Peruspomo

Voi sanoa, että ilman kipuja sai olla koko päivän. Eilen sain valtavasti tukea lähipiiriltä, hankala päivä se olikin. Mikään ei oikein auttanut hermosärkyyn. Perhelääkärin ohjeistamana otettiin lääkettä kuten sairaalassa olisi vastaavassa tilanteessa otettu. Määrät ja tiheys tuntuivat toki hirveiltä, nyt piti vain luottaa ja antaa mennä. Ja lopulta se toimi. Hermokipu ja muutkin kivut ja kolotukset katosivat. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen tilanne oli sama, ei kipuja mutta vähän höntti olo. Kiitos kannustusviesteistä, jotka ovat olleet tärkeitä! Ja aina tulee niitä viestejä, että käsiä on ristitty puolestani. Eipä ole hukkaan menneet työnne, kiitos Korkeimmalle!

Peruspomoa olen lukenut tänään. Timo Soini kertoo sujuvasti oman tarinansa Perussuomalaisista. Mielenkiintoista lähihistoriaa tämäkin, on hauska kulkea lukijana puolueopomon kyydissä. En epäile Soinin rehellisyyttä. Kirjassaankin hän kertoo asiat uskottavan tuntuisesti, eikä hän omaa osuuttansa ainakaan vähättele. Muttei hän liioin siloittele asioita puolueessaan. Selvän pesäeron tekee Halla-aholaisuuteen ja maahanmuuttovastaisuuteen.

Kirjan edetessä tyyli muuttuu poliittisemmaksi. Soinin mielipiteet muuttuvat yhä enemmän yleiseksi totuudeksi. Mediaa tulee soimattua paljon, osittain aiheestakin. Enemmän olisi kaivannut visioita tulevaisuudesta. Millaista Suomea Soini haluaa rakentaa? Se jäi aika epäselväksi.

Kirja on jonkinlainen oppikirja siitä, miten iso puolue rakennetaan melkein tyhjästä. Keinot löytyvät vähitellen torien ja turujen kautta. Puolue oppii tavoittamaan kansan syvät rivit. Sanoja opitaan käyttämään taitavasti.  Ihmisille tärkeitä teemoja pääsee esiin.

Soini tietää olevansa juuri nyt huipulla. Jytky tuskin toistuu, samalle vitsille ei jakseta nauraa kahta kertaa. Protesti purkautuu jotakin toista kautta. Tuskin tulee saumoja pääministeriksi. Sipilä tuntuu olevan hankala pala Soinille ymmärrettävistä syistä. Ilman Sipilää kannatus olisi pilvissä. Eniten olisin huolissani Soinin terveydestä. Itseään säälimättä hän on rakentanut elämäntyötään. Kaljaakin on mennyt. Kestääkö pumppu?

---
HJK vaihtoi valmentajaa jo kauden tässä vaiheessa. Muurisen jälkeen odotettiiin messiasta, turhaan. Sigu sai lähteä reilun vuoden palveluksen jälkeen. Hän ei saanut joukkuetta otteeseensa keskustelevalla tyylillään. Jotakin pehmeää ja vaisua Boströmissä oli jo viime kaudella nähtävissä. Vaihdon syynä oli myös valtakunnan ehkä parhaan valmentajan, Mika Lehkosuon vapaana oleminen. Jos ei häntä ota nyt, mies menee Kupsiin. HJK pisti rahat tiskiin, varmasti sai parasta, mitä on tarjolla.