Pisa-juttu jatkui tänään vielä A-talkissa. Esiin tuli se, miten paljon nuoret ovat tietokoneella päivittäin. Tätä monet eivät tiedosta. 12 tuntia on aivan helppo rasti ja silloinkin rajoittavat vanhemmat leimautuvat demoneiksi. Tällaisessa maailmassa, jossa kaikki muu kuin dataaminen on ylimääräistä, oppimistulostan laskeminen ei ole suurikaan ihme.
Tamperelainen ysiluokkalainen Jesse Kosonen esiintyi ohjelmassa upeasti asiantuntijoiden ja opetusministerin seurassa. Hänestä kuullaan vielä varmasti, sen verran oli supliikki ja yleistieto kohdallaan. Ja kun habitus on sympaattinen eikä ärsyttävä, niin käyttöä löytyy tällaiselle lahjakkuudelle varmasti jokaisessa puolueessa. Veikkaankin, että nuoren miehen puhelin soi vielä tänään, mikäli poliittista sitoutumista ei vielä ole tapahtunut. Nuori mies toi esiin sen, että ei tietokoneilla voida korvata perinteistä pänttäämistä, vaikka tietokoneiden järkevää käyttöä koulussa tarvitaankin.
Pisa-keskustelussa tullut esiin tosi hyvä näkökulmia, mutta oppimistulosten korostaminen on jäänyt yksipuoleiseksi. Sosiaalinen puoli on jäänyt täysin pois. Millaiset neuvottelutaidot ja keskustelutaidot nuorilla on? Entä ns. tunnetaidot yleensä? Näitä ei ole mitattu, jolloin ne jäävät keskustelussa pienelle huomiolle, vaikka ovat monesti elämässä akateemisia taitoja tärkeämpiä.
Vointi ollut hyvä, liikunta jäi tänäänkin tosi vähille. Muuten päivä oli intensiivinen ja touhua täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti