Maailman menoa yhdestä ikkunasta vilkaistuna.

Sodankylään odotetaan yöksi yli kolmenkymmenen pakkasta. Tuo paikkakunta tuo mieleen armeijatalven, joka oli varsin kylmä vaikkei mitään viidenkymmenen pakkasia ollutkaan. Viime talvet olleet niin leutoja, että tuollaiset lukemat tuntuvat kovin kaukaisilta. Mutta mistäs tuon tietää vaikka nyt olisi tulossa aivan toisenlaisen talvi. Minun keuhkoni eivät pakkasta kaipaa, enkä muutenkaan, mutta pientä lumipeittettä en pitäisi alkuunkaan pahana. Valkoisen joulun todennäköisyys on pohjoisessa 90% ja eteläisimmässä Suomessa 10%.
---
Formulaura jatkui vielä ainakin tämän päivän verran. Hockenheimin rataa pörräsin yli kaksi tuntia ja tuona aikana ajoin luultavasti ainakin sata kierrosta. Youtubevideoilta hankin vinkkejä mutkista suoriutumiseen. Kaikilla on sama rata ja auto, joten olosuhteilla ja välineillä ei menestystä ratkaista. Kultamerkkiin olisi kaivattu lähes sekunnin parannus, mikä olisi tietänyt kuuden radan kokonaisrankkauksessa usean tuhannen sijoituksen hyppyä ylöspäin. Kuusi kymmenystä jäi lopulta puuttumaan, mikä on itse asiassa erittäin paljon.  Tässä, kuten joka asiassa tulee raja vastaan, jolloin kehitys on hidasta ja vaivalloista.

Tuo oma pelaaminen herättää ajatuksia. Hauskaa ja turhaa? Pelasin formulasimmulaattoria ensimmäisen kerran vuonna 1985 naapurin luona. Peli oli Pitstop II. Minua ovat ajopelit siitä lähtien kiinnostaneet. Joitakin peleja on tuon jälkeen ollut ja toki lumo on tavallaan olemassa yhä. Noin 25-vuotiaana kuitenkin tapahtui joku muutos, joka sai pelit unohtumaan. Myöhemmin omien lasten pelaaminenkaan ei ole intoa vastaavaan roihuun palauttanut. Ruuhkavuodet lapsiperheessa yksinkertaisesti priorisoi ajankäyttöä. Nyt tavallaan olisi aikaa enemmän pelaamiselle. Vuodelevossa joudun joka tapauksessa olemaan aika paljon, jolloin pelaaminen olisi mahdollista. Joku häpeän ja hyödyttömyyden aspekti siinä kuitenkin on. Aikuinen mies pelaa konsolilla. Siksipä luulen, että tämänkertainen "formulaurani" on kaarensa loppupuolella. Sinänsä jännä, että bloggaaminen ei tuota vastaavaa syyllisyyttä vaikka aikaa kuluu paljon. En ole laskenut, paljonko aikaa bloggaamiseen kuluu, mutta tunti on hyvin pieni aika vähänkin pidempää tekstiä kirjoitettaessa.
---
Puhe alkaa olla enemmän jo kohinaa kuin pelkkää pihinää. Eteenpäin on menty, kuten legendaarisessa lauseessa todetaan.

Omaa virusturvaa tuli tänään parannettua influessarokotteen muodossa. Asennus suoritettiin kunnan puolesta. Toivottavasti kaikki muutkin valitsevat rokotoksen.
---
Loppukaneetiksi suora lainaus irakilaismiehen suusta, joka oli perheensä kanssa tullut Suomeen:

"Meille on kerrottu, että Suomessa on hyvät oltavat ja ihmiset ovat mukavia." 

Mitähän tästä tulisi ajatella?