Joulurauhaa!

Lapsena tuo oli tylsä toivotus, jonka näki vain rumimmissa joulukorteissa. Tai siltä se ainakin tuntui. Nyt tuo toivotus näyttää aivan erilaiselta. Rauha on suuri ja merkityksellinen asia, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Maailma on juuri nyt niin täynnä erilaista rauhattomuutta, repaleisuutta ja rikkinäisyyttä.  Rauha on miljoonille ihmisille se asia, jota he eniten kaipaavat. Lukemattomat ihmiset ovat jättäneet kaiken taakseen ja lähteneet epämääräisten lupausten toivossa pakoon pois kohti tuntematonta.

Sisäinen rauha on toinen juttu. "Miten voit?," on muodollisuus, johon harvoin vastataan kovin syvällisesti. Ehkä parempi niin. Emme varmasti haluaisi kaikkia ihmisten taakkoja nähdä. Paljon on sellaista, mitä emme ulkopuolisina osaa aavistaakaan. Tarkoitan nyt ensiksi kipua, ihan fyysistä. On hirmuinen määrä ihmisiä, jotka joutuvat kestämään jatkuvaa sietämätöntä kroonista kipua. Sitten on monenlaista henkistä kipua kipua; särkyneitä unelmia, ongelmia ihmissuhteissa tai taloudessa. On surua ja kaipuuta. On syyllisyyttä ja levottomuutta, jotka järkyttävät sisäistä rauhaa.

Siis joulurauhaa! Voisipa joulu ja joulun sanoma tuoda iloa ja rauhaa mahdollisimman monille. Voisipa joulu olla iloista yhdessäolon aikaa, jossa rauhoitutaan ja nautitaan joulusta ja sen perinteistä. Lapsen jouluilon katselu on etuoikeus, josta itse saan nauttia.

Sitten on niitä, joiden joulupöydästä puuttuu joku syystä tai toisesta. Joulu saattaa olla täynnä yksinäisyyttä ja kaipuuta. Tai joulurauha ei tulekaan joulun mukana jostai muusta syystä.

Kovasti toivon, että varsinkin YLE  panostaa jouluaattoillan ohjelmistoon. Omasta puolestani kiitän kuluneena vuonna YLE:ä siitä, miten paljon se on tarjonnut hyvää seuraa minulle varsinkin niinä monina aamuina, jolloin olen ollut yksin ja voinniltani heikko ja huonovointinen.  Aamu-tv on tarjonnut leppoisan ja kodinomaisen aamuseuran. Toivottavasti YLE;llä on jotakin vastaavaa niille, jotka joutuvat viettämään joulunsa yksin.
---
Voinniltaan tänään oli erinomainen päivä. Jaksamiseltaan se oli aivan toista luokkaa kuin yleensä. Oikeastaan normaalin terveen ihmisen päivää muistutti tämä, mikä oli aivan riemastuttavaa. Unohdin olevani vakavasti sairas ihminen. Tiedän kyllä, että velanmaksun aika tulee, mutta rohkenen toivoa joulun huipentuman ajaksi vielä hyvää vointia. Sitten joutaakin vähän lagaamaan, kuten kaikki Suomen kansa tekee kinkkpöydän jälkeen ihan muutenkin.
---
Eilen esitin kritiikkiä suomenruotsalaista mediaa kohtaan ja erästä toimittajaa. Kävin läpi joitakin "Eftersnackin" jaksoja tarkalla korvalla. Ehkä olen valmis hiukan lieventämään kritiikkiäni. Stubb-puheet olivat kyllä aika kovia. Selvisi myös, että Jeanette B. oli juuri lähtenyt Hbl:stä ilmeisesti "puolivapaaehtoisesti" ja siirtynyt freelancer-toimittajaksi juuri ennen kovimpia kommenttejaan, joten menköön sen piikkiin. Joulurauhaa!