Tänään tapahtui enemmänkin kuin uskoisi eikä yllätyksiltä vältytty. Lopulta kaikki hyvin. Illalla iski sitten valtava väsy ja nukahdin tietokoneen päälle. Tulikin pisin blogi tähän mennessä. Noin 36 sivua d-kirjainta ja tiltannut kone.
...
A-studiossa oli mielenkiintoinen aihe: miehet tossun alla. Kovin syvällistä keskustelua ei saatu aikaiseksi, mutta tietyt reaktiot some-maailmassa kertovat siitä, että tällä alueella on tapahtumassa jotakin. Uskon, että tästä aiheesta on tulossa enemmänkin puheenvuoroja ja kannanottoja.
Aiheessa on kieltämättä paljon pohdittavaa. Pahaa oloa on perheissä sekä miesten että naisten puolella. Netti kiistatta korostaa maailman visuaalisuutta, myös valheellisella tavalla. Kodin ja ihmisten siellä pitäisi näyttää täydellisiltä, kuten kuvitelluilla kaikilla muillakin. Kolme kirkassilmäistä lasta hymyilevät valoisassa, juuri vaaleaksi pintansa muuttaneessa isossa asunnossa. Ihmiset ovat täynnä onnea ja haaveiden toteutumista seuraavaa iloa. Mutta miksi näin ei ole oikeasti? Oikeasti kotona on kamala tavarakaaos ja kakarat huutavat kitarisat vilkkuen, jos tappelultaan kerkiävät.
Ennen vika ehkä selkeämmin nähtiin naisissa, jotka eivät osanneet hoitaa emännän roolia. Olivat joko taitamattomia tai laiskoja. Nyt tasa-arvoa ja tehtäväjakoa korostavassa ajassa vika on helppo nähdä miehissä. Heiltä odotetaan paljon aikaisempaa enemmän osallistumista kotona. Enää ei paeta autotalliin tai hirvimetsälle kuten ennen.
Naiset ovat usein erittäin kyvykkäitä ja osaavia tehopakkauksia. Multitasking onnistuu todistetusti paremmin. Miehille omaa paikkaa on joskus vaikea löytää. Keittiössä osallistumista pidetään toivottavana, mutta sinne astuessa tekee kaiken väärin. Miehisyydestä tulee ikään kuin halveksuttava vamma ja taakka, vaikka toisaalta heiltä odotetaan kohtuuttomuuksia.
Esimerkkinä miehet eivät ikäänkuin tyhmyyttään osaa lukea kuntosalille itseään kehittämään kiiruhtavan väsyneen naisen ajatuksia. Enkä usko, että sellaista kykyä koskaan kehittyykään, sen vaatiminen olisi jo kohtuutonta. Vaarana on ikävän nalkututtava ja tyytymätön kodin ilmapiiri.
Miksi yhteistyö toimi ajoittain huonosti? Missä on toimiva vuorovaikutus? Missä ovat reilu keskustelu ja reilu sopiminen? Puolin ja toisin täytyy hyväksyä se, että ei voi tulla ymmärretyksi jos ei itse tuo esiin omia tarpeitaan ja ajatuksiaan rakentavalla ja reilulla tavalla. Ehkä naistenkin joskus olisi myös syytä hiukan hidastaa tahtiaan. Ylivisuaalinen somemaailma tekee turhaan omasta kropasta loputtoman projektin ainakin joillekin.
Eiväthän nämä asiat ylitsepääsemättömiä ole, jos molemmat osapuolet ovat nöyrällä ja itseään tutkivalla asenteella liikkeellä. Ehkä elämäntapamme on juuri nyt sellaisessa murroksessa, että näitä asioita on hyvä miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti