Piparkakkuarkkitehtuuria

Flunssa yritti tulla vielä uudemman kerran eilisiltana, mutta pari annosta "Kylmän Roppia" pisti taudin pyörtämään. Lisäksi tarvittiin vielä pari tuntia kännykkäpeliä nimeltä "Wordament", niin johan olo parani. Tämä päivä otettu vielä hyvin varovasti ja olo on aika hyvä nyt. Ulkona on merkillnen ilma, kun hiekka lentää vaakasuorassa tietä pitkin. Ei houkuttele.

Meillä on tänään piparkakun tuoksu, kun pitkään odotettu piparkakkutalo on syntynyt. Omiin rohtoihini piparkakku ei kuulu, mutta hyvästä tuoksusta nauttii mielellään. Jouluvaloja ilmestynyt ikkunoile sisälle, joten paremman ajan odotus käynnistynyt.

Kuuntelin urheilutoimittaja Kaj Kunnaksen haastattelua.

http://areena.yle.fi/radio/1755685

Kunnas on mielenkiintoinen urheilupersoona siinä mielessä, että hänellä palava intohimo urheiluun kuten asiaan kuuluu. Urheilu ilman intohimoista suhtautumista on kuin kylmää kahvia jäisellä parvekkeella.  Mutta Kunnas ei ole pelkkä urheilupahvi, vaan  hänestä löytyy muitakin tasoja. Maailmanmiehellä on elämässään unelmana käydä sadassa maassa. 80 tulee lähiaikoina täyteen. Se luo jo sellaista perspektiiviä, että pystyy näkemään asioita laajemmin. Kunnas nostaa kuuntelun ja avoimuuden merkitykset ytimiksi konfliktien välttämisessä.

Rintaan pistää

Vaikeampi vointi tänään. Eilinen olikin kai pikkuisen liian hyvä ollakseen totta. Tai ehkä lupaus paremmasta. Pistävää rintakipua on ollut riesana, vähän sellaista kuin stressaantuessa joskus on. Olo ei kuitenkaan ole erityisen heikko, mutta hyvin varovasti on pitänyt ottaa varmuuden vuoksi.

Voi olla että hiustenlähtö on hiukan kiihtynyt muutaman viikon jälkeen. Luulin jo että päässä pysyy loput, mutta liikaa toivottu kai. Ulkona on niin kylmä viima, ettei kannata yhtään riskeerata edes pipo päässä. Hiukan päivällä oli sellaistakin tuntumaa, että flunssaoiretta olisi tulossa, mutta se taisi pyörtää. Rintakipu voi liittyä tietty siihen. Huomenna tietää enemmän. Rohtoja pitää ottaa oikein huolella.

Seurana katselin "Maajussille morsianta" kaksi jaksoa. Tavallaan hauskaa viihdettä, kun tavalliset ihmiset joutuvat tv-kameroiden eteen ilman esiintymiskoulutusta ja -kokemusta. Joskus tuntee lievää myötähäpeää, kun tilanteet etenevät niin väkinäisesti ja kankeasti. Mutta ehkä se on suomalaisuuden ydintä, että sujuva verbaliikka  ja kaikenlainen keikarointi on vaikeaa. Ehkä parempi niin. Ja naiset osaavat tehdä elämän monimutkaisiksi kehittelemällä omia salaliittoteorioitaan. Mutta sepä onkin ohjelman suola. Ei traktoreita jaksaisi katsoa kovin kauaa.

Ylälauteilla

Voinniltaan parasta taas. Oikeastaan epätodellisen hyvä päivä. Mieli pirteänä ja sai hoidettua pikkujuttuja rakennukseen liittyen (mm. se sähkömies). Parasta oli kuitenkin se, että saunassa pystyi olemaan hetken ylälauteella. Yleensä kun on saanut tyytyä jakkaralla istumiseen. Ulkona olisi enemmänkin, mutta ankara viima kurittaa heti ovelta.

Yökyöpelinä

Viime yönä uni ei meinannut tulla silmään millään. En tiedä onko täysikuu. Tuli kuunneltua Ylen areenasta radio-ohjelmia. Uskallan suositella Sixten Korkmanin haastattelua  kirjastaan "Talous ja utopia". Talousmiehet ovat harvoin näin selkeäsanaisia. Keskinäisriippuvuuden käsitteen ja taloudellisen kasvun realistista analyysiä. Myöskin viiltävää virheiden arviointia. Miksi ne pankit ovat lainanneet Kreikalle 350 mrd, kun lopputulos on ollut arvattavissa?

http://areena.yle.fi/radio/1718478

Toinen kuunneltu oli Aristoteleen kantapää, jossa "Ilmajoen piispa" Tapio Luoma keskustelee Darwinista ja uskosta. En tiennytkään aiemmin, että Darwin oli koulutukseltaan teologi. Itse asiassa oli  kai niin, että vieläpä vihkimystä vaille oleva pappi. (Vai olikohan peräti pappi, kuten ohjelmassa väitettiin). Ohjelmassa tulee esiin hyvin se, miten keinotekoinen taistelu Darwinismin ja kristinuskon välillä on ja miten samoja argumentteja voidaan käyttää perustelemaan teismiä tai ateismia. Valistuksen uskontokritiikki on paljon Darwinia vanhempi. 

http://areena.yle.fi/radio/1689681

Yön hiljaisina tunteina pääsi siis sivistämään itseään. Ja sairastamisessa on  melkeinpä se hyvä puoli, että ehtii ajatella rauhassa asioita. Ei ole samalla lailla kiire kuin normaaliarjessa, vaikka toisaalta ei nyt sitten paljon mitään jaksakaan. Sähkömiehelle on yhä soittamatta. Huomenna sitten...

Onneksi sai nukkua pitkään, melkein puoleen päivään. Iltapäivällä tuli käytyä pitkästä aikaa oikein kaupungissa asti. Maailma taas avartui kummasti mökkihöperölle. 

Henkisesti päivä oli oikein hyvän huoleton. Fyysisesti vointi vahvempi. Astmalääkkeillä hengitys parani arvoista 530 - 610. Ruokahalu oli hirvittävä. Pastaruuan jälkeen olisin halunnut maksalaatikkoa jälkiruuaksi. Se minulta kiellettiin, mutta sain sentään verilättyjä ja banaania. Tällä hetkellä olen toiveikas siitä, että ensi viikolla hoidot onnistuvat. Eilinen purnaaminen, epätoivo ja sureminen toivat selvästi helpostusta. 

Askelia tuli tänään noin 2000. Ilman kylmeneminen ei nyt helpota ulkoilua. 

Puhdistavaa surua

Henkisesti rankka päivä. Aloin olla kyllästynyt tähän sairastavaan olotilaan, että oikein pisti vihaksi ja suruksikin. Harmittaa, että ei pysty osallistumaan paljon mihinkään ja muiden on joskus vaikea sitä käsittää. Tuskan poteminen kuitenkin puhdisti oloa ja toi helpotusta. Ja sain hyvää hoivaa. Uskomattoman hieno fetasalaattivoileipä tuotiin suoraan vuoteeseen. Pyytämättä ja yllättäen kuten lapualaisen faksit aikanaan.

Tänä iltana tullut taas mukavia ja kannustavia yhteydenottoja, jotka ovat olleet uskomattoman tärkeitä ja piristäviä. Kiitos niistä jokaisesta! Muutenkin on kaiken keskellä upeaa se, kun on ihmisiä lähellä koko ajan. Nyt illalla jo paljon parempi olo.

2400 askelta päivän saalis

States of America

Tämän päivän pieni saavutus oli oppia USA:n osavaltiot. Kännykästä löytyi sellainen peli, joka auttoi asiassa. Ruudulle tuli osavaltion kohdalla täplä, joka tuli tunnistaa. Muutamia kertoja kun takkusi, niin alkoi tilkkua syntyä. Pientä kisaakin saatiin asiasta aikaiseksi. Vaikein asettaa paikalleen oli ehdottomasti Delaware.

Olo on periaatteessa ihan vahva, mutta hengitys ei tänään kulje parhaalla mahdollisella tavalla. PEF-arvo on tänään sellainen 530. Vähän siis alentunut jostakin syystä. Niinpä päätynyt varovaiseen olemiseen.

Mukava on ollut jutella ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet läpi monenlaista ja päässeet normaalielämään takaisin. Hyvä muistutus siitä, että ei kaiken tarvitse mennä pieleen vaikka voisikin.

3000 askelta tänään, uskomatonta!

PS. Jälkilisäyksenä, että askelmäärä osoittautui liiaksi tähän vointiin. Siinä olikin sitten täysi työ rauhoittua illaksi. Lääkepurkilla piti käydä, mutta lopulta tuli hyvä uni.

1500 askelta

Tänään päästiin askelissa määrään 1500. Edistystä taas. Muutenkin suhteellisen aktiivinen päivä ja ennen kaikkea sosiaalinen. Kiitos vieraille, jotka piristitte arkea kovasti! Illalla olikin jo aika poikki, mutta niin sitä pitääkin. Makeanhimon kanssa sai tehdä töitä. Tuntui että kylläisyys ei synny oikein millään.

Viime viikkoina mediassa on näkyvästi ollut esillä Israelin ja Gazan konflikti. Puheenvuoroja on kuultu molemmilta puolilta, yleensä kiihkeitä ja jyrkkiä. Aivan kuten eivät puhuisi samasta todellisuudesta yhtään. Ulkopuoliselle syntyy helposti sekava kuva koko jutusta. Kahta perusasiaa on vaikea tajuta. Miksi ampua summamutikassa raketteja  rajan yli tietäen, että kohta tulee satakertainen kosto huipputekniikalla varustetuistsa helikoptereista? Ja sitten en tajua sitä, mitä hyötyä on Länsirannalla puristaa väestö yhä pienemmälle aluelle kansainvälisen yhteisön yksiselitteisestä paheksumisesta huolimatta. Ei näitä tajua. Eikä sitä miten paljon siviilit joutuvat kärsimään.

rohkaisevaa

Tänään onnistui kauppareissu eikä maakuulla ole juuri tarvinnut olla. Tosin heräsin yöunilta vasta klo 12.45, mikä menee aika lailla ennätysten kirjaan omalla kohdalla. Normaalisti olen päässyt hyvin ylös aamuisin.  Toki nukahtaminenkin meni yli kahden, mutta unen pituus oli riittävä. Vointi on parantunut kohisten ja tällä hetkellä olen luottavainen siitä, että 3.12. olen valmis aloittamaan uuden sytostaattikuurin. Jos ei suurempia takapakkeja tule eteen.

 Mielenkiintoista tietoa on löytynyt lisäravinteista liittyen syövän hoitoon. Hyvä, että maailmalla tutkitaan. Yksi olennainen asia on tulehdusarvojen pitäminen alhaalla. Näyttöä tästä alkaa olla runsaasti varsinkin miesten kohdalla. Olen ollut hieman varovainen lisäravinteiden kanssa, koska olen pelännyt että voivat viedä tehoa kemoterapialta. Nyt kuitenkin aloin vakuuttua siitä, että tietyillä aineilla on merkittävä positiivinen yhteisvaikutus syöpähoitojen kanssa. Tuntui henkisesti helpottavalta tässä epävarmuuden tilassa.

Nrk:lla on Yle-areenaa vastaava palvelu, jonka kautta pystyy katsomaan tv-ohjelmia. Tosin live-lähetyksiä ja osaa ohjelmia ei pysty katsomaan ulkomailla.  Joiltain osin palvelu vaikuttaa selkeämmältä kuin Ylen palvelu. Alla olevata linkistä harrastamaan kauneinta skandinaavista kieltä.

http://tv.nrk.no/guide?side=1

Suomalaisen Arto Halosen dokumentti-elokuva on herättänyt Norjassa melkoisen kohun. Kysymys on siis 1990-luvun hiihtosankareista, joita suomalaiset väittävät huijareiksi. Suomalaiset urheilun ystävät ovat omat kipunsa jo kokeneet, mutta norjalaiset Ulvang, Aalsgaard, Dählie, Björndalen, Koss ym ovat vielä omalla jalustallaan tukevasti. Viime viikkoina ilmapiiri Norjassa on muuttunut, kun pyöräilypomona toiminut entinen Lance Armstrongin tallikaveri tunnusti dopingin. Samoin Andreas Thorkildsenin entinen appiukko on puuhastellut kiellettyjen aineiden piirissä tavalla tai toisella. Piikkinä norjalaisten lihassa on se, että suomalaisdokumentin paljastukset on tehnyt keskeinen norjalainen hiihtovaikuttaja joka ei halua nimeään esille. Nrk:n johtaja kuitenkin tuntee lähteen ja vahvistaa tämän kertomuksen yhtäpitäväksi dokumentin kanssa. Asia on tänään näkyvästi esillä pääuutissivulla.

http://www.nrk.no/sport/hevder-nordmenn-dopet-seg-1.8406717

Matkalla marraskuussa

Olipas marraskuinen päivä, suorastaan masentava. Ajatukset alkoivat olla täynnä surkeutta, synkkyyttä ja itsesääliä. Ja päivä oli niin pimeä,  mitä nyt marraskuu vain voi olla. Päivällä tajusin, että en ole käynyt pienelläkään kävelyllä yli viikkoon ja että olo on fyysisesti niin hyvä, että ei ole mitään syytä olla käymättä ulkona. Samalla huomasin, että alan olla laitostunut enkä edes osaa lähteä ulos vaikka se olon puolesta olisi mahdollista. Tueksi sain nuoren miehen, joka ymmärsi hyvin köpöttelyvauhdin rauhallisuuden.

Puolen kilometrin kävely tuntui ihan hyvältä ja käänsi tunnelman toiveikkaaksi. Samalla tuli taas huomattua miten tärkeää on, että on ihmisiä ympärillä. Silloin unohtaa nurjan puolen. Ilta meni aktiivisemmin kuin tähän asti eli näin illalla voi sanoa, että  tänään taas mentiin askel parempaan. Vähän jäi harmittamaan, etten ole jaksanut vastata ihmisten yhteydenottoihin.  Anteeksi te, jos luette tämän. Ottakaan silti yhteyttä. Se on tosi tärkeää.

Kuuntelin tänään uudestaan Johanna Kurkelan radiohaastattelua. Piristävä tapaus kertakaikkiaan ja pidän hänen lauluistaan. Pidän kovasti hänen tavastaan kuvata elämää matkana ja leirikouluna. Matkalla voi olla monella niin monella tasolla vaikka nojatuolissa nauttimassa elämän lahjasta. Matkalla oleminen tuo esiin jokaisen hetken ainutlaatuisuuden ja arvon.  Samalla tulee esiin se, että matkalla käydään erilaisissa maisemissa, jotka sitten myöhemmin jäsentyvät osaksi jotakin kokonaisuutta.

Linkissä Johanna Kurkelan haastattelu.

http://areena.yle.fi/radio/1743470

välähdyksiä

Lupaava aamupäivä ja päivä. Periaatteessa parasta voimaa pitkään aikaan. Ihan ei veto kuitenkaan riittänyt koko päivää. Iltaa kohti sellainen olo että pitää ottaa ihan hissunkissun...Ei kuitenkaan mitään katastrofia.

vähän kärsimätöntä

Aamulla tuli nukuttua ennätyspitkään. Tänään kuitenkin vähän hankalampi päivä. Hengittäminen hiukan hankalampaa eikä sellaista puhtia ei ollut kuin kahtena edellisenä. Mistään pohjanoteerauksesta ei kuitenkaan kyse ja ylhäällä on pystynyt olemaan. Ehkä hiukan sellainen rasittunut olo. Vähän turhauttaa tämä aaltoileminen ja herättää epäilyksiä. Mutta nyt pitää pitää mieli rauhallisena ja positiivisena. Seuraavaan hoitoon aikaa kuitenkin melkein 2 viikkoa. Ja huomenna päivä voi olla taas helpompi.

Pörssissä nousupäivä

Päivä oli hyvä, ylhäällä jaksoi olla mukavasti. Hyvä kehitys jatkui. Remontista johtuen katsoin netistä sisustusohjelmia ideoita hakeakseni. Eipä olisi uskonut, että sellaiseen sekaannun. Illalla pieni takapakki, joka nyt kuitenkin näyttää antavan periksi. Voimat vielä hennot, mutta plussalle meni tämä päivä reilusti. Kiitollisin mielin.

edistystä

Loistopäivä. Jaksoin olla useamman tunnin ylhäällä ja vähän tehdä paperitöitäkin. Ruokaa meni aivan mahdottomasti, varmaan 5000 kcal. Rakennuksellakin tuli käväistyä värejä ihmettelemässä sikäli kun se tässä pimeydessä onnistuu. Tällä menoa lähipäivinä voisi olla kävelylenkin aika.

Monenlaista vointia

No niin, eilinen blogikirjoitus tulikin tehtyä vähän liian aikaisin. Optimismi oli pikkuisen liioiteltua. Iltapäivällä ja illalla tulikin sitten taas pohjanoteeraukset voinnissa. Tänään aamulla oli vielä sellainen olo, että meikäläistä piti lusikalla syöttää kun omat voimat eivät riittäneet pitämään lusikkaa kädessä.

Jännä juttu että hoitavat lääkärit eivät uskalla kirjoittaa tarpeellisia lääkkeitä näihin olotiloihin. Tällä tarkoitan rauhoittavia ja unilääkkeitä. Kirjoittivat sen sijaan masennuslääkettä. Otin reseptin vastaan toki, mutta se lääke kyllä taitaa jäädä hakematta.

Onneksi perhelääkärimme kivunlievityksen asiantuntijana näki tilanteen oikein ja osasi jo aiemmin kirjoittaa varalle sekä unilääkettä että rauhoittavia. Lääkekriittisenä en sellaisia mielelläni käytä, mutta eilen tilanne oli sellainen että rauhoittavat olivat tarpeen. Ja tosiaankin ne auttoivat tilanteen yli.

Iltapäivällä tänään tuli nukuttua hyvät päiväunet ja olo on parantunut valtavasti. Olo on oikeastaan tällä hetkellä erinomainen. Sen kunniaksi join tilkan punaviiniä ja kupin kahvia sekä söin kaksi muumipastillia. Silloin pitää juhlia, kun aihetta on.

Myrkky laimenee?

Tänäänkin aamupäivä visusti petissä, mutta olossa on tapahtunut jonkinlainen muutos. Tässä aamulla nukuin päiväunet ja unen aikana olin tietoinen siitä, miten sydämessä nipsahteli ja se pyörähteli paikallaan. Tuntui siltä, että se heräsi eloon ja alkoi toipua myrkkylastistaan. Voi toki olla pelkkää toiveajattelua. Nyt on viikko viimeisestä sytostaatista. Keho alkaa tuntua taas enemmän omalta. Miten mukavaa pieni kipu, kolotus ja vilu ovatkaan.

alas alemmas

Alaspäin mennään voimissa joka päivä. Makuulla täytyy olla ja silmät tuijottaa yhteen paikkaan. Vessareissu on pitkä, mutta kävinpäs tänään kerran keittiössäkin hakemassa banaanin. Pef-arvo kuitenkin hyvä 630 ja verenpaine 110/76. Sytostaatin maku ajoittain suussa.

Toisen hoitokuurin jälkeen

Nyt neljäs päivä kuurin jälkeen. Olo vielä hennon heikko. Aika vaikeita päivä takana; heikotusta, uupumusta, äklötystä.  Mutta onneksi ollut ihmisiä koko ajan jakamassa tätä osaa. Paljon on ollut iloa ja läheisyyttä läsnä.

 Toivon, että illalla olo jo parempi. Ainakin viime kuurilla alkoi tuossa vaiheessa helpata.

Tavarat ryöstetty? Syyllinen löytyi!

Eilen sairaalasta lähtiessäni kävi outo juttu. Avasin säilytyslokeron kaapin ja se oli tyhjä! Takki, lompakko ja avaimet olivat kaikki hukassa. Hämmennys oli totaalinen, olinko joutunut ryöstön kohteeksi? Sen verran hyväuskoinen olen, että en heti lähtenyt poliisille soittamaan, vaan kiersin siinä käytävällä pari kierrosta päätä rapsuttaen. Päädyin tutkimaan farkkujeni taskuja ja sieltähän löytyi vielä toinenkin lokerikon avain. Eli tämä löytämäni avain oli jäänyt taskuun edelliseltä hoitopäivältä...höh.

Tänään siis päiväosastolla sairaalassa vielä. Kolmas päivä menossa. Olo on selvästi huonompi kuin eilen. Yleisetova olo on päällä, melkein oksettaa. Myrkyn maku huulissa. Lisäksi on väsyä ja uupumusta. Utuinen olo, tietokoneen ruutu on hämärä. Mutta jotkut sanovat, että silloin kun sytostaatti vaikuttaa se tekee pahan olon. Joten toivottavasti kelju olo on merkki siitä, että vihulainen vinkuu kivusta.

Mustan Mersun kyydissä

Tulin vaihteeksi sairaalaan yksin. Musta saksalainen oli odottamassa oven edessä lämpimänä sovittuun aikaan. Merkillisintä tässä on se, että tämä on potilaalle edullisin tapa käydä hoidossa. Omavastuu on määritelty niin, että rahallisesti omaa autoa ei kannata käyttää. Tuntuu vähän kummalliselta. Samaan aikaan osastolla hoitaja kirjoitti muistiinpanoja pyyhepaperin palaseen. No, ehkä ei säästösyistä kuitenkaan kai.

Tänään oli helppo tulla päiväosastolle. Oikeastaan mukavakin, olo hyvä ja vapautunut. Nyt paras olo kahteen viikkoon. Kortisoni pyöritti pitkälle yöhön ja oli pakko ottaa unilääke nukahtamista helpottamaan. Sitten uni olikin hyvää laadultaan.

Sytostaattipotilaat saavat miettiä hiusmuotia. Joko miehekekäs kalju moikulapää tai joku muu. Mietin, että pitäisikö vähän vaihtaa tyyliä, jos peruukkikauppaan lähtee. Ensimmäisenä tuli mieleen Juice Leskinen-tukka. Mutta mistä sais ne silmälasit?

Taistelu lohikäärmetta vastaan - Erä 2

Toinen kolmen päivän sytostaattikierros aloitettiin tänään. Edellinen oli neljä viikkoa sitten. Yksi ylimääräinen tuli väliä, kun viime viikolla olo ei ollut tarpeeksi hyvä.

Eilen maanantaina vointi vaihteli paljon. Hankaluudet tulivat vasta iltapäivällä. Verensokerin kanssa täytyy olla tarkempi kuin koskaan aikaisemmin. Jos ruokailujen väli venyy liiaksi, niin huono olo tulee tosi helposti.

Illalla sain vielä vyöhyketerapiaa, mikä paransi oloa välittömästi. Muuttunut olo näkyi selvästi myös PEF-mittarissa; henki kulki illalla mainiosti. Huonosta voinnista osa on onneksi henkistä laadultaan. Monta kertaa sen huomaa toki vasta olon parannuttua, että kysymys on ollut jonkinlaisesta paniikkireaktiosta tai sen esiasteesta. Vyöhyketerapian rentouttava vaikutus on hyvin selvä.

Tänä aamuna tie kävi sitten kohti sairaalaa voinnin ollessa hyvä. Ohjelmassa sydänfilmiä, lääkärin tapaamista, verikokeita sekä sytostaatteja suoneen. Tällä kerralla tiputuksen kestoksi arvioitu kolmisen tuntia. Onneksi sain mukavan tuolin, jossa on kiva istua möllötellä. Labra-arvot olivat rohkaisevia: Tulehdusarvo alle 1, leukosyytit, trombosyytit hyvällä mallilla. Hb 171.

Etiäinen paremmasta

Jälleen vaikea aamu. Verensokeri oli päässyt matalaksi ja se piti korjata. Muutenkin olo ihan tarpeeksi viheliäinen, voimaton ja vaisu. Mutta pitkillä päiväunilla tuli sellainen etiäinen, että käänne parempaan on tulossa. Eikä turhaan. Illalla sain shiatsuhoitoa, jonka tuloksena olo suorastaan mainio epätodellisen hyvä olo. Tästä saa olla kiitollinen, ja toivottavasti huomenna olisi jotain tästä ilosta jäljellä. Ystävät pitäneet kiitettävästi yhteyttä tänäänkin, mikä ollut mahtavaa.

Uutta viikkoa odotellessa

Vaikea päivä, heikotusta paljon. Henkinen voitto tänään, usko parempaan vahva.

Kynttilämeren keskellä

Unelmat toteutuvat, tänään toteutui pieni sellainen. Viiden päivän lähes totaalisen liikkumattomuuden jälkeen sain tehdä pyhäinpäivän kävelyn tuhansien kynttilöiden valaisemalle hautausmaalle. Vaikka maa oli musta, niin on aina koskettava näky nähdä miten keskuudestamme poistuneet elävät yhä läheistensä mielissä. Sattui kohdalle mm. hauta, jonka omistaja oli haudattu jo 70 vuotta sitten. Vielä häntäkin oli muutamin kynttilöin muistettu.

Vointi edelleen toki aika heikko. Samalla kaavalla menty kuin muinakin päivinä: aamulla varsin heikko olo, joka sitten pitkien päiväunien jälkeen vahvistuu iltapäiväksi ja illaksi vahvemmaksi. Joka tapauksessa kävelyn tekeminen on selvää edistystä.

Kahvi maistui

Eteenpäin on menty. Aamupäivän heikotus oli pienempi kuin eilen. Iltapäivällä tuli mieli kahvia, mikä lienee tervehtymisen merkki. Ehkä huomenna kävelylenkki on mahdollinen.

Tv:sta tullut kiitettävän paljon USA-aiheisia dokumentteja. Tiedän nyt paljon enemmän kyseisen maan maataloudesta, liikenteestä, engergiatuotannosta, teollisuudesta, henkisestä kahtiajakautuneisuudesta ja tietenkin presidenttiehdokkaista kuin aikaisemmin. Vaaleja jo jännitän. Saattaapa mennä hyvinkin tiukaksi.

Joko kääntyi parempaan?

Aamu alkoi yhtä heikkona kuin edellisetkin tällä viikolla. Elämä tuntui riippuvan hiuksenhienon hopealangan varassa. Täysin voimaton olo, vaikkei kipua missään tunnukaan.  39 % tämän sytostaatin käyttäjistä tuntee heikkoutta ja sairauden tunnetta, joten kaipa tuntemukset kuuluvat asiaan. Hyvässä hoivassa sain kuitenkin tänäänkin olla.

Päivällä olo  lähti paranemaan. Illalla olo vahvistui niinkin hyväksi, että kävimme rakennuksella katsomassa miten siellä työt etenevät. Hyvin näyttää menevän. Se olikin
ensimmäinen kerta ulko-ovesta tällä viikolla. Tuntui hienolta.