Postimiesparka...

Oikeastaan aika nihkeä päivä. Ei kipuja eikä kipeänä, mutta tuntunut välillä että mitenkään päin ei ole hyvä olla. Kärsivällisyys ajoittain ollut kovilla. Runsaasti uupumusta ilmassa, paljon en ole saanut aikaan. Olen tosin kuullut, että joillakin muillakin tänään tihkeää. Ehkä päivän energia vaan on sellainen tänään. Illalla aavistuksen parempi veto.

Postimies soitti kotiin ja pahoitteli, ettei saanut tuotua pakettia kotiin koska se ei mahtunut autoon. (täh ?) Iltapäivällä oli sitten saanut riittävän ison auton, jolla toi kotiin television huollosta. Toisaalta hyviä takuuhuoltoja sellaiset, että kotoa haetaan ja kotiin tuodaan, mutta postimiesparat...

Yleensä en katso mitään sarjoja enkä elokuvia, en juuri koskaan. Ei vaan ole mun juttuni. Mutta nyt olen kahtena päivänä katsonut ( lähipiirin yllyttämänä) "Sydämen asialla." On kyllä ollut mahtavia jaksoja, Yllätyin että innostun niinkin paljon. 1960-luvun englantilaiskylä on tehty hyvin uskottavaksi sen ajan värkkeineen. Mielenkiintoiset henkilöt ja hyvin kirjoitettu juoni. Laatukokonaisuus, mutta sen kuitenkin lupaan, että ei tämä tavaksi ei pääse tulemaan.

Petteri Punakuono

Varsinainen nenäpäivä! Ihan totta, nenä on aivan punainen ja arkakin vielä. Ilmeisesti eilinen lääkintä kävi vähän nokan päälle. Pääasia kuitenkin, että tauti onnistuttiin välttämään. Ihan perusolo tänään ollut muuten. Vähän heikkona, mutta se on nyt normaalia.  Pari tärkeää velvollisuutta sai hoidettua pois roikuskelemasta. Huomenna niitä on lisää.

Paikallisessa maakuntalehdessä on nyt muutaman päivän sisällä julkaistu nimilistoja alueen vapaamuurareista. Kyse on liikkeestä , jolla on Suomessakin tuhansia jäseniä ja vielä vaikutusvaltaisia sellaisia. Liikkeen ympärillä on paljon salamyhkäisyyttä, koska se kertoo itsestään hyvin vähän ulospäin.  Minusta on kuitenkin hyvä, että asioista voidaan avoimessa yhteiskunnassa kirjoittaa avoimesti. Toki suurin osa paikallisista veljistä olikin tiedossa, mutta pari yllätystäkin oli mukana. Avoimuus kuitenkin hälventää  pelkoa kieroutuneesta vallankäytöstä, jossa veljien suosiminen aiheuttausi demokratiavaljetta.    

Taistelupäivä

Tänään on ollut taistelupäivä. Sellainen tunne on ollut, että joku tauti olisi kovasti tulossa - täysin lupaa kyselemättä. Kotikonstit olleet käytössä: vitamiinit, särkylääkkeet, villapaita, kylmänropit ja sauna. Konjakkipullokin löytyi kaapinperältä. Nyt on kaksi hyökkäystä saatu torjuttua ja se toivottavasti riittää. Ohjeena kun on, että jos kuume nousee 38:n asteeseen tulee lähteä välittömäsi sairaalaan antibioottitiputukseen. Ei kiitos.

Tänään huomasin, että naaprsissamme käy kauppa-auto. Niinpä tuli poikettua ensimmäisen kerran oikein vanhan ajan kauppa-autossa. Kuljettajalla oli sana hallussaan ja kaikille jotakin sanottavaa. Kiva kokemus.

Radiovinkkinä Yle Puheen Jari Sarasvuo, joka on tunnin kestävä ohjelma. Konseptissa Sarasvuo yksin puhuu; ei vieraita, ei musiikkia. Siis pelkkää puhetta. Tänään oli neljäs ohjelma. On uskomatonta, miten yhden ihmisen puheella saadaan aikaan valtava intensiteetti. Sarasvuo laittaa itsensä  peliin, välillä nolattavaksikin. Hän onnistuu verbalisoimaan vaikeita käsitteitä usein tyhjentävästikin. Ohjelma lähtetään tiistaisin klo 13, mutta löytyy Yle Areenasta.

http://areena.yle.fi/radio/1797117

Eilen harmittelin, että Pekka Koskelaa ei arvosteta. Illalla huomasin, että Koskelaa ei haastateltu Urheiluruudussa eikä Tulosruudussa. Uskomatonta, vaikka kysymyksessä  kenties koko vuoden kovin urheilusuoritus. Ihmettelen, miten vähän luistelua arvostetaan.

Muutos loppuviikkoon

Muutos suunnitelmaan. Sytostaattikuuria siirrettiin viikolla, koska neutrofiilit eivät ole vielä palautuneet riittävän ylös. Neutrofiilit ovat käsittääkseni niitä ensimmäisiä taistelijoita, jotka käyvät tautien kimppuun. Saakin nyt  sitten olla tarkkana pöpöjen kanssa.  Perjantaina uusi verikoe, jolloin katsotaan ovatko arvot kohonneet.

Voinniltaan ei erityisen helppo päivä. Pitänyt ottaa korostetun iisisti, ollut melkeinpä tylsää kun oikein mitään ei ole voinut tehdä. Siinä mielessä viikon aikalisä hoidoista on kyllä ihan hyvä, vaikka tarkoittaahan se homman pitkittymistä.

Yöllä tuli katsottua Pekka Koskelan mitaliluistelut Amerikasta. Hyvä telkkarilaji sekin. Mielettömän tasaisia lähtöjä. Pekka Koskela on ehkä Suomen aliarvostetuin urhelija, harvoja kansainvälisen huipputason tekijöitä, joka jäänyt aivan liian pienelle huomiolle.

21.12 Pakko vielä lisätä, että on käsittämätöntä miten paljon 4-vuotias tuo riemua taloon! Leikki-ikä on parhaimmillaan, kun joka päivä oppii uutta ja jaksaa innostua kaikesta. Äsken sai katsoa ikkunasta kun pupunkorvalakki huiskuen rakennettiin lumiukkoa. Uskomaton ikä.

21:57 Tarkennus: Tuli yleisöpalautetta, jossa kerrottiin että makrofagit huolehtivat puolustuksesta ensimmäisen tunnin ajan ja lisääntyvän verenkierron mukana paikalle saapuu toisia syöjäsoluja, neutrofiileja. Kiitos tarkennuksesta!

Juhlittukin on

Tänään oli pikku juhlat kotona ja väkeä mukavasti paikalla. Nuorisonkin synttäreitä on kiva juhlistaa herkuilla hyvässä seurassa.  Enimmäkseen voinniltaan rankkaa, mutta illalla tuli selvästi parempaa oloa vastaan. Iloinen siitäkin.

Tahmeaa

Nihkeämpi päivä ollut nyt, jaksamista ei kovinkaan ole ollut. Ei sentään ole makuulla tarvinnut olla.  Mutta osa päivistä on tälläsia, ei siinä sen kummallisempaa.

Tulin hyvälle mielelle Kaisa Mäkäräisen hiihdon SM-kullasta. Aina säväyttää, kun joku tulee ja pesee sivulajissaan koko porukan.  

Aamusta päivä parhai

Aamu ja aamupäivä tänään supertehokkaita. Terveyskeskuksessa oli labrakokeet vuorossa. Yhtenä mittauskohteena oli neuroendokriininen toiminta eli kasvaimen aktiivisuus. Eivät olleet tk:ssa ennen nähneet moista testiä. Siihen kun liittyy se käytännön haaste, että verinäyte pitää pakastaa välittömästi ennen lähettämistä tutkimuslaboratorioon.

Päivän hyvä uutinen oli netistä löytynyt kansainvälinen artikkeli, jossa sanottiin että neuroendokriinisillä keuhkosyöpäpotilailla tyypillinen arvo on yli 400 edellämainitussa kokeessa. Terveellä verrokkiryhmällä arvo oli 4-10. Viimeksi oma arvoni oli 9. Eli se viittaisi siihen, että kasvaimen aktiviteetti olisi alhainen...tai sitten diagnoosi voi olla väärä kasvaintyypin suhteen. Sekään ei välttämättä olisi huono uutinen. Epäilyttävää on ollutkin se, että tämä minulle diagnosoitu ei-pienisoluinen neuroendokriinen kasvain on korostetusti tupakoitsijoiden tauti; 98.7 % on tupakoitsijoita. Hoito molempiin on sama, joten siinä mielessä vikadiagnoosi ei olisi vaarallinen.

Sitten päivä jatkuikin ilmastoinnin puhdistuttamisella, suihkun asennuttamisella ja yhdellä ikkunalasin korjaamisella. Paljon tuli valmista tänään ja laastari sormeen siitä ikkunalasin kanssa vääntämisestä. Huomenna jatketaan sähkömiehen kanssa lamppujen asentamista.

Sitten iltapäivällä tulikin pudotus voinnissa, ehkä ennen kaikkea henkisessä. Se nyt oli  oletettavaa siinä mielessä, että kokonaista huippupäivää ei vielä juuri ole ollut. Illtaa kohti menty taas parempaan, kunnon pihvi oli avuksi. Liikunnan  puolella on pitkästä aikaa on pystynyt tekemään kahvakuulalla jotakin pientä keikuttelua, mikä on tuntunut tavattoman hyvältä. Kovasti sitä odottaa aikaa, kun hoidot ovat loppu. Kesä ja Kyrkösjärven lenkki (15,8 km) kävellen siintävät mielessä.

Kummallinen päivä

Fyysisesti nouseva päivä. Aamulla vielä vähän vaisua, mutta päivän edetessä vointi on ollut ihan hyvä. Se heikko olo, joka kesti pari päivää, on antanut periksi.

Henkisesti puolestaan ollut aaltoilevaa.  Välillä ollut rankkoja hetkiä, varsinkin kun on itsekseen. En oikein tiedä miksi. Pintaan nousee erilaisia tuntemuksia.  Mutta on ollut hyviäkin hetkiä.  Varsinkin ihmiset tuoneet hyvää oloa. Erilaiset kohtaamiset antaneet jälleen voimia. Sain tänään rohkaisua ja kannustusta eräältä tuttavalta. Hän sanoi olevansa tosi optimistinen tilanteeni suhteen ja että minulla tärkeitä tehtäviä edessä. Ne sanat osuivat tänään hyvään maaperään.

Juuri nyt alkoi tuoksua hyvä kahvin tuoksu nenässä. Loppiaisen jälkeen ei kahvi ole maistunut lainkaan, mutta nyt rupesi tekemään mieli. Eli nyt keittämään kaffia. Oiskohan suklaakahvia vielä jäljellä...

Varovaa

Varovaista, hyvin varovaista tänään. Selvästi huomaa, että fyysisessä  jaksamisessa on aukko. Eilisestä ei sinänsä pudotusta kuitenkaan. Vyöhyketerapia pitkästä aikaa antoi hyvää vointia.  Myös päiväunet teki oikein hyvää. Illalla pystyi olemaan vähän toimeliaskin. Takan ääressä tunnelma nousee, kun katsoo hehkuvaa hiillosta.

Esikoinen on innostunut kasvojen piirtämisestä. Piirsi ensin omaa naamaansa ja nyt istuu vastapäätäni yrittäen piirtää minua. Ei tunnu olevan helppoa. Pyyhekumi käy jatkuvasti.

Illan dokumenttirupeamassa ohjelmat kahdesta merkittävästä ja ennakkoluuloja herättävästä liikkeestä; vapaamuurareista ja lestadiolaisuudesta. Vapaamuurarit antoivat erikoisen kuvan itsestään kun eivät antaneet haastatteluja lainkaan. Jopa sovittuja haastatteluita oli peruttu. Lestadiolaidokumentissa liikkeen edustajat saivat itse piirtää kuvan uskostaan, jolloin kuva jäi varmasti edullisemmaksi kuin mitä vaikeneminen olisi jättänyt. Hassua, että tässä asetelmassa lestadiolaisuus vaikutti hyvin lämpimältä, avoimelta ja ulospäin suuntautuneelta.

Alamäkeen lasketellen

Superpäivä vaati sitten hintansa. Merkittävä takapakki jaksamisessa tänään. Muistuttaa valitettavasti ensimmäisen hoitokierroksen romahdusta.  Ajankohta hoitosyklissä on sama.  Edeltävä kävelylenkki  ja sen sää (pakkaskeli)  suorastaan identtiset. Heikko olo, jaksamista tosi vähän.  Ei sentään vuodepotilaana, mutta liikkeelle ei mieli tee. Toivottavasti alamäki taittuu pian, jotta loppuviikon hommat eivät hankaloituisi.

19.15 Päivän piristyi paljon, kun sain puhelun ystävältä vuosien takaa. Kymmeneen vuoteen ei olla pidetty yhteyttä, mutta nyt nousi mieleen valtavan mukavia muistoja. Terveenä en olisi ikinä arvannut, miten suuri vaikutus tällaisella kohtaamisella voi olla. Nyt maailma näyttää toiselta; miljonääriolo.

Superpäivä

Hyvää Martin Luther Kingin päivää!

Tänään oli superpäivä. Tavattoman paljon sai aikaiseksi normipäivään verrattuna. Erilaisia käytännönasioita liittyy remontin loppumiseen ja niitä sai kivasti puskettua eteenpäin. 40 min  kävely (köpöttely)  oli ihan huippua!

Päivän erikoisuus:  Putkiliikkeessä 169 euron suihkusetistä tehtiin tiukka tarjous - 170 euroa. Onnneksi en tinkinyt lisää... -)

Kiva sunnuntai

Aurinko paistoi tosi nätisti tänään. Ja kyllä teki hyvää käydä reilun puolen tunnin kävelyllä viikon liikkumattomuuden jälkeen. Henkisesti olo muuttui paljon kepeämmäksi.

Viikko hoitoihin aikaa. Toipuminen ei tunnu nyt ongelmalta, jos ei jotakin takapakkia pääse tulemaan. Ensi viikolla paljon mielenkiintoisia asioita edessä. Remontin loppusiivousta ym. tiedossa.

Herkuttelua

Saamaton olo tänään. Enemmänkin olisi voisi saada aikaiseksi. Notkahdus tuli päivällä. Ei mahdottoman paha, mutta kuitenkin. Illalla söin karkkia ja sipsiä. Nyt on hirvittävä olo. Yök! Menee vähän aikaa ennen seuraavaa testiä.

Kohtuullista vointia

Nouseva profiili tänään. Illalla olo parempi kuin aamulla. Ruoka meinaa maistua ihan liian hyvin, kun ruokahalu on pohjaton.

Lance on nyt sitten pakon edessä  tunnnustanut vilpin pyöräkisoissa. Kauhea juttu. Ranskan ympäriajoa pidetään yhtenä rankimmista yhtäjaksoisista urheilukilpailuista. Reitin pituus vaihtelee 3000-4000 km välillä. Istumista tulee noin 100 tuntia, keskinopeuden ollessa n. 40 km/h.  Paikallinen pyöräseppä entisenä Tour de Francen huoltajana kertoi hormonien aiheuttamista sivuvaikutuksista. Ei viitsi tässä kertoa tarkemmin.  Tuskin kukaan sirkuksessa mukana ollut aidosti väittää, että tuollaisesta rääkistä puhtaana voi selvitä. Ensi vuonna uusi sirkus ja uudet voittajat. Systeemi jatkuu. Isot voitot kerätään taskuihin ja kaksinaismoralismi jatkuu.  

Tyrnimehua

Huippuaamu ja päivä voinniltaan jälleen. Lidlissä tuli tänään myyntiin talvella harvemmin tavattavaaa herkkua eli tyrnimehua. Teinkin pikavisiitin kyseiseen liikkeeseen ja ostin 9 litraa kyseistä tuotetta. Tällä määrällä pitäisi päästä pitkän pätkän kohti kevättä. Tyrnimehu on ollut yksi tuotteista, joita olen säännöllisesti käyttänyt. Erityisesti sillä on välitöntä vaikutusta sytostaattien jälkeisessä öklötyksessä, sillä se peittää sen alleen voimakkaalla maullaan.

Iltaa kohden vointi pudonnut pari pykälää, mikä on ollutkin oletetttavaa hyvän jakson jälkeen.  Pitää nyt muistaa ottaa varovasti, jotta kuoppa ei syvene.

Mikäpä tässä ollessa

Vointi ollut suhteellisen hyvä. Päivän sisäinen tasaisuus taas parasta tähän saakka. Vatsakin alkaa toimia hienosti myrkkyjen jälkeen. Pieni työskentely onnistunut ihan hyvin. Uskon, että pieni ulkoilu voisi tänään pitkästä aikaa onnistua kun sääkin vaikuttaa suotuisalta.

Hyvää ja kaunista

Hyvä päivä voinniltaan tänään, epätodellinenkin. Itselleen pitää muistuttaa, että kaikki päivät eivät voi olla näin hyviä. Keuhkot kestivät hyvin myös laulamisen, jota en ole uskaltatunut pariin kuukauteen kokeilla kun on niin hengästynyt.

Kriisiterapia päättyi tänään osaltani. Kokeneen terapeutin kanssa ollut hyvä käydä asioita läpi, ensin tiiviimmin ja sitten harvemmalla syklillä. Puhumisesta ja asioiden sanoittamisesta ollut hyötyä akuuteimmassa kriisin vaiheessa. Ei toki halpaa huvia, mutta yllättävänkin antoisa kokemus. Uskallan suositella.

Tavaranselvittelyopertaatio jatkui tänään mm. kynttilävarastojen penkomisella. 167 kynttilää löytyi varastoista. No toki melkein 100 oli pikkutuikkuja. Eipähän valo heti lopu sähkökatkon sattuessa. Tulitikuista en tosin tiedä.

Aktiivinen päivä

Aamupäivä tänään oikein hyvä. Iltapäivällä notkahdus, muttei mikään jyrkänteeltä putoaminen. Jotkut arjen stressaavat asiat saavat voimaan huonommin.

Illalla intona 2½ h tavaroiden järjestelyä. Innostuin setvimään tavararöykkiöitä, mitä kaikkea sitä vuosien varrella on tullut varastoitua. Löytyi mm. 17 toimivaa taskulamppua ja ziljoona kynää. Kova projekti käydä kaikki läpi, mutta tavarasta luopuminen on niin vapauttavaa ja energisoivaa. Pitää vielä mainita, että tähän mennessä lähtnyt noin 20 isoa peräkärryllistä jo pois tavaraa.

Eilen Hesarissa oli muuten juttu miehestä, joka vei kaikki tavarat varastoon sillä periaatteella että joka päivä sai hakea yhden tavaran käyttöönsä. Siis hänellä ei ollut patjaa, hammasharjaa, sukkia, alushousuja jne. pitkään aikaan. Tästä on tulossa dokumentti keväämmällä. Huikea idea joka tapauksessa.

Asetin tänään päivämäärän, jolloin aion olla työkunnossa. Elämä on kuitenkin sen verran Korkeimman kädessä, että en sitä päivää vielä sano kennellekään. Mutta sen huomaa, että ajatukset eivät pyöri enää pelkästään sairauden ja hoitojen ympärillä. Jotain uskaltaa jo suunnitella. Eilen tuli varattua kevätmatka Alpeille. Ajatuksena olisi, että se olisi siirtymä hoidon jälkeiseen elämään.

Leppoisa sunnuntaipäivä

Eka päivä kun kortisoni laskettu ihan nollaan. Ihan mukavaasti mennyt siitä huolimatta, ei mitään suuria ääripäitä. Jos ei sellaiseksi lasketa kovaa jatkuvaa nälkää.  Voi olla, että tänään saa lopettaa myös pahoinvointilääkkeen.

Takkatulen ääreen pääsin tänään taas nauttimaan elämästä. Muutama pesällinen puita, rento asento ja radio (tai Lumia oikeastaan) auki. Pääsi kuuntelemaan talviurheilun kuningastapahtumaa eli ampumahiihdon yhteislähtöä.  Huvikseni kuuntelin naapurimaan radiota. Ja tunnelma oli ihan toisenlainen kuin Ylen lähetyksissä. Syykin on ymmärrettävä. Eilen Jarkko Kauppinen oli nolla-ammullalla sijalla 40 +. Selostajien innostus oli suhteellisen nihkeää. Naapurimaan selostusta taasen oli mukava seurata, kun neljä omaa oli koko ajan kärjen tuntumassa. Tunnelmaa riitti vähän toiseen malliin. Toinen asia oli lajituntemus varsinkin taktiikan osalta. Siinä Punkkisellakin voisi olla petrattavaa.

Pääsin lukemaan ensimmäisen tabloid-mallisen Hesarin. Puhetta kun on ollut puolesta ja vastaan. Koko ajan oli vaikea unohtaa, ettei kysymyksessä ei ole joku bussipysäkillä jaettava ilmaisjakelulehti; arvokkuus ja auktoriteetti olivat ehkä kadonneet. Olikohan Mersu vaihtunut Datsuniin?  Jutut sinänsä olivat huipputasoa ja luettavuuskin tosi hyvä. Mutta silti ymmärrän niitäkin, jotka kokevat tulleensa hirveän huijauksen kohteeksi. Jos koko elämänsä on tottunut brodariin, niin tuskinpa sitä heti oppii uusille tavoille. Itselle kyllä aivan sama miltä joku lehti näyttää, sillä olen lukenut uutiset pitkään jo muualta kuin paperiversioista. Paperi on aina päivän myöhässä ja kerää ikävää kasaa joka pitää kolata ulos ovesta ennemmin tai myöhemmin.

Hiukan helpompaa

Aika energinen päivä ja lupaavaa oloa vaikkei mitään suurta tänään aikaan saatu. Voimat ehkä hiukan paremmat kuin tässä vaiheessa aiemmilla hoitokierroksilla,  tai ainakin hyvinvoinnit hetket kirkkaampia. Eilen vaivannut pahoinvointi vähentynyt, mutta vatsan kanssa ollut ongelmaa aiempaa enemmän.

Tuli luettua erikoisesta alueesta Euroopassa. Monta uutta asiaa tuli vastaan Huippuvuorista. En tiennyt, että paikan veroaste on 11 % enkä sitä että maantietä on autoa kohden noin 40 metriä. Myös se oli yllättävää, että saarilla ei saa synnyttää eikä olla työttömänä.

Hiukan hankkalaa

Aika rankka päivä. Myrkyt painavat kropassa. Fyysisesti ei täysin heikko olo onneksi, mutta pahoinvointia on tänään riittänyt keskimääräistä enemmän. Levotonta pyörimistä, ei oikein pysty olemaan ja keskittymään. Nälkä jotenkin koko ajan. Oleminen helpointa, kun ihmisiä pyörii ympärillä ja onneksi tänään on väkeä ollut kotona.

Haasteena opettelin tänään Afrikan valtiot kännykkäpelin avulla. Kyllä niitä muuten riittää, yhteensä taitaa olla 53.

21.05 Olo selvästi parempi; hyvä proteiinipitoinen ateria ja käynti virtaavan veden alla teki olosta paljon paremman.

Varovasti

Nyt on yritetty ottaa ihan iisisti tämä päivä makuulla pysytellen. Kohtuullisesti mennyt, ei mitään kauheaa pudotusta vielä. Liikkumista ei oikein uskalla oikein yrittää. Vatsan toiminta alkaa parantua vähitellen, vaikka pientä öllötystä. Kalakeitto maistui kuitenkin hyvältä.

Päivän erikoisuutena parin tunnin sähkökatko, mikä tuntui oudolta. Heti huomaa, miten riippuvaisia ollaan sähköstä.

Kolmas kuuripäivä

Tämän kertainen kuuri lopussa. Aamulla pääsi yllättävän hyvin liikkeelle ja kohdalle sattui kauniisti hymyilevä ja tarkasti hommansa tekevä hoitaja. Päivä mennyt aika mukavasti, nyt illasta alkaa tulla tuttuja oireita; polvia vähän särkee ja lievää pahoinvointia. Ruokahalu on pohjatonta. Kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen päivä.

Päivälleen on kolme kuukautta ensimmäisestä hoitopäivästä. Puolisentoista kuukautta menee vielä sekä toipuminen päälle. Tutkimukset näyttävät miten kuviot sitten jatkuvat.  

Vapaata pudotusta.

Neljännen kierroksen toinen sytostaattipäivä takana. Vaikutus alkaa tuntua. Ei kipuja sen kummemmin, mutta voimat alkavat nopeasti heiketä. Arviolta ainakin 50 % jaksamisesta on pois parin päivän takaiseen ja eiliseenkin. Toisaalta on koko ajan epämääräinen nälkä ja toisaalta pieni äklötys päällä. Vatsan toiminta jumittunut.

Ärsyttävää tämä alaspäinmeno on, mutta nyt on jo kuitenkin näyttöä siitä että riutuminen ei ole turhaa ja että hoitojen jälkeen olo kyllä taas paranee. Aloimme harkita pieniä matkasuunnitelmia  viimeisen sytostaatin päättymisen jälkeen. 5 toipumisviikkoa näyttää tuovan jo uudenlaisen voinnin.

Tässä sairastaessa on saanut tutustua yllättävän sosiaaliseen ihmisryhmään, taksikuskeihin. Olen yllättynyt siitä, miten paljon he ovat valmiita kertomaan työstään, harrastuksistaan, perheestään, elämästään ja terveydestään. Ammattirooleissani opettajana, ihmissuhdetaitokouluttajana, työnohjaajana ja pappina olen mieltänyt itseni usein jonkinlaiseksi kuuntelemisen ammattilaiseksi. On mielenkiintoista, että välillä maksavana asiakkaana löytää itsensä huomaamattaan samasta rooliista.  Ei esim. hoitajien kanssa  synny samanlaista dialogia, vaan eteen vedetään tiukan turvallinen ammatillinen raja. Ehkä taksi mielletään privaatiksi paikaksi, jossa asioita voi enemmän jakaa - puolin ja toisin. Ja onhan niinkin, että taksikuskit näyttävät olevan melkoisia tietoitoimistoja. En tiedä millainen vaitiolovelvollisuus heitä velvoittaa.

Taistelu lohikäärmettä vastaan - osa 4

Hyvissä voimin ja hyvillä mielin menin tänään sairaalaan päiväosastolle. Hoitajallani ei ollut aivan paras päivä, kun kolmella yrittämällä ei saatu kanyyliä paikalleen. Sitten hän sanoi, että joku muu saa yrittää. No sitten tuli se hoitaja joka viimeksi pisti kaksi kertaa huti. Hän avasi keskustelun pontevasti, että "siinä tarvitaan voimaa". Tajusin siinä vaiheessa, että karkuun juokseminen on jo myöhäistä. Ja niin se onneksi lopulta oli parempi alaonni tällä kerralla, pitkä neula saatiin suoneen sisään yhteensä neljännellä yrittämällä. Kanyyli jätettiin käteen huomista varten, joten huomena pitäisi suonen kanssa olla helpompaa.

Voimavarat ovat paremmat kuin edellisillä kerroilla. Nyt iltaa kohti alkoi äklöttää. Tekee mieli juoda veteen sekoitettua soodaa. Muistuttaa kuulemma joidenkin naisten oireita raskausaikana.

Loppiaista

Leppoinen loppiaispäivä ollut tänään. Symbolisesti mielenkiintoista, että joulutähden lamppu posahti oikein kunnolla nokeentuen perusteellisesti. Alusta tummui, mutta pahvinen joulutähti ei onneksi syttynyt palamaan. Ehkä se oli merkki siitä, että nyt on aika jättää joulunaika taakse ja kääntää katse kohti kevättä ja lisääntyvää valoa.

Kunto on kohentunut mukavasti, tänään tuli käveltyä yli 5000 askelta pikkupakkasessa. Enemmän tuli liikuttua edellisen kerran 24.10. Joulunaika on ollut hyvää aikaa. Erityisesti on ollut mahtavaa, että on nähnyt sellaisia ihmisiä pitkästä aikaa, jotka ovat rohkeasti ottaneet yhteyttä ja tulleet käymään. Mutta niinhän se on, ystävyys säilyy vuosien halki.

Huomenna uudet hoidot alkavat. Sairaalassa on leppoinen meininki. Kävin perjantaina lääkärikäynnin yhteydessä moikkaamassa osaston hoitajia. Toivottivat kuin vanhan tutun tervetulleeksi maanantaina. Heidän ystävällisyytensä ja huumorinsa keventävät hoitotilannetta.

Puh puh

Olipas umpipuhki olo tänään. Eilistä oli kai sen verran jännittänyt, että tänään voimat eivät aluksi olleet kovin korkealla. Aamupalan jälkeen piti jatkaa heti parin tunnin päiväunilla. Mutta vähitellen on eloa tullut ja vointi on aika hyvä. Puolen tunnin pakkaskävely ei tuntunut missään. Tästä olisi kyllä kiva jatkaa hoidoista palautumista. Kuukauden päästä voisi olla aika hyvässä vedossa. Mutta uudet hoitokierrokset kutsuvat ja toivoa vain sopii, että kaikki menee hyvin. Jos aikataulussa pysytään, viimeiset sytostaattihoidot päättyvät helmikuun puolivälissä. Nyt virusaikana on aina tautivaara olemassa. Toivottavasti jatkossakin välttyy taudeilta. Ulko-ovelle pitäisi varmaan kirjoittaa joku kyltti "Tervetuloa, pesethän kätsesi saippualla!"

Olen miettinyt tässä rahaa ja se niukkuutta yhteiskunnassa. Öljyssä kelluva Norja on Euroopan rikkaimpia maita, mutta siellä käydään aivan samanlaista keskustelua rahan riittävyydestä kuin meilläkin. Asvaltoituja teitä joudutaan muuttamaan sorateiksi, pelastustoiminta kärsii sekä vanhustenhoito on luokatonta. Minne se raha oikein katoaa?

Väliaikatietoja saatu

Tänään oli sitten vuorossa syöpälääkärin tapaaminen ja viikko sitten otettujen TT-kuvien tarkastelu. Yhtään ei tiennyt millaisiin uutisiin piti valmistautua.  Mentiin periaatteella että toivo parasta mutta pelkää pahinta.

Onneksi huonoin kortti ei noussut pakasta tällä kerralla. Tulos oli se, että keuhkossa olevan ison kasvaimen kasvu on pysähtynyt. Tuo tieto helpottaa omaa oloa kovasti.

Toinen hyvä asia liittyi siihen, että pari paikkaa missä epäiltiin etäpesäkkeitä oli nyt kuvattu tarkemmin. Tarkennettu tieto on, että kysymys ei olekaan etäpesäkkeistä vaan hyvänlaatuisista muutoksista. Yllättävän hyvä tieto

Jatko etenee seuraavasti: ensi viikolla jatketaan samoilla sytostaateilla kuin aiemmin. Tavoitteena on pienentää kasvainta. Kasvain on isosoluista tyyppiä eli vähemmän aggressiivinen (onneksi). Hitaampi jakautminen tarkoittaa sitä, että myös solumyrkky pääsee hitaammin vaikuttamaan. Suunnitelmana on, että kolmen viikon välein otetaan kolme kolmen päivän kuuria. Riippuu tietysti, miten ukko kestää hoidot. Veriarvot ovat palautuneet erittäin hyviksi. Ongelmia on ainoastaan munuaisarvon kanssa, joka meinaa kiivetä raja-arvojen ulkopuolelle. Munuaisarvo vaikuttaa platinan antamiseen, joten sitä pitää seurata tarkasti. (Karboplatiini on toinen annettavista sytostaateista)

Nyt on siis pari päivää aikaa ennen uuden kuurin alkua. Ei ole vielä erityisiä suunnitelmia, mutta tänään on kyllä aihetta juhlia ja  avata samppanjapullo, joka odottaa jääkaapissa synttärien jäljiltä. Tuhannet kiitokset kaikkille jotka olette olleet hengessä mukana! Toivottavasti olette jaktkossakin!

Tietämättömyyden verhon takana

Sama myönteinen vointi jatkunut. Vähän melankolinen olo. Huomenna tiedetään enemmän siitä missä mennään hoidon kanssa. Kaikki on arvailua siihen saakka.
Henkisesti täytyy nyt yrittää varautua kaikkeen mahdolliseen, mutta hartaana toiveena olisi että pakasta nousee hyvä kortti tällä kerralla.

Askelia

Uusi päivä, uudet kujeet. Voinnillisesti plussapäivä. Arjen touhuja sai vähän hoidettua ja 37 min kävely tuntui mahtavalta saavutukselta.. Edellisestä vastaavasta onkin jo varmaan lähemmäksi 3 kuukautta. Huolena pieni mahasärky.

00:38 Tunti tuli lopulta kävelyä (tai köpöttelyähän se nyt on) kun illalla piti vielä päästä ulos.Fyysinen puoli alkaa olla parempi, mutta levoton olo henkisesti. Pitäisi ruveta nukkumaan mutta pitänee ottaa unilääkkeeksi muutama erä Wordamenttia (varoituksen sana: kyseinen kännykkäpeli aiheuttaa riippuvuutta)

Rohkaiseva alku vuodelle.

Uusi vuosi alkanut hyvän voinnin merkeissä. Paras päivä taas tähän asti, kokonaan ilman notkahdusta on selvitty tähän saakka. Siitä olen iloinen ja kiitollinen.

Pitkästä aikaa tuli kuuneltua presidentin puhe. Terävää analyysiä Suomen ja maailman tilasta, ei pelkkiä kauniita sanoja ja poliittista liturgiaa. Tykkäsin!


Tästä blogista. Aluksi annoin osoitteen kolmelle tutulle, jotka tarvitsivat tietoa kuulumisistani. Sairaana on vaikea usein soitella tai tekstailla, joten ajattelin kokeilla bloggaamista. Vähitelle sivun osoitetta tullut jaettua joillekin sukulaisille, tutuille ja työkavereille, loppuviimeksi tosi harvoille. Olen ollut iloisesti yllättynyt siitä, että aivan itseään varten ei ole tarvinnut kirjoitella. Päivittäin on ollut lukijoita, jotka ovat olleet matkaseurana jakamassa näitä henkilökohtaisesti raskaita aikoja. Uuden vuoden kunniaksi meni kahden tuhannen lukukerran raja rikki. Päivittäin lukijoita on keskimäärin reilu 40,  mikä on yllättänyt positiivisesti. Kiitos lukijat myötäelämisestä!

2013

Niin uusi vuosi vaihtui komean ilotulituksen kera kepeässä pakkassäässä. Ilta meni hauskoissa merkeissä  läheisten ja ystävien kanssa juhliessa.

Taloprojektissa on päästy tärkeään maaliin, kun kirvesmiehen hommat saatu hoidettua. 440 tuntia ahkeraa työtä ei voi olla näkymättä. Kaikki neljä makuuhuonetta uudessa mallissa, kylppäri ja sauna perusteellisesti   uudistettuina. Värimaailmaa vähän muutettu olohuoneessa ja keittiössä. Mutta kesken on vielä homma sillä melkoisesti on rakennuspölyä putsattavana ja pikkuhommia sähkö- ja putkimiehelle tiedossa. Näin ollen  ainakaan kuukauteen ei vielä ole tarkoitus muuttaa.

Vointi tänään sisälsi "normaalit" aika isot vaihtelut, mutta hyvien päivien joukkoon tämä on laskettava. Ihmiset ympärillä paransivat oloa.

Hyvää Uutta vuotta kaikille!

Ja Facebook on kiva!