talomuseo, jossa isoäitini äiti syntyi joskus 1800-luvun loppupuolella. Paikka on entisellään, ja voi vain kuvitella miten tuo Sanna on siellä leikkinyt lapsena samassa pihapiirissä.

Huomenna hoidot jatkuvat todennäköisesti. Arvot ovat vielä vähän rajalla, mutta ainakin käydään yrittämässä.

Arvoituksellista oloa

Sunnuntaita! Kello on nyt 16.40 ja ulkona on jonkinlainen sininen hetki. Päivä on pidentynyt kuukaudessa selvästi ja seuraavat kuukaudet vasta ovatkin valon voittoa. Itselleni tämä aika on perinteisesti ollut hyvää, koska aamu-uninen saa hyvää potkua valkenevista aamuista

Vointi on vähän arvoituksellinen. Tuntuu, että sytostaatit jylläävät vielä elimistössä vaikka edellisestä tankkauksesta on aikaa jo 3½ viikkoa. Olo on määrätyllä tavalla heikko ja vilunväristyksiä tullut tänäänkin. Vilun tullessa olen laittanut saunan lämpiämään ja mennyt sinne tasoittelemaan oloa hetkeksi. Viime päivinä on tullut myös sellainen aneeminen väsyn tunne, mitä ei ole ollut aiemmin. Vielä ei ole tietoa, miten paljon veriarvot ovat parantuneet, joten aivan varmaa hoitoon pääseminen ei edes ole. Rasituksen sieto on alhaalla, joten pienikin rehkiminen kostautuu nopeasti.

Miljoona täynnä Wordamentissa

Puolentoista kilometrin kävely onnistui, mutta kaksi kilsaa olisi ollut jo liikaa. Ulkona kiva sää, lunta tulee vähän ja lämpötila lähellä nollaa astetta. Olo kohtuullinen, mieli ihan hyvä ja vointi ok.

Eilen tuli ylitettyä Wordamentissa miljoona pistettä.(esikoinen pelannut osan samalla nimimerkillä). Aiemmin rajan ylittänyt 24 pelaajaa. Wordamentista on tullut ystävä ja terapeutti, joka auttaa huonolla hetkellä. Kysymyksessä siis koukuttava sanojen etsintäpeli, johon pystyy uppoutumaan pitkäksikin aikaa.  

Toiminnallista

Hiukan menty ylikierroksilla, paljon ollut asiaa päivän mittaan. Normaaliin aktiviteettiin verrattuna moninkertainen toiminta.  Toivottavasti ei kostaudu huonona vointina.

Huollosta tullut telkkari ei sitten toiminutkaan ja laitteelle tulee uusi reissu Vantaalle huoltoon. Postimiesparka joutuu taas etsimään isomman auton...

Huomenna taitaakin olla herätys klo 5.00. Maksukanava (joita periaatteessakaan en hanki) näyttää viikonlopun urheilua ilmaiseksi. NHL:n suomalaisittain mielenkiitoisin ottelu Anaheim - Minnesota tulee aamulla: Koivu, Koivu, Selänne, Granlund, Bäckström, Lydman.