Voittajaksi kasvaminen voi kestää kauan. Ajattelen tänään Tour de Skillä voittanutta Heidi Wengiä. Tämä oli hänen ensimmäinen osakilpailuvoittonsa maailmancupissa. Palkintopallisijoituksia tarvittiin alle 35. Ei vain aiemmin ole tärpännyt.
Tour de Skitä olen seurannut aiempaa tarkemmin. Se on kerrassaan hieno ja monipuolinen hiihtotapahtuma. Lajille on hyvä, että kilpailijat kilpailevat monipuolisesti eri lajeissa ja eri matkoilla. Hiihdetään sekä perinteistä että vapaata. Tällä kaudella on kovasti valvottu fuskaamista perinteisessä, mikä on tosi hyvä. Muuten kaunis klassinen hiihto katoaisi kokonaan. Nykyhiihtäjän tasatyöntö on niin vahva, ettei pitovoiteita tarvita, jos sallitaan ottaa luistelupotkuja väliin.
Kisassa on yhteislähtöä, takaa-ajoa ja väliaikalähtöä. Sprinttihiihtäjät on huomioitu omilla kisoilla ja kirimaaleilla. Yhteisaika ratkaisee ja jos ei tuon seitsemän kilpailun setin jälkeen tiedä, kuka on monipuolisin hiihtäjä maailmassa, niin mistä sitten? Tietenkin viimeistä osakilpailua eli Alpe Cermsin alppirinteen kipuamista murtsikoilla voi vähän ihmetellä. Onko sen painoarvo liian suuri näin pitkässä kisassa? Lajinomaisuuttakin on ihmetelty. Ehkä se on enemmänkin TdS:n brändiä, loppukauhu.
Mielenkiintoinen fatka on se, että kiistämätön hiihtokunkku Petter Northug ei ole voittanut kokonaiskilpailua koskaan, eikä voita nytkään, tai ihme se ainakin olisi. Yritystä kyllä on ollut, mistä kertoo kuusi palkintopallisijaa yhdeksästä mahdollisesta. Hänen kiistämättä hurja kirikykynsä ei tule loppunousussa oikeuksiinsa.
---
Vointi on ollut edellisten päivien tapaan aivan hyvä, mutta väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti