Ei kovin vireä ollut tämä päivä. Eilen meni yö pieleen. Paras vireys tuli vasta yöllä ja sitten kun perheessä on yskivä (mahdollisesti) B-influenssaa sairastava henkilö, niin sekin voi uneen vaikuttaa. Illalla käydessäni taas puukkopitäjässä huomasin taivaalla täyden kuun. Silläkin on voinut olla vaikutuksensa. Huonostu nukutun yön jälkeen päiväkin oli vaikeampaa taivallusta. Parasta oli se, että hermosärkyä ei ollut ollenkaan.
Ensi yönä Teemu Selänne pelaa viimeisen runkosarjaottelunsa NHL:ssä, tuo kiekkolegenda, joka ei aikanaan päässyt 15-vuotiaiden Pohjola-leiriltä jatkoon. Jalkapalloiluissa hän sen sijaan pelasi piirijoukkueessa Pohjola-cupissa saman vuonna Jari Litmasen kanssa. Erittäin harva hyökkääjä pystyy pelaamaan 44-vuotiaaksi saakka huipputasolla. Teemu se vaan pystyy. Monia asioita on tehty oikein uran varrella ja onneakin varmasti on ollut matkassa. Pää on saanut olla riittävän rauhassa taklauksilta. Monella muulla on käynyt huonommin.
Muistelen aikanaan katsoneeni Saku Koivun debyyttipelin Montrealissa. Ensimmäisen erän aikana sen ajan tähtipelaaja ja kovanaama, 195 cm Eric Lindros veti poikittaisella vaaksan lyhyempää Sakua päähän niin että linnunlaulu taisi hetkeksi hiljetä. Gretzkyn manttelinperijäksi povatun Lindrosin oma ura jäi vajaaksi vähintään kahdeksan aivotärähdyksen vuoksi. Ensi yönä saattaa hyvin olla myös Sakun upean uran vipa peli. Tähän saakka 1123 ottelua ja 831 pistettä. Suomalaisista otteluita viidenneksi eniten ja pinnoja komanneksi eniten. Teemu ykkösenä molemmissa: 1450 ja 1457
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti