Unelmat toteutuvat, tänään toteutui pieni sellainen. Viiden päivän lähes totaalisen liikkumattomuuden jälkeen sain tehdä pyhäinpäivän kävelyn tuhansien kynttilöiden valaisemalle hautausmaalle. Vaikka maa oli musta, niin on aina koskettava näky nähdä miten keskuudestamme poistuneet elävät yhä läheistensä mielissä. Sattui kohdalle mm. hauta, jonka omistaja oli haudattu jo 70 vuotta sitten. Vielä häntäkin oli muutamin kynttilöin muistettu.
Vointi edelleen toki aika heikko. Samalla kaavalla menty kuin muinakin päivinä: aamulla varsin heikko olo, joka sitten pitkien päiväunien jälkeen vahvistuu iltapäiväksi ja illaksi vahvemmaksi. Joka tapauksessa kävelyn tekeminen on selvää edistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti