Eka päivä kun kortisoni laskettu ihan nollaan. Ihan mukavaasti mennyt siitä huolimatta, ei mitään suuria ääripäitä. Jos ei sellaiseksi lasketa kovaa jatkuvaa nälkää. Voi olla, että tänään saa lopettaa myös pahoinvointilääkkeen.
Takkatulen ääreen pääsin tänään taas nauttimaan elämästä. Muutama pesällinen puita, rento asento ja radio (tai Lumia oikeastaan) auki. Pääsi kuuntelemaan talviurheilun kuningastapahtumaa eli ampumahiihdon yhteislähtöä. Huvikseni kuuntelin naapurimaan radiota. Ja tunnelma oli ihan toisenlainen kuin Ylen lähetyksissä. Syykin on ymmärrettävä. Eilen Jarkko Kauppinen oli nolla-ammullalla sijalla 40 +. Selostajien innostus oli suhteellisen nihkeää. Naapurimaan selostusta taasen oli mukava seurata, kun neljä omaa oli koko ajan kärjen tuntumassa. Tunnelmaa riitti vähän toiseen malliin. Toinen asia oli lajituntemus varsinkin taktiikan osalta. Siinä Punkkisellakin voisi olla petrattavaa.
Pääsin lukemaan ensimmäisen tabloid-mallisen Hesarin. Puhetta kun on ollut puolesta ja vastaan. Koko ajan oli vaikea unohtaa, ettei kysymyksessä ei ole joku bussipysäkillä jaettava ilmaisjakelulehti; arvokkuus ja auktoriteetti olivat ehkä kadonneet. Olikohan Mersu vaihtunut Datsuniin? Jutut sinänsä olivat huipputasoa ja luettavuuskin tosi hyvä. Mutta silti ymmärrän niitäkin, jotka kokevat tulleensa hirveän huijauksen kohteeksi. Jos koko elämänsä on tottunut brodariin, niin tuskinpa sitä heti oppii uusille tavoille. Itselle kyllä aivan sama miltä joku lehti näyttää, sillä olen lukenut uutiset pitkään jo muualta kuin paperiversioista. Paperi on aina päivän myöhässä ja kerää ikävää kasaa joka pitää kolata ulos ovesta ennemmin tai myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti