sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Uskontoa ja urheilua



Toisen adventtisunnuntain kirkkokokemus on Ilmajoelta.  Kirpeä pakkasaamu oli kaunis, lämpötila 13 astetta miinuksella. Toinen adventtisunnuntai taitaa olla niitä pienimpiä kirkkopyhiä vuodessa, mitä tulee väkimäärään. Kansaa oli varmaankin jossakin sadan ja kahdensadan välillä, kokonaiskuvaa asiasta ei ole, koska istuin paikassa, josta ei näe koko kirkkokansaa.

Kirkkon oli mukava tulla, siellä oli kirkon oma hyvä tuoksu ja kaunis valoisa hiljaisuus. On tilaa omille ajatuksille, sielu lepää kuten tavataan sanoa. Se vähän häiritsi, että edessäni oli kuusi kohdevaloa, jotka sammuilivat ja syttyivät omia aikojaan kirkonmenojen aikana.

Liturgia toteutettiin hyvin miellyttävällä otteella. Liturgi käytti messukasukkaa, joka messussa kuuluu asiaan. Äänenkäyttö oli ammattimaista ja taitavaa. Sanat kuuluivat jokainen, ja ääni hyvin miellyttävä. Laulut sujuivat varmalla otteella.  Aavistuksen olisi vielä voinut olla rohkeammin esillä noilla taidoilla, ehkä turhankin kainoa oli esiintyminen.  Kontakti seurakuntalaisiin otettiin vasta lähettämisessä. Pappi tuli kirkon kuoriosaan sanomaan ystävällisen tervehdyksensä seurakuntalaisille. Tämän olisi voinut tehdä jo messun alussa.

Saarnaaja jyrisi kuuluvalla äänellä, kuin sotatuomari konsanaan. Se oli saarna, ei mikään laimea pohdiskelu. Ilme oli kuitenkin ystävällinen ei pelottava. Evankeliumitekstin sanat olivat puheessa esillä. Siellä painotettiin voimakkaasti odottamisen, toivon ja lupauksen näkökulmia. Seurakuntalaisille on tärkeää, että kuullaan ne tutut sanat, jotka ovat keskeistä kristillistä sanomaa. Sitä en tiedä, mikä oli saarnan juoni tai rakenne. Se oli hengellistä streamia alusta loppuun. Jäi kuitenkin vaikutelma, että puhuja seisoo sanojensa takana vaikka viimmeisellä tuomiolla.

Sillat nykymaailmaan puuttuivat, sama puhe olisi voitu pitää aivan hyvin 1700-luvulla. Puheeseen ei oltu tuotu liittymäkohtia nykyihmisen elämään. Enkä oikeastaan olisi halunnut kuullakaan miten kauhean raskasta joulun valmistelu on ja miten leivotaan piparkakkuja ja lähetetään joulukortteja. Ne asiat tiedetään muualtakin. Vaikka kontakti yleisöön jäi vähäiseksi, Sana oli esillä ja se osui varmasti maaliinsa.

Musiikista jäin pohtimaan joitakin juttuja. Messun alussa sytytettiin toinen kynttilä ja laulettiin "Nyt sytytämme kynttilän." Mielestäni se on niin pieni ja hento laulu, että koko urkupatteristolla puhaltaminen oli jo vähän liioittelua. Pianosäestys olisi riittänyt. Virrensäestys olisi mielestäni voinut olla elävämpää ja reippaampaa. Urkujen valtavaa monipuolisuutta soittimena käytettiin hyvin vähän hyödyksi. Ensimmäisen muutoksen äänissä huomasin vasta loppusoitossa. Kenties pakkasaamulla ja lasien rapaamisella oli osuutensa, sillä soittovirheitä oli yllättävänkin paljon liikkeellä. Virsissä oltiin siinä rajoilla, että olivatko virret tarpeeksi tuttuja seurakunnalle.  Hyvä idea oli Sibeliusteema yksinlauluissa. Tänään, kun on Sibeliuksen päivä.

Saarna 8
Liturgia 9
Musiikki 6
Tunnelma 8

Urheiluun... Telkkarista tuli katsottua hiihtourheilua. NRK lähetti hiihtoa, yhdistettyä ja ampumaahiihtoa. En tiedä olisiko Yleltä tullut. Suomalaistista puhuttiin lämpimään sävyyn silloin, kun heitä sattui olemaan esillä. Naisten viestissä Suomi ottikin hopeaa. Miesten viestissä Suomen onni oli se, että Norjalla oli vain neljä joukkuetta mukana. Kaikki olivat reilusti Suomea edellä. Minne on kadonnut hiihtotaito suomalaisilta, onhan meillä sentään norjalainen valmentaja. Tosin norjalaiset ovat ihmetelleet, että miten heidän entinen suksihuoltajansa voi olla päävalmentajana jossakin. Ja ampumahiihdossa saadaan kuudenkymmenen joukkoon hädin tuskin yksi naisissa ja miehissä. Mäkihypyssä tuli ensimmäinen sijoitus kympin joukkoon. On kyllä pudottu kauas kärjestä kaikissa lajeissa. Myöskään palloiluissa viimeisen kymmenen vuoden aikana ei ole tullut uusia tähtiä entiseen tahtiin, poikkeuksena jääkiekkomaalivahdit. No ehkä ei pidä liikaa yleistää. Koriksessa, lentiksessä ja säbässä on tullut hyviä yksilöitä, mutta nekin tähdet ovat monet jo yli 30-vuotiaita. Mitä on tapahtunut, kun Suomi tuottaa niin vähän huippu-urheilijoita 2003 jälkeen? Miksi samanaikaisesti olemme pudonneet teknologian huipulta ja Pisa-tutkimukset vajonneet alas?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti