Päivitys siirtyi aamuun, kun illalla sai nukahdettua puoli kymmenen maissa ja unta riitti melkein kellon ympäri.
Eilen tuli kierrettyä maakuntaa tuoreen kuskin kanssa. Lumipeitto teki päivästä valoisan ja tiestä liukkaan. Pimeä tulee yllättävän nopeasti.
Valitettavasti arvaukseni Heikistä piti paikkansa. Jos formuloihin pääsee antamaan hyvällä autolla, ne mahdollisuuden pitää käyttää hyväkseen. No nyt ei ainakaan voi sanoa, etteikö olisi ollut mahdollisuuksia näyttää osaamistaan.
Tänään Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta. Koivisto oli ensimmäinen poliitikko, jota pikkupoikana seurasin tarkasti. Olin täyttänyt juuri yhdeksän vuotta, kun Koivisto valittiin presidentiksi. Silloin oli uusi tilanne edessä, kun Kekkosen neljännesvuosisata oli vihdoin takana. Useimmat ymmärsivät kauden venyneen liian pitkäksi ja iloitisivat asiasta avoimesti. Tuntui siltä, että uuden aikakauden tuulet puhalsivat. Ensimmäiset vapaat vaalit olivat tuolloin edessä. Muistan seuranneeni vaalikeskusteluja tarkkaan ja jännittäneeni vaaleja tiukasti, vaikka Koiviston voitto oli hyvin ilmeinen. Koivisto sai poikkeuksellisen laajan kansansuosion myös oman puolueensa ulkopuolella. Hän oli sosiaalidemokraattina helpompi hyväksyä kuin vaikkapa Kalevi Sorsa. Johtui varmaan siitä, että Koiviston talouspolitiikka oli pikemminkin oikeistolaista. Koiviston poliiittinen perintö on vielä arvioimatta lopullisesti. Fakta on kuitenkin se, että hän oli valtakunnan keulahahmona silloin kun rähmällään oleva Kekkoslovakia nousi Euroopan unionin täysvaltaiseen jäsenyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti