Aamu ja aamupäivä tänään supertehokkaita. Terveyskeskuksessa oli labrakokeet vuorossa. Yhtenä mittauskohteena oli neuroendokriininen toiminta eli kasvaimen aktiivisuus. Eivät olleet tk:ssa ennen nähneet moista testiä. Siihen kun liittyy se käytännön haaste, että verinäyte pitää pakastaa välittömästi ennen lähettämistä tutkimuslaboratorioon.
Päivän hyvä uutinen oli netistä löytynyt kansainvälinen artikkeli, jossa sanottiin että neuroendokriinisillä keuhkosyöpäpotilailla tyypillinen arvo on yli 400 edellämainitussa kokeessa. Terveellä verrokkiryhmällä arvo oli 4-10. Viimeksi oma arvoni oli 9. Eli se viittaisi siihen, että kasvaimen aktiviteetti olisi alhainen...tai sitten diagnoosi voi olla väärä kasvaintyypin suhteen. Sekään ei välttämättä olisi huono uutinen. Epäilyttävää on ollutkin se, että tämä minulle diagnosoitu ei-pienisoluinen neuroendokriinen kasvain on korostetusti tupakoitsijoiden tauti; 98.7 % on tupakoitsijoita. Hoito molempiin on sama, joten siinä mielessä vikadiagnoosi ei olisi vaarallinen.
Sitten päivä jatkuikin ilmastoinnin puhdistuttamisella, suihkun asennuttamisella ja yhdellä ikkunalasin korjaamisella. Paljon tuli valmista tänään ja laastari sormeen siitä ikkunalasin kanssa vääntämisestä. Huomenna jatketaan sähkömiehen kanssa lamppujen asentamista.
Sitten iltapäivällä tulikin pudotus voinnissa, ehkä ennen kaikkea henkisessä. Se nyt oli oletettavaa siinä mielessä, että kokonaista huippupäivää ei vielä juuri ole ollut. Illtaa kohti menty taas parempaan, kunnon pihvi oli avuksi. Liikunnan puolella on pitkästä aikaa on pystynyt tekemään kahvakuulalla jotakin pientä keikuttelua, mikä on tuntunut tavattoman hyvältä. Kovasti sitä odottaa aikaa, kun hoidot ovat loppu. Kesä ja Kyrkösjärven lenkki (15,8 km) kävellen siintävät mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti