Parempaa vointia oli tänään vaikka välillä kipukerroin oli melko korkealla. Kolmoishermosärky voi provosoitua monesta eri syystä. Tänään se taisi olla auringonvalo. Aurinkolasit olisivat olleet paikallaan, kun tuli käytyä hakemassa pääsiäisen varuskunnassa viettäneen lääkintämiehen iltalomalle. Lomaa myönnettiin ruhtinaallisesti klo 15-21.30, joten kotona ehti olla viitisen tuntia.
Liikenteessä tuli nähtyä muutama erikoinen tapaus. Kaikissa kolmessa oli kysymys piittaamattomuudesta ja omien etujen edelle asettamisesta. Joillekin syntyy ihmeellistä ohittamisen tarvetta. Mitä hyötyä on jonossa lähteä ohittamaan, miksi lähteä riskiohituksiin, kun jonossa ei kuitenkaan paljoa etene? Toinen on tien antaminen. Sontakuormaa köröttelevä kökkötraktori piti takanaan jonoa kilometritolkulla. Ohipäästämismahdollisuuksia olisi ollut mielin määrin, jopa P-alue, vain tahto puuttui ja jono kasvoi.
Politiikassa yksi taito, jota joutuu opettelemaan ja imeisesti käyttämään, on muunnellun totuuden puhuminen. Tänään uutisoitiin, että Suomi ja Ruotsi tekevät Naton kanssa sopimuksen, joka parantaa mahdollisuutta ottaa vastaan muiden maiden sotilaita sekä huoltaa laivoja ja lentokoneita.
Tähän puolustusministeri Carl Haglund totetaa, että "tekninen valmius ottaa vastaan sotilaallista apua ei ole askel kohti Naton jäsenyyttä." Olisi ollut erittäin mukava kuulla, että mikä sitten olisi?? Kaikkea meille syötetään vakavalla naamalla. Totta kai tuollainen sopimus se on askel kohti Natoa. Näinköhän Suomea hivutetaan pienin askelin Naton suuntaan. En tiedä onko se asiana hyvä vai huono asia, mutta aika vaivihkaa se tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti