Hyvää Uutta Vuotta 2014

Merkittävä saumakohta eli vuodenvaihde lähestyy uskomatonta vauhtia. Jotakin on jäänyt taakse ja toivottavasti jotakin on edessäpäinkin. Juutalaiset viettävät Rosh hashana- juhlaa, johon liittyy kymmenen päivän kautumusjakso. Mietitään edellistä vuotta ja kaikkea siihen liittyvää. Jakso päättyy sovituspäivään eli Jom kippuriin.

Kuluneeseen vuoteen liittyy kaikenlaista. Enimmäkseen kuitenkin päivät ovat olleet hyviä. Kiitollisuuden aiheita on ollut paljon. Huonomminkin olisi voinut mennä. Ihmisiä ja nimenomaan välittäviä ihmisiä on ollut ympärillä paljon. Rohkeasti on uskallettu ottaa yhteyttää ja tulla käymään. Poikkeuksetta nämä kohtaamiset ovat olleet myönteisiä ja voimaannuttavia.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille!

Mestari koomassa.

Kilometrin kävely oli tänään jo aika kova projekti. Sellaiset ovat voimat tällä hetkellä. Mieli kuitenkin virkeä ja paljon valoisampi kuin ulkona musta maa.

Elämä on kummallista. Kaikkien aikojen kovanaama ja pitkäleuka Michael Schumacher taistelee hengestään sairaalassa loukkaannuttuaan lasketteluonnettomuudessa. F1 ei ole lajeista niitä aivan kaikkein turvallisimpia. Silti hän selvisi hengissä 307:sta startista. Toki muutamia pahoja kolareita uralle mahtui. Mutta sitäkin enemmän uralle mahtui menestystä. Ennätyksiä on vaikka miten paljon. Eniten voittoja, paalupaikkoja, nopeimpia kierroksia, maailmanmestaaruuksia jne. Rahantuoloakaan on varmasti ollut vaikea estää. Ja nyt uran jälkeen häntäkin muistutetaan siitä, millainen elämä on pohjimmiltaan; haurasta ja haavoittuvaa. Kaikki on vain lainaa täällä, vaikka kuinka omanamme pitäisimme. Karua.

Toivottavasti Schumi selviää onnettomuudesta ja palautuu ennalleen. Lääkärit olivat vielä kovin varovaisia ennusteissaan. Pari seuraavaa päivää näyttäneet suunnan. Kolmantena tammikuuta Schumi täyttää 45 vuotta. Syntymäpäivälahjatoiveen voi arvata.

Vuokraranking

Voinniltaan samanlainen päivä kuin eilen. Huomiseksi olisi junalippu Helsinkiin, mutta taitaa olla parempi pysyä turvallisesti neljän seinän sisäpuolella.

Perussuomalaisten kansanedustajan Packalenin mukaan kaupungin vuokra-asuntoihin hakevat pitäisi pisteyttää sen mukaan miten he käyttäytyvät asteikolla 0-5. Nolla-alueiile koottaisiin siis huonoimmin käyttäytyvät. Sinne keskitettäisiin enemmän poliisi- ja sosiaalipalveluita.

Ehdotus on melko radikaali, eikä varmasti edusta minkään puolueen virallista kantaa. Toisaalta se kannustaisi käyttäytymään hyvin, jotta saisi asua hyvällä alueella. Nolla-alueista tulisi sellaisia, että sinne tuskin poliisitkaan mielellään menisivät. Siellä kasvaisi herra- ja yhteiskuntaviha otollisessa maaperässä. Tukholmasta vastaavasta on esimerkkinä Husby-niminen lähiö, jossa keväällä mellakoitiin ja poltettiin autoja. Sieltä ovat muuttaneet pois kantaruotsalaiset, suomalaiset, jopa turkkilaiset. Jäljellä on työtätekevää väkeä tuskin lainkaan.

Mielestäni Packalenin ehdotus veisi toteutuessaan kehitystä aivan väärään suuntaan. Kokonaisonnellisuus ei kasva kasaamalla huono-osaisuutta. Sen sijaan huonoon käyttäytymiseen vuokra-asunnoissa pitäisi voida puuttua tiukasti, koska häiriötä ei kenelläkään ole oikeus toisille aiheuttaa. Siinäpä se varmaan ehdotuksen tausta onkin. Keinoja puuttua on liian vähän käytettävissä.

Sel8nne

Tuli katsottua dokumenttielokuva kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijasta eli vieläkin uraansa jatkavasta Teemu Selänteestä. Harvasta urheilijasta löytyy ainesta leffaksi asti. Litmanen ja Selänne ovat niitä harvoja, jotka ovat nousseet täältä susirajojen ja kielimuurien takaa kiusaamaan maailman huippuja joukkuelajeissa. Suomalaisethan ovat parhaiten menestyneet yksilölajeissa, kuten kestävyysjuoksussa, mäkihypyssä ja formuloissa. Jopa jääkiekossa parhaat suomalaiset ovat tällä hetkellä maalivahteja eli oikeastaan yksilöurheilijoita.Joukkuelajeissa täytyy saavuttaa tietty sosiaalinen asema ja aina joutuu antamaan tasoitusta samasta kulttuuripiiristä oleville. Suomalaisen äijän sosiaalisilla taidoilla on täysi työ saada paljoa aikaan, ellei satu olemaan Kimi Räikkönen.

Selänne on paitsi saavutuksiltaan, myös persoonaltaan mielenkiintoinen tapaus. Hän on erittäin sosiaalinen ja aito persoona. Kovan luokan ammattilainen on samalla sielukas ja hyväsydäminen ihminen. Fanit hän on aina hoitanut ehkä paremmin kuin kukaan toinen urheilija. Hieno pr-henkilö, jossa ainesta yhteen elokuvaan riittää. Kovin paljon uutta ei kuitenkaan tullut esille. Selänne perheineen on ollut niin paljon esillä reilun parinkymmenen vuoden aikana, että uutta sanottavaa ei mainittavasti ole. Ja on hyvä, että dokumentti ei keskittynyt Teemun saavutusten luettelemiseen lukuina. Luvut löytyvät halukkaille nhl.com -sivustolta. Sieltä muuten yksi poiminta: Jos nro 8 tekee vielä 15 runkosarjamaalia, hän sijoittuu maratontaulukossa kahdeksan parhaan joukkoon, mikä kasille tietenkin olisi oikea sijoitus. Miljoonien harrastajien joukossa tuo on kohtuullinen sijoitus. Paljon on tarvittu työtä, tuuria ja tuskaa mainittuun saavutukseen. Eikä pidä unohtaa taustoja. Selänteenkin kohdalla on niin, että taustalla on monta hyvää ja ahkeraa ihmistä, jotka ovat saaneet tähden loistamaan.

Itse odotin vaisun viime kauden jälkeen, että Selänne olisi osannut jo lopettaa uransa. Mutta olympiakisat ovat urheilijoille numero yksi, niillekin jotka ovat saavuttaneet kaiken muun maineen ja mammonan. Tällä kaudella Selänteen joukkueen valmentaja ei peluuta vanhaa herraa perättäisinä pelipäivinä puhki. Tämä voi pitkällä tähtäimellä olla viisautta. Näin Selänne on olympiakisoissa parahimmillaan ja ehkä vielä kesäkuussa, kun Stanley Cupin mestaruutta ratkaistaan. Sitten on aika keskittyä muuhun.

Olo on ollut hyvä. Vähän heikko vielä, mutta kipuja ei ole ollut. Kovasti olen iloinen siitä.

Vaisua mutta mielenkiintoista

Vaihtelevaa ollut tuo olo kuluneena päivänä. Yöllä oli vatsakipua, joka sitten muuttui rintakivuksi. Antoi sitten periksi ja sai nukuttua hyvät unet pitkälle aamupäivään. Aamulla oli heikko olo ja uudelleen rintakipua. Sittemmin kipu antoi periksi ja olo oli heikko, joten ulkoilut jäivät tänään väliin. Aina tuntuu riemukkaalta ja yhtä yllättävältä, kun kipu lähtee pois.

Illalla tuli sitten takuttua Pleikkarin kanssa vähintään neljä tuntia. Pisti itsensä sellaiseen umpijumiin, että sain nuuskia läpi netin, saadakseni sen käynnistymään uudestaan. Lopulta jotenkin onnistuin ja sain tehtyä ne asiat mitkä pitikin. Nyt saa katsottua elokuvapalvelun kuvat suoraan telkkarista pleikkarin kautta ilman läppäriä.

Eilen tuli katseltua pari jaksoa "Silta"-sarjaa, jota on kovasti kehuttu. Onhan se jännäksi tehty. Kahden jakson jälkeen jäi sellainen kuva, että tämä rikos ei selviä ennen viimeistä jaksoa eli jaksoa 10. Sen verran on irrallisita näyttäviä juonenpätkiä ilmassa.

Boxing Day

Mukavaa oli, että hermosärky antoi kokonaan periksi. Pitkäaikaisena ja intensiivisenä se ei ole kovin mukava juttu. Maha sen sijaan oli hankalalla päällä. En tiedä tulinko syöneeksi jotakin sopimatonta, vai olenko vain sortunut kuolemansynneistä kuudenneksi pahimpaan eli ylensyöntiin. Voimat joka tapauksessa olleet vähissä. Pääsin läheisten kannustamina ulos ja kilometrin lenkki kävellen oli maksimisuoritus tänään. Aivot sen sijaan ovat olleet hyvässä vireessä.

Joulupäivä

Aamupäivällä nukuin pitkään ja herätessä oli suunnilleen kaikki mahdolliset paikat kipeänä. Huolestuttavimpana oli hermosärky, joka tuntui vähemmän miellyttävältä. Runsaalla jouluruualla lienee osuutta asiaan. Unella ja lääkinnällä olo muuttui kuitenkin aika hyväksi päivän mittaan.

Neljän seinän sisällä tuli vietettyä päivä shakkia pelaten ja rentoillen. Joulun lämpoä on riittänyt sellainen sopiva viisi astetta. Saa nähdä onko mittaushistorian ajan korkeimmat lukemat. Toivottavasti huomenna olisi jo ulkoilukunnossa.

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua kaikille lukijoille! Kirkossa sanottiin, että syökää kohtuuttomasti. Papin sanaa on tässä asiassa tullut noudatettua hyvinkin kirjaimellisesti. Seurauksena on, että nyt sitä makaa napa pystyssä ja odottaa, että mikä on lopputulos. Maha halkeaa tai ei halkea.

Säätilaltaan harvinainen joulu. Kaatosadetta ollut aika-ajoin. Pientä tulvaakin ollut havaittavissa joessa. Mutta ei se mitään. Lapsen vilpittömän ilon katsominen on kaikesta parasta joulussa.

Tavara ja merkitys

Yksi päivä jouluaattoon. Maa musta ja vettä sataa. Mutta ei se haittaa, mieluummin keuhkojenkin kannalta näin kuin kauhea pakkanen. Tunnelma on kuitenkin aivan jouluinen. Mieli on valmis ottamaan vastaan joulun ilon. Kun vain osaisi elää hetkessä. Aika menee niin hirvittävän nopeaa vauhtia, että kohta huomaa joulun olevan jo ohitse.

Kolmoishermosärky nosti tänään päätään. Onneksi sain kipulääkäriltä heti ohjeet, ja asia pysyi hallinnassa. Ei olisi kiva jouluna joutua lasareettiin.

Kaksi dokumenttielokuvaa on tullut katsottua, joissa ovat läsnä onnellisuus, merkitykset ja mammona. Ensimmäinen oli Petri Luukkaisen ohjaama Tavarataivas ja toinen pelimaailmaan sijoittuva Indie Game: The Movie. Molemmissa dokumenteissa lähtökohtana on ihminen paljaimmillaan peruskysymysten ääressä.

Tavarataivaassa idea on kerrassaan riemukas; Luukkainen tyhjää asuntonsa ja luopuu kaikista tavaroistaan vaatteita myöten. Hän saa hakea varastosta jokainen päivä yhden tavaran. Mitään ei saa ostaa. Kaiken takana on tarkoitus pohtia sitä, mistä ihminen tulee onnelliseksi. Alkuvaihe tietenkin näyttää kovin huvittavalta, kun mies makaa suunnilleen alastomana kotinsa lattialla. Vähitellen tavaroita tulee lisää ja elämä muuttuu. Päähenkilö toteaa, että sata tavaraa on välttämätöntä jolla tulee toimeen toiset sata tavaraa tuo mukavuutta ja iloa. Omistaminen tuo vastuuta ja tavara on taakka. Eivät esineet elämää tee.

Omalla kohdalla suhdetta tavaraan on joutunut käymään läpi, kun muutettiin omakotitalosta rivitaloon. Vuosien varrella kertynyttä tavaraa lähti noin 20 isoa peräkärryllistä kaatopaikalle. Toki tuohon lukuun mahtuu iso osa remonttijätettä. Lisäksi meillä on varastossa noin 35 neliötä tavaraa varastossa. Vaatevarastoni on tätänykyä minimaalinen. Alusvaatteiden lisäksi minulla on noin kymmenen vaatekappaletta kaapissa. Mutta kaappi onkin nyt siisti. Välivarastossa käyn vaihtamassa vaatteita kaappiin, kun kyllästyn nykyisiin.

Mitkä tavarat ovat itselleni tärkeitä? Älypuhelin on tärkeä (en tiedä onko välttämätön). Siinä on kasa laitteita yhdessä. Puhelin, herätyskello, tv, tekstitv, sanomalehdet, navigaattori, musiikkinauhuri ja soitin, kamera, videokamera, tietosanakirja, radio, pelikone, taskulamppu, kompassi, toimisto-ohjelmisto ja ennen kaikkea nettiselain. Eli älyphelimesta en malttaisi luopua. Tavaroista myös tv ja läppäri ovat olleet erikoisen tärkeitä viime aikoina. Hyvä sänky vuodevaatteineen tulee aika korkealle tavaroiden tärkeydessä. Yksinkertaisen vaatetuksen jo mainitsin aiemmin. Auto on kyllä tärkeä maisemien vaihtumisen kannalta. Eli kyllä tavara tuo onnellisuutta tietyssä määrin.

Tavara voi olla väline onneen, ei onnen päämäärä. Kännykällä voi pitää yhteyttä toisiin ihmisiin ja sillä lailla tulla onnellisemmiksi tai sillä voi hankkia tietoa, joka tekee onnelliseksi. Huvittavin käyttö kännykälle oli adventtina kirkossa, kun virsikirjat olivat loppuneet. Kännykällä löytyi virret netistä. Onnellisempaa oli laulaa virttä kännykästä, kuin olla tuppisuuna ilman virsikirjaa.

Indie-peleistä kertoi tuo toinen dokumentti. Indie tulee sanasta independent, itsenäinen. Takana on pieniä parin pelintekijän pajoja, jossa tehdään pelejä maailmalle. Genressä pyritään tekemään tekijöilleen merkityksellisiä pelejä, niihin laitetaan oma persoonallisuus likoon. Raha ja maine eivät ole ykkösasioita. Indie-miehet halveksivat suurten pelitalojen isoilla tiimeillä sliipattuja, valtavirtaan suunnattuja pelejä. Nykyään jokainen voi itse käyttää nettiä jakelukanavanaan, joten indie-peleilläkin voi olla globaaleilla markkinoilla valtavan suuri jakelu. Eräänlaista pienyrittäjyyttä siis. Dokumentissa kuvattiin erittäin realistisesti sitä tuskaa, jonka nyrkkipajat joutuvat käymään läpi. Pelien rakentaminen on kestää vuosia ja itsekritiikki on kovaa. Epävarmuus yleisön vastaanotosta on aina olemassa, joten aivan pelkästään itselle näitä pelejä ei ole tehty. Kaikki voi romahtaa tai sitten voi tulla huippumenestys kohdalle.

Suomessa on peliteollisuus jonkinlaisessa loistossa tällä hetkellä. Intohimo on varmasti kova pelitaloissa ja työ syö ison osan ajasta. Toivottavasti tämä teollisuudenala ei tuota suurta joukkoa ihmisraunioita, loppuunpalaneita nuoria ihmisiä.

Neljäs adventti

Mihinkähän kappalejaot ovat kadonneet, kun tekstistä on tullut yhtä pötköä viime päivinä. Pahoittelut siitä, jotain on tapahtunut, mutta toivottavasti asia on nyt kunnossa.

Neljännen adventin kirkkoretki suuntautui Kurikkaan. Messuun oli tullut melko tarkalleen 50 ihmistä, mikä on aika matala lukema. Naapuripitäjässä oli ollut huhun mukaan noin parisataa sanankuulijaa. Parkkipaikalla oli siis tilaa. Kirkko on tosi kaunis ja hienosti valaistu. Erikoisen upea oli todella iso joulukuusi kirkon etuosassa. Jumalanpalvelusta oli toimittamassa kolme pappia; yksi oli liturgina, toinen saarnasi ja kolmas oli valmistellut esirukouksen. Liturgia hoidettiin virheettömästi, persoonattomasti ja aika värittömästi läpi kirkkokäsikirjan avulla ilman turhia improvisaatioita. Virkamiessuoritus. Äänentoisto oli hyvä, jokainen sana oli kuuluva ja selvää sai. Jotakin taisi tapahtua matkan varrella, kun ehtoollisosiossa pappi joutui pitämään kädessään mikrofonia.

Saarna kuului tosi hyvin ja papin äänenkäyttö oli hyvää, ääni voimakas ja selkeä. Intensiteetiltään alkuun oli ladattu paljon. Joosefin mahdollista petetyksitulemisen kokemusta käsiteltiin elämyksellisesti. Saarnassa ei sorruttu puhumaan jouluvalmisteluista eikä muista joutavuuksista. Aivan oikeaa asiaa sieltä tuli. Messusta voisi kaikkiaan sanoa, että perusluterilainen se oli hyvässä mielessä. Paria kohokohtaa olisi vielä voinut saarnaan hakea. Sanonta "Jumala on läsnä" kaipaisi ympärilleen konkretiaa. Mitä se on käytännössä pienelle ihmispoloiselle tai hänelle itselleen? Kristillisen ydinsanoman kuuleminen on kirkossa on tietenkin tärkeää, mutta se pitäisi osata ja jaksaa avata ihmisen elämystasolle saakka niin että se koskettaa. Siksi jo mainittu alku saarnassa oli tosi hyvä. Viime pyhänä katselin tv:stä vapaakirkon jumalanpalvelusta ja mieleen jäi miten upeasti sikäläinen pappi avasi syyllisyyden käsitteen. Hän kertoi lapsuudestaan tarinan, kun oli vahingossa rikkonut auton ikkunan ja miten hän kamppaili syyllisyyden kanssa. Tämä on sitä sanan tuomista ihmisille, mitä itse haluaisin kuulla. Myös itsensä peliin laittaminen on tosi tärkeää.

Urut soivat sujuvasti ja virrenlaulu oli veisaamista. Sitä varmaan odotettiinkin. Virret olivat tuttua tavaraa ja plussat siitä. Yksinlauluissa lauluääni kuului turhankin voimakkaasti. Helmenä oli saksofonisoolo, joka soitettiin vainajien muistoksi. Saksofoni oikein syvältä sielua raapivana soitettuns sopi tosi hyvin tilanteeseen.

Erikoisuutena oli se, että ehtoollisen jaon alussa ulkona syttyi valonheittäjä kirkkoa kohti. Samassa kun ehtoollinen päättyi valo sammui. Ilmeiseti paikallinen käytäntö. Ehtoollinen meni tosi sujuvasti kolmella jakajalla. Tunnelma oli kaikkiaan lämmin ja miellyttävä.



Liturgia 8
Saarna 8
Musiikki 8
Tunnelma 8

---
Illalla pääsi vielä jouluostoksille. Kiva oli käydä ostoksilla vaikka kauhean vähän tuli ostettua. On hienoa, että oikeasti tavarasta ei ole pulaa. Krääsälle voi yksikertaisesti sanoa "ei", varsinkin kun tilaa on vähän. Olo oli päivällä tosi uupumut, mutta illalla mentiin kohti parempaa.

Kuusenhaussa

Aamu alkoi aika huonovointisena, mutta olin päättänyt lähteä mukaan joulukuusenhakureissulle. Metsässä oli hyvä ilma hengittää ja muutenkin reissu oli onnistunut ja piristävä. Kuuset löytyivvät helposti ja siinä olo parani paljon. Ilta on ollut voinniltaan varsin mukava. Lukio-opetusta ollaan uudistamassa. Työryhmän esitys on vähän samanlainen kuin muutkin viimeaikaiset uudistusehdotukset; vaikea tajuta. Peräti kolme vaihtoehtoa tuntijaosta on esillä. Melko samansuuntaisia ne ovat kuitenkin kaikki. Kieliä ja matematiikkaa on suunnilleen saman verran kuin nyt. Liikuntaa on yksi kurssi lisää ja matematiikassa on yksi pakollinen kurssi, joka on yhteinen sekä pitkällä että lyhyellä matematiikalla. Reaaliaineissa valinnaisuutta on lisätty. Luonnontieteellisistä aineista (fy, ke, bi, tt, ge) olisi kahdeksan pakollista kurssia kuten myös toisesta reaalikorista (ue,ps,fi,hi,yh). Käytännössä tämä tarkoittaisi esim. sitä, että on mahdollista että opiskelija ei opiskele yhtään historian JA yhteiskuntaopin kurssia lukioaikanaan. Yleissivistävyyden kannalta olen aika huolissani, jos tämänkaltainen malli menee läpi. Aukkoja jää väkisin perustietoihin. Sitten on tuotu mukaan integroivia kursseja, jossa eri oppiaineita yhdistellään toisiinsa. Pahoin pelkään, että oppiaineiden yhdisteleminen ei tuo toivottua laaja-alaisuutta. Nämä integroivat aineet tulevat helposti olemaan joutavaa humpuukia opiskelijoiden mielestä, niitä tunteja joille "on turha edes mennä". Koulun uudistaminen on aina hankalaa ja yleensä uudistukset eivät johda uudistuksiin koulukäytänteissä. Opettajilla on valtavan suuri vapaus valita toimintatapansa toisin kuin virkamiehillä yleensä. Siksi muutokset paperilla eivät aina johda todelliseen muutokseen käytännön tasolla. Käytännössä ylioppilaskirjoitukset ohjaavat opetusta, joten opettajat pyrkivät opettamaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla omaan kokemuspohjaansa nojaten. Pitää tarjota opiskeljoille mahdollisuus pärjätä kirjoituksissa. Jos opetus ei valmista kirjoituksiin, opiskelijat kaikkoavat nopeasti. Oma asiansa on työllisyys. Opettaja joka ei saa oppilaita, ei saa raavittua palkkaansa kasaan ja mitäs niille opettajille tehdään, joille tulee valtavasti opiskeilijoita? Toinen pyörittelee peukaloita ja toinen uupuu työrmansa alle? Omasta mielestäni malli vaatisi vähän jatkokehittelyä. Valinnaisuus ei ole aina opiskelijan etu. Signaalit kouluista viittaavat pikemminkin siihen, että valinnaisuutta meinaa nytkin olla aivan liikaa 16-vuotiaalle. Valinnaisuus on aina myös mahdollisuus valita pieleen, kun omat toiveet ovat vielä hahmottumassa eikä suunta ole selvillä. --- Liikenneministeri Merja Kyllönen oli Ykkösaamussa tänään. Ammattikorkekoulun käynyt nuori nainen oli vielä 2007 teknisenä apulaisena apteekissa. Moni ei varmaan osannut arvata, miten tiukka vastus kyseisestä rouvasta on tullut politiikan kentillä. Supliikki ei aivan heti näytä loppuvan kesken. Ja osaa hän ystävällisestä tyylistään huolimatta olla hyvinkin tiukka kannanotoissaan. Saa nähdä miten hänen poliittinen uransa kehittyy. Voi toki olla sitä tyyppiä, josta tulee hyväpalkkainen virkamies johonkin virastoon. Vasemmistoliitossa tuskin juurikaan on mahdollista edetä muuten. Arhinmäkeä tuskin lähdetään kierrättämään lähiaikoina. Paineet kahdessa muussa vasemmistopuolueessa taitavat olla paljon suuremmat. --- Päivän elokuva tuli Ruotsista; Wallander: Ennen routaa. Rauhallisesti etenevä jännäri. Kauniit maisemat taustalla. Teemana uskonnollinen ääriryhmä, johon liittyy kaikki pahuuden stereotypiat: sairas johtaja, verirituaalit, insesti, lapsiryöstöt, jumalalla pelottelu, eläinrääkkäys ja homoviha. Nuori, edellisenä päivänä valmistunut naispoliisi nousee sankariksi. Toisena teemana isän ja tyttären välinen viha-rakkaussuhde, joka on tosipaikassa kuitenkin rakkautta. Aika synkkä tarina, jossa huumoria ei ole tippaakaan. Kauniista maisemista ja hienoista valaistuksista voisi kaksi tähteä antaa.

Fahrenheit

Fahrenheit 9/11 tuli katsottua tänään. Kysymyksessä Michael Mooren kiistelty dokumentti, joka aikanaan herätti paljon keskustelua. Melkoinen isku presidentin hallintoa (en viitsi mainita nimiä) vastaan, ehkä vähän vyön allekin. Dokumenttielokuva ei edes pyri olemaan objektiivinen ja sillä on selvästi omat poliittiset päämmääränsä. Sattumoisin se julkaistiin vuonna 2004 juuri ennen presidentinvaaleja. Eräänä teemana on se, miten ihmisiä hallitaan pelon avulla. Amerikan pienimmissäkin kylissä pelättiin terrori-iskuja aivan tosissaan. Yhtenä isona teemana on se miten paljon Amerikkaan tulee rahaa Lähi-idästä ja varsinkin tämä presidenttisuku omaa tiiviit suhteet Saudi-Arabiaan. Ajatuksia herättävä elokuva, vaikka onkin aika liioitteleva. Aamulla tuli pari tuntia hoidettua paperiasioita. Sen jälkeen nukuin useamman tunnin raatona ja sitten tuli katseltua elokuvaa. Olo ei ole paras mahdollinen, pyörryttää reilusti. Suunniteltu kauppareissu jäi tekemättä tältä päivältä. Oma osansa saattaa olla eilisellä rokotuksella, joka on tuonut vähän flunssaoiretta myös.

Piikillä

Saimme perheenä nauttia keskikoisen kunnan hyvistä palveluista. Soitimme influenssarokotteen perään. Tuleva varusmies kun sellaisen tarvitsee ja sairaillekin sellainen jaetaan. Soitosta puolen tunnin päästä olimme tutun terkkarin luona neuvolassa piikitettävänä. Todella sai tuntea olevansa etuoikeutetussa asemassa. Kaupungissa tuskin onnistuisi ainakaan julkisella puolella. Otin rohkean askeleen ja rekisteröidyin elokuvapalveluun. Kuukauden saa ilmaiseksi töllätä leffoja, minkä jälkeen tulee kuukausimaksu. Jotenkin suhtaudun näihin varauksella, mutta kokeillaan nyt. En ole erityisesti elokuvien innokas tuijottaja, mutta voihan olla että löytyy sellaisia elokuvia joista kiinnostuu. Joulukuusta pitäisi päästä hakemaan. Pikkuinen odottanut tapahtumaa marraskuusta asti. Meinaa vaan olla tiukka aikataulu, koska aikaikkuna on pieni. Pimeä tulee niin tosi aikaisin. Voi mennä lauantaihin asti, ennenkuin metsään pääsee.

Puska eläkkeelle

Viime yö jäi tosi lyhyeksi. Kuuhan se siellä mollotti täydellä teholla.

Tänään oli töitä verkko-opetuksen parissa melko paljon. Kokeen tarkistuksia pääasiassa. Tämän jakson Moodle-projekti alkaa olla takana, joten helpotus on huomattava. Ehkä vähäsen liikaakin oli töitä näiden parissa.

Pekka Puska on jäämässä eläkkeelle, kiistelty Puska, nimestään huolimatta ei kuitenkaan mikään Bush. Hänen elämäntyönsä on yli neljänkymmenen vuoden ajan ollut vaikuttaa suomalaisten kansaterveyteen. Pohjois-Karjala-projekti on ollut hänen lempilapsensa ja ovathan sen tulokset merkittävät. Sydänsairauskuolleisuus on vähentynyt 80%. Vahva tulos.

Tupakointi on vähentynyt. Miesten tupakointi on ensimmäistä kertaa alle 20 %. Vuonna 1960 miehistä poltti 60%. Yhteys koulutusryhmään oli yllätys. Alimmassa koulutusryhmässä tupakoivia oli 33 % ja ylimmässä 12 %. Samoin ylipaino korreloi tuloluokan kanssa.

Alkoholin kulutus on nelinkertaistunut ja  sen haitat moninkertaistuneet neljässäkymmenessä vuodessa. Hinnan aleneminen ja saatavuuden lisääntyminen ovat tehneet suomalaisille melkoista tuhoa. Tälle kehitykselle Puskakaan ei ole voinut mitään.
---
NHL:ssä oli yksi kaikkien aikojen suomalaisilloista. Kolme maalivahtia voittivat kaikki ottelunsa ja kenttämiehet tekivät yhteensä 15 pistettä. Sellaista satoa harvoin kerätään yhtensä iltana.

Olo parani

Aamulla tuli herättyä aivan toiseen vointiin, kuin mihin eilen sai tutustua. Olo oli kirkas ja energinen, vaikka yöunia oli takana vain viitisen tuntia. Voinniltaan päivä ollut hyvä tänne yön tunneille saakka.

Kaksi esitystä ollut pinnalla viime päivinä. Tienkäyttömaksuesitys ja esitys lukion uudeksi tuntijaoksi.

Jorma Ollilan työryhmä päätyi esittämään, että autot muuttuisivat halvemmmiksi ja maksua siirrettäisiin käyttömaksuihin, jota seurattaisiin GPS-laitteilla. Aluksi esitys tuntui kummalliselta, koska oikeasti objektiivinen mittari olisi polttoaineen kulutus. Mutta tuskin polttoaineveron korotus tulisi ensimmäisenä bensamyyjälle mieleen.

Ajoitus Ollilan esitykselle on huono. GPS-seuranta herättää heti ajatuksen urkinnasta. Voihan jollekin olla mielenkiintoista tietää, missä autot kulloinkin liikkuvat. Nopeusvalvonta muuttuisi hyvin helpoksi ja vastaansanomattomaksi, kun sateliitti valvoisi. Haluammekohan tällaista valvontaa lisää? Kurikan teknologiatähdelle on tietenkin luontevaa esittää teknologiaa ratkaisuksi asiaan. Eräällä tutulla entisellä suurfirmalla sattuu olemaan siihen hyvää erityisosaamista.

Huimaa huimaa

Olo huonontunut entisestään. Pyörryttää aika lailla. Voi olla että muuten vaan alkaa mennä hermot tässä miesporukassa. No tuli hyödyllisiäkin asioita hoidettua.

Vaisua

Tänään on ollut vähän vaisumpi päivä.  Puhtia ei ollut ihan valtavasti. Kirkkokierroskin tuli skipattua.

Urheilupuolella Martti Jylhä sijoittui vakuuttavasti palkintopallille. Ensimmäinen suomalaismiesten sprinttipalkintopallisijoitus vuoden 2008 jälkeen. Ampumahiihdon takaa-ajoissa nähtiin lajin jännittävä luonne. Voi tulla ampumapaikalle johtoasemassa ja lähteä sijalla 16. Harmi vain, että Kaisa oli tuon esimerkin esittäjä.

Vasemmistonuorison organisoimasta rähäkästä itsenäisyyspäivänä on riittänyt paljon puhetta kuluneen viikon aikana. Tämähän oli heidän tarkoituksensakin omalla sotaisella retoriikallaan luokkataistelusta. On arvosteltu valtion olemassaoloa, kuten anarkismiin kuuluu.  Toisaalta on arvosteltu sitä, että tuo sama valtio leikkaa tukiaan. Merkillinen ristiriita. Kertoo joko rähäkkäporukan moniäänisyydestä tai ymmärtämättömyydestä. Eikö valtio tulonsiirtojen toimeenpanijana on nimenomaan köyhimmän väestönosan puolella?

Kääntöauran käyttö

Tänään tuli opeteltua maataloustöitä. Nyt tiedän mikä on kääntöaura ja miten sitä käytetään. Kanttipaalaimenkin toiminta tuli tutuksi ja kokeilluksi.

Konsolipelaamisessa on nykyään se mukava puoli, että pelivalikoimassa on laaja joukko simulaattoripelejä.  On urheilu- ja lentosimulaattorien lisäksi rekkasimulaattoreita ja junasimulaattoreita. Voi leikkiä tekevänsä oikeita töitä. Tuo maataloussimulaattori kyllä vaatii aika paljon kärsivällisyyttä. On niin monta laitetta ja työtä, jotka pitää oppia.  Kovasti kyllä auttaa, jos on yhtään taustaa asiasta. Pelien avulla aloittelijatkin oppivat arvostamaan ja ymmärtämään toisen työtä.

Uskonnonopetuksesta on tänään keskusteltu A-streamissa. Pitäisikö nykymalli, jossa lapselle opetetaan omaa uskontoa purkaa ja siirtyä malliin, jossa kaikille annetaan samaa opetusta? Asiassa on puolensa. Ruotsissa on objektiivinen uskonnonopetus otettu käyttöön jo 70-luvun taitteessa. Siellä se on ollut välttämätöntä, koska maahanmuuttajia on ollut niin paljon. Suomessa on saatu pitää parempi malli näihin päiviin  saakka. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Uskonnonopetusta ei juurikan kuule vastustettavan, uskonnollisen yleistiedon merkitys ymmärretään paremmin kuin aiemmin.

Mutta täällä on vähitellen sama juttu kuin Ruotsissa, maahanmuuttajia on entistä enemmän. Jokaiselle ei mitenkään pysty järjestämään oman uskontokunnan opetusta.

Maahanmuuttajille olisi selvästi parempi, että olisi oppiaine nimeltään uskontotieto. Koulutettu opettaja jakaisi asiallista tietoa uskonnoista. Luterilaiselle enemmistölle muutos voisi olla pieni takapakki, mutta myös mahdollisuus kehittää oppiainetta ja sen sisältöjä.  Myös mahdollisuus aitoon keskusteluun ryhmissä. Toki vaarana olisi myös polarisaatio ryhmien sisällä. Uskonsotia ei uskonnontunnilla tarvita. Hallitus nosti uskonnon minimiryhmäkoon kolmesta kymmeneen. Tämä  tarkoittanee käytännössä, että valtava määrä opiskelijoita jää nyt ilman uskonnonopetusta kokonaan.

Aivan alakouluun asti en veisi uskontotietoa. Pienimmät oppilaat ovat hyviä kuuntelemaan kertomuksia ja nauttivat niistä. Eettistä keskustelua ei pidä myöskään mielestäni pidä tuoda liian voimallisesti alakouluun. Oppilaat ovat tuolloin vielä konkreettisten operaatioiden kaudella, jolloin abstrakti pohdinta menee  hukkaan suurimmalla enemmistöllä. Kyllä etiikkaa ja keskustelua pitää herätellä, mutta se pitäisi mielestäni tapahtua läpi oppiaineiden ja muun koulutoiminnan keskustelevana otteena.

Vointi ollut tänään hiukan rankka. Viikosta on ollut hiukan toipumista. Muuten ollut aivan kiva päivä ja aikaankin on jotakin saatu.

Kovat kelit

Kovaa on ollut sää eri puolilla. Jerusalemissa on satanut 40 cm lunta. Öljymäellä on ollut liukasta. Suomessa on tuullut rajusti. Viime yönä oltiin  täällä Suomessa rannikkollla aivan SE-lukemisa, mitä tulee tuulen voimakkuuteen. Toistasataatuhatta taloa oli tällä kertaa ilman sähköjä. Toivottavasti ei ole sellaisia alueita, jossa sähköt katkeavat joka myrskyllä. Voi käydä hermoille, jos sähköt poikki jokatoinen viikko. 

Antti Raanta on erilainen tapaus. Kyseessä on jääkiekkomaalivahti, jota seurasin tiiviisti viime keväänä. Pitkälti hänen ansiostaan Ässät sai valtavan voittoputken, joka lopulta toi mestaruuden Poriin. Raannan torjuntaprosentti oli yli yhdeksänkymmenenviiden. Sittemmin hän pääsi kokeilemaan maaotteluissa ja nousi saman tien ykköstorjujaksi vieden Suomen mitaliotteluihin.

Täksi kaudeksi Raanta lähti NHL:n sen mestarin Chicagon riveihin, jossa on kenties maailman kovin maalivahtikaksikko. Silloin pohdin, että ottiko nuori mies liian suuren palan haukattavaksi. Mutta jääkiekko on kummallista. Chicagossa loukkaantui ensin kakkosmaalivanhti ja sitten ykkönen. Eli yhtäkkiä Raanta on NHL:n parhaan joukkueen ykkösmaalivahti ja millä menestyksellä. Seitsemästä ottelusta ei yhtäkään tappiota varsinaisella peliajalla.

Vointi ollut kohtuullisen hyvä tänäänkin. 

Leikkauksia

Taas myrsky paukkuu ulkona. On tullut varoituksia sähköjen katkeamisesta.

Eilen puoluejohtajat olivat koolla puhumassa rakennepaketista. Aivan asiallista keskustelua, mutta miksi ei voi käyttää sanaa leikkaus, kun siitä oikeasti on kuitenkin kysymys. Onhan selvää, että jos nyt on 460 000 yli 75-vuotiasta ja kahden vuosikymmenen päästä lähes 900 000, että silloin on luovuttava jostakin eli käytännössä leikattava. Ehkä halutaan välttää Iiro Viinasen leikkauslistoja, jotka kuulostivat pahalta. Mutta 90-luvun pahasta lamasta selvittiin näiden toimenpiteiden avulla, joten kirouksesta tuli siunaus.

Luin tänään sparrausmielessä lakitietoa. Lakitieto on lukiossa vapaaehtoinen kurssi, mutta se sisältää sitä konkretiaa, jotta olla pitää. Vastassa on juuri niitä asioita, joita arki tuo tulleessaaan. Monta asiaa oli jo unohtunut, mutta tulipahan kerrattua. No Visa-kortin systeemejä en taida vieläkään täysin tajuta. Noloa joo.

Vointi oli väsynyt päiväuniin saakka, mutta sitten tuli kirkas ja hyvä vointi.

Professorin lääkkeet

Tänään oli vähän hitaampi päivä. Ihmettelin elämää jokaisella henkäyksellä. Haikeana ja läsnäolevana. Kiitollisenakin.

Rakennemuutokset yhteiskunnassa puhuttavat. Asiallinen puhe on vaikeaa, mitä eduskuntasaliin tulee.r

Professori Vesa Puttonen puhuu siitä, että valtion rooli on mennyt liian pitkälle. -"Pitää palata taaksepäin" Puttosen mukaan hyvinvointivaltion ensimmäinen versio on sellainen, jossa heikko-osaisimmista pidetään huolta. Kakksoverisiossa kaikilla on ilmainen terveydenhuolto peruskoulusta yliopistoihin. Nykyisessä kolmosverisiossa valtio tukee yrityksiä ja maksaa opiskelusta.

Puttosen kommenteissa kirkastuu se, mitä oikein ei sanota suoraan näissä rakennemuutospuheissa. Yhteiskunnasta on tullut raskasjalkainen dinosaurus, jota kukaan ei pysty pitämään elossa ja  liikkeellä  koska se kasvaa koko ajan. Edessä on joko luhistuminen tai halkeaminen.  Sama kehitys on rikkaammissa länsinaapureissamme. Norjassa puoli maata alkaa olla samaa poliisipiiriä. Maailman rikkaimmalla maalla pitäisi olla varaa poliiseihin ja kaikkeen muuhunkin, mutta eipä ole.  Dinosaurus on liian suuri

Olisiko viisasta palata vaiheeseen kaksi, jossa ilmainen terveydenhuolto ja koulutus taataan ihmisille? Ainakin Puttonen tuntuu tätä toivovan. Mikä meitä auttaisi luopumaan joistakin saavutetuista eduista? Puttonen toivoo poliittista johtajuutta tyyliin paavolipposmainen henkilö, joka pystyisi olemaan irti etujärjestöistä. Toiseksi ihmisten pitäisi maksaa suoraan palveluista enemmän. Onhan se aivan totta, että varsinkin nettisukupolvi on oppinut saamaan kaiken ilmaiseksi. 

Puttosen keino on palvelujen heikentäminen syrjäseuduilta. Hänen mielestään jokaisella on oikeus asua missä haluaa, mutta kaikkialle ei voi odottaa samanlaisia palveluita. Lisäksi hän esittää, että jokaisen perheen tulisi ottaa vastuu omista vanhemmistaan. Mielenkiintoinen ajatus tai oikeastaan aika radikaali. Hyvinvointiyhteiskunnan yksi toimintaperiaate on perhesuhteiden löyhtyminen. Ei haluta klaaneja, joissa patriarkka päättää kaikesta. Halutaan, että yksilö on itsenäinen ja riippumaton. On nähty tämän olevan varsinkin naisten aseman kannalta tärkeää.

Ehkä olemme matkalla takaisin heimoyhteiskuntaan...

Lauhtuvaa

Nopeasti lauhtuvaa on ollut keli. Nyt illalla on yli 20 astetta lämpimämpää kuin eilen vastaavaan aikaan. Pohjoisessa muutosta ollut nelisenkymmentä astetta.

Päivä kulunut pikku asioiden kanssa puuhaten. Toki on tullut vähän shakkiakin pelattua. Mukavaa, kun vastustajia löytyy kotoa ja pelit ovat olleet aivan jännittäviä.

Mandelaa on kovasti muisteltu tänään hänen hautajaispäivänään. Poikkeuksellinen persoona, menee suurten rauhantekijöiden joukkoon. Afrikan yleinen sekasorto olisi kaivannut enemmänkin vastaavia hahmoja.  Rauhantekijän hautajaisiin sopi hyvin Obaman ja R.Castron kättely. Olisikohan Kuubaa jo nöyryytetty tarpeeksi.

Arvokkaaseen päivään tietenkin sopivat Nobelin palkintojen jako ruotsissa ja norjassa. Higgsin hiukkasesta on taas puhuttu paljon ja yhtä vähän olen tajunnut kuin yleensä.

Luoviin ratkaisuihin kuuluu se, että STT siirtää yötoimituksen Australiaan. On halvempaa lähettää neljä toimittajaa Autraliaan kuin pitää kahta töissä Suomessa jokaisena yönä. Vastaavasti vinkki Australialaisille, lähettäkää toimittajia Suomeen, niin säästätte rahojanne!

Vointi ollut hyvin samanlainen kuin eilen.

Hirvittävä vääryys

Iltapäivälehdessä oli ilmiöksi nostettu 8-vuotiaiden synttärin, joille ei ollut saapunut ainoatakaan vierasta vaikka 13-luokkakaveria oli kutsuttu mukaan. Äiti oli ladannut kuva Facebookiin, minkä jälkeen iltapäivälehti VG oli tehnyt siitä jutun. Sen jälkeen mm. ex-pääministeri oli kommentoinut asia. Jotenkin se oli sitten päätynyt kansainväliseen levitykseen ja päätynyt mm. Iltasanomien luetuimmaksi uutiseksi tai "uutiseksi".

Tässä on esimerkki median muuttumisesta. Uutisköyhänä päivänä melkein mikä tahansa voi olla kärkiotsikkona maailmalla. Huomenna tarjotaan uusia makupaloja.

On sympaattista, että ihmisille tarjotaan sellaisia uutisia, joihin voi samaistua. Minullakin tuli mieleen eräät 8-vuotissynttärit, joille kutsuttiin luokan yhdestätoista  pojasta kymmenen. Romanipoika jätettiin kutsumatta. Tottakai olin tosi vihainen, miten aikuiset voivat toimia noin julmasti ja taitamattomasti?

Maailmassa tapahtuu kaiken aikaa ikäviä asioita. Niiden edessä on täysin voimaton. Esimerkiksi Lähi-idän kriisit tulevat jatkumaan vuosikymmeniä, kenties vuosisatoja. Mitä niistä hyödyttää saada tietoa, kun niille ei mitään voi?  Tai toisin päin sanoen on kiva, että uutisvirran joukkoon mahtuu mukavasti pienen mittaluokan asioita, kuten tämä synttäriuutinen. Tiedot heikkenevästä taloudesta, toimimattomasta hallituksesta ja Sini Saarelan vankeudesta eivät riitä uutisiksi joka päivä. Tarvitaan asioita, jotka kohtaavat ihmisten kokemusmaailman.

Pakkaspäivä ollut ja lämpötila alimmillaan -22c. Onneksi huomiseksi tai viimeistään ylihuomiseksi lauhtuu kovasti. Vointi ollut vähän vaisu, mutta ihan ok.

Uskontoa ja urheilua

Toisen adventtisunnuntain kirkkokokemus on Ilmajoelta.  Kirpeä pakkasaamu oli kaunis, lämpötila 13 astetta miinuksella. Toinen adventtisunnuntai taitaa olla niitä pienimpiä kirkkopyhiä vuodessa, mitä tulee väkimäärään. Kansaa oli varmaankin jossakin sadan ja kahdensadan välillä, kokonaiskuvaa asiasta ei ole, koska istuin paikassa, josta ei näe koko kirkkokansaa.

Kirkkon oli mukava tulla, siellä oli kirkon oma hyvä tuoksu ja kaunis valoisa hiljaisuus. On tilaa omille ajatuksille, sielu lepää kuten tavataan sanoa. Se vähän häiritsi, että edessäni oli kuusi kohdevaloa, jotka sammuilivat ja syttyivät omia aikojaan kirkonmenojen aikana.

Liturgia toteutettiin hyvin miellyttävällä otteella. Liturgi käytti messukasukkaa, joka messussa kuuluu asiaan. Äänenkäyttö oli ammattimaista ja taitavaa. Sanat kuuluivat jokainen, ja ääni hyvin miellyttävä. Laulut sujuivat varmalla otteella.  Aavistuksen olisi vielä voinut olla rohkeammin esillä noilla taidoilla, ehkä turhankin kainoa oli esiintyminen.  Kontakti seurakuntalaisiin otettiin vasta lähettämisessä. Pappi tuli kirkon kuoriosaan sanomaan ystävällisen tervehdyksensä seurakuntalaisille. Tämän olisi voinut tehdä jo messun alussa.

Saarnaaja jyrisi kuuluvalla äänellä, kuin sotatuomari konsanaan. Se oli saarna, ei mikään laimea pohdiskelu. Ilme oli kuitenkin ystävällinen ei pelottava. Evankeliumitekstin sanat olivat puheessa esillä. Siellä painotettiin voimakkaasti odottamisen, toivon ja lupauksen näkökulmia. Seurakuntalaisille on tärkeää, että kuullaan ne tutut sanat, jotka ovat keskeistä kristillistä sanomaa. Sitä en tiedä, mikä oli saarnan juoni tai rakenne. Se oli hengellistä streamia alusta loppuun. Jäi kuitenkin vaikutelma, että puhuja seisoo sanojensa takana vaikka viimmeisellä tuomiolla.

Sillat nykymaailmaan puuttuivat, sama puhe olisi voitu pitää aivan hyvin 1700-luvulla. Puheeseen ei oltu tuotu liittymäkohtia nykyihmisen elämään. Enkä oikeastaan olisi halunnut kuullakaan miten kauhean raskasta joulun valmistelu on ja miten leivotaan piparkakkuja ja lähetetään joulukortteja. Ne asiat tiedetään muualtakin. Vaikka kontakti yleisöön jäi vähäiseksi, Sana oli esillä ja se osui varmasti maaliinsa.

Musiikista jäin pohtimaan joitakin juttuja. Messun alussa sytytettiin toinen kynttilä ja laulettiin "Nyt sytytämme kynttilän." Mielestäni se on niin pieni ja hento laulu, että koko urkupatteristolla puhaltaminen oli jo vähän liioittelua. Pianosäestys olisi riittänyt. Virrensäestys olisi mielestäni voinut olla elävämpää ja reippaampaa. Urkujen valtavaa monipuolisuutta soittimena käytettiin hyvin vähän hyödyksi. Ensimmäisen muutoksen äänissä huomasin vasta loppusoitossa. Kenties pakkasaamulla ja lasien rapaamisella oli osuutensa, sillä soittovirheitä oli yllättävänkin paljon liikkeellä. Virsissä oltiin siinä rajoilla, että olivatko virret tarpeeksi tuttuja seurakunnalle.  Hyvä idea oli Sibeliusteema yksinlauluissa. Tänään, kun on Sibeliuksen päivä.

Saarna 8
Liturgia 9
Musiikki 6
Tunnelma 8

Urheiluun... Telkkarista tuli katsottua hiihtourheilua. NRK lähetti hiihtoa, yhdistettyä ja ampumaahiihtoa. En tiedä olisiko Yleltä tullut. Suomalaistista puhuttiin lämpimään sävyyn silloin, kun heitä sattui olemaan esillä. Naisten viestissä Suomi ottikin hopeaa. Miesten viestissä Suomen onni oli se, että Norjalla oli vain neljä joukkuetta mukana. Kaikki olivat reilusti Suomea edellä. Minne on kadonnut hiihtotaito suomalaisilta, onhan meillä sentään norjalainen valmentaja. Tosin norjalaiset ovat ihmetelleet, että miten heidän entinen suksihuoltajansa voi olla päävalmentajana jossakin. Ja ampumahiihdossa saadaan kuudenkymmenen joukkoon hädin tuskin yksi naisissa ja miehissä. Mäkihypyssä tuli ensimmäinen sijoitus kympin joukkoon. On kyllä pudottu kauas kärjestä kaikissa lajeissa. Myöskään palloiluissa viimeisen kymmenen vuoden aikana ei ole tullut uusia tähtiä entiseen tahtiin, poikkeuksena jääkiekkomaalivahdit. No ehkä ei pidä liikaa yleistää. Koriksessa, lentiksessä ja säbässä on tullut hyviä yksilöitä, mutta nekin tähdet ovat monet jo yli 30-vuotiaita. Mitä on tapahtunut, kun Suomi tuottaa niin vähän huippu-urheilijoita 2003 jälkeen? Miksi samanaikaisesti olemme pudonneet teknologian huipulta ja Pisa-tutkimukset vajonneet alas?

Kaunista puhetta

Tänään pohdin taas amerikkalaista keskustelukulttuuria, mikä tulee selkeästi esiin sarjassa Love Connection. Siinä siis kolme suomensukuista miestä tapaavat joukon suomalaisia naisia ja käyvät treffeillä heidän kanssaan. Sarja on nyt vaiheessa 8/12, ja miehillä on kolme kumppania jäljellä.

Amerikan miehet osaavat puhua niin tavattoman kauniisti tytöille, että meille suomalaisäijille on paljon opittavaa siinä ettei oltaisi niin töksöjä ja hiljaa murjottavia. Amerikan vävyt saavat pidettyä keskustelua yllä ja ilmapiiriä kivana oli tilanne mikä tahansa. Asiasta tekee kiintoisan sen kääntöpuoli. Kun ollaan runsassanaisia ja hienotunteisia, on kovin vaikea tietää, mikä oikeasti nyt tarkoitetaan vai tarkoitetaanko yhtikäs mitään.Ehkä ihanne olisi jossakin suomalaisen ja amerikkalaisen puhetyylin keskivälillä, jossa osattaisiin puhua nätisti ja pitää keskustelua yllä, mutta uskallettaisiin myös ottaa asioita esiin rohkeasti ja tyylikkäästi. Mietin, että millainen tuo sarja olisi mikäli asetelma olisi toisinpäin. Suomalaiset äijänjörrikät ja amerikkalaiset pimut. Siinä ohjelmassa myötähäpeällä tuskin olisi mitään ylärajaa.

Vasemmistonuoret pistivät hulinaksi itsenäisyyspäivänä Tampereella. Taisi siellä olla pelkkiä rosvojakin. Onneksi tämä ei ole arkea meillä, eikä toivottavasti tule koskaan olemaankaan. Poliisi ilmeisesti selvisi testistään hyvin. Jutun juonihan on provosoida poliisi ylireagoimaan ja sitten nostaa asiasta haloo.

Voinnissa oli tänään pieniä kummituksia liikkeellä. Menivät kuitenkin menojaan ja hyvä niin. 

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän puitteet olivat kerrankin kunnossa. Tällä tarkoitan sitä, että olen jo pitkään ollut sitä mieltä että itsenäisyyspäivänä sään pitäisi olla sellainen kuin tänään; valkoinen maa ja lumisade. Musta itsenäisyyspäivä on vähän sama asia kuin musta joulu, se sisältää uskottavuusongelman.

Ensimmäistä kertaa olin mukana kunnan virallisissa juhlissa. Ihan kiva kokemus, sopivalla tavalla arvokas ja maanläheinen tilaisuus.  Kestoltaan juhla oli noin 60 minuuttia, mikä oli sopiva aika. Tunnelmaan pääsi, mutta pitkästyä ei ehtinyt.

Linnan juhlat olivat Tampereella tänä vuonna. Näytti ja kuulosti tosi hyvältä.  Tamperetalo tarjosi mahtavat  puitteet juhlintaan ja mahdollisti konsertin orkesteritoteuttamisen aivan upeasti. Ehkä pääkaupungin voisi siirtää Tampereelle, jos ei sitä siitä yhtään pohjoisemmaksi saa. Tampereelta oli saatu aikaiseksi upeaa ilmakuvaa katsojien iloksi.

Itsenäisyyspäivä on suomalaisille vakava asia. Siihen kuuluu myös omat rituaalinsa kuten Tuntematon sotilas televisiosta, jonka kuvauksiin oli aikanaan varmaan koottu kaikki sodasta jääneet räjähteet. Tuntematon symboloi osuvin kuvin ja sanoin sitä itsenäisyyden raskasta puolta, joka on kulkenut ihmisten ja sukupolvien tarinoissa tähän saakka. Sota on vaikuttanut jokaisen perheen ja suvun elämään tavalla tai toisella, usein vaietulla ja sisältä rikkoneella tavalla.

Tuntemattomassa on yllättävän paljon huumoria mukana esimerkiksi Hietasen rooli on aivan ratkiriemukas. Se toisaalta on rankkaa, että Väinö Linna antaa sankariensa kärsiä ja kuolla. Sillä perusteella en osaa pitää elokuvaa sotamyönteisenä, ainakaan sotasankareita on paha löytää.

Tuntemattomassa on myös se puoli, että varsinkin kirjana se puhuttelee joka kerta eri näkökulmasta eri ikävaiheissa. Omalla kohdalla Lammion rooli on sellainen, joka on elänyt eniten. Nuorena varusmiehenä Lammio oli ilkeä tapaus, jota oli vaikea sietää. Myöhemmin, kun oli saanut itsekin vähän vastuuta tajusi, miten tärkeä hahmo hän toisaalta on. Ilman hänen kaltaisiaan vastuunkantajia mikään homma tuskin pysyisi kasassa, olkoonkin, että hän voisi toimia taitavammin monessa tilanteessa.

Sotaveteraanien vähenemisen jälkeen on pikku hiljaa tullut aika luoda uusi suhde itsenäisyyteen. Itsenäisyys ei ole itsetarkoitus, vaikka siniristilippu kertoo vahvan tarinan.  Kyllä sodista täytyy kertoa jälkipoville, tässä Tuntematon varmasti täyttää paikkansa. Jokaisella aikakaudella on olennaista löytää itsenäisyyden merkitys uudelleen. Meidän aikamme haaste on selviytyä niukkenevien voimavarojen kaudella hyvinvointi säilyttäen. Toisena tehtävänä on säilyttää ihmiset liikkeessä, viihteellistyvän ja mukavuudenhaluisen maailman keskellä. Mukavuusalueelta on tultava haasteiden pariin.

Pisa II

Pisa-juttu jatkui tänään vielä A-talkissa. Esiin tuli se, miten paljon nuoret ovat tietokoneella päivittäin. Tätä monet eivät tiedosta. 12 tuntia on aivan helppo rasti ja silloinkin rajoittavat vanhemmat leimautuvat demoneiksi. Tällaisessa maailmassa, jossa kaikki muu kuin dataaminen on ylimääräistä, oppimistulostan laskeminen ei ole suurikaan ihme.

Tamperelainen ysiluokkalainen Jesse Kosonen esiintyi ohjelmassa upeasti asiantuntijoiden ja opetusministerin seurassa. Hänestä kuullaan vielä varmasti, sen verran oli supliikki ja yleistieto kohdallaan. Ja kun habitus on sympaattinen eikä ärsyttävä, niin käyttöä löytyy tällaiselle lahjakkuudelle varmasti jokaisessa puolueessa. Veikkaankin, että nuoren miehen puhelin soi vielä tänään, mikäli poliittista sitoutumista ei vielä ole tapahtunut. Nuori mies toi esiin sen, että ei tietokoneilla voida korvata perinteistä pänttäämistä, vaikka tietokoneiden järkevää käyttöä koulussa tarvitaankin.

Pisa-keskustelussa tullut esiin tosi hyvä näkökulmia, mutta oppimistulosten korostaminen on jäänyt yksipuoleiseksi. Sosiaalinen puoli on jäänyt täysin pois. Millaiset neuvottelutaidot ja keskustelutaidot nuorilla on? Entä ns. tunnetaidot yleensä? Näitä ei ole mitattu, jolloin ne jäävät keskustelussa pienelle huomiolle, vaikka ovat monesti elämässä akateemisia taitoja tärkeämpiä.

Vointi ollut hyvä, liikunta jäi tänäänkin tosi vähille. Muuten päivä oli intensiivinen ja touhua täynnä.

Pisaa purkaen

PISA-tutkimus julkaistiin eilen. Siitä on tullut todella iso juttu maailmalla, kuin oppimisen olympialaiset. Painotus oli matematiikassa tällä kerralla. Tulokset olivat Suomen osalta pudonneet viime kertoihin vertailtuna. Tätä osattiin toki odottaa. Henkinen vireys on Suomessa laskenut sitten vuosituhannen alun. Lapset eivät saa kotonaan tarvittavia valmiuksia selviytyä ihmisten kanssa, lyhyesti sanottuna heiltä puuttuu kuri ja pitkäjänteisyys. Ja nyt tarkoitin vain osaa oppilaista.

Väitän, että suomalaisten luokanopettajien arvoa ei ollenkaan ymmärretä. Siellä on erittäin (usein liiankin) velvollisuudentuntoinen joukko, joka tekee rajusti töitä oppilaiden hyväksi. No saattaahan siellä muutama laiska äijänköriläskin joukossa olla, mutta pienenä vähemmistönä kuitenkin. Yläkoulun puolella tilanne on erilainen. Valikoitumien tapahtuu toisin perustein. Joissakin oppiaineissa yläkoulu saattaa olla se viimeinen vaihtoehto tehdä töitä. Mutta on sielläkin helmiä, jotka todella vaikuttavat oppilaisiin. Koulusysteemin ongelmana voi joskus olla tietty joustamattomuus, kaikki pyritään laittamaan samaan muottiin, ei sallita erilaisuutta. Pitäisi muistaa, että koulun tehtävä on nähdä oppilas ihmisenä ja auttaa häntä eteenpäin hänen omalla polullaan.

Yhteispistein laskettuna Suomi oli kuitenkin vielä Euroopan paras ja koko porukan seitsemäs. Missään urheilukisoissa Suomi ei näin hyvin pärjää, jos eukonkantoa ei lasketa mukaan.

Ruotsin opetusministeriä Jan Bjöklundia on grillattu  heikosta menestyksestä. Maa on pudonnut sijalle 28 65:n OECD-maan joukossa. Ruotsissa tämä on shokki ja itse asiassa Björklundin eroa on jo ehditty vaatia. Björklund laittoi syyn aiemmille demarihallituksille ja kertoi ihailevansa suomalaista koulusysteemiä. Jännä juttu on tässä se, että voisiko joku suomalainen sanoa ruotsista jotakin positiivista vaikka kuinka olisi aihetta?

Urpilainen oli puhumassa rakennepaketista. Koulutuksen pitäisi olla hänen erityisalaansa, koska hän on koulutukseltaan luokanopettaja.  Pidin siitä, että hän puhui oppimisen usein tapahtuvan epämukavuusalueella. Näinhän se on, oppiminen tekee monesti kipeää. Puhutaan kantapään kautta oppimisesta. Itselleni tämä Windows 8 tekee tällä hetkellä kipeää, mutta edistystäkin tulee. Välillä kadotan ruudut, enkä meinaa löytää takaisin. Kitaristina olin todella laiska astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle eikä edistystä juuri peruskuvioiden jälkeen tapahtunut.

Sen sijaan puhe opetusteknologian lisäämisestä ja opetusmenetelmien uudistamisesta kuulostaa omissa korvissani epäuskottavalta. Teknologian lisääminen ei juuri paranna oppimista, mutta se on julmetun kallista. Jonkun taskuun nekin rahat menevät. Ja miksi oppimistulokset ovat heikentyneet juuri samalla, kun tietokoneet ovat luokissa lisääntyneet?

Sitä myös mietin, että mahtaako valtiovarainministeri ymmärtää, että mitä tarkoittaa kun keskiasteen koulutuksesta vähennetään 200 miljoonaa. Pikaisen laskutoimituksen mukaan se on noin 1500 euroa/opiskelija. Lukiolainen maksanee tällä hetkellä noin 6000 euroa/opiskelija eli lähes neljännes karsitaan tuosta summasta pois.

Tässä kyllä koulutuksen tasa-arvo tulee kärsimään kovan kolhun valitettavasti. Mitä muuta se voi tarkoittaa, kun pienten koulujen lakkauttamista ja opetuksen vähentämistä, jos rahaa pitää tietokoneisiinkin jäädä. Eli ryhmäkoot tehdään entistä suuremmiksi, mikä heikentää oppimisen laatua ja opiskelijan valinnanvapautta.

Paavista kerrotaan juttua, että öisin hän karkaa valeasussa Vatikaanista. Jutun olettaisi jatkuvan niin, että homobaareja hän katsastaa, mutta ei alkuunkaan. Tämä paavi on puhdas pullmunen. Öisin paavi menee juttelemaan kodittomien kanssa kadulla. Hän saattaa jopa aterioida siellä heidän kanssaan. Tämä paavi todella taitaa olla erilainen tapaus.

Vointi ollut hyvä, mutta ulkoilu jäänyt liian vähälle. Ilma ollut tosi raaka tänään.

Uutta konetta hankkimassa

Tänään tultiin sitten siihen pisteeseen, että oli aika tehdä päätös uudesta läppäristä. Vanhasta oli näyttö mennyt sellaiseen malliin, että kolmannes ruudusta jäi näkemättä. Telkkarista olen yrittänyt tekstiä tiirailla, mutta siinä on mennyt näkö huonoksi. Meidän telkkari on vääränlainen kirkkaudeltaan monitoriksi. Silmät rasittuvat.

Uusien läppärien vertailuun meni aikaa reilu viikko. Tiettyjä ominaisuuksia seurasin, lähinnä prosessoritehoa ja keskusmuistia. Sain hyvän ohjeen, että näytönohjain seurailee aika automaattisesti edellämainittuja arvoja, joten näytönohjainten numeroinnista ei tehnyt huolta itselleni.

Muutaman päivän kypsyttelyllä ja melkoisen mainosmäärän läpikäymisellä alkoi hahmottua mitä haluan ja tarvitsen. Hintaluokaksi määräytyi hyvä keskitaso ja laitteet sen mukaan. Kaupaksi valikoitui tavaratalo, jossa olen ennenkin asioinut tietokoneasioissa.

Päivämäärä on myös valikoitunut, koska seuraavana päivänä olisi veronpalautuspäivä. Silloin puolitoista miljoonaa suomalaista lähtee läppärikaupoille, jotenka pian hyllyt huutaisivat tyhjyyttään. Oli lähdettävä tänään, koska nyt on rauhallista. Kaupassa minulta jopa kysyttiin, että kummanko herran valitsen palvelemaan, sen verran oli leppoisa tunnelma. Ja perusteellisesti palveltiinkin. Kaikki selitettiin juurta jaksaen moneen kertaan ja toki aivan tarpeeseen. Siinä vaiheessa kyllä piti kieltä purra poikki, kun selitettiin, että jos virusturvan kohdalla lukee 30 päivää, se tarkoittaa kuukauden virusturvaa ja 60 päivää, se tarkoittaa että virusturva kestää 2 kuukautta.

Mutta näin palvellaan Seinäjoella. Tuskin Tikkurilan tai Itä-Keskuksen Anttilassa törmää vastaavaan palveluun ja asiakkaasta huolehtimiseen.

Uuden tietokoneen käyttöönotto on aina vähän kuin uudella hevosella ratsastaisi. Kun se ei oikein olla vielä tuttuja niin ei oikein tiedä mitä siltä voi odottaa. Ja tässä on tarinan outous. Sitä en vieläkään tajua, että kun avasin uuden koneen, että siellä oli vanhan koneeni valokuvia jo valmiina. Kuka kumma ne sinne livautti? Vai onko niin, että kuvani ovat olleet maailmanympärysmatkalla, josta ne nyt lentelevät takaisin pesimään uuteen koneeseeni. Tämä asia on oikeasti saatava selville. Epäluulo tietosuojasta kasvoi tuon johdosta, jos se nyt edes voi kovin paljon kasvaa.

Vointi ollut kohtuullisen hyvän puolella, hiukan ollut uupumista aktiivisten päivien jälkeen.

Palaneen Kyröä

KP Kyrö haluaisi perua elinikäisen toimitsijakieltonsa, jonka sai 14 vuotta sitten Lahden MM-kisojen seurauksena. Nyt olisi laihojen vuosien jälkeen mahdollista saada menestysvalmentajat Kyrö & Kirvesniemi nostamaan suomalainen hiihto takaisin huipulle! Ehkei sentään.

Kyrö täyttää tämän kuun lopussa 50 vuotta ja 37 vuotiaana saatu kielto harjoittaa ammattiaan on yhä voimassa. Tuomio on tosi kova. Murhasta tuleva elinkautinen, on käsittääkseni pisimmillään noin 12 vuotta. Länsimaiseen rangaistuskäsitykseen kuuluu ajatus mahdollisuudesta sovittaa rangaistus ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Sillä perusteella olisi varmasti aika miettiä Kyrön tuomion purkamista. Hänhän on rikkonut ensi sijaisesti urheilun sääntöjä vastaan ja sielläkään ei välttämättä urheilun senaikaista henkeä vastaan.  Rikkomukset lain edessä on jo sovitettu.

Ja toisaalta. Onko kukaan tuhonnut hiihtourheilun imagoa samalla tavalla järjestelmällisesti kuin Kyrö, tuskin. Tuomalla esiin tietoja, jotka hänellä on ollut käytössään, hän on ryvettänyt hiihtoliiton mainetta oikein perusteellisen kunnolla. Ja sitten taas toisaalta, eikö Kyrö puhunut dopingista pelkästään totta, mitä ehkä yksikään muu päätekijöistä ei ole tehnyt prosessin aikana. Eikö Kyrölle kuuluisi palkinto rehellisyydestä ja lupa palata ammattiinsa, hänhän on joutunut syntipukiksi yksin.

Siinä mielessä Kyrö syyllinen yksin olikin, että se oli juuri hän joka oli unohtanut huoltoasemalle lääkelaukun, jonka paljastaminen johti koko valhevyyhdin paljastumiseen. Ilman tuota mokaa moni asia olisi nyt toisin. Kirvesniemi ja Isometsä olisivat eduskunnassa ja Myllylä hallituksessa rikkaina miehinä.

Itse olen sitä mieltä, että kohtuullisuuden nimissä toimitsijakielto täytyy purkaa. Tässä puhutaan kuitenkin vain hiihtokilpailuista, ei sen vakavammasta asiasta. Mutta Suomen maajoukkueen lähellekään en häntä päästäisi. Menetetty maine leimaa kaikki toimijat, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä. Tätä leimaa eivät nykyhiihtäjät ansaitse. Sponsorit karkaavat varmasti kauas pois, jos KP Kyrön nimi listoilla vilahtelee. Ja tiedämmehän, mitä hän ajattelee huippu-urheilusta ja sen keinovalikoimasta.  Mutta jos Norja tai Ruotsi tai Venäjä tai Moldova tarvitsee Kyrön valmentajakseen, niin hänelle kuuluu oikeus toimia ammatissaan.

Uninen päivä ollut ja voimia kulunut paljon erilaisiin pikkujuttuihin.

Hoosianna

1. adventtisunnuntaina kävimme Lakeuden Ristissä, jossa oli piispanmessu. Väkeä oli todella paljon, arviolta 1200. Auton joutui jättämään parkkitilan puutteesta johtuen todella kauas kirkosta. Kirkossakin sai olla eteisessä saarnaan asti, jolloin saarnaaja ,eli piispa, pyysi tiivistämään penkeillä. Sen seurauksena penkin päistä löytyi tilaa muutama paikka. Ninpä mekin pääsimme sisään ja paikka löytyi sattumalta kaupunginjohtajan vierestä, johon oli tilaa jäänyt.

Huvittavaa oli se, että virsikirjojen ollessa lopussa piti käyttää omaa virsikirjaa. Tässä tapauksessa se tarkoitti älypuhelinta. Sieltä virsikirja löytyi helposti kirkon sivuilta. Kännykkä kourassa veisaaminen onnistui aivan hyvin.

Täysi kirkko, kuoro sekä arkkitehtuuri olivat puhuttelevia asioita kaikki. Saarnaan sen sijaan olin pettynyt. Intohimo ja omakohtaisuus puuttuivat täysin. Retoriikka oli heikkoa, tasaista puhetta ilman taukoja, painotuksia, kevennyksiä tai heittoja seurakunnalle. Sisältö oli joutavaa enimmäkseen, ja seurakunnan kohtaaminen olematonta.

Jos kirkkoon saadaan nykyään 1200 ihmistä, heille täytyy tarjota laadukasta kirkon ydinsisältöä: syvällistä, koskettavaa, ymmärrettävää ja jännittävää puhetta armosta ja toivosta, uskosta ja rakkaudesta, synnistä ja iankaikkisesta elämästä. Piispan eväät olivat mielestäni heppoiset tällä kerralla. Sarasvuon kirkkosaarnaa pidin todella hyvänä näytteenä monenlaisesta osaamisesta. Ehkä hänen pitäisi vähän kouluttaa kirkonmiehiä puheenpitämisessä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288625490349.html

Kirkkokokemus oli silti valoista ja kiva. Oma arvio kirkonmenoista:

Saarna 5
Liturgia 8
Musiikki 9
* urku- ja kuoromusiikki toimi mahtavasti ja onhan Hoosianna melkoinen kohokohta kun pauhua riittää.
Tunnelma 10
* 1200 ihmistä tekee tunnelmasta juhlavan ja lämpimän. Paljon oli eri ikäisiä. Ehtoollisella tosi runsas osanotto ja jako organisoitu hyvin.

PS. Kommenttilaatikko on tietenkin käytössä jos haluaa esittää ajatuksia!


klo 00.05. Päivitys. Lähetin piispalle melko kriittisen analyysin hänen saarnastaan. Nostin esille asioita, joita tässä blogissakin on ollut esillä.  Hän vastasi saman tien ystävällisesti ja totesi, että armon sanomaa oli hänen mielestään saarnassa, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kiitokset piispalle asiani kuulemisesta!

julkkikset

Hjalliksessa keskusteltiin julkisuudesta ja julkisuudessa esiintymisestä. Aikaisemmin ajateltiin, että joku ihminen  on julkisuudessa lähinnä tekemistensä tai asemansa johdosta. Jollakin elämänalueella taitava ja ansioitunut ihminen sai osakseen kiinnostusta ja julkisuutta. Hyvä juoksija herätti juoksemisensa ohella kiinnostusta ihmisenä. Pääministeri tai arkkipiispa ovat herättäneet kiinnostusta asemansa perusteella.

Media tekee bisnestä näiden kiinnostavien henkilöiden avulla. Myyntiä pitää saada aikaiseksi. Paavo Nurmi oli ensimmäisiä huomaamaan tämän. Hän keskittyi vain juoksemaan. Nurmi ei juuri koskaan suostunut edes haastateltavaksi. Poikkeuksena oli 70-vuotispäivät, jolloin hän antoi haastattelun. Haastattelijaksi kelpasi ainoastaan tasavallan presidentti UKK!

Sittemmin muutkin ovat ymmärtäneet julkisuuden merkityksen myös oman etunsa kannalta. Ansioitunut mäkihyppääjä voi hankkia elantonsa olemalla julkkis ja myymällä elämänsä kaikkien nähtäväksi. Joskus on puhuttu jopa kuukausipalkalla elämisestä. Tämäkin kaiketi onnistuu, jos on tarpeeksi kiinnostava henkilö eikä yhtään välitä siitä, mitä kirjoitetaan. Ihmiset ovat kiinnostuneita mielenkiintoisista tarinoista; totuusarvolla ei niin väliä.

Tositv:n aikakaudella on ihmisiä, jotka pyrkivät muodostamaan julkkisten ammattikunnan. Kai he kohta perustavat julkkisten ammattiliiton.  Olennaista ei ole ansioituminen jollakin tietyllä alueella, vaan kiinnostavan persoonallisuuden luominen, oman hahmon brändäys. Kierretään tosi-tv:stä toiseen ja rahastetaan mahdollisuuksien mukaan. Syntyy monimutkainen vyyhti, jossa kaikki hyötyvät kaikista.

Hjalliksessa keskustelijoiden mukaan kaupallisten arvojen lisäksi ainakin jossakin määrin olennaista on sen testaaminen, onko hyväksytty. Tässä palataan aivan elämän perusasioihin ja syvimpään perustarpeeseen olla rakastettu. Puuttuvaa rakkautta haetaan tuntemattomilta massoilta. Sitä voi toki aina miettiä onko huolestuttavaa hoidattaa itseään julkisuudessa ja julkisuudessa, koska se voi myös satuttaa itseä ja muita.

Kaikki ei ole julkista. Läheisistään ei sovi kertoa ilman lupaa. On myös vedettävä raja siihen, että mitä haluaa kertoa itsestään ja minkä jättää sanomatta. Asioita voi joutua katumaan. Mieleen tulee eräs mielenterveysongelmista kärsynyt tv-toimittaja, jonka twiitit ovat ilmeisesti aiheuttaneet myötähäpeää ihmisissä. Blogikirjoittamisessa tulee sama asia vastaan. Välillä esiintyy toivetta, että pitäisi kirjoittaa sisäisistä tunnoista enemmän. Se ei kyllä taida olla suomalaisen heteroäijän varsinaista ydinosaamista. Suomalaisen miehen sielunelämää on edustettuna Räikkösessä, Ahosessa, Nurmessa, Litmasessa ja Rädyssä. Mielenlaatu on karu, murjottava ja arvoituksellinen. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mielessä mitään liikkuisi. Ehkäpä niin, että herkkyys halutaan piilottaa erilaisten kuorien taakse, kaikkea ei haluta kertoa.  Toki on tämä puhuva suomalainen mies: Palander, Selänne, Kovalainen, Jauhojärvi, Nämä puhuvat enemmän kuin murjottavat.

Vointi ollut hyvä tänään. Päivällä tuli röhnöstettyä sohvalla kolme tuntia ja katsottua suosikkilajiani ampumahiihtoa. (no tosiasiassa torkuin ainakin kaksi tuntia) Yksi näyttää miesten puolella olevan ylivoimainen. Tuo ranskalainen ei juuri vaikuta edes hengästyvän kisoissa. Toivottavasti ei tule yksipuolinen kausi. Naisten puolella Kaisalla on kausi alkanut surkeasti. Kaisalla ensimmäinen kisaviikonloppu on yleensä kertonut koko kauden suunnasta paljon. Sillä perusteella tältä kaudelta on turha odottaa mitään. Laji on herkkä ja itseluottamus on kaikki kaikessa. Onnistuminen ruokkii onnistumisia ja epä onnistuminen epäonnistumisia.


On voitava myös olettaa, että itse saa vetää rajan siihen mitä kirjoitetaan.