tiistai 29. huhtikuuta 2014

Peruspomo

Voi sanoa, että ilman kipuja sai olla koko päivän. Eilen sain valtavasti tukea lähipiiriltä, hankala päivä se olikin. Mikään ei oikein auttanut hermosärkyyn. Perhelääkärin ohjeistamana otettiin lääkettä kuten sairaalassa olisi vastaavassa tilanteessa otettu. Määrät ja tiheys tuntuivat toki hirveiltä, nyt piti vain luottaa ja antaa mennä. Ja lopulta se toimi. Hermokipu ja muutkin kivut ja kolotukset katosivat. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen tilanne oli sama, ei kipuja mutta vähän höntti olo. Kiitos kannustusviesteistä, jotka ovat olleet tärkeitä! Ja aina tulee niitä viestejä, että käsiä on ristitty puolestani. Eipä ole hukkaan menneet työnne, kiitos Korkeimmalle!

Peruspomoa olen lukenut tänään. Timo Soini kertoo sujuvasti oman tarinansa Perussuomalaisista. Mielenkiintoista lähihistoriaa tämäkin, on hauska kulkea lukijana puolueopomon kyydissä. En epäile Soinin rehellisyyttä. Kirjassaankin hän kertoo asiat uskottavan tuntuisesti, eikä hän omaa osuuttansa ainakaan vähättele. Muttei hän liioin siloittele asioita puolueessaan. Selvän pesäeron tekee Halla-aholaisuuteen ja maahanmuuttovastaisuuteen.

Kirjan edetessä tyyli muuttuu poliittisemmaksi. Soinin mielipiteet muuttuvat yhä enemmän yleiseksi totuudeksi. Mediaa tulee soimattua paljon, osittain aiheestakin. Enemmän olisi kaivannut visioita tulevaisuudesta. Millaista Suomea Soini haluaa rakentaa? Se jäi aika epäselväksi.

Kirja on jonkinlainen oppikirja siitä, miten iso puolue rakennetaan melkein tyhjästä. Keinot löytyvät vähitellen torien ja turujen kautta. Puolue oppii tavoittamaan kansan syvät rivit. Sanoja opitaan käyttämään taitavasti.  Ihmisille tärkeitä teemoja pääsee esiin.

Soini tietää olevansa juuri nyt huipulla. Jytky tuskin toistuu, samalle vitsille ei jakseta nauraa kahta kertaa. Protesti purkautuu jotakin toista kautta. Tuskin tulee saumoja pääministeriksi. Sipilä tuntuu olevan hankala pala Soinille ymmärrettävistä syistä. Ilman Sipilää kannatus olisi pilvissä. Eniten olisin huolissani Soinin terveydestä. Itseään säälimättä hän on rakentanut elämäntyötään. Kaljaakin on mennyt. Kestääkö pumppu?

---
HJK vaihtoi valmentajaa jo kauden tässä vaiheessa. Muurisen jälkeen odotettiiin messiasta, turhaan. Sigu sai lähteä reilun vuoden palveluksen jälkeen. Hän ei saanut joukkuetta otteeseensa keskustelevalla tyylillään. Jotakin pehmeää ja vaisua Boströmissä oli jo viime kaudella nähtävissä. Vaihdon syynä oli myös valtakunnan ehkä parhaan valmentajan, Mika Lehkosuon vapaana oleminen. Jos ei häntä ota nyt, mies menee Kupsiin. HJK pisti rahat tiskiin, varmasti sai parasta, mitä on tarjolla.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hermosärkyä

Isosti on ollut kipua koettavana viime yönä ja tänään päivällä. Lääkeannoksia on joutunut suurentamaan kovasti ilman kovin suurta apua. Enää kipu ei ole on/off, vaan vaihtelu on asteikolla 5-9 jatkuvasti. Hermosäryn totaalisuus on erikoinen kokemus. Välillä helpottavinta on ottaa kämmenelliset tukkaa sormien väliin ja yrittää repiä se päästään irti (tai ainakin melkein.)

Päivitys 22.35

Torkahdin tässä illalla. Herätessä sai ilokseen todeta, että hermosärky oli miltei kokonaan poissa. Epätodellinen olo tämän päivän kokonaisuudessaan. Voihan se alkaa kohta uudelleen, mutta se on sen ajan murhe.
---
Uutisissa kerrottiin, että Heikki Kovalainen on pääsemässä formuloiden testikuljettajaksi Mersulle, tämän hetken ylivoimaisesti parhaaseen talliin.  Kovalaisen formulaura on erikoinen. Kultalusikka on monesti tipahtanut Kovalaisen käteen, sillä hän aloitti uransa istumalla maailmanmestari-Alonson autoon Renaultilla. Seuraavana vuonna 2008 hän pääsi McLarenille parhaaseen autoon jälleen. Tallikaveri Lewis Hamilton voitti maailmanmestaruuden vastaavalla kalustolla. Heikki oli seitsemäs. Seuraavana vuonna sijoitus McLarenilla oli vaatimaton 12. Hamiltonin ollessa viides.

Vaatimattomasta menestyksestään huolimatta Kovalainen sai jatkaa formuloissa Caterhamilla. Hänen oli tarkoitus kehittää ainakin keskitason tiimi, mutta vuosi toisensa jälkeen tulokset polkivat paikallaan. Viime vuonna hän pääsi tuuraamaan selkäleikkauksesta toipuvaa Kimi Räikköstä Lotukselle. Tallikaverin taistellessa palkintosijoista Heikki sijoittui kahdesti sijalle 14.

Summa summarum. Kovalainen, jolla ei ole juuri minkäänlaisia näyttöjä kisakuljettajana tai auton kehittäjänä, on päässyt 3-4 kertaa istumaan huippuautoon. Vaatimattomista näytöistä huolimatta hänen nimensä roikkuu aina vaan mukana, nyt siis mitä ilmeisemmin Mersun testikuskina. Ilmeisesti pellavapää vetoaa maailmalla ulkonäöllään ja sympaattisuudellaan. Ehkä formuloissa pitää olla yksi "Niceman" imagosyistä. Tuskin kukaan on saanut noilla esityksiä niin paljon uusia mahdollisuuksia. Erikoinen ura.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Valoa ja pimeyttä

Hiukan olin pettynyt, kun "Tähdet, tähdet"- kisassa Diandra ei voittanut. Hänen loppuvetonsa oli niin kansainvälistä tasoa, että Jari Sillanpään tulkinta Queenin "Bohemian Rhapsodysta" oli suorastaan myötähäpeää aiheuttava. Suomalaisista laulajista Jarkko Ahola pystyy esittämään tuon kappaleen uskottavasti, tuskin kovin moni muu (Youtubesta löytyy Aholan esityksiä). Kisassa saattoi tietenkin olla niin, että Sillanpäällä oli hankittua etumatkaa edellisiltä kerroilta ja ilman muuta kysymyksessä on kokonaisuus, jossa kaikki jaksot painavat puntarissa. Loistava ohjelmaformaatti joka tapauksessa, joka toivottavasti ei jää viimeiseksi. Ja Diandrassa on valovoimaisuuden puolesta ainekset isoon tähteyteen, jos taustat ja motivaatio ovat huipputasoa.

Päivä on ollut aika hyvävointinen, parasta pitkään aikaan. Ääni tosin oli yhtä kadoksissa kuin eilenkin. Sähläsin mukana rengastyömaalla tänään, mikä oli tosi hauskaa pimennysverhopäivien jälkeen. Hiki tuli oikein rankasti. Saattoi kyllä johtua liian lämpimästä pukeutumisestakin, hyvä olo ja mieli tuli silti. Viime yönä tuli kipukohtaus, jota sai sammuttaa kaikin mahdollisin keinoin. Puolentoista tunnin taistelun jälkeen kivun lopullinen nurjertaja oli paistettu lenkkimakkara sipulin kera(!). Tuntui kuin tuuli olisi haihduttanut mustan ukkospilven pois.

Mieleenpainuvimmat tänään kuulemani sanat olivat piispa Björn Wikströmiltä:
"Älä kiroile pimeyttä, vaan sytytä valo." Tuossa on niin paljon viisautta avattavaksi, että yhdellä kerralla ei onnistuisi. Tosin omalla kohdalla tämä viisaus olisi viime päivinä ollut käännettävissä seuraavaan muotoon. "Älä kiroile valoa, vaan pimennä huone." Idea sama: tee jotain, älä valita, huomio positiiviseen!"

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kärppäonni

Kärpille meni mestaruus uskomattoman finaalisarjan jälkeen otteluin 4-3 ja maalein 15-14. Tuon tasaisempaa tuskin voisi olla. Melkein tuntuu vääryydeltä sanoa, että toinen oli parempi, mutta olihan se hiukan edellä. Kiva oli kuunnella pelejä radiosta. Siinä on oma intensiteettinsä nähdä ottelu sanojen kautta. Hyvin toimi. Muutenkin YLE-puhe on helmi nykyisessä radiotarjonnassa.
---
Veikkausliigassa HJK:lla kulkee surkeasti. Nyt se onnistui häviämään liigan nollakerholaiselle TPS:lle ja vieläpä kotonaan. Joukkueiden materiaalia katsoessa tämäkään ei ollut kovin todennäköistä. Joka vuosi luodaan kovat odotukset HJK:n menestyksestä Euroopan kentillä, mutta se vaatisi kyllä jotakin lisää. Maajoukkuemiehiä vilisevästä HJK:sta on tulossa tätä menoa alisuorittaja, jalkapallon Jokerit. Toki pitkässä sarjassa HJK mestaruuden hoitaa, kuten tähänkin asti viitenä kautena, mutta pahoin pelkään, että puhti ei riitä Eurooppaan. Se on kuitenkin sanottava HJK:n eduksi, että he hankkivat etusijassa suomalaisia pelaajia ja siten edistävät suomalaista futiskulttuuria.
--
Vointi ei ollut ihan niin tukala, kuin edellisinä päivinä. Ääntä ei kyllä tule vielä yhtään. Aamu sinänsä oli kyllä erittäin hankala, mutta vähemmän oli kipukohtauksia kaikkiaan.



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Äänetön yhtiömies

Nyt ei ole ihan helppo, mutta aamu oli karmea. Kuumetta oli 37,7, mutta se on lähtenyt päivän mittaan. Ääni on ollut poissa jo muutaman päivän. Nyt on enää pelkkää kähinää. Syytä en tiedä, mutta erittäin ikäviä epäilyksiä on liian helppo keksiä. Toivottavasti henkitorvi pysyy edes auki.
---
Nokian matkapuhelinten myynti Microsoftille sinetöitiin tänään. Kipeäähän tuo tekee monen suomalaisen kohdalla. Sankaritarinamme myytiin. Elopia tulla tuskin tässä valtakunnassa kovin suurella mielihyvällä muistelemaan. Vikaa oli toki Nokiassakin. Nyt tiedämme, että Nokialla oli tabletti valmiina jo useita vuosia Applea aiemmin. Kosketusnäytöissä taisi olla sama juttu. Visiot ehkä puuttuivat ja alamäki sen seuraksena uskomattoman nopea. Elopin virheet olivat piste i:n päälle. Ja oliko sittenkin kysymyksessä laskelmoitu toiminta? Nokian kurssi ajettiin tarkoituksella alas, siitä tehtiin halpa firma ostaa.
---
Kiekossa ensimmäinen kerta, jolloin mennään finaaleissa seitsemään otteluun. Kaikki kuusi ottelua ovat tainneet tähän mennessä ratketa yhden maalin marginaalilla. Tämä on urheiluviihdettä parhaimmmillaan. Yksi tolppalaukaus voi ratkaista sarjan suuntaan jos toiseen. Vaikka Tappara on suosikkini, pidän Kärppien mahdollisuuksia hyvinä, koska maalivahtisekoilut näyttävät olevan ohitse.




torstai 24. huhtikuuta 2014

Myönteinen yllätys

Muutama päivä oltu melkoisessa sillassa painitermejä käyttääkseni. Tämäkin päivä alkoi  vähemmän lupaavasti. Hyvin nukutun yön jälkeen ensimmäisellä valveillaolominuutilla iski sellainen massiivinen päänsärky, että oli saman tien singahdettava virtaavan veden alle suihkuun. No onneksi pääkipu helpotti melko pian. Olon toivuttua, hetken päästä alkoi oksettaa ja seuraavaksi sai olla halaamassa posliinia. Sen jälkeen päivä olikin onneksi nousujohteinen,  iltasella jo niinkin hyvä, ettei aamulla olisi tohtinut edes toivoa.
---
Ruotsissa jalkapalloväkivalta on noussut aiheeksi monta kertaa viime vuosien aikana. Suomessakin on nyt tullut ikävä tapaus julki, kun veikkausliigajoukkueen valmentaja irtisanoutui työstään sen vuoksi, että hänen perheeseensä oli käyty käsiksi ottelun aikana. Taustalla oli joukkueen huono menestys, jota kannattajat eivät voineet sietää. Tässä on menty liian pitkälle.
---
Tätä kirjoitettaessa taustalla on puoluejohtajien tentti meneillään Ylellä. Soinia ja Sipilää myöden puoluejohtajat puhuvat sitkeästi ruotsia. Puheen tuottaminen on enimmäkseen aivan sujuvaa, mutta kiusallisen paljon tulee helppoja virheitä joillekin puoluejohtajille. Räsänen ainakin voisi lukea hetken aikaa Raamattua ruotsiksi. Muille riittäisi suomen kieli vallan mainiosti. Soini ehkä lukee kunnon katolisena latinaksi ja pikkuesikoinen Juha Sipilä ehkä käyttää 1700-luvun käännöstä, Pipliaa.



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pääministeri etsinnässä

Pari päivää sitten ihmettelin takaovesta pikkuasiana tuotua Nato-sopimusta. Kuka meidän isoista asioistamme oikein päättää, kun asia ei ole ollut eduskunnan, edes ulkoasianvaliokunnan tiedossa?Arhinmäki väitää, että edes hallituksessa ei ole asiasta keskusteltu hänen aikanaan ja hän oli sentään ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen. Miten tätä on siis valmisteltu ja kuka on ollut salaisen valmistelun taustalla? Tämähän on hiukan kuin Rydin "henkilökohtainen" sopimus aseveljeydestä Saksan kanssa aikanaan. Haglumd on ollut ainakin asialla. Kenokaulan on täytynyt olla yhteistyössä ainakin presidentin ja pääministerin kanssa. Kovin paljon suurempi päättävä porras ei ole voinut olla.

Pääministeripuolueessa vaihtuu pian valta. Ainoa kisaan mukaan ilmoittautunut on tällä tietoa ministeri Jan Vapaavuori. Lupaava  Petteri Orpo jäi kisasta pois.  Gallupien mukaan suosituin pestiin olisi Alexander Stubb, joka ei ole kuitenkin vielä ilmoittanut aikomuksistaan. Ministerisnaiset Henna Virkkunen ja Paula Risikko ovat arvailujen kohteina. Merkittävää kannatusta heillä tuskin kuitenkaan on. Ihmettelen miksi konkariosasto on pois laskuista. Minusta on näyttänyt siltä, että Kimmo Sasi on parhaimmillaan juuri nyt poliitikkona. Näyttäisi, että ärsyttävimmät särmät ovat hänestä hioutuneet pois. Sasilla on valtava osaaminen ja tietomäärä taustalla. Ikää on 62 eli selvästi vähemmän kuin presidendillä.

Ben Z pystyisi hoitamaan homman, mutta on aiemmin kieltäytynyt ministeritehtävistä migreeniin vedoten. Ilkka Kanerva on voimissaan taas ja samat sanat pätee kuin Sasiin. Hänellä tosin taitaa olla henkilökohtainen ongelma tekstiviestien kanssa. Joka tapauksessa hiukan ihmettelen, ettei Kokoomuksessa ole juurikaan kiinnotusta vireitä konkareita kohtaan.

Jäljelle jäävät Vapaavuori ja Stubb. Maltillisen ja monipuolisen Kataisen saappaat ovat kovin isot täytettäviksi. Hän nosti Kokoomuksen pääministeripuolueeksi parin vuosikymmen jälkeen. Maalta tuleminen oli varmasti hänen etunsa ja ikänsä puolesta hän voi tehdä vielä todella hienon uran Euroopan kentillä.

Kollega kuvasi osuvasti Stubbia nauravaksi puuhevoseksi. Hän on positiivinen ja kansanomainen johtaja. Kansansuosiota riittäisi ainakin nuorekkaissa city-piireissä. Somen hyödyntäjänä ylivoimainen ykkönen. Stubb osaa innostaa ihmisiä ja hän edustaa kansainvälisintä osaa suomalaisista ja on naimisissa englantilaisen lakimiehen kanssa. Stubb osaa sujuvasti viittä eri kieltä, eikä ole mitään syytä epäillä hänen taitojaan Euroopassa.  Mitkä ovat ansiot kotimaassa? Parhaat taitavat olla ikämiestriatlonissa. Saavutuksia toki nekin.

Oikeustieteen kandidaatti Vapaavuori on ollut paljon esillä julkisuudessa ja näyttää siltä, että hän on osa Kataisen suunnitelmaa. Hän on ilmoittanut jatkavansa Kataisen linjalla, mutta se on yleensä huono merkki jos ehdokkaalla ei ole mitään omaa annettavaa.  Ja onkohan hän tutustunut Suomeen Helsingin ulkopuolella.  Tästä tulee vielä mielenkiintoista. Toivottavasti filosofian tohtori Stubb lähtee mukaan. Jos ei lähde, niin sitten terveystieteiden tohtori Risikollakin voi olla sanansa sanottavana.
---
Vointi ollut tänään varsin vaikea. Silmäkivun takia olen ollut pimennetyssä huoneessa aurinkolasit päässä. Välillä hermokipu äityy ja välillä helpottaa. Avustaja on saanut olla koko ajan huutomatkan päässä. Tilanteita on ollut terävien kipuhuippujen ja tasaisemman kivun kanssa.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Liikkeelle

Parempaa vointia oli tänään vaikka välillä kipukerroin oli melko korkealla. Kolmoishermosärky voi provosoitua monesta eri syystä. Tänään se taisi olla auringonvalo. Aurinkolasit olisivat olleet paikallaan, kun tuli käytyä hakemassa pääsiäisen varuskunnassa viettäneen lääkintämiehen iltalomalle. Lomaa myönnettiin ruhtinaallisesti klo 15-21.30, joten kotona ehti olla viitisen tuntia.

Liikenteessä tuli nähtyä muutama erikoinen tapaus. Kaikissa kolmessa oli kysymys piittaamattomuudesta ja omien etujen edelle asettamisesta. Joillekin syntyy ihmeellistä ohittamisen tarvetta. Mitä hyötyä on jonossa lähteä ohittamaan, miksi lähteä riskiohituksiin, kun jonossa ei kuitenkaan paljoa etene?  Toinen on tien antaminen. Sontakuormaa köröttelevä kökkötraktori piti takanaan jonoa kilometritolkulla. Ohipäästämismahdollisuuksia olisi ollut mielin määrin, jopa P-alue, vain tahto puuttui ja jono kasvoi.

Politiikassa yksi taito, jota joutuu opettelemaan ja imeisesti käyttämään, on muunnellun totuuden puhuminen. Tänään uutisoitiin, että Suomi ja Ruotsi tekevät Naton kanssa sopimuksen, joka parantaa mahdollisuutta ottaa vastaan muiden maiden sotilaita sekä huoltaa laivoja ja lentokoneita.

Tähän puolustusministeri Carl Haglund totetaa, että "tekninen valmius ottaa vastaan sotilaallista apua ei ole askel kohti Naton jäsenyyttä." Olisi ollut erittäin mukava kuulla, että mikä sitten olisi?? Kaikkea meille syötetään vakavalla naamalla. Totta kai tuollainen sopimus se on askel kohti Natoa. Näinköhän Suomea hivutetaan pienin askelin Naton suuntaan. En tiedä onko se asiana hyvä vai huono asia, mutta aika vaivihkaa se tapahtuu.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pinguja ja kipuja

Pari kertaa käytiin tänään erittäin kovan kivun alueella. Tuossa  tuskaisessa tilassa oma toimivalta on hirmuisen pieni. Raastavassa hetkessä on kummallisen vaikea uskoa, että kipu koskaan menisi ohitse. Aika tuntuu ikuisuudelta.  Ylivoimaisesti paras lievittäjä noina hetkinä on virtaava vesi, joka laimentaa tuskan aivan toisenlaiseksi. Toki särkylääkkeetkin ovat käytössä, mutta niistä tulee aina jotenkin luonnoton olo.
Asian iloinen kääntöpuoli on se, että kun tuo hankalin hetki on ohi, sitä ajattelee ettei tuommoista tule enää koskaan.
...
Urheilussa kestosuosikkini jyräävät. Livenpool on tosi lähellä mestaruutta, kun kolme ottelua on jäljellä. Ja Tapparalla on yllättäen kolme ottelupalloa kiekossa. Hienoa!
---
Pingviinejä tuli katseltua aamupäivällä telkkarista. Ranskalainen luontofilmi "Pingviinien matka" sai aikanaan Oscarin. Kuningaspingviineillä on tosi paljon inhimillisiä piirteitä, jotka ovat tosi huvittavia. Pingviinien eleet näyttävät hauskoilta, kun ne arvokkaasti keikkuen tarpovat jäällä eteenpäin. Välillä ne köllähtelevät mahalleen jatkaakseen kelkkaillen käsillä meloen. Munien hautominen on hauskan näköistä ja kuoriutunut poikanen suorastaan liikuttavan suloinen.

Kiva, että joku on jaksanut vaivan nähdä. Voi vain kuvitella vaivan määrän saada kasaan tuollainen elokuva. Luontokuvaajan kärsivällisyys täytyy olla aivan huippuluokkaa. Pienessä hetkessä tuskin paljoa saa aikaiseksi. Projektit kestävät vuosia.

Sitä vain ihmettelen, että miten ne pingviinit voivat aina seistä jököttää paikallaan Näyttää siltä, että niillä on kauhean vähän tekemistä ja toimintaa. Ja silloin, kun tapahtuu, ihmetyttää niiden järjestelmällinen yhteistoiminta. Yhteistoiminta on vähintään Latelan tasoa.




sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Eilinen postaus oli jäänyt matkan varrelle jonnekin, joten trullipäivän tekstit menivät sen siliän tien.
Molemmat päivät ovat olleet tosi vaikeita. Fyysinen vointi ollut hataran heikko ja tosi kipeä aika ajoin. Henkisesti on ollut rankkaa ja harvinaisen epätoivoistakin. Illalla olo muuttunut kohtuulliseksi.
---
Suurin lento-onnettomuus Suomessa vuosikymmeniin. Kahdeksan laskuvarjohyppääjää kuoli Jämillä. Kolme ehti pelastautumaan.  Tilannekuva vaikutti vielä varsin epäselvältä äskeisessä suorassa tiedotustilaisuudessa.
---
Tähdet tähdet- sarjassa finalistit ovat selvillä. Diandra ja Jari Sillanpää ovat jäljellä. Olli Herman, Reckless Loven rokkikukko roikkui ihmeen pitkään mukana. Musikaali ei ollut hänen lajinsa, mutta reagge taas meni aivan nappiin.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Good Friday

Pitkäperjantai on kristinuskon tarinassa legendaarinen kirkkopyhä. Yhteiskuntakin kunnioittaa sitä yleisenä vapaapäivänä. Mielenkiintoista, että suvivirsikriittiset vapaa-ajatelijat eivät ole poistamassa kristillisiä juhlapäiviä.

Pitkänäperjantaina ovat elämän ja toivon kääntöpuolet voimakkaasti esillä. Kaikenlainen tekopirteys on poissa. Värinä on musta, ei mikään muu. Luopuminen, kuolema ja epätoivo muistuttavat järkähtämättä olemassaolostaan, juuri ne asiat jotka eniten yksilönä ja kollektiivisesti haluamme unohtaa.

Itseäni on kovasti puhutellut omistamisen käsite. Se on muuttunut itselleni käsittämättömäksi. Kuka täällä mitään omistaa? Miksi kadehtia jotakin Nallea?  Kaikki on viime kädessä lainaa ja sellaista josta joutuu luopumaan. Omaisuus, ystävät jopa me itse ovat meillä vain lainassa. Elämme katoavaisessa maailmassa, jossa pysyvä on harhaa. Turhaa tänne on aarteita kerätä. Jälkemme katovat hankeen varsin äkkiä.

Silti kannattaa ponnistella ja taistella sen puolesta mikä on arvokasta. Taivasten valtakunta on täällä ja samalla se on tuolla jossakin. Kootkaa aarteita taivasten valtakuntaan. Ikuiset asiat ja arvot, henkiset ja hengelliset ovat siellä. Elämä itsessään on pyhää.

Tätä kirjoitettaessa tulee svtWorldilta tulee upea jumalanpalvelus Colosseumilta. Kiva kuunnella latinaa, teologisesta sanastosta jotakin kuitenkin tajuaa. Paavikin on kovasti mukana hankkeessa. Katolinen kirkko hallitsee hienot seremoniat.
---
Vointi ollut tänään aika heikko, mutta kipuja ei ole tarvinnut kokea. Siinä mielessä ei ole tarvinnut olla ristillä.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Huh, mikä aamu

Joku kutsumaton tauti yrittää tulla. Oli hyvin tuskallinen aamu tänään. Apu tuli luontaishoidosta ja olo lähti paranemaan.  Kuumetta oli aamulla 37,6c. Nyt on kolmas paidanvaihto edessä, kun kuume tulee ulos. Olo nyt aamupäivällä jo ihan kohtuullinen, aivan toista kuin aamulla.

23.45
Olo parani päivän mitaan, mutta kiirastorstain iltakirkkoon en uskaltanut lähteä voinnin takia. Olisi päässyt paremmin pääsiäisen tunnelmaan, mutta ei tällä kertaa. Illalla sain päänsäryn ja syynä oli läppärin näytön pitäminen liian kirkkaalla. Joutui ottamaan ylimääräistä lääkettä tilanteen rauhoittamiseksi.  Päivän paras löytö oli kaurapussin käyttö ristiselän tukena, jolloin maatessa ei tule lihassärkyjä läheskään yhtä paljon. Kaurapussit ovat kolmeen osaan muotoiltuja tyynyjä, jotka saa taiteltua hyvin selän alle. Niitä voi myös lämmittää mikrossa ja siten käyttää kivunhoitoon. Luontaistuotekaupasta näitä voi kysyä. Bonuksena tulee kiva kauran tuoksu.  
---
Ukraina näyttää rauhoittumisen merkkejä lopultakin. Kaipa Venäjäkin ymmärtää oman etunsa. Putin kertoi myös suhteestaan Suomeen. Hän korosti Suomen energiariippuvuutta Venäjästä ehkä vähän liioitellenkin.

Illalla käytiin NATO-keskustelua tv:ssä. Toiset haluaisivat heti liittyä ja toiset eivät hötkyile. Hyviä perusteluja löytyy molemmilta puolilta. Lopputulema on kai se, että itse on kuitenkin huolehdittava itsestään ja omasta puolustuksestaan. Kukaan ei sitä puolestamme tee. Ei tänne kukaan maavoimia tuo avuksi, omat lelut ja kuskit niille täytyy olla. Suomi taitaa samalla olla ainoa Venäjän naapuri, jonka kanssa ei ole ongelmia. Tätä Venäjä varmasti arvostaa. Venäjällä riittänee murheita muiden kanssa. Ja toisaalta, pitäisikö NATOsta järjestää kansanäänestys hyvän sään aikana, ennen kuin mitään meidän kannalta vakavaa on ilmassa. NATO:n ovet voivat mennä kiinni, jolloin on myöhäistä. Silloin ollaan täysin yksin.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

ajajjai

Nyt oli vaihteeksi voinnillisesti oikein hankala päivä. Oli kipua ja voimattomuutta aivan tarpeeksi. Välillä ollut vaikea löytää hyvää olemisasentoa, kun on kipuja. Joku tauti kai on yrittänyt tehdä lähempää tuttavuutta. Nyt illasta on pientä toivoa, että tuo kutsumaton vieras tekisi täyskäännöksen ja jatkaisi matkaansa. Varaudun kyllä vaikeaan yöhön, jos tauti kuitenkin päättää iskeä. Hengitys kuitenkin pelaa hyvin, eikä päänsärky ole mainittavaa, jotenka voisi tilanne olla huonompikin.
---
Presidentti Niinistö on todennut Obamalle, että vähätelty karhu on vaarallisempi kuin haavoittunut karhu.

Björn Wahlroosia hän tuskin tällä tarkoitti, vaikka sopisihan se siihenkin tapaukseen.

Jääkarhujako Niinistö tarkoitti? Katselin eilen huikeaa matkakertomusta, jossa kaksi miestä lähtivät pohjoisnavalta Nansenin jälkiä pitkin etelän suuntaan. Nansenin matka tapahtui vuonna 1895 ja nyt tämä kahden miehen seurue eteni Nansenin kuvaamaa reittiä. Nykyseikkailukin oli mahtava. Välillä taisteltiin ahtojäissä ja toisinaan sai uida jäälautalta toiselle. Kuukausien seikkailulla miehet kohtasivat jääkarhuja ainakin kolme kertaa. Jääkarhut osoittivat uteliaisuutta ja rohkeutta. Ihmisen huudoista ne eivät mitään välittäneet. Niitä piti hätyytellä tulipanoksilla. Pippurisumute vaikutti myös tehokkaalta näitä petoja vastaan. Kivääriä tai revolveria ei tarvinnut käyttää karhuihin.  Areenasta ei löydy ohjelmaa, mutta, NRK:lla ohjelma on.

Alla olevassa linkissa hurja kohtaaminen jääkarhujen kanssa. Siirry alareunasta kohtaan 40:48 ja sitten kohtaan 46:00

Kohtaamisia jääkarhujen kanssa

Mitäpä näistä voi oppia? Karhu tulla hiipii ja etsii uteliaasti saalista. Niinpä onkin tärkeää näyttää niille päättäväisyyttä ja käyttää minimaalista aggressiota. Kyllä ne sitten uskovat,

Venäjäilta

A2:Venäjä-ilta oli tämän illan teemana kakkosella. Tuli surullinen olo. En olisi uskonut kuulemaani ja näkemääni.Tällaisiäkö ovat venäläiset putinistit todellisuudessa? Osa joukosta esiintyi täysin keskustelukyvyttömästi jatkuvasti keskeyttäen toisten puheenvuoroja ja heittäen erilaisia iskulauseita. Äärilaitoja edustettiin railakkaasti, tai ainakin toista äärilaitaa. He syyttivät venäjävastaisesta probagandasta, mutta taisi olla niin että itse luovat sitä eniten omalla asenteellaan ja puheillaan. Eniten kävi sääliksi kaksoiskansalaisia, jotka esittivät hyvin fiksuja mielipiteitä. Valitettavasti tämä keskustelu ei tainnut ryssänpelkoa vähentää yhtään. Twitterissä pöllähtäneitä kommentteja.Yleinen aggressiotaso alkaa olla huolestuttavan korkealla. Valitettavasti leimahdus Euroopassa on täysin mahdollinen. Ilkka Kanerva sanoi, että tilanne on pelottavin, mitä koskaan hänen elinaikanaan.
---
Latelasta täytyy vielä mainita. Ensimmäistä tuotantokautta olen katsonut, jossa kahdeksan nuorta amis-tyyppistä miestä rakentavat autoja kilpaa. Toisella porukalla on vanha Escort ja toisella Record. Aikaa on 30 päivää rakentaa näistä näyttelyhirmu automessuille, jossa messuväki saa äänestää voittajan. Rahaa on käytössä 3000 euroa/auto.

Filmille on tallentunut jotenkin hieno kuva nuoresta suomalaisesta miehestä. Karkea, mutta ahkera ja hyväsydäminen olento. Välillä sadatetaan, mutta äijät tekevät mahtavasti yhteistyötä keskenään vaikka aikapaine on hurja. Välillä toki homma menee juopotteluksi ja nuoret miehet saavat kerätä uudestaan voimansa. Muuten projekti vaatii totaalista omistautumista ja tyttöystävät saavat tämän hyväksyä ja aika pienellä murinalla sen tekevätkin. Ihailla täytyy myös poikien taitoja. Jotkut vaikuttavat tosiammattilaisilta ja saavat isommatkin haasteet avattua.

---
Vointi ollut aivan hyvä tänään.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pitää vaan ryhtyä

Hektinen päivä ollut. Olo on parempi, kun vain ryhtyy tekemään jotakin. Tekeminen vei mennessään. Huutonetistä tuli ostettua pari tavaraa ja tehtyä pieni maakuntakierros Kurikan ja Jalasjärven suuntaan. Itseään pitää huijata, jonkun mielenkiintoisen asian alkuun, niin sen jälkeen menee yleensä hyvin. 

Viime yönä päätin katsoa Selänteen runkosarjajäähyväisottelun, mutta niinhän siinä kävi että yhden erän jaksoin katsella. Koosteesta sitten aamulla tuli loput nähtyä. Selänne valittiin ottelun ykkös-, kakkos-, ja kolmostähdeksi. Amerikkalaiset osaavat shown.

Näin youtubessa videon, jossa otettiin näytteitä erilaisilta pinnoilta ja tehtiin bakteeriviljelmiä. Tuon jälkeen olen ehtinyt pariin kertaan pyyhkiä tarkasti kaukosäätimet, kännykät ja näppikset. Sitä ei tule ajatelleeksi, mikä määrä bakteereita voi pesiä noilla pinnoilla. 




maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kiekkojäähyväisiä

Ei kovin vireä ollut tämä päivä. Eilen meni yö pieleen. Paras vireys tuli vasta yöllä ja sitten kun perheessä on yskivä (mahdollisesti) B-influenssaa sairastava henkilö, niin sekin voi uneen vaikuttaa. Illalla käydessäni taas puukkopitäjässä huomasin taivaalla täyden kuun. Silläkin on voinut olla vaikutuksensa. Huonostu nukutun yön jälkeen päiväkin oli vaikeampaa taivallusta. Parasta oli se, että hermosärkyä ei ollut ollenkaan.

Ensi yönä Teemu Selänne pelaa viimeisen runkosarjaottelunsa NHL:ssä, tuo kiekkolegenda, joka ei aikanaan päässyt 15-vuotiaiden Pohjola-leiriltä jatkoon. Jalkapalloiluissa hän sen sijaan pelasi piirijoukkueessa Pohjola-cupissa saman vuonna Jari Litmasen kanssa. Erittäin harva hyökkääjä pystyy pelaamaan 44-vuotiaaksi saakka huipputasolla. Teemu se vaan pystyy. Monia asioita on tehty oikein uran varrella ja onneakin varmasti on ollut matkassa. Pää on saanut olla riittävän rauhassa taklauksilta. Monella muulla on käynyt huonommin.

Muistelen aikanaan katsoneeni Saku Koivun debyyttipelin Montrealissa. Ensimmäisen erän aikana sen ajan tähtipelaaja ja kovanaama, 195 cm Eric Lindros veti poikittaisella vaaksan lyhyempää Sakua päähän niin että linnunlaulu taisi hetkeksi hiljetä. Gretzkyn manttelinperijäksi povatun Lindrosin oma ura jäi vajaaksi vähintään  kahdeksan aivotärähdyksen vuoksi. Ensi yönä saattaa hyvin olla myös Sakun upean uran vipa peli. Tähän saakka 1123 ottelua ja 831 pistettä. Suomalaisista otteluita viidenneksi eniten ja pinnoja komanneksi eniten. Teemu ykkösenä molemmissa: 1450 ja 1457


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Tarinoita

Voinnin kanssa on ollut vähän huonoa tuuriakin. Ruokailujen ja lääkkeiden kanssa ei ole varaa töppäillä kovin paljoa. Uuden tasapainon löytyminen vie aina oman aikansa. Tänään meni iltaan asti päästä tasapainoon. Muiden voi joskus olla hyvin vaikea ymmärtää tasapainon herkkyys.

Lukuviikkoa vietetty monissa paikoissa tällä viikolla. Mieleen tulee Eero Huovisen sanat. Piispa Huovinen on todennut ohjeeksi papeille, että pitää lukea paljon. Sama mitä lukee, kunhan lukee paljon. Mitä hyötyä  lukemisesta oikein on? Vastauksia on monia ja erilaisilla tasoilla liikkuvia.

Omasta mielestäni parasta lukemisessa on se, että se tuo väljyyttä omaan ajatteluun. Pystyn paremmin ymmärtämään sellaisia asioita, joista minulla ei ole omakohtaista kokemusta, esimerkiksi millaista on johtaa suomalaista teollisuusyritystä. Luettuani Jorma Ollilan kirjan olen saanut eläytyä tuollaiseen rooliin eli minulle on syntynyt sijaiskokemus siitä millaista on voinut olla johtaa kansainvälistyvää yritystä.  Mika Waltari kertoi aikanaan uskovansa, että jokainen luettu kirja muuttaa ihmistä.

Tarinoiden kautta opitaan asioita ja kertomukset elävästä elämästä opettavat erityisen hyvin. Ne jäävät parhaiten mieleen. Hyviä tarinoita olen kuullut autokoulunopettajilta, jotka ovat olleet erinomaisia tarinankertojia. Usein niissä on ollut vahva huumorin elementti mukana. Näitä tarinoita olenkin kuullut paljon, koska olen käynyt autokoulun neljä kertaa. Lahjaton yksilö siis. Ehkä, ja sen verran vaati opiskelua päästä bussikuskiksi.  Mutta se onkin oma tarinansa...









  

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Nihkeämpää välillä

Nihkeämpi päivä oli nyt. Eilinen vastatuuleen polkeminen vaatii veronsa. Mitään en oikein saanut aikaiseksi ja päivä meni enimmäkseen huilailuksi.

Äkkilähtö tuli puukkopitäjään, kun kyytikaveri oli unohtanut kyydittävänsä Lentosotakoululle. Hajamielisyyttä on monenlaista eikä katso näköjään ikään. Ja miksei se ollut ihan mukava testata uusia renkaita. Hyvin rullasivat kotimaiset auton alla.

Itsensä johtamista on tullut mietittyä Jorma Ollilan muistelmien pohjalta. Itsensä johtaminen on johtamisen tärkein muoto, koska jokaisella on vähintään yksi "alainen" johdettavanaan.

Itsensä johtamiseen liittyvät ainakin itsekuri, oma-aloitteisuus, sisäisen vuorovaikutuksen taidot ja vastuuntunto. Tällainen henkilö haluaa kehittyä ja tehdä parhaansa. Hän myös pystyy toteuttamaan nämä asiat, ne eivät jää pelkiksi lupauksiksi ilmaan.

Uskon, että itsensä johtaminen korreiloi koulutuksen kanssa. Mitä korkeampi koulutus, sitä paremmat johtamistaidot on suhteessa itseensä. Tietysti jo valikoituminen koulutukseen ja eteneminen opinnoissa vaativat paljon itsekuria ja kehittävät mainittua ominaisuutta. Mutta ei välttämättä kysymys ole koulutuksesta. Kirvesmiesten kanssa tuhratessa on oppinut, että toiset pystyvät hyvinkin vastuulliseen työhön itsenäisesti ja toiset lipsahtavat aina sieltä, missä aita on matalin. Vain valvomalla he tekevät parhaansa. Jos on vähääkään ammattiylpeyttä, tekee enemmän kuin pelkän miniminsä. Ammattiylpeyttä pitäisi voida keihittää, pitäisi uskoa oleavansa suorastaan maailman paras ja korvaamaton omassa tehtävässään. Silloin tekeekin hommat hyvin.
---

Euroviisut on varma kevään merkki. Ensimmäisiä esikatseluita tuli ohimennen vilkaistua. Yllättävän monenlaista viilettäjää on mukana tänäkin vuonna. Ajattelen, että euroviisut on hyvä asia, merkki siitä että Euroopan sotaisat kansat pystyvät rauhanomaiseen yhteistyöhön keskenään. Ukraina muuten valittiin suosikiksi kyseisessä katselmuksessa. Ihan kiva biisi. Ja voihan olla, että Ukraina saa myös sympatiaääniä tämän vuoden kisassa.






Jorma Ollilan muistelmat

Jorma Ollilan muistelmat tuli luettua loppuun. Tämä on tärkeä puheenvuoro joka kuvaa suomalaista lähihistoriaa. Se voisi aivan hyvin kuulua sotien ja YYA-sopimusten ohella 1900-luvun Suomen historian oppimäärän ytimeen. Nokia muutti Suomea paljon varsinkin 1990-luvulla. Silloin syvästä lamasta nouseva valtio sai melkoista vipua kansainvälistyvästä rohkeasta yhtiöstä. Oikeastaan Nokian vaikutus oli globaalisti valtava, kun se täytti maailman edullisilla ja toimivilla matkapuhelimilla. "Nokia, connecting people"  tarkoitti sitä, että ihmiset saattoivat olla aivan uudella tavalla yhteydessä toisiinsa."Tavara ei tee onnelliseksi, mutta sen se tekee, että voi pitää ihmisiin yhteyttä." Näin minua opetti eräs nuori opettajakollega vuonna 1996, kun oli hankkinut legendaarisen Nokia 2110- gsm-puhelimen. Hän asui 500 km päässä kotiseudultaan ja torjui ikäväänsä puhelimella.

Ollilan tarina on rehellisen oloinen. Hän käy rauhallisesti läpi huikeat onnistumiset ja aallon harjalla olemisen. Niin sanottu viisikko johti dynaamisesti Nokian menestykseen. Ryhmä oli paljon enemmän kuin osiensa summa. Tiimi pysyikin kasassa toistakymmentä vuotta kunnes kolme jäsenistä siirtyi muihin suuriin yrityksiin Suomessa.

Myös Nokian epäonnistumisiin Ollila käy kiinni rohkeasti itseään ja omaa rooliaan säästämättä. Ensimmäinen kriisi oli 90-luvun alussa. Kalle Isokallio, joka nykyisin esiintyy jälkiviisaissa perjantaisin klo 8.45, oli eräs avainhenkilö Nokian säilymisen kannalta. Hän johti yritystä niin huonosti, että Ericsson ei lopulta halunnut ostaa niin huonokuntoista yritystä. Niinpä Nokia säilyi itsenäisenä ja Isokalliosta tuli romaanikirjailija ja "jälkiviisas". Seuraava, teknisempi kriisi oli 1996 ja 2004 oltiin jälleen ongelmissa. Näistä Ollila ja viisikko selvisivät kovalla analyysillä ja työllä. 2007 Nokia oli korkeimmalla huipullaan, mutta seinä oli pian vastassa. Samana vuonna tuli I-Phone, johon ei oltu ollenkaan valmiita. Nokian vastaus eli N97 oli katastrofi tärkeimmällä hetkellä. Ohjelmisto-osaaminen ei ollut pysynyt yhtiössä ajan tasalla ja peli oli tavallaan menetetty. Uusi johto ei osannut kääntää ruoria tarpeeksi nopeasti.

Nokian romahduksessa Ollila antaa tunnustuksensa myös Steve Jobsille ja myös Samsungille. He käyttivät tilaisuutensa oivasti hyväkseen. Katkeruutta hän ei tuo esiin, vaikka hänen elämäntyönsä tavallaan tuhottiin. Tuo on pohjalaista kypsyyttä. Seuraajansa virheet hän kuitekin käy läpi ja tunnustaa omankin osuutensa.

Ollilan kirjaa voi lämpimästi suositella monestakin syystä. Mainitsemani lähihistoria on yksi. Kirja on myös johtamistaidon oppikirja. Ollilan johtamiseen on alusta asti kuulunut arvojohtaminen ja kova työmoraali. Nokia onnistui toimillaan voittamaan asiakkaiden ja operaattorien luottamuksen. Isommat skandaalit onnistuttiin Ollilan kaudella välttämään. Rohkea kansainvälistyminen kuului myös Ollilan oppeihin. Miten tämä on Kurikasta lähteneelle maaseudun miehelle mahdollista? Itse asiassa Pohjanmaalta on lähdetty runsain joukoin Amerikkaan jo 1800-luvulla. Kunnianhimo, ennakkoluulottomuus ja kova päämäärätietoisuus kuuluu pohjalaiseen perusluonteeseen.

Ollila lähti jo lukioikäisenä silloisesta kotipaikastaan Vaasasta hakemaan kansainvälisyyttä kansainväliseen kouluun Britteihin. Jatko-opintoja Ollila suoritti Lontoossa ja johtamisen paras korkeakoulu taisi olla työpaikka amerikkalaisessa Citybankissa. Siellä oli kehittynyt organisaatio ja sisäinen koulutus, liikuttiin eri tasolla kuin Suomen tuon ajan pankeissa. Palatessaan Suomeen ja liittyessään Nokiaan hänellä oli sellaista annettavaa, mitä Suomessa tarvittiin tuolloin.

Nokian tarina on kertomus siitä, että kaikki on mahdollista myös pieneistä Suomesta käsin. Se kertoo vahvasta innovatiivisuudesta, dynaamisuudesta, kovasta työstä ja kyvystä toimia yhdessä.Toivottavasti Nokian tuoma osaaminen ja noste saadaan yhä tuottamaan suomalaisessa juuri nyt kituvassa kansantaloudessa. Toivottavasti emme juutu takapajulaksi, vaan jatkossakin pystymme kilpailemaan jopa piilaakson kanssa.

Ollila sanoo itseään aikaansaavaksi toiminnan mieheksi. Se näkyy tekstissä. Sitä on helppo lukea, koska se on koko matkan selkeää ja loogista tekstiä. Ehkä kriisejä kuvataan moneenkin kertaan, jolloin tulee hiukan turhaa toistoa. Silti kysymyksessä on  laadukas ja viimeistelty kirja. Nämä asiat ihmisten on hyvä tietää Nokian ainutlaatuisesta tarinasta.

Ylihuomenna Ollila olisi Vaasassa esittelemässä kirjaansa. En tiedä, vaikka kävisin katsomassa kirjoittajia (toisena Harri Saukkomaa) paikan päällä.
---
Vointi oli vähän uninen pitkälle iltapäivään saakka. Uskaltauduin ulos. Keli oli sellainen, että tuulimyllyt varmasti pyörivät hyvin. Vastatuuleen polkiessa meinasi vallan henkemästyä, kuten vanha luokkatoverini tapasi sanoa. Illalla on saanut takuta hermosäryn kanssa, joka on kuitenkin ollut hallinnassa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Autopäivä

Olen niin iloinen ja ylpeä 14-vuotta täyttävästä kaunottarestamme. Meni nimittäin katsastuksesta läpi niin että napsahti. Uudet renkaat alla edesauttoivat asiaa. Renkaiden kanssa meni aamupäivällä ok ja päätin hoitaa katsastamisen pois saman tien.

Katsastustapahtuma oli mukavasti järjestetty. Netistä sai varata aika ja huolehtia itsensä paikan päälle varattuna ajankohtana. Paperit virkailijalle, kahvia hörppimään ja siellä auto olikin jo kohta parin metrin korkeudessa syynättävänä. Palvelu oli ystävällistä ja tarkkaa. Eipä pahemmin ollut huomauteltavaa, pari hyvää huomiota kylläkin. Seuraavaksi saikin jo ajaa leimatun paperin kanssa ulos siististä hallista.

Sitten vasta iski morkkis. Muistin, että tämähän on se ulkomaisten sijoittajien valtaama ketju, joka imee työntekijöistään veretkin. Äh, paikallisiakin vaihtoehtoja olisi ollut, sellaisia joiden maksamat verot pysyvät maassa ja maakunnassa. Kuluttajana tein nuijan valinnan. Minulla olisi ollut tietoa toimia paremminkin, mutta nyt ei leikannut yhtään. Tokihan suomalaisia työntekijöitä tuli nytkin tuettua. Viisaamminkin olisi kuitenkin voinut valita ja samalla hinnalla.

Vointi ollut oikein hyvä. Eilinen pyöräily ei iskenyt takaisin, keuhkoihin ei tullut mitään ylimääräisiä rohinoita eikä muutenkaan takapakkeja. Pari sataa kilometriä tuli viime kesänä pyöräiltyä. Heti tuli sellainen mieli, että tänä vuonna tuplaan tuon määrän.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Fillari-kausi alkoi

Toivon, että vointi ei huonone. Uskaltauduin pyöräilemään kevätkelissä ja toivon, että kunto kestää rasituksen. Vointi ollut yhä hurjan hyvä.

 Tilansin autoon kesärenkaat. Halusin periaatteesta suomalaiset renkaat. Nokiaa kuulemma valmistetaan Suomessa ja Venäjällä. Venäjälle en halua euronkaan päätyvän, joten kauppias sai etsiä renkaasta valmistusmaan. Löytyihän se sieltä, made in Finland. Huomenna pitäisi olla uudet tossut alla, ja katsastusvalmius saavutettuna.

Kuuntelin eduskunnan istuntoa tänään. Puhuttiin kehysriihestä. Oli tosi lapsellista kuunneltavaa. Asiallisiakin puheenvuoroja toki oli, enimmäkseen joutavaa teatteria ja hammastelua. Mikä lie TV-kameroiden merkitys.  Puoluejohtajat Urpilainen ja Katainen pyrkivät hiillostamaan Sipilää jankkaamalla samaa uudestaan ja uudestaan. Urpilaisella oli tiikerinkynnet pinnassa, näköjään puheenjohtajakamppailu painaa päälle. Luulen kyllä, että tuolla esiintymisellä olisi monen puolesta saanut ottaa luutansa ja lentää trullittamaan ihan vaikka saman tien.




Ukko Nooa

Aamu lähti vähän tihkeästi lentoon, mutta muuten olo oli loistava tänään. Jaksamista on ollut tosi paljon normaaliin melkein nollaan verrattuna.

Elokuvissa tuli käytyä, Nooa-elokuvan merkeissä. Kestoa oli reilut kaksi tuntia ja 3D lasit oli silmillä, mikä teki katselusta upeaa. Ajattelin uutuuden viehätyksessä elokuvan alkupuolella, että tämä on niin hienoa ettei 2D tämän jälkeen tunnu juuri miltään. Elokuvassa oli paljon todella näyttäviä erikoistehosteita ja toimintaa kyllikseen. Toimintaseikkailun budjettiakin on ollut 120 miljoonaa.

Nooan tarina oli rakennettu hyvin vapaamuotoisesti raamatuntekstiin nähden. Nooa kehittyi varsin erikoisesti täydeksi sadistiksi, mikä oli raastavaa katsottavaa. Hän koki tehtäväkseen varmistaa, että ihmiskunta loppuu hänen perheeseensä. Hänen pitää siis surmata äitnsä sylissä olevat vastasyntyneet vauvat.

Elokuva oli oikeastaan hiukan ahdistava ja väkivallalla mässäiltiin minun makuuni aivan turhan paljon. Toki välillä oli suvantovaiheita, joissa huomasi prosessoinvansa elokuvan teemoja. Hyvän ja pahan rajat olivat aluksi hyvvin selvät. Elokuvan edetessä ne liukuivat päällekkäin. Pahat saivat palkkansa, mutta hyvissäkin oli pahuutta, mikä esitettiin johtuvaksi sokeasta uskosta. Omaperäinen toimintaseikkailu, jota en oikein en osaa kenellekään suositella.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vilkas sunnuntai

Aamulla sai herätä harvinaisen hyvään oloon. Tuntuu siltä, että lisääntynyt ulkoilu tehnyt hyvää vointia. Tokihan selkä on osannut olla jumissa tänään. Sen kanssa on pärjännyt, kun muistaa tehdä vastaliikkeitä. Vakavammasta ei ole kysymys. Muuten vointi ollut aivan hyvä. Harvinaisen paljon tapahtumia on mahtunut päivään, mutta ei enempää niistä, tavallista sosiaalista arkea vain. 

Painimitali Rami Hietaniemelle koti-EM-kisoista. Hieno juttu, että paini lähtee taas nousuun. Viime aikoina ollut kovaa tekemisen meininkiä. Kova työ tuottaa tulosta. 

Aavelentokoneesta on todennäköisesti löydetty signaali 4,5 km syvyydestä. Miten kone voi kadota noin totaalisesti? Yhtään osaa siitä ei ole löydetty, vaikka kymmeniä laivoja ja lentokoneita on mukana etsintätyössä. Nyt on vielä muutama päivä aikaa etsiä, signaali ei piipitä kovin kauaa.

Pieni henkilökohtainen pettymys oli Tähdet tähdet -sarjan sarjan putoaja. Oopperadiiva Laura Pyrrö putosi. Olisi ollut niin kiva nähdä sen alan ammattilainen kevyen musiikin starojen kanssa. Raskas rock ei oikein tällä kertaa oikein luonnistunut, ja putoaminen oli edessä. 

Polittinen pommi

Lauantain uutispommi oli pääministerin ilmoitus tehtävänsä jättämisestä. Mitäs ihmettä? Jättää projektin kesken. Itsellä vielä kokonaiskuva hahmottumatta, joten paras olla kommentoimatta sen enempää.
Hallitus muutenkin kummallisessa tilanteessa, Urpilainen on vaarassa pudota puheenjohtajan paikalta. Muutama on lähdössä Eu-vaaleihin. Vasemmistoliitto lähti jo. Kuka enää nykyisistä on jäämässä?

Työsuhde loppui myös kansainvälisesti menestyneimmillä valmentajillamme kun Jukka Jalonen ja Sami Hyypiä molemmat saivat saappaasta. Formulamiehet sentään yllättivät aika-ajoissa sijoittumalla molemmat viiden parhaan joukkoon.

Vointi ollut aivan hyvä. Pientä kipuilua toki ollut, ei merkittävää.




lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kiitävä päivä

Taas olen hölmistyneenä seurannut, miten nopeasti päivä menee. Pitkästymisen jaloa taitoa en ole vielä oppinut. Tarkemmin kun miettii, niin sitä tajuaa miten paljon päivään kuitenkin on mahtunut ja miten paljon hyvää siinä on ollut. Esa Saarinen otti esille käsitteet pintapositiivisuus ja syväpositiivisuus. Amerikkalaiset ovat hyviä pintapositiivisuudessa smalltalkeineen. Lisäksi on syväpositiivisuutta, joka näkyy isompina linjoina ja elämänvalintoina.

Ville Nieminen ratkaisi jatkoajalla jo toisen pelin Tapparalle hyllytyksensä jälkeen. Siinä on henkistä kanttia. Jos valmentaja laittaa pelaajan katsomoon, silloin taistellaan kahta rajummin ja jätetään kiukuttelut sikseen. Sombreron nosto Niemiselle ja hänen asennoitumiselle. Hän onkin harvoja Suomalaisia, jotka ovat pääseet nostamaan Stanley Cup-kannua.

Timo Soini on julkaissut kirjan peruspomo. Lehtien perusteella hän käyttää yllättävän kovia puheenvuoroja puoluepukareistaan. Soinilta yllättävää, koska hän on antanut fiksun kuvan itsestään. Samalla hän kertoi terveysongelmistaan, mitkä eivät tulleet ainakaan minulle yllätyksenä lainkaan. Kovin freesin oloinen Soini ei ole ollut vuosiin. Omaan hyvinvointiin pitäisi jokaisen jaksaa panostaa, muuten hinta voi olla kova.  Eduskuntavaalien jälkeen minulle tuli mieleen, että Soini ei voi kovin montaa vuotta jaksaa noilla kiloilla. Ja sen jälkeen harmaita hiuksia on tainnut tulla muutama lisää. Kirja varmaan kertoo, minkä takia.

Vointi ollut aivan hyvä tänään, vaikkei iltakävelyllä mitään nopeusennätyksiä nähty..

torstai 3. huhtikuuta 2014

Nihkeämpää välillä

Tänään kulki vähän hitaammin. Aamu oli nihkeä, mutta siitä se päivä vaan aukeni. Olo oli kuin narkkarilla, jolla kädet tärisevät ja olo hirvittävän huono.. Uskon ymmärtäneeni jotakin siitä miltä tuntuu olla vieroituksessa. Aivan hirveältä. Päivä meni sitten aivan nopeasti. Illalla pakotin itseni ulos pienelle kävelylle ja voniti parani selvästi.  Hyvä päivä kuitenkin, vaikka sisälsikin vaihtelua.
---
Perussuomalaisten äitien eläkepäivä-ehdotukset ammuttiin perusteellisesti alas kuten vähän arvelinkin. Kieltämättä lakiehdotus oli tosi raakile. Jopa allekirjoittajat vetivät nimiään pois. Se siitä heitosta, ehdotus oli liian huono aiheuttamaan edes kunnon keskustelua. Turhaan sitä siis toivoin.
---
Jorma Ollilan kirja on menossa. Ollila osaa kirjoittaa mukavan napakasti. Hän tuo esille olennaisisia asioita täsmällisesti ja lennokkaasti. Taloushistorian ja poliittisen historian kautta auttaa ymmärtämään 70-luvun tilannetta Suomessa ja miksi monet lähtivät pois siitä ilmapiiristä. Ilmapiiri oli ylipolitisoitunut ja vasemmisto oli käyttäytynyt varsin aggressiivisesti. Jännite on ollut kovempi kuin olen tajunnutkaan.
---
Itse asiassa polarisoituminen on palannut reaalimaailmaan takaisin muutaman vuosikymmenen jälkeen. Tänään tuli uutisia siitä, että Hartwall Areenalla (vai mikä se nykyään on) ei välttämättä nähdä amerikkalaisia esiintyjiä venäläisomistuksesta johtuen. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät venäläislonkeroita enempää Suomeen halua. Maamme tärkein esiintymispaikka, Areena on nyt venäläisten . Harmi, jos oligarkkien raha  estää esiintyjiä tulemasta Suomeen. Ja ymmärrän kyllä niitäkin, jotka ottaisivat ydinvoimalan mieluummin muualta kuin Venäjältä. Kysymys on siitä, että haluammeko yhtään lisää riippuvuutta nykyisestä aggressiivisesta Venäjästä?  Reiluintahan toki olisi (jos se olisi mahdollista) että käärisimme Suomen ja Ruotsin rullalle ja vaihtaisimme paikkaa muutamaksi sadaksi vuodeksi.


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Metsärekellä

Pääsin reilun tunnin metsäkävelylle tänään. Tuli sopivasti hiestä paita märäksi. Hieno olo. Uskon, että kuntoa saadaan kohoamaan, kun ilmat lämpiävät. Mukava olisi laittaa viime kesän liikkumisrekordit uusiksi. Nyt olisi muutoinkin tärkeä tehdä kaikki voitava kuntonsa eteen.
---
Eräs puolue heitti mielenkiintoisen idean. Kaikki vähän erikoisemmatkin ideat on hyvä punnita. Ideat ovat keskeinen innovatiivisen yhteiskunnan piirre. Ajatus oli siis seuraava. Avioliitossa lapsensa synnyttäneiden äitien eläkeikää laskettaisiin kolmella vuodella. Toisesta ja kolmannesta lapsesta eläkeiän alennus olisi kaksi vuotta, yhteensä siis seitsemän. Tarkoituksena olisi näin parantaa naisten asemaa. Vaikea toki sanoa mitä tästä oikeasti seuraisi. Olisiko vauvabuumi tiedossa? Lisäisikö se äitien ja lasten hyvinvointia isossa kuvassa? Vai olisiko tämä omiaan lisäämään abortteja?

Ehdotus on ainakin epätasa-arvoinen. Eikö tuo voisi olla myös isiä koskeva etuus? Työurat eivät tuolla systeemillä ainakaan pitenisi.  Parannusehdotuksena olisi se, että mieluummin eläkkeen karttumista korotettaisiin neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. Tällöin perheihmiset pidettäisiin töissä riittävän pitkän, mutta heille olisi parempi eläke tiedossa.

Sehän sinänsä on fakta, että avoliitot johtavat moninkertaisesti useammin eroon ja näistä tulee paljon erolapsia. YH-äidin asema voi olla tosi heikko sekä sosiaalisesti että taloudellisesti.

Hauska on seurata, millaisia reaktioita tämä herättää. Veikkaan täystyrmäystä, kuten muihinkin kyseisen puolueen esityksiin tähän asti., mikä tavallaan olisi harmi. Uusia ajatuksia tulee voida esittää ja kehittää paremmiksi vaikkei mitään valmista tulisikaan.

---

Filosofi Esa Saarinen palasi työpaikalleen vakavan puukotuksen jälkeen. Ihmiset ovat osoittaneet hänelle suurta myötätuntoa. Paluuluennolla hän sai valtavat aplodit. Tunnelma oli lämmin ja jopa rakastava.. Muistan Saarisen luennoilta erään hänen lauseensa: "Kaikille voi sattua kaikkea". Se on elämän laki, joka realisoitui hänen kohdallaan niin pahassa kuin hyvässä. Olisi siinä voinut käydä huonomminkin.  Nahkatakki pelasti hengen.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Lääkärissä

Kymmenen viikkoa tuli täyteen ja tänään oli lääkäripäivä. Vuorossa oli  kuudes onkologi eli syöpälääkäri, jonka vastaanotolla olen käynyt. Nuorehko naisihminen teki tosi hyvää työtä. 

Ensiksikin hän oli perehtynyt tietoihini perusteellisesti ja ymmärsi papereista hyvin mistä oli kysymys. Aiemmista useimmmat ovat olleet aivan pihalla. Edellinen luki jopa vääriä papereita. 

Toiseksi hän kyseli vointia tarkkaan kuunnellen. Hän totesi, että ei täällä kuvia hoideta, vaan ihmistä. Kuvat kyllä käytiin tarkasti läpi ja niissä olevat muutokset. Tauti on hitaasti etenevässä vaiheessa. Jossakin kohtaa kasvaimet olivat pienentyneet ja enemmissä kohdin hieman suurentuneet. Uuteen lääkitykseen ei tässä vaiheessa kuitenkaan lähdetty, koska hyötyjen ja haittojen summa on epäselvä. 

Niinpä sain uudet 10 viikkoa ennen seuraavia kuvauksia. Helpotus oli huomattava. Sairaus sanoitettiin uudella tavalla. Se muuttui jyrkänteen reunalla elämisestä krooniseksi sairaudeksi. Tämä lääkäri esitti monet asiat kuten itse olin asioiden ajatellut olevan. Edelliset lääkärit ovat ennemminkin katsoneet vain kuvia ja tyrmänneet omat ajatukset. Seurauksena tästä näkökulman muutoksesta tuli mieleen uusien vaatteiden osto. Mitään vaatteita en ole (sukat poislukien) hankkinut pariin vuoteen. Vaatteen osto sisältää näkemyksiä tulevaisuudesta. 

Tämä lääkäri sanoi siis hoitavansa ihmistä. Siltä se myös tuntui. Potilas sai puhua suunsa puhtaaksi ja tunsi tulleensa kuulluksi. Tunne oli merkillisen helpottava. Huomasi myös, että lääkäri oli ihmisenä paikalla. Hänen silmissään oli liikutusta, kun toivoin että hän voisi olla jatkossakin minua hoitava lääkäri. Potilas ei ollut hänelle esine.

Päivällä minulle tarjottiin snapsi. Maistui hyvin. Elämä antaa välillä pieniä juhlan paikkoja.