tiistai 24. joulukuuta 2013

Tavara ja merkitys


Yksi päivä jouluaattoon. Maa musta ja vettä sataa. Mutta ei se haittaa, mieluummin keuhkojenkin kannalta näin kuin kauhea pakkanen. Tunnelma on kuitenkin aivan jouluinen. Mieli on valmis ottamaan vastaan joulun ilon. Kun vain osaisi elää hetkessä. Aika menee niin hirvittävän nopeaa vauhtia, että kohta huomaa joulun olevan jo ohitse.

Kolmoishermosärky nosti tänään päätään. Onneksi sain kipulääkäriltä heti ohjeet, ja asia pysyi hallinnassa. Ei olisi kiva jouluna joutua lasareettiin.

Kaksi dokumenttielokuvaa on tullut katsottua, joissa ovat läsnä onnellisuus, merkitykset ja mammona. Ensimmäinen oli Petri Luukkaisen ohjaama Tavarataivas ja toinen pelimaailmaan sijoittuva Indie Game: The Movie. Molemmissa dokumenteissa lähtökohtana on ihminen paljaimmillaan peruskysymysten ääressä.

Tavarataivaassa idea on kerrassaan riemukas; Luukkainen tyhjää asuntonsa ja luopuu kaikista tavaroistaan vaatteita myöten. Hän saa hakea varastosta jokainen päivä yhden tavaran. Mitään ei saa ostaa. Kaiken takana on tarkoitus pohtia sitä, mistä ihminen tulee onnelliseksi. Alkuvaihe tietenkin näyttää kovin huvittavalta, kun mies makaa suunnilleen alastomana kotinsa lattialla. Vähitellen tavaroita tulee lisää ja elämä muuttuu. Päähenkilö toteaa, että sata tavaraa on välttämätöntä jolla tulee toimeen toiset sata tavaraa tuo mukavuutta ja iloa. Omistaminen tuo vastuuta ja tavara on taakka. Eivät esineet elämää tee.

Omalla kohdalla suhdetta tavaraan on joutunut käymään läpi, kun muutettiin omakotitalosta rivitaloon. Vuosien varrella kertynyttä tavaraa lähti noin 20 isoa peräkärryllistä kaatopaikalle. Toki tuohon lukuun mahtuu iso osa remonttijätettä. Lisäksi meillä on varastossa noin 35 neliötä tavaraa varastossa. Vaatevarastoni on tätänykyä minimaalinen. Alusvaatteiden lisäksi minulla on noin kymmenen vaatekappaletta kaapissa. Mutta kaappi onkin nyt siisti. Välivarastossa käyn vaihtamassa vaatteita kaappiin, kun kyllästyn nykyisiin.

Mitkä tavarat ovat itselleni tärkeitä? Älypuhelin on tärkeä (en tiedä onko välttämätön). Siinä on kasa laitteita yhdessä. Puhelin, herätyskello, tv, tekstitv, sanomalehdet, navigaattori, musiikkinauhuri ja soitin, kamera, videokamera, tietosanakirja, radio, pelikone, taskulamppu, kompassi, toimisto-ohjelmisto ja ennen kaikkea nettiselain. Eli älyphelimesta en malttaisi luopua. Tavaroista myös tv ja läppäri ovat olleet erikoisen tärkeitä viime aikoina. Hyvä sänky vuodevaatteineen tulee aika korkealle tavaroiden tärkeydessä. Yksinkertaisen vaatetuksen jo mainitsin aiemmin. Auto on kyllä tärkeä maisemien vaihtumisen kannalta. Eli kyllä tavara tuo onnellisuutta tietyssä määrin.

Tavara voi olla väline onneen, ei onnen päämäärä. Kännykällä voi pitää yhteyttä toisiin ihmisiin ja sillä lailla tulla onnellisemmiksi tai sillä voi hankkia tietoa, joka tekee onnelliseksi. Huvittavin käyttö kännykälle oli adventtina kirkossa, kun virsikirjat olivat loppuneet. Kännykällä löytyi virret netistä. Onnellisempaa oli laulaa virttä kännykästä, kuin olla tuppisuuna ilman virsikirjaa.

Indie-peleistä kertoi tuo toinen dokumentti. Indie tulee sanasta independent, itsenäinen. Takana on pieniä parin pelintekijän pajoja, jossa tehdään pelejä maailmalle. Genressä pyritään tekemään tekijöilleen merkityksellisiä pelejä, niihin laitetaan oma persoonallisuus likoon. Raha ja maine eivät ole ykkösasioita. Indie-miehet halveksivat suurten pelitalojen isoilla tiimeillä sliipattuja, valtavirtaan suunnattuja pelejä. Nykyään jokainen voi itse käyttää nettiä jakelukanavanaan, joten indie-peleilläkin voi olla globaaleilla markkinoilla valtavan suuri jakelu. Eräänlaista pienyrittäjyyttä siis. Dokumentissa kuvattiin erittäin realistisesti sitä tuskaa, jonka nyrkkipajat joutuvat käymään läpi. Pelien rakentaminen on kestää vuosia ja itsekritiikki on kovaa. Epävarmuus yleisön vastaanotosta on aina olemassa, joten aivan pelkästään itselle näitä pelejä ei ole tehty. Kaikki voi romahtaa tai sitten voi tulla huippumenestys kohdalle.

Suomessa on peliteollisuus jonkinlaisessa loistossa tällä hetkellä. Intohimo on varmasti kova pelitaloissa ja työ syö ison osan ajasta. Toivottavasti tämä teollisuudenala ei tuota suurta joukkoa ihmisraunioita, loppuunpalaneita nuoria ihmisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti