perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän puitteet olivat kerrankin kunnossa. Tällä tarkoitan sitä, että olen jo pitkään ollut sitä mieltä että itsenäisyyspäivänä sään pitäisi olla sellainen kuin tänään; valkoinen maa ja lumisade. Musta itsenäisyyspäivä on vähän sama asia kuin musta joulu, se sisältää uskottavuusongelman.

Ensimmäistä kertaa olin mukana kunnan virallisissa juhlissa. Ihan kiva kokemus, sopivalla tavalla arvokas ja maanläheinen tilaisuus.  Kestoltaan juhla oli noin 60 minuuttia, mikä oli sopiva aika. Tunnelmaan pääsi, mutta pitkästyä ei ehtinyt.

Linnan juhlat olivat Tampereella tänä vuonna. Näytti ja kuulosti tosi hyvältä.  Tamperetalo tarjosi mahtavat  puitteet juhlintaan ja mahdollisti konsertin orkesteritoteuttamisen aivan upeasti. Ehkä pääkaupungin voisi siirtää Tampereelle, jos ei sitä siitä yhtään pohjoisemmaksi saa. Tampereelta oli saatu aikaiseksi upeaa ilmakuvaa katsojien iloksi.

Itsenäisyyspäivä on suomalaisille vakava asia. Siihen kuuluu myös omat rituaalinsa kuten Tuntematon sotilas televisiosta, jonka kuvauksiin oli aikanaan varmaan koottu kaikki sodasta jääneet räjähteet. Tuntematon symboloi osuvin kuvin ja sanoin sitä itsenäisyyden raskasta puolta, joka on kulkenut ihmisten ja sukupolvien tarinoissa tähän saakka. Sota on vaikuttanut jokaisen perheen ja suvun elämään tavalla tai toisella, usein vaietulla ja sisältä rikkoneella tavalla.

Tuntemattomassa on yllättävän paljon huumoria mukana esimerkiksi Hietasen rooli on aivan ratkiriemukas. Se toisaalta on rankkaa, että Väinö Linna antaa sankariensa kärsiä ja kuolla. Sillä perusteella en osaa pitää elokuvaa sotamyönteisenä, ainakaan sotasankareita on paha löytää.

Tuntemattomassa on myös se puoli, että varsinkin kirjana se puhuttelee joka kerta eri näkökulmasta eri ikävaiheissa. Omalla kohdalla Lammion rooli on sellainen, joka on elänyt eniten. Nuorena varusmiehenä Lammio oli ilkeä tapaus, jota oli vaikea sietää. Myöhemmin, kun oli saanut itsekin vähän vastuuta tajusi, miten tärkeä hahmo hän toisaalta on. Ilman hänen kaltaisiaan vastuunkantajia mikään homma tuskin pysyisi kasassa, olkoonkin, että hän voisi toimia taitavammin monessa tilanteessa.

Sotaveteraanien vähenemisen jälkeen on pikku hiljaa tullut aika luoda uusi suhde itsenäisyyteen. Itsenäisyys ei ole itsetarkoitus, vaikka siniristilippu kertoo vahvan tarinan.  Kyllä sodista täytyy kertoa jälkipoville, tässä Tuntematon varmasti täyttää paikkansa. Jokaisella aikakaudella on olennaista löytää itsenäisyyden merkitys uudelleen. Meidän aikamme haaste on selviytyä niukkenevien voimavarojen kaudella hyvinvointi säilyttäen. Toisena tehtävänä on säilyttää ihmiset liikkeessä, viihteellistyvän ja mukavuudenhaluisen maailman keskellä. Mukavuusalueelta on tultava haasteiden pariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti