torstai 31. joulukuuta 2015

Helminauhaa täydennettiin. Kiitos siitä!

Synttäripäivä oli tänään muistutuksena siitä arvokkaasta helminauhasta, johon elämän jokainen päivä  ja vuosi on  ripustettu. 43 korvaammattoman arvokasta vuosihelmeä siellä on nyt pujotettuna. Niistä olen ylpeä ja kiitollisen. Kekkereitä ei suuremmin järjestetty tällä kerralla. Nyt tuntui siltä, että oli hyvä näin.

Sain synttärilahjan, josta ilahduin erityisesti eli sellaisen kirjan, joka ei ole julkisessa myynnissä. Yritin viime kesänä jopa varastaa sellaisen, mutta luonto ei kestänyt sellaista lukea. Kyseessä on siis kolmikielelinen Gideonien Uusi testamentti eli kyse on hotelliversiosta. Toinen mahtava lahja oli pakkaus kotimaista Valion juustoa. Sain viime vuonna vastaavan paketin. Nautittavaa riitti tosi pitkäksi aikaa. Siinä samalla vinkki synttärilahjaksi.

Kiekkoa on tullut hiukan katsottua. Nuoret pelaavat upeasti; Puljujärvi, Laine, Aho; huikeaa osaamista. Harmi, että pudotuspeleissä Kanada taitaa tulla heti vastaan.

Kylki on todella kipeä ja liikkuminen erittäin rajallista.

Hyvää Uutta Vuotta 2016. Kiitos teille, jotka olette lukeneet blogia. Kiva on ollut tavata teitä ja monesti olen yllättynyt ja ilahtunut lukijoiden tapaamisesta.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vauhtia pikkuleijonien laatikossa

Suomi  voitti Slovakian suurinumeroisesti 8-3 nuorten MM-kisoissa. Nuorilla miehillä on kovat näytönpaineet NHL-herroja varten, joita katsomossa on joidenkin tietojen mukaan toista sataa.

Ei siis ihme, että nuoret miehet taistelevat myös elannosta kauneimpien missien ohella. Pelissä korostunut näyttämisen halu näkyy pienempänä kurinalaisuutena ja kovempana vauhtina. Itse asiassa peli oli mielestäni oikein viihdyttävää avointa peliä, jota oli kiva katsoa.

Paineet voivat myös vaikeuttaa yksilön peliä. Suurimpana esimerkkinä tästä on eräs pelaaja, jonka isällä on takanaan hieno NHL-ura. Poika on huipputaitava ja näyttävä pelaaja. Taitoa ja vauhtia on valtavasti, mutta kiekko pysyy itsellä usein aivan liian kauan hallussa. Lopullinen ratkaisu jää usein heikoksi. Onneksi yksi kiekko meni maaliin onnekkaastikin peli lopussa, joten ehkä paineetkin helpottavat hiukan. Samalla on tietoisuus siitä, että parhailla joukkuetovereilla on jo melkein kymmenen tehopistettä kasassa.

Onnistuminen kisoissa olisi lottovoitto, rahallisessakin mielessä. Tänään juhlittu Teemu Selänne tienasi urallaan 56 miljoonaa. Opettajaksi opiskellut olisi tienannut samassa ajassa miljoonan, joskin iso osa ajasta olisi mennyt opiskeluihin, joten summa olisi todellisuudessa ollut paljon pienempi.
---
Vointi oli aika kirkas, mutta eilen loukkasin kylkiluita ja millä tavalla!  Kurkottaessani sängystä lattialla olevaa kännykkää satutin kylkyni. Nyt viiltävä kipu rajoittaa liikettä ja esimerkiksi sängystä ylösnouseminen ilman apua on erittäin kivuliasta.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Leikin loppu

Nyt formulaura konsolilla saatiin päätökseen ainakin toistaiseksi. Viimeisen kultamerkin jahdissa mukaan tuli tallikaveriksi myös omaa jälkikasvua. Kolmea kymmenystä ratakierroksella haettiin raivoisasti yli 500 kierrosta. Kymmeniä kertoja päästiin aivan lähelle kuitenkaan onnistumatta. Tavoite oli liian lähellä, jotta olisi voinut antaa periksi. Pikkuisen meni liian totiseksi. Aloittaessani projektin ajattelin ajelevani kymmenentuhannen joukkoon pikku hiljaa. Lopullinen sijoitus oli nyt noin 10900. Sinänsä oli hauskaa pelata samaa peliä maailmanlaajuisesti ja verrata omia suorituksia vaikkapa maailmanennätyksiin. Nyt kyllä osaa kunnioittaa niitä eri lailla, jotka ovat listalla ylemäpänä. Se projektista ainakin jäi käteen.

Olo oli yhä vieläkin vähän häilyvä, ulos en uskaltautunut. Huominen on onneksi täynnä toivoa senkin suhteen.

Viattomien lasten päivänä

Joululoma jatkui ilman suurempaa dramatiikkaa. Aamulla vointi oli heikoimmillaan, mutta levon jälkeen parani vointi. Ulkona oli kirpeä, noin kymmenen asteen pakkanen, joten ulkoilemaan  en tohtinut tässä voinnissa lähteä.

Vuotta on vielä hiukan jäljellä ja alkaa olla aika katsoa taaksepäin. Aikomuksena on ollut lukea tätä blogia kuluneelta vuodelta ja sitä kautta palauttaa mieleen, mitä kaikkea on ollut, tullut ja mennyt. Kiitollisin mielin joka tapauksessa vuotta tulee katsottua. Omalta kohdalta olisi voinut mennä paljon huonomminkin. Ja laajemmin, onhan tämä vuosi ollut melkoinen sirkus jos ajatellaan maailman tapahtumia. Kansainvälisiä, laajoja kriisejä on ollut siellä sun täällä. Reilu vuosi sitten taisin ennakoida ebolan laajaa leviämistä. Kuka enää muistaa ebolaa? Terrori-iskuista on tullut arkea. ISIS aiheuttaa kauhua. Suomeenkin on tullut pakolaisia valtava määrä Lähi-idästä. Hallitukset ovat kompastellen onnistuneet monimutkaistuneiden yhteisten asioiden  hoidossa. Eipä olisi vuosi sitten arvannut, mitä kaikkea on tiedossa.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Välipyhä

Parempaan oli suunta tänään voinnillisesti. Leppoista joulupyhänviettoa, kuten olla pitääkin. Taisi mennä viimeiset laatikot ja vuorossa oli hernekeittoa ja tomaattikeittoa. Hiukan tuli karkkia syötyä, mutta suurempaa ähkyä ei nyt saatu aikaiseksi.

Niin, noin viikko sitten tuli esiin nimi Magnus. Kysyttiin, että kuka Suomen hallitsijoista, on kantanut tuota nimeä. Vastaus on tietysti Mauno Koivisto. Mauno siis tulee suomen kieleen Magnuksesta.

Ensi viikolla alkaa Tour de Ski ja Mäkiviikko. Penkkiurheilijaa palvellaan vielä jääkiekolla, kun 20-vuotiaiden MM-kisat alkavat Suomessa. Odotukset ovat korkealla ja Suomella on tulevia lupauksia paljon. Suomi ei yleensä pärjää erityisen hyvin o silloin, kun joukossa on suuria tähtiä. Nimettömällä, noyrällä joukkueella on yleensä saavutettu suhteellisesti parhaat tulokset. Kotikisat on lisäksi Suomelle aina vaikea paikka.  Kuusi kertaa on kisat nuorten järjestetty Suomessa.  Vuonna 1998 tuli mestaruus. Tuosta joukkueesta osa on yhä nimekkäitä aktiivipelaajia, kuten Niko Kapanen. Olli Jokinen(?), Niklas Bäckström, Niklas Hagman ja Mika Noronen. Toivotaan menestystä maltillisesti. Junioreiden kisat ovat todella tärkeät Amerikan puolella, koska mukana ovat kaikki parhaat pelaajat.

Latauksessa

Puhelimeni ilmoittaa välillä virtaa olevan 6% jäljellä. Tänään virtasyöppö puhelin jaksoi oikein hyvin, koska oli saanut joulupukilta lisävirtalaitteen. Sen sijaan ukolta itseltään oli virta aivan lopiussa. Pelätty ja odotettu takapakki tuli kohdalle. Jouluvalmistelut ja joulu vaativat veronsa. Olen nukkunut melkein koko vuorokauden ja vieläkin väsyttää.

Ulos en ole havitellut ollenkaan. Parin pakkasasteen raaka viime ei tee hyvää keuhkoille eikä muutenkaan. Se, että koko päivä on mennyt levossa ja unessa, sisältää vuorokausirytmille oman haasteensa. Onneksi aallonpohjista on aina tultu ylöspäin aina ennenkin ja onneksi huomenna on tavallaan kolmas joulupäivä, kun on sunnuntai.

Jäässä on myös autojen lasit ja lukot. Pakkanen on juuri sellainen, että se puree näihin.  Onneksi katoksessa oleva ei ole samassa tilanteessa ja sillä pystytään operoimaan ja  avustamaan myös toisen perheen tilannetta. En muista vastaavaa tilannetta. Joskus kovien pakkasjaksojen aikana on täytynyt ryömiä takaluukusta sisään, mutta näin pienen pakkasen aiheuttama jumi on minulle uutta. Toinen ongelma on postilaatikko, jonka lukko on hyvin jäätyvää sorttia....Ei viitsisi sen takia odottaa kesää, että saa postit laatikosta.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Notkahdus olossa.

Nyt se sitten tuli se pelätty voimien hiipuminen. Välillä tuntui siltä, että pumpusta vietiin loputkin tehot pois. Askel lyheni aivan konkreettisesti. Se oli kuitenkin täysin  odotettavissa, koska yliaktiivisia päiviä on jo useampia takana. Näin jouluisesti voinee sanoa, että  verollepano oli tiedossa aasille.

Joulupäivä on perinteisesti meillä ollut sukulaisten tapaamispäivä, kuten tänäkin vuonna. Näin tuntuu olevan monilla muillakin. Liikenne on vilkasta, kun koko Suomi vaihtaa paikkaa paikasta toiseen tapaamaan läheisiään. Päivän knoppitietona joku tiesi kertoa, että  vuonna 1976 olisi edellisen kerran ollut jouluyönä täysikuu. Mitähän tuollakin tiedolla tekee?

Illalla esiintyi palautumisen merkkejä. Muutama tunti formulakuskina teki hyvää voinnille. "Kymppitonnin projekti" on vielä elossa tai oikeastaan niin ärsyttävän lähellä, että periksi antaminen tässä vaiheessa on hirvittävän vaikeaa. Kuuden radan kokonaissijoitus on tällä hetkellä 12052. Ikinä en olisi uskonut, miten "työläs" tällainen projekti voi olla. Lepopakon ollessa päällä pelaaminen tarjoaa hyvää lepoa sekä kropalle että aivoille. Silloin toki, kun on vaikka päänsärkyä ja silmäkipua pelaamista ei kannata harrastaa.

Peliltilanne on seuraava (hyppää yli suosiolla, jos et harrasta konsolipelaamista).  Suzukassa, Silverstonessa ja New Delhissä pitäisi hopeamerkki kirkastaa kultaiseksi. Suzukassa tilanne on haastavin. Vaikealla ratakierroksella aikaa pitäisi parantaa 2,9 sekuntia. Silverstonen sadekelissä parannusta pitäisi tapahtua 2,7 sekuntia ja New Delhissä muutosta pitäisi tulla 35 sadasosaa. Sitä olen ajanut kahtena edellisenä päivänä. Tässä vaiheessa kehittymistahti on sellainen, että edistymistä tapahtuu 0,5-1,5 sekuntia illassa. Näin ollen projekti tuskin valmistuu tämän vuoden puolella. Mitä väliä? No sen verran, että muita pelejä en pelaa ennen kuin kymppitonnin projekti on hoidettu.

Jos kuitenkin luit tänne asti ja jäi kiinnostamaan, mistä konkreettisesti kysymys, niin TÄSTÄ LINKISTÄ saa jonkinlaisen kuvan hommasta.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Aaton riemut

Jouluaaaton huuma alkaa olla jo takanapäin. Aatto eteni perinteisin menoin. Rennon aamupäivän aikana tuli saunottua ja kuunneltiin joulurauhan julistus Suomen Turuust. Ennen kolmen kirkkoa hautausmaalla tuhansien kynttilöiden meri valaisi muuten mustaa joulua. Kirkko täyttyi kummasti väestä, nuoristsa ja vanhoista. Meidänkin väkeä oli 11 henkilöä paikalla, joten klaaneittain oltiin liikkeellä. Ja ei-pohjalaisille tiedoksi, että hyvin rauhanomaisissa tunnelmissa. Yhtään ei tapeltu. Kirkon jälkeen oli vapaata jutustelua ja ruokaa. Ruoka oli niin hyvää ettei kyllin kehutuksi saanut. Perinteistä suomalaista jouluruokaa se oli; kinkkua, laatikoita, rosollia ja sen sellaista asiaan kuuluvaa. Poro saattaa olla vähemmän tavallista täällä päin, mutta pohjoisen vieras oli sellaista mukaansa saanut. Viime vuonna jäi poro saamatta jouluksi, tuli myöhässä. Kysyntä on tarjontaa suurempi aika ajoin.  Mahtavaa että saa elää yltäkylläisyyden keskelläAikataulu ja että on olemassa niitä, jotka innostuvat valmistamaan ruoan. Ähkyltä vältyttiin ihme kyllä.

Se oli perinteistä poikkeavaa, että luonnonkuusta ei ollut olohuoneessa tämä jouluna. Kuusirituaali on ollut parhaimmillaan silloin kun se haetaan porukalla pikkupakkasessa. Nyt metsä oli niin synkkä ja mörkö tapaus, että muovikuusi sai kelvata.  Niin ja tärkein menasi unohtua; joulupukki. Hänkin tuli nähtyä ja se lapsen vilpitön riemu, kun pukki tulee lahjoineen .
---
Tätä on tullut kirjoitettua hiukan nuokkuen. elkkarista tulee matkailuohjelma, jossa kaksi miestä koppimopoilee Suomessa ja yöpyy usein maastossa. Yksi asia asia pistää silmään tai oikestaan korvaan. Ohjelmaan osuneet satunnaiset suomalaiset puhuvat järkyttävän heikkoa englantia. Toki monet ovat sitä ikäluokkaa, joka ei peruskoulusta ole päässyt nauttimaan enkuntunneista.  Sarjan parin jakson perusteella en kyllä välttämättä tuohon maahan muuttaisi. Pitäisiköhän esittää Irakissa...huono vitsi.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulurauhaa!



Lapsena tuo oli tylsä toivotus, jonka näki vain rumimmissa joulukorteissa. Tai siltä se ainakin tuntui. Nyt tuo toivotus näyttää aivan erilaiselta. Rauha on suuri ja merkityksellinen asia, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Maailma on juuri nyt niin täynnä erilaista rauhattomuutta, repaleisuutta ja rikkinäisyyttä.  Rauha on miljoonille ihmisille se asia, jota he eniten kaipaavat. Lukemattomat ihmiset ovat jättäneet kaiken taakseen ja lähteneet epämääräisten lupausten toivossa pakoon pois kohti tuntematonta.

Sisäinen rauha on toinen juttu. "Miten voit?," on muodollisuus, johon harvoin vastataan kovin syvällisesti. Ehkä parempi niin. Emme varmasti haluaisi kaikkia ihmisten taakkoja nähdä. Paljon on sellaista, mitä emme ulkopuolisina osaa aavistaakaan. Tarkoitan nyt ensiksi kipua, ihan fyysistä. On hirmuinen määrä ihmisiä, jotka joutuvat kestämään jatkuvaa sietämätöntä kroonista kipua. Sitten on monenlaista henkistä kipua kipua; särkyneitä unelmia, ongelmia ihmissuhteissa tai taloudessa. On surua ja kaipuuta. On syyllisyyttä ja levottomuutta, jotka järkyttävät sisäistä rauhaa.

Siis joulurauhaa! Voisipa joulu ja joulun sanoma tuoda iloa ja rauhaa mahdollisimman monille. Voisipa joulu olla iloista yhdessäolon aikaa, jossa rauhoitutaan ja nautitaan joulusta ja sen perinteistä. Lapsen jouluilon katselu on etuoikeus, josta itse saan nauttia.

Sitten on niitä, joiden joulupöydästä puuttuu joku syystä tai toisesta. Joulu saattaa olla täynnä yksinäisyyttä ja kaipuuta. Tai joulurauha ei tulekaan joulun mukana jostai muusta syystä.

Kovasti toivon, että varsinkin YLE  panostaa jouluaattoillan ohjelmistoon. Omasta puolestani kiitän kuluneena vuonna YLE:ä siitä, miten paljon se on tarjonnut hyvää seuraa minulle varsinkin niinä monina aamuina, jolloin olen ollut yksin ja voinniltani heikko ja huonovointinen.  Aamu-tv on tarjonnut leppoisan ja kodinomaisen aamuseuran. Toivottavasti YLE;llä on jotakin vastaavaa niille, jotka joutuvat viettämään joulunsa yksin.
---
Voinniltaan tänään oli erinomainen päivä. Jaksamiseltaan se oli aivan toista luokkaa kuin yleensä. Oikeastaan normaalin terveen ihmisen päivää muistutti tämä, mikä oli aivan riemastuttavaa. Unohdin olevani vakavasti sairas ihminen. Tiedän kyllä, että velanmaksun aika tulee, mutta rohkenen toivoa joulun huipentuman ajaksi vielä hyvää vointia. Sitten joutaakin vähän lagaamaan, kuten kaikki Suomen kansa tekee kinkkpöydän jälkeen ihan muutenkin.
---
Eilen esitin kritiikkiä suomenruotsalaista mediaa kohtaan ja erästä toimittajaa. Kävin läpi joitakin "Eftersnackin" jaksoja tarkalla korvalla. Ehkä olen valmis hiukan lieventämään kritiikkiäni. Stubb-puheet olivat kyllä aika kovia. Selvisi myös, että Jeanette B. oli juuri lähtenyt Hbl:stä ilmeisesti "puolivapaaehtoisesti" ja siirtynyt freelancer-toimittajaksi juuri ennen kovimpia kommenttejaan, joten menköön sen piikkiin. Joulurauhaa!

Minne ovat joululaulut kadonneet kaupoista?

Yhtä asiaa ihmettelen suuresti. Lasken olleeni kuudessa isossa kaupassa viimeksi kuluneen viikon aikana, mutta yhtään joululaulua ei muista kuulleeni. Mistä on kyse? Olenko tullut täysin immuuniksi joululauluille, kuin teini äidin mäkätykselle huoneen siivoamisesta? En vain enää huomaa joululauluja vai onko kenties aidosti niin, että joululauluja ei enää soiteta kaupoissa. että ihmiset ovat saaneet tarpeeksensa. En tiedä.

Jouluostospäivä oli siis tänään(kin). Kaupoissa on mukava vaellella ja huomata, miten ihmeellisen nopeasti ajan saa katoamaan ostoksilla. Tunnissa tuntuu, ettei juuri mitään saa aikaiseksi. Tavaravalikoima on muutamassa vuodessa lisääntynyt valtavasti ja katsottavaa on paljon. Mukava on myös huomata, että kunto on selvästi parempi kuin aikaisempina jouluina. Vajaa 6000 askelta tuli tänään, mitä on maasta kuuhun meikäläisen asteikolla.
---
Timo Soini ilmoitti, ettei anna haastatteluja KSF-medialle. Kysymyksessä on suomenruotsalaisten johtava mediatalo, jonka alaisuudessa on esimerkiksi lippulaiva Hufvudsstadsbladet. Eräs suomenruotsalaisen median suosikkitoimittajani on ollut Jeanette Björkqvist, aktiivinen keskustelija, joka työskentelee HBL:n toimittajana. Björkvist oli pitkään mukana  myös suomenkielisessä Jälkiviisaissa. Sivumainintana on sanottava, että yleisesti ottaen suomenruotsalaisilla on tosi iso rooli suomenkielisissä keskusteluohjelmissa:  Peter Nyman, Stan Saanila, Baba Lybeck, Kaj Kunnas, Bubi Wallenius ja Bettina Sågbom. Verbaliikan lisäksi ainakin kielitaito on loistokunnossa.

Mutta takaisin Timo Soiniin ja KSF-median välirikkoon. Eräs lähes viikottain seuraamani YLE:m keskusteluohjelma on Eftersnack  Kolme keskustelijaa puhuvat kuluneen viikon ajankohtaisista aiheista. Vetäjänä on Magnus Londen, jolla on reippaan mukava nopea tyyli. Kielenä on selvä suomenruotsi eli valtavasta puhenopeudesta huolimatta sitä on helppo seurata. Viime aikoina ohjelma on omalta kohdaltani kuitenkin alkanut tökkiä. Eräänä syynä on samainen Jeanette Björkqvist, joka tuntuu suorastaan radikalisoituneelta. Viime kerralla provsoiduin  aika pahasti. Melkein ryhdyin lähettämään palautetta johonkin instanssiin, koska  hallitustusta ja perussuomalaisia kohdeltiin niin törkeän epäreilusti. Ilmeisesti taustalla on puhtaassti poliittinen syy; eräs puolue on pudonnut hallistusvastuusta vuosikymmenten jälkeen erään toisen puolueen menestyksestä johtuen. Ilmeisesti tämä on liikaa joillekin. Joka tapauksessa koen Soinia kohtaan myötätuntoa tässä asiassa. Joku tolkku täytyy vyön alle lyömisessäkin olla. Kansanradio on eri asia.
---
Uusi ja opittu asia! Tänään kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni, että osa muslimeista viettää joulua.
Suomen shiiamuslimien nuori imaani Abbas Bahmanpour oli aamutelevisiossa kertomassa asiasta, joten lähde oli ilmeisen luotettava. Se ei täysin selvinnyt tarkalleen, ketkä muslimeista joulua viettävät.  Toki painotus on pakostikin joulun kansanperinteessä, koska Jeesuksen asema on sen verran erilainen islamissa ja kristinuskossa.



maanantai 21. joulukuuta 2015

Kansalle radiota!

Miten ajan saa kulumaan, kun on tylsää rutiinihommaa tehtävänä? Omissa jouluvalmisteluissani kotona olen toiminut siten, että tekemisen lomassa olen kuunnellut YLE-Areenasta erilaisia radio-ohjelmia. Tekemisen aika kuluu nopeasti ja välillä tulee koettua varsinaisia kulttuurielämyksiä. Niin kävi tänään. On vuosikymmeniä siitä, kun olen kuunnellut Kansanradiota. Riemastuin. Muistin kyllä ohjelman idean, mutta nyt se pisti sopivasti korvaan. Kansalaiset saavat soittaa ohjelmaan ja purkaa mieltään harmittavista asioista. On vaikea kuvailla sitä vihan määrää, joka oli sanoiksi taottuna.

Soittajat ovat selvästi suunnitelleet viestejään huolella ja pitkään, koska sanat on aseteltu usein oikein taitavasti. Mielipiteet sinänsä antavat hyvin karikatyyrisen kuvan suomalaisista. Varsinkin poliitikot saavat kuulla kunniansa; he ovat kaiken pahuuden, kuten köyhyyden, epärehellisyyden ja ahneuden alkulähde.  Jos ulkomaalainen saisi tämän perusteella kuvan suomalaisista, luulen että meidät luokiteltaisiin vihaiseksi ja vaarallisesi gorillalajiksi. Vaikea arvioida, miten suurta osaa niin sanotusta rahvaasta soittajat edustavat, periaatteessa joukko voi olla suurikin vaikken näistä omaa tuttavapiiriäni juurikaan tunnista.

Vointi on ollut tänään hyvä. Tärkeää vain on muistaa omat rajansa eli sen, että pitää tehokkaan peliajan riittävän alhaalla.  

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kolme päivää

Kolme päivää aikaa valmistella joulua. Joidenkin mielestä ne ovat kolme vuoden rankinta päivää. Rutiinit painavat päälle ja joulunaikaan asetetaan kovat odotukset. Äidit ja isät haluavat järjestää täydellisen joulun lapsilleen. Mutta jäitä hattun! Joulun esikuva on vaatimaton ja yksinkertainen.  On aasi, lapsi ja seimi. Joulu ei ole suorittamista eikä kilpailua. Siksi toivotetaan rauhaa eli haastan lukijat ottamaan mahdollisimman iisisti. Joulu tulee ilman stressiäkin.

Yöllä kauppaan?

Kauppojen aukilolo vapautuu. Miksi valtio säätelisi asioita, jotka sille eivät kuulu? Kaupoilla on erilaiset tarpeet, joten aukiolojenkin olisi voitava olla kunkin liikkeen kulloisenkin tarpeen mukaisia. Esimerkiksi vilkas kesäkaupunki tarvitsee isot aukiolot pystyäkseen palvelemaan vieraitaan hyvin ja saadakseen turisteilta kaiken mahdollisen taloudellisen tuen. Joillakin paikkakunnilla voi olla tarpeen ottaa huomioon aamun ohikulkijat. Tässä suhteessa ns. huoltoasemilla on ollut jo parisenkymmentä vuotta melkoinen kilpailuetu. ABC-myymälät ovatkin kehittyneet  ympärivuorokautisiksi palvelukeskuksiksi. Tilanteeseen on tottunut ja näyttää siltä, että näin sen kuuluukin olla. Oikeudemukaisuuden  näkökulma onkin sitten toinen juttu. Miksi ns. huoltoasemia pitäisi suosia kauppoihin verrattuna? Nettikaupat ovat myös aina auki, mikä haastaa perinteisiä kivijalkaliikkeitä kovasti.

Tarvitsemme kulutusta, jotta talous pyörisi ja olisi taloudellista hyvinvointia. Tästä kaikki ovat samaa mieltä. Ihmisten kokonaiskulutusta kuitenkaan ei olennaisesti lisää aukioloaikojen pidentäminen, koska kysymyksessä on nollasummapeli. Ulkomaalaiset vieraat toki saavat markkansa paremmin palamaan jos kaupat ovat auki. Mutta entä muuten? Käy niin, että kaupalle tulee lisää työvoimakustannuksia, mutta myynti ei lisäänny. Hintoja on siis pakko nostaa. Kuka siis tässä voittaa?

Mutta eihän kauppaa ole pakko pitää 24/7 auki, sanoo joku. Voi olla, mutta  haluaisinpa nähdä sen kauppiaan, joka sunnuntain aamulenkillä toteaa rauhallisesti naapurikaupan pihassa olevan 95 autoa ja ihmisten tulevan kilpailijan luota iloisin mielin. Pienten kauppojen kohdalla kauppias ei palkkaa kovin mielellään lisää työvoimaa, koska lisät ovat korkeat. Mieluummin  hän menee itse pitämään putiikkinsa ovia auki. Muistan tilanteen, jossa rättiväsynyt kauppias piti telkkaria auki kassalla hihnan vieressä ja yritti pienestä ruudesta seurata formulakisoja samalla,kun palveli asiakkaita. Kertoi olleensa puoli kolmeen asti kaupassan asti tekemässä paperitöitä.

Eli aukiolojen vapautumisen tuomat edut ovat mielestäni aika pienet haittoihin verrattuna. Olin pari viikkoa sitten lentokentältähakureissun yhteydessä käymässä paikallisella ABC:llä. Kello oli yli puolen yön ja tarvitsin kahvit jaksaakseni. Kysyin myyjältä, milloin hänen työvuoronsa loppuu. Vastaus oli 5:30. Tähänkö suuntaan haluamme mennä? Nuoret opiskelijat tarvitsevat lisätuloja. 18-vuotias vaaleahiuksinen pieni tyttö pitää yksin kauppaa auki klo 03 ravintolaväen palatessa kotiin.. Miten on turvallisuuden laita vai pitäisikö palkata kassalle vartijoita, jotka ovat aseistautuneet vartijoiden malliiin? Aiemmin syksyllä haastelin tällaista raavasta vartijaa, joka avoimesti tunnusti, että ei ollenkaan välittänyt kassaneidin hommista omiensa lisäksi. Kaksi työtä yhdellä tuplapalkalla.

Se täytyy kyllä sanoa, että nämäkin huoltamokokemukset, ovat olleet minulle kuluttajina hyviä juttuja palvelun näkökulmasta. Kun on ollut tilanteita joissa on hakemassa lentokoneelta tai junalta tulevia, niin onhan se mukava käydä kahvilla tai vessassa siisteissä tiloissa. ABC-ketju on täyttänyt tämän paikan mainiosti. Paria euroa enempää minulta ei juuri niille ole herunut, joten kovin hyvä asiakas en ole ollut. Ei sitä siihen aikaan oikein ole ostosinto päällä.
---
Voinnissa on ollut huolestuttavaa hermosäryn ilmaantuminen pitkästä aikaa. Yli kahteen vuoteen siitä ei ole tarvinnut kärsiä. Epäilen täällä blogissakin kertomastani formulapelin syypääksi asiaan. Olen pitänyt ruutua kirkkaana ja tuntejakin on tullut aika paljon. 3256 kilometkriä on mittarissa parin viikon ajalta.  14430 on rankkaukseni tällä hetkellä ja siitä eteneminen on jo varsin työlästä,
---
 Kolmoisvoitot. Tapahtui tilastoihme yhdistetyn hiihdossa. Norjan kolmoisvoittokin on toki sellainen, mutta se että kaikkien mitalistien nimi on Magnus on huikea yhteensattuma. Selasin FIS:in tilastoja, enkä törmännyt neljänteen koskaan MC-palkintopallilla olleeseen norjalaiseen Magnukseen. Tämä oli "suuri" päivä. Magnus siis tarkoittaa suurta ja siihen voisi liittää pienen kysymyksen. Kuka Suomen hallitsijoista on ollut Magnus? Puhutaan itsenäisyyden ajasta. Kommenttilaatikko käyttöön!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kipua ja tekstiä

Tänään jouduin käymään läpi keskikovan kipukohtauksen, joka piti katkaista lääkkeellä. Kipu lähti ja tilalle tuli mukava lämmin huumaantunut olo. Tällainen olo on hyvin kaksiteräinen miekka. Tässä tilanteessa ymmärtää jatkuvasti kipukohtauksia kokevan (en kuulu heihin) suhteen lääkkeisiin muuttuvan. Tunnen suurta myötätuntoa lääkekoukkuun joutuneita kohtaan. Itsekin tiedostan, miten helppoa olisi langeta moiseen. Olisi mukava ottaa kunnon tällit  ja nauttia hyvästä voinnista kiputilojen keskellä.. Ymmärrän elämykyksellisesti, miten vaikea koukusta olisi tulla ulos. Hirvittävää kipua ja kärsimystä, siis ei pahaa mieltä vaan fyysistä kipua. Tässä on samalla esimerkki siitä kun joku vaikea asia tulee lähelle itseä,  oma asenne muuttuu armollisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi niitä kohtaan, jotka asiasta kärsivät.
---
Teksti-TV lienee edelleen tehokkain keino hakea tietoa nopeasti kaikista netin keksinnöistä huolimatta. YLEN vuonna 1981 aloittaneella Teksti-TV:llä on päivittäin miljoona lukijaa ja viikottain pari miljoonaa. Nämä ovat uskomattomia lukemia kaiken tarjonnan keskellä. Kaikista kätevin on älypuhelimen ja Teksti-TV:n yhdistelmä. Omassa Nokiassani on sovellus, joka suoraan avaa halutun tekstitelkkarin sivun ja alasivun YLEN ja MTV3:n sivustoilta. NRK:lla on palveluna kaikissa ohjelmissa live-tekstitys. Palvelu on ensisijaisesti tarkoitettu kuulovammaisille, mutta erinomainen vaikkapa kielenopiskeluun. Se helpottaa vaikeiden murteiden ymmärtämistä. Toki nopean puheen muuttaminen tekstiksi on kova haaste ja lopputulos aina puutteellinen. Kukaan ei yllä sellaiseen kirjoitusnopeuteen.  Käsittääkseni YLE:llä ei ole vastaavaa palvelua. Olisiko siitä hyötyä vaikkapa maahanmuuttajille?
---
Eräs tekstitelkkarin suosikkisivuista on 235, koska siellä seurataan NHL:ää liveseurantana yöaikaan. Kylkeä kääntäessään monella on puhelin ulottuvilla ja tarkistaa tilanteet ja sen, miten suomalaisilla on mennyt. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Mielestäni silloin on mennyt loistavasti, jos suomalaiset ovat saaneet aikaan kymmenen tehopistettä tai yli. Kaudessa näitä kierroksia ei ole kovin montaa. Nyt on viikon sisällä käynyt niin, että kahdella pelikierroksella ylitetty tämän kymmenen pisteen raja. Nuoret suomalaispelaajat ovat nostaneet päätään ja tulleet maailman huipulle suomalaisille niin rakkaassa lajissa.

Kuplamediaa

Surullisena ja vihaisena seuraan suomalaista poliittista keskustelua ja sen poliittista värittymistä. Oppositio on jakautunut kahtia,  Äänekkäämpi puoli näistä on saanut median onnistuneesti mukaansa monessa tilanteessa, mikä on tosi ärsyttävää ja sanoisin jopa epäisänmaallista. Tämä ottaa monia päähän. Nyt vaaditaankin mediakriittisyyttä tavalliselta kansalaiselta.

Eilen illalla annettiin arvosanoja hallitukselle A-talkissa ja tänä aamuna Jälkiviisaat oli vuorossa. Kaikkien Suomessa pitäisi tajuta talouden rajut realiteetit, joihin on sopeuduttava. Ja sitten pitäisi tajuta, miten pehmeästi hallitus on toiminut. Velkaa otetaan yhä rajusti.

Silti kuulee jopa professoritason ihmisiltä siitä, miten suuri vääryys on joutua luopumaan jostakin. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että Sipilän hallitukselta on tullut aika paljon sammakoita. On selvää, että Sipilän vähäinen poliittinen kokemus on näkynyt hallitustaipaleen alussa virhearviointeina ja kömpelyytenä. Se ei kuitenkaan muuta realiteetteja miksikään. Toimintaympäristö on hankala kaikkine kriiseineen. Nyt pitäisi toimia yhdessä parhaita ratkaisuja etsien.

Huomiota on kiinnitetty kohtuuttomasti Stubbin lipasautteluihin, joita hän on ainakin viidesti anteeksi pyytänyt. Tietenkin tämä oli täysin mitätön asia, kun katsoo mitä päätöksiä viime viikon aikana on tehty. Jokaisesta säästötoimenpiteestä on täytynyt mussuttaa, esimerkkinä lomarahat ja subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Lomaraha on käytännössä lähes kuukauden ylimääräinen palkka, joka on aikanaan säädetty sellaisessa historiallisessa tilanteessa, joka oli toisenlainen. Lomarahaa alettiin maksamaan, jotta työntekijät palaisivat takaisin töihin loman jälkeen eivätkä jäisi lakkoilemaan tai vaihtaisi työpaikkaa. Miksi nykyään pitäisi maksaa lähes kuukauden ylimääräinen palkka tyhjästä? Sitten on joillakin hirmuinen itku siitä, että vanhemmat "joutuvat" hoitamaan omia lapsiaan. Ikäänkuin lapset vaurioituisivat siitä, että ovat vähän enemmän kotona. Eikö tämä kerro jotakin keskustelun tasosta?
---
Ääni ei vieläkään ole tullut takaisin. Muuten olo aivan kohtuullinen.

torstai 17. joulukuuta 2015

Maailman menoa yhdestä ikkunasta vilkaistuna.

Sodankylään odotetaan yöksi yli kolmenkymmenen pakkasta. Tuo paikkakunta tuo mieleen armeijatalven, joka oli varsin kylmä vaikkei mitään viidenkymmenen pakkasia ollutkaan. Viime talvet olleet niin leutoja, että tuollaiset lukemat tuntuvat kovin kaukaisilta. Mutta mistäs tuon tietää vaikka nyt olisi tulossa aivan toisenlaisen talvi. Minun keuhkoni eivät pakkasta kaipaa, enkä muutenkaan, mutta pientä lumipeittettä en pitäisi alkuunkaan pahana. Valkoisen joulun todennäköisyys on pohjoisessa 90% ja eteläisimmässä Suomessa 10%.
---
Formulaura jatkui vielä ainakin tämän päivän verran. Hockenheimin rataa pörräsin yli kaksi tuntia ja tuona aikana ajoin luultavasti ainakin sata kierrosta. Youtubevideoilta hankin vinkkejä mutkista suoriutumiseen. Kaikilla on sama rata ja auto, joten olosuhteilla ja välineillä ei menestystä ratkaista. Kultamerkkiin olisi kaivattu lähes sekunnin parannus, mikä olisi tietänyt kuuden radan kokonaisrankkauksessa usean tuhannen sijoituksen hyppyä ylöspäin. Kuusi kymmenystä jäi lopulta puuttumaan, mikä on itse asiassa erittäin paljon.  Tässä, kuten joka asiassa tulee raja vastaan, jolloin kehitys on hidasta ja vaivalloista.

Tuo oma pelaaminen herättää ajatuksia. Hauskaa ja turhaa? Pelasin formulasimmulaattoria ensimmäisen kerran vuonna 1985 naapurin luona. Peli oli Pitstop II. Minua ovat ajopelit siitä lähtien kiinnostaneet. Joitakin peleja on tuon jälkeen ollut ja toki lumo on tavallaan olemassa yhä. Noin 25-vuotiaana kuitenkin tapahtui joku muutos, joka sai pelit unohtumaan. Myöhemmin omien lasten pelaaminenkaan ei ole intoa vastaavaan roihuun palauttanut. Ruuhkavuodet lapsiperheessa yksinkertaisesti priorisoi ajankäyttöä. Nyt tavallaan olisi aikaa enemmän pelaamiselle. Vuodelevossa joudun joka tapauksessa olemaan aika paljon, jolloin pelaaminen olisi mahdollista. Joku häpeän ja hyödyttömyyden aspekti siinä kuitenkin on. Aikuinen mies pelaa konsolilla. Siksipä luulen, että tämänkertainen "formulaurani" on kaarensa loppupuolella. Sinänsä jännä, että bloggaaminen ei tuota vastaavaa syyllisyyttä vaikka aikaa kuluu paljon. En ole laskenut, paljonko aikaa bloggaamiseen kuluu, mutta tunti on hyvin pieni aika vähänkin pidempää tekstiä kirjoitettaessa.
---
Puhe alkaa olla enemmän jo kohinaa kuin pelkkää pihinää. Eteenpäin on menty, kuten legendaarisessa lauseessa todetaan.

Omaa virusturvaa tuli tänään parannettua influessarokotteen muodossa. Asennus suoritettiin kunnan puolesta. Toivottavasti kaikki muutkin valitsevat rokotoksen.
---
Loppukaneetiksi suora lainaus irakilaismiehen suusta, joka oli perheensä kanssa tullut Suomeen:

"Meille on kerrottu, että Suomessa on hyvät oltavat ja ihmiset ovat mukavia." 

Mitähän tästä tulisi ajatella?


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vauhti kiihtyy vähitellen

Formulaleikki on jatkunut tänään. Kehitystäkin tapahtuu pikkuhiljaa. Kuuden radan turnauksessa sijoitukseni on noin 16000/60000. Ajattelin, että pelaan noin sijalle 10000 saakka, mutta tavoite tuntuu koko ajan kovemmalta ja turhemmalta. Itse asiassa nykyisenkin tilan saavuttaminen on vaatinut kymmenien tuntien työn tai leikin. Samalla se on ollut mielen tyhjentämistä ja toisaalta täyttämistä. Radio-ohjelmia on kiva kuunnella samalla, kun ajaa. Tai sitten voi ihan vain kuunnella sielun virtaa. Voi käydä läpi niitä mörköjä, jotka pinnalle pulpahtelevat sielun syövereistä. Tästä voisi kirjoittaa vaikkapa esseen otsikolla "Formulasimulaation  katarsisvaikutus." Katarsiksella tarkoitetaan äkkinäistä tunnetilaa, joka johtaa elämänhalun uudistamiseen, palautumiseen tai voimistumiseen.

 Mitä radio-ohjelmiin tulee, niin Sarasvuon saarnoja on tullut kuunneltua. Viime jakso meni mielestäni alle normaalin intensiivisen tason. Uskon, että hän tekee työtä selvänä, mutta ilmeisesti kaamosmasennus kuuluu hänenkin puheessa. Itse asiassa hän asiasta mainitseekin ohjelmassa epäsuorasti. Hänen lähes maaninen tyylinsä on sellainen, että sitä ei oikein voi teeskennellä. Jos ei ole aivan vireessä niin sitten ei ole. Näinhän se on jokaisen kohdalla tietenkin. Sarasvuosta on ehkä tullut hiukan varovaisempi, mikä vie hiukan lumoa ohjelmista. Nuorempana hän oli enemmän ehdoton, mikä toi omaa kiinnostavaa särmää.Toki hän nykyäänkin kärjistää ja ärsyttää.
---
Huomenna tulee viikko täyteen siitä, kun vilustutin itseni ja annoin kurkkuflunssalle tilaisuuden. Tänään illemmalla ääni on alkanut palata pienesti. Muuten olo on ollut kohtuullinen. Välillä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mikä on normaalia muistisairaan lähipiirissä. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Pimeä ja pakkanen luovat jännitystekijöitä, jotka sisältävät vaaran elementin.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Virukset kuriin ja budjetti

Ehhhe ehhehee ajattelin tänään. Virustorjuntaa tarjottiin nyt kuudella kympillä eli kympillä oltiin tultu alas. Uuteen koneeseen sen olisi toki saannut neljällä kympillä, mitta tähän etuun ei olisi mahdollisuuksia. Siis suostuin. Saattoi olla virhe. Virusturvaohjelmilla on ollut takkuuntua toisiinsa, jos niitä on useita.Tästäkin on kokemusta.

Virusturvan uusiminen olikin odotettua hankalampi projekti. Ohjeet olivat täysin puutteelliset, ylipäätään ihmettelin miten homma lopulta onnistui. Oli järki ja kielitaito äärirajoilla. Ja lopulta tuuri taisi ratkaista ongelmatilanteet. Melkein kaksi tuntia meni häkkyröintiin ja seuraava virusturva on suomalainen. Tuo mokoma vielä ilmoitti veloittavansa automaattisesti seuraavan päivityksen. Erikseen piti kirjautua sivulle, jossa tämä automatiikan sai pois päältä.
---

Ilmastosopimuksen tavoitteet ovat niin kovat,  että en millään usko niiden toteutuvan. Fossiilisista pitäisi käytännössä luopua vuoteen 2050 mennessä. Se, että yritetään yhdessä on nyt parasta, mitä ajassamme voi tarjota.
---
Budjettia väännetään kovasti. Hallituksen leikkauksista rutistaan. Tosiasiassa velkaa otetaan enemmän kuin tänä vuonna. Siitä pitäisi olla pettynyt, sillä ei tämä suunta voi jatkua. Mikä siinä on, että veroja ei voi suurituloisilta maltillisesti korottaa? Veroaste on muutenkin paljon matalampi nyt kuin parikymmentä vuotta sitten.

Sekin on jotenkin kummallista ja jopa pelottavaa, että A:n lyhyestä matematiikasta kirjoittanut henkilö on valtion merkittävin päättäjä talouden alueella. Ei matematiikan osaaminen välttämättä fiksuudesta kerro, eikä ainakaan heikoin mahdollinen arvosana. 84% prosenttia kirjoittaa lyhyen paremmin ja pitkän matikan kirjoittajat päälle. Pohjakympissä ollaan osaajien joukossa. Ehkä pelättiin, että hän olisi NATO-intoilijana vielä suurempi riski ulkoministerinä. Loistava esiintymistaito eri kielillä olisi toki ollut hyvää pr:ää Suomelle. Soini sai valita ensin muutaman kymmenyksen vaalikannatuksen perusteella. Hän valitsi näin. Ei siis ihme, jos lukuja vähän väärin omasta päästä ilmoitellaan. Olisiko sittenkin ollut parempi, että olisi ollut hymyilemässä Euroopassa kahdeksalla kielellä. Stubb ei kuitenkaan ole suurin ongelma. Ay-puoli onnistui jarruttamaan kehitysloikat. Ja se vielä tulee kalliiksi.
---
Päivä ollut laukkaa aamusta iltaan tänään. Liikaa voimiini nähden. Huomenna pitää levätä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kunnianhimoinen ilmastosopimus

Aina vaan on ääni poissa. Kohta on viikko odoteltu. Varovasti olen ottanut viikonlopun. Selvästikin alkuviikon ryysääminen vaati veronsa. Sitä pitäisi osata ottaa asiat kevyellä kaasulla ja ennakoiden. Paljon on siinä vielä opettelemista.

Linuxilla tätä kirjoitan. En ole vielä antanut periksi amerikkalaiselle viruksentorjuntaohjelmalle, joka pyytää aivan liian paljon puolinäennäisestä palvelusta. En tiedä johtaako kapinani mihinkään, mutta saattaisihan sieltä tulla parempi tarjous. Toisaalta tällaisen yksinkertaisen koneen ja käyttöjärjestelmän käyttäminen on kuin pieni paasto. On mukava palata olennaiseen. Tällä pystyy tekemään välttämättömät jutut oikein mukavasti. Ja itse asiassa, jos kirjoittamista miettii, niin koneellisen avun tarve pitäisi olla peruskoulun käyneelle täysin ylimääräistä hienostelua. Tietenkin verkossa julkaiseminen vaatii jonkinlaista koneellista apua. 105 euroa maksoin tästä koneesta ja käyttöjärjestelmästä yhteensä. Amerikkailaiset haluaisivat 70 pelkästä virustorjunnasta. Ei käy!
---
Pariisin ilmastosopimus on saanut kiitosta ympäri maailmaa. Ilmaston lämpenemisrajaksi on määritelty 1,5 astetta eli erittäin tiukalla linjalla ollaan. "Ilmastorikolliset", kuten USA, Kiina ja Venäjä on saatu mukaan, mikä on omiaan herättämään toiveita. Sulka tulee jälleen Obaman hattuun. Ranskankin osuutta on kehuttu. Suomelle tämä on taloudellinenkin mahdollisuus. Uutta teknologiaa tarvitaan siistimään ympäristöä. Ylipäätään tällainen sopimus ei olisi ollut mahdollinen vielä muutama vuosi sitten. Viholliskuvat ovat menneet viime vuosina uusiksi pahan kerran. Useat tekijät ovat johtaneet sen ymmärtämiseen, että ilmaston suhteen on kiire. Kriisitietoisuudesta on tullut totta. Toivottavasti kansainvälinen yhteisö pystyy jatkossa yhtä jämäköihin toimiin myös muissa asioissa.
---
Mourinholla on mennyt tosi huonosti alkukausi. Pataan on tullut. Tämä lievästi sanoen ylimielinen valmentaja aiheuttaa monissa puistatusta, monissa ihastusta, monissa molempia. Viihdearvoa hänessä ainakin on kuten Donald Trumpissa. Oman alansa huippuja, värikkäitä persoonia ja epäonnistuessaan vahingonilon kohteita molemmat. Ehkä sana ylimielinen sopii Mourinhoon vielä paremmin kuin Trumpiin. Trump on jotenkin sympaattisen vilpitön möläyttelijä. Maanantaina Chelsea pelaa Leicesteriä vastaan. Joukkueet ovat pelanneet alkukauden vastoin odotuksia. Jos Mourinho häviää maanantainakin, hevosetkin nauravat hänelle.

Mikä hitti!

"You Raise Me Up" on vuosisatamme merkittävimpiä hittejä. Siitä on tehty yli tuhat versiota. Kyseisen laulun teho on suorastaan yliluonnollinen, ovatpa gospel-kuorotkin sitä esittäneet. Itse asiassa taisi olla niin, että ensimmäinen julkinen esitys oli tekijänsä äidin hautajaisissa pienessä kappelissa. Pappi oli soittanut parin viikon päästä ja kysynyt voisiko laulaja tulla esittämään tätä useamminkin hautajaisiin. Tilaisuudessa soitettu versio oli tullut nauhalta. Itse asiassa se oli miten vielä julkaisemattomalta demolta, jolla lauloi Johnny Logan. Tämän "irlantilaishitin" tausta on kuitenkin yllättäen muualla. Säveltäjä on norjalainen ja sanoittaja britti. Logan ei sittemmin päässyt levyttämään kappaletta, koska hän oli leimautunut liian euroviisumieheksi. Joka tapauksessa noin viidentoista vuoden aikana tehdyt tallennukset kertovat poikkeuksellisesta kappaleesta. Se puhuttelee eri elämäntilanteissa ja erilaisia ihmisiä. You voidaan käsittää eri tavoin, jolloin syntyy yleinen sinä-minä-suhde. Tätähän filosofit, erityisesti Martin Buber ovat pohtineet. Se on kenties ihmiselämän psykologian tärkein asetelma, jonka ympärillä pyörivät ilo, kaipuu, pelko ja suru. Tähän ytimeen kyseinen biisi tuntuu osuneen erityisellä tavalla. Laura Voutilainen tuli aikanaan julkisuuteen laululla Kyynelvirta. SiihenYRMU, osuu täydellisesti.


Ääni on pois edelleen. Muuten olo oli aika hyvä.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Poliisiasiaa ja leikki leikkinä

9 vuotta tuli vankeutta 15-vuotiaalle kaverinsa surmaamisesta. Ensikertalaisena ja alentuneesti syyntakeisena todellinen istumisaika toki on jotakin aivan muuta. Ehtii siinäkin aika käydä pitkäksi. Toivottavasti vankila paitsi sovittaa teon myös parantaa murhaajan. Voi olla liikaa toivottu, koska harvat uskovat vankilan parantavaan voimaan.

Poliisille tämä oli voitto, ei tullut uutta Ulvilaa kun asiat hoidettiin tarkasti. Poliisille on viime aikoina tullut paljon sulkia hattuun. Aarnio-tapaus kertoo myönteistä poliisin moraalista loppuviimeksi. Toivottavasti näyttö vain riittää. Terroristien nappaaminen sai kansainvälistä julkisuutta eikä suomalainen poliisi sorru ylilyönteihin.

Poliisien määrää aiotaan Pohjanmaan poliisilaitoksilla pienentää jälleen useita kymmeniä. Tälläkin hetkellä paiskitaan töitä selkänahasta. Mistään ei ole kiva säästää, mutta turvallisuudentunne on yksilön ja toimivan yhteiskunnan tärkeimpiä elementtejä. Kuten täällä blogissa useinkin ilmi tulee, seuraan läntisten naapurimaidemm asioita. Samanlaisista asioista usein räkytään kaikissa maissa. Tietenkin joku turvapaikanhakijakysymys on yhteinen murhe, mutta ihmettelen myös tiettyjä asioita. Upporikkaalla Norjalla luulisi olevan varaa poliiseihin, mutta sielläkin vyötä kiristetään koko ajan. Siellä tuntuu puoli vuonovaltiota olevan pahimmillan parin poliisipartion varassa.
---

Ääni on ollut tänään poissa, mutta muuten vointi oli aika kohtuullinen. Olen ajanut formulaa. Rankkaukseni on noin 18000/60000. Ajattelin alunperin ajaa kunnes ranking on alle kymppitonnin. Se taitaa kuitenkin olla liian kova tavoite, enkä tiedä onko tuollaisessa tavoitteessa muuta kuin viihdearvoa ja tuhansia epäonnistumisia ja turhautumisia.

Pohdin samalla ajankäytön järkevyyttä eli pystynkö tekemään hyvällä omallatunnolla jotakin täysin turhaa. Ja toisaalta, onko se sittenkään aivan turhaa. Pelaamista voi käyttää vaikkapa tehokkaana kivunlievityksenä. Tästäkin on kokemusta. Eri puolia saisi kaivettua esiin lukemattomia. Olennaista on kaiketi se, että haitat eivät nouse merkittäviksi. Jos pelaaminen estää oikeasti tärkeiden asioiden toteuttamista, silloin ollan arveluttavalla tiellä. Eli leikki leikkinä.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ääni katosi

Nyt sitten oli se hankala päivä. Eilen taisin saada vähän kylmää istuessani kylmässä hallissa, mikä oli omiaan kutsumaan flunssan puoleensa. Ääni katosi kokonaan ja päänsärkyä riitti. Unisuuttakin oli aivan tarpeeksi. Oirekuvan perusteella tauti muistuttaa kovasti toista flunssatapausta perheessä.

Kansainväliseksi uutiseksi nousi kahden ISIS-taistelijan löytyminen Suomen turvapaikan hakijoiden joukosta. Yhteentoista murhaan ovat nämä rosvot tällä tietoa syyllistyneet. Elinkautisvankeus suomalaisessa vankilassa tuntuu julmille videoteloittajille aivan liian mukavalta vaihtoehdolta.

Pariisin ilmastokokouksessa on runnottu sopimusta kasaan ja tätä kirjoitettaessa lopputulosta odotetaan. Varsinkin Kiinassa alkaa loppua hengitysilma nykysysteemein. Kiinan nopeasti kasvavassa taloudessa tarvitaan paljon energiaa. 75 % energiasta tulee kivihiilestä, jota Kiinalla tuntuu olevan loputtomasti. Suurimmissa kaupungeissa näkyvyys on ajoittain muutamia satoja metrejä. Nämä alueet ovat tuskin elinkelpoisia edes lyhyellä tähtäimellä.


torstai 10. joulukuuta 2015

Turvaa ja vaaraa

Kyynisyydestä on harvoin mitään hyötyä asenteena. Yleensä se ennemminkin tuhoaa subjektiansa. Toivottavasti elämänasenteeni ei laajemmin ole kyyninen, mutta pariin asiaan suhtaudun kyynisesti; dopingiin ja tietoturvaan.

Dopingiin en mene tässä, pohdin tietoturvaa ja laajaa virustorjuntabisnestä. Epäluuloisena kirjoitan tätä tekstiä varakoneelta (Linux) , koska virustorjuntapalveluni lakkasi "suojaamasta" Windows-konettani. Minut on yritetty saada uskomaan, että maksamalla 70 euroa koneeni on turvassa viruksilta ja kaikilta pahantekijöiltä. Vaihtoehtoja ei ole. Tai on ilmaispalvelujakin, mutta ne ovat epäluotettavia. Samoin joku on saanut minut uskomaan, että Linux-järjestelmä on suojassa jopa ilman virustorjuntaa.

Kyynisyyteni kertoo, että mikään ei viime kädessä ole turvassa koneellani joka on verkossa. Tietokoneguru Petteri Järvinen puolestaan sanoo, ettei koskaan ole käyttänyt virustorjuntaohjelmia. Fiksulla käytöllä vältetään ongelmat. Tähänkin minun on vaikea luottaa.

En millään haluaisi maksaa seitsemääkymppiä amerikkalaiselle toimijalle.  En ainakaan tyhjästä. Mistä tiedän saavani vastinetta rahalle? Mieluummin maksaisin pienemmän summan suomalaiselle toimijalle, mutta tiedän aiemmasta kokemuksesta että palvelun vaihtaminen voi olla yksi kauhea sotku, kun viruksentorjuntapalvelut aloittavat keskinäisen taistelunsa.

Tällaiset näkymättömät viholliset luovat käyttäjissä pelkoa. Tiedetäänhän toki, että eräs itäinen naapurimme pyrkii aktiivisesti toimimaan verkoissa eri tavoin. Verkossa varmasti on erilaisia vihollisia, joiden edessä tavalliset käyttäjät taitavat olla tosipaikan tullessa varsin neuvottomia. Maksamalla luodaan turvallisuuden tunnetta. Rituaali helpottaa oloa tuntemattoman edessä.
---
Tänään oli pilvinen päivä. Lämpötila noin 5 astetta. Valon määrä oli vähäinen, mittaushistoriani pienin. Klo 12.45 valoa oli 715 luxia. Kesällä eräänä päivänä mittasin samasta paikasta 64000 luxia. Sisäisellä valolla on käyttöä näinä aikoina, jottei valu kyynisyyteen, heh.
...

Sisäistä valoa kyllä riitti. Turha pimeydestä on masentua. Voimia aktiivisuuteen oli aivan mukavasti. Paljon ei jääty eilisestä.

Erikoisin juttu oli pienessä naapurikaupungissamme huoltoaseman kassalla. Eräs mies tuli aivan viereen sekavan oloisena aggressiiviseen tyyliin selittämään elämänkohtaloaan. Tai sellaista juopon höpöttelyä se enemmänkin oli. Olin kiireessä ja maksamisen jälkeen poistuessani hän yritti tarttua kiinni takkiini. Olisi uhritarinaansa halunnut kovaan ääneen jorista. Poistuin sukkelaan. Ulos asti hän ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan. Kielsi laittamasta nokkaansa toista kertaa tuohon paikkaan. Voipi olla, että toive toteutuu.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Upea päivä!

Tänään oli poikkeuksellisen hyvä päivä. Jaksamista riitti ja mieli oli hyvä. Jos normaalina sairaana päivänä tehoja on 2-20%, niin tänään oli 80%. Tällaisia päivä ei kovin usein tule olemaan, se on selvä. Mielellään otetaan vastaan. Kiitos!

Ohjelmaa riitti. Vaasassa tuli käytyä lääkärissä. Nyt käytiin läpi marraskuisten Turun PET-kuvausten satoa.Liikoja yksityiskohtiin menemättä tulokset olivat melko erinomaiset. Itse annoin tilanteesta arvosanaksi 9-, vaimo  8½.

Tutkimuksen kohteena olivat mm. kasvaimen ja lukuisten etäpesäkkeiden  aktiivisuus eri puolella kehoa. Paras uutinen oli se, että etäispesäkkeillä ei havaittu toimintaa pään alueella. Muutenkin tuumorin harrastama puuhailu on vähäistä tällä hetkellä.

Hoito. Työkalupakissa on kolme hoitovaihtoehtoa: sädehoito, somatuliini ja sytostaatit.

Yksi pieni sädehoitoa mahdollisesti vaativa alue on olemassa. Sädehoito annetaan kymmenen kerran sarjoissa. 30 kertaa on takana aiemmilta vuosilta.

Somatuliini-niminen lääkehoito on minulle uusi tuttavuus. Turun tutkimusten perusteella siitä voisi olla hyötyä tiettyillä kasvaimen alueilla.

Lisäksi  käytössä on vanha tuttu sytostaattihoito. Kahden sytostaatin yhdistelmällä on ollut erinomainen ellei peräti sensaatiomainen hoitovaste. Vaikeasti hoidettava harvinainen kasvaintyyppi on saatu kuriin. Kasvainmassa on arviolta puolittunut ellei  jopa vieläkin enemmän pienentynyt. 13 kahden viikon kuuria on menty läpi myrkkyhoitoa ilman suurempia sivuvaikutuksia. Toki veriarvot heikkenivät joka kuurin jälkeen, mikä on tarkoittanut väsymystä ja uupumusta. Käsillä oleva tauko on parantanut veriarvoja.

Hoidon suunnittelussa ei ole olemassa mitään valmista kaavaa. Nyt päädyttiin kuvausten ja keskustelun pohjalta sellaiseen  ratkaisuun, että seurataan tilannetta pari kuukautta kaikessa rauhassa. Tämän jälkeen kuvataan uudelleen. Muutosten perusteella katsotaan, miten uusiin hoitotoimiin ryhdytään vai jatketaanko taukoa.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Nato ja vaalit

NATO:n ulkopuolella pysyminen on kaksipiippuinen  juttu. Suomen  kaltaiselle pienelle kansalle on todella uhkarohkeaa seistä yksin Venäjää vastaan. Suomella on Euroopan pisin raja aggressiivista jättiläistä vastaan. Liekö Suomen mahtava asenne perua talvisodan ihmeestä. Tosiasia on tietenkin se, että tiukkaa tekee, jos tosipaikka tulee. Lännessä tuskin lasketaan paljoa Suomen asemaan puskurivaltiona. Tuskin apua tarjoamaan tullaan tosipaikan kohdatessa. 

Asiassa on se toinenkin puoli.Tänään kuuntelin isoilla korvilla, kun USA tehostaa taisteluaan  Lähi-idässä. Sen asenne on muuttunut sitten viime sotien. Enää ei lähdetä takki auki maajoukkojen kanssa itää valtaamaan. Kaikkea ei olla valmiita tekemään yksin. Liittolaisia kysytään mukaan. Esimerkiksi naapurimme Norjan halukkuutta osallistua tiedusteltiin tänään. Sellaisesta kutsusta on tietenkin hankala kieltäytyä. Lisääkö tämä naapurimme turvallisuutta. Ei todellakaan! USA:n liittolaisena siitä tulee huomattavasti kiinnostavampi kohde terroritoimille ja tietenkin  sodankäynnillä on kaikissa muodoissa aina hintansa, mitatataan sitten kalustoa tai ihmisuhreja. Tässä tilanteessa Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana maana on huomattavasti mukavampi asema. Emme tarjoa uhkaa kennellekään.
---
Edelliseenkin liittyen USA:n presidentinvaalikampanjaa käyvällä Donald Trumpilla keulii pilvenpiirtäjä nyt pahasti. Hän olisi valmis jopa kieltämään kaikkien muslimien  matkat Yhdysvaltoihin. Tuohon eivät pystyisi edes tietyt perussuomalaiset, mitä islamofobian luomiseen tulee. Republikaanien gallupeissa Trumpin johto onkin sulanut. Kansa alkaa kyllästyä jatkuviin möläytyksiin. Naton jäsenenä tällaiset arvaamattomat henkilöt saattaisivat vaikuttaa Suomenkin kohtaloihin merkittävästi. Kaikella on hintansa.

 Johdossa on tällä hetkellä* Ted Cruz, joka on Suomessa uusi nimi. 44-vuotias Harvardin oikeustieteilijä on Teksasin senaattori, joka on teekutsuliikkeen perustajia. Hänen isänsä on Kuubasta, joten hän saisi merkittävän latinovähemmistön ääniä.

Cruz pyrkii tuomaan perinteistä amerikkalaista unelmaa esille. Mainoksissa hän esiintyy mukavana perheenisänä, jolla on kuvankaunis blondi vaimo ja kaksi pientä kilttiä tyttöä sylissään. Yhdessä he ovat istuvat ruokapöydässä ja käsi kädessä rukoilevat. Tästä amerikkalaiset ja erityisesti evankelikaalikristityt pitävät. Mutta tämäkö tekee presidentin? Voipa tehdä. Evankelikaalikristityt ovat jälleen avainrhmänä. He ovat aktiivisia ja yhtenäisesti äänestäviä. Miljardööri Trumpin taakse he tuskin menevät.
---
Vointi oli kohtuullinen.  Tänään pääsin vähän helpommalla, joten keräilin voimia seuraavia päiviä varten.


* tätä viimeistellessä tuli uutta galluptietoa, jonka mukaan Trumpilla olisi 33-21 johto Cruziin.  

maanantai 7. joulukuuta 2015

Radiolegendan kohtaaminen

Hannu Taanila oli niitä harvoja julkisuuden henkilöitä, joita lapsuudemkodissani katsottiin aika happamasti. Luulen, että hänellä aikanaan oli muitakin vastustajia. Uskoakseni isäni piti häntä kommnistina ja ateistina. Siksi Taanila oli jotenkin erikoisen arveluttava. Ja olihan hänen tyylinsä kyyninen, suorastaan ivallinen, mutta hän oli myös erittäin taitava sanankäyttäjä.

Viime yönä olin lupautunut toisen asteen opiskelijoiden autokuskiksi minibussillamme. Siellä kohtasin Taanilan. Ylen Puheessa esitetään öisin vanhoja klassikoita ja vuorossa oli Taanilan pari pitkää kolumnia.

Taanila terävä ajattelija ja taitava radion hyödyntäjä. Hänen aiheensa oli sivistys. Pakko tunnustaa, että nuo puheet saivat kyseenalaistamaan tiettyjä omia ajatuksia. Silloin on mukava kuunnella, kun joutuu itsensä haastamaan.

Juttu oli vuodelta 1994 ja siinä Taanila pilkkasi silloisia uusia peruskoulun opetussuunnitelmia, joissa puhuttiin yrittäjyyskasvatuksesta ja sisäisestä yrittäjyydestä. Hän piti ajatusta yrittäyyskasvatuksesta koulussa täytenä typeryytenä.  Hän oli sitä mieltä, jos oikein ymmärsin, että sivistys ja sisäinen yrittäjyys syntyvät kotona. Koti on  yhteisesti hoidettu "perheyritys", jossa jaetaan tehtävät oikeudenmukaisesti ja aterioidaan yhdessä. Yhteiset ateriat mahdollistavat  kommunikaation lisäksi itsensä näkemisen osana perhettä, yritystä.Tämä kasvattaa ihmisen vastuullisuuteen.

---
Norja otti miesten viestihiihdossa kolmoisvoiton. Ennenkuulumatonta viesteissä. Mykistävää ylivoimaa, kuten urheiluruudussa todettiin. Lajin kannalta tämä on todella  huonoa mainosta. Ketä kiinnostaa katsoa tuollaisia kisoja?

Riitti suomalaisillekin jotakin. Kaisa otti hienon voiton takaa-ajossa.
---
Vointi on ollut kohtuullisen hyvä. Alkavalla viikolla tapahtuu paljon ja nyt pitää olla voimissaan. Eiköhän sitä jotenkin taas selvitä.
---
Niin, oli itsenäisyyspäivä. Tutut turvalliset rutiinit telkkarin äärellä. Hyvä juttu...

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Uimahallissa

Uimahallireissu tuli tehtyä tänään Hyttysen kanssa. Kivaa oli ja vähän erikoistakin tapahtui. Oletko ollut uimahallissa sähkökatkon toteutuessa? Sekin on nyt nähty. Yhtäkkiä pimeni koko halli ja muuttui kummituslinnaksi. Nopeasti kuitenkin saatiin varavalaistus päälle ja tilanne pysyi rauhallisena. Vedessä lutraaminen jatkui ja muutaman minuutin jälkeen siirryttiin tunnelmavalaistuksesta normaaliin kliiniseen valaistukseen. Enemmän hätääntymistä taisi aiheuttaa se, kun uinnin jälkeen pukukaappini elektroninen avain ei toiminut. Siinä sitten säntäilin ympäriinsä etsimässä henkilökuntaa muumipyyhe ympärilläni. Onneksi seitsemänvuotias ei ollut näkemässä. Lopulta yleisavain löytyi jostakin hallin sopukasta ja kaappi saatiin auki. Sitä en ole vielä tajunnut, että miksi uimahallissa on elektroniset lukot, jotka piippaavat. Miksei tavalliset mekaaniset toimivat lukot olisi varmatoimisempia?




perjantai 4. joulukuuta 2015

Voisinko minä olla formulamestari?

Taisi olla tämän sesongin ensimmäiset piparkakut. Telkkarissa esiteltiin niin hienoja piparkakkurakennelmia, että pieni arkkitehti minussa teki heräämistään. Saas nähdä, vaikka hyttysen kanssa innostuisimme. Hermosäryn osalta tuli tiettyjä huolia. Se saatiin katkaistua riittävän suurella kipulääkeannoksella, mutta sellaista tilannetta ei voi olla kovin usein. Jää koukkuun.
---
Formulaa olen harrastanut  konsolilla ja todennut, että meikäläisestä ei ihan legendaa taida tulla. Eräässä konsolipelissä  on sellainen pelimoodi, jossa on kuusi rataa.  Jokaisessa pitää  näyttää vauhtinsa kierroksen matkalla. Yhteisaika ratkaisee. Olosuhteet ja välineet ovat kaikki samanlaisia, joten kukaan ei pääse valittamaan huonosta autosta tai säädöistä.

Opettelin kutakin rataa yhtenä iltana. Kierroksia tuli ehkä 50-100 rataa kohti. Jokaista mutkaa tuli hiottua useita kertoja ja haettua nopeimpia ajolinjoja. No mikä oli menestys? Kierroaikojen yhteisajan perusteella olen maailmanlistalla sijalla 20471. En ihan vielä odota Maranellosta soittoa. Listalle on kaikkiaan otettu 60000 pelaajaa. Kuudella radalla 56 sekuntia tullut tappiota kärkeen. Miten ihmeessä he tekevät sen?

Tämä on esimerkki E-urheilusta. Netissä kilpaillaan yksilöinä tai joukkueina jopa maailmanmestaruuksista tietokoneiden välityksellä. Sotapelejä on paljon, mutta urheilupeleissäkin sellaisia järjestetään. Luin suomalaisesta e-formulamaailmanmestarista, joka oli tienannut palkintorahaa 50000 euroa. Monen nuoren haasteena on varmasti lyödä pelaamalla elannoksi. Joidenkin kohdalla se onnistuu. Suurimmissa peleissä yhdessä kilpailussa voi olla miljoonien palkintorahat. E-urheiluliitto kuuluu Wadaan, joten dopintestejä järjestetään. Tarve syntyi, kun selvisi että keskittymiseen vaikuttavia lääkeaineita oli käytetty parantamaan suoritusta.

Jos parantaisin sekuntin jokaisella radalla nousisin sijalle 18800. Tämä jo vaatisi ainakin viikon pelaamisen. Riittäisiköhän motivaatio vai pelailisinko jotakin muuta. Nyt tietysti joku käskee laittamaan jäitä hattuun. En kai luule olevani parinkymmenen tunnin panoksella suurikaan tekijä. Eihän siinä ajassa juuri mitään voi oppia. Viulusta tuskin saa edes kunnollista ääntä tai kieltä opi montaa sanaa tuossa ajassa. Totta joka sana!



Pohjat nähty

Täällä blogissa olen joskus joutunut puolustamaan erään puolueen mainetta kohtuuttomilta syytöksiltä. Noh, tänään siiten napsahti idealistin kynsille. Huomasin kommenttipohjanoteerauksen liittyen vastaanottokeskuksen tuhopolttoon. Joku poliitikko oli tuhopoltosta riemastunut ja kokenut peräti rukousvastauksena. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tämä tietäjä on vieläpä puolituttu mies paikkakunnalta. Olin hiljaa pitkän hetken. Ilmeisesti kysymyksessä oli huomiotemppu mediaa varten. Pääsi ainakin iltapäivälehden otsikoiden kärkeen hetkeksi. Perussuomalaiset eivät olisi tätä tarvinneet. Kannatus on nyt 8,9 %. Puolessa vuodessa kannatus on puolittunut. En jaksa laskea puoliintumista, mutta veikkaisin, että 0,9% kannatus on lähellä totuutta seuraavien eduskuntavaalien kohdalla, ainakin tällä menollla. Silloinkaan Soini ei vielä olisi tappiolla alkutilanteeseen verrattuna, mistä aikanaan lähti puoluetta rakentamaan.

Vointi on ollut tänään uskomattoman väsynyt. Muutama aktiivisempi päivä vaatii veronsa. Ja valtio. Olikohan niin, että lisäverot piti maksaa tänään. Ensimmäistä kertaa kohdallani verot menee näin päin. Aiemmin on aina tullut hiukan takaisin päin.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Sopimukset natisevat

Yhteiskuntasopimus kaatui lopullisesti. Ei tullut kunniaksi AKT:lle. Haki röyhkeästi omaa etuaan, ei Suomen etua. 50 000:n porukka kaatoi koko yhteiskuntasopimuksen. Typeryydellä ei ole rajaa, nyt sahattiin pahasti omaan jalkaan. Kuskit, erotkaa AKT:sta! Työttömyyskassaan voi kuulua muutakin kautta. Tällä kerralla en moiti Lauri Lylyä, joka ymmärsi peliä ja teki parhaansa vedotakseen kaikkiin osapuoliin.
---
Schengensopimus on puolestaan sopimus, joka on olemassa, mutta onko kauaa? Vapaan liikkuvuuden ihana periaate natisee pahasti. Jotkut ovat jopa epäilleet, että ollaan siirtymässä takaisin aikakauteen, jolloin Euroopan sisärajoilla on valvonta. Tietenkään nykytilanne ei voi jatkua,  jonkun asian täytyy muuttua. Olisiko edes kovin hankalaa, jos otettaisiin pari askelta taaksepäin ja passikontrolli palaisi. Luulen, että useimpia tilanne ei haittaisi.  Helpointa tietenkin olisi saada rauha Lähi-itään ja kova jälleenrakennus päälle.  

Vointi ollut aiempia päiviä vähemmän unisempi, voisi sanoa että vähän kirkkaampi peräti.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Kummallinen päivä

Kaikenlaista, vähän kummallistakin tapahtui tänään. Vuokraisäntänä ja isänä kokee kaikenlaista. Aika hyvin on jaksanut, vaikka päivällä  piti ottaa pitkä huili. Vielä yöllä on edessä autokeikka Vaasaan lentokentälle.

Ehdottomasti parasta oli nähdä ilo adventtikalenterin luukun avaamisesta. Kamala ajatella, että näitä pikkulapsijouluja ei ole enää monia jäljellä.