Retkellä

Tuntuu, että joka paikkaa särkee, ei niinkään ikävästi vaan sen oloisesti kuin olisi jotakin tehnyt. Tosiaan, kaikki oli pelissä ja vähän sai  pankista ottaa velkaakin. Päivä sisälsi harvinaisen monta nappisuoritusta aikataulullisesti, josta läheisiä on kiittäminen. Pitkästä aikaa pääsee yöpymään oikein hotellissa, mikä on melkein yhtä mahtavaa kuin kotona nukkuminen. Huomenna on suunnilleen samanlainen reissupäivä , mutta toiseen suuntaan. Missä siis olen nyt? Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että paikkakunnalle on 2010-luvulla  tullut mitaleja sekä jalkapallosta että jääkiekosta. Toisena vinkinä olkoon se, että yksi Suomen kahdeksasta formulakuskista on täältä kotoisin.Huom. kysymyksessä ei ole virhettä vaikka siltä näyttää.

Trump-esivaalit lähestyvät

USA;n esivaalissa aletaan lähestyä ensimmäisiä äänestyksiä ja ensimmäisenä vuorossa on Iowa. Pienellä osavaltiolla on ehkä kohtuuttomasti valtaa esimerkin näyttäjänä muille osavaltiolle. Kolmen parhaan ulkopuolelle jäävät eivät nouse puolueensa kärkisijalle. Näin on historia toistanut itseään yhtä poikkeusta lukuunottamatta, joka oli John McCain vuonna 2008.

CNN:llä puhutaan paljon ehdokkaista. Suomalaisiin vaalikeskusteluihin verrattuna sisällöt loistavat poissaolollaan. Puhutaan taktiikasta, sutkautuksia toistetaan ja keskustelua hallitsee 70-vuotta täyttävä miljardööri Donald Trump. Aivan sama, mitä hän puhuu asioista, möläytykset muistetaan. Ja Trump todella on osannut ottaa median haltuunsa omalla tyylillään. En enää uskalla olla ollenkaan varma siitä, että hän putoaa, kun kisa muuttuu vakavaksi. Taitaa olla sellainen härkä, että häntä ei niin vain kaadeta. Oikeastaan Timo Soini parhaimmillaan tulee hänestä mieleen. Toki valovoimassa on eroa. Trump on kuin kirkasvalolamppu tavallisten hehkulamppujen vierellä. Sillä voi olla merkitystä kun valitaan maailman vaikutusvaltaisinta henkilöä.

Vointi oli kohtuullinen, aivan pieneen kauppaneuvotteluun pääsin mukaan, mikä oli oikeastaan äärettömän hauskaa. Autokauppiaaksi en kuitenkaan haluaisi ryhtyä. Siinä on kiehtovat puolensa, mutta myös vastenmieliset. Autokauppias joutuu asemia hakiessaan taiteilemaan totuuden ohuella nuoralla eikä sieltä putoaminen ole hauskaa.

Kuningas Google?

Demokraattisessa yhteiskunnassa kyse on reilusta ja rauhanomaisesta vallanjaosta. Sovitaan, miten asioista päätetään. Toki ne päätetyksi tulisivat muutenkin, mutta silloin viidakon lait jylläisivät. Seurauksena olisi sekasorto, jossa vain rikotaan ja tuhotaan. Jos joku saa tarpeeksi voimaa taakseen, hän pystyy hallitsemaan yksinvaltaisesti. "Valta turmelee", on joskus sanottu. Hirmuvallan mahdollisuus on suuri.

Mediaa on sanottu "vallan vahtikoiraksi." Tuomalla "totuuden" esiin se valvoo, että valtaa käytetään oikein ja vastuullisesti kansan näkökulmasta. Myös median vaarana on puolueellisuus ja vallan väärinkäyttö.

Uusia valtahuolia aiheuttavat uudet tekijät. En puhu nyt terroristien aiheuttamasta uhasta. Sehän nimenomaan yhteinäistää kansaa. Tarkoitan suuria sponsoreitamme, niitä jotka ovat muuttaneet monet asiat halvoiksi ja helpoiksi. Mitä jos Google, Microsoft ja Facebook käyttävät valtaansa väärin? Palveluntarjoajilla on valtavasti tietoa käyttäjistään. Mainosten kohdentaminen on vielä melko hyväksyttyä toimintaa, mutta sähköpostien läpikäyminen on mielestäni jo erittäin arveluttavaa. Yksityisyydestä olen hyvinkin huolissani, koska kaikilla toimijoilla tuskin on aina vilpittömät aikeet. Digiajan tietosuoja on heikko, ja itsensä suojaaminen on kohtuuttoman vaikeaa.

Toisaalta pelkkä tilin sulkeminen aiheuttaa yksilölle valtavia ongelmia, koska ne ovat osa arkea monin tavoin. Varsinkin nuorille digitaalisella identiteetillä on iso merkiys. Olenko enää olemassa jos katoan netistä? Keski-ikäiselle kysymys on typerä, mutta koko ikänsä surffailleille asia voi näyttäytyä aivan toisenlaisena. 

Vakava laaja häiriö palvelussa aiheuttaisi ongelmia yhteiskunnassa, esimerksi jos palveluntarjoaja, vaikkapa Google menisi konkurssiin.  Mikä vaikutus on sairaaloihin, kouluihin ja tehtaisiin jos ydintoimminnot pyörivät näiden palveluntuottajien varassa?  Onkohan näitä asioita kukaan edes miettinyt.

Tarkoitukseni on tässä sanoa, että digitalisaatiohurman keskellä pitäisi samalla miettiä sen tuomaa haavoittuvuutta ja demokratiavajetta. Nyt, ennen kuin on myöhäistä, tarvitaan vallan vahtikoiran räksytystä. Verotusepäselvyyksien setviminen on oma juttunsa. Media hereille!

---

Tällä viikolla järjestetään maailman kovimmat hiihtokisat eli Norjan mestaruuskisat. Tänään oli vuorossa miesten 15 km perinteisen kilpailu väliaikalähdöllä. Voittaja ei ollut yllätys. Sundby voitti vajaalla minuutilla. Hän uskalsi jättää pitovoiteet pois ja veti kisan läpi tasatyönnöillä. Tuloslistalla on huvittavia piirteitä. Maailmancupin kakkonen Finn Hågen Krogh sijoittui 68:ksi ja sprintin MM-kisojen kuutonen Tomas Northug löytyy sijalta 122. Ihan kaikki parhaat eivät olleet mukana, sillä Tour de Skin hiihtäjistä suuri osa oli pois. Keskinäinen kilpailu ainakin on kohdallaan. Mietin mitä olisi tapahtunut, että jos Suomen parhaat olivat olleet mukana. Olisiko viidenkympin joukkoon saatu kolmea urheilijaa? No mitäs urheilu-uutisissa uutisoitiin? Mestarin lisäksi esitettiin suuri huoli siitä, että sprinttikisoissa italialainen Federico Pellegrini on liian nopea loppukireissä, että jotakin muutosta on tehtävä ennen 2017 MM-Lahtea.

---

Nyt oli vuorossa ihmeen uninen päivä.

Kiristyvää ilmaa

Eilinen hurmos tuli hiukan maksamaan päivän voinnissa, mutta rauhallisesti ottamalla on tultu toimeen kohtuullisen hyvin.

Kansainvälinen ilmapiiri kiristyy päivä päivältä. Euroopassa on juostu pitkään silmät kiinni pakoon ongelmia ja jossain vaiheessa tulee seinät vastaan. Jos puoli vuotta jatkuu tätä menoa, kaaos on edessä tavalla tai toisella. Naiivia ajattelua on ollut hirvittävän paljon ja EU:n perusta on nyt erittäin kovilla.

Hienoa oli katsoa, miten Iran on tulossa takaisin mukaan hyvisten joukkoon. Paavin ja Iranin uskonnollisen johtajan 40 minuutin keskustelu on parasta mitä tapahtunut pitkään aikaan. Iranin johtaja pitäisi saada myös Suomeen. Italian kanssa sopivat juuri lähes kahdenkymmenen miljardin (!) kaupoista. He ostaisivat varmaan vaikka Lapin kaamosta säkkeihin pakattuna.

Mahtipäivä ja kasvavaa huolta

Tänään oli vaihteeksi mahtipäivä. Jos rivat olisvat maapallosta löytyneet, niin olisin nostanut, karjaissut ja kauas nakannut. Ei toki sentään, mutta voimia riitti ja touhusin aamusta iltaan, mikä on hyvin poikkeuksellista näinä aikoina. Henkistä työtä toki tämä oli, mutta huomasin miten henkisetkin voimat ovat olleet vähissä viime aikoina. En tiedä mistä moinen johtui, mutta yhteys oli jälleen sään lämpiämiseen. Tänään mentiin jo suojakelin puolelle.

Oma osuutensa oli sillä, että sai tehtyä rästihommia pois mieltä painamasta. Sekin jo lisäsi virettä, kun otti selvää mistä kaikesta laajakaistalasku koostuu. Huomenna kilpailija soittaa ja tarjoaa omaa liittymäänsä. Ei synny kauppoja, koska nykyinen on parempi ratkaisevin osin ja tuo ratkaiseva osa on kanavapaketit. Nykyisessä paketissa on riittävä tai ainakin paras ulkomaisten kanavien kattavuus.
---

Viime päivinä on puhuttu pohjoisen reitin avautumisesta turvapaikanhakijoille. Tämä on oikea ja vakava huolenaihe mielestäni. Asiaan näyttää liittyvät venäläisten tietoinen ja tarkoituksellinen provokaatio. Ennen ei ole Venäjällä päästetty paperittomia edes sadan kilometrin rajavyöhykkeelle. Nyt rajalta tulee yli kaikenlaista väkeä, enimmäkseen muita kuin turvapaikkaa tarvitsevia. 80 eri kansalaisuutta on ollut edustettuna. Miksi Venäjä toimii näin? Valitettavasti tämä voi pahimmillaan olla hybridisodankäyntiä, jolla on ilkeitä päämääriä.

Laittomien rajanylitysten on pakko loppua, Suomikaan ei voi mitä tahansa hyväksyä. Norja jo laittoi rajan kiinni pohjoisessa, mikä oli aika radikaali teko. Niinhän Suomenkin täytyy tehdä, jos meno ei muutu eivätkä diplomatian keinot riitä. Viestit kulkevat nopeasti etelään reitin alkupäähän. Houkuttimet Suomessa pitää poistaa, muuten tulijoiden määrä on mahdoton, varsinkin jos tulovirta siirtyy eteläisille raja-asemille.
---
Miksi ihmeessä apua ei saa toimitettua pakolaisleireille? Tästä olen hyvin pettynyt kansainvälisille yhteisöille, varsinkin EU;n saamattomuuteen, joka jatkuessaan saa koko Euroopan sekasortoon. Parasta olisi, ettei luotaisi tarvetta lähteä vaarallisille pakoreiteille. Nyt ihmissalakuljettajille tarjotaan miljardibisnes pakolaisten ja vastaanottajavaltioiden avustuksella. Tilaisuus imee mukaansa kaiken maailman onnenonkijoita. Jos innostusta ei saada vähennettyä, sitten pakkokeinot tulevat kyseeseen ja se tekee kipeää monelle.

Pieni kansa voi tehdä ihmeitä

Vielä 1980-luvun puolessa välissä Suomi ja Norja olivat alppihiihdon kehitysmaita. Sen jälkeen on tapahtunut muutos. Molemmista maista on tullut arvokisamitalisteja.  Tanja Poutiainen toi urallaan viisi arvokisamitalia ja Kalle Palander voitti mestaruuden MM-kisoissa 1999. Yhteensä kuusi mitalia on kova saavutus. Minulle oli yllätys, että Norjaan on samassa ajassa tullut käsittämättömät 60 arvokisamitalia alppihiihdosta.

Katsoin tänään pari dokumenttia, jossa toisessa käsiteltiin Norjan alppi-ihmettä. Sopivat persoonat, valmentajat ja olosuhteet loivat sisältäpäin kannustavan järjestelmän, joka kasvatti valtavan menestyksen ja liudan menestyjiä.

1980-luvulla Suomi ja Norja olivat varsin tasapäisiä  yksilötalvilajeissa.  Lake Placidissa 1980 ja Sarajevossa 1984 Suomi vei Norjaa mitalitilastoissa yhteislukemin 22-19. Suomi oli niskan päällä kirkkaimpina tähtinään Matti Nykänen ja Marja-Liisa Hämäläinen. Nykytilanne on toinen. Kaksissa viime kisoissa (Vancouver ja Sotshi)  Norjalle mitalit menivät murskaavasti 51-10.

Mitä on tapahtunut? Mikä on käännekohta? Uskallan väittää, että se on Lillehammer 1994. Toinen katsomani dokumentti kertoi tuon valtavan tapahtuman taustoista. Jo kisojen saaminen Ruotsin Östersundin nenän edestä oli voitto. Sen jälkeen tuli vastaan valtava työ kabineteissa ja suorituspaikoilla. Kova urakka ja myllerrys paikkakunnalla, jossa oli tuolloin 25 000 asukasta.

Valmisteluvaiheessa oli monenlaista kinaa olympiatulen sytyttämisestä lähtien. Kreikkalaisille ei kaikki käynyt. Lopulta kisoista tuli itsessään menestys, jota KOK:n silloinen pj. Samaranch kehui kaikkien aikojen talvikisoiksi. Kisojen aikana kansanjuhla oli valtava ja muistan Juha Miedon reilut kehut paikalliselle tunnelmalle. Urheilullisesti viiden miljoonan kansakunnasta tuli kertalaakilla talviurheilun suurmaa, joka saavutti suurimman mitalimäärän ja kakkospaikan mitalitaulukossa. Suomen Norja pesi 26-6. Kymmenen vuotta aiemmin Sarajevossa Suomi vei Norjaa 13-9. Urheilullisesti Norja lähti omiin kisoihinsa asenteella, että he vievät kaiken ja niin he melkein tekivätkin.

Mitä tästä opitaan? Pieni kansa voi tehdä ihmeitä, kun ottaa iloisen ilmeen ja tekee asiat hyvin ja oikein. Tähän ei tarvittu DDR;n tai Neuvostoliiton kaltaista totalitaarista aggressiivista valtiota. Suomessa on sama väestöpohja ja lahjakkuuksia varmasti saman verran.

Suomessa ryvetään taloudellisessa lamassa. Ehkä olympialaiset eivät ole ratkaisu nykyongelmiin vaikka sitä tänään joku väläyttikin. Suomella toki olisi suorituspaikat pitkälti valmiina kesäkisoille. Nyt tarvittaisiin innostusta ja näyttämisen halua sekä vahvat johtajat ja esikuvat. Ehkä näitä onkin näköpiirissä. Saataisiin nyt aluksi aikaan vaikka yhteiskuntasopimus aikaan ja vähän intoa nykyiseen pysähtyneeseen punavihreän kuplaan. Mitä saisimmekaan aikaan, jos sama voima mitä käytetään jarrupolkimen polkemiseen käytettäisiin vauhdin polkemiseen?
---
Tänään olin tosi kovilla, pakko myöntää. Sisulla piti pinnistää menemään. Silti päivässä oli paljon onnistumisia. Moni asia olisi voinut mennä huonomminkin.

Uusi alppitähti

Sunnuntai tuli vietettyä voimia keräilllen. Olo on ollut lupaava. Pakkasen lauhtuminen on varmaankin ollut keskeisenä tekijänä. Loppuviikolle on suunnittelussa pientä kotimaanmatkailua, jos tilanne pysyy hyvänä myös kelien osalta.

Alppihiihdossa oli hieno kisa  Kitzbühelin legendaarisissa maisemissa eilisen katastrofipäivän jälkeen. Pujottelussa on uusi supertähti, joka on vielä suurelle yleisölle tuntematon, 21-vuotias Henrik Kristoffersen. Hän voittanut melkein kaikki pujottelut tänä talvena. Tänään putki näytti katkeavan, mutta uskomaton lasku nosti hänet toisella kierroksella kärkeen sijalta 12. Tämä erittäin sympaattinen kaveri on egoltaan varsin erilainen hahmo kuin vaikkapa Kalle Palander. On mielenkiintoista nähdä, mitä ylivoiman saavuttaminen tarkoittaa iässä. Ajattelisi, että pää on kovilla. Palanderhan on loistava mediatapaus. Hävisi, voitti, loukkaantui tai kaatui banaaninkuoreen, niin Kallella on aina jotakin räväkkää mielenkiintoista sanottavaa ja media seuraa perässä. Kristoffersenilla ei ole näitä elkeitä, joten voi olla että hän jääkin tuntemattomammaksi suurelle yleisölle.
.

Penkkiurheilijan painajainen

Latvala hörppäsi kakkossijansa ajamalla helpossa paikassa ulos ja rikkomalla autonsa. Samalla hän onnistui töytäisemään katsojaa, jolle ei kuitenkaan käynyt pahasti. Todella huono aloitus kaudelle. Nyt ollaan jo rajusti jäljessä suurinta ennakkosuosikkia.

Suomalaisten urheilupäivä ei ollut muutenkaan kovin kummoinen. Kaisa ei päässyt parinkymmenen joukkoon. Miehiä ei saatu ampumahiihtoon takaa-ajoon mukaan ollenkaan. Mäkihypyssä tilanne oli vielä kurjempi. Siellä ei saatu joukkuetta aikaan lainkaan. Ja vielä muutama vuosi sitten Suomella oli maailman parhaat hyppääjät.  Kitzbühelin legendaarisessa syöksylaskussa tuli valtavia ulosajoja ja kovia loukkaantumisia. Kisa keskeytettiin ennen Suomen Andreas Romarin laskua, mikä oli paras juttu. Riski olisi ollut liian suuri Romarin kaltaiselle rämäpäälle, kun se oli sitä tämän hetken alppiykköselle Svindalillekin. Hänen kautensa katkesi polven rikkoutummiseen. Pomput olivat voineet johtaa pahempaankin. Sen verran rajua oli.

Hyvin monet ovat olleet tekemässä dementiapotilaiden kanssa. Omallakin kohdalla tuo haaste on tullut ajankohtaiseksi. Malttia tuo vaatii aika paljon ja sen ymmärtämistä, että kelloa ei voi kääntää taaksepäin tai edes pysäyttää.  Surun elementti on myös mukana, kun huomaa persoonan etääntyvän ja haalistuvan vähitellen, kadotakseen kokonaan.

Hyvin monet ovat olleet tekemässä myös nettihuijareiden kanssa. Kymmeniä kauppoja olen tehnyt netissä vailla minkäänlaisia ongelmia. Ensimmäinen tulikin vastaan tällä viikolla. Teimme kaupat suhteellisen kalliista tuotteesta, jonka maksoin välittömästi. Kun tavaran lähettämisen aika tuli, hän ei ollutkaan valmis lähettämään tavaraa. Lupasi kuitenkin palauttaa rahat. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Vointi on ollut aika synkkä tänään. Jotkut asiat ovat tuntuneet aika ikäviltä ja mielialakäyrä on ollut profiililtaan kuin öljyn hinta. 25 dollaria oli päivän mieliala.  Fyysinen tila on ollut edelleen kohtuullinen. Pidin lauantain karkkipäivänä, kun sain niin hyvää lakritsaa tuliaisina. Eihän sitä voi päästää kuivumaan. Nyt täytyy muistaaPenkki itselleen sanoa, että huomenna ei ole karkkipäivä.

JM mestariksi. Onko Paavo taas oikeassa?

Pakkanen on antamassa periksi. Illalla oli 25 astetta lämpimämpää kuin eilen illalla. Hyytynyt autokin avustettiin henkiin. Vointi on ollut aivan hyvä, mutta omat akut tyhjenivät ja vei melkoiseen kanveesiin illansuussa.
---
Rallikausi on alkanut perinteisellä Monte Carlo-rallissa. Etelä-Pohjanmaan rallitykki Jari-Matti Latvala on mukana kahinoissa. Latvala aloitti ralliuransa poikkeuksellisen nuorena ja oli aikanaan nuorin osakilpailuvoittaja. Hän voitti Ruotsin rallin vuonna 2008 kaikkien aikojen nuorimpana kuljettajana, 22-vuotiaana. Sen jälkeen rallifanit ovat toivoneet Latvalan nousua mestariksi, mutta niin usein kolisee. Nyt Monten aloitus on ollut lupaavan järkevä. Huomenna tiedetään enemmän. Olisko tämä se vuosi?
---
Väyrynen on ollut esillä pressiklubissa esittämässä omia kantojaan. Väyrystä pidetään ärsyttävänä poliitikkona, mutta eräät nykypolven politiikan ylittävät tämän kevyesti. Väyrysessä on se "hankala" puoli, että hyvin usein hän on oikeassa vaikka olisi muiden kanssa eri mieltä. Tämä on monta kertaa todettu jälkikäteen ja on hän sen tainnut itsekin huomannut.

EU-kriittisillä on nyt kulta-aika. Dublin- ja Schengen-sopimukset eivät toimi ollenkaan. Jotain tarttsisi tehrä. Väyrynen ottaisi Suomen irti eurosta. Aika näyttää mikä olisi ollut viisasta.

Kylmää on

Illalla lämpötila laski alle -30c, joten pakkanen puree tosi terävillä hampailla. Perjantaina pitäisi jo vähän helpata.

Englannissa julkaistiin raportti tuomari Owenin toimesta, jossa väitetään Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n olleen osallisena Alexandr Litvinenkon murhaan vuonna 2006. Litvinenko oli Putinin poliittinen vastustaja, joka murhattiin Polonium 210-nimisellä radioaktiivisella aineella.

Polonium on vaikeasti valmistettava aine, jota valmistetaan  parissa ydinvoimalassa
Venäjällä. Aine on kallista, yksi gramma maksaa kaksi miljoonaa dollaria. Mikrogramma riittää tappamaan ihmisen. Litvinenkolle annos annettiin teen mukana.

Englantilaisten  raportti asettaa syyttävän sormensa itse Väliaikaiseen johtajaan. Mitään sitovia perusteluja ei kuitenkaan ole esitetty, pelkkiä oletuksia vain.  Mielestäni  varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa melko rohkeaa väittää valtionpäämiestä murhaajaksi. Ei ihme jos Englannin ja Venäjän suhteet ovat jääkylmät tällä hetkellä. Olisiko joku toinen toimintatapa ollut viisaampi?

Päivä on ollut aika vahva voinniltaan.

Kuvamuistoja ja herääviä viisaita herroja

Pyrypäivänä pakkanen kevensi otettaan hetkeksi. Tiukempaa kylmyyttä on kuitenkin vielä luvassa muutamaksi päiväksi,  joten hyytynyttä autoa en yritä vielä käyntiin. Yhdelläkin autolla pärjätään.

Aikaa meni tietokoneen kuvatiedostojen organisointiin eli käytännössä muistin siivoamiseen. Pilvipalvelussa on valokuville ja videoille  varattu tietty tila, mikä on tosi kätevää. Saa olla tietystä laitteesta riippumaton. Jos tietokone vaikka putoaisi jokeen, niin tiedot ovat pilvessä tallessa.

Kovalevyjen ja muiden laitteiden ikä on kovin lyhyt, puhutaan kolmesta viiteen vuoteen. Tiedostomuodot ja järjestelmät vaihtuvat nopeasti, joten kannattaa miettiä mihin ja miten tietonsa jemmaa. Tietoturva-asiantuntijat suosittelevat, että tärkeistä kohteista pidettäisiin yllä ainakin kahta varmuuskopiota, joista toinen on kodin ulkopuolella. Pilvipalvelut ovat käteviä, mutta mitä jos konkurssi yllättää firman tai äkillisesti menettää käyttöoikeutensa syystä tai toisesta. Siksi nekään eivät kovin absoluuttisia ole.

Tarvinko tuota tiedostoa vielä joskus? Kadunko, jos poistan sen? Ullakon siivoamisessa on pitkälti juuri samat kysymykset vastassa,Videonpätkien valikointi on erityisen hidasta puuhaa ja juuri ne vievät eniten tilaa. Valinnan tekeminen on vaikeaa.  Ja onneksi elämä on tässäkin suhteessa rajallista.Toki pientä korvausta vastaan tilaa saisi lisätilaa käyttöönsä, mutta hankaluutensa on siinäkin tiessä. Kaaos olisi lopulta vain entistä suurempi hallitsemattomampi.

Vanhojen kuvien ja filminpätkien tonkiminen on mielenkiintoista. Paljon palautuu mieleen asioita ja tapahtumia. Pikkulasten touhuamisen kuvaaminen ei mene hukkaan, suloisuusindeksi kun on pienenä suurimmillaan. Sellaiset puolen minuutin pätkät ovat mukavia katsoa ja käsitellä eivätkä ne vie kohtuuttomasti tilaa. Haikeaksikin mielen välillä vetää. Nuo hetket kun eivät koskaan enää palaa.
---
Poliittisella kentällä aletaan herätä horrosksesta. Herratkin ovat kinkkunsa nauttineet ja paluu munkkipossujen ääreen kahvipöydissä on vuorossa. Vaikka  vatvottavat haasteet ovat aivan samat kuin ennen joulutaukoa, niin näkökulma alkaa olla hiukan toinen. Yhteiskuntasopimuskeskustelu pakkolakeineen näyttää nytkähtäneen eteenpäin.

Itsekin olen joulun aikana pohtinut tätä Suomen metsäkansan menestystarinaa, Ahkera työ muistetaan aina mainita. Koulutus, yhteistyö ja hyvä herraonni ovat myös tekijöitä, joita lisäisin piskuisen kansan menestystekijöiksi.

Siitä olen pahoillani, että hallitus lähti kuristamaan vastoin vaalilupaksia koulutusta. Ja niin rajusti vielä. Helsingin yliopisto joutuu vähentämään henkilökuntaa 1200:lla, mikä ei voi olla näkymättä isommassa kuvassa vuosikymmenien päähän. Viime laman aikana koulutuksesta pidettiin kiinni ja se kannatti. Nyt toivo on viisaassa digitalisaatiossa.

Toivottavasti herraonni säilyy hyvänä.  Presidenttiin ollaan erittäin  tyytyväisiä ja pääministerillä on jämäkät otteet. Liitot ovat myt lakki nöyrästi kourassa tekemässä yhteiskuntasopimusta, jotta pääministerin pelottelemia ns. pakkolakeja ei tarvitsisi realisoida. Olen melko varma, että yhteiskuntasopimus vielä syntyy. Niin typeriä meillä ei nytkään voida olla. Luulen, että syksyn mankelin jälkeen viimeisetkin liitot ymmärtävät, että nyt on yhteistyön aika. Tämäkin on osa  herraonnea. Riitelyyn ei panoksia laiteta.
---
Turvapaikanhakijoiden kanssa saatamme vielä olla melkoisessa pulassa. Tällä hetkellä katsomme helposti moittivalla silmällä Kreikan ja Italian suuntaan, jotka eivät noudata Dublinin sopimusta. Kreikkaan tulee muutamassa päivässä saman verran porukkaa kuin Suomeen koko viime vuonna yhteensä. Muistammeko, että Suomella on yksi pisimmistä EU;n ulkorajoista. Jos Kreikan ja Italian reitit tukitaan, onko vaarana, että pohjoinen reitti Venäjän kautta tuo paineen Suomen rajoille. Pystymmekö siinä tilanteessa itse toimimaan Dublinin mukaisesti? Merkkejähän tästä reitin aktivoitumisesta on jo olemassa. Norja on laittanut Kirkkoniemen reitin hallintaan, joten paine luonnollisesti on Suomen rajoilla. Pyrkijöitä on jo nyt ollut 80:sta maasta. Jos Venäjä ei toimi aiemman käytännön mukaan eli ei päästä paperittomia rajalle, saatamme olla pulassa. Tässä asiassa ehtii paljon tapahtua ennen kuin ollaan vuodessa 2017.
---
Voinnissa on ollut paljon hyvää, mikä johtunee pakkasen lauhtumisesta. Unirytmi menee vähän hassusti, kun heräsin kolmen jälkeen viiden tunnin unilta. Virkeänä kirjoittaminen on helpompaa. Ja muutama tunti unta on vielä tiedossa uskoisin.

Kaamos kevenee

Tänään alkoi kevät ainakin valoltaan. Pakkaspäivän aurinko tohti nousta hieman normaaliaa korkeammalle. Lumisessa maastossa se riitti lisäämään kirkkautta reilusti. Ei  enää se sama  pimeä huppu pään päällä kuin aiemmin talvella.

Autoissa akut ovat olleet kovilla pakkasista johtuen. Hyytymisiä on tapahtunut ja epäilen akkuliikkeissä olevan sesonki päälllä tällä hetkellä. Vielä ei tiedä löytääkö itsensäkin akkuhyllyjen ääreltä. Merkit ovat olemassa.

Vointi oli sellainen tavallinen ja kaikki voimat laitettiin käyttöön.



 

Miehet tossun alla...

Tänään tapahtui enemmänkin kuin uskoisi eikä yllätyksiltä vältytty. Lopulta kaikki hyvin. Illalla iski sitten valtava väsy ja nukahdin tietokoneen päälle. Tulikin pisin blogi tähän mennessä. Noin 36 sivua d-kirjainta ja tiltannut kone.
...
A-studiossa oli mielenkiintoinen aihe: miehet tossun alla. Kovin syvällistä keskustelua ei saatu aikaiseksi, mutta tietyt reaktiot some-maailmassa kertovat siitä, että tällä alueella on tapahtumassa jotakin. Uskon, että tästä aiheesta on tulossa enemmänkin puheenvuoroja ja kannanottoja.

Aiheessa on kieltämättä paljon pohdittavaa. Pahaa oloa on perheissä sekä miesten että naisten puolella. Netti kiistatta korostaa maailman visuaalisuutta, myös valheellisella tavalla. Kodin ja ihmisten siellä pitäisi näyttää täydellisiltä, kuten kuvitelluilla kaikilla muillakin.  Kolme kirkassilmäistä lasta hymyilevät valoisassa, juuri vaaleaksi pintansa muuttaneessa isossa asunnossa. Ihmiset ovat täynnä onnea ja haaveiden toteutumista seuraavaa iloa. Mutta miksi näin ei ole oikeasti? Oikeasti kotona on kamala tavarakaaos ja kakarat huutavat kitarisat vilkkuen, jos tappelultaan kerkiävät.

Ennen vika ehkä selkeämmin nähtiin naisissa, jotka eivät osanneet hoitaa emännän roolia. Olivat joko taitamattomia tai laiskoja. Nyt tasa-arvoa  ja tehtäväjakoa korostavassa ajassa vika on helppo nähdä miehissä. Heiltä odotetaan paljon aikaisempaa enemmän osallistumista kotona. Enää ei paeta autotalliin tai hirvimetsälle kuten ennen.

Naiset ovat usein erittäin kyvykkäitä ja osaavia tehopakkauksia. Multitasking onnistuu todistetusti paremmin. Miehille omaa paikkaa on joskus vaikea löytää. Keittiössä osallistumista pidetään toivottavana, mutta sinne astuessa tekee kaiken väärin. Miehisyydestä tulee ikään kuin halveksuttava vamma ja taakka, vaikka toisaalta heiltä odotetaan kohtuuttomuuksia.

Esimerkkinä miehet eivät ikäänkuin tyhmyyttään osaa lukea kuntosalille itseään kehittämään kiiruhtavan väsyneen naisen ajatuksia. Enkä usko, että sellaista kykyä koskaan kehittyykään, sen vaatiminen olisi jo kohtuutonta. Vaarana on ikävän nalkututtava ja tyytymätön kodin ilmapiiri.

Miksi yhteistyö toimi ajoittain huonosti? Missä on toimiva vuorovaikutus? Missä ovat reilu keskustelu ja reilu sopiminen? Puolin ja toisin täytyy hyväksyä se, että ei voi tulla ymmärretyksi jos ei itse tuo esiin omia tarpeitaan ja ajatuksiaan rakentavalla ja reilulla tavalla. Ehkä naistenkin joskus olisi myös syytä hiukan hidastaa tahtiaan. Ylivisuaalinen somemaailma tekee turhaan omasta kropasta loputtoman projektin ainakin joillekin.

Eiväthän nämä asiat ylitsepääsemättömiä ole, jos molemmat osapuolet ovat nöyrällä ja itseään tutkivalla asenteella liikkeellä. Ehkä elämäntapamme on juuri nyt sellaisessa murroksessa, että näitä asioita on hyvä miettiä.

Kuninkaallista kimallusta kaivataan

Kuningas Harald on ollut vallassa 25 vuotta. Upea persoona, jollaisia on todella harvassa. Hän varmasti vastaa täydellisesti niitä odotuksia, joita kansalla on kununkaallisista. Jostakin syystä kaipaamme kuningattaria ja prinsessoja, kuninkaita ja prinssejä. Ja mikä bisness niiden ympärillä liikkuu. Euroopan kuningashuoneet elättävät varmaan satoja lehtiä, jotka ovat täynnä juoruja, paparazzikuvia ja kaikenlaista kimaltavaa spekulaatiota.

Katsoin hiljattain dokumentin, jossa tutkittiin Tanskan kuningashuoneen suosiota. Yritettiin luoda vähän antirojalististakin
 henkeä, mutta ei se oikein ottanut tulta. Tanskassa kuningatarhuone on suosittu, kansa haluaa sen ja sillä siisti. Sama taitaa olla myös Ruotsissa ja Norjassa sekä - Suomessa. Minusta ainakin näyttää siltä, että Sauli ja Jenni jos joku on kuningaspar. Suomessa presidentin virka on putsattu poliittisesta aineksesta varsin puhtaaksi. Presidentti on kuin kuningas omissa korkeuksissaan, melko lailla arvostelun ulkopuolella.

Windows 10 on tehnyt tietokoneelleni mukavan yllätyksen. Se on koonnut  kuvat ja videot vuodesta 2008 aikajärjestykseen eri paikoista. Kuvat on koottu "pilveen", joten ne on katseltavissa eri laitteilla. Välillä jo tuntuikin, että niiden järjestäminen on ihan liian iso homma, koska laitteita on ehtunyt olla niin monia tässä välissä.

Hyvisten joukkoon isolla hymyllä

Onneksi pelättyä influessaa ei löytynyt, joten hälytys oli siis väärä. Päivä on ollut tosi passiivinen, kuin kevään alkua odottava hiljaisuus. Makeanhimo on päässyt päälle, mikä ei ole kiva juttu ainakaan piparkakkutalolle, joka näyttää siltä kuin olisi ollut isommankin pommituksen kohhteena.

Maailmanpolitiikassa Iran on ollut paljon esillä monissa yhteyksissä. Omassa muistin maisemassa Irakin ja Iranin sodan alkaminen syksyllä 1980 on ensimmäisiä selkeästi muistamiani maailmanpolitiikan tapahtumia. Olin silloin Iranin puolella jostain syystä. Ehkä siksi, että Irak oli sodassa hyökkääjänä Saddamin johdolla. Rahisevaa muistia kelaillessa mieleen tulee sieltä alkupäästä muutakin. Saman vuoden maaliskuussa tapahtui öljynporauslautta Alexander Kiellandin onnettomuus, joka vei mennessään 123 uhria. Kolmas mieleen tuleva asia samalta vuodelta on Moskovan olympialaiset. Olin kipeänä kotona ja katselin uintilähetystä Neuvostoliiton telkkarista. Toinen on Virenin kymppitonni, jossa sijoittui viidenneksi.

Mutta takaisin Iranin tapaukseen. Ydinsopimus on pitkään ollut hiottavana pöydällä, tuskin sotesotkuun verrattavaa aikaa kuitenkaan. Nyt se on saatu aikaiseksi USA:n, YK:n ja EU:n kanssa. Iran on siirtymässä pahisten joukosta hyviksiksi eikä Iran ei ole mikään kehitysmaa ollutkaan, demokratiavaje on ollut suurempi ongelma.

Päivän kohokohta oli nähdä Iranin ulkoministeri Zarifin ilme, Siinä oli iloa ja onnea kuin sulhasmiehellä konsanaan.   Iranille tulee nyt aivan uusia mahdolliuuksia osallistua kauppaan ja kansainväliseen toimintaan. Ensitöikseen kertoivat hankkivansa 114 Airbusia Amerikoista.-  Maailmalla on paljon jäädytettyjä varoja ja öljyä kun piisaa. Eipä siis ihme, jos ulkoministerillä on suu messingillä. Obamalle tämä on iso riski. Jos homma ei toimi, tappio on karmea. Jos asiasta seuraa hyvää, paljastuu Obamasta todellinen pokerimies. Saapa nähdä. Suomellekin olisi markkinoita tarjolla. Toivottavasti viimeistään ylihuomenna lähtee valtuuskunta Finnairilla Teheraniin kertomaan, mitä meillä olisi myytävää.
---
Lentomäen MM-kisat päättyivät tänään ennenaikaisesti, kun yksi hyppykierros jäi pois. Toki mestaruus kolmellakin hypyllä selviää ja yleensähän kierroksia on vain kaksi mäkikisoissa. Tuomaristo otti valtavia riskejä  hyppyyttämällä liian suurilla vauhdeilla. Yksi mitali ainakin ratkesi tähän uhkapeliin. Toivottavasti hyppääjä selvisi vammoitta 240 m kaatuneesta hypystä. Mäestä hypättiin muutaman metrin pidempiäkin siivuja, mutta kysymys on siitä miten korkealta tullaan alas lopussa. Ilmeisesti ongelmana oli tuulivirtaukset, jotka vaikuttivat todella paljon hyppyihin. Siksi oli varmasti viisasta keskeyttää kisa ja reiluuden kannalta olisi ollut parempi jättää tämän päivän tulokset kokonaan omaan arvoonsa.

Influenssaako?

Käväisin ulkona, en viipynyt kauaa.kauaa. Purevaa kun oli. Perheessä saattaa olla influenssatapaus. Hereille ei ole vielä saatu, mutta merkit siihen ovat olemassa. Onneksi edes osa omasta väestä on rokotettuja ja toivottavasti rokote toimisi edes osan kohdalla. Influenssa on sen verran kova tauti, että sitä en välittäisi siitä nyt sairastaa. Tuskin kukaan muukaan.

Kaisa nousussa

Kaisa hiihti elämänsä kisan mitä tulee erinomaiseen vauhdinjakoon. Matkana oli 15 km, joka on neljän ampumapaikan kilpailu. Tässä pisimmässä kilpailumuodossa korostuu ammunta, koska ohilaukaukset muutetaan suoraan sakkominuuteiksi loppuaikaan. Sakkorinkejeä ei siis kierretä, mikä tuo reilun puolen minuutin tappion ohilaukausta kohden.

Aluksi näytti siltä, että Kaisa aloitti huonommin kuin koskaan. Ensimmäisen paikan sakkominuutin jälkeen hän oli sijalla 50. Neljännen ampumapaikan jälkeen hän oli viidentenä ja nousi viimeisellä hiihtolenkillä toiseksi. Tuossa vaiheessa hän oli radan ylivoimaisesti nopein urheilija.

Kansainvälisellä ampumahiihtoliitolla (IBU) on perusteelliset tilastot kilpailujen kulusta, varsinainen tilastonikkarin aarteisto, jossa kaikki kilpailun osat on eritelty tarkasti. Kaisan kohdalla on mainittava muutama erikoisuus. Ampujana hän oli vasta 72:ksi nopein. Hän hävisi pelkässä ampumapaikkanopeudessa voittaja Wierelille 54  sekuntia. Sinänsä tämä hitaus oli varmasti viisautta, yksi huti kun maksaa tuon minuutin.  Hiihdossa hän oli 58 sekuntia voittajaa nopeampi. Loppuero tulee tuosta sakkominuutista, jonka Kaisa sai ja Wierer ei.    
---

Nokia on järjestänyt itsensä uuteen asentoon. Siis yhtiö, joka juuri teki ison fuusion ranskalaisen Alcatelin kanssa. Ranskalaisilla on aika huono maine työkulttuurien suhteen, mutta toivomme tietenkin menestystä. Nokia on taas iso ja kasvaa vielä. Sen liikevaiihto on noin 25 mrd. euroa eli kokoluokassa puolet (!) Suomen valtionbudjetista. Nyt aikanaan ilkeästi kirpaissut matkapuhelintoiminnan myyminen näkyy toisessa valossa. Nokia on firmana säilynyt vahvana ja Microsoftille taisi jäädä luu käteen puhelinten kanssa. Jotkut epäilevät Windows Phone-puhelinten katoavan markkinoilta lähivuosina. Se olisi sääli, sillä ainakin omasta mielestäni se on erittäin selkeä ja miellyttävä käyttää. Markkinaosuudet kertovat muuta.
---
Vaikea oli päivä, iltaa kohti vähän parani. Nytkin  on sillä lailla hankalia päivä ollut, että hoitaja on ollut aika välttämätön. Verensokerin kanssa pitänyt olla tosi tarkka, jottei joutuisi huonon olon valtaan. Aina ei ole ollut helppoa pyytää apua aivan pikkuasioissa, koska eihän turha pomputtaminen kivalta kenestäkään tunnu. Mutta faktat ovat faktoja ja niitä on paras uskoa nöyrästi.

Ikuista nuoruutta tavoittelin laskemalla laskuja matematiikan kirjoista. Perheen nuorilla on harrastus päällä, joten nyt oli mahdollisuus antaa neuvoja lähes kaiken unohtaneelle laskijalle. Ja hyvin sen tekivätkin. Ja matermatiikka on kivaa, kun siellä yleensä on selkeä vastaus löydettävissä.

Saavutuksia ja muistamisia

Obama piti viimeisen kansankunnan linja-puheensa. Taloudellisella puolella on nähty kahden presidenttikauden ajalta huikeat näytöt. Työttömyys on puolittunut viiteen prosenttiin ja jo 70 kuukautta peräkkäin työpaikat ovat lisääntyneet USA:ssa. Suomessa kukaan ei uskoisi tällaiseen muutokseen muutamassa vuodessa. Miksei? Mitä ihmeellistä ja erilaista Amerikoissa on tehty? Minulla ei ole tähän vastausta?

Muillakin alueilla näytöt ovat vahvoja. Harmi, että Obaman menestys on jäänyt isojen puolueiden riitojen alle. Välillä tuntuu, että GOP:n ainoana tarkoituksena on ampua alas Obama. Kritiikkiä on tullut lähinnä Syyrian kriisin hoidosta. ISIS pääsi vauhtiin ehkä USA:n vitkastelun kautta. Toivottavasti Obama saa viimeisen työvuotensa ajaksi mahdollisimman hyvin työrauhan. Sieltä voisi olla jotakin tiedossa. Nyt ilmeni tosin sekin ihme, että Republikaanit esittivät kehuja Obamalle. Syynä ilmeisesti yhteinen vihollinen; huikean kansansuosion saanut Donald Trump.

Tero Pitkämäki sai taas kerran vuoden urheilija-palkinnon. Kertoo tietenkin osittain siitä, että tällä hetkellä kansainvälisen tason isoja staroja on todella vähän. Jotkut kritisoivat valintaa, mutta kenelle pytty sitten olisi kuulunut? Timanttiliigan suomalaisia voittajia ei paljon muita ole ollut. Tero on komea esikuva nuorille ja esiintyy aina maltilla, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Voimasanat ja uhoaminen jätetään median ulkopuolelle. Tälläkin on merkityksensä vaikkapa sponsoreita ajatellen.
---
SJK oli vuoden joukkue. Näin joukkueurheilun kultaisena aikakaudena tämä on upea saavutus. HJK:n ikuiseksi luultu voittosarja saatiin katkaistua. Ensi kaudella Seinäjoelle valmistuvalla uudella stadionilla pelataan Mestarien liigan karsintoja. Siellä olisi kiva olla paikalla. Kova saavutus oli jättää taakseen lentopallo- ja koripallomaajoukkueet, sekä probagandaliigaa menestyksellä pelannut Jokerit.
---
Vointi ollut aika olematon tänään.

Pyrkimys paratiisineitojen luo

Aamu lipsahti aivan loistavasti liikkeelle. Monipuolisen ja herkullisen aamiaisen jälkeen vointi oli oikein hyvä ja sain joitakin ikäviä velvollisuuksia hoidettua. Eilinen ultrapieni liikunta ja lepo toivat hyvän lähtökohdan tälle päivälle.

Erilaiset yhteensattumat toivatkin toimintaa koko päivälle, joten yli voimien meni. Illalla olo oli naatti, heikko ja kurja. Toivottavasti uni kuitenkin tulisi ja aamulla olisi virkeä.

Viikon pommi-isku oli Istanbulissa. Kuten reilu vuosi sitten arvelin, näistä iskuista tulossa arkea isoissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Valitettavasti en tainnut olla täysin väärässä. Itsemurhapommituksia ei pysty koskaan estämään täysin. Marttyyriksi ryhtyminen on raukkamainen tapa yrittää päästä tapaamaan huureja eli paratiisineitoja. Huurit ovat islamiin liittyviä ihanteellisia naishahmoja, ikuisia neitsyitä ja ulkonäöltään täydellisen naisellisia gasellin silmin ja täyteläisin rinnoin varustettuina.  Heidän ei tarvitse synnyttää eikä kärsiä muistakaan naiseuden ikävistä vaivoista.

Kuka kertoisi näille onnettomille marttyyreille, että Koraanin mukaan nämä kunnialliset naisolennot eivät ole pelkästään marttyyrejä varten, vaan kaikkia oikeinuskovia miehiävvarten. Sivulliset pääsisivät vähemmällä, mutta ennen kaikkea nämä pomminpoksauttajat.

Tähdet tähdet

1970-luvun populaarikulttuurin suuri suunnannäyttäjä David Bowie on kuollut 69-vuotiaana. Merkillinen androgyyni hahmo on tosin jäänyt itselle aika vieraaksi. Kuvia on toki nähty persoonallisesta tähdestä ja muutama biisikin on ainakin puolituttu.  Omat aikuiset lapset eivät olleet tähän päivään mennessä nimeä juuri rekisteröineet. Sen sijaan itseä vähän vanhemmissa ikäluokissa on käynyt varsinainen kyynelvirta. Surun määrä näyttää rajattomalta, vaikka kysymys onkin "vain" viihdetähdestä. Bowie oli aikanaan suunnannäyttäjä kylmän sodan aikaisessa, identiteettiään ja elämäntapaansa hakevassa Länsi-Euroopassa. Nyt tuon ajan artisteja viedään suorastaan liukuhihnalla ajasta iäisyyteen. Lähes viikottain uutisoidaan jonkun saaneen lähtökutsun. Työt on tehty, on levon aika ja  uusien suunnannäyttäjien vuoro.
---
Tähdistä lisää. Lionel Messi valittiin viidennen kerran vuoden parhaaksi jalkapalloilijaksi maailmassa. 28-vuotiaana hän on tehnyt noin 550 maalia, eikä missään puulaakisarjoissa, vaan maailman kovimmassa liigassa (Espanjan La Liga) ja loput Argentinan maajoukkueessa.

Messin top-20 maalia
 (parhaat lopussa)

Samantasoinen luonnonoikku on pari vuotta vanhempi portugalilainen C.Ronaldo, joka vei samaisen palkinnon ( FIFA;n Kultainen pallo) kahtena edellisenä vuotena. On hyvin erikoista, että miten näiden yksilöiden mieli ja kroppa ovat kestäneet vuodet huipulla eikä loppua menestykselle vielä näy. Aikanaan omat lapsenlapset kysynevät 50-vuoden päästä, että olisiko pitänyt tietää keitä nuo käpyukkelit oikein olivat, kun pappoja niin itkettää.

C.Ronaldon top-20 maalia
---
Omassa voinnissa on käyty tänään syvällä. Bowie ei ollut syynä. Illalla olo onneksi parani. Makuulla oleminen tekee noidankehän. Pitää maata, jottei voisi huonosti ja voi huonosti, kun pitää olla makuulla niin paljon. Liikkumatilaa ei ole liikaa.

Autoilla leikkivät apinat

Rauhallinen oli tämä sunnuntai. Olisi pitänyt saada enemmän kaikenlaista aikaan, mutta puhti puuttui. Ehkä huomenna.

Tour de Ski ratkesi suunnilleen odotetusti. Mahtaa olla kilpailijoilla hetken aikaa paikat kipeänä tuon rääkin jälkeen. Kilpailemista melkein jokaiselle päivälle puolentoista viikon ajan. Useille se olikin kauden pääkilpailu. Ampumahiihtajillä sen sijaan on MM-kilpailut vielä edessä päin. Sitä ennen on vielä monta kilpailuviikonloppua ja monenmonta starttia. Kaisalla on ollut hyviä suorituksia, mutta taso näyttää olevan muillakin aiempia vuosia parempi. Ihan hyvällä ammunnalla ei pääse mitalille, vaaditaan erinomaista.

Katsoin uudelleen vanhaa BBC:n dokumenttia miesten ja naisten aivojen erilaisuudesta. Tutkijat hämmästelevat erojen suuruutta. Poliittisesti korrektia olisi väittää, että naisten ja miesten erot johtuvat oppimisesta ja ympäristöstä, mutta kun niin ei ole. "Naiseksi ja mieheksi hän heidät loi", sanotaan Kirjassa ja tutkimus vahvistaa asian sikäli, että miesten ja naisten aivojen toiminnassa on havaittu valtavat toiminnalliset erot. Ehkä huvittavinta on apinoille tehty koe. Leluja levitetään nurmelle. Autoja ja nukkeja. Berberiapinat tulevat tutustumaan leluihin. Mitä tapahtuu? Urokset leikkivät autoilla ja naaraat nukeilla. Miten on mahdollista?

Hiihdon ympäriajo

Voittajaksi kasvaminen voi kestää kauan. Ajattelen tänään Tour de Skillä voittanutta Heidi Wengiä. Tämä oli hänen ensimmäinen osakilpailuvoittonsa maailmancupissa. Palkintopallisijoituksia tarvittiin alle 35. Ei vain aiemmin ole tärpännyt.

Tour de Skitä olen seurannut aiempaa tarkemmin. Se on kerrassaan hieno ja monipuolinen hiihtotapahtuma. Lajille on hyvä, että kilpailijat kilpailevat monipuolisesti eri lajeissa ja eri matkoilla. Hiihdetään sekä perinteistä että vapaata. Tällä kaudella on kovasti valvottu fuskaamista perinteisessä, mikä on tosi hyvä. Muuten kaunis klassinen hiihto katoaisi kokonaan. Nykyhiihtäjän tasatyöntö on niin vahva, ettei pitovoiteita tarvita, jos sallitaan ottaa luistelupotkuja väliin.

Kisassa on yhteislähtöä, takaa-ajoa ja väliaikalähtöä. Sprinttihiihtäjät on huomioitu omilla kisoilla ja kirimaaleilla.  Yhteisaika ratkaisee ja jos ei tuon seitsemän kilpailun setin jälkeen tiedä, kuka on monipuolisin hiihtäjä maailmassa, niin mistä sitten? Tietenkin viimeistä osakilpailua eli Alpe Cermsin alppirinteen kipuamista murtsikoilla voi vähän ihmetellä. Onko sen painoarvo liian suuri näin pitkässä kisassa? Lajinomaisuuttakin on ihmetelty. Ehkä se on enemmänkin TdS:n brändiä, loppukauhu.

Mielenkiintoinen fatka on se, että kiistämätön hiihtokunkku Petter Northug ei ole voittanut kokonaiskilpailua koskaan, eikä voita nytkään, tai ihme se ainakin olisi. Yritystä kyllä on ollut, mistä kertoo kuusi palkintopallisijaa yhdeksästä mahdollisesta. Hänen kiistämättä hurja kirikykynsä ei tule loppunousussa oikeuksiinsa.
---
Vointi on ollut edellisten päivien tapaan aivan hyvä, mutta väsynyt.

Vielä kiekosta

Fiksut Nuoret leijonat ovat olleet edelleen esillä tänään monessa yhteydessä. Kehujien joukossa mm. kiekkolegenda Igor Larionov. Taitaa olla aikojen suomalaisilmiö kiekossa, vaikka junnuista puhutaankin.

Muuten päivä on ollut aika uninen. Sauna on pitänyt mielen virkeänä.

Ajankulusta ja ylpeydestä.

Sitä tulee miettineeksi kulunutta joulun aikaa. Tuntuu, että täysillä on eletty ja syöty. Ei aikaa hukkaan ole päästetty. Silti herää kysymys, että mihin se aika taas oikein meni. Juuri alkoi joululoma ja nyt tuo upea aika on johonkin kadonnut. Mutta ajan kulua ei voi pysäyttää. En oikein osaa eläytyä niiden kokemukseen, joiden aika ei oikein meinaa kulua. Ehkä armeija-aikana oli sellaista aikaa, jolloin pitkästyminen oli todellista. Erällä ampumaleirillä marraskuussa oli ennätyspakkaset ja tekemistä oli liian vähän. Aloin kehittää riimejä päässä ja jankuttaa niitä mielessäni. Silloin aika kului huomattavan paljon ripeämmin. Näinköhän blues on syntynyt neekeriorjien keskuudessa preerioilla.

Tänään huomasin olevani ylpeä jälkikasvusta, joka oli päässyt kokeilemaan siipiään lehtorina oikeassa koulussa. Isoja saappaita pääsee tunnustelemaan vähäksi aikaa. Oikeastaan tässäkin asiassa ihmettelen ajan kulkua. Tuntuu niin pieneltä ajalta hetkeltä se, kun esikoinen aikanaan syntyi parikymmentä vuotta sitten. Oli huikeaa olla syntymässä mukana ja ottaa vauvan syliinsä ensimmäistä kertaa. Ja nyt ollaan tarinassa näin pitkällä. Miten se voi olla näin?

Luulen, että monet vastaavassa elämäntilanteessa ihmettelevät samaa. Myös ylpeyden tunne itsessään on kummallinen kokemus. Jotenkin on noloa tunnustaa olevansa ylpeä jostakin. Herättääkö sillä ikäviä ajatuksia muissa, jotka juuri sillä hetkellä eivät ole kokeneet samaa. Vai onko asia kenties juuri toisin päin? Pitäisi uskaltaa olla pienistäkin asioista ylpeä. Miksi se pitäisi olla jotakin kovin ihmeellistä? Lainaa ja väliaikaista kaikki kuitenkin täällä on. Kurjaa olisi uhrata kaikkensa vaikka olympiakullan saavuttamiseksi ja sitten todeta, että tässä se oli. Mitäs sitten?
---
Lentopalloa en katsele säännöllisesti, mutta aina kun katson pelejä Suomella on vastassa joku ´joku juuri jonkun mestaruustittelin voittanut ja tilanne on otteluissa suorastaaan toivoton yksittäisistä hyvistä suorituksista huolimatta. Huonoista tuloksista huolimatta ylpeä voi olla fanikulttuurista, joka on syntynyt suomalaisjoukkueen ympärille. Vaikkei mestaruuksia eikä juuri voittoja tipu, fanit seuraavat joukkuetta uskollisesti. Koripallossa on paljon samaa havaittavissa, ääntäkin riittää. Kiekossa fanikulttuuria syntyy jopa junnujoukkueen ympärille, mikä on ennen näkemätöntä. Mutta miten jalkapallon fanikulttuuri saataisiin lentoon? Surkuhupaisin näkemäni esimerkki oli 2014 syksyllä, kun HJK varmisti mestaruutensa vieraspelissä. Joukkue meni joukkueena kiittämään fanikatsomoaan. Siellä oli vähemmän ihmisiä, kuin kiittävässä joukkueessa. Made in Finland.

Kylmä loppiainen

Pakkaspäivä ollut tänään, lähes kolmekymmeneen putosi elohopea. Virren 30 sanoin "maa on niin kaunis" ja äänimaailmassa kuivan lumen narskuminen on erittäin upea ja harvinainen ääni.

Loppiainen on vietetty ja muovikuusi kaappiin laitettu. Herkutkin on herkuteltu. Kotona on ollut kovasti ruoanlaittoinnostusta. Itse olen toki ollut vain koemaistajana.Tänään sain maistella ja kommentoida maailman ehdottomasti parhaita pitsoja.

Huomenna monella alkaa arki. Koulupuolella lukiolaiset käynnistävät uurastuksensa. Peruskoululaiset aloittavat vasta ensi viikolla ainakin meidän tapauksessa.

Nukahtaminen meni eilisen kiekkofinaalin jälkeen tosi myöhään. Ja meni varmaan muillakin. Tunnelma oli sen verran korkealla. Katsojia oli tv:n ääressä parhaimmillaan 2,4 miljoonaa. Torilla oli paukkupakkasessa tuhansia ihmisiä juhlimassa mestaruutta. Toivottavasti tämä luo osaltaan sitä innostusta, jota tarvitaan laajemminkin masennusta potevassa Suomessa.

Mikään suuri uutinen tämä ei kiekkomestaruus maailmalla ei ole, ehkä viidessä suurimmassa kiekkomaassa jonkinlaista uutisarvoa on. Onhan siinä toki isojakin maita mukana. Kummallista puolestaan oli se, että Suomessa tuskin huomattiin ilmaveivaaja Mikael Granlundin tekemää NHL-ennätystä eli nopeinta maalia edellisen maalin jälkeen. Aikaa kului 1.7 sekuntia.
----
Olo oli aivan kohtuullinen, vaikka energiaa oli aika vähän.
---
Oikaisu: Taisin sortua väittämään, että kotikisoista ei voittoa ole tullut, mutta toki 1998 Suomi voitti finaalissa jatkoajalla Venäjän 2-1.

Jonkun täytyy olla paras...

Suomi on juuri voittanut alle 20-vuotiaiden mestaruuden jääkiekossa. Venäjä tasoitti 6 sekuntia ennen loppua, jonka jälkeen tarvittiin jatkoaika. Kauaa ei tarvittu, kun pelaaja, joka kisojen aikana ei ole saanut tyhjäänkään maalin väänsi väkisin maalin. Kysymyksessä oli Kasperi Kapanen, joka paransi tasoaan huikeasti ja luultavasti kisojen paras luistelija. Hänen isänsä oli NHL:n nopein luistelija, joten kauas ei ole omena puusta pudonnut.

Ruotsalaislehtiä on kiva seurata näissä tilanteissa. Siellä Puljujärvi todettiin Grezkyäkin paremmaksi ja todettiin, että hän yhtä hyvin voisi olla ruotsalainen. Äiti ei viihtynyt Älvkarlebyssä, joten perhe muutti Suomeen. Kiitos Äidille!

Paljon riittäisi sanottavaa tästä porukasta ja peleistä. Kotikisoista ei koskaan ennen ole tullut mestaruutta Suomessa, joten joku uusi kynnys tässä ylitettiin. Pelillisesti on mainittava, että ensimmäistä nollapeliä lukuunottamatta, jokaisessa ottelussa tultiin takamatkalta ja tarvittavat maalit tehtiin vaikka väkisin. Kertoo siitä, että tähdet pelasivat joukkueelle.
---
Voinnissa on tapahtunut pientä parantumista.

Pikkuleijonat finaaliin!

Pikkuleijonat pudotti Ruotsin finaalista lukemin 2-1. Yllätysten kirjaan menee tämä tulos. Samasta opuksesta löytyy myös se, että Pu-La-Aho-kentälliselle ei tullut yhtään merkintää. Tähän asti se on tehnyt lähes kahdeksan pinnaa ottelua kohden. Uusia ratkaisijoita löytyi; mm. Rantanen, Kapanen ja Hintz.

Ruotsi ei kertaakaan ole joutunut tiukille otteluissaan, Suomella tästä on enemmänkin kokemusta. Olikohan perätin niin, että avausottelun jälkeen kaikissa otteluissa Suomi on ollut alakynnessä ja neljässä perättäisessä noussut voittoon. Tämä tuo arvokasta pääomaa joukkueen voittamiskyvylle.

Nyt suomalaisilla oli maalivahtipeli kunnossa kuten myös alivoima. Itse asiassa Ruotsi oli varsinkin kolmannen erän alakynnessä. Kolme laukausta kohti Suomen maalia kertoo tästä. Ruotsalaiset purnasivat jäähyjä. Ehkä sieltä pari kyseenalaista löytyikin, mutta kyllä yksi Suomenkin jäähyistä oli aika kevyt.
---
Pakkasta on ollut parisenkymmentä tänään. Ei siis ulkoilupäivä ainakaan meikäläisen keuhkoilla.

Taas Kanada kovilla!

Suomelle ringeten maailmanmestaruus tupsahti viidettä kertaa perättäin. Kärsijänä oli Kanada, kuinkas muuten. Pari tuhatta kanadalaista oli löytänyt paikkansa katsomosta. Liekö samaa porukkaa kuin kiekossa. Ringette on mielenkiintoisen näköinen tyttöjen laji, jossa tulee hienoja kuvioita. Jotakin kaukaista sukua se on jääkiekkollekin, vähän ehkä kuin sauvakävely perinteisen hiihdolle.

Huomenna Pikkuleijonat testaavat Ruotsin. Ennakko-oletuksessa Suomella ei pitäisi olla minkäänlaista saumaa, mutta kerrankos sitä on erehdytty. Ottelun alku ratkaisee erittäin paljon, samoin huippumiesten vire. Maalivahdin rooli varsinkin korostuu. Aivan huippukassaria Suomella ei taida olla mukana tällä kertaa.

Vointi ollut väsynyttä tänäänkin. Ensi viikolle on pakkasta luvassa yli oman tarpeen, Toivottavasti mitään hirmukylmää ei ole tiedossa. Silloin elintoiminnot tuntuvat pysähtyväN.

Nuoret leijonat lähettivät Kanadan kotiin!

Tapahtui harvinaista. Kanada putosi edellisen kerran neljän joukosta nuorten jääkiekon MM-kisoissa vuonna 1998. Asialla olivat ennen kaikkea samaisena vuonna syntyneet tähdet Jesse Puljujärvi ja Patrick Laine sekä 1997 syntynyt Sebasian Aho.  Suomi pudotti maailman parhaista pelaajista koostuvan joukkueen kylmästi jatkosta maalein 6-5. Erikoinen ottelu, joka voitettiin hyökkäämällä, ei maalivahdilla ja vastahyökkäyksellä kuten Suomen isot voitot yleensä tulevat.

Tupu-Hupu-Lupu (Peltonen-Koivu-Lehtinen) pelasi aikanaan hurlumheikiekkoa, jossa vauhtia riitti. Suomikiekko tuli uudella tavalla maailmankartalle. Tämä Pula-ahon kenttä (Puljujärvi-Laine-Aho) on jotakin vastaavaa, jopa vielä hurjempi. Tupuhupulupulla meinasi usein mennä nurkissa pyörimiseksi, mutta nämä iskevät viiltävällä taidolla ja vauhdilla.Viidessä ottelussa ketju teki 38 pistettä(!) Muut kentät ovat olleet aika vaisuja eikä maalivahtipeli aivan erikoista ole ollut jos omiin menee viidessä ottelussa 18 häkkiä. Ruotsilla on mennyt vastaavassa ajassa viisi maalia. Vanha totuus on, että hyökkäämällä voitetaan otteluita ja puolustamalla mestaruuksia. Siksi en vielä olisi valmis mestaruuksista tai edes loppuottelusta puhumaan. Puolustamisen ja maalivahtipelin pitää parantua paljon. Silti Ruotsi pelkää...
---
Hiihdossa Tour de Ski jatkui yhteislähdöillä. Nämä yhteislähdöt ovat kehittyneet alkuaikojen laumahiihdoista ja loppukirikyttäilyistä kunnon vauhtihiihdoiksi, joissa painetaan menemään räkä poskella tosi meiningillä. Suomen naiset saivat jopa hiukan menestystä aikaan saamalla neljä hiihtäjätärtä kympin joukkoon. Laura Mononen taisi hiihtää elämänsä parhaan hiihdon seitsemännellä sijallaan.

Mäkihypyn tilanne on lohduton. Onneksi ainoa hyppääjä pääsi karsinnasta läpi itse kilpailuun. Suomalaiset ovat jääneet tekniikassa pahasti jälkeen. Tätä valmennusjohto ei oikein myöntänyt Tulosruudussa, mutta ulkomailla suomalaisten ongelma on ollut jo pidempään tiedossa. Laji on niin herkkä, että vanhentuneilla opeilla ei pärjätä. Miksi Kojonkoski, joka oli paras valmentaja 10-15  vuotta sitten on hiljaa? Vai onko hän se, johon kehitys on tyssännyt?

Voinnissa oli ongelmia. Pakkanen tuntuu vaikuttavan kielteisesti vaikka ulkona ei tullut edes oltua.

Uutta suuntaa hakemassa

Miljoonia kiloja on luvattu pudottaa ja satojatuhansia litroja jättää juomatta. Vuoden vaihtuminen on nähty mahdollisuutena arvioida omaa kurssiaa muuttaa tapansa ja aloittaa alusta. Omalla kohdalla suklaa, piparkakut ja vähän karkitkin ovat alkaneet maistua loppusyksyn pimeänä aikana turhankin hyvin. Makealakkoon liittyminen tekee siis hyvää.

Vointi ollut flegmaattista sorttia tänään.  Kylki mennyt pikkuisen parempaan suuntaan, muttei paljoa.