Kyynisyydestä on harvoin mitään hyötyä asenteena. Yleensä se ennemminkin tuhoaa subjektiansa. Toivottavasti elämänasenteeni ei laajemmin ole kyyninen, mutta pariin asiaan suhtaudun kyynisesti; dopingiin ja tietoturvaan.
Dopingiin en mene tässä, pohdin tietoturvaa ja laajaa virustorjuntabisnestä. Epäluuloisena kirjoitan tätä tekstiä varakoneelta (Linux) , koska virustorjuntapalveluni lakkasi "suojaamasta" Windows-konettani. Minut on yritetty saada uskomaan, että maksamalla 70 euroa koneeni on turvassa viruksilta ja kaikilta pahantekijöiltä. Vaihtoehtoja ei ole. Tai on ilmaispalvelujakin, mutta ne ovat epäluotettavia. Samoin joku on saanut minut uskomaan, että Linux-järjestelmä on suojassa jopa ilman virustorjuntaa.
Kyynisyyteni kertoo, että mikään ei viime kädessä ole turvassa koneellani joka on verkossa. Tietokoneguru Petteri Järvinen puolestaan sanoo, ettei koskaan ole käyttänyt virustorjuntaohjelmia. Fiksulla käytöllä vältetään ongelmat. Tähänkin minun on vaikea luottaa.
En millään haluaisi maksaa seitsemääkymppiä amerikkalaiselle toimijalle. En ainakaan tyhjästä. Mistä tiedän saavani vastinetta rahalle? Mieluummin maksaisin pienemmän summan suomalaiselle toimijalle, mutta tiedän aiemmasta kokemuksesta että palvelun vaihtaminen voi olla yksi kauhea sotku, kun viruksentorjuntapalvelut aloittavat keskinäisen taistelunsa.
Tällaiset näkymättömät viholliset luovat käyttäjissä pelkoa. Tiedetäänhän toki, että eräs itäinen naapurimme pyrkii aktiivisesti toimimaan verkoissa eri tavoin. Verkossa varmasti on erilaisia vihollisia, joiden edessä tavalliset käyttäjät taitavat olla tosipaikan tullessa varsin neuvottomia. Maksamalla luodaan turvallisuuden tunnetta. Rituaali helpottaa oloa tuntemattoman edessä.
---
Tänään oli pilvinen päivä. Lämpötila noin 5 astetta. Valon määrä oli vähäinen, mittaushistoriani pienin. Klo 12.45 valoa oli 715 luxia. Kesällä eräänä päivänä mittasin samasta paikasta 64000 luxia. Sisäisellä valolla on käyttöä näinä aikoina, jottei valu kyynisyyteen, heh.
...
Sisäistä valoa kyllä riitti. Turha pimeydestä on masentua. Voimia aktiivisuuteen oli aivan mukavasti. Paljon ei jääty eilisestä.
Erikoisin juttu oli pienessä naapurikaupungissamme huoltoaseman kassalla. Eräs mies tuli aivan viereen sekavan oloisena aggressiiviseen tyyliin selittämään elämänkohtaloaan. Tai sellaista juopon höpöttelyä se enemmänkin oli. Olin kiireessä ja maksamisen jälkeen poistuessani hän yritti tarttua kiinni takkiini. Olisi uhritarinaansa halunnut kovaan ääneen jorista. Poistuin sukkelaan. Ulos asti hän ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan. Kielsi laittamasta nokkaansa toista kertaa tuohon paikkaan. Voipi olla, että toive toteutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti