Mahtava päivä taas tänään! Yö jäi vähän lyhyeksi mutta päivällä tuli vajetta paikattua. Nopsakasti taas päivä meni pikku touhuilun kanssa. Illalla sain ajaa vähän taksiakin, ainakin noin leikisti.
Joulun tuoksua on tuvasta tullut ja piparkakkuja ja joulutorttuja on tullut maisteltua. Siinäpä taistelun aihetta pysyä kohtuudessa. Oikeastaan joulun jutut tuntuvat tosi mukavilta. Joulua kohti on kiva kulkea. Ensimmäiseen adventtiin on vain viikko. Nyt sunnuntaina onkin tuomiosunnuntai eli kirkkovuosi vetelee viimeisiään.
Merja Ailuksesta ei pari viikkoa sitten tainnut kovin moni tietää mitään. Sitten alkoi jokakuukautinen ajojahti, jonka uhriksi oli valikoitunut ilmeisesti kohtalon oikusta tällä kertaa Ailus. Minulle ja ilmeisesti monelle muulle tämä prosessi jäi aika oudoksi. Hänen kanssaan oli tehty pitäviä sopimuksia, jotka kyllä varmasti olivat aika kohtuuttomia kansalaisten mielestä. Oliko niiden lisäksi sellaisia väärinkäytöksiä, jotka olisivat velvoittaneet potkuihin, sitä en tiedä.
Voi olla, että karkea ahneuden peikko siellä lienee kuitenkin kutitellut taustalla. Eihän tuo kolmensadantuhannen erorahakaan aivan huono ole. Vastaa kymmenen perustyöntekijän vuosipalkkaa. Mutta toisaalta puolet summasta kotiutuu verottajan kirstuun aika nopeasti. Meinasin sanoa verokarhun, mutta jäin miettimään että nukkuvatkohan verokarhut talviunta jo. Sellaisesta en ole koskaan kuullut...
Mutta asiaan, jotakin tässä Ailus-jutussa on jäänyt kertomatta julkisuuteen tai ainakin siltä vaikuttaa. Miksi Keskusta ei lähtenyt millään tavalla puolustamaan häntä? Onko heillä jotakin enemmän tiedossa? Tavallisesti puoluepukaria puolustetaan raivoisasti, mutta nyt ei niin käynyt. Keskusta jopa yritti tehdä tästä hyveen antamalla kuvan itsestään poliittisten nimitysten vastustajina. Minusta tuo on vähän teennäistä oman kilven kiillottamista, näitä puheita muistan kuulleeni ainakin 25 vuotta. Oppositiosta niitä on helppo huudella.
Mielestäni poliittiset nimitykset ylläpitävät kansanvaalin voimasuhteita pitkällä aikavälillä. Silloin oletuksena tietenkin on, että oikeasti päteviä ehdokkaita on tarjolla riittävästi joka puolella. Epäpätevä ei tietenkään saa ohittaa selvästi pätevämpää. Siinä moraali punnitaan.
---
Magnus Carlsenilta, josta olen paljon kirjoitellut, on päivän sitaatti. "Jos ei koskaan yliarvioi omia kykyjään täydellisesti, ei voi päästä kovin pitkälle."
Siinä on yksi menestyksen avain. Rohkealla asenteella jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset paremmin. Carlsenin tarina oli urheiluruudussa. Juttu sisältää mainioita kohtia ihmelapsen uralta. Yhdessä kohdassa hän pelaa Harvardin huippulakimiehiä vastaan. Vastustajia on 20 ja Carlsen pelaa silmät sidottuina muistin varassa. Turha ehkä mainita lopputuloksista; 20 voittoa.
Juttu shakin Mozartista alkaa kohdasta 12:19
http://areena.yle.fi/tv/2060814
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti