Mahtipäivä ja kasvavaa huolta

Tänään oli vaihteeksi mahtipäivä. Jos rivat olisvat maapallosta löytyneet, niin olisin nostanut, karjaissut ja kauas nakannut. Ei toki sentään, mutta voimia riitti ja touhusin aamusta iltaan, mikä on hyvin poikkeuksellista näinä aikoina. Henkistä työtä toki tämä oli, mutta huomasin miten henkisetkin voimat ovat olleet vähissä viime aikoina. En tiedä mistä moinen johtui, mutta yhteys oli jälleen sään lämpiämiseen. Tänään mentiin jo suojakelin puolelle.

Oma osuutensa oli sillä, että sai tehtyä rästihommia pois mieltä painamasta. Sekin jo lisäsi virettä, kun otti selvää mistä kaikesta laajakaistalasku koostuu. Huomenna kilpailija soittaa ja tarjoaa omaa liittymäänsä. Ei synny kauppoja, koska nykyinen on parempi ratkaisevin osin ja tuo ratkaiseva osa on kanavapaketit. Nykyisessä paketissa on riittävä tai ainakin paras ulkomaisten kanavien kattavuus.
---

Viime päivinä on puhuttu pohjoisen reitin avautumisesta turvapaikanhakijoille. Tämä on oikea ja vakava huolenaihe mielestäni. Asiaan näyttää liittyvät venäläisten tietoinen ja tarkoituksellinen provokaatio. Ennen ei ole Venäjällä päästetty paperittomia edes sadan kilometrin rajavyöhykkeelle. Nyt rajalta tulee yli kaikenlaista väkeä, enimmäkseen muita kuin turvapaikkaa tarvitsevia. 80 eri kansalaisuutta on ollut edustettuna. Miksi Venäjä toimii näin? Valitettavasti tämä voi pahimmillaan olla hybridisodankäyntiä, jolla on ilkeitä päämääriä.

Laittomien rajanylitysten on pakko loppua, Suomikaan ei voi mitä tahansa hyväksyä. Norja jo laittoi rajan kiinni pohjoisessa, mikä oli aika radikaali teko. Niinhän Suomenkin täytyy tehdä, jos meno ei muutu eivätkä diplomatian keinot riitä. Viestit kulkevat nopeasti etelään reitin alkupäähän. Houkuttimet Suomessa pitää poistaa, muuten tulijoiden määrä on mahdoton, varsinkin jos tulovirta siirtyy eteläisille raja-asemille.
---
Miksi ihmeessä apua ei saa toimitettua pakolaisleireille? Tästä olen hyvin pettynyt kansainvälisille yhteisöille, varsinkin EU;n saamattomuuteen, joka jatkuessaan saa koko Euroopan sekasortoon. Parasta olisi, ettei luotaisi tarvetta lähteä vaarallisille pakoreiteille. Nyt ihmissalakuljettajille tarjotaan miljardibisnes pakolaisten ja vastaanottajavaltioiden avustuksella. Tilaisuus imee mukaansa kaiken maailman onnenonkijoita. Jos innostusta ei saada vähennettyä, sitten pakkokeinot tulevat kyseeseen ja se tekee kipeää monelle.