No niin, eilinen blogikirjoitus tulikin tehtyä vähän liian aikaisin. Optimismi oli pikkuisen liioiteltua. Iltapäivällä ja illalla tulikin sitten taas pohjanoteeraukset voinnissa. Tänään aamulla oli vielä sellainen olo, että meikäläistä piti lusikalla syöttää kun omat voimat eivät riittäneet pitämään lusikkaa kädessä.
Jännä juttu että hoitavat lääkärit eivät uskalla kirjoittaa tarpeellisia lääkkeitä näihin olotiloihin. Tällä tarkoitan rauhoittavia ja unilääkkeitä. Kirjoittivat sen sijaan masennuslääkettä. Otin reseptin vastaan toki, mutta se lääke kyllä taitaa jäädä hakematta.
Onneksi perhelääkärimme kivunlievityksen asiantuntijana näki tilanteen oikein ja osasi jo aiemmin kirjoittaa varalle sekä unilääkettä että rauhoittavia. Lääkekriittisenä en sellaisia mielelläni käytä, mutta eilen tilanne oli sellainen että rauhoittavat olivat tarpeen. Ja tosiaankin ne auttoivat tilanteen yli.
Iltapäivällä tänään tuli nukuttua hyvät päiväunet ja olo on parantunut valtavasti. Olo on oikeastaan tällä hetkellä erinomainen. Sen kunniaksi join tilkan punaviiniä ja kupin kahvia sekä söin kaksi muumipastillia. Silloin pitää juhlia, kun aihetta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti