Pieni kansa voi tehdä ihmeitä

Vielä 1980-luvun puolessa välissä Suomi ja Norja olivat alppihiihdon kehitysmaita. Sen jälkeen on tapahtunut muutos. Molemmista maista on tullut arvokisamitalisteja.  Tanja Poutiainen toi urallaan viisi arvokisamitalia ja Kalle Palander voitti mestaruuden MM-kisoissa 1999. Yhteensä kuusi mitalia on kova saavutus. Minulle oli yllätys, että Norjaan on samassa ajassa tullut käsittämättömät 60 arvokisamitalia alppihiihdosta.

Katsoin tänään pari dokumenttia, jossa toisessa käsiteltiin Norjan alppi-ihmettä. Sopivat persoonat, valmentajat ja olosuhteet loivat sisältäpäin kannustavan järjestelmän, joka kasvatti valtavan menestyksen ja liudan menestyjiä.

1980-luvulla Suomi ja Norja olivat varsin tasapäisiä  yksilötalvilajeissa.  Lake Placidissa 1980 ja Sarajevossa 1984 Suomi vei Norjaa mitalitilastoissa yhteislukemin 22-19. Suomi oli niskan päällä kirkkaimpina tähtinään Matti Nykänen ja Marja-Liisa Hämäläinen. Nykytilanne on toinen. Kaksissa viime kisoissa (Vancouver ja Sotshi)  Norjalle mitalit menivät murskaavasti 51-10.

Mitä on tapahtunut? Mikä on käännekohta? Uskallan väittää, että se on Lillehammer 1994. Toinen katsomani dokumentti kertoi tuon valtavan tapahtuman taustoista. Jo kisojen saaminen Ruotsin Östersundin nenän edestä oli voitto. Sen jälkeen tuli vastaan valtava työ kabineteissa ja suorituspaikoilla. Kova urakka ja myllerrys paikkakunnalla, jossa oli tuolloin 25 000 asukasta.

Valmisteluvaiheessa oli monenlaista kinaa olympiatulen sytyttämisestä lähtien. Kreikkalaisille ei kaikki käynyt. Lopulta kisoista tuli itsessään menestys, jota KOK:n silloinen pj. Samaranch kehui kaikkien aikojen talvikisoiksi. Kisojen aikana kansanjuhla oli valtava ja muistan Juha Miedon reilut kehut paikalliselle tunnelmalle. Urheilullisesti viiden miljoonan kansakunnasta tuli kertalaakilla talviurheilun suurmaa, joka saavutti suurimman mitalimäärän ja kakkospaikan mitalitaulukossa. Suomen Norja pesi 26-6. Kymmenen vuotta aiemmin Sarajevossa Suomi vei Norjaa 13-9. Urheilullisesti Norja lähti omiin kisoihinsa asenteella, että he vievät kaiken ja niin he melkein tekivätkin.

Mitä tästä opitaan? Pieni kansa voi tehdä ihmeitä, kun ottaa iloisen ilmeen ja tekee asiat hyvin ja oikein. Tähän ei tarvittu DDR;n tai Neuvostoliiton kaltaista totalitaarista aggressiivista valtiota. Suomessa on sama väestöpohja ja lahjakkuuksia varmasti saman verran.

Suomessa ryvetään taloudellisessa lamassa. Ehkä olympialaiset eivät ole ratkaisu nykyongelmiin vaikka sitä tänään joku väläyttikin. Suomella toki olisi suorituspaikat pitkälti valmiina kesäkisoille. Nyt tarvittaisiin innostusta ja näyttämisen halua sekä vahvat johtajat ja esikuvat. Ehkä näitä onkin näköpiirissä. Saataisiin nyt aluksi aikaan vaikka yhteiskuntasopimus aikaan ja vähän intoa nykyiseen pysähtyneeseen punavihreän kuplaan. Mitä saisimmekaan aikaan, jos sama voima mitä käytetään jarrupolkimen polkemiseen käytettäisiin vauhdin polkemiseen?
---
Tänään olin tosi kovilla, pakko myöntää. Sisulla piti pinnistää menemään. Silti päivässä oli paljon onnistumisia. Moni asia olisi voinut mennä huonomminkin.