lauantai 30. marraskuuta 2013

Rakenneuudistusta etsimässä

Tänään ollut "älä osta mitään"-päivä.

Liikennevirasto otti tämän kovin kirjaimellisesti, sillä se kumosi tekemänsä jäänmurtajan hankintapäätöksen, jotka oli jo ehditty uusisoida.

Hallitus tuli suurieleisesti ulos, kuten sillä on tapana ollut mutta kovin vähän oli valmista ja konkretiaa, kuten tapana on ollut. Ei mitään uutta siis. Optimististen arvioiden  mukaan eteepäin on menty. Kuulostaa Antti Muuriselta tappion jälkeen.

Vanhustenhuollosta säästetään 300 milj. euroa, mikä kuulostaa tosi isolta summalta etenkin kun vanhustenhuollosta on muutenkin kovin karu kuva. Vaikea käsittää tuota lukua.

Hurja oli myös 195 miljoonaa toisen asteen oppilaitoksilta samalla kun oppivelvollisuusikää nostetaan vuodella. Kuulostaa melkoiselta haasteelta.

Aamun jälkiviisaissa Nokian entinen toimitusjohtaja Kalle Isokallio esitti mielestään helpon tavan saada kuntatalous kuntoon. Kuntien yhteisbudjetti on noin 50 mrd ja säästötarve 1 mrd eli 2 %. Tämän 2 % Isokallio säästäisi pudottamalla kuntatyöntekijöiden palkat vuoden 2010-tasolle ja näin kuntatalous olisi hänen mukaansa huppukunnossa. Onko se tosiaan näin helppoa?

Pirkka-Pekka Petelius oli haastattelussa. Aiheena oli 1980-luku, jota PPP oli värittämässä omalla panoksellaan. Joskus tulee vastaan niitä henkilöitä, joiden sanat osuvat maaliinsa, tulevat kohti ja  jäävät resonoimaan. PPP:n kohdalla kävi näin.

Vointi oli tänään hyvä, univajetta vähän toki oli.

torstai 28. marraskuuta 2013

Lyhyesti

Aika vähän jäi sanottavaa tästä päivästä. Ei paljon mitään. Pienen uimareissun jälkeen tuli tosi väsy. Mutta ainahan päivästä kiitollinen voi olla.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

USA:n valtimolla uudelleen

Aamulla oli harvinaisen väsy ja takkuisuutta jatkui iltapäivään saakka. Vasta kunnon unet kirkastivat olon erinomaiseksi. Yöunet olivat keskimääräistä pidemmät, mutta eivät kuitenkaan riittävät. Ilmeisesti heräämisaika oli unisyklin väärässä kohdassa, kun olosta tuli niin takkuinen.  

USA:n valtimoilla on neliosainen dokumenttisarja, joka tästä päivästä alkaen lähetetään uusintoina. Aiheina ovat ruoka, energia, liikenne ja teolisuus. Kysymyksessä on mahtipontinen huippudokumentti USA:n infrastruktuurista.  joka ainakin minua valaisi kovasti. Eipä sitä ole tullut mietittyä USA:n toimintaa kovinkaan tarkasti, joten uusia näkökulmia aukesi runsaasti. Myös USA:n valtava haavoittuvuus tuli hyvin esille. Sähkökatkos tietyssä paikassa sammuttaa valot puolesta valtakunnasta.

Kysymyksessä erinomainen sarja, jota moneen kertaan katselleena voin suositella. Helsingin Sanomien arvostelijalle oli jäänyt ristiriitainen kuva tämän päivän jaksosta. Hän epäili, että sarjassa pyritään rakentamaan amerikkalaista isänmaallisuutta ja  kansallistuntoa kertomalla vain myönteisiä asioita. Arvioija toteaa lopuksi kuitenkin itsekin, että myös kriittisiä puolia tulee esille mm. nautojen ruokintaan liittyen. Maissi, tuo ihmekasvi sopii moneen asiaan, mutta lehmän ravinnoksi olisi parempiakin vaihtoehtoja. Ja kyllähän amerikkalaisuutta sarjassa pönkitetään, mutta itse en osannut pitää sitä kovinkaan vakavana rikoksena. USA:sta on tullut niin paljon negatiivista kuluneen vuosikymmenen aikana, että kerrankin leppoinen lähestymistapa ei minua haittaa.  






tiistai 26. marraskuuta 2013

Tappavaa kivunlievitystä?

Huippupäivä taas! 6 km kävely onnistui ja päivä oli täynnä touhua, joulumarketissakin tuli käytyä. Tosi iloinen mieli hyvästä olosta. Ihan kuin eläisi normaalia elämää. Mikä voisi hienompaa olla!

Läppäri edelleen siinä kunnossa, että kolmannes puuttuu kuvasta näytön keskeltä. Siinä kohtaa on pelkkä valkoinen soiro. Näyttönä on edelleen telkkari. Periaatteessa telkkarista on ihan hauska katsoa isoa kuvaa, mutta silmiin se ottaa jostakin syystä enemmän. Ehkä valkoinen pohja tekstille on varsinkin rasittava silmille. Harmittaa toisaalta, että joutuu hankkimaan uuden koneen.

Liikennekuolemia oli Suomessa 272 vuonna 2010. Mutta mikä tappaa Suomessa jopa 300 ihmistä vuodessa? Oikea vastaus on tulehduskipulääkkeet, siis iloisesti mainostetut pahan olon parantajat Burana, Ketorin ja Aspiriini ja muut vastaavat.  Nämä lääkkeet kasvattavat suolistossa limakalvovaurioita ja lisäävät sisäisen verenvuoden vaaraa. Parasetamoli on lievempi haittavaikutuksiltaan, mutta liian suuri määrä sitä voi aiheuttaa maksavaurion.

Luku 300 ei toki ole täysin faktaa, sillä se perustuu matemaattisiin malleihin, jotka on sovellettu USA:n lukemien pohjalta. Silti luku on mielettömän suuri. Turhaan niitä ei kannata popsia. Se, mikä ihmetyttää, on, että näitä tuotteita saa mainostaa yleisesti. Kuluttajille syntyy helposti aivan väärä mielikuva harmittomista ja jopa hyödyllisistä lääkeaineista.

Itse olen suhtautunut aina tosi kriittisesti näihin särkylääkkeisiin omalla kohdalla. Nuorena kuulin sanottavan, että ne katkovat verisuonia päässä ja sen takia olen niitä käyttänyt vasta äärimmäisessä hädässä. Se hyöty epäluuloisuudestani on ollut, että nyt kun joudun käyttämään säännöllisesti näitä aineita, niin pienillä annoksilla pystyy olemaan. Vaikuttavuus on toistaiseksi vielä hyvä.


maanantai 25. marraskuuta 2013

Sarasvuo pöntössä

Hyvä päivä ollut tänään. Tietyistä jutuista huomaa olon pitkällä tähtäimellä parantunteen valtavasti. Arjen asiat sujuvat paljon helpommin, tiskikoneen tyhjääminen ei vie koko päivän energiaa. Ylhäällä pystyy olemaan koko päivän. Tuntuu tosi mukavalta, että asiat ovat nyt näin.

Aamulla oli toistakymmentä astetta miinuksella, mikä oli sääkartan mukaan selvästi matalin lukema koko valtakunnassa. Eipä sitten tarvinnut laittaa nenää ovesta ulos.

Jari Sarasvuo oli tänään saarnaamassa Kallion seurakunnassa. Taustalla oli Sarasvuon tv-ohjelma, jossa hän taannoin kutsutti itsensä saarnaamaan. Juha Tapion hän puhui kanttoriksi. Kirkkoherra Laajasalolla on vain yksi mahdollisuus; avata kirkkonsa ovet. Kallion kirkossa oli tänään ollut kaikki paikat käytössä viimeistä myöten.

Sarasvuo on mielenkiintoinen ilmiö. Parikymmentä vuotta olen häntä seurannut eri kuvakulmista. Jos hänet pitäisi määritellä jotenkin, niin määritelmä luultavasti olisi poikkeuksellisen ristiriitainen määrittäjästäkin toki rippuen. Kirjoittajana hänet on helpoin kohdata. Radiossa hän välillä todella taitava, suorastaan hypnotisoiva sanataiteilija, pahimmillaan itseään toistava jankuttaja. TV-hahmona hän oli parhaimmillaan aikanaan Simo Rantalaisen kanssa. Tekivät monenlaisia kepposia ja katsomoissa oli aito vaarantunne. Koskaan ei tiennyt, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Yksikään talk show ei mielestäni ole päässyt lähellekään "Hyvät, pahat ja rumat"-ohjelmaa, mikä tuli torstaisin 90-luvulla. Yksin ollessan tv-ruudussa Sarasvuosta korostuu tietynlainen kulmikas omahyväisyys, mistä hän kirjoissaan ja radiossa onnistuu paremmin irtautumaan.

Sarasvuossa on myös nöyrä "uskovainen" puoli. Hänen teologiansa on lähellä kalvinistista etiikkaa, jossa korostuvat työnteko, yrittäminen, välittäminen heikoimmista sekä ihmisen vastuu itsestään.

Vastuuteemojen korostaminen erottaa hänet vaikkapa klassisesta liberlarismista ja suoraviivasesta oikeistolaisuudesta. Sosiaaliliberalismille siinä voisi olla sukulaisuutta. Varsinaisiin teologisiin käsitteisiin hän suhtautuu ehkä lievällä kyynisyydellä, mutta tietenkin mielenkiinnolla kuulisin, mitä hän on Kallion kirkossa puhunut. Raamatusta hän hakee ytimiä ja keskeisiä merkityksiä. Yleisesti ottaen luterilaisuus on varmasti Sarasvuolle aika pliisua. Hän on ollut USA:ssa vaihto-oppilaana, joten olisikohan sieltä tarttunut jotain mukaan ajattelutapaan.  90-luvulla sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kriisiytyessä, Sarasvuo toi rohkeasti esiin yksilön vastuuta omasta itsestään ja toisista. Vuosikymmeniä oli totuttu ajattelemaan, että valtio pitää huolta ihmisestä, joten yksilön ei tarvitse tehdä mitään. Tätä taustaa vasten Sarasvuon teemat olivat tuoreita ja innostavia.

Sarasvuo uskaltaa ottaa uskonnollisia teemoja esiin ja mennä sinne kielletylle tabujen alueelle. Jo sen tähden hän mielestäni ansaitsee saarnavuoron kirkossa. Huonon saarnan tuntee siitä, että sen jälkeen jäi tyhjä olo. Ei koskenut mihinkään. Kirkosta astuu ulos tyhjin sieluin pikkukiviä potkien. Hyvästä saarnasta jäi sentään jotakin jäljelle jäi lämmin ja kylläinen olo.  Voisin kyllä kuvitella, että Sarasvuon puheen jälkeen ei ole tarvinnut kenenkään kylmin sydämin lähteä kotimatkalle.

Myöhästynyt postaus

Päivitys siirtyi aamuun, kun illalla sai nukahdettua puoli kymmenen maissa ja unta riitti melkein kellon ympäri.

Eilen tuli kierrettyä maakuntaa tuoreen kuskin kanssa. Lumipeitto teki päivästä valoisan ja tiestä liukkaan. Pimeä tulee yllättävän nopeasti.

Valitettavasti arvaukseni Heikistä piti paikkansa. Jos formuloihin pääsee antamaan hyvällä autolla, ne mahdollisuuden pitää käyttää hyväkseen. No nyt ei ainakaan voi sanoa, etteikö olisi ollut mahdollisuuksia näyttää osaamistaan.

Tänään Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta. Koivisto oli ensimmäinen poliitikko, jota pikkupoikana seurasin tarkasti. Olin täyttänyt juuri yhdeksän vuotta, kun Koivisto valittiin presidentiksi. Silloin oli uusi tilanne edessä, kun Kekkosen neljännesvuosisata oli vihdoin takana. Useimmat ymmärsivät kauden venyneen liian pitkäksi ja iloitisivat asiasta avoimesti. Tuntui siltä, että uuden aikakauden tuulet puhalsivat.  Ensimmäiset vapaat vaalit olivat tuolloin edessä. Muistan seuranneeni vaalikeskusteluja tarkkaan ja jännittäneeni vaaleja tiukasti, vaikka Koiviston voitto oli hyvin ilmeinen.  Koivisto sai poikkeuksellisen laajan kansansuosion myös oman puolueensa ulkopuolella. Hän oli sosiaalidemokraattina helpompi hyväksyä kuin vaikkapa Kalevi Sorsa. Johtui varmaan siitä, että Koiviston talouspolitiikka oli pikemminkin oikeistolaista. Koiviston poliiittinen perintö on vielä arvioimatta lopullisesti. Fakta on kuitenkin se, että hän oli valtakunnan keulahahmona silloin kun rähmällään oleva Kekkoslovakia nousi Euroopan unionin täysvaltaiseen jäsenyyteen. 



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Joulu alkaa tuoksulla

Mahtava päivä taas tänään! Yö jäi vähän lyhyeksi mutta päivällä tuli vajetta paikattua. Nopsakasti taas päivä meni pikku touhuilun kanssa. Illalla sain ajaa vähän taksiakin, ainakin noin leikisti.

Joulun tuoksua on tuvasta tullut ja piparkakkuja ja joulutorttuja on tullut maisteltua. Siinäpä taistelun aihetta pysyä kohtuudessa.  Oikeastaan joulun jutut tuntuvat tosi mukavilta. Joulua kohti on kiva kulkea. Ensimmäiseen adventtiin on vain viikko. Nyt sunnuntaina onkin tuomiosunnuntai eli kirkkovuosi vetelee viimeisiään.

Merja Ailuksesta ei pari viikkoa sitten tainnut kovin moni tietää mitään. Sitten alkoi jokakuukautinen ajojahti, jonka uhriksi oli valikoitunut ilmeisesti kohtalon oikusta tällä kertaa Ailus. Minulle ja ilmeisesti monelle muulle tämä prosessi jäi aika oudoksi. Hänen kanssaan oli tehty pitäviä sopimuksia, jotka kyllä varmasti olivat aika kohtuuttomia kansalaisten mielestä. Oliko niiden lisäksi sellaisia väärinkäytöksiä, jotka olisivat velvoittaneet potkuihin, sitä en tiedä.

Voi olla, että karkea ahneuden peikko siellä lienee kuitenkin kutitellut taustalla. Eihän tuo kolmensadantuhannen erorahakaan aivan huono ole. Vastaa kymmenen perustyöntekijän vuosipalkkaa. Mutta toisaalta puolet summasta kotiutuu verottajan kirstuun aika nopeasti. Meinasin sanoa verokarhun, mutta jäin miettimään että nukkuvatkohan verokarhut talviunta jo. Sellaisesta en ole koskaan kuullut...

Mutta asiaan, jotakin tässä Ailus-jutussa on jäänyt kertomatta julkisuuteen tai ainakin siltä vaikuttaa. Miksi Keskusta ei lähtenyt millään tavalla puolustamaan häntä? Onko heillä jotakin enemmän tiedossa? Tavallisesti puoluepukaria puolustetaan raivoisasti, mutta nyt ei niin käynyt. Keskusta jopa yritti tehdä tästä hyveen antamalla kuvan itsestään poliittisten nimitysten vastustajina. Minusta tuo on vähän teennäistä oman kilven kiillottamista, näitä puheita muistan kuulleeni ainakin 25  vuotta. Oppositiosta niitä on helppo huudella.

Mielestäni poliittiset nimitykset ylläpitävät kansanvaalin voimasuhteita pitkällä aikavälillä. Silloin oletuksena tietenkin on, että oikeasti päteviä ehdokkaita on tarjolla riittävästi joka puolella. Epäpätevä ei tietenkään saa ohittaa selvästi pätevämpää. Siinä moraali punnitaan.
---
Magnus Carlsenilta, josta olen paljon kirjoitellut, on päivän sitaatti. "Jos ei koskaan yliarvioi omia kykyjään täydellisesti, ei voi päästä kovin pitkälle."

Siinä on yksi menestyksen avain. Rohkealla asenteella jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset paremmin. Carlsenin tarina oli urheiluruudussa. Juttu sisältää mainioita kohtia ihmelapsen uralta. Yhdessä kohdassa hän pelaa Harvardin huippulakimiehiä vastaan. Vastustajia on 20 ja Carlsen pelaa silmät sidottuina muistin varassa. Turha ehkä mainita lopputuloksista; 20 voittoa.

Juttu shakin Mozartista alkaa kohdasta 12:19
http://areena.yle.fi/tv/2060814

lauantai 23. marraskuuta 2013

Yksinkertaista

Illalla väsytti niin, että nukui päiväunet kahdeksasta kymmeneen minkä seurauksena istun kirjoittelemassa blogia reilusti puolen yön jälkeen. Oli täysipainoinen päivä ja  ehkä siitä se väsy tulikin. Tuli kohdattua ihmisiä tavallista enemmän ja tavallista vahvemmin. Useamman kerran tuli esiin sama teema; ajatus yksinkertaisuudesta päämääränä, normina ja toimintatapana.

Yritin kirjoittaa muutaman sanan yksinkertaisuuden olemuksesta. Asia meni kuitenkin niin monimutkaiseksi, ettei se oikein sopinut yksinkertaisuuden henkeen. Aihe vaatii vielä kypsyttelyä.

Shakkiottelua tuli taas kerran seurattua ja entistä koukuttavammaksi se muutui kun ennakoitiin seuraavia siirtoja kotisohvalla. Mutta nyt se on sitten ohi. Norjan nuorisotähti Magnus Carlsen murskasi vanhan mestarin, Anandin. Maailman kovimmassa urheilumaassa hän on yksi suosituimmista urheilijoista.


perjantai 22. marraskuuta 2013

Merkkipäivä aikuisen elämässä



Vointi ollut tänään tosi hyvä, kuntoiltua tuli kolmen shakkiottelun verran.  MM-ottelussa Magnus Carlsen otti tänään voiton riskipeliä pelanneen Anandin kustannuksella. Tilanne on nyt 6-3, joten Carlsenille riittää huomenna tasapeli mestaruuteen. Hauskana yksityiskohtana oli se, että pelaajat jäivät paikoilleen moneksi minuutiksi juttelemaan ottelun jälkeen. Anandin riskinotosta seurasi se, etttä pelissä oli runsaasti variaatioita, joita ennemmin ei koskaan ole nähty huippuotteluissa. Pelaajat haastattelivat toisiaan, mitä olivat ajatelleet eri tilanteissa. Mielenkiintoista, että raa'assa MM-taistelussa kiinnostus lajiin on niin kova, että vastustajan kanssa on varaa käydä pelifilosofisia keskusteluja.

Lehdistö sai odottaa vuoroaan vielä lisää, kun pelaajat  joutuivat doping-testiin. Shakissa dopingtesti on asiana jotenkin huvittava, mutta on ajateltavissa että rauhoittavilla lääkkeillä tai ADHD-lääkkeillä voisi olla vaikutusta suorituskykyyn. Ilmeisesti on halua osoittaa myös kv. olympiakomitealle yhteistyöhalukkuutta, koska shakki pyrkii mukaan olympialaisiin.    

Kolme ratinpyörittäjää löytyy nyt tästä taloudesta. Kortti tuli ennen talvea eli kello neljäätoista, jolloin lumi peitti maan. Etappi tämäkin aikuisen elämässä. Ennen niitä sai kuskata ties minne. Nyt saa itse olla kuskattavana. Ainakin kodin pääkuskiksi ilmoittautui tarjokas. Niin ne linnut lähtevät pesästä ja autot tallista.

torstai 21. marraskuuta 2013

Hedelmäpelivoitot kansalle

Osasi tänä aamuna olla kova väsy. Voi olla, että tämä on sitä aikaa kun luonnon omassa järjestelmässä karhujen pitäisi mennä talviunille tai nukkua ainakin tosi pitkään. Lyhyet yöunet voi olla toinen selitys ja kuutamo kolmas. Paljon sisältöä mahtunut tähän päivään ja silti taas tuntuu, että minne se päivä oikein hävisi. Huomenna on jännää se, että keli saattaa olla erittäin talvinen, mikä olisi aika mielenkiintoinen inssikeli.

Ronaldo sitten voitti Zlatanin 3-2. On ne vaan taitavia!

Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen rahapelimonopolit saavat jatkua Suomessa. EU-komissio veti pois kanteensa Suomen tiukkaa säännöstelyä vastaan. Aivan pienistä pajatsovoitoista ei puhuta uhkapelien alueella.  Veikkauksen kautta jaetaan rahaa vuosittain 500 miljoonaa taiteen, urheilun ja kulttuurin hyväksi. Toinen toimija, yksikätisiä rosvoja ylläpitävä RAY, tukee sosiaali- ja terveysalan järjestöjä 300 miljoonaalla eurolla.

Monet kyseenalaistavat monopolit vanhanaikaisina. Itse olen samaa mieltä muutamin poikkeuksin. Rahapelit on yksi tällainen. Vaihtoehtona nykymenolle olisi se, että pelaajien rahat menisivät ahneille ulkomaisille toimijoille, jotka vähät välittävät vastuullisesta pelaamisesta. Nyt yhteiskunnalle saadaan lähes miljardi takaisin, mikä on summana merkittävä. Toinen asia, jossa ymmärrän tiukan säätelyn on taksiala. Ruotsissa on luovuttu tästä, mikä on tuonut turhaa ennakoimattomuutta taksialalle; taksikyyti voi pahimmassa tapauksessa maksaa melkein mitä tahansa. Minun puolestani apteekit saavat myös pitää tiukan säännöstelynsä.











keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kolmas Nainen, pohjalainen ruutupaitabrändi

Illalla tuli melkoinen sippi. Kuuden kilometrin kävely teki tehtävänsä. Mutta sippi oli hyvän tuntuinen, ei sisältänyt hengityskatkoksia eikä sydämentykytyksiä eikä muutakaan vakavaa.

Kolmannen Naisen uutta levyä on tullut kuunneltua ja sulateltua muutaman viikon. Kolmas Nainen oli jo 80-luvulla suuri pohjalaisyhtye, joka soitti rehellistä ruutupaitarokkia. Se oli ensimmäinen isompi bändi, jonka näin livenä. En ihastunut. Biisit olivat yhtä puuroa eikä sanoista saanut selvää. Ääntä oli kipurajan yli.  Myöhemmin  levyltä on tullut kuunneltua bändiä enemmänkin. Tästä uusimmasta levystä "Me ollaan ne" ensivaikutelma oli se, että levy kuulostaa kitarakudoksineen hyvältä mutta sanat ovat jääneet kesken. Niitä ei ole kirjoitettu loppuun saakka valmiiksi, kuten Arttu Viskari tai Anssi Kela tapaavat tehdä.

Sittemmin olen ymmärtänyt enemmän. Taustalla  on Hanhiniemen elämäntilanne. Iltapäivälehtien lööpeissä kerrottiin, että käynnissä on ollut  avioeroprosessi, mikä avaa muutamia sanoituksia.

Sanoituksissa  näkyy myös Hanhiniemen taito leikitellä suomen vokaaleilla. Monta kertaa on tullut sanottua asia tietyllä tavalla, koska se on kuulostanut hyvältä ja merkitys on jäänyt enemmän taustalle. Näin on saatu arvoituksellisuutta aikaiseksi. Ehkä on luotettu siihen, että jokainen saa tulkita ja soveltaa omalla tavallaan nämä mysteeriset kohdat. Näin biisit kuluvat hitaammin, kun niissä on pala omaa sielua mukana.

Taustalla näkyy myös Pauli Hanhiniemen persoona. Perjantain "Vain elämää"-jaksossa,  oli Paulin päivä. Hän itse määritteli itsensä äkkivääräksi. Tämä on näkynyt hänen kulkemallaan tiellä ja tekemissään valinnoissaan esim. Kolmannen Naisen kanssa. Tinkimätöntä joko tai- meininkiä on löytynyt tarvittaessa esim. bändin lopettamisessa 1994. Hanhiniemi on omapäinen elämäntaiteilija, joka luultavasti eniten pahoittaa mielensä siitä, että on joskus ollut jollekin liikaa mieliksi.

TV-ohjelmassa hän kuunteli omia laulujaan eri tavoin kuin muut ovat kuunnelleet. Siinä, missä muut ovat kuunnelleet omien biisien lentämistä takaisin uusin siivin, Hanhiniemi analysoi veitsenterävästi miten hyvin hänen oma alkuperäinen ideansa on tavoitettu tulkinnoissa. Toisisista tulkinnoista hän piti, toisista selvästikään ei.

Mielestäni Pauli Hanhiniemi on taitavimpia tulkitsijoita suomirockissa ellei peräti paras. Taustalla lojaali ja lahjakas bändi on tärkeä tekijä kestomenestykselle.  Tietty tinkimätön juurespäisyys vielä lisää brändin kiehtovuutta. Kolmas Nainen ei ole hetken ilmiö - ne, jotka ovat faneja, ovat sitä uskollisesti vuosikymmenestä toiseen. Tämä levy, vaikken sanoituksista paljon irti saanutkaan, on mielestäni selvästi parempi ja tasaisempi kokonaisuus kuin 2009 julkaistu. Tässä levyssä on luotu uutta, ei olla tyydytty pelkästään vanhoilla tulilla menemiseen. Se on hyvä merkki. Seuraava levy parin vuoden päästä voi olla jo taas suomalaisen ruutupaitarockin suunnannäyttäjä.


Norjassa tapahtui tänään nolo uutisselkkaus. Dagbladet uutisoi, että USA oli vakoillut norjalaisten kännyköitä hyvin laajasti. NSA olisi  kerännyt tietoja 33 miljoonasta puhelusta kuukauden sisällä. Pääministerikin ehti asiaa jo kommentoida. Sittemmin päivän aikana Norjan tiedustelupalvelu astui esiin ja sanoi heidän olevan asian takana ja kysymyksessä  olevan Afganistan-operaatioon liittyvä informaatiokeruu Afganistanissa.

Vaikea tietää totuutta, mutta se on kummallista miten kritiikittömästi luotetaan tällaisiin snowdeneihin. En ole juurikaan kuullut epäiltävän hänen "tietojaan".





maanantai 18. marraskuuta 2013

Vaihtelevaa vointia



Google ja Microsoft saivat vihdoin paikattua melkoisen epäkohdan netissä. Tähän asti se on ollut kaikenlaisten namusetien paratiisi. Nyt tukittiin iso joukko sellaisia hakusanoja, joilla lapsiin kohdistuvaa sopimatonta materiaalia on voinut hakea. Miksei tätä ole saatu aikaiseksi jo 15 vuotta sitten? Netti on saanut pitkään mellastaa anarkistisena, mutta nyt alkavat säännöt ja lait purra silläkin alueella. Ja ei kai se sananvapauden näkökulmasta mikään ongelma ole, jos sairaat jammut eivät kaikkea haluamaansa saa.

Eilen formultakommenteista jäi mainitsematta Valtteri Bottaksen kahdeksas tila, mikä oli hieno saavutus eli oikeastaan tallin koko kauden ehdottomasti paras suoritus. Ja ohitustilanteissa hänellä näytti olevan riittävää kovuutta, sellaista mitä hyvältä kuskilta vaaditaan.

Kärpät on voittanut 15 ottelua peräkkäin, mikä on kaikkien aikojen ennätys liigassa. Kärpillä on ollut vaikeita vuosia, mutta nyt on koko Pohjois-Suomen ylpeys taas löytänyt oikeat nuotit.  Joitakin vuosia sitten puhuttiin, miten Helsingin ulkopuolelle on vaikea saada pelaajia lähtemään. Viime aikoina on ollut valtavan hienoa seurata, kun kiekkomenestystä on ollut muuallakin: Porissa, Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa, Savonlinnassa ja siis Oulussa. Pienet paikkakunnat ovat näyttäneet, että muuallakin kuin Helsingissä voidaan tehdä asioita tosi hyvin. Ja ilmeisesti on eletty suu säkkiä myöden toisin kuin jalkapallossa, jossa taas on tehty todella huonoja taloudellisia tuloksia. Jyväskylässä ja Kuopiossa ainakin on ollut talousmiehillä homma hukassa.

MM-jalkapallon jatkokarsinnan toiset osat ovat ovella. Ruotsi lähtee kotona 0-1-tilanteesta toiseen peliin. Ruotsi hoitaa ottelun vaikka haaste on hirvittävä. Ranska on 0-2 tappiolla Ukrainaa vastaan vieraissa. Kova on Ranskankin haaste. Olisi melkoinen pommi, jos Ranska putoaisi jo tässä vaiheessa. Pitäisi diivailut jättää vähiin. Suloinen Islanti lähtee vieraissa Kroatiaa vastaan tasatilanteesta. Vaikka ruotsalaisen Lagerbäckin joukoille niin menetystä toivoisi, taitaa edessä olla tekemätön paikka. Neljännessä otteluparissa Kreikka on jo varma jatkaja.

Vointi ollut tänään tavallista vaihtelevampi. Ollut henkisestikin rankkoja hetkiä ja sitten aivan mainota vointia. Olen pitänyt kirkasvalolamppua päällä pitkiä aikoja. Tänään melkein nukahdin lepotuoliin valon ääreen ja kuvittelin olevani jossakin etelän auringossa. Mielikuvaharjoituksena se toimi hyvin.




sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ohi meni myrsky

Myrsky taisi mennä aika lailla ohi tästä kohdasta. Yöllä tuli kyllä herättyä kolme kertaa. Kerran mollottavaan täysikuuhun ja kaksi kertaa koviin tuulenpuuskiin. Aamulla tilanne olikin jo rauhoittunut, mutta illalla oli vielä lähes 200 000 savua ilman sähköä.

Heikillä meni kisa aivan niinkuin arvelinkin eli valitettavan huonosti. Kiltti ja puhelias mies on hyvä yhden kierroksen kilpailuissa mutta ei tarpeeksi häijy ajamaan kilpaa mies miestä vastaan. Tämä nähtiin aikanaan jo McLarenilla, kun tosi oli kyseessä. Siellä hän jäi nuoren keltanokan Hamiltonin jalkoihin. Nyt tilanne tietenkin vielä hankalampi, kun auto on outo ja hyvä. Voittaja-autolla ei saisi olla kovin kaukana kärjestä. Huonolla autolla selityksiä saa aina annettua mielin määtin. Tätä kirjoitettaessa ei tosin vielä ole kuultu, mikä kisassa meni pieleen. Tuomiot voivat olla siis ennen aikaisia. Toinen tuomittu, Latvala pääsi toiseksi mikä on aivan loistava tulos. Ogierille kukaan, edes Loeb, ei voi tällä hetkellä mitään, jotenka ei siinä Töysän pojalla ole itseään syytä moittia.

Mietin, että mihinkähän tämä päivä oikestaan kului. Tuntui, että koko ajan oli jotakin tekemistä. Vointi oli aamulla vähän röhäinen, mutta siitä se tokeni ja ulkoiltua tuli mukavasti.

Myrskyä taas odotellessa

Tänään tuli harvinaisesti tehtyä enemmän siivoa kuin sotkua. Vaatekaappi räjähti keskelle lattiaa ja vailla käyttöä olevat vaatteet lähtivät pirkkakassissa pihalle.  Kummasti tuli kaappiin tilaa.

Shakin MM-kisoissa Intiassa Magnus Carlsen johtaa 4-2. 6,5 pistettä vaaditaan voittoon, joten nyt  alkaa olla ratkaisun makua ilmassa.

Ensimmäinen kunnon syysmyrsky voi olla  nyt tulossa. Edellinen meni Suomen ohi. Norjan rannikon hirmumyrsky on saavuttamassa tässä yön tunteita ja aineellista vahinkoa on odotettavissa runsaasti. Päivän valjetessa Suomeenkin tulee vähintäänkin rippeitä.

Latvala on (kumma kyllä) mukana vielä voittotaistelussa mukana Walesin rallissa. Ehkä hänestä tulee vielä huippukuski, vaikka monelta on jo toivo mennyt. Useampi liikahdus parempaan on nyt jo nähty. Mikolla menee vähän toiseen suuntaan, mutta töitä taitaa olla tiedossa vielä ensi kaudelle. Ja rallissa on 100 000 kertaa mahdollisuus tehdä virhe. Yksikin on liikaa. Raaka laji.

Formuloissa Heikki oli yhden kierroksen kisassa kahdeksas ja Valtterille yhdeksäntenä uran paras tähän mennessä. En kuitenkaan uskalla veikata pisteitä, yllätyksen puolelle menisi.

Poimintana vielä sellainenkin uutinen, että monien talviurheilusuosikki O-E Bjoerndalen näyttää olevan kunnossa pitkästä aikaa. Hän sijoittui kauden avauksessa toiseksi vain muutaman sekunnin Svendsenin perässä. Vieläköhän Björkka nousee mitalille Olympiakisoissa?

Vointi on ollut vahva, mutta olemattoman pieniä vihoitteluita ja muistutuksia elämän realiteeteistä on ollut.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Komia päivä

Alkaa jo muistuttaa eläkeläisen kiireisiä päiviä. Kohta pitää ruveta himmaamman. Varsinkin verkkopedagogiikka teettää töitä sopivan paljon.  Päivän yksi kohokohta oli reissu uimahalliin. Uinti kulkee kummallisen helposti vaikka kunto ei tietenkään ole mikään aivan valtava. Kovin montaa sekuntia ei 50 m matkavauhti ole huonontunut,  mikä on aika yllättävää. Yksi syy lienee uimahallin kostea ja lämmin ilma, mikä on keuhkoille suotuisaa hengitettävää.

Yo-kirjoitusten tulokset tulivat tänään syksyn kirjoittajien osalta.  Hyviä tuloksia näytti olevan kautta linjan ja kyllähän omiaan on aina kiva kentän laidalla jännittää. Paljon on oppinut oppimisesta ja motivaatiosta ihan vain myötäelämällä ja sivusta seuraamalla. Ja onhan sitä tullut sekaannuttuakin. Useimmiten aivan turhaan. Kyllä ne itse tietävät vaikka kyllä joskus vähän potkua perälautaan tarvitsevatkin. Tyytyväinen nuori mies leijaili kotiin koulusta ja lähti Turkuun festivaaleille. Ensi viikon haasteena on ajokortti.

Heikillä meni ensimmäinen päivä suorastaan loistavasti Amerikassa, paremmin kuin olisin osannut odottaa. Hieno juttu. Toivottavasti koko viikonloppu menee samaa rataa, koska nyt on uran viimeinen näytönpaikka.

Nyt läppäristä meni näyttö kokonaan pimeäksi. 32-tuumainen tv on tällä hetkellä monitorina ja toimii väliaikaisena ratkaisuna aivan hyvin. Vaikea tietää enteileekö koko laitteen hiljenemistä.

torstai 14. marraskuuta 2013

Digitaistelu ja verinen juhla

Printteri antoi takuta kanssaan melkein neljä tuntia. Kuin isoa lohta olisi taltuttanut. Luulin, että käyttöohjeesta olisi apua asiaan. Turhaan, aivan turhaan. Printterin mukana tuli ohjekirjat sadalla kielellä, mutta yhdestäkään ei ollut paljoakaan apua.

Tarkoituksena oli asentaa ePrint-toiminto printteriin. Se tarkoittaa sitä, että printtaaminen tapahtuu sähköpostin avulla, siis eräänlainen digitaalinen faksi. Sähköpostiviesti liitteineen voidaan lähettää  mistä päin maailmaa hyvänsä ja suoraan tulostimeen. Tämä tapahtuu siis ilman johtoja tai muita asennushäsläämisiä. Houkutteleva toiminto siis.

Mutta ne puutteelliset ohjeet. Monta asiaa joutui netistä selvittämään ennen kuin tuli valmista. Piti katsoa Youtubesta videoita ja kirjautua valmistajan palveluihin, hakea verkko-osoitteita sietltä sun täältä. Toki langaton verkko teki vielä  omat temppunsa joten oli vähän huonoa tuuriakin väillä.

Digimurroksessa kaiken a ja o on laitteiden helppokäyttöisyys. Aikaa ei saa mennä koneiden kanssa häkkyröimiseen. Koneiden ja ohjelmien täytyy olla helppoja ja selkeitä. Muuten niitä rupeaa vihaamaan sielunsa pohjasta.

Mutta onhan asiassa toinenkin puoli. Se on hyvä bisnes tukipalveluille, jos ohjelmat jätetään sopivan keskeneräisiksi. Saadaan turhautuneet ja hädästä huutavat kuluttajat pyytämään apua ja maksamaan mielellään avusta. Siinäpä salaliittoteoria pohdittavaksi. Ja sitten tuo Windows. Miksi se hidastuu vääjäämättä ajan myötä ihan ittellään? Monet tulevat joko hulluiksi tai pelastautuvat mielipuolisuudelta menemällä kauppaa ostamaan uuden koneen Windowsin ohjelmistolla. Ja kassa kilisee. Mitä järkeä muuten olisi tehdä 30 vuotta kestäviä tietokoneita? Loppuisi työt monelta kiinalaiselta ja rahat amerikkalaiselta.

Mutta vielä takaisin tähän omaan sotaan. Lopputulos oli kuitenkin hyvä ja nyt on mukava printata tiedostoja vaikkapa kännykältä suoraan näpytellen. Laitoin kyllä valmistajalle asiakaspalautetta puutteellisista ohjeista.

Tänään on ollut maailmalla iso juhlapäivä. Muslimeita pidetään monesti virheellisesti yhtenäisenä joukkona. Tosiasiassa on kysymys melko hajanaisesta ja keskenään konflikteja synnyttävästä joukosta. Suurimmat suuntaukset ovat sunnit ja shiiat. Shiiat ovat vähemmistönä, heitä on noin 10-15 % kaikista muslimeista.

Tänään on ollut yksi shiioille suurimmista juhlista eli ashura-juhla. Pääjuhlaan Karbalaan on odotettu yli kahta miljoonaa pyhiinveltajaa. Kohteena on Karbalassa sijaitsevan imaami Husainin muistomerkki. Monessa maassa, jopa valtiomuodoltaan sekulaarissa Intiassa, ashura on kansallinen juhlapäivä. Ihan pienestä juhlasta ei siis ole kyse maailmalla, vaikkeivät uutiset meille asti aina kanna.

Husain oli profeetta Muhammedin tyttärenpoika, joka murhattiin vuonna 680 ja ashura-juhlassa surraan tätä tapahtumaa hyvin voimakkain elein.  Pommit ovat paukkuneet useissa itsemurhaiskuissa. Uhreja on tänäkin vuonna yhteensä ainakin toista sataa. Tämä kertoo shiiojen ja sunnien kärjistyneistä väleistä. Perinteisesti väkivaltaa esiintyy juuri ashura-juhlan aikoihin.

Ashurassa nähdään verta muutenkin, sillä monilla tapana on ruoskia ja viillellä itseään kulkueissa. Ashura kuvahaulla löytyy hyvinkin voimakkaita kuvia. Veren esilläolo on jopa niin tärkeää,  että jopa Ruotsissa kansallisella veripalvelulla on jäjestetty verenluovutustapahtumia juhlaan liittyen. Suomesssa muslimeja kaikkiaan on arviolta noin 60000 ja shiioja selvä vähemmistö. Viralliseen shiilaiseen yhdyskuntaan kuuluu vain noin 50 jäsentä, joten kovin dramaattista juhlaa Suomessa ei vielä hetkeen nähtäne.

Oma vointi ollut tänään aika vahva, ilman päiväunia on pärjännyt hyvin. Oikeastaan koko päivän olen ollut ylhäällä, mikä on harvinaista.

PS. Psykiatri Jari Sinkkonen piti GTA V-peliä lapsille haitallisena, koska siinä eläydytään erilaisiin rikollisiin ja myös sairaisiiin rooleihin (kuten psykopaatti).

Sinkkosen kommentti oli erittäin hyvä mainos pelille. Ainakin meikäläiseen se tehosi. Kiinnostuin pelistä ja päätin itsekin kokeilla rikollista uraa rinta rottingilla.  Tuo kaikkien aikojen viihdelanseeraus (miljardin dollarin myynti kolmessa vuorokaudessa, suomessakin viikossa 88 000 kpl!)  kun löytyy meidänkin nurkista. Laitoin pelin käyntiin ajattelin opetella Los Santosin kylänraittia. (oikeasti esittää Los Angelesia)

Mutta mutta...totesin kyllä samalla sekunnilla olevani tälle pelille joko aivan liian vanha tai nuori. Lähtöasetelma, jossa piti  ryöstötilanteessa osoitella aseella maassa makaavia avuttomia ihmisiä oli jo niin kuvottava, että minun kohdallani pelaaminen jäi pariin minuuttiin. Mieluummin pelailen auto- ja urheilupelejä, kuin sekaannun tällaiseen. Luulen itse asiassa, että aikuisten sielunmaailmaa nämä enemmän järkyttävät kuin lasten. Aikuinen ymmärtää elämän raadollisen ja särkyvän puolen realismin ja tuskin pystyy nauttimaan tämänkaltaisista rooleista. Lapsille nämä ovat vain käpylehmiä ja hauskaa peliä. Toki liiallisina annoksina varmasti on haittaa kenties paljonkin.

 Olisi toisaalta kiva tietää kauanko Sinkkonen itse peliä pelasi, kun tuntui sisällöstä niinkin hyvin olevan perillä.


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hitaasti lämpiävää sorttia


Lähti hitaasti käyntiin tämä päivä, mutta lähtipä kuitenkin. Seurasin toisella korvalla ja silmällä pari tuntia tv:stä live-selostusta shakkiottelusta! Uskomatonta, että shakkiotteluun saadaan  mertarannan tauoton selostus, vaikka siinä ei mitään oikein tunnu tapahtuvan. Mutta spekuloida voi loputtamasti seuraavilla siirroilla, ottaa esimerkkejä historiasta jne. Lopputulokset sentään ovat toistaiseksi olleet pitkästyttäviä. Neljäs tasapeli tuli neljästä ottelusta.

Digitaalista maailmaa olen ottanut pohtiakseni ja sitä miten paljon maailma muuttuu internetin myötä. Erikoisliikkeiden ja monen muun kaupankäynnin siirtyminen nettiin on selviö. Tästä kirjoittelin pari päivää sitten. Ilmiöön liittyy sekin, että osa ihmisistä ei millään halua nähdä digiajan mahdollisuuksia. Kerran totesin kauppa-auton kuljettajalle, että en löytänyt aikatauluja netistä ja hän katsoi minua ihmetellen. Ei kai sitä nyt netissä kauppa-autot ole. Uskon kyllä, että näkyvyys netissä lisäisi hänenkin asiakkaitaan. Vanhukset tuskin  nettiä lukisivat, mutta esimerkiksi perheenäidit varmasti mielellään tietäisivät, milloin voisivat tehdä täydennysostoja, hakea vaippoja tai leipää myymäläautosta. Iso vaiva sopivan sivun tekeminen ei varmasti olisi.

Toinen juttu on, että siirtyykö elintarvikekauppa missä määrin nettiin. Lapsuudestani muistan, että maanantaipäivisin paikalliseen kauppaan sai soittaa kauppalistan ja pakettiautolla tavarat toimitettiin kotiin. Sinänsä nettitilaamisessa ei ole mitään aivan uutta, valinnat vain ovat netin kautta. Luulen kuitenkin, että kaupassakäynti on monille mukava rituaali joka halutaan suorittaa kaikella hartaudella. Kaupungeissa on kokeiltu valmiita perheille tarkoitettuja ruokakasseja vaihtelevalla menestyksellä. Kauppiaalle ruokaostoksissa ei luultavasti tule samanlaista etua, kuin vaikka kirjakaupan alalla, joten siitäkin syystä arvelen että se ei ideana tule menestymään lähiaikoina. Toimittamseenkin liittyy oma haasteensa. Mihinkäs maidot jätetään kesäkuumalla, jos vastaanottaja ei satu olemaan kotosalla.

Lotus on ilmeisesti keksinyt käyttää suomalaiskuljettajia, koska heille ei tarvitse maksaa palkkaa. No ei sentään, hieno tilaisuus avautunut Heikille. Valitettavasti en uskalla odottaa Heikiltä menestystä kahdessa viimeisessä kisassa. Näin siitä huolimatta, että hän on erittäin nopeasti oppiva kuljettaja. Itse olen oikein positiivisesti yllättynyt jokaisesta pisteestä, jotka hän saavuttaa.

Amerikan vävyt näytillä

Tänään oli ihan ok päivä. Paljon oli tapahtumia pienelle ihmiselle iltaan asti

Telkkarista tulee ohjelma, jossa amerikan pojat tulevat Suomeen tutustumaan suomalaisiin naisiin. Formaatti on niin hyväntuulisen maalainen, että se luultavasti on alkuperältään suomalainen. Rauhallisesti etenevä sarja on ehtinyt vaiheeseen, jossa amerikan vävyt ovat tulleet Suomeen. Jokaisella on neljä morsianehdokasta ympärillään ja nyt he ovat tutustumassa miesten vanhempien kotiseutuihin ja myös itse vanhempiin. Vanhemmat saavat sanoa oman näkemyksensä asioihin. Miehet ovat siis alkuperältään suomalaista sukujuurta. He ottavat samalla tuntumaa suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Tyypillisiä amerikkalaisia he ovat siinä mielessä, että ovat tavattoman arkoja puhumaan suomea. Hyvääntuulisessa sarjassa kesä on vahvasti läsnä ja siksikin sitä on ihan kiva katsoa syksyn iloksi. Amerikansulhot ovat sopivan tavallisen oloisia, kuin suomalaisia fiksuja poikamiehiä. Suomalaisnaisia ei puolestaan tarvitse kielitaidon osalta hävetä ollenkaan. Useimmat heistä ovat asuneet pitkään ulkomailla, joten englannintaito on kohdallaan. 

Harmi on se juttu, että läppärin näyttöön on keskelle ilmaantunut kahdentoista cm:n raita, josta ei näy mitään eli pahimmassa tapauksessa tässä joutuu miettimään uuten laitteen hankintaa. Mutta sehän on kuitenkin vain sitä maallista mammonaa. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Digiaika osa I

Uusi viikko saatiin mukavasti käyntiin. Aurinkokin näyttäytyi tuossa iltapäivästä. Neljän aikoihin alkaa hämärtää jo aivan tosissaan, sitä ei vielä oikein edes tajua, miten päivä on jo lyhyt.

Yöunet olivat tainneet jäädä lyhkäisiksi, kun nukahdin lepotuoliin kahdeksi tunniksi heräten vasta kun väkeä alkoi lappaa koulusta.

Lääkäri soitti Nikolain kaupungista ja kertoi uusimmista labratuloksista. Veriarvot olivat kohdillaan, joten sai huokaista helpotuksesta. Seuraava kuvaus on kolmen kuukauden päästä, joten sydän syrjällään mennään taas siihen saakka. Elämä on tarpeeksi jännittävää, mutta kivaa niin kauan kun tulee edes kohtuullisia tuloksia. Mutta siihenkin täytyy osata varautua, että seuraavalla kerralla tulokset voivat olla muuta kuin mitä toivoisi.

Paljon on tullut mietittyä digitalisoitumisen vaikutusta lähitulevaisuuteen ja oikeastaan mitä se on jo nyt. Yhtenä lähtölaukauksena pohdinnoille oli lukiolaisten oppikirjahankinta viime viikolla. Kaksi kirjaa piti ostaa kirjakaupasta, mutta kaupungista ei löytynyt ainoatakaan kappaletta kummastakaan. Olivat loppuneet kesken. Kirjakaupat väittivät, että kysyntä oli yllättänyt heidät totaalisesti. Itse en millään nielaise tuota väitettä. Pari vuotta sitten en muista, että vastaavia tilanteita olisi ollut. Silloin kirjakaupat vaan pitivät suurempaa varastoa, näin uskaltaisin olettaa. Asiakkaana pistää vihaksi ajaa 40 km ja saada eioota. Kirjakaupassa painotetaan ajoissa olemista, mutta eihän se lisää kirjojen määrää yhdelläkään. Ja lukiolaiset pelaavat viime hetkeen kurssivalinnoissaan ja myös käytettyjen kirjojen markkinat käydään huolella läpi ennen kuin lähdetään kirjakauppaan. Antaessani palautetta asiasta, totesin että seuraavalla kerralla todennäköisesti taidankin hankkia kirjat netistä suoraan kotiin.

Siinäpä se. Netistä hankkiminen on muuttanut maailmaa paljon. Mieluummin toki olen ihan oikeassa kirjakaupassa selailemassa ihan oikeita kirjoja. Muuta en varmaan tekisikään. Mutta valikoimat rajoittuvat valitettavasti lähinnä uutuuksiin ja tiettyihin vanhoihin klassikoihin. Pokkareita toki näyttää olevan kirjakaupassa aika mukavasti, mutta niitä on myös marketeissa, jopa huoltoasemillakin. Netistä sen sijaan löytää mitä vaan. Ulkomaankieliset ovat ymmärrettävästi paremmin siellä. Käytettyjen kirjojen markkinat ovat netissä myös tosi hyvät.

Mihin siis kirjakauppoja enää tarvitaan? Uskon, että niillä on vielä pitkään tietty merkityksensä, mutta silloin niiden pitää toimia hyvin. Jos halutaan palvella vaikkapa lukiolaisia, kirjoja pitää hankkia riittävästi varastoon, niinkuin ennen on tehty. Asiakas ei nykypäivänä montaa turhaa reissua tee. Erikoisliikkeiden haasteet ovat yksi digi-aikakauden seuraus, niitä seurauksia on paljon muitakin ja aion palata niihin tarkemmin myöhemmin, koska kysymys on tosi isosta murroksesta, jossa pitää olla valveilla.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isänpäivä

Isänpäivä on juhlapäivistä yksi mukavimmista, koska se perustuu ihmisten välisiin merkityksiin. Se ei ole vain isän oma ja yksityinen juhla, kuten vaikka synttärijuhla on synttärisankarin oma juhla. Isänpäivässä juhlitaan sitä mitä läheiset ihmiset merkitsevät toisilleen ja ovat jo tähän saakka merkinneet vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Isänpäivään liittyy monenlaisia tuntemuksia. Ensimmäinen on tietenkin kiitollisuus siitä, että on saanut ihmiset lähelleen, on saanut isän viran kannettavakseen tai on saanut isän lähelleen. Toisaalta ihmissuhteet ovat harvoin totaalisia menestystarinoita tai ainakin niihin kuuluvat vajavaisuus ja epäonnistumiset. Niin isänkin roolissa. Tappioita tulee ja usein on vikapää nähtävissä eteisen peilissä.

Ja silti on lohdullista, että hankaluuksistakin yleensä selvitään kohtuullisilla kolhuilla ja matka jatkuu eteenpäin.  

Oma vointi on ollut kohtuullisen hyvä ja päivässä ollut paljon rentoa oleilua.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Huvittavasta ihmelapsesta maailmanmestariksi?

Perhesynttäreitä tuli tänään juhlittua mukavissa tunnelmissa. Muuten tuli oltua aika rauhallisissa tunnelmissa eilisen koheltamisen ja rellestämisen jälkeen. Kerrostalon kolmanteen kerrokseen tosin tuli kiivettyä ilman että keuhkot halkesivat hengästyksestä tai reisistä olisivat paukut loppuneet. Kunto on mennyt tosi paljon eteenpäin siitä mitä ollut. Ei siitä ihan pahasti mieltänsä osaa pahoittaa.

Hauskaa oli katsoa vanhaa dokumenttia shakkiprinssi Magnus Carlsenista, jossa hän  13-vuotiaana voitti Anatoli Karpovin ja pakotti Garri Kasparovin tasapeliin. Oli naurussa pitämistä, kun ihan tavallisen näköinen pojankloppi noin ohimennen laittoi nippuun alansa suurimmat. Harvemmin esille tuleva knoppi puolestaan on, että Carlsen on asunut vuoden lapsuudestaan Suomessa Espoossa.

Nykyään shakin Mozart on 22-vuotias ja on saavuttanut kaiken paitsi maailmanmestaruuden. Hän on ollut maailmanrankingin ykkösenä vuodesta 2010 ja saavuttanut ME-pisteet. Hän on voittanut pikashakin maailmanmestaruuden ja lukuisia kovia turnauksia. Ehdokasotteluista hän on kieltäytynyt sen vuoksi, että järjestelmä on ollut vanhaa mestaria suosiva ja sääntöjä on muutettu kesken karsinnan.

Nyt kuitenkin jotakin on muuttunut. Tänään alkoi kahdentoista ottelun MM-turnaus Intiassa. Vastassa on Vishy Anand ja ensimmäinen peli meni tunnustellessa. Tuloksena tasapeli kuudessatoista siirrossa. Mikään unelma-alku tämä ei Carlsenille ollut, sillä hän sai aloittaa valkoisilla.

En tiedä toivonko voittoa ja mestaruutta Magnus Carlsenille. Olisi jotenkin traagista saavuttaa kaiken mahdollisen jo 22-vuotiaana. Aivan kuin elämä tulisi valmiiksi liian nuorena. Ihmisen ei ole hyvä menettää unelmiaan edes saavuttamalla ne. Täytyy olla jotakin, jota voi haaveilla ja jota kohti pyrkiä.  No toisaalta tietenkin on niin, että ihmisen oma tehtävä on määritellä elämänsä mielekkyys.

Kasparovista tuli aikanaan maailmanmestari 22-vuotiaana. Hän piti sitä hallussaan 15 vuotta. Sittemmin hän on kokeillut siipiään politiikassa oppositiojohtajana, mutta Venäjällä oppositiota ei ole aina niin kiva edustaa. Niinpä viimeisin tieto kertoo Kasparovin hakevan Latvian kansalaisuutta. Siirto ruudusta toiseen.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Tietämisen oikeutta ja iloa.

Tänään työ imaisi meikäläisen mukaansa täysin. Liittyy pieneen projektiin, jota olen tekemässä työpaikalle. Olen rakentanut tieto-opin kurssia nettiin. Kurssilla käsitellään tiedon ja tieteen olemusta. On mahtava huomata, että voimia välillä on näinkin hyvin ja että keskimääräinen vointi on mennyt yhä parempaan. Lämpimällä syksyllä on ehdottomasti ollut oma osuutensa.

Wikipedian perustaja Jimmy Wales oli televisiossa haastateltavana. Hänestä ei ole tullut nettimiljardööriä, mutta hän on muuttanut maailmaa harvinaisen paljon. Voidaan sanoa, että hän on tuonut tiedon ihmisten saataville.

Wikipedia on aikamme upeimpia ilmiöitä, internetin ehdottomia helmiä. Tieto on tullut kaikkien ulottuville eri kielillä. Kahvipöydässä, jos tulee vastaan asia jota ei tiedetä, niin kännykästä otetaan Wikipedia esille ja minuuteissa asia on selvinnyt. Tämä on demokratiaa parhaimmillaan.

Kauas on tultu siitä, kun Martti Luther vaati Raamattua kansalle luettavaksi eri kielillä petollisten paavien sensuurin takaa. Kansankieliset Raamatut olivatkin pitkään katolisen kirkon indexissä eli kiellettyjen kirjojen luettelossa. Index lakkautettiin 1960-luvulla ja puoli vuosisataa sen jälkeen ihmisten mahdollisuutta saada tietoa ei näytä estävän mikään. Tästä iso kiitos Wikipedialle. Se on sitten toinen juttu, että samassa Kirjassa kerrotaan tiedon seurauksista. Tuskaakin se monesti lisää. Kaikkea ei ole kiva tietää.

Abu Dhabissa Ruotsin 1996-syntyneet pojat hankkivat MM-pronssit kaulaansa. Lajina on siis jalkapallo. 4-1 voittivat Argentiinan, mikä toi ensimmäisen mitalin ikinä Ruotsille U17-ikäluokassa. Erityisesti lämmittää se, että kaksi vuotta sitten Suomen pojat pelasivat aivan tasaisia otteluita samoja ruotsalaisia vastaan. Kolme poikaa oli omastakin joukkueesta tuolloin mukana nuorisomaajoukkueessa. Mahtava ajatella, että näinkin lähellä voidaan olla maailman absoluuttista kärkeä. Treeniä, onnea ja sitkeyttä, niin kaikki on jatkossa pojille mahdollista. Tietenkin taustat ja olosuhteet täytyvät olla kunnossa, mutta niinhän ne täällä tällä kertaa ovat.

torstai 7. marraskuuta 2013

Filosofin kallis puheenvuoro

Tänään filosofi Pekka Himanen työryhmä julkaisi loppuraporttinsa kestävän kasvun mallista. Raportti on herättänyt paljon puhetta jo ennen julkaisuaan ja enimmäkseen muusta kuin sisällöstään. Raportin lyhyt arvio löytyy alla olevassa linkistä.

http://leostranius.fi/2013/11/arvio-pekka-himanen-ja-manuel-castells-kestavan-kasvun-malli-loppuraportti/

Professorit ovat olleet kilvan moittimassa raporttia epätieteellisyydestä ja heppoisuudesta. Kovin paljon ei ole kehuja tullut vastaan. Tutustumatta raporttiin tulee väistämättä mieleen, että onkohan nyt astuttu jonkun varpaille, kun niin kovasti ollaan lyttäämässä toisen tekemää työtä.

Himanen on Esa Saarisen aikanaan esiin nostama junnufilosofi, joka väitteli tohtoriksi jo 20-vuotiaana, Suomen nuorimpana siihen saakka millään alalla. Silloin jo oli puhetta siitä, että Himaselle siloiteltiin vähän liiankin kanssa tietä merkkipaalun saavuttamiseksi. Liekö tässä jo ollut professoireille aihetta kiristellä hampaitaan ja kun Kataisen tökerö menettely lipsahti julkisuuteen hintoineen päivineen, oli soppaan saatu ainekset.

Himasta vastaan on sanottava yksi asia. Sokratesta pidetään filosofian isänä. Hänen lähtökohtanaan olivat tinkimätön pyrkimys viisauteen, totuuteen ja hyvyyteen. Vastapuolena olivat "sofistit", jotka pyrkivät voittamaan väittelyt keinolla millä hyvänsä ja ottivat opetuksesta vastaan rahaa. Sokrates oli hyvin tarkka siitä, että ei sorru ahneuteen. Hän ei ottanut rahaa opetuksestaan. Himanen ei tainnut tässä asiassa aivan yltää Sokrateen tasolle.

Mitä olen referaatteja lukenut, Himanen on varmasti oikeassa monessa asiassa. Pitäisi miettiä miten luodaan hyvinvointia eikä pelkästään sitä, miten pahoinvointia vältetään. Siis huomio positiiviseen. Yhteiskunnassa on ihanteeksi nostettu sekulaari materialismi, joka suhtautuu tympeästi henkisiin arvoihin ja auktoriteetteihin. Tästä on tutkimuksellista näyttöä paljonkin ja muutos on viime vuosina ollut erikoisen nopeaa.

Arvomaailmaa pitää ravistella hereille, mutta se on aika hankalaa. Mukavuusalueella on niin kiva olla. Vasta isompi kriisi voi herättää. Näin ainakin pahoin pelkään. Toki nyt on saatu aikaiseksi taloudellista kriisitietoisuutta, mikä on hyvä asia. Mutta liikaa on opittu, että yhteiskunnan pitäisi aina tulla avuksi kun yksilöllä on paha olo. Omaa tervettä vastuuta kaivataan lisää ja sieltä nousee autettisen elämän eväät. Elämänrohkeutta tarvittaisiin lisää. Rohkeutta onnistua ja epäonnistua, näitä asioita käsittääkseni Himanen peräänkuuluttaa. Tarvitaan myös rohkeutta ajatella asioita uudelleen, kriisit ovat hyviä mahdollisuuksia siihen.

Koulutettu väestö pystyy ymmärtämään ja käsittelemään asioita monipuolisesti. Siinä on Suomen voimavara. Aivan mitä tahansa soopaa ei olla valmiita uskomaan. Löytyy kykyä tärkeään asiaan eli kriittisyyteen; sehän nyt nähtiin professorienkin osalta. Lyttäämistä sanotaan heikoksi kritiikiksi ja se on vielä aika helppoa. Vahva kritiikki on sitä, että kerrotaan miten asiat olisivat paremmin. Tämä on vaikeampaa ja tätä en kuullut professorien puheesta juurikaan. Tätä Himanen kuitenkin yritti ja siitä hänelle pisteet.

Sitten vielä yksi asia. Jokaisessa menestysjoukkueessa tarvitaan hyviä visionäärejä ja hyviä toteuttajia. Hyviä soittajia kyllä löytyy, mutta hyviä biisintekijöitä kuten Tuomas Holopaisia on vähän. Ilman hänen tekemiään kappaleita Kiteen orkesterista ei oltaisi koskaan kuultu ulkomailla mitään vaikka heillä olikin erinomainen ja omaperäinen laulaja. Hyviä futaajia löytyy tuhansia, mutta pelin näkijöitä, Pirloja ja Litmasia on harvassa, jotka pystyvät hahmottamaan peliä eteenpäin. Toki tarvitaan näitä huipputaitavia solistejakin, Zlataneita tai Messejä toteuttamaan maalinteon.  Apple voitti Nokian. Applessa uskallettiin olla rohkeita, katsoa tulevaisuutta uudella tavalla. Nokiassa mentiin vanhoilla tulilla, joista olisi voinut saada paljon enemmän irti, mutta visionäärisyys puuttui. Nukuttii onnen ohi. Takkiin tuli.

Suomikin tarvii hullut visionäärinsä eli isoista saappaista on kysymys. Onko se Himanen vai joku muu, sen aika näyttää. Hyvä joukkue tarvitsee hyökääjiä ja puolustajia. Suomalainen jalkapallo tuottaa lähinnä hyviä keskuspuolustajia, jääkiekko maailman parhaat maalivahdit. Kylmäpäisyyttä ja johtajuutta siis ainakin riittää. Toivottavasti yhteiskunta ei ole samassa tilassa, vaan lötyisi myös niitä rohkeita ja taitavia hyökkääjiäkin ja ennen kaikkea luovia pelinrakentajia.

Tieto-oppia

Päivä toi pohdittavaa pienellä varoitusajalla. Uusia mahdollisuuksia aukeaa. En halua avata tarkemmin, mutta sen verran voi sanoa että terveydestä ei tällä kertaa kysymys.

Tänään on tullut opiskeltua filosofiaa. Yritän opetella tykkäämään tietoteoriasta. Ei ollut vielä kovin vaikeaa, vaikkei suosikkejani olekaan.

Olo on ollut taas parempi. Yöllä meni nukahtaminen myöhään ihan vaan sen takia, etten saanut aikaiseksi nukahtaa. Oli kiva vaan valvoa ja kuunnella yön hiljaisuutta. Höh.

On spekuloitu Kimin kolaria viime kisassa. Tekikö sen tahallaan? Itselle tuli mieleen heti nähtyäni tilanteen tarkemmin, että tahallisesta kolarista oli kysymys. Talli oli tehnyt Kimin elämän niin paljon vaikeaksi, että melkein ymmärtäisin moisen käytöksen. Vuosi ilman palkkaa, haukut sekä sääntöjen vastainen auto aika-ajoissa ovat omiaan laskemaan fiilistä. Toivottavasti jatkossa asiat paremmin.



tiistai 5. marraskuuta 2013

No, voi Googlea

Ärrrr.. Eilen kehuin Googlea. En tainnut kehua tarpeeksi, tai sitten kehuin aivan liikaa. Nyt se sitten jumpitteli niin paljon, että kadotti tämän päivän tekstit.

Lyhyesti sen verran, että tuli tehtyä pyhiinvaellus Kyläkauppaan. Siellä paikassa on aina ollut mukava käydä vaikka vain pyörähtämässä. Niin nytkin. Vointi ollut tänään oikeinkin hyvä.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ei hullumpi päivä

Googlen palvelulla tässä blogia kirjoittelen. Mielelläni sen teen, koska tänään kerrottiin hyvä uutinen. Google tekee jätti-investoinnin Suomeen, tarkemmin Haminaan. Mukava, että tällaisiakin uutisia tipahtelee lähes viikottain. Vaikka paljon työpaikkoja menetetään, uusia tulee tilalle. Ja se on mahtavaa, että ulkomaalaiset toimijat valitsevat nimenomaan Suomen. Ei tämä aivan auringonlaskun maa vielä ole.
MTV3 on uudistanut ilmeensä. Hassultahan se näyttää, mutta parin viikon päästä uudistusta tuskin edes muistaa.

Päivä on ollut aktiivinen ja hyvävoimainen. Aamulla tuli nukuttua pitkään, mikä antoi päivälle hyvän pohjan.

Omaisten kova vastuu

Päivä sujui hyvissä voimin. 6.5 km tuli vielä illalla käveltyä. Hyvillä mielin pääsee aloittamaan uutta viikkoa.

Venäjällä presidentti on allekirjoittanut lain, jonka mukaan terroritekoihin syyllistyneiden  omaiset vaaditaan korvausvastuuseen. Kovasti taistellaan terrorismia vastaan ja olympiakisojen turvallisuus halutaan varmistaa. Mutta yleensä on totuttu siihen, että lain rikkojaa rangaistaan, ei syyllisen omaisia. Tuo melkein jo mieleen verikoston,  Siinä mielessä vaikuttaa täysin mahdottomalta lailta, vaikka joku on sanonut että venäjällä mikään ei ole mahdotonta.




lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinmiestenpäivä.

Otsikossa käytettyä nimeä ei poliittisesti epäkorrektina juurikaan enää  käytetä. Eikä sille taida liioin olla teologisia perusteluja. Perinne sinänsä elää vahvana. Amerikoissa kummitusjutut ovat sekoittuneet halloween-juhlaan. Syödään pahanmakuisia karkkeja ja laitetaan kurpitsahattu päähän. Meillä Suomessa hautausmaa on pyhänpäivän iltana vaikuttava näky, vaikka maa olisikin vielä musta. Tuhannet kynttilät tuovat valonsa pimeyteen ja herättävät matkamuistoja riemuitsevan seurakunnan jäsenten kanssa.

Rento päivä ollut tänään. Oli mukava puuhata yhdesssä ja  tehdä lego-animaatioita. Nähdessään lopputuloksen viisivuotias oli haltioissaan, kun lego-ukot liikkuivatkin itsestään.

Voinniltaan kohdalle osui taas parempi päivä. Ei isommin moittimista, joskaan aikaan en juurikaan mitään merkittävää saanut.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Verotiedot esillä

No nyt on menty sitten tiukasti maan myötäisesti, tai enimmäkseen oltu paikallaan. Olo ei ole ollut niin hyvä kuin tässä viikolla aiemmin.

Palkkatiedot ovat tänään  tulleet julkisiksi ja niistä on tarnaa rittänyt.  Kalle Isokallio ehdotti, että listat pitäisi tehdä siten, että järjestys olisi veronmaksun (ei tulojen) perusteella. Silloin listat olisivat mielekkäämpiä. Samaa mieltä. Silloin muistettaisiin, että rikkaat maksavat todella paljon veroa ja palvelevat siten yhteistä hyvää. Kimi Räikköselle olen joskus tainnut vähän irvaillakin siitä, että hänellä ei ole varaa maksaa veroja Suomeen.Tänään kerrottiin, että hän on tänä vuonna saanut 0 euroa palkkaa. Silloinhan ei veroa  ei tietenkään voi maksaa. Erityismaininnan ansaitsee saksalainen lääkeyhtiö Bayer, joka on Suomen toiseksi suurin yhteisöveromaksaja.